Herzogin ja Selkomaan toiminta ja teologia - eroa, samaa?

Tututstuin Herzogin toimintaan melko laajasti. Herzogin ja Selkomaan välinen selkeä ero tulee esille tutustuttaessan, ei heidän kokoustoimintaansa, vaan heidän opetukseensa.
Herzog on hyvin laajasti ja selkeästi osoittanut mielenkiintonsa Raamatun ulkopuolisiin oppeihin ja opettajiin. Se tulee parhaiten esille hänen kirjoissaan, joissa hän opetaa hyvin laveasti ja innostuneesti mm. omintakeista kvanttimystiikkaa.
Herzog on selkeästi lähestynyt lähteitä, joihin kristityt perinteisesti suhtautuvat varauksella. New Age -opetus ja kokemukset eivät ole hänelle kartettavia asioita, vaan herättävät hänen uteliaisuutensa.
Kokousteknisesti Herzog ei juurikaan eroa (Suomessa käydessään) muiasta "karismaattisista" julistajista. Varsinkin, kun palaute hänen kummallisia oppejaan kohtaan on lähetetty varoituksena rapakon yli hänelle itselleen. Näyttämötaiteeseen perehtynyt teatterimies osaa kyllä roolinsa ja vuorosanansa valita tilanteen mukaan.

Selkomaa ei kirjoissaan eikä opetuksissaan vetoa Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin. Hän on kyllä omalla tavallaan "empiirikko". Selkomaa antaa Raamattua selittäessään joskus liian suuren painoarvon omille kokemuksilleen ja tuntemuksilleen. Tällainen "teologian" luominen on hyvin kysenalaista. Oma subjektiivinen kokemus ei suinkaan oikeuta kristillisen opin tai edes käytännön luomiseen.
Selkomaa tuntee selkeästi viehtymystä kaikenlaisiin ihmeisiin. Hänen esimerkkinsä tulevat kuitenkin kaikki kristillisestä kentästä. Tosin noiden esimerkeiksi nostettujen julistajien joukossa on joitakin varsin kyseenalaisiakin henkilöitä, joita itse ene missään tapauksessa käyttäisi malliesimerkkeinä Jumalan toiminnasta.
Selkomaa on kotimaisena julistajana jatkuvasti vuorovaikutuksessa "perinteisen" seurakuntakentän kanssa ja on mielestäni ottanut huomautuksista vaarin silloin, kun huomautettavaa on ollut.

Jokainen tahollaan miettiköön, kuinka suuren painoarvon me jatkossa annamme kokemuksellisuudelle, ihmeille tai sellaisiksi selitetyille ilmiöille. Siellä, missä ihmeisiin pyritään hinnalla millä hyvänsä, on aina olemassa oma riskinsä. Oma vaaransa on kuitenkin myös sillä, että laiminlyömme kaiken sen, mitä evankeliumin sana puhuu meille Pyhän Hengen voimasta ja työstä meidän keskellämme. Siihen kuuluu myös Jumalan välitön ilmestyminen tunnusmerkkien ja ihmeiden kautta.
Tiessä on kaksi ojaa. Toisessa ojassa olevan on turha syyttää toisessa ojassa tarpovaa. Rakentavinta olisi nousta tielle, joka on meille valmistettu.