Lapseni suree tuhoavalla tavalla

Aikuinen poika suree isää kaikella tuhoavalla tavalla. Aggressiivisuus, kylmyys lähimmäisiä kohtaan, alkoholi ja sen tuomat ongelmat, välinpitämättömyys omaa elämää kohtaan, halu pilata kaikki hyvä ym. Kuinka suhtautua/auttaa, kun puhuminen ei onnistu. On sanonut surevansa omalla tavallaan, jota kunnioitan, mutta pelkään tuon omavoimaisuuden johtavan edellä mainittujen asioiden lisääntymiseen ja sitä kautta johonkin "räjähtämiseen". 1,5 vuotta on kulunut yllättävästä, äkillisestä kuolemasta. Olisi ihana kuulla aikuisilta pojilta, mitä he äideiltään ja muilta läheisiltä toivoivat surussaan. Tuskinpa he kirjoittavat, mutta kirjoittakaa ainakin te muut, joilla jonkunlaista kosketuspintaa tällaiseen.
3273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Pitkään olet saanut odottaa että joku vastaa. Kun poika on aikuinen niin aika vaikea sinun on häntä yksin auttaa. Sinä itse kaipaat tukea ja apua. Oletko saanut käsitellä tunteitasi ja ahdinkoa kenenkään kanssa? Sinunkin jaksamisella on rajansa. Onko lähipiirissä joku jonka kanssa jakaa taakkaa?

Äänestä

Käyttäytyisköhän poika juuri noin, jos olisi tappanut isänsä!
Velvollisuuksista edesmennyttä kohtaan en tiedä, mutta on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, hyvän elämän mahdollisuuksien luomis

Äänestä

Täällä olisi yksi aikuinen poika, jonka isä kuoli tosin jo yli 20v sitten (kun olin 3 vuotta vanha). Isästä ei muistaakseni oikein ikinä puhuttu eikä sitä mitenkään käsitelty. Nyttemmin minulla on tullut tunteen ailahteluja erittäin paljon. Itkua ja raivoa ja turtanuutta. Vaihtelevat, ja puhutaan joskus ihan minuuteista. Ihan nyt viimeaikoina olen sitten keksinyt tämän enkeli-isin, että kuvittelen siis hänet vierelleni. Eritoteen nyt öisin. Tämä on vähän kuin uusi uskonto, jonka olen keksinyt. Mutta en ala nyt tähän luettelemaan mitä kaikkia lohdutuksia kuvittelen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Äidin murhe kirjoitti:

Aikuinen poika suree isää kaikella tuhoavalla tavalla. Aggressiivisuus, kylmyys lähimmäisiä kohtaan, alkoholi ja sen tuomat ongelmat, välinpitämättömyys omaa elämää kohtaan, halu pilata kaikki hyvä ym. Kuinka suhtautua/auttaa, kun puhuminen ei onnistu. On sanonut surevansa omalla tavallaan, jota kunnioitan, mutta pelkään tuon omavoimaisuuden johtavan edellä mainittujen asioiden lisääntymiseen ja sitä kautta johonkin "räjähtämiseen". 1,5 vuotta on kulunut yllättävästä, äkillisestä kuolemasta. Olisi ihana kuulla aikuisilta pojilta, mitä he äideiltään ja muilta läheisiltä toivoivat surussaan. Tuskinpa he kirjoittavat, mutta kirjoittakaa ainakin te muut, joilla jonkunlaista kosketuspintaa tällaiseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu