Tämä kannattaa lukea.
Ja käärme sanoi vaimolle: »Olisiko todella Jumala sanonut?» 1 Moos. 3:1
Jospa jokainen kalliin sielunsa iankaikkiseksi parhaaksi kerta kaikkiaan älyäisi, mikä on varsinaisesti pääasia kaikissa perkeleen pyrkimyksissä meihin nähden ja pääkysymys, josta tulee riippumaan, pelastummeko vai joudummeko päinvastoin tuon vihollisen vangeiksi. Tämän kohdan saatana ensiksi alisti hyökkäykseensä - kysymys oli Jumalan sanasta - olisiko varmasti uskottava, mitä Jumala oli sanonut vai eikö omalla ajattelulla voisi johtua uskomaan jotakin muuta. Tästä kohdasta tulee todella taistelun päätös riippumaan.
Kun eräs vanha kristitty monet vuosikymmenet oli taistellut saatanan kanssa ja lopulta tahtoi lyhyesti lausua, mikä oli ollut pääasia, josta hänen kestämisensä tai lankeemuksensa aina oli riippunut, niin hänen täytyi sanoa: Se on riippunut siitä, olenko minä voinut pysyä Jumalan sanassa, Vai olenko päinvastoin luopunut siihen katsomasta ja alkanut vain ajatella - ajatella vapaasti, oman mieleni mukaan, ulkopuolella sanan, ajatella ja haparoida edestakaisin omia ja toisten mielijohteita noudattaen. Siinä piilee ydin kaikenlaisissa synnin kiusauksissa.
Tai kuinka on mahdollista, että kristitty, joka ennen kauhistui vain jonkin erikoisen synnin etäisintä ajattelemistakin sen vielä ollessa hänestä kaukana, myöhemmin voi suorastaan tehdä liiton saman synnin kanssa ja suruttomasti ja pelkäämättä antautua vapaasti sitä harjoittamaan ja puoltamaan? Vain sen kautta, että hän on kiusauksen aikoina kääntänyt katseensa Jumalan käskyistä samaan syntiin ja alkanut vain ajatella - vapaasti ajatella asiaa sanaan katsomatta.
Kuinka on mahdollista, että ihmiset uskonnon ja omantunnon nimessä, Herran tähden, ryhtyvät suurimpiin houkkamaisuuksiin, esittävät hyvänä ja pyhänä tekona semmoista, mitä Herra ei koskaan ole meiltä pyytänyt, vieläpä mitä hän on kieltänytkin ja sen sijaan esittävät syntinä semmoista, mitä Jumala ei koskaan ole sanassaan siksi ilmoittanut, josta tavataan niin paljon esimerkkejä juutalaisessa ja paavikirkossa, mutta myöskin omassa keskuudessamme. Ainoastaan sen kautta, ettei oteta vaarin, kuinka Jumala on puhunut, vaan me luulemme niin, meillä on tunne, sisällinen ääni, joka sanoo milloin mitenkin tai muut ihmiset päättelevät ja sanovat siten katsomatta, sanooko Jumalakin niin.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-29.html
Ja käärme sanoi vaimolle: »Olisiko todella Jumala sanonut?» 1 Moos. 3:1
Jospa jokainen kalliin sielunsa iankaikkiseksi parhaaksi kerta kaikkiaan älyäisi, mikä on varsinaisesti pääasia kaikissa perkeleen pyrkimyksissä meihin nähden ja pääkysymys, josta tulee riippumaan, pelastummeko vai joudummeko päinvastoin tuon vihollisen vangeiksi. Tämän kohdan saatana ensiksi alisti hyökkäykseensä - kysymys oli Jumalan sanasta - olisiko varmasti uskottava, mitä Jumala oli sanonut vai eikö omalla ajattelulla voisi johtua uskomaan jotakin muuta. Tästä kohdasta tulee todella taistelun päätös riippumaan.
Kun eräs vanha kristitty monet vuosikymmenet oli taistellut saatanan kanssa ja lopulta tahtoi lyhyesti lausua, mikä oli ollut pääasia, josta hänen kestämisensä tai lankeemuksensa aina oli riippunut, niin hänen täytyi sanoa: Se on riippunut siitä, olenko minä voinut pysyä Jumalan sanassa, Vai olenko päinvastoin luopunut siihen katsomasta ja alkanut vain ajatella - ajatella vapaasti, oman mieleni mukaan, ulkopuolella sanan, ajatella ja haparoida edestakaisin omia ja toisten mielijohteita noudattaen. Siinä piilee ydin kaikenlaisissa synnin kiusauksissa.
Tai kuinka on mahdollista, että kristitty, joka ennen kauhistui vain jonkin erikoisen synnin etäisintä ajattelemistakin sen vielä ollessa hänestä kaukana, myöhemmin voi suorastaan tehdä liiton saman synnin kanssa ja suruttomasti ja pelkäämättä antautua vapaasti sitä harjoittamaan ja puoltamaan? Vain sen kautta, että hän on kiusauksen aikoina kääntänyt katseensa Jumalan käskyistä samaan syntiin ja alkanut vain ajatella - vapaasti ajatella asiaa sanaan katsomatta.
Kuinka on mahdollista, että ihmiset uskonnon ja omantunnon nimessä, Herran tähden, ryhtyvät suurimpiin houkkamaisuuksiin, esittävät hyvänä ja pyhänä tekona semmoista, mitä Herra ei koskaan ole meiltä pyytänyt, vieläpä mitä hän on kieltänytkin ja sen sijaan esittävät syntinä semmoista, mitä Jumala ei koskaan ole sanassaan siksi ilmoittanut, josta tavataan niin paljon esimerkkejä juutalaisessa ja paavikirkossa, mutta myöskin omassa keskuudessamme. Ainoastaan sen kautta, ettei oteta vaarin, kuinka Jumala on puhunut, vaan me luulemme niin, meillä on tunne, sisällinen ääni, joka sanoo milloin mitenkin tai muut ihmiset päättelevät ja sanovat siten katsomatta, sanooko Jumalakin niin.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-29.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka on mahdollista, että taisteleva kristitty syntiensä ja viallisuuksiensa tähden kadottaa luottamuksen Jumalan armoon ja ystävyyteen, tulee vieraaksi ja araksi Vapahtajalleen ja lankeaa orjalliseen mieleen, vaikka Jumalan evankeliumi sanoo meille toisin Kristuksesta ja iankaikkisesta armosta ja vapautuksesta lain orjuudesta, jonka hän on meille ansainnut. Vain sen kautta että ihminen kääntää katseensa Jumalan sanasta itseensä ja alkaa vain ajatella, ajatella ja lopulta luulee aivan mahdottomaksi, että hän voisi olla Jumalan lapsi ja ystävä ollessaan ja tuntiessaan itsensä sellaiseksi kuin hän tuntee.
Jospa voitaisiinkin julistaa, niin että vuoret vapisisivat, tuo totuus kaikkien Jumalan lasten kuuluviin: Kaikki saatanan valta sinuun riippuu siitä, voiko hän kääntää katseesi Jumalan sanasta. Voittosi riippuu siitä, voitko pysyä Jumalan sanassa. Jumalan sana, Jumalan sana, mitä se sanoo? Tarkkaa, kuinka Jumala on puhunut. Siitä kaikki riippuu.
jatkuu ja jatkuu...
Todella raamatullinen selitys on Roseniuksella päivän tekstiin. Henkeni todistaa.
Kaikki se, mitä tahdotaan pitää hengellisenä, mutta ei perustu Jumalan sanaan, on hulluutta, on väärää. Vain Jumalan käskyt ovat hyvät ja pyhät, vain Jumalan kiellot ovat syntiä. Minkä Jumala kutsuu synniksi ja kieltää, on syntiä ja vaarallista, vaikka sydämesi tuhansia kertoja sen epäisi ja vaikka koko maailma kaikkine pyhineen ja oppineineen pitäisi sitä viattomana. Minkä Jumala sanoo olevan hyvää ja pyhää, on hyvää ja pyhää, vaikka sinä ja koko maailma pitäisitte sitä saastaisena.
Mitä Jumala ei ole erityisesti maininnut, se on aina rakkauden lain mukaan päätettävä, käytettävä tai hyljättävä, aina sen mukaan, kuinka se vaikuttaa, hyvää tai pahaa, sinulle tai lähimmäisellesi. Niin pitää se perussääntö paikkansa, että mitä Jumala ei ole käskenyt, selvin sanoin tai yleisessä rakkaudenlaissa, ei ole mikään hyvä teko, vaikka sillä olisikin kaunein muoto sinun silmissäsi tai toisten silmissä. Mitä Jumala ei ole selvin sanoin tai yleisessä rakkaudenlaissa kieltänyt, ei ole mikään synti, joskin sinä ja kaikki maailman ihmiset niin päättäisitte. Kaikki riippuu Jumalan sanasta. Jollet pidä siitä kiinni, olet aina oleva kuin ruoko, jota kaikki tuulet huojuttavat edestakaisin. Silloin perkele voi viedä sinua, minne se tahtoo.
Ei sarvipää minnekään vie kun sitä ei ole olemassakaan. Ihmisen rahan ja vallanahneus sitä vie ja sairaudet ja päihteitten käyttö.
Lapsellista vyöryttää syytä mielikuvitusolioille.
Kuinka voimakkaasti asia onkaan meille julistettu merkillisessä taistelussa saatanan ja Kristuksen välillä, kun hän, joka itse olisi voinut puhua pyhimmät ja puhtaimmat Jumalan sanat, kuitenkaan ei vastaa saatanalle ainoallakaan omalla sanalla, vaan vain Raamatun sanoilla: Kirjoitettu on - kirjoitettu on. Ajattele ainoastaan ja muista kaikkina elinpäivinäsi, että Herra Kristus itse ei tiennyt sanoa saatanaa vastaan muuta kuin: Kirjoitettu on. Eikö tämä ole ankara tulenisku kaikkia omia ajatuksiamme ja mielipiteitämme vastaan ja arvaamattoman kallis todistus siitä, että perkeleen kiusausten pääpyrkimys on saada meidät viedyksi sanasta pois ja että hänet voidaan voittaa vain pysymällä siinä kiinni, mitä Jumala on puhunut.
Herra Jeesus, sinun sanasi on kilpeni ja miekkani, turvallinen linnani maailman väijyvissä vaaroissa! Sinun sanasi ja sinun läsnäolosi vahvistavat minua kestämään lujana kaikissa taisteluissani vihollisia vastaan. Sinuun turvaten minä voitan viimeisenkin viholliseni, kuoleman. Tue minua taisteluissani voiton! Arnen.