Aikuinen poika suree isää kaikella tuhoavalla tavalla. Aggressiivisuus, kylmyys lähimmäisiä kohtaan, alkoholi ja sen tuomat ongelmat, välinpitämättömyys omaa elämää kohtaan, halu pilata kaikki hyvä ym. Kuinka suhtautua/auttaa, kun puhuminen ei onnistu. On sanonut surevansa omalla tavallaan, jota kunnioitan, mutta pelkään tuon omavoimaisuuden johtavan edellä mainittujen asioiden lisääntymiseen ja sitä kautta johonkin "räjähtämiseen". 1,5 vuotta on kulunut yllättävästä, äkillisestä kuolemasta. Olisi ihana kuulla aikuisilta pojilta, mitä he äideiltään ja muilta läheisiltä toivoivat surussaan. Tuskinpa he kirjoittavat, mutta kirjoittakaa ainakin te muut, joilla jonkunlaista kosketuspintaa tällaiseen.
Lapseni suree tuhoavalla tavalla
Äidin murhe
3273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitkään olet saanut odottaa että joku vastaa. Kun poika on aikuinen niin aika vaikea sinun on häntä yksin auttaa. Sinä itse kaipaat tukea ja apua. Oletko saanut käsitellä tunteitasi ja ahdinkoa kenenkään kanssa? Sinunkin jaksamisella on rajansa. Onko lähipiirissä joku jonka kanssa jakaa taakkaa?
Käyttäytyisköhän poika juuri noin, jos olisi tappanut isänsä!
Velvollisuuksista edesmennyttä kohtaan en tiedä, mutta on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, hyvän elämän mahdollisuuksien luomis
Täällä olisi yksi aikuinen poika, jonka isä kuoli tosin jo yli 20v sitten (kun olin 3 vuotta vanha). Isästä ei muistaakseni oikein ikinä puhuttu eikä sitä mitenkään käsitelty. Nyttemmin minulla on tullut tunteen ailahteluja erittäin paljon. Itkua ja raivoa ja turtanuutta. Vaihtelevat, ja puhutaan joskus ihan minuuteista. Ihan nyt viimeaikoina olen sitten keksinyt tämän enkeli-isin, että kuvittelen siis hänet vierelleni. Eritoteen nyt öisin. Tämä on vähän kuin uusi uskonto, jonka olen keksinyt. Mutta en ala nyt tähän luettelemaan mitä kaikkia lohdutuksia kuvittelen.