Heinäkuun31 pnä

Täten ymmärrämme siis Jumalan tarkoituksen kärsimyksillämme: Hän valmistaa meitä taivaaseen. kuolettaa syntimme ja täyttää pyhityksemme. Mitä tulisikaan koko kristillisyydestämme, kaikesta Hengen työstä sielussa, jollei Jumala alituisesti kurittaisi ja suolaisi meitä kärsimisillä? Emmekö kokemuksesta tiedä, kuinka heti alamme tulla uneliaiksi, lihallisiksi ja maailmanmielisiksi, kun jonkin aikaa kaikki menestyy meille, on tyyntä ja onnellista. Ja kuinka voisi usko tulla harjoitetuksi ja voimistua, ellemme tulisi koetelluiksi?

Onhan todellista uskon harjoitusta, että joudumme tilaan, jossa emme mitään näe, jossa apumme ja voimamme ovat hävinneet, niin että meidän on turvautuminen kaikkivaltiaaseen, totiseen, Jumalaan, Kuinka kävisi rukouksemme, jos meillä aina olisi, mitä tarvitsemme, tai voisimme itse itseämme auttaa? Kuinka kävisi Jumalanpelkomme, ellei Jumala toisinaan näyttäisi vihaansa?

Hyvä ja osuva sana jälleen.

Kuinka ajattelisimme armosta, jos kerrassaan saattaisimme vapautua lihamme synneistä, tai saattaisimme tahtomme mukaan niistä luopua? Missä olisi rakkautemme ja nöyryytemme, jollemme hyvissä avuissa käy kyllä siltikin hitaasti ja kehnosti, mutta kuinka kävisi, jollei meitä kuritettaisi?

Tästä näemme, kuin aivan välttämätöntä on kasvaaksemme hyvässä, pyhittyäksemme ja estyäksemme hengellisestä kuolemasta ja synnin ylivoimasta, että Jumala alinomaa seuraa meitä herättävällä ja kurittavalla vitsallaan.

Tässä on pääsyy, miksikä kaikkien hurskasten entisaikoina ja kaikkien oikeiden Jumalan lapsien vielä tänäkin päivänä täytyy saada kärsimystä, kuritusta. Tämän on Jumala järjestykseksi määrännyt, niin että apostoli sanoo: »Jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, niin siloinhan olette äpäriä ettekä oikeita lapsia.» Lause on selvä.

Se sanoo meille nimenomaan, että niin totta kuin olet Jumalan lapsi, pitää sinulla olla kuritusta, että jos olet ilman kuritusta saat elää vapaasti oman mielesi mukaan, niin on se selvä että olet äpärä etkä lapsi perheessä. Hyvin käsitämme senkin, että aivan pienokaiset, heikot lapset eivät vielä tarvitse kovempaa kuritusta, heitä ohjaavat vielä hyvin Henki ja sana. Mutta kun he ovat kasvaneet kestämään kovempia koettelemuksia ja aikaa myöten tulevat uneliaiksi ja huolettomiksi, tarvitsevat he silloin kuritusta, sillä sellaisesta Jumalan lapsen puhtaudesta ja hyvyydestä, etteivät puhdistus ja kasvaminen hänelle enää olisi tarpeen, ei Raamattu tiedä mitään.

Poikkeukseton säännös siis on, että kaikki taivaaseen valmistettavat ovat kuritettavat, vitsottavat ja puhdistettavat.

Herra Jumala, rakas taivaallinen Isäni, sinä sen tiedät, mitä minä syntinen, saastainen lapsesi tarvitsen valmistuakseni sinun taivaalliseen, iankaikkiseen kunniaasi. Sinua siis rukoilen nöyrästi, anna minullekin se mieli, että kieltäisin itseni, kantaisin ristin ja seuraisin Jeesustani. Amen.