HUOM! Tämä kysymys vain ateisteille ja agnostikoille.
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia tuntemistanne ihmisistä, jotka ovat tulleet uskoon ja miten se on muuttanut käytännössä näitä ihmisiä?
Itselläni on antaa esimerkki omasta äidistäni, joka uskoontultuaan ja alettuaan pyöriä hellareiden kanssa on ollut synkempi ja suvaitsemattomampi (haluaa esim. että siskoni eroaa miehestään, koska miehen suku muslimeita).
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia tuntemistanne ihmisistä, jotka ovat tulleet uskoon ja miten se on muuttanut käytännössä näitä ihmisiä?
Itselläni on antaa esimerkki omasta äidistäni, joka uskoontultuaan ja alettuaan pyöriä hellareiden kanssa on ollut synkempi ja suvaitsemattomampi (haluaa esim. että siskoni eroaa miehestään, koska miehen suku muslimeita).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voin kertoa eräästä kaveristani.
Hän oli hauska ja mukava heppu, oli vaikeasta kodista sillä hänen isänsä oli väkivaltainen mutta ei juoppo, hänen äidinsä oli todella outo, ystäväni oli kuitenkin melko viisas kaveri monella tapaa, hän kykeni esim laksemaan nelinumeroisia kerto ja jakolaskuja päässänsä.
Hänen kotiolonsa olivat kuitenkin kaameat ja hän sai paljon lohtua meidän ystäväpiiristä ja hän jaksoi odotella sitä ikää että pääsisi muuttaa kotontansa pois, hänen äitinsä oli keksinyt jostain että hän on jokin saatananapalvoja (kuten suomessa oli yleistä 90-luvun alussa) ja vei hänet kaikenlaisten pappien ja saarnaajien puhleille, hiljaa mutta varmasti hän kääntyi uskovaiseksi, hän kiitti ystävyydestä ja lopetti yhteydet meidän kaveriporukkaan, siinä taisi käydä niin että hän joutui liian lujille väkivaltaisen isän käsissä ja niiden lestadiolaisten porukoiden kanssa jonka kanssa hänen oli pyörittävä jotka tuomitsivat hänen vanhan vapaamman elämän melko avoimesti.
Hän rupesi kuulemaan ääniä päässänsä jotka käskivät tappaa ihmisiä, hän puukotti isoveljensä ja joutui mielisairaalaan, hän on vieläki sielä, siitä on nyt noin 17vuotta. Kävin pari kertaa tapaamassa, hänen surullisten silmien takana asu vieläkin se nuori ja energinen kaveri jonka minä tunnen mutta hänet oli vain tuhottu sielullisesti, hän olisi pärjännyt elämässä jos olisi kestänyt parisen vuotta kauemmin ja päässyt siitä helvettistänsä pois.
nämä on näitä elämän epäreiluja juttuja.
Tuossa esimerkki kristinuskon synkemmästä puolesta.
Kenet tahansa voidaan psyykata kristinuskolla mielisairaaksi.
Riittää, että psyykkaaja on ahkera, motivoitunut ja kokee työnsä tärkeäksi.
Ja jos hommat menee päin persikkaa, niin koko roskan voi skipata demonien syyksi.
(toki tuo onnistuu muillakin uskonnoilla eli älkää kokeilko tätä kotona)
Tykkäsin kirjoituksestasi. Ei aiheen vuoksi, eikä sen, miltä se tuntuu. Tykkäsin siksi, että joku viitsii kirjoittaa siitä, millaista on uskonnottomien lasten elämä. Ei heistä kukaan välitä... Aina kuulee että tehkää vaan kunhan ette muualle levitä. Entä uskovaiset lapset?? Eikö sillä oikeasti ole väliä?
Aikuiset uskovat, mihin uskovat. Onko lasten oikeasti vain kärsittävä?
Vanhemmat tulivat uskoon ja liittyivät hellareihin. Sen jälkeen siihen asti suht normaalit ja aika rauhalliset ihmiset alkoivat käyttäytyä kuin häiriköivät vajakit (siis noin lievästi ja kauniisti muotoiltuna). Kaikki - siis aivan kaikki - olikin yhtäkkiä jotain kamalaa SYNTIÄ ja aivan ehdottomasti kiellettyä.
Pahimpia asoita maailmassa olivat yhtäkkiä homous, evoluutio, rockmusiikki ja tiede sekä tiedemiehet - niin ja ne kirotut vääräuskoiset. Maailmanloppukin oli ihan just nyt heti tulossa ja tietenkin ylöstempaus, joista kiljuttiin joka puolella suu vaahdossa. Muistan vieläkin miten äitini karjui raivosta täristen ja pää punaisena television luontodokumentin juontajalle (joka kertoi elämän kehityksestä eli evoluutiosta) että "SINÄ VOIT OLLA APINA MUTTA MINÄ EN OLE!!!!".
Muistan myös miten pieni kokoelmani rocklevyjä takavarikoitiin ja heitettiin roskiin, koska "rock on saatanasta ja paholaisen musiikkia ja turmelee nuoren mielen". Myös farkkuni takavarikoitiin ja heitettiin roskiin, koska uskovan perheen lapsi ei pukeudu farkkuihin vaan siististi. Seksi se vasta kamala mörkö olikin ja mitään siihen liittyvääkään ei saanut koskaan sanoa tai näkyä missään millään tavalla. Homot ja lesbot toivotettiin helvettiin käristymään.
Muistan myös erittäin hyvin miten äitini kertoi minulle, että minun ei pidä pelästyä sitä kun hän ja isä kohta katoavat, koska heidät ylöstemmataan! Ja koska minä en vielä ole oikein sisäistänyt niitä uskonasioita, niin en ehkä pääse samalla kertaa mukaan. Minä kyllä pelästyinkin, mutta vain sitä että vanhempani olivat menettäneet järkensä ja tulleet seinähulluiksi - kuten olivatkin. Hellari ja seinähullu kun ovat aika lailla synonyymeja.
Ja hulluille on aivan turha yrittää puhua järkeä, kun eihän heillä sellaista ole. Päin vastoin - pitävät järkeäkin haitallisena uskolleen ja halveksivat sitä avoimesti. Ja onhan se totta - normaali terve järki on seinähulluuden eli uskon pahin vihollinen.
Voiko lapsi muuten itse hakeutua huostaanotettavaksi jos vanhemmat tulee hulluiksi, eli siis uskovaisiksi, eli kuten tapauksessasi? Onhan siinä toki vaarana että joutuu ojasta allikkoon, eli vielä pahempaan uskovaisperheeseen.
Olen tuonut esiin perusliberaalin perheen lapsen kipuiluja. Sitten on fundislasten kohtalo. Eikö tämä oikeasti kiinnosta ketään? Kun aikuisilla on uskonnonvapaus. Mutta aikuisten oikeasti vakavissaan, ne pelkääävät lapset.... ei väliä? Anteeksi, että tämä tuulee juuri sinun viestisi alle. En vain joskus ymmärrä. Minusta saa olla uskovainen, mutta kai niiden lastenkin aseman pitäisi kiinnostaa. Joskus mietin, että kauanko heidän pitää huutaa, että joku kuulisi.
Olen pahoillani. Monelle tämä kuulostaa absurdilta, mutta meitä on paljon. Kun kaikki tuo olikin olevinaan todellista. En minä tiedä, mitä tähän sanoa. Ainakin se on historiaa. Me selvisimme, sinällään.
Minusta uskonnonvapaus on hyvä asia itsessään, mutta aina mietin niitä lapsia. Että piittaako heistä kukaan... Entä jos ei? Entä jos pelot ovat ok koska uskonnonvapaus?
Ei joutuisi. Jos huostaanoton perusteet täyttyisivät vanhempien ryyppäämisen takia, ei lasta laitettaisi toiseen alkoholistiperheeseen.
Tosin en tiedä, että vanhempien uskonnollinen hurahtaminen olisi ollut huostaanottoon riittävä peruste.
Omassa lapsuudenkotini naapurissa asui 12 lapsinen lestaadiolaisperhe. Noin 9, 12 veljeksestä menehtyi ennenaikaisesti päihteiden ja auto-onnettomuuksien merkeissä. Perheessä ainakin isä oli väkivaltainen ja epäilen alkoholismia olleen myös taustalla.
Omassa kaveripiirissäni moni on uskonnoton agnostikko. Ja yksi New Age henkinenkin hemmokin löytyy.