murinaa ruokakupilla ja muutenkin pörhistelyä

Hermorakenne pielessä. Mistä ostit? Tuollainen ei ole ollenkaan rotutyypillistä käytöstä, mikäli omistaja ei ole onnistunut tekemään kaikkea mahdollista heti pennusta asti väärin. Onko näyttis, sekalinjainen vai käyttis?

Oma urokseni leikkuutettu 7kk iässä, ja se tasapainotti luonnetta. Suosittelen. Moni ei leikkaa niin nuorelta mutta tulokset on paremmat mitä nuorempi eikä siitä haittaa ole, ulkomailla ja muualla jo pentuja ja 4kk leikataan.
Pahin on jos näytätte pennulle pelkoa. Puremisen uhallakin ottaisin kupin pois ja jatkossa pitäisin siitä kiinni koiran syödessä ja ottaisin pois jos haluisin.
Monesti myös laumanjohtujuus voi pienistä asioista lähteä kuin että ovista kulkee omistaja ensin,hihnassa ei vedetä ja pysähdytään tai komennetaan heti kun hihna kiristyy, myös jos koirani nostaa korvat ja karvat että alkaisi rähistä niin stoppaan sen heti enkä sitten kun murina on jo päällä, nameilla tai kepeillä ja muulla voi tehdä tästä kaikesta hauskaa eikä vaan komentamista. myös latiialle tippuvat ruuat ovat meidän, ei koirien, meillä saan tiputtaa vaikka joulukinkun lattialla eikä yksikään koirista tule sitä ottamaan tai edes yritä, käskyt totellaan yhdestä kerrasta. Suosittelen pitämään myös hauskaa, yleensä riehumisleikessä moinen koira tulistuu joten keksikää aivopelejä ja työskentelyä, uimista, muuta rauhallista tekemistä.
Meillä on yksi todella dominoiva uros, kahden nartun kanssa ja nämä säännöt on käytössä tai elosta ei tulisi mitään.
Monesti ei kiinnitetä noihin arjen pieniin asioihin huomiota mistä koira voikin luulla olevansa ylempänä.Ei meilläkään yhdenkään muun koiran kanssa ole ongelmia ollut vaikka onkin lepsusti elelty, mutta tämä vaatii tmän kurin jo ollakseen onnellinen. Olen huomannut koirani olevan paljon tyytyväisempi kun hänen ei tarvitse enää poikkoilla ja miettiä paikkaansa. Ja vie leikkuulle! Luonteeseen ja leikkisyyteen ei vaikuta muutoin kun että aivot tasottuu. Tuon ikäisellä hormoonit ja murkkuikä painaa jo päällä mikä sekottaa päätä ja käytös voi jäädä aikuisiällä pois mutta itse en sitä odottamaan jäisi

Se on juuri sellainen koira josta kerroin sinulle,usko pois vaan.
(kovan luokan koira)

Nyt niin kerroin heti alussa aikaisemmasta kyselystäsi ,vika on kasvattajissa,teillä oli liian löyhä kasvatus pennusta asti,sii kyse on kovan luokan koirasta jota ette voi pitää kunhan koira aikaistuu.

2 vuoden ikäisenä kun se menee kolmatta vuotta se sitä luokkaa että ette mahda mitään ,teillä puuttuu taito tähän,sakemanni voi olla hyvin kova koira ,sellaisia oli 1990 vuosikymmenellä ,osaava koiran omistaja saa sellaisesta huippukoiran mutta se ei sovi kaikille ,läheskään kaikille.


Jos muistat aikaisemmin minun kertomani jutut jotenkin,minullahan oli noin 60kg painoinen kovan luokan sakemanni 1990 vuosikymmenellä 2004 vuoteen asti,jonka jälkeen pidin paussin koirista,nyt on se laumanvartija keskiaasialainen joka on muutaman asteen vaikeampi rotuna.(jopa vaikeampi kuiin kaukaasianpaimenkoira).

Neuvoni on kun koirasi on jo tuon ikäinen,älä ota kuppia siltä kädellä koskaan pois kun se on syömässä,sitä älä erehdy enään kokeilemaan,sen vietit tulevat voimistumaan ja tulet tuntemaan mahdollisesti sen valtavan luonteen joka on sitten sitä luokka jahka se on 4-6 vanha ette sitä ehkä voi pitää mitenkään enään,se määrää teillä ja käy kiini varmuudella mikäli kaikki opit ei ole perillä ollut alusta asti.

Se tulee tekemään pahaa jälkeä.Otetta ei ole ja se on tärkein heti alussa.

Se on terve koira mutta tälläisia kovan luokan koiria ei ole kuin aniharva saku,minulle se olisi ollut mahdollisesti huippukoira koska tuolaisen koiran koulutettua se on unelma ja kykenee hirmu suorituksiin ja pitää ihmisistä ym..vaatii 5 vuoden koulutuksen tiiviin koulutuksen mutta toimii jo kahden vuoden iässä kuin unelma.

Nykyisin sakemannit on lässyjä enkä voi niitä ottaa koska vaatiin niin pehmeän kouluttujan vastaavasti.

Sellainen koira kun on hyppysissä se antaa kädenlaittaa suuhun vaikka sielä olisi nakit suussa parhaillaan,mutta vastaavasti sitten ulkona voi tilanne muutua koska vaistot voimistuvat luonnon mukaisiksi,tällöin ei pidä sörkkiä vaan käskyttää.

Nakit lentää suusta mikäli koulutus on oikein mennyt perille.

mieti vielä voitko antaa koiran osaaviin käsiin.

Tee niin että syötät jonkun aikaa useita kertoja aina silloin tällöin vain kädestä,ja annat herkua välillä kuten makkaraa pieniä palasia.

Vähitellen saat pitää sen kuppia kädessä kun etenet askel askeleelta,mutta ulkona älä kokeile kuppiin sörkkimistä käsin anakaan niin pitkään kunnes koira luottaa että se käsi ei ota vaan päin vastoin.

Jep, toki tiesin että vika on meissä. Olemme olleet pentu kurssilla, mutta ei siellä näihin asioihin vastausta saa. Meillä oli lössöjä sakuja ennen, helppoja ja koskaan ei olleet karvat pystyssä. Leikkautin 8 kk iässä ne, enkä kadu. Paikallinen ellääk sanoi että vasta vuoden jälkeen ja kun on arka niin voi olla haittaa, kun testosteronia ei ole. Siitä huolimatta saa luvan leikata. Koira on Royal cocktail Dion jälkeläinen.

On ilmeistä että sinä opetat sitä mutta kaverisi ei eli sinun täytyy olla se ykkönen.

On aivan sama mitä kaverisi saattaa sanoa jos itse tunnet ettei rahkeita ole sinulla tämän pitemmälle,ne on koiria jotka vaatii hieman enemmän luonteensa perimän vuoksi,onko perheesssäsi kuitenkin tasapaino ja rauha,tuolaisen pennun kasvatus on ensimmäisillä kuukausilla erittäin vaativaa,jopa niin vaativaa etten tiedä jaksaisinko itse enään.

Tuolainen koira vaatiin lähes täydellisen omistaumisen ja siksi se tai siitä tulleekin lähes täydellinen,koiran oppiessa kaikki niin riittää kun kuiskaa kaikki käskyt, pihalla riittää sormen osoittaminen ja käskyjäkään ei tarvita aina.(omalla pihalla siis).

Itselläni oli taas niinpäin kun käytin eläin lääkärillä niin he pelkäsivät koiran olemusta vaikkein siihen ollut aihetta,kyseessä oli sen verran jättikoira ei tosin kovin korkea mutta 70cm tienoilla oleva hyvin tumman musta siis lähes musta jalkaterissä ruskein merkein.

Jotkut lääkärit saatoi mainita ettei sakemanneja uskalla edes ottaa vastaa siis tuohon aikaan mutta sitten niitäkin niin sanottuja huippueläinlääkäreitä jotka ehdotteli sähköpantoja koiralle,siihen ei menty koskaan vaan edettiin aina luonon mukaisesti.

Kunhan tuo pentuaika on ohi niin teillä saattaa olla tosi hyvä koira,tietenkin sitä on mahdotonta sanoa täältä käsin mutta jos sillä on kuri ja se ei ole se joka määrää vaan se joka tottelee kaiken niin se on mitä mainioin koira.

Oman koirani verissä, eli geeneissä oli rautainen veri,sen emä joka oli hyvin ystävällinen ihmisille saattoi muuttua pedoksi hetkessä,mm:tappoi sian ja tätä ei tee narttu koira eikä kovin moni uroskaan koska sika aikuisena on sellainen karju ettei sille normaalisti pärjää koira.

Tämä luonteen piire kovuus periytyi myös koiraani,josta tuli sellainen koira ettei pelkoja ollut mitään.

Tälläisen luonteen omaava koira on todella kovan luokan koira,se menee kiini vaikka karhuun ja hyppää käskystä hirveen kiini suoraan kurkkuun ei tunne pelkoa.

Mutta se on saatava käskyllä takaisin viereen nopeasti,mikäli koirasi omaa vastaavaa geeni perimään ja koulutusta ei ole, niin että koira oikeasti toimii niin se on vaarallinen väärissä käsissä.

Se on kuin ladattu ase,meillä maalla vaikka oli pimeää syksyisin ei nähnyt sisällä yhtään mitään,niin hiiret sai sisälläkin surmansa samantien ja pilkkopimeällä öisin,sisällä ei voinut liikkua ketään ylimääräisiä.

No tarkastelet asiaa ja mietit ja toivon ettei kyseessä ole yhtä kovan luokan kaveri.

Kiitos tosi hyvistä kommenteista, kaukari tietää asioista ja tavallaan noin itsekin ajattelen. Tuosta varmaan tulee hyvä, mutta paikallisten kouluttajien opit ovat pienille, mäyriksille jne, joilla isoina ei ole karhun voimia. Meillä ed Saku oli 70 cm,52 kg, ja jos tuon luonne pysyy samana ja koko tuota luokkaa, olen .....ssa. nyt on 27 kg ja 59 cm. Kaunis koira, kun pääkoppaan saisi uuden ohjelmoinnin. Kiintyyhän siihen, joten ymmärrän miksi PSO siittä tykkää, kun ei ole ollut kurssilla mukana kertaakaan, eli nähnyt sitä hiiltymistä. Huh, mietteet on kovat. Tosin tänään olen tehnyt ruokakuppiharkkoja ilman murinaa. Jogurttipurkkijuttua kokeiltu aina. Toi syöminen kiihtyy vaan varmaan siitä kun oli vihainen kasteluletkulle ja oli täynnä vihaa siitä, kun ei saanut vettä kiinni. Mutta taas kun vein ulos, nousivat karvat ja häntä ja syy nähtiin horisonttia ettei korkoja ole. Ja räyhää siis kaikille koirille, pennuille, nartuille.

Eihän sulla välttämättä ole sellainen koira josta nyt on höpötetty,se voi vaan tuntua ,mutta yhdistettynä kova luonne ja opetus ja sen sosiaalisuus niin että koira voi olla kaikkialla mukana on tällöin haasteellinen.

Flick joka kirjoittaa täällä on hyvin opetettanut asiantuntevasti ja varmaan on tulinen koira mikäli omistajaa kohtaan pullikoidaan.(kyseessä on koiran lukutaito)

Hänellä on hyvä kokemus kadulta ja sielä olevista seikoista.

Mutta maalaiskoira on haasteelinen kun se totutetaan kahteen erielementtiin kaupunkiin ja maaseutuun niin ettei pelkoja ole keskellä korpea metsissä ja keskellä helsinkiä.

Sitten siihen yhdeistettynä koiran geeniperimät niin voi teetättää töitä että koirasta saa toimivan moninaisiin alueisiin.

Kun koulutat koiraa niin muista ettei se toimi samoin kaikissa olosuhteissa sen tulisi saada mahdollisimman moninaisimmilla alueilla opetusta ja kokemuksia pennusta saakka.

Kaikki riippuu siitä mikä on suhde koiraan ja mitkä edellytykset se omaa.

Taidan arvata mikä koiraa vaivaa. Yksi pennulle ei olla näytetty kaapin paikkaa heti alussa, että kuka on se lauman johtaja. Joten pentu on päättänyt että hän on se perheen pää. Ihmiset ovat koiran lauma ja koiran kuuluisi olla se lauman arvojärjestyksen viimeinen. Ei omistajien. Joten näytätte vain penulle kuka nyt oikein on se johtaja.

Niinhän se voipi olla, kaapin paikkaa ei olla osattu näyttää. Kun suru on suuri ja edellisen lähdöstä vähän aikaa, antaa pennulle liikaa hellyyttä ja sydän on ylitsevuotavainen. Lääkitsee omaa tuskaansa. Pennun luonne näkyi kyllä silloin heti, tuttavan mielestä ei olisi soveltunut virkakäyttöön arkuutensa vuoksi. Enpä uskonut. Sitten pentukurssilla opetettiin pehmeitä arvoja, enkä senpuoleen kovemmin ottanutkaan luuloja pois. Tuo pörhistely on luulojeni mukaan ollut luonteenpiirre - eikä merkannut mitään, näin minua viisaammat ovat lausuneet. Mutta tuo varovaisuus muutenkin, pihalle kun mennään katse oikeaan päin: onkö mörköjä...ja harjakset alkaa nousemaan. Meillä ei ole mörköjä, oikeesti. Asumme maaseudulla ja sosiaalistamisaikana kävin joka ilta sen kanssa ihmisten seassa/kauppojen edessä jne. Opetin kävelemään tien vierellä ettei välitä autoista. Ne menivätkin aika ok, ja luulin että kyllä tämä tästä. Ovista mennään aina itse, ruokansa saa kun istuu tai välillä laittaa maahan, tulee sivulle, katsoo, antaa tassua. Joka päivä omalla pellolla tehdään pienimuotoisia perustottelevaisuusjuttuja. Kehua ei voi, koska innostus nousee tappiin, äheltää. On itsekseen vihainen vaikka järvivedelle, kun ei uskalla sinne uimaan. Haukkuu sille (järvelle). Ui kyllä muuten perässä (kahlatessa ihan jaloissani kiinni). Kintut on sen näköiset... meillä on nyt sellainen lievä jääkausi, ei huomioida mitenkään, ruokansa saa jne ja ulkoilutetaan. Viikon voisi kokeilla, nyt ei siis häslää??? siinä määrin kuin ennen. Katsotaan josko joku oppi menee kaaliin, olen googlettanut kaikki tiedot tällaisesta käytöksestä :) kohta riiviöpennun professuurska :)

No nyt alan ymmärtämään.

Eli tuttavasi kertoi heti alussa ettei sovellu esim:virkakäyttöön arkuutensa takia,tuo on merkittävä seikka.

Kun pentu otetaan niin se ei saisi olla arka,jos pentu on otettaessa arka valmiiksi tulee siitä haastellinen koira joka mitä luultavammin osoittautuu koiraksi jota ei saa opetettua hevillä samalla tavalla kuin muut saisi.

Arkuus on paha juttu,se ei saisi pelätä tuossa iässä enään merkittävästi ,pelot olisi suurimmalta osalta pitänyt saada voittaa jo,tästä on haittaa valtavasti opetettaessa koska koira ei käytydy normaalisti.

Se on siis haasteellinen ja hyvin vaikea kouluttaa jos koira pelkää eli on arka,kun sen pitäisi olla päin vastoin ja utelias tutkimaan asioita.

Ilmeisesti kaikki on ulkona vaikeampaa kuin sisällä,nyt pitäisi ehkä tarttua ulkona opettamiseen,eli painottaa ulkona olemista ja opettamista ja tottuttaa se siihen että on sama olaanko ulkona vai sisällä,sielähän saa riemuita tai rienata nyt pentuaikana ja mahdollisesti kun ja jos tottuu ulkona olemiseen ja tekemiseen tuntee sen omaksi elementikseen kun tottuu.

Rienaaminen ja ravaaminen on saatava sisätiloissa aisoihin,ja harrastettava ulkona ,jolloin sisätilat on rauhallista oloa ja ulkona sitten omalla tontilla riehutaan tai muuta leikitään ja opetetaan jne.

Olisi siis hyvin tärkeää olla ulkona omalla pihalla,arkuus täytyy nyt viimeistään alkaa selättäämään mikäli se on mahdollista.

Tuo meneisyyskin saattaa vaikuttaa sinuun,edellinen koira.Jos siitä ei ole aikaa kovinkaan kauan ,itselläni siitä on jo 10 vuotta mutta edelleen se on mielessä ja hyvinkin tärkeä vaikka sitä ei ole enään,ja toinen koira on tilalla.

Nämä kaksi koiraa on erinlaisia jo rotunsa puolesta,tämä juuri sen takia ettei vertaisi aina vanhaan koiraa mm.

Veljelläni on myös saku noin viiden vanha,sen kasvattaminen ja eläminen on ollut erittäin helppoa,mutta sekin räyhää koira puistoissa vaikkei se pure,(narttu) mutta pyörittelee mielellään muita kuulema,siitten lopettaa hetken päästä.


Se on siis ollut yli helppo koira,oikein lasten unelma koira kokonaisuudessaan.
Heillä on myös kääpiövilla koira ja howart joka myös on jopa haasteellinen vartiointi viettinsä takia.

Mutta sakusta tuli alkuhaasteiden se ykköskoira,mutta räyhää sekin kun toisen koiran näkee,eli onko se geeneissä jo sakuissa perimää.

Vähän turhaa tehdä johtopäätöksiä kuulopuheiden perusteella, arka, epävakaa vai agressiivinen ja dominoiva; näin koiraa näkemättä epämääräinen käytös voi johtua mistä vain. Ihan tarpeeksi monta kertaa nähty miten hyvästä, vahvaluonteisesta koirasta saadaan suorastaan luonnehäiriöisesti käyttäytyvä väärällä ohjauksella eli armottomalla lässyttämisellä väärässä kohdassa.

Itselle tuo kuulostaa vahvalle pennulle joka härkkii vähän joka suuntaan koska koulutuksessa ei ole riittävän vahvaa selkeäta linjaa.

kiitti taas :) ulkona tosiaan on siinä mielessä hyvä asia, että koira ei vedä :) ja välillä pysähdytään ja istutaan tienposkessa, minä silitän sitä selästä ja kyljistä kun se katsoo esim. jotain kohdetta (työkoneita), ja ennenkuin karvat nousee. Se on myös hiljaa autossa, joka on positiivista, koska entinen kitisi ja kuolasi ja tärisi koko ajan. Tavallaan siis kova - perusluonne epävarma. Se kun ei osaa edes ottaa kontaktia muihin koiriin, kun se haukkuu, louskuttaa ja pyörii toisen ympärillä. Uhmaa ihan kohtaloaan, koska joskus joku antaa sille hammasta. Välillä yrittää nylkyttää kaikkea, liittykö pentuiluun vai dominointiin. Meille tuleville ihmisille ei hauku, tosin äheltää - äheltää ympärillä. Vaikea on tapaus, haasteita elämä täynnä ja tietty tuo tokoilu olisi ollut mukavaa, enää tässä iässä en voi odottaa toisen koiran ottamista, joten jääköön se haaveeksi kohdaltani. Pevikouluttajaa ei täällä myöskään ole, joten kaikki avut on saatava näiltä foorumeilta ja teiltä kokeineimmilta. Tv löllyköiden sakujen omistaja (entinen)

moro,melkoinen työmaa,,ihann kuulostaa käyttis sakun pennulta,,täytyy vain ottaa homma hanskaan,,T käyttis saku ja on virtaa

moi onko ihan tavallinen vai käyttis

Nimenomaan elä paasaa ja helli pentua! Luot silloin itse siihen tilanteeseen "hädän" eli hyssytät pentua turhaan!
Vahvistat tietämättäsi tuota käytöstä.
Meillä nimenomaan ei koiria hyssytellä oli ukkonen tai työkoenet tai mikä vaan kyseessä vaan kuljetaan ihan normaalisti. koira peilaa omistajaansa, se voi aluksi haukkua kaikelle mutta kun et kitse välitä ja olet so what asenteella niin koira oppii että normaali asia

Voi hyvänen aika mitä ohjeita.... Vai että ruokakuppi pois. Herätkää ihmiset.

Laitoin jo tuonne toiseen ketjuun vastauksen, mutta laitan sen vielä tähän:

Jos haluat (ja kaikkien pitäisi haluta) näyttää johtajuutta ruokailujen aikana, syöt itse aluksi jotakin, vielä mahdollisesti ikään kuin koiran kupista. Sitten pistät koiran istumaan/maahan, asetat kupin vähän matkan päähän ja vapautat syömään kontaktista. Sitten menet vain rauhallisesti pois ja korjaat tyhjän kupin pois joskus. Vain tällä tavalla osoitat koirallesi olevasi reilu ja asiallinen johtaja.

Ongelmat teillä on jossain ihan muualla kuin ruokakupilla. Koska se on vasta 6kk, voit vielä ottaa kupin siltä pois, mutta se ei tule onnistumaan enää aikuisena. Mutta se tärkein kysymys on: miksi ihmeessä koiralta pitäisi ottaa ruoka pois? Otatko myös lapseltasi ruoan pois nenän edestä vain osoittaaksesi, että olet isompi ja vahvempi?

Mielestäni on suorastaan sairasta harjoitella näitä irti-leikkejä ruokakupin ja luiden kanssa. Hävetkää.

No just ,kylläpä on tyhmä vertaus lapseen,häpeä itse! Mielestäni ihan sairasta!

Kaikki koiria kiusaavat lapset vanhenpineen tulisi piikittää.

Lapset pitää laittaa jonkun matkan päähän ruokalautasesta ja antaa lupa syödä kunhan ensin katseella pyytävät... pjoo....
Näin ollaan johdonmukaisia....