Uurnanlasku

Eiköhän uurnanlaskun voi hoitaa ihan kuin haluaa. Me halusimme hoitaa poikamme uurnanlaskun mieheni kanssa kahdestaan. Omaiset kunnioittivat toivettamme. Ihan kahdestaan emme kuitenkaan olleet. Mukaamme kappelista lähti joku seurakunnan työntekijä. Hän seurasi tilannetta vierestä melkein uurnan peittoon asti. Itse laskimme uurnan kuoppaan ja mieheni peitti kuopan ja uurnan. Meille ei siis ainakaan annettu mitään ohjeita ko. tilanteeseen.

Riippuu varmaan paljon tuhkauurnan loppusijoituspaikasta. Jos se vainajan toivomuksesta haudataan ns. perheen kesken vaikka omalle maalle, lienee uurnanlaskutilaisuuteen pukeutuminen melko vapaata.

Jos uurnanlasku tapahtuu seurakunnan muistolehtoon, on mukana aina seurakunnan edustaja - yleensä suntio - joka on pukeutunut kunnioittavasti tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon.

Silloin on itsestään selvää, että myös saattoväki pukeutuu asiaankuuluvan arvokkaasti tummiin. Sen hetken kestää kyllä kesähelteessäkin.

Mieheni tuhkauurna haudattiin muistolehtoon kesähelteellä. Hänet oli siunattu jo aikaisemmin, sen jälkeen tuhkattu ja tuhkauurna laskettiin muistolehtoon suntion avustamana.

Tuhkauurna odotti meitä katafalkilla, kappelissa. Mukana oli mieheni sisarukset. Halusin itse kantaa mieheni tuhkauurnan, jonka suntio ojensi minulle. Kirkonkellojen saattamina kävelimme suntion saattamana muistolehtoon, jossa laskimme suntion silmien alla uurnan pieneen hautaan. Mieheni veljet täyttivät syvennyksen, suntion hoitaessa viimeistelyn.

Suntio kysyi meiltä, haluamme laulaa virren tai lausua saatesanat. Siihen ei kukaan meistä pystynyt jolloin suntio tarjoutui ystävällisesti lukemaan kauniit saatesanat. Virttä ei veisattu, kun ei kukaan meistä saattajista siihen kyennyt.

Kaunis, arvokas ja yksinkertainen tilaisuus, josta jäi kaunis muisto.

Mieheni uurnan lasku 4 vuotta sitten oli kaunis tilaisuus. Olin poiminut kotipihalta mukaan ison kimpun luonnonkukkia. Haimme itse uurnan naapurikaupungin krematoriosta, niin olimme sopineet hautaustoimiston kanssa. Pidin uurnaa sylissäni matkan ajan. Olimme myös sopineet, että seurakunnan edustaja ei ole paikalla uurnan laskussa.Uuran laskuun tuli oman perheen lisäksi mieheni sisaruksia. Kun kaikki olivat paikalla, poikani kantoi uurnan ja laski uurnahautaan. Sen jälkeen jokainen meistä laittoi lapiollisen multaa uurnan päälle, ja peitettiin hauta. Pidettiin hiljainen hetki, ei virallisia puheita, aiemmin oli ollut siunaustilaisuus.
Kaikki olimme kesävaatteissa, oli helle.
Mieleen jäi, kuinka uurna sylissä odottaessa parkkipaikalle tulleen auton soittimessa soi Tyynen ja martan Kuumat aallot, sitä olimme mieheni kanssa tanssineet paria kuukautta aiemmin viisikymppisilläni....

Hei nimimerkki, kohta edessä
Otan osaa menetykseseesi. Saitkin jo kommentteja uurnanlaskusta. Sen voi tosiaan tehdä eri tavoin, siten kuin itsestä hyvältä tuntuu. Seurakunnasta tulee vähintää suntio lähettyville, mutta halutessaan voi pyytää vaikka papinkin paikalle - tosin useimmiten omaiset tekevät sen keskenään. Jotkut ottavat kukkia mukaan, jotkut haluavat laulaa tai lukea rukouksen tai runon. Toiset tahtovat laittaa tummat vaatteet, jotkut laittavat sellaiset vaatteet kuin vainaja ehkä olisi toivonut.

Voimia,
Pirkko-pappi

Vähän aikaa sitten oli omaiseni uurnan lasku, pienellä porukalla. Emme mekään saaneet mistään ohjeita mutta koska oli jo hellepäivä niin olimme kesävaatteissa. Ei pappia eikä virsiä. Siihen pieneen kuoppaan laskettiin, kaksi omaista laittoi lapiollisen hiekkaa päälle ja hautausmaanhoitaja peitti loput. Lopuksi kukkakimppu ja siinä se sitten oli. Varsinainen muistotilaisuus oli pidetty jo pari viikkoa aikaisemmin.

Olen ollut 3 kertaa mukana uurnan laskussa. Kaikki ovat olleet hyvin erilaisia ja varsin vapaamuotoisia tilaisuuksia. Kaikissa tilaisuuksissa on ollut mukana paljon tunnetta ja läheisyyttä vainajaa kohtaan. Jokaisessa tilaisuudessa on kunnioitettu vainajan omia toiveita.

Ehkä koskettavin tilaisuus on ollut, kun vanhan saaristolaisen tuhka siroteltiin hänen omille kalavesialueilleen ja tyhjä uurna painui hiljaa sinne ennalta määriteltyyn syvänteeseen. Syksyinen kuulakas ilma ja sanoin kuvaamaton hiljaisuus siellä merellä. Se tilaisuus ei kaivannut musiikkia, ei puhetta.

Miksi suomessa tapana tehdä hautajaiset niin tosi surulliseksi, kun muissa maissa iloiset . täällä itkujuhla. ei ole pakko osallistua surujuhlaan.

Sedän uurnan hautauksesta on kolme vuotta. Vapaamuotoinen tilaisuus oli. Vainajahan oli jo siunattu arkussa kuukausi aiemmin. Kaikilla oli arkivaatteet päällä. Minulla oli musta ohut takki. Oli elokuu, aurinko paistoi ,mutta viileys muistutti ,että kesä ei jatku ikuisesti. Ihan hautausmaalla tapahtui. Uurna haudattiin , sitä ei siis siroteltu. Suntio oli paikalla.

Uurnan lasku on osa hautaustoimitusta. Pukeutuminen saman kaavan mukaan kuin varsinaisessa siunaustilaisuudessa.

Saa sinne pukeutua niin kuin haluaa. Jos vainajaa haluaa kunnioittaa pukeutumalla keltaiseen asuùn, se on sopivaa.

Uurnan laskuun osallistuvat tavallisesti lähimmät omaiset, usein seurakunnan suntio on mukana. Omaiset päättävät itse, miten pukeutuvat. Mielestäni siisti, asiallinen pukeutuminen on sopivin.

Haudalla voidaan laulaa virsi. Tilaisuuden jälkeen ehkä kokoonnutaan kahville, mutta varsinainen muistotilaisuus on pidetty aikaisemmin heti siunauksen jälkeen, jos siunaus on ollut.

Tuhkattu vainaja voidaan sirotella myös muistolehtoon. Tällöin omaisia ei saa olla paikalla. Tarkka sirottelupaikka pidetään tuntemattomana.

Kyllä

Ihmeellisiä sivistymättömiä pentuja täälläkin kommentoi. Uurnanlasku on hautaustoimitus, johon pukeudutaan AINA tummiin.

Minun tuttavani vaan laskivat. Omiensa kanssa aiis lapset ainoastaan vanhempiensa hautapaikkaan . Eivät kuulemma pitäneet mitäön seremonioita ne olivat pitäneet aikaisemmin