Jolla korvat...

Vereen kastettu Jumalan sana

"Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi" (Ilm. i9: 73).

Kun Johannes oli uskonsa tähden karkotettuna Patmos luodossa, sai hän uskon silmin katsella suurta sotasankaria, Herraa Jeesusta ja Jumalan taistelevaa seurakuntaa. Hän sai nähdä, kuinka Herra Jeesus käy laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Johannes sanoi: "Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi häntä valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla, puhtaalla kalliilla liinalla" (Ilm. 19: 14). Johannes katseli meitä tämänkin päivän Jumalan lapsia, sinua ja minuakin, tuossa taivaallisessa sotajoukossa. Hän katseli meitä jo voittajina. Mutta tämä sotajoukko on tänäkin päivänä juuri samanlaisena täällä maan päällä. Sen näkee vain uskon avatuin silmin. Eihän taivaassa ole sotajoukkoa, ei siellä tarvitse sotia. Lauluntekijäkin sanoo: „Ei siellä enää muisteta, Ett ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä,
suloista."

Johannes näki kaiken kauniina. Ei ihme, jos omavanhurskas asettaakin tämän kaiken taivaaseen. Jumalan lapset kuuluttavat kutsua tähän taistelevaan Jumalan seurakuntaan. Johannes kirjoittaa, kuinka hän näki yhden enkelin seisovan auringossa ja huutavan: "Tulkaa ja kokoontukaa suuren Jumalan ehtoolliselle"
Kirjan alussa käy ilmi, että Jumalan seurakunnan palvelijat, ovat juuri näitä enkeleitä. Jumalan valtakunta on puettuna auringolla. Psalmin laulaja sanoo: ”Auringolle hän pani majansa heissä." Jumalan lapset ovat puetut puhtaalla kalliilla liinalla, "joka kallis liina on pyhien vanhurskaus.” (Ilm. 19:8). Miksi Herra Jeesus on vereen kastetuissa vaatteissa? Johannes kirjoittaa: "Ja hän on sotkeva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja vihan viinakuurnan."(Ilm. 19: 15) Johannes sai katsella Herran Jeesuksen taistelua Getsemanessa ja Golgatalla. Niin kuin viini punasi kuurnan sotkijan vaatteet, samoin Herran Jeesuksen veri punasi Hänen viittansa ja tätä syntistä maata, kun hän maksoi meidän syntimme. Voi kuinka kalliit seurat olivat Johanneksella.

"Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi." Kuinka tuota vereen kastetun vaatteen kantajaa sanotaan nimellä Jumalan sana. Jumalan sana on silloin vereen kastettu, kun saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä juuri tähän evankeliumiin on kätketty Herra Jeesus. Nykyaikanahan saarnataan syntejä anteeksi Jumalan valtakunnan ulkopuolellakin, mutta saarna ei ole vereen kastettu, koska Herra Jeesus ei ole valtakuntansa ulkopuolella. Ei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole ketään puetettu puhtaalla, kalliilla liinalla, ei ole Pyhän Hengen todistusta lapsioikeudesta, eikä Jumalan rauhaa. Eivät he taistele Jumalan sotajoukon kanssa, vaan Jumalan sotajoukkoa vastaan. Jumalan lapsen tuntomerkit puuttuvat.

V. Eri kirjoitti:

Vereen kastettu Jumalan sana

"Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi" (Ilm. i9: 73).

Kun Johannes oli uskonsa tähden karkotettuna Patmos luodossa, sai hän uskon silmin katsella suurta sotasankaria, Herraa Jeesusta ja Jumalan taistelevaa seurakuntaa. Hän sai nähdä, kuinka Herra Jeesus käy laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Johannes sanoi: "Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi häntä valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla, puhtaalla kalliilla liinalla" (Ilm. 19: 14). Johannes katseli meitä tämänkin päivän Jumalan lapsia, sinua ja minuakin, tuossa taivaallisessa sotajoukossa. Hän katseli meitä jo voittajina. Mutta tämä sotajoukko on tänäkin päivänä juuri samanlaisena täällä maan päällä. Sen näkee vain uskon avatuin silmin. Eihän taivaassa ole sotajoukkoa, ei siellä tarvitse sotia. Lauluntekijäkin sanoo: „Ei siellä enää muisteta, Ett ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä,
suloista."

Johannes näki kaiken kauniina. Ei ihme, jos omavanhurskas asettaakin tämän kaiken taivaaseen. Jumalan lapset kuuluttavat kutsua tähän taistelevaan Jumalan seurakuntaan. Johannes kirjoittaa, kuinka hän näki yhden enkelin seisovan auringossa ja huutavan: "Tulkaa ja kokoontukaa suuren Jumalan ehtoolliselle"
Kirjan alussa käy ilmi, että Jumalan seurakunnan palvelijat, ovat juuri näitä enkeleitä. Jumalan valtakunta on puettuna auringolla. Psalmin laulaja sanoo: ”Auringolle hän pani majansa heissä." Jumalan lapset ovat puetut puhtaalla kalliilla liinalla, "joka kallis liina on pyhien vanhurskaus.” (Ilm. 19:8). Miksi Herra Jeesus on vereen kastetuissa vaatteissa? Johannes kirjoittaa: "Ja hän on sotkeva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja vihan viinakuurnan."(Ilm. 19: 15) Johannes sai katsella Herran Jeesuksen taistelua Getsemanessa ja Golgatalla. Niin kuin viini punasi kuurnan sotkijan vaatteet, samoin Herran Jeesuksen veri punasi Hänen viittansa ja tätä syntistä maata, kun hän maksoi meidän syntimme. Voi kuinka kalliit seurat olivat Johanneksella.

"Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi." Kuinka tuota vereen kastetun vaatteen kantajaa sanotaan nimellä Jumalan sana. Jumalan sana on silloin vereen kastettu, kun saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä juuri tähän evankeliumiin on kätketty Herra Jeesus. Nykyaikanahan saarnataan syntejä anteeksi Jumalan valtakunnan ulkopuolellakin, mutta saarna ei ole vereen kastettu, koska Herra Jeesus ei ole valtakuntansa ulkopuolella. Ei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole ketään puetettu puhtaalla, kalliilla liinalla, ei ole Pyhän Hengen todistusta lapsioikeudesta, eikä Jumalan rauhaa. Eivät he taistele Jumalan sotajoukon kanssa, vaan Jumalan sotajoukkoa vastaan. Jumalan lapsen tuntomerkit puuttuvat.

Lue lisää

Mieleeni on jäänyt eräs omavanhurskas henkilö, joka todella oli hurskas ja teki paljon hyvää. Kuulin, että hän oli sairastunut. Jumala pani minut lähtemään tämän sairaan luo. Älkää vain Jumalan lapset, erehtykö uskomaan, että olen ahkera puhumaan epäuskoisille. Olen siihen niin hidas, että jos ansion mukaan saisin palkan, olisin kadotuksen oma. Sen tähden kai tämä jäänytkin niin mieleeni, kun en millään olisi suutani avannut, enkä tahtonut löytää sanoja ja siksi kai kysyinkin vain yksinkertaisesti: "Onko synnit anteeksi ja Jumalan rauha?„Hän vastasi: "Niin mitenkähän se on." Niinpä sitten aloimme keskustella ja niin onnellisesti kävi, että sain siunata hänet Jumalan valtakuntaan. Jumala oli jo häntä elämän kohtaloilla riisunut omasta hyvyydestä. Näin Jumalan armo saikin sijan hänessä. Monta vuotta hän teki matkaa Jumalan kansan kanssa, nyt hän on sapatin levossa. Harvoin tapasimme, mutta suuri oli rakkaus välillämme. Kun olin hänen vieraanaan, näytti, ettei hän tiennyt mitä antaisi, mikä olisi kyllin hyvää.

Sinä omavanhurskas ja epäuskoinen, tule nyt omistamaan näitä Jumalan lapsen tuntomerkkejä, ota vastaan Jumalan valtakunnasta tämä yksinkertainen saarna: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Kutsu ei enää kuulu kauan, sillä ajan merkit täyttyvät nopeasti. Aivan kauhistuttaa epäuskoisten tila. Hekin pelkäävät, mitä on tulossa, mutta heidän täytyy täyttää synnin mittaa. Voi miten monta rukousta nousee Jumalan lasten sydämestä epäuskoisten omaisten puolesta, että nöyrtyisivät parannukseen, ennen kuin on myöhäistä.

Jumalan lapsella on ilonaiheita siitä, kun ajan merkit täyttyvät. On ilo kuunnella Jumalan valtakunnasta saarnattua Jumalan sanaa, kun se käy Raamatun kanssa yksiin. Emme vaella pimeässä, vaan sanan valossa. Vaikka valkeus on suuri, niin taistelu on raskas ja uuvuttava. Tiedän että sinä, Jumalan lapsi halajat sielusi ravinnoksi ja voimaksi nähdä Lunastajasi vereen kasteissa vaatteissa. Sinä saat katsella Häntä tässä evankeliumissa, ja uskoa kaikki syntisi, uupumisen pelkosi ja epäilyksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pysykäämme lähellä tätä suurta Sotasankaria, ja antakaamme aina, kun synti tarttuu, Hänen sovintoverensä pestä puhtaaksi sen kalliin liinavaatteen, jolla alemme puetut. Kerran saamme yhtyä pyhien riemuun sanoen: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti itsensä" (Ilm. 19: 17).

Kerttu Oikarinen
Päivämies kesäkuun 25 päivä 1968

M. Ieli kirjoitti:

Mieleeni on jäänyt eräs omavanhurskas henkilö, joka todella oli hurskas ja teki paljon hyvää. Kuulin, että hän oli sairastunut. Jumala pani minut lähtemään tämän sairaan luo. Älkää vain Jumalan lapset, erehtykö uskomaan, että olen ahkera puhumaan epäuskoisille. Olen siihen niin hidas, että jos ansion mukaan saisin palkan, olisin kadotuksen oma. Sen tähden kai tämä jäänytkin niin mieleeni, kun en millään olisi suutani avannut, enkä tahtonut löytää sanoja ja siksi kai kysyinkin vain yksinkertaisesti: "Onko synnit anteeksi ja Jumalan rauha?„Hän vastasi: "Niin mitenkähän se on." Niinpä sitten aloimme keskustella ja niin onnellisesti kävi, että sain siunata hänet Jumalan valtakuntaan. Jumala oli jo häntä elämän kohtaloilla riisunut omasta hyvyydestä. Näin Jumalan armo saikin sijan hänessä. Monta vuotta hän teki matkaa Jumalan kansan kanssa, nyt hän on sapatin levossa. Harvoin tapasimme, mutta suuri oli rakkaus välillämme. Kun olin hänen vieraanaan, näytti, ettei hän tiennyt mitä antaisi, mikä olisi kyllin hyvää.

Sinä omavanhurskas ja epäuskoinen, tule nyt omistamaan näitä Jumalan lapsen tuntomerkkejä, ota vastaan Jumalan valtakunnasta tämä yksinkertainen saarna: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Kutsu ei enää kuulu kauan, sillä ajan merkit täyttyvät nopeasti. Aivan kauhistuttaa epäuskoisten tila. Hekin pelkäävät, mitä on tulossa, mutta heidän täytyy täyttää synnin mittaa. Voi miten monta rukousta nousee Jumalan lasten sydämestä epäuskoisten omaisten puolesta, että nöyrtyisivät parannukseen, ennen kuin on myöhäistä.

Jumalan lapsella on ilonaiheita siitä, kun ajan merkit täyttyvät. On ilo kuunnella Jumalan valtakunnasta saarnattua Jumalan sanaa, kun se käy Raamatun kanssa yksiin. Emme vaella pimeässä, vaan sanan valossa. Vaikka valkeus on suuri, niin taistelu on raskas ja uuvuttava. Tiedän että sinä, Jumalan lapsi halajat sielusi ravinnoksi ja voimaksi nähdä Lunastajasi vereen kasteissa vaatteissa. Sinä saat katsella Häntä tässä evankeliumissa, ja uskoa kaikki syntisi, uupumisen pelkosi ja epäilyksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pysykäämme lähellä tätä suurta Sotasankaria, ja antakaamme aina, kun synti tarttuu, Hänen sovintoverensä pestä puhtaaksi sen kalliin liinavaatteen, jolla alemme puetut. Kerran saamme yhtyä pyhien riemuun sanoen: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti itsensä" (Ilm. 19: 17).

Kerttu Oikarinen
Päivämies kesäkuun 25 päivä 1968

Lue lisää

Kaksi jauhajaa


"Kaksi jauhavat myllyssä: toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Valvokaat siis: sillä että tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva" (Matt. 24: 41–42).

Jumalan valtakunnan työtä on Raamatussa verrattu viljan jauhamiseen. Kun maailman lopun aika lähestyy ja rengas Jumalan valtakunnan ympärillä kiristyy, kasvaa viha niin suureksi, että maailma ei kärsi kuulla elävää Jumalan sanaa. Elävän Jumalan sanan saarnaaminen kielletään. Silloin ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni vaikenee. Ei saarnata enää ulkopuolelle Jumalan valtakunnan. Mutta tässä Raamatun kohdassa kuitenkin Herra Jeesus puhuu kahdesta
henkilöstä, jotka jauhavat myllyssä, kun Herra Jeesus tulee.
Sisäpuolella Jumalan valtakunnan jauhetaan Jumalan viljaa "omiksi tarpeiksi." Puhutaan tiestä ja matkasta, hoidetaan toinen toisiamme, että olisimme valmiit, kun Herra Jeesus tulee. Jos näistä jauhajista olisi ollut vain toinen uskomassa, ei Herran Jeesuksen olisi tarvinnut puhua valvomisesta. Epäuskoinenhan jää tänne, kun Herra Jeesus tulee, mutta uskovainen nousee Herraa vastaan. Toinen näistä jauhajista valvoi ja toinen ei valvonut. Hän, joka valvoi, ahkeroi tehdä matkaa synnin poispanijana. Monta kertaa hän epäili: pääsenkö perille. Sillä synti tarttui ja teki matkan hitaaksi. Joutui nimellisiinkin rikkomuksiin, mutta kaltaisenaan täytyi käydä armoalttarin tykö.
Ei se helppoa ollut, mutta synti on tulenarkaa tavaraa, sitä ei ole hyvä kantaa tunnolla. Ja Jumalan lapsen vapauskin katoaa, kun on tunnolla syntiä. Pyhä Henki kehotti parannukseen, ja Herran Jeesuksen rakkaus kutsui armoalttarin tykö. Evankeliumin sauvaan nojaten jaksoi heikkonakin raahautua armovirralle, kun se virtaa niin matalalla, että kynnyksen alitse. Eikä yksin tarvinnut itseänsä hoitaa, aina oli saattajia. Haavoihin vuodatettiin öljyä ja viiniä, ja niin jaksoi taas lähteä taistelemaan syntiä ja maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Uskon silmä tähyili kotirantaa, että eikö jo Herra Jeesus tule. Ei ollut vielä aika, matkaa täytyi jatkaa.. Jumala koetteli vielä uskoa, tuli ristiin lisäpainoa. Herra Jeesus kyseli: olenko sinulle rakas. Taivasikävä kasvoi, maa oli vieras, taivaan "hiuka" poltti sydäntä. Ja niin hartain toive toteutui: Herra Jeesus, Hän, joka oli rakkain ja ikävöity, tuli keskelle elämän arkea, usko muuttui näkemiseksi. Silmänräpäyksessä ja ajan rahdussa siirtyi kunnian taivaaseen.

J. Auhaja kirjoitti:

Kaksi jauhajaa


"Kaksi jauhavat myllyssä: toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Valvokaat siis: sillä että tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva" (Matt. 24: 41–42).

Jumalan valtakunnan työtä on Raamatussa verrattu viljan jauhamiseen. Kun maailman lopun aika lähestyy ja rengas Jumalan valtakunnan ympärillä kiristyy, kasvaa viha niin suureksi, että maailma ei kärsi kuulla elävää Jumalan sanaa. Elävän Jumalan sanan saarnaaminen kielletään. Silloin ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni vaikenee. Ei saarnata enää ulkopuolelle Jumalan valtakunnan. Mutta tässä Raamatun kohdassa kuitenkin Herra Jeesus puhuu kahdesta
henkilöstä, jotka jauhavat myllyssä, kun Herra Jeesus tulee.
Sisäpuolella Jumalan valtakunnan jauhetaan Jumalan viljaa "omiksi tarpeiksi." Puhutaan tiestä ja matkasta, hoidetaan toinen toisiamme, että olisimme valmiit, kun Herra Jeesus tulee. Jos näistä jauhajista olisi ollut vain toinen uskomassa, ei Herran Jeesuksen olisi tarvinnut puhua valvomisesta. Epäuskoinenhan jää tänne, kun Herra Jeesus tulee, mutta uskovainen nousee Herraa vastaan. Toinen näistä jauhajista valvoi ja toinen ei valvonut. Hän, joka valvoi, ahkeroi tehdä matkaa synnin poispanijana. Monta kertaa hän epäili: pääsenkö perille. Sillä synti tarttui ja teki matkan hitaaksi. Joutui nimellisiinkin rikkomuksiin, mutta kaltaisenaan täytyi käydä armoalttarin tykö.
Ei se helppoa ollut, mutta synti on tulenarkaa tavaraa, sitä ei ole hyvä kantaa tunnolla. Ja Jumalan lapsen vapauskin katoaa, kun on tunnolla syntiä. Pyhä Henki kehotti parannukseen, ja Herran Jeesuksen rakkaus kutsui armoalttarin tykö. Evankeliumin sauvaan nojaten jaksoi heikkonakin raahautua armovirralle, kun se virtaa niin matalalla, että kynnyksen alitse. Eikä yksin tarvinnut itseänsä hoitaa, aina oli saattajia. Haavoihin vuodatettiin öljyä ja viiniä, ja niin jaksoi taas lähteä taistelemaan syntiä ja maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Uskon silmä tähyili kotirantaa, että eikö jo Herra Jeesus tule. Ei ollut vielä aika, matkaa täytyi jatkaa.. Jumala koetteli vielä uskoa, tuli ristiin lisäpainoa. Herra Jeesus kyseli: olenko sinulle rakas. Taivasikävä kasvoi, maa oli vieras, taivaan "hiuka" poltti sydäntä. Ja niin hartain toive toteutui: Herra Jeesus, Hän, joka oli rakkain ja ikävöity, tuli keskelle elämän arkea, usko muuttui näkemiseksi. Silmänräpäyksessä ja ajan rahdussa siirtyi kunnian taivaaseen.

Lue lisää

Mutta tämä toinen Jumalan lapsi oli sillä paikalla, josta Raamattu sanoo: "Minä tiedän sinun tekos, sillä sinulla on nimi, ettäs elät ja olet kuollut" (Ilm. 3:1). Valvominen oli jäänyt kokonaan, sydämen oli täyttänyt tämän maailman murheet. Oliko tullut tärkeämmäksi tämän ajallisen elämän hyvinvointi: kaikkea piti saada, mitä oli toisillakin ja mieluummin vähän enemmänkin. Oli jouduttu mukaan elintason kilpaan. Siinä rehellisyyskin joutui kovalle koetukselle, niin kovalle, että oli tullut käytyä yli omantunnon. Rahaa kertyi, mutta sitä ei liiennyt Jumalan valtakunnan työhön, Jumalan valtakunta ikään kuin loittoni, se alkoi näyttää halvalta. Siinä asustikin niin perin halpa-arvoista joukkoa. Mutta kun sanovat, että ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei tulla autuaaksi, niin kuljen mukana. Pyhä Henki on murheellinen, mutta ei nuhtele loputtomiin, ja poistuu murheellisena. Myös Jumalan lapset ovat murheellisia, ennen rakas ja läheinen Jumalan lapsi muuttuu vieraan tuntoiseksi. Tiestä ja matkasta puhuminen ei oikein käy. Vaikka haluaisikin hoitaa, niin tuntee avuttomuutensa, välimatka vain kasvaa. Ja kun Herra Jeesus tuli, kuuluivat sanat: "En tunne teitä". Ei ihme, jos Herra Jeesus usein on sanonut, ja sanoo tänäkin päivänä: "Valvokaa!"

Anna Jumala, meille kuuliaista mieltä, ja nöyryytä tyytymään siihen, minkä sinä annat. Jos Jumala annat meille ajallista rikkautta, niin älä anna sydämemme kiintyä siihen niin, että unohtuu se koti, jossa saimme elämän ja hengen. Vaan että se olisi meille myös ajallisten varojen sijoituspaikka, sillä jos Jumalan valtakuntaan uhraamme, niin silloin lainaamme Herralle, ja saamme sen moninkertaisena takaisin. Silloin ei sydämemme kiinny niin ajallisiin, että Sielun asioitten hoitaminen jää toiseksi. Aika on todella paha, ja tulee vain aina pahemmaksi. Sielunvihollisella on kiire, ja juonet ovat moninaiset, joilla se yrittää saada Jumalan lapsen valvomattomuuteen. Herättele, Herra Jeesus, meitä illan lapsia, ettemme menetä lapsioikeuttamme. Vie meitä Getsemaneen ja Golgatalle, katselemaan sitä pukua, jonka valmistit meille, että kelpaamme Isän edessä. Kun sitä kauneutta katselemme, myös sinun valtakuntasi näkyy kauniina. Valtakunta, jonka kuningas sinä olet. Sinä istut vielä tänään armoistuimella, ja lupaat meidän uupuneitten lastesi uskoa kaikki synnit, epäilykset ja väärät murheetkin, ja huolet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen asti.

"Elämän puussa meillä
on voimaa valvomaan,
Kun Jeesus meitä kantaa
uskollisuudessaan.
Ja Ylkänä hän lausuu
saarnassa sovinnon:
Sen tunnen omakseni,
ken uskollinen on."
SL 54:3

Kerttu Oikarinen
Päivämies 1.2.1978

E. Lämä kirjoitti:

Mutta tämä toinen Jumalan lapsi oli sillä paikalla, josta Raamattu sanoo: "Minä tiedän sinun tekos, sillä sinulla on nimi, ettäs elät ja olet kuollut" (Ilm. 3:1). Valvominen oli jäänyt kokonaan, sydämen oli täyttänyt tämän maailman murheet. Oliko tullut tärkeämmäksi tämän ajallisen elämän hyvinvointi: kaikkea piti saada, mitä oli toisillakin ja mieluummin vähän enemmänkin. Oli jouduttu mukaan elintason kilpaan. Siinä rehellisyyskin joutui kovalle koetukselle, niin kovalle, että oli tullut käytyä yli omantunnon. Rahaa kertyi, mutta sitä ei liiennyt Jumalan valtakunnan työhön, Jumalan valtakunta ikään kuin loittoni, se alkoi näyttää halvalta. Siinä asustikin niin perin halpa-arvoista joukkoa. Mutta kun sanovat, että ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei tulla autuaaksi, niin kuljen mukana. Pyhä Henki on murheellinen, mutta ei nuhtele loputtomiin, ja poistuu murheellisena. Myös Jumalan lapset ovat murheellisia, ennen rakas ja läheinen Jumalan lapsi muuttuu vieraan tuntoiseksi. Tiestä ja matkasta puhuminen ei oikein käy. Vaikka haluaisikin hoitaa, niin tuntee avuttomuutensa, välimatka vain kasvaa. Ja kun Herra Jeesus tuli, kuuluivat sanat: "En tunne teitä". Ei ihme, jos Herra Jeesus usein on sanonut, ja sanoo tänäkin päivänä: "Valvokaa!"

Anna Jumala, meille kuuliaista mieltä, ja nöyryytä tyytymään siihen, minkä sinä annat. Jos Jumala annat meille ajallista rikkautta, niin älä anna sydämemme kiintyä siihen niin, että unohtuu se koti, jossa saimme elämän ja hengen. Vaan että se olisi meille myös ajallisten varojen sijoituspaikka, sillä jos Jumalan valtakuntaan uhraamme, niin silloin lainaamme Herralle, ja saamme sen moninkertaisena takaisin. Silloin ei sydämemme kiinny niin ajallisiin, että Sielun asioitten hoitaminen jää toiseksi. Aika on todella paha, ja tulee vain aina pahemmaksi. Sielunvihollisella on kiire, ja juonet ovat moninaiset, joilla se yrittää saada Jumalan lapsen valvomattomuuteen. Herättele, Herra Jeesus, meitä illan lapsia, ettemme menetä lapsioikeuttamme. Vie meitä Getsemaneen ja Golgatalle, katselemaan sitä pukua, jonka valmistit meille, että kelpaamme Isän edessä. Kun sitä kauneutta katselemme, myös sinun valtakuntasi näkyy kauniina. Valtakunta, jonka kuningas sinä olet. Sinä istut vielä tänään armoistuimella, ja lupaat meidän uupuneitten lastesi uskoa kaikki synnit, epäilykset ja väärät murheetkin, ja huolet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen asti.

"Elämän puussa meillä
on voimaa valvomaan,
Kun Jeesus meitä kantaa
uskollisuudessaan.
Ja Ylkänä hän lausuu
saarnassa sovinnon:
Sen tunnen omakseni,
ken uskollinen on."
SL 54:3

Kerttu Oikarinen
Päivämies 1.2.1978

Lue lisää

Kunnia Jumalan sanalle


Sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön." 1. Sam. 2:30.
Yllä olevat sanat puhui Jumalan mies pappi Eelille. Eelillä oli kaksi poikaa, jotka myös olivat pappeja. Pojat eivät olleet kuuliaisia Herralle, vaan ottivat osan Herralle kuuluvasta uhrista. Jumala oli puhunut Mooseksen kautta, minkälaiset uhrit on uhrattava. Olivat vikauhrit, ruokauhrit, kiitosuhrit jne. Uhri kuului yksin Jumalalle, mutta pojat tekivät vastoin Jumalan sanaa. He turmelivat tuntonsa oikean puolen synneillä, ja myös vasemman puolen synnit tulivat luvallisiksi. Jumalan lapset kertoivat nämä Eelille, mutta Raamattu kertoo: Eeli nuhteli poikiansa hienosti. Kävi niin, että kansakin alkoi katsoa uhrin ylön.
"Ja sen tähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä, sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön." 1. Sam. 2: 17. Uhritulet sammuivat, mikä oli vertaus Jumalan rakkauden tulesta, joka paloi kirkkaimmillaan Getsemanessa ja Golgatalla. Näin kylmenivät Jumalan lasten sydämet. Jumala lähettää henkilökohtaisen puhuttelijan Eelin luo. Jumalan mies tulee ja sanoo: "Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikiasi kuin minua, lihottaaksenne teitänne (itseänne, skannaajan huomautus) kaikista minun kansani Israelin ruokauhrien uutisista?" 1. Sam. 2: 29. Vielä Jumalan mies sanoo Eelille: "Minä kulutan sinun silmäsi, ja saatan sinun sielusi murheeseen." Eelin uskon silmät alkoivat hämärtyä, ja sielun täyttivät väärät murheet, sillä murhe synnistä olisi ollut oikeaa murhetta, ja koitunut Eelin pelastukseksi. Jumala myös tarkoitti sitä murhetta, mikä oli täyttävä Eelin sydämen, kun samana päivänä molemmat pojat kuolevat. Raamattu ei kerro, että Eeli olisi kertaakaan nuhdellut poikiansa sen jälkeen kuin Jumalan mies oli puhutellut Eeliä.
Seuraavan kerran Jumala puhuttelee Eeliä nuoren Samuelin kautta ja sanoo: "Hän tiesi poikansa häpeällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä." 1. Sam. 3: 13. Ei Jumala tarkoittanut, että Eelin olisi pitänyt vihata poikiansa, ei, vaan syntejä, joissa pojat elivät. Raamattu kertoo Eelin ja poikien kuolemasta, kuinka Eelin silmät olivat jo niin pimeät, ettei hän nähnyt, ja filistealaiset ampuivat Eelin pojat. He siis kuolivat jumalattoman kuoleman.

K. Uolema kirjoitti:

Kunnia Jumalan sanalle


Sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön." 1. Sam. 2:30.
Yllä olevat sanat puhui Jumalan mies pappi Eelille. Eelillä oli kaksi poikaa, jotka myös olivat pappeja. Pojat eivät olleet kuuliaisia Herralle, vaan ottivat osan Herralle kuuluvasta uhrista. Jumala oli puhunut Mooseksen kautta, minkälaiset uhrit on uhrattava. Olivat vikauhrit, ruokauhrit, kiitosuhrit jne. Uhri kuului yksin Jumalalle, mutta pojat tekivät vastoin Jumalan sanaa. He turmelivat tuntonsa oikean puolen synneillä, ja myös vasemman puolen synnit tulivat luvallisiksi. Jumalan lapset kertoivat nämä Eelille, mutta Raamattu kertoo: Eeli nuhteli poikiansa hienosti. Kävi niin, että kansakin alkoi katsoa uhrin ylön.
"Ja sen tähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä, sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön." 1. Sam. 2: 17. Uhritulet sammuivat, mikä oli vertaus Jumalan rakkauden tulesta, joka paloi kirkkaimmillaan Getsemanessa ja Golgatalla. Näin kylmenivät Jumalan lasten sydämet. Jumala lähettää henkilökohtaisen puhuttelijan Eelin luo. Jumalan mies tulee ja sanoo: "Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikiasi kuin minua, lihottaaksenne teitänne (itseänne, skannaajan huomautus) kaikista minun kansani Israelin ruokauhrien uutisista?" 1. Sam. 2: 29. Vielä Jumalan mies sanoo Eelille: "Minä kulutan sinun silmäsi, ja saatan sinun sielusi murheeseen." Eelin uskon silmät alkoivat hämärtyä, ja sielun täyttivät väärät murheet, sillä murhe synnistä olisi ollut oikeaa murhetta, ja koitunut Eelin pelastukseksi. Jumala myös tarkoitti sitä murhetta, mikä oli täyttävä Eelin sydämen, kun samana päivänä molemmat pojat kuolevat. Raamattu ei kerro, että Eeli olisi kertaakaan nuhdellut poikiansa sen jälkeen kuin Jumalan mies oli puhutellut Eeliä.
Seuraavan kerran Jumala puhuttelee Eeliä nuoren Samuelin kautta ja sanoo: "Hän tiesi poikansa häpeällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä." 1. Sam. 3: 13. Ei Jumala tarkoittanut, että Eelin olisi pitänyt vihata poikiansa, ei, vaan syntejä, joissa pojat elivät. Raamattu kertoo Eelin ja poikien kuolemasta, kuinka Eelin silmät olivat jo niin pimeät, ettei hän nähnyt, ja filistealaiset ampuivat Eelin pojat. He siis kuolivat jumalattoman kuoleman.

Lue lisää

VOI miten on vaarallista opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa. Ei ihme, jos Luther sanoo: "Siitä varjele meitä rakas taivaallinen Isä." Uskon, että viha syntiä kohtaan säilyy, jos ahkeroimme vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Mitä lähemmäksi pyrimme Herran Jeesuksen verihaavoja, sitä vastenmielisempää on synti. Mitä enemmän sielumme elää sovintoveren osallisuudessa, sitä enemmän kavahdamme sielunvihollisen rumatulisia nuolia. Herran Jeesuksen veren osallisuudessa saamme elää Jumalan valtakunnassa, siinä elävässä Kristuksen ruumiissa, jossa veri kiertää jäsenestä toiseen.
Veljeni ja sisareni, saat uskoa kokovikaisena täydellisen anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei sinun tarvitse viallisuuttasi pienennellä eikä suurennella, saat uskoa sellaisena kuin itsesi löydät. Sinulle kuuluu täysi armon mitta. Se uhrikaritsa, jonka Jumala antoi meidän edestämme uhriksi, oli täydellinen, siitä ei yksikään epäuskoinen omista mitään. Se kuuluu vain Jumalan lapsille, jotka saavat uskolla hänet omistaa. Antakaamme kunnia Jumalan sanalle, joka Pyhältä Hengeltä Jumalan valtakunnasta saarnataan, Silloin Jumalakin kunnioittaa meitä niin paljon, että antaa kantaa meidän Jumalan lapsen nimeä, ja kerran saamme kuulla Herran Jeesuksen kutsun: "Tulkaa minun Isäni siunatut."

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.5,1971

S. Iunattu kirjoitti:

VOI miten on vaarallista opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa. Ei ihme, jos Luther sanoo: "Siitä varjele meitä rakas taivaallinen Isä." Uskon, että viha syntiä kohtaan säilyy, jos ahkeroimme vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Mitä lähemmäksi pyrimme Herran Jeesuksen verihaavoja, sitä vastenmielisempää on synti. Mitä enemmän sielumme elää sovintoveren osallisuudessa, sitä enemmän kavahdamme sielunvihollisen rumatulisia nuolia. Herran Jeesuksen veren osallisuudessa saamme elää Jumalan valtakunnassa, siinä elävässä Kristuksen ruumiissa, jossa veri kiertää jäsenestä toiseen.
Veljeni ja sisareni, saat uskoa kokovikaisena täydellisen anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei sinun tarvitse viallisuuttasi pienennellä eikä suurennella, saat uskoa sellaisena kuin itsesi löydät. Sinulle kuuluu täysi armon mitta. Se uhrikaritsa, jonka Jumala antoi meidän edestämme uhriksi, oli täydellinen, siitä ei yksikään epäuskoinen omista mitään. Se kuuluu vain Jumalan lapsille, jotka saavat uskolla hänet omistaa. Antakaamme kunnia Jumalan sanalle, joka Pyhältä Hengeltä Jumalan valtakunnasta saarnataan, Silloin Jumalakin kunnioittaa meitä niin paljon, että antaa kantaa meidän Jumalan lapsen nimeä, ja kerran saamme kuulla Herran Jeesuksen kutsun: "Tulkaa minun Isäni siunatut."

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.5,1971

Lue lisää

Jumalan sanan päälle uskojat

"Niin hän otti hänen syliinsä, ja kiitti Jumalaa." Luuk. 2: 28. Jumalan armosta olemme saaneet viettää joulun, ei ainoastaan ulkonaisesta rauhasta nauttien, vaan Jumalan rauha on saanut täyttää sydämemme. Meitä on ympäröinyt ulkonaisesti Jumalan ylenpalttinen siunaus, mutta kalleinta on ollut se, kun Jumala on pyhän Henkensä kautta kattanut sieluillemme runsaan armopöydän. Olemme saaneet aivan kuin siirtyä liki kaksituhatta vuotta taaksepäin.

Aavistamme Marian hämmästyksen, kun enkeli vieraili hänen luonaan ja ilmoitti Vapahtajan syntymän. Olemme saaneet seurata Marian askeleita Juudean vuoritiellä, kun hän ilosta pakahtuvin sydämin kiiruhtaa kertomaan Elisabetille, että: Se voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani. Näemme kansoitetun ja yön pimentämän pienen Betlehemin, jossa väsynyt Maria ja Joosef etsivät yösijaa. Ei löytynyt enää muuta kuin talli. Eläinsuojako oli tämän ihmeellisen lapsen synnyinsija? Epäilikö Maria, jaksoiko hän uskoa enkelin sanat: Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä istuimen. Marialla oli turvana Jumalan sana, sillä hän uskoi lupauksen sanan päälle. Näemme sen Raamatusta, kun hän sanoo Elisabetille: Niin kuin Hän on puhunut meidän isillemme Aabrahamille ja hänen siemenellensä. Ulkonaisesti turvattoman ja avuttoman tuntoinen Maria ei hätäillyt, sillä hän oli Jumalan sanan päälle uskossa turvattu. Jouluyönä saavat paimenet taivaan vieraita, ei ihme, jos nämä maan hiljaiset hämmästyvät, kun taivaallinen kirkkaus ympäröi heidät, ja he saavat kuulla enkelin laulavan.

Kun enkelit ilmoittavat heille, että on syntynyt Vapahtaja, joka löytyy seimestä. Eivät paimenet epäilleet, vaan ottivat sanoman vastaan Herran ilmoituksena, jättivät arkisen työn ja kiiruhtivat seimelle. Kun he palasivat, ylistivät he Jumalaa - ja julistivat Hänen suuria tekojansa. Heidän Messias -toivonsa oli muuttunut näkemiseksi. Kun Jeesus on kahdeksan päivän vanha, Maria ja Joose vievät Hänet Jerusalemiin: Asettaaksensa Hänet Herran eteen. Jerusalemissa oli vanha Simeon, josta Raamattu sanoo: Ja Pyhä Henki oli hänessä. Hänkin oli tutkinut kirjoituksia, ja uskoi lupauksen sanan päälle. Jumala oli nähnyt Simeonin polttavan Messias ikävän, ja Jumala lohdutti häntä Pyhän Hengen kautta, että hän saisi nähdä Herran Jeesuksen, ja Jumala Henkensä kautta johdatti hänet temppeliin, juuri kun Jeesus tuodaan sinne. Ei Simeon kysele, ketä he olivat. En tiedä, oliko Simeon joskus epäillyt, oliko sielunvihollinen kiusannut, että tämä kuolee ennemmin kuin näkee Jeesuksen.

U. S. Koja kirjoitti:

Jumalan sanan päälle uskojat

"Niin hän otti hänen syliinsä, ja kiitti Jumalaa." Luuk. 2: 28. Jumalan armosta olemme saaneet viettää joulun, ei ainoastaan ulkonaisesta rauhasta nauttien, vaan Jumalan rauha on saanut täyttää sydämemme. Meitä on ympäröinyt ulkonaisesti Jumalan ylenpalttinen siunaus, mutta kalleinta on ollut se, kun Jumala on pyhän Henkensä kautta kattanut sieluillemme runsaan armopöydän. Olemme saaneet aivan kuin siirtyä liki kaksituhatta vuotta taaksepäin.

Aavistamme Marian hämmästyksen, kun enkeli vieraili hänen luonaan ja ilmoitti Vapahtajan syntymän. Olemme saaneet seurata Marian askeleita Juudean vuoritiellä, kun hän ilosta pakahtuvin sydämin kiiruhtaa kertomaan Elisabetille, että: Se voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani. Näemme kansoitetun ja yön pimentämän pienen Betlehemin, jossa väsynyt Maria ja Joosef etsivät yösijaa. Ei löytynyt enää muuta kuin talli. Eläinsuojako oli tämän ihmeellisen lapsen synnyinsija? Epäilikö Maria, jaksoiko hän uskoa enkelin sanat: Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä istuimen. Marialla oli turvana Jumalan sana, sillä hän uskoi lupauksen sanan päälle. Näemme sen Raamatusta, kun hän sanoo Elisabetille: Niin kuin Hän on puhunut meidän isillemme Aabrahamille ja hänen siemenellensä. Ulkonaisesti turvattoman ja avuttoman tuntoinen Maria ei hätäillyt, sillä hän oli Jumalan sanan päälle uskossa turvattu. Jouluyönä saavat paimenet taivaan vieraita, ei ihme, jos nämä maan hiljaiset hämmästyvät, kun taivaallinen kirkkaus ympäröi heidät, ja he saavat kuulla enkelin laulavan.

Kun enkelit ilmoittavat heille, että on syntynyt Vapahtaja, joka löytyy seimestä. Eivät paimenet epäilleet, vaan ottivat sanoman vastaan Herran ilmoituksena, jättivät arkisen työn ja kiiruhtivat seimelle. Kun he palasivat, ylistivät he Jumalaa - ja julistivat Hänen suuria tekojansa. Heidän Messias -toivonsa oli muuttunut näkemiseksi. Kun Jeesus on kahdeksan päivän vanha, Maria ja Joose vievät Hänet Jerusalemiin: Asettaaksensa Hänet Herran eteen. Jerusalemissa oli vanha Simeon, josta Raamattu sanoo: Ja Pyhä Henki oli hänessä. Hänkin oli tutkinut kirjoituksia, ja uskoi lupauksen sanan päälle. Jumala oli nähnyt Simeonin polttavan Messias ikävän, ja Jumala lohdutti häntä Pyhän Hengen kautta, että hän saisi nähdä Herran Jeesuksen, ja Jumala Henkensä kautta johdatti hänet temppeliin, juuri kun Jeesus tuodaan sinne. Ei Simeon kysele, ketä he olivat. En tiedä, oliko Simeon joskus epäillyt, oliko sielunvihollinen kiusannut, että tämä kuolee ennemmin kuin näkee Jeesuksen.

Lue lisää

Mutta nyt Pyhä Henki alkoi laulaa aamenta Simeonin sydämessä, hän otti Jeesuksen syliinsä ja kiitti Jumalaa. Hänen sydämensä kipein toive oli toteutunut. Hän ei varmaan huomaa, ketä on temppelissä. Hän näkee vain oman autuutensa, saa nähdä Herran Jeesuksen Getsemanessa ja Golgatalla, kuinka meidän syntimme lyövät Hänet ristinpuuhun, ja Hänen huuliltaan pusertuu tämä profeetallinen ennustus, kun Hän sanoo Marialle: "Sinunkin sielusi läpi on miekka käyvä." Simeon siunaa vielä Mariaa ja Joosefia. Voi miten kalliit seurat olivat siellä temppelissä. Vieläkin Jumalan lapsilla on Simeonin mieli sinuakin kohtaan, joka olet ulkopuolella Jumalan valtakunnan, ja et ole uskomassa Jumalan sanan mukaan. Sinulle julistetaan kaikki synnit ja ennen kaikkea tuo epäusko, joka on kaikkein syntien äiti, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä Jumalan lapsi, joka olet taistellut jo ehkä kymmeniä vuosia ja odottanut, että saisit nähdä Herran Jeesuksen, usko vielä kaikki epäilyksesikin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tulee sekin päivä vielä, että saat nähdä mitä olet täällä uskonut.

On ihmeellistä ajatella, että se mitä me täällä heikolla uskolla omistamme, on kerran meidän katseltavanamme. Vain silmänräpäys ja ajanrahtu, niin eteemme avautuu valtava rikkaus, loisto ja kunnia. Saamme turvallisin mielin, syntimme anteeksi uskoen Jeesuksen nimessä ja veressä, lähteä uuteen vuoteen, kohtasivatpa meitä minkälaiset vaiheet tahansa. Meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 5.1.1966

T. Urva kirjoitti:

Mutta nyt Pyhä Henki alkoi laulaa aamenta Simeonin sydämessä, hän otti Jeesuksen syliinsä ja kiitti Jumalaa. Hänen sydämensä kipein toive oli toteutunut. Hän ei varmaan huomaa, ketä on temppelissä. Hän näkee vain oman autuutensa, saa nähdä Herran Jeesuksen Getsemanessa ja Golgatalla, kuinka meidän syntimme lyövät Hänet ristinpuuhun, ja Hänen huuliltaan pusertuu tämä profeetallinen ennustus, kun Hän sanoo Marialle: "Sinunkin sielusi läpi on miekka käyvä." Simeon siunaa vielä Mariaa ja Joosefia. Voi miten kalliit seurat olivat siellä temppelissä. Vieläkin Jumalan lapsilla on Simeonin mieli sinuakin kohtaan, joka olet ulkopuolella Jumalan valtakunnan, ja et ole uskomassa Jumalan sanan mukaan. Sinulle julistetaan kaikki synnit ja ennen kaikkea tuo epäusko, joka on kaikkein syntien äiti, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä Jumalan lapsi, joka olet taistellut jo ehkä kymmeniä vuosia ja odottanut, että saisit nähdä Herran Jeesuksen, usko vielä kaikki epäilyksesikin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tulee sekin päivä vielä, että saat nähdä mitä olet täällä uskonut.

On ihmeellistä ajatella, että se mitä me täällä heikolla uskolla omistamme, on kerran meidän katseltavanamme. Vain silmänräpäys ja ajanrahtu, niin eteemme avautuu valtava rikkaus, loisto ja kunnia. Saamme turvallisin mielin, syntimme anteeksi uskoen Jeesuksen nimessä ja veressä, lähteä uuteen vuoteen, kohtasivatpa meitä minkälaiset vaiheet tahansa. Meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 5.1.1966

Lue lisää

Pyhän Hengen laki

"Sinun suus on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa." Ps. 119: 72. Tämän psalmin kirjoittaja on vanhan liiton pappi, nimeltään Esra. Raamattu kertoo hänestä: Oli toimellinen kirjanoppinut Mooseksen laissa, jonka Herra Israelin Jumala on antanut. Esra rakasti Jumalan lakia ja osoitti kuuliaisuuden, koska se oli tullut Jumalan suusta ja sanoo: "Sen tähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäsi, minä vihaan kaikkia vääriä teitä." Ps. 119: 128.

Esra sanoo: "Sinun sanas ovat minun suulleni makiampia kuin hunaja." Näin Esra teki matkaa uskon kuuliaisuudessa ja odotti lain täyttäjää, Herraa Jeesusta. Kun hän piti jumalanpalvelusta, virtasi siellä uhriveri. Tässä veressä jumalanlapset katselivat Herran Jeesuksen kuolemaa. Lain käskyjen jälkeen Esra pesi kansansa nimellisiä rikoksia. Hän uhrieläimessä katseli Golgatan keskimmäiselle ristille, ja näki uskonsilmin Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Näin ollen Esra rakasti Jumalan laissa Herraa Jeesusta. Hän sanoo: "Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas." Tämä autuus ei voinut olla muu kuin Herra Jeesus.

Me jumalanlapset omistamme myös tämän saman autuuden, emme tosin enää lupauksen sanaan uskoen, mutta uskomme lihaan syntyneeseen, puolestamme kuolleeseen ja ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka elää ja hallitsee seurakunnassaan Pyhän Henkensä kautta. Meillä on Pyhän Hengen laki. Paavali kirjoittaa: "Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi: Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan." Hepr. 10: 15 – 16. Kun Jumalan valtakunnassa Pyhän Hengen voimalla saarnataan, vastaa sydämemme aamenta. Jumalan lapsen sydän on joskus huutanut aamenta, että suukin on alkanut huutaa: Herra Jeesus kiitetty, että sinun sanasi ovat käyneet ja käyvät toteen, ja lupaustesi mukaan meitä odottaa ihana sapatin lepo. Näin on meillekin Pyhän Hengen laki rakas ja Jumalan sana makeampi kuin hunaja. Mutta toisinkin voi olla. Rakkaus kylmenee, ja Jumalan sana menettää makunsa. Syynä tähän on tottelemattomuus Pyhälle Hengelle.

T. Ottelematon kirjoitti:

Pyhän Hengen laki

"Sinun suus on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa." Ps. 119: 72. Tämän psalmin kirjoittaja on vanhan liiton pappi, nimeltään Esra. Raamattu kertoo hänestä: Oli toimellinen kirjanoppinut Mooseksen laissa, jonka Herra Israelin Jumala on antanut. Esra rakasti Jumalan lakia ja osoitti kuuliaisuuden, koska se oli tullut Jumalan suusta ja sanoo: "Sen tähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäsi, minä vihaan kaikkia vääriä teitä." Ps. 119: 128.

Esra sanoo: "Sinun sanas ovat minun suulleni makiampia kuin hunaja." Näin Esra teki matkaa uskon kuuliaisuudessa ja odotti lain täyttäjää, Herraa Jeesusta. Kun hän piti jumalanpalvelusta, virtasi siellä uhriveri. Tässä veressä jumalanlapset katselivat Herran Jeesuksen kuolemaa. Lain käskyjen jälkeen Esra pesi kansansa nimellisiä rikoksia. Hän uhrieläimessä katseli Golgatan keskimmäiselle ristille, ja näki uskonsilmin Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Näin ollen Esra rakasti Jumalan laissa Herraa Jeesusta. Hän sanoo: "Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas." Tämä autuus ei voinut olla muu kuin Herra Jeesus.

Me jumalanlapset omistamme myös tämän saman autuuden, emme tosin enää lupauksen sanaan uskoen, mutta uskomme lihaan syntyneeseen, puolestamme kuolleeseen ja ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka elää ja hallitsee seurakunnassaan Pyhän Henkensä kautta. Meillä on Pyhän Hengen laki. Paavali kirjoittaa: "Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi: Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan." Hepr. 10: 15 – 16. Kun Jumalan valtakunnassa Pyhän Hengen voimalla saarnataan, vastaa sydämemme aamenta. Jumalan lapsen sydän on joskus huutanut aamenta, että suukin on alkanut huutaa: Herra Jeesus kiitetty, että sinun sanasi ovat käyneet ja käyvät toteen, ja lupaustesi mukaan meitä odottaa ihana sapatin lepo. Näin on meillekin Pyhän Hengen laki rakas ja Jumalan sana makeampi kuin hunaja. Mutta toisinkin voi olla. Rakkaus kylmenee, ja Jumalan sana menettää makunsa. Syynä tähän on tottelemattomuus Pyhälle Hengelle.

Lue lisää

Esrakin joutui näkemään Jumalan lasten tottelemattomuuden. Hänelle tultiin kertomaan: Israelin kansa, papit ja leviitat, eivät ole erinneet maan kansan kauhistuksista. Tämä oli Esralle suuri murheen aihe. Hän rukoili ja itki. Kolmen päivän aikana näiden lankeemuksiin joutuneiden piti kokoontua yhteen. Esra kehotti tunnustamaan rikokset ja luopumaan niistä, kansa nöyrtyi. Jokaisen edestä uhrattiin rikosuhri ja niin liitto uusittiin Jumalan kanssa.

Näin on vielä nytkin. Pyhä Henki kehottaa meitä parannukseen. Me tunnemme sen sydämessämme, kuulemme saarnatussa saarnassa. Jos emme tottele, rakastaa Herra Jeesus meitä niin paljon, että alkaa Jumalan lasten suulla henkilökohtaisesti puhutella. Voi kun me silloin ymmärtäisimme nöyrtyä parannukseen, ettei Jumala vihastuisi, sillä Jumala ei nuhtele iankaikkisesti.

Vielä Jumala oli varoittanut Israelin kansaa, älkää myös etsikö heidän rauhaansa. Ymmärtääkseni tämä on varoitus väärästä opista, siitä rauhasta, jossa kuollut usko lepää. Raamatusta näemme, että tämän saavat vielä lapset perinnöksi. Te vääräoppiset ja kaikki, jotka olette ulkopuolella Jumalan valtakunnan, älkää antako lapsillenne perinnöksi väärää oppia. Tulkaa lastenne kanssa Jumalan valtakuntaan ja omistakaa syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Siioni on lähteitten maa. Täällä on hyvä tehdä synnistä parannus. Tälläkin hetkellä virtaa Jumalan armon virta niin matalalla, että sinä kaikista heikoin saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja jos Pyhä Henki kehottaa luopumaan, olipa se oikean eli vasemman puolen syntiä, niin ole kuuliainen. Ja jos synti on sinua haavoittanut, niin sen ainoan uhrin, Herran Jeesuksen, veri tekee sinut terveeksi.

Jumala auttakoon meitä pitämään Pyhän Hengen lakia kalliimpana, kuin tämän maailman kullat ja hopeat. Älkäämme pelästykö maailman ylönkatsetta ja pilkkaa. Esrakin sanoi: "Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs." Jäämme tekemään matkaa uskossa valvoen.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 2.8.1967

U. Nohtaja kirjoitti:

Esrakin joutui näkemään Jumalan lasten tottelemattomuuden. Hänelle tultiin kertomaan: Israelin kansa, papit ja leviitat, eivät ole erinneet maan kansan kauhistuksista. Tämä oli Esralle suuri murheen aihe. Hän rukoili ja itki. Kolmen päivän aikana näiden lankeemuksiin joutuneiden piti kokoontua yhteen. Esra kehotti tunnustamaan rikokset ja luopumaan niistä, kansa nöyrtyi. Jokaisen edestä uhrattiin rikosuhri ja niin liitto uusittiin Jumalan kanssa.

Näin on vielä nytkin. Pyhä Henki kehottaa meitä parannukseen. Me tunnemme sen sydämessämme, kuulemme saarnatussa saarnassa. Jos emme tottele, rakastaa Herra Jeesus meitä niin paljon, että alkaa Jumalan lasten suulla henkilökohtaisesti puhutella. Voi kun me silloin ymmärtäisimme nöyrtyä parannukseen, ettei Jumala vihastuisi, sillä Jumala ei nuhtele iankaikkisesti.

Vielä Jumala oli varoittanut Israelin kansaa, älkää myös etsikö heidän rauhaansa. Ymmärtääkseni tämä on varoitus väärästä opista, siitä rauhasta, jossa kuollut usko lepää. Raamatusta näemme, että tämän saavat vielä lapset perinnöksi. Te vääräoppiset ja kaikki, jotka olette ulkopuolella Jumalan valtakunnan, älkää antako lapsillenne perinnöksi väärää oppia. Tulkaa lastenne kanssa Jumalan valtakuntaan ja omistakaa syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Siioni on lähteitten maa. Täällä on hyvä tehdä synnistä parannus. Tälläkin hetkellä virtaa Jumalan armon virta niin matalalla, että sinä kaikista heikoin saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja jos Pyhä Henki kehottaa luopumaan, olipa se oikean eli vasemman puolen syntiä, niin ole kuuliainen. Ja jos synti on sinua haavoittanut, niin sen ainoan uhrin, Herran Jeesuksen, veri tekee sinut terveeksi.

Jumala auttakoon meitä pitämään Pyhän Hengen lakia kalliimpana, kuin tämän maailman kullat ja hopeat. Älkäämme pelästykö maailman ylönkatsetta ja pilkkaa. Esrakin sanoi: "Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs." Jäämme tekemään matkaa uskossa valvoen.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 2.8.1967

Lue lisää

Vain Jumalan valtakunnassa tulet tuntemaan Herran

”JA ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne HERRA, mutta heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo HERRA, sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Jer. 31: 34.

Jumalan henki on puhunut nämä sanat profeetan kautta ennustaen Uuden Testamentin aikaa. Jumala puhui Jeremian kautta sanoen: "Minä tahdon lakini antaa heidän sydämiinsä, ja sen heidän mieliinsä kirjoittaa". Tässä on kysymys Pyhän Hengen laista, sillä Jumalan lapsen kohdalla kymmenten käskyjen laki lakkasi, kun teimme parannuksen. Kymmenten käskyjen laki vaati meiltä virheetöntä vaellusta ja kun virheettömästi emme onnistuneet vaeltamaan, niin lain ajamina etsimme armahtavaa Kristusta, ja Hänet löysimme Jumalan valtakunnasta. "Sillä ei se laki taitanut täydelliseksi tehdä, vaan se oli sisälle johdatus parempaan toivoon, jonka kautta me Jumalata lähenemme." Hepr. 7: 19. "Sillä yhdellä uhrilla on hän täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10: 14. Kun meille ensi kerran saarnattiin Jumalan valtakunnasta synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin silloin pakenimme tämän täydellisen uhrin turviin. Jumala antoi Pyhän Hengen. Hän lupaustensa mukaan kirjoitti sen sydämiimme. Vaikka olemme saaneet uskoa itsemme autuaaksi täydellisen uhrin ansiosta, niin ei ole lupa tehdä syntiä armoon luottaen. Sillä juuri sitä varten Jumala antoi Pyhän Hengen, että se neuvoo meitä uskon kuuliaisuudessa tekemään matkaa. Niin kuin ensi kerran Pyhä Henki sovintosaarnassa aukaisi meille taivaan oven, niin Pyhä Henki sitä pitää auki koko matkan ajan, jos olemme kuuliaiset lapset. Vain tottelemattomuuden tähden Pyhä Henki sulkee taivaan oven.

Kun olemme tulleet näin sisälle Jumalan valtakuntaan, niin meidän ei tarvitse opettaa toisiamme tuntemaan Herraa. Kuinka olisi vieraaksi jäänyt Hän, jonka verihaavoista sielumme sai elämän ja saa päiviemme loppuun asti. Kun meillä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, niin juuri tämä on se Jumalan sanan mukainen todistus, että tunnemme Herran: "Sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi."

T. Untija kirjoitti:

Vain Jumalan valtakunnassa tulet tuntemaan Herran

”JA ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne HERRA, mutta heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo HERRA, sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Jer. 31: 34.

Jumalan henki on puhunut nämä sanat profeetan kautta ennustaen Uuden Testamentin aikaa. Jumala puhui Jeremian kautta sanoen: "Minä tahdon lakini antaa heidän sydämiinsä, ja sen heidän mieliinsä kirjoittaa". Tässä on kysymys Pyhän Hengen laista, sillä Jumalan lapsen kohdalla kymmenten käskyjen laki lakkasi, kun teimme parannuksen. Kymmenten käskyjen laki vaati meiltä virheetöntä vaellusta ja kun virheettömästi emme onnistuneet vaeltamaan, niin lain ajamina etsimme armahtavaa Kristusta, ja Hänet löysimme Jumalan valtakunnasta. "Sillä ei se laki taitanut täydelliseksi tehdä, vaan se oli sisälle johdatus parempaan toivoon, jonka kautta me Jumalata lähenemme." Hepr. 7: 19. "Sillä yhdellä uhrilla on hän täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10: 14. Kun meille ensi kerran saarnattiin Jumalan valtakunnasta synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin silloin pakenimme tämän täydellisen uhrin turviin. Jumala antoi Pyhän Hengen. Hän lupaustensa mukaan kirjoitti sen sydämiimme. Vaikka olemme saaneet uskoa itsemme autuaaksi täydellisen uhrin ansiosta, niin ei ole lupa tehdä syntiä armoon luottaen. Sillä juuri sitä varten Jumala antoi Pyhän Hengen, että se neuvoo meitä uskon kuuliaisuudessa tekemään matkaa. Niin kuin ensi kerran Pyhä Henki sovintosaarnassa aukaisi meille taivaan oven, niin Pyhä Henki sitä pitää auki koko matkan ajan, jos olemme kuuliaiset lapset. Vain tottelemattomuuden tähden Pyhä Henki sulkee taivaan oven.

Kun olemme tulleet näin sisälle Jumalan valtakuntaan, niin meidän ei tarvitse opettaa toisiamme tuntemaan Herraa. Kuinka olisi vieraaksi jäänyt Hän, jonka verihaavoista sielumme sai elämän ja saa päiviemme loppuun asti. Kun meillä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, niin juuri tämä on se Jumalan sanan mukainen todistus, että tunnemme Herran: "Sillä minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi."

Lue lisää

Sinä epäuskoinen, sinun on turha etsiä Herraa muualta kuin Jumalan valtakunnasta. Syntien kuorma, ajalliset ahdistukset, onnettomuuksien ja kuoleman pelko painaa ihmisiä. Eräs epäuskoinen äiti jälleen kysyi: "Jos minun lapseni tekee niin ja niin, onko se minun syntieni syytä?" Tällaiset kysymykset ovat kuin tuskan huutona epäuskoisten vanhempien povella. Te epäuskoiset vanhemmat, uskokaa aivan ensimmäiseksi omat syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan sana lupaa: "Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä olet joka synnit annat anteeksi. Hän menee ohi perimisen jääneitten rikoksien, ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupiuteen." Miik: 7: 18. Jumala haluaisi päästää teidät ahdistuksesta ja tuntonne tuomioista, mutta joutuuko Jeesus sanomaan: "Minä olisin tahtonut, mutta te ette tahtoneet."

Jumalan lapsi on hyvässä turvassa, mutta sielunvihollinen kadehtii Jumalan lasta . Kun matka käy huonosti, heikkous aivan yllättää. Kiusauksissa rääkkääntynyt sielu janoten janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja kun on saanut viedä uupuvaisen sielunsa Jeesuksen veren siunattavaksi, on Jumalan rauha virrannut sieluun niin, että tuntuu kuin ruumistakin kantaisi Jumalan armon voima. Silloin on sielunvihollisenkin täytynyt myöntää: ”On ne sinun syntisi anteeksi, mutta onkohan Jumala ne unohtanut." Muitta Jumalan sana sanoo: "Ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Saamme Jumalan sanaan turvaten uskoa syntimme anteeksi ja unohdetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tekee niin mieleni panna tähän loppuun eräs pyyntö. Olen tavannut Jumalan lapsia, jotka ovat sanoneet: "Kirjoitahan Päivämieheen!' Ajatellessani tätä tunnen itseni niin arvottomaksi ja tyhjäksi, mutta pyytäisin, että muistakaa minua rukouksin etten minä näillä kirjoituksillani pahentaisi Jumalan valtakuntaa. Ja pyytäkää vielä, että Isä varjelisi minua uskossa ja saisin tehdä matkaa Jeesuksen veren korjaajana, että lamppuni palaisi, kun Herra Jeesus tulee.

Jääkää Jumalan rauhaan
Kerttu Oikarinen
Päivämies 20.1.1965

R. Auha kirjoitti:

Sinä epäuskoinen, sinun on turha etsiä Herraa muualta kuin Jumalan valtakunnasta. Syntien kuorma, ajalliset ahdistukset, onnettomuuksien ja kuoleman pelko painaa ihmisiä. Eräs epäuskoinen äiti jälleen kysyi: "Jos minun lapseni tekee niin ja niin, onko se minun syntieni syytä?" Tällaiset kysymykset ovat kuin tuskan huutona epäuskoisten vanhempien povella. Te epäuskoiset vanhemmat, uskokaa aivan ensimmäiseksi omat syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan sana lupaa: "Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä olet joka synnit annat anteeksi. Hän menee ohi perimisen jääneitten rikoksien, ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupiuteen." Miik: 7: 18. Jumala haluaisi päästää teidät ahdistuksesta ja tuntonne tuomioista, mutta joutuuko Jeesus sanomaan: "Minä olisin tahtonut, mutta te ette tahtoneet."

Jumalan lapsi on hyvässä turvassa, mutta sielunvihollinen kadehtii Jumalan lasta . Kun matka käy huonosti, heikkous aivan yllättää. Kiusauksissa rääkkääntynyt sielu janoten janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja kun on saanut viedä uupuvaisen sielunsa Jeesuksen veren siunattavaksi, on Jumalan rauha virrannut sieluun niin, että tuntuu kuin ruumistakin kantaisi Jumalan armon voima. Silloin on sielunvihollisenkin täytynyt myöntää: ”On ne sinun syntisi anteeksi, mutta onkohan Jumala ne unohtanut." Muitta Jumalan sana sanoo: "Ja en ikänä enää muista heidän syntejänsä." Saamme Jumalan sanaan turvaten uskoa syntimme anteeksi ja unohdetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tekee niin mieleni panna tähän loppuun eräs pyyntö. Olen tavannut Jumalan lapsia, jotka ovat sanoneet: "Kirjoitahan Päivämieheen!' Ajatellessani tätä tunnen itseni niin arvottomaksi ja tyhjäksi, mutta pyytäisin, että muistakaa minua rukouksin etten minä näillä kirjoituksillani pahentaisi Jumalan valtakuntaa. Ja pyytäkää vielä, että Isä varjelisi minua uskossa ja saisin tehdä matkaa Jeesuksen veren korjaajana, että lamppuni palaisi, kun Herra Jeesus tulee.

Jääkää Jumalan rauhaan
Kerttu Oikarinen
Päivämies 20.1.1965

Lue lisää

Kuuliaisuutta meiltä kysytään


”Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyhä Henki." Mark. 18: 11.

Yllämerkityssä Raamatun kohdassa Jeesus lohduttaa omiansa Pyhän Hengen lahjalla. Kun sinulle veljeni ja sisareni saarnattiin ensi kerran anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin lupasit uskoa itsesi ansiottomana armosta autuaaksi. Tämä kelpasi Jumalalle. Hän antoi Pyhän Hengen armolahjan, joka alkoi todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Näin saimme lempeän ja erehtymän opettajan sisimpäämme. Lauluntekijä sanookin: "Hän hiljainen on hellä, äänensä suloinen, oppinut kieli hällä, heikkoja lohduttaa. Miten pian voimme tulla kovakorvaiseksi tälle opettajalle. Monen povesta on tämä pyhä kyyhkynen lentänyt tottelemattomuuden tähden pois.

Jumala tiesi meidän heikkoutemme ja asetti seurakuntaansa moninaiset lahjat, että Hän näitten kautta saisi hoitaa meitä. Paavali sanookin: "Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki." 1. Kor. 12:4. On suuri Jumalan lahja, että näin on.

Kun nykyisenä maailman aikana on Jumalan pelko kadonnut, ja lihallinen ihmisviisaus saanut vallan, niin on armojen armo, että vielä saamme kuunnella Jumalan puhetta Hänen omiensa suusta. Sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura kiusaten ja vaivaten Jumalan lasta. Liha ja veri on yhtä sielunvihollisen ja maailman kanssa, on niin mieluista kuultavaa ja katseltavaa tänä luvallisuuden aikana. Ei ole enää syntisiä. Jos joku valittaa synnin kahleissa, hän on sairas, jota uusilla synnin muodoilla yritetään parantaa. Mutta Jumalalle kiitos, Hänen omiensa suusta kaikuu vielä tämä saarna: "Pankaa pois synti ja kuorma, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi." On hyvä, että on Jumalan valtakunta ja siellä avoin lähde, johon saa upottaa synnin ja kuorman. Erikoisesti on sielunvihollinen tehnyt omiensa kanssa työtä saadakseen Jumalan lapset hyväksymään television. Jo tämä on selvä merkki asian vaarallisuudesta, sillä ei sielunvihollinenkaan turhaan työtä tee. Tämänkin asian kohdalla on Jumala, "meitä lapsia hoitanut, on varoittanut palvelijoittensa kautta jo vuosia sitten. Jumala on selvästi seurakuntansa kautta sanonut, mikä Hänen pyhä tahtonsa on. Lihalle ja verelle kuuliaisuuden osoittaminen on vaikeaa, mutta jos sen teemme, niin henki on vapaa, sisimmässämme lepää Jumalan rauha. Raamattu sanoo: "Herran pelto on siunattu yrttitarha ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on."

K. Aunis kirjoitti:

Kuuliaisuutta meiltä kysytään


”Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyhä Henki." Mark. 18: 11.

Yllämerkityssä Raamatun kohdassa Jeesus lohduttaa omiansa Pyhän Hengen lahjalla. Kun sinulle veljeni ja sisareni saarnattiin ensi kerran anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin lupasit uskoa itsesi ansiottomana armosta autuaaksi. Tämä kelpasi Jumalalle. Hän antoi Pyhän Hengen armolahjan, joka alkoi todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Näin saimme lempeän ja erehtymän opettajan sisimpäämme. Lauluntekijä sanookin: "Hän hiljainen on hellä, äänensä suloinen, oppinut kieli hällä, heikkoja lohduttaa. Miten pian voimme tulla kovakorvaiseksi tälle opettajalle. Monen povesta on tämä pyhä kyyhkynen lentänyt tottelemattomuuden tähden pois.

Jumala tiesi meidän heikkoutemme ja asetti seurakuntaansa moninaiset lahjat, että Hän näitten kautta saisi hoitaa meitä. Paavali sanookin: "Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki." 1. Kor. 12:4. On suuri Jumalan lahja, että näin on.

Kun nykyisenä maailman aikana on Jumalan pelko kadonnut, ja lihallinen ihmisviisaus saanut vallan, niin on armojen armo, että vielä saamme kuunnella Jumalan puhetta Hänen omiensa suusta. Sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura kiusaten ja vaivaten Jumalan lasta. Liha ja veri on yhtä sielunvihollisen ja maailman kanssa, on niin mieluista kuultavaa ja katseltavaa tänä luvallisuuden aikana. Ei ole enää syntisiä. Jos joku valittaa synnin kahleissa, hän on sairas, jota uusilla synnin muodoilla yritetään parantaa. Mutta Jumalalle kiitos, Hänen omiensa suusta kaikuu vielä tämä saarna: "Pankaa pois synti ja kuorma, joka aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi." On hyvä, että on Jumalan valtakunta ja siellä avoin lähde, johon saa upottaa synnin ja kuorman. Erikoisesti on sielunvihollinen tehnyt omiensa kanssa työtä saadakseen Jumalan lapset hyväksymään television. Jo tämä on selvä merkki asian vaarallisuudesta, sillä ei sielunvihollinenkaan turhaan työtä tee. Tämänkin asian kohdalla on Jumala, "meitä lapsia hoitanut, on varoittanut palvelijoittensa kautta jo vuosia sitten. Jumala on selvästi seurakuntansa kautta sanonut, mikä Hänen pyhä tahtonsa on. Lihalle ja verelle kuuliaisuuden osoittaminen on vaikeaa, mutta jos sen teemme, niin henki on vapaa, sisimmässämme lepää Jumalan rauha. Raamattu sanoo: "Herran pelto on siunattu yrttitarha ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on."

Lue lisää

"Kun katselee ympärillä vyöryviä kiusausten laineita, on vaikea uskoa, että olisin kerran taivaan kunniassa. Sielunvihollinen ja maailma huutaa, että kaikkinainen lihan vapaus ja televisiotkin tulevat niin yleisiksi, että Jumalan lapsi, joka yrittää puhtaalla omallatunnolla vaeltaa, on silloin tyhmimmistä tyhmin. On totta, että jumalattomuus kasvaa nopeasti, koska Jeesuksen tulo lähestyy. Rakas Jumalan lapsi, ei uskota sielunvihollista eikä sen saarnaa, ei uskota vuosia eteenpäin. Suljetaan sydän hetkeksi tämän hukkuvan maailman houkutuksilta. Katsellaan Herran Jeesuksen verikauneutta ja uskotaan synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten suuri onkaan palkkamme, kun vähän aikaa jaksamme uskoa. Ei ole kenenkään silmät nähneet eikä korva kuullut sitä, mikä eteemme aukeaa. Pukummekin on niin ihana, ettei yksikään kankaan painaja ole sellaista painanut. Se on sitä kangasta, joka kudottiin pitkänäperjantaina Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kalliisti olemme puetut, kannattaa uskoa.

Sinä epäuskoinen, tee nyt parannus, kun ovet ovat vielä auki Jumalan valtakuntaan. Jumala sanoo omiensa suulla: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, osoita kuuliaisuus ja usko.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 8.12.1966

K. Atselija kirjoitti:

"Kun katselee ympärillä vyöryviä kiusausten laineita, on vaikea uskoa, että olisin kerran taivaan kunniassa. Sielunvihollinen ja maailma huutaa, että kaikkinainen lihan vapaus ja televisiotkin tulevat niin yleisiksi, että Jumalan lapsi, joka yrittää puhtaalla omallatunnolla vaeltaa, on silloin tyhmimmistä tyhmin. On totta, että jumalattomuus kasvaa nopeasti, koska Jeesuksen tulo lähestyy. Rakas Jumalan lapsi, ei uskota sielunvihollista eikä sen saarnaa, ei uskota vuosia eteenpäin. Suljetaan sydän hetkeksi tämän hukkuvan maailman houkutuksilta. Katsellaan Herran Jeesuksen verikauneutta ja uskotaan synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Miten suuri onkaan palkkamme, kun vähän aikaa jaksamme uskoa. Ei ole kenenkään silmät nähneet eikä korva kuullut sitä, mikä eteemme aukeaa. Pukummekin on niin ihana, ettei yksikään kankaan painaja ole sellaista painanut. Se on sitä kangasta, joka kudottiin pitkänäperjantaina Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kalliisti olemme puetut, kannattaa uskoa.

Sinä epäuskoinen, tee nyt parannus, kun ovet ovat vielä auki Jumalan valtakuntaan. Jumala sanoo omiensa suulla: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, osoita kuuliaisuus ja usko.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 8.12.1966

Lue lisää

Pitäkää kalliina siunaus, jumalattoman tie hukkuu


”Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat ja teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."

Nämä ovat Jumalan sanoja, emmekä voi mennä näitä muuttamaan. Erään epäuskoisen henkilön mielestä nämä ovat liian ankaria sanoja. Olen myös kuullut, että uskovaisten vanhempien uskotonta lasta painaa tämä Jumalan sanan kohta. Lapsuususkonsa kieltäneenä hän on siunauksen asemasta kirouksen päällensä vetänyt. Ei ole enää sitä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunausta, jolla lapsiansa siunata, hänestä on tullut köyhääkin köyhempi. Epäuskoisen ihmisen täytyy tunnustaa: "Ei riitä, jos minä kärsin, mutta kun vielä lapsenikin kärsivät.”

On tullut syvä sääli, kun epäuskoisen ihmisen kanssa on tämä kohta tullut keskustelussa esille. Ymmärtää, että varsinkin äidin sydäntä tämä, riipaisee. – Voi, miten mielellään uskoton maailma muuttaisi Jumalan tuomion ja myös armon, helpompi tie pitäisi löytyä. Katekismuksessa on kysymys: "Rankaiseeko Jumala lapsia vanhempain tekoin tähden?" Vastaus: ”Rangaistus kyllä lankee sen päälle erinomattain, joka synnin tekee, mutta jos lapset ovat osalliset vanhempain synneissä ja käyvät samaa tietä, niin he saavat kärsiä sekä omainsa että vanhempainsa syntein tähden.”

Perisynnin kautta on lapsi taipuvainen syntiin, ja jos Jumala ei saa uskovaisten vanhempien tai seurakunnan kautta hoitaa lasta elämän tielle, tämä käy silloin samaa tietä kuin epäuskoiset vanhemmat. Sielunvihollisen, maailman ja oman lihan pettämänä hän joutuu samoihin synteihin kuin vanhempansa ja kärsimykset ovat myös samat.

Kun sinä äiti ja isä sait lapsen kotiisi, sinä sait Jumalan lapsen. Vaikka lapsi on perisynnin tähden taipuvainen pahaan, niin hänellä on sielu, joka on saanut elämän Jumalasta. Hänen sielunsa on kappale puhtainta taivasta ja tämä on se osa, jota sinun, äiti ja isä, pitäisi hoitaa taivasta varten. Mutta kun sinä et itse omista uskolla Herraa Jeesusta eikä oma sielusi elä Jeesuksen sovintoveren osallisuudessa, niin sinulla ei ole millä lapsesi sielua ruokkisit. Et osaa neuvoa lastasi elämän tielle, kun et itsekään sitä tietä kulje. Ja kuitenkin sinun lapsesi sielu pyytää: Älä anna minun irtautua siitä Isän kodista, josta minä olen kotoisin.

K. Allis kirjoitti:

Pitäkää kalliina siunaus, jumalattoman tie hukkuu


”Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat ja teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."

Nämä ovat Jumalan sanoja, emmekä voi mennä näitä muuttamaan. Erään epäuskoisen henkilön mielestä nämä ovat liian ankaria sanoja. Olen myös kuullut, että uskovaisten vanhempien uskotonta lasta painaa tämä Jumalan sanan kohta. Lapsuususkonsa kieltäneenä hän on siunauksen asemasta kirouksen päällensä vetänyt. Ei ole enää sitä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunausta, jolla lapsiansa siunata, hänestä on tullut köyhääkin köyhempi. Epäuskoisen ihmisen täytyy tunnustaa: "Ei riitä, jos minä kärsin, mutta kun vielä lapsenikin kärsivät.”

On tullut syvä sääli, kun epäuskoisen ihmisen kanssa on tämä kohta tullut keskustelussa esille. Ymmärtää, että varsinkin äidin sydäntä tämä, riipaisee. – Voi, miten mielellään uskoton maailma muuttaisi Jumalan tuomion ja myös armon, helpompi tie pitäisi löytyä. Katekismuksessa on kysymys: "Rankaiseeko Jumala lapsia vanhempain tekoin tähden?" Vastaus: ”Rangaistus kyllä lankee sen päälle erinomattain, joka synnin tekee, mutta jos lapset ovat osalliset vanhempain synneissä ja käyvät samaa tietä, niin he saavat kärsiä sekä omainsa että vanhempainsa syntein tähden.”

Perisynnin kautta on lapsi taipuvainen syntiin, ja jos Jumala ei saa uskovaisten vanhempien tai seurakunnan kautta hoitaa lasta elämän tielle, tämä käy silloin samaa tietä kuin epäuskoiset vanhemmat. Sielunvihollisen, maailman ja oman lihan pettämänä hän joutuu samoihin synteihin kuin vanhempansa ja kärsimykset ovat myös samat.

Kun sinä äiti ja isä sait lapsen kotiisi, sinä sait Jumalan lapsen. Vaikka lapsi on perisynnin tähden taipuvainen pahaan, niin hänellä on sielu, joka on saanut elämän Jumalasta. Hänen sielunsa on kappale puhtainta taivasta ja tämä on se osa, jota sinun, äiti ja isä, pitäisi hoitaa taivasta varten. Mutta kun sinä et itse omista uskolla Herraa Jeesusta eikä oma sielusi elä Jeesuksen sovintoveren osallisuudessa, niin sinulla ei ole millä lapsesi sielua ruokkisit. Et osaa neuvoa lastasi elämän tielle, kun et itsekään sitä tietä kulje. Ja kuitenkin sinun lapsesi sielu pyytää: Älä anna minun irtautua siitä Isän kodista, josta minä olen kotoisin.

Lue lisää

Uskovaiset äidit ovat kertoneet lapsistaan, joita he ahkeroivat hoitaa Jumalan armolla. He ovat kertoneet näistä pienistä armonkerjääjistä, joiden sielu janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja miten lapsen usko onkaan kallis! Opettaja oli koulussa kysynyt oppilailta, mikä on kaunein kohta Raamatussa. Siihen oli muuan poika vastannut Siionin laulun sanoilla: "Kun Isä itse kyyneleetkin pyyhkii pois . . ." Lapsen usko ylti taivaan kotiin asti.

Ehkä sinä epäuskoinen vanhin ajattelet, enhän minä vihaa Jumalaa. Kuule, sinun epäuskosi ja tottelemattomuutesi tähden, ettet nöyrry parannukseen, sinä olet Jumalan vihamies. Jumalan armo, jota sinulle on tarjottu, on tullut liian matalalta. Mutta mistään muualta et löydä armollista Jumalaa kuin Jumalan valtakunnasta. Muualta et löydä syntisten Vapahtajaa kuin Jumalan lapsista, joissa Hän on asunnon itsellensä ottanut. Jeesus on itse sanonut: "Minä olen heissä." (Joh, 17: 23) Ainoastaan se evankeliumi, jota Jumalan lapset saarnaavat, poistaa kirouksen ja antaa siunauksen. Ajattele itseäsi ja lapsiasi, omista syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan sana lupaa: "Teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja, pitävät minun käskyni ." Jumalan seurakunnan yltä on poissa kaikkinainen pelko ja kirous. Se turvallisuuden tunne, joka on Siionin asuvaisella, on sanoinkuvaamaton. Raamattukin sanoo:”Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa?” (Jes. 32: 18) Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.” (Jes. 48: 22)

Ei ole viimeisenä päivänäkään muita kuin siunatut ja kirotut. Pitäkäämme kalliina tämä siunaus, jonka Jumalan huoneesta olemme saaneet. Uskokaamme nytkin koko Jumalan perheväki kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidän on todella hyvä asua rauhan huoneessa.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.2.1966

L. Upaaja kirjoitti:

Uskovaiset äidit ovat kertoneet lapsistaan, joita he ahkeroivat hoitaa Jumalan armolla. He ovat kertoneet näistä pienistä armonkerjääjistä, joiden sielu janoaa Jeesuksen veren ääntä. Ja miten lapsen usko onkaan kallis! Opettaja oli koulussa kysynyt oppilailta, mikä on kaunein kohta Raamatussa. Siihen oli muuan poika vastannut Siionin laulun sanoilla: "Kun Isä itse kyyneleetkin pyyhkii pois . . ." Lapsen usko ylti taivaan kotiin asti.

Ehkä sinä epäuskoinen vanhin ajattelet, enhän minä vihaa Jumalaa. Kuule, sinun epäuskosi ja tottelemattomuutesi tähden, ettet nöyrry parannukseen, sinä olet Jumalan vihamies. Jumalan armo, jota sinulle on tarjottu, on tullut liian matalalta. Mutta mistään muualta et löydä armollista Jumalaa kuin Jumalan valtakunnasta. Muualta et löydä syntisten Vapahtajaa kuin Jumalan lapsista, joissa Hän on asunnon itsellensä ottanut. Jeesus on itse sanonut: "Minä olen heissä." (Joh, 17: 23) Ainoastaan se evankeliumi, jota Jumalan lapset saarnaavat, poistaa kirouksen ja antaa siunauksen. Ajattele itseäsi ja lapsiasi, omista syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan sana lupaa: "Teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja, pitävät minun käskyni ." Jumalan seurakunnan yltä on poissa kaikkinainen pelko ja kirous. Se turvallisuuden tunne, joka on Siionin asuvaisella, on sanoinkuvaamaton. Raamattukin sanoo:”Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa?” (Jes. 32: 18) Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.” (Jes. 48: 22)

Ei ole viimeisenä päivänäkään muita kuin siunatut ja kirotut. Pitäkäämme kalliina tämä siunaus, jonka Jumalan huoneesta olemme saaneet. Uskokaamme nytkin koko Jumalan perheväki kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidän on todella hyvä asua rauhan huoneessa.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 12.2.1966

Lue lisää

Pyhän Hengen valo

"Ja minä olen rukoilevat Isää ja Hän antaa teille Hengen, jota ei maailma toisen lohduttajan, että Hän teidän tykönänne olisi ijankaikkisesti. Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan. Sillä eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä, mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne, ja on teissä oleva:" : Joh. 14: 16—17.

Herran Jeesuksen rukous on kuultu Jumalan tykönä. Jumalan lapset kantavat tänäkin päivänä sisimmässään Pyhää Henkeä, jota Jeesus nimittää tässä hyvästijättöpuheessaan lohduttajaksi ja totuuden hengeksi. Pyhän Hengen lahjan saimme silloin, kun aivan ansiottomina otimme Jumalan valtakunnasta syntein anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Herra Jeesus näki, että ilman tätä opettajaa me emme osaa vaeltaa elämän tiellä, ja ilman lohduttajaakin me uupuisimme.

Kuulin jokin aika sitten erään puheen, jossa puhuja kehotti käyttämään uskon asioissa järkeä. Kun maailman jumalisuudessa ei ole Pyhää Henkeä, Jeesus itse sanoo: "Eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä." Niin heidän täytyy uskon asioissakin käyttää järkeä, he eivät näe, kuinka synnin pimittämä on järki, sillä ilman Pyhää Henkeä sitä onkin mahdoton nähdä. Luther sanoo Katekismuksessa näin: "Sen tähden etten minä uskon asioissa mitään pidä eli Päätä omasta pimiästä järjestäni." Ja Luther sanoo Pyhän Hengen valkeudesta näin: "Hän (Pyhä Henki) kutsuu meitä sanan ja sakramenttien kautta seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä ylös oikiassa ja autuaaksi tekevässä uskossa ja meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa." Näin meidän pimeän järkemmekin on alistuttava Pyhän Hengen valkeuden ohjattavaksi.

On jäänyt mieleeni kuulemani surullinen tapaus, kuinka eräs Jumalan lapsi oli joutunut sairasvuoteeseen, ja hänen pyynnöstään oli hänen luoksensa tullut sielunhoitaja, jolla piti olla anteeksiantamuksen evankeliumi. Kun tämä Jumalan lapsi oli tuntonsa painon alla saanut puhutuksi, oli hänelle sanottu, ei siitä asiasta tarvitse tehdä parannusta, sillä sitä varten on Jumala antanut järjen, että sitä käytettäisiin. Mutta tämän Jumalan lapsen tunto ei saanut rauhaa ennen kuin synti oli saarnattu syntinä anteeksi. Jos me käymme punnitsemaan, mistä synnistä saa tehdä parannusta ja mistä ei, silloin on meidän järkemme sielunhoitajana, eikä Pyhä Henki. Kun ihminen joutuu panemaan synnin pois nimeltään, se on Pyhän Hengen teko, sillä Jeesushan puhuu totuuden hengestä. Mutta Jeesus puhuu myös lohduttajasta, ei kiellä anteeksiantamusta, muutenhan Pyhä Henki sotisi itseänsä vastaan. On aivan varmaa, että ne rikkomukset, jotka joudumme nimeltään tuomaan valoon, on taivaassa punnittu ja Isä on nähnyt ne tulenaraksi ja neuvonut Pyhän Henkensä kautta viemään ne armotulen poltettavaksi. Voi, kun oli Pyhä Henki antanut hyviä sanoja Pappilan äidille, kun hän kirjoitti yhdessä kirjoituksessaan, että "syntinsä nimen sanominen on usein niin vaikeaa, kuin tuleen menisi." Kun tuollainen tulen läpi käynyt on edessämme, niin meille ei jää mitään mittaamista eikä punnitsemista, jää vain se ylen korkea viran toimitus, syntien anteeksi antamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi,kuinka säälittävää on järkeisoppi, jos ihminen joutuu tuollaiseen, niin synnit kyllä loppuvat pian, ei tarvitse tehdä parannusta mistään. Voi, miten kallis asia on se, että Jumalan Pyhä Henki on saanut olla Jumalan valtakunnassa totuuden henkenä ja myös Lohduttajana.

T. Otuus kirjoitti:

Pyhän Hengen valo

"Ja minä olen rukoilevat Isää ja Hän antaa teille Hengen, jota ei maailma toisen lohduttajan, että Hän teidän tykönänne olisi ijankaikkisesti. Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan. Sillä eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä, mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne, ja on teissä oleva:" : Joh. 14: 16—17.

Herran Jeesuksen rukous on kuultu Jumalan tykönä. Jumalan lapset kantavat tänäkin päivänä sisimmässään Pyhää Henkeä, jota Jeesus nimittää tässä hyvästijättöpuheessaan lohduttajaksi ja totuuden hengeksi. Pyhän Hengen lahjan saimme silloin, kun aivan ansiottomina otimme Jumalan valtakunnasta syntein anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Herra Jeesus näki, että ilman tätä opettajaa me emme osaa vaeltaa elämän tiellä, ja ilman lohduttajaakin me uupuisimme.

Kuulin jokin aika sitten erään puheen, jossa puhuja kehotti käyttämään uskon asioissa järkeä. Kun maailman jumalisuudessa ei ole Pyhää Henkeä, Jeesus itse sanoo: "Eivät he näe häntä, eivätkä tunne häntä." Niin heidän täytyy uskon asioissakin käyttää järkeä, he eivät näe, kuinka synnin pimittämä on järki, sillä ilman Pyhää Henkeä sitä onkin mahdoton nähdä. Luther sanoo Katekismuksessa näin: "Sen tähden etten minä uskon asioissa mitään pidä eli Päätä omasta pimiästä järjestäni." Ja Luther sanoo Pyhän Hengen valkeudesta näin: "Hän (Pyhä Henki) kutsuu meitä sanan ja sakramenttien kautta seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä ylös oikiassa ja autuaaksi tekevässä uskossa ja meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa." Näin meidän pimeän järkemmekin on alistuttava Pyhän Hengen valkeuden ohjattavaksi.

On jäänyt mieleeni kuulemani surullinen tapaus, kuinka eräs Jumalan lapsi oli joutunut sairasvuoteeseen, ja hänen pyynnöstään oli hänen luoksensa tullut sielunhoitaja, jolla piti olla anteeksiantamuksen evankeliumi. Kun tämä Jumalan lapsi oli tuntonsa painon alla saanut puhutuksi, oli hänelle sanottu, ei siitä asiasta tarvitse tehdä parannusta, sillä sitä varten on Jumala antanut järjen, että sitä käytettäisiin. Mutta tämän Jumalan lapsen tunto ei saanut rauhaa ennen kuin synti oli saarnattu syntinä anteeksi. Jos me käymme punnitsemaan, mistä synnistä saa tehdä parannusta ja mistä ei, silloin on meidän järkemme sielunhoitajana, eikä Pyhä Henki. Kun ihminen joutuu panemaan synnin pois nimeltään, se on Pyhän Hengen teko, sillä Jeesushan puhuu totuuden hengestä. Mutta Jeesus puhuu myös lohduttajasta, ei kiellä anteeksiantamusta, muutenhan Pyhä Henki sotisi itseänsä vastaan. On aivan varmaa, että ne rikkomukset, jotka joudumme nimeltään tuomaan valoon, on taivaassa punnittu ja Isä on nähnyt ne tulenaraksi ja neuvonut Pyhän Henkensä kautta viemään ne armotulen poltettavaksi. Voi, kun oli Pyhä Henki antanut hyviä sanoja Pappilan äidille, kun hän kirjoitti yhdessä kirjoituksessaan, että "syntinsä nimen sanominen on usein niin vaikeaa, kuin tuleen menisi." Kun tuollainen tulen läpi käynyt on edessämme, niin meille ei jää mitään mittaamista eikä punnitsemista, jää vain se ylen korkea viran toimitus, syntien anteeksi antamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Voi,kuinka säälittävää on järkeisoppi, jos ihminen joutuu tuollaiseen, niin synnit kyllä loppuvat pian, ei tarvitse tehdä parannusta mistään. Voi, miten kallis asia on se, että Jumalan Pyhä Henki on saanut olla Jumalan valtakunnassa totuuden henkenä ja myös Lohduttajana.

Lue lisää

Sinä, maailman jumalisuuteen eli jumalattomuuteen joutunut, jota väärillä Jumalan sanan lohdutuksella lohdutetaan. Sinun sieluasi kalvaa epäilys ja pelko,
kasvot ovat tuomarin kasvot. Ei ole Jumala sinua siihen tilaan tahtonut, sillä omassa Pojassaan Jumala sovitti sinut itsensä kanssa. Ja nyt Jumala omiensa suulla saarnaa sinulle tätä sovintotyötä. Sinulla on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, näin sinä olet valmiin päällä. On aivan omaa syytäsi kadotukseen joutuminen. Muista, että vain määrätyn ajan on kohdallasi armon aika ja sen ajan pituus on Jumalan käsissä.

Mutta ei sielunvihollinen ole jouten, se kiusaa Jumalan lastakin järkeilyn synteihin. Jos sinulle, Jumalan lapsi, on niin käynyt, että olit Pyhän Hengen äänen hyljännyt ja kuunnellut kiusaajaa, niin aivan Isän sydämeltä asti saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anna armon tulen polttaa, minkä Isä hyväksi näkee, oli se mielestäsi suuri tai pieni lankeemus. Sillä meillä on niin sanomattoman kallis aika käsissä, kun saamme sanoa toisillemme: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Hän sanoo myös meille: ”Uskokaa valkeuden päälle, niin kauan kuin teillä valkeus on.”

Kerttu Oikarinen
Päivämies 25.11.1964

V. Alkeus kirjoitti:

Sinä, maailman jumalisuuteen eli jumalattomuuteen joutunut, jota väärillä Jumalan sanan lohdutuksella lohdutetaan. Sinun sieluasi kalvaa epäilys ja pelko,
kasvot ovat tuomarin kasvot. Ei ole Jumala sinua siihen tilaan tahtonut, sillä omassa Pojassaan Jumala sovitti sinut itsensä kanssa. Ja nyt Jumala omiensa suulla saarnaa sinulle tätä sovintotyötä. Sinulla on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, näin sinä olet valmiin päällä. On aivan omaa syytäsi kadotukseen joutuminen. Muista, että vain määrätyn ajan on kohdallasi armon aika ja sen ajan pituus on Jumalan käsissä.

Mutta ei sielunvihollinen ole jouten, se kiusaa Jumalan lastakin järkeilyn synteihin. Jos sinulle, Jumalan lapsi, on niin käynyt, että olit Pyhän Hengen äänen hyljännyt ja kuunnellut kiusaajaa, niin aivan Isän sydämeltä asti saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anna armon tulen polttaa, minkä Isä hyväksi näkee, oli se mielestäsi suuri tai pieni lankeemus. Sillä meillä on niin sanomattoman kallis aika käsissä, kun saamme sanoa toisillemme: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Hän sanoo myös meille: ”Uskokaa valkeuden päälle, niin kauan kuin teillä valkeus on.”

Kerttu Oikarinen
Päivämies 25.11.1964

Lue lisää

Muuttumaton Jumalan sana

Kun Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi, oli Sau1 Jumalan mielen mukainen ja Herra antoi Saulille uuden sydämen. Samuel sanoi Saulille: "Ja Herran henki tulee sinussa voimalliseksi, että propheteeraat heidän (Jumalan lasten) kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi." 1. Sam. 10: 6.

Mutta Saul ei ollutkaan kuuliainen Jumalan sanalle. Raamattu kertoo Saulin olleen kuninkaana vuoden ja kaksi ajastaikaa ja jo silloin hän oli tottelemattomuuden tiellä. Samuel tuli nuhtelemaan Saulia, Saul meni vastaan siunataksensa Samuelia. Raamattu ei kerro, että Samuel olisi ottanut Saulin siunauksen vastaa vaan alkoi nuhdella sanoen: "Sinä olet tyhmästi tehnyt, et pitänyt Herran sinun Jumalas käskyä, jonka hän käski sinulle, sillä hän oli vahvistanut sinun valtakuntas Israelin ijankaikkisesti.” 1. Sam. 13. Saul alkoi puolustella itseänsä, että Jumalan lapset ovat hänet jättäneet etkä sinäkään (Samuel) tullut ajoissa. Jumalan valtakunnan rajat katosivat Saulilta ja hän valitti: Kansa hajoo minulta. Sauliin oli tullut vieras henki. Israelin lapset saivat teroittaa aseitansa filistealaisten leirissä ja Saul antoi soittaa basuunaa kaikissa maakunnissa. Kun kansa soti ja nälkiintyi, ei Saul antanut kansan syödä, vaikka hunajaa vuoti kedolla.

Saulin olisi pitänyt nuhdella synnistä ja sanoa totuus suoraan, mutta hän säästi lihavat lampaat ja ne, jotka maailman silmissä jotakin olivat. Kuningas Agagin sai nukkua rauhassa suruttomuuden unta. Samuel tiesi nämä ja tuli jälleen Saulin luo. Saul meni taas siunaamaan Samuelia. Voi, miten Saul oli vilpillinen. Kansa näki nälkää, eikä uskaltanut syödä hunajaa. - Se on aivan sama jos meille saarnattaisiin, ettette saa siunata toisianne evankeliumilla. Ainoastaan Joonatan, Saulin poika satutti matkasauvansa hunajaläjään ja nosti sen huulillensa ja hän heti vahvistui. Jumalan lapset kertoivat Joonatanille, että Saul oli kieltänyt hunajan syönnin. Joonatan sanoi: "Minun isäni on turmellut maan." Joonatan tahtoi sanoa, että Saul on väärällä opilla turmellut Jumalan pellon. Raamattu ei taaskaan kerro, että Samuel olisi ottanut siunauksen vastaan, vaan nuhteli Saulia. Saul rukoili Samuelia, että Samuel antaisi sen kunnian hänelle, että palaisi hänen kanssaan Israelin kansan ja vanhinten eteen. Saul varmaan ajatteli, että kun Jumalan lapset näkevät hänet Samuelin kanssa, niin kaikki on hyvin. Samuel lähti, mutta kutsuttikin kuningas Agagin eteensä. Raamattu kertoo: "Agag tuli rohkeasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.” Tästä näemme, että Saul oli laskenut jumalattoman kuninkaan autuaitten joukkoon. Löydämme Agagin Samuelin edestä kuolleena, siis kuolleessa uskossa. Tämän jälkeen ei Saul näe Samuelia. Samuel murehti Saulia. "Ja Herra sanoi Samuelille: kuinka kauvan Sinä murehdit Saulia, jonka minä hyljännyt olen hallitsemasta Israelia?"

H. Allitsija kirjoitti:

Muuttumaton Jumalan sana

Kun Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi, oli Sau1 Jumalan mielen mukainen ja Herra antoi Saulille uuden sydämen. Samuel sanoi Saulille: "Ja Herran henki tulee sinussa voimalliseksi, että propheteeraat heidän (Jumalan lasten) kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi." 1. Sam. 10: 6.

Mutta Saul ei ollutkaan kuuliainen Jumalan sanalle. Raamattu kertoo Saulin olleen kuninkaana vuoden ja kaksi ajastaikaa ja jo silloin hän oli tottelemattomuuden tiellä. Samuel tuli nuhtelemaan Saulia, Saul meni vastaan siunataksensa Samuelia. Raamattu ei kerro, että Samuel olisi ottanut Saulin siunauksen vastaa vaan alkoi nuhdella sanoen: "Sinä olet tyhmästi tehnyt, et pitänyt Herran sinun Jumalas käskyä, jonka hän käski sinulle, sillä hän oli vahvistanut sinun valtakuntas Israelin ijankaikkisesti.” 1. Sam. 13. Saul alkoi puolustella itseänsä, että Jumalan lapset ovat hänet jättäneet etkä sinäkään (Samuel) tullut ajoissa. Jumalan valtakunnan rajat katosivat Saulilta ja hän valitti: Kansa hajoo minulta. Sauliin oli tullut vieras henki. Israelin lapset saivat teroittaa aseitansa filistealaisten leirissä ja Saul antoi soittaa basuunaa kaikissa maakunnissa. Kun kansa soti ja nälkiintyi, ei Saul antanut kansan syödä, vaikka hunajaa vuoti kedolla.

Saulin olisi pitänyt nuhdella synnistä ja sanoa totuus suoraan, mutta hän säästi lihavat lampaat ja ne, jotka maailman silmissä jotakin olivat. Kuningas Agagin sai nukkua rauhassa suruttomuuden unta. Samuel tiesi nämä ja tuli jälleen Saulin luo. Saul meni taas siunaamaan Samuelia. Voi, miten Saul oli vilpillinen. Kansa näki nälkää, eikä uskaltanut syödä hunajaa. - Se on aivan sama jos meille saarnattaisiin, ettette saa siunata toisianne evankeliumilla. Ainoastaan Joonatan, Saulin poika satutti matkasauvansa hunajaläjään ja nosti sen huulillensa ja hän heti vahvistui. Jumalan lapset kertoivat Joonatanille, että Saul oli kieltänyt hunajan syönnin. Joonatan sanoi: "Minun isäni on turmellut maan." Joonatan tahtoi sanoa, että Saul on väärällä opilla turmellut Jumalan pellon. Raamattu ei taaskaan kerro, että Samuel olisi ottanut siunauksen vastaan, vaan nuhteli Saulia. Saul rukoili Samuelia, että Samuel antaisi sen kunnian hänelle, että palaisi hänen kanssaan Israelin kansan ja vanhinten eteen. Saul varmaan ajatteli, että kun Jumalan lapset näkevät hänet Samuelin kanssa, niin kaikki on hyvin. Samuel lähti, mutta kutsuttikin kuningas Agagin eteensä. Raamattu kertoo: "Agag tuli rohkeasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.” Tästä näemme, että Saul oli laskenut jumalattoman kuninkaan autuaitten joukkoon. Löydämme Agagin Samuelin edestä kuolleena, siis kuolleessa uskossa. Tämän jälkeen ei Saul näe Samuelia. Samuel murehti Saulia. "Ja Herra sanoi Samuelille: kuinka kauvan Sinä murehdit Saulia, jonka minä hyljännyt olen hallitsemasta Israelia?"

Lue lisää

" Herran käskystä lähti Samuel ja voiteli Davidin kuninkaaksi. Sielunvihollinen kiusasi Saulia ja riepotteli synnistä syntiin. Saul pelkäsi synnin voimaa ja huusi Herran puoleen, mutta Herra, ei vastannut. Samuel oli kuollut. Epätoivoissaan Saul meni noitavaimon luo ja pyysi, että noita nostaisi Samuelin tuonelasta. Ei noita olisi pystynyt Samuelia herättämään sapatin levosta, mutta Jumala salli sen tapahtua Saulin ja meidän tämän päivän Jumalan lasten tähden. Kun Samuel nousi, sanoi noita: ”Minä näen jumalat astuvan maasta ylös." Ei Samuel olisi halunnut enää tulla tänne parannusta saarnaamaan ja hän sanoi Saulille: "Miksi olet minua vaivannut, nostaen minua?” Saul sanoi: ”minä olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt." Samuelin saarna ei ollut tuonelassakaan muuttunut, koska Saul ei ollut tehnyt tottelemattomuuksistaan parannusta. Samuel sanoi: ”Herra on tekevä niin kuin hän minun kauttani puhunut on: ja Herra repäisee valtakunnan sinun kädestäs pois ja antaa lähimmäisellesi Davidille, ettet kuullut Herran ääntä, etkä täyttänyt hänen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sen tähden on Herra niitä sinulle tänäpänä tehnyt." (1. Sam. 28: 17-18) Samuel ei puhutellut Daavidia Saulin veljenä, siis veljenä Herrassa Jeesuksessa vaan lähimmäisenä. Näemme, ettei synti vanhene eikä unohdu jos siitä ei tee parannusta. Minkä Jumalan käsi on muistiin kirjoittanut, sitä ei aika kuluta.

Sinä eriseuraan mennyt, joka olet syyttänyt ja syytät Jumalan lapsia, mutta kerran viimeisenä päivänä nousevat sinun tekosi, jotka olivat syynä, että Jumalan valtakunnan raja joutui sinulta hukkaan.

Jumala auttakoon meitä Jumalan lapsia seisomaan suorana maailman jumalisten ja jumalattomien edessä. On vaarallista olla tottelematon ja alkaa leventään teitä. Voi, kun meidän kenenkään ei tarvitsisi kerran valittaa, että Jumala on erinnyt minusta. Ammentakaamme voimaa siitä lähteestä, joka virtaa Jeesuksen verihaavoista. Tälläkin hetkellä on lupa uskoa kaikki heikkoudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meillä on ihana aika, vielä vuotaa hunajaa kedolla, Siionissa saarnataan vapaasti evankeliumia ja on lupa syödä niin usein kuin nälkä saavuttaa. Ojenna vapaasti matkasauvasi, hunaja ei lopu.

Jumalan valtakunnan ulkopuolellekin kuuluu kutsuva veren ääni, tule ja usko tämä evankeliumi, sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jäämme tekemään matkaa tässä muuttuvassa maailmassa muuttumattomaan Jumalan sanaan täydellisesti turvaten.

Kerttu Oikarinen
Päivämies 6.11.1968

Alkaessaan opettaa luokseen tullutta kyselijää iankaikkisen elämän saamisen suuressa asiassa Jeesus otti ensiksi esille Jumalan lain. Tätä Jeesus ei varmastikaan tehnyt siksi, että hän olisi tahtonut esitellä hänelle lain pelastustienä. Syy oli kokonaan muualla. Niin kuin usein muulloinkin Jeesus lähti siitä, minkä tiesi olevan keskeisellä sijalla kyselijän elämässä ja ajatusmaailmassa. Jeesuksen sanontatapa on paljon puhuva: "Kyllä käskyt tiedät." Tämä oli tämänkertaiselle kyselijälle olennaista. Hän tiesi käskyt. Noudattaminen ja täyttäminen on kuitenkin eri asia. Kymmenestä käskystä Jeesus luki ulkoa suunnilleen puolet. Muun muassa ensimmäistä ja toista käskyä hän ei maininnut lainkaan.

Nuorukainen tarttui lujasti Jeesuksen esiin heittämään lain ohjenuoraan. Ilmeisen selvästi keskustelun saama linja miellytti häntä. Jeesushan puhui hänelle mitä tutuimmasta asiasta. Tähän hänen oli helppo vastata. Ja vastaus kuului: "Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani." Itseensä, elämäänsä ja kilvoitteluunsa nuori mies oli tyytyväinen. Hän näki elämänsä eheänä. Kovin nuori hän ei ilmeisesti ollut, koska sanoi pitäneensä lain nuoruudestaan asti. Voisi kysellä, miksi hän sitten tuli iankaikkista elämää koskevan kysymyksen kanssa Jeesuksen luo, koska hän oli mielestään onnistunut näin hyvin. Ehkä omantunnon syvyydessä häilyi sittenkin epätietoisuus siitä, että riittikö tämäkään vanhurskaalle Jumalalle. Evankelista Matteuksen mukaan mies kysyikin: "Mitä minulta vielä puuttuu?" Siis jotakin tuntui kaikesta huolimatta puuttuvan ja sitä hän itsestään ja vanhurskaudestaan etsi.

Jeesuksen kehotus mennä myymään kaikki ja antaa vaivaisille, on askarruttanut Raamatun lukijoita ajasta aikaan. Miksi Jeesus puuttui omaisuuskysymykseen ja sen jakamiseen ensiksi, vaikka monien käsityksen mukaan se ei suinkaan ole uskonelämän aakkosissa eikä Jeesuksen opetuksessakaan ensimmäinen asia. Etsiessämme vastausta tähän kysymykseen meidän lienee todettava, että Jeesus kohteli luokseen tulevia yksilöinä ja puhutteli jokaista keskustelukumppaniaan juuri siten, että hän voisi tulla autetuksi. Nyt oli kysymys toisaalta ihmisestä, joka kerskasi pitäneensä Jumalan käskyt ja toisaalta ihmisestä, jolla oli paljon tavaraa ja omaisuutta. Miehelle oli kertynyt sekä hengellistä että maallista rikkautta. Kun Jeesus huomasi hänen tietävän, mitä lain kirjain sanoo, hän yhdellä väkevällä esimerkillä tahtoi näyttää, mitä Jumalan vaativan ja pyhän lain pitäminen tuon miehen elämässä olisi merkinnyt. Hän omisti paljon tavaraa. Lähimmäisenrakkauden käsky kaikessa ankaruudessaan olisi vaatinut häntä uhraamaan koko omaisuutensa Israelin köyhille. Hänen rakkautensa Jumalaan ja lähimmäiseen pantiin nyt tulikokeeseen. Evankelista Matteuksen sanonta selventää kuvaa tässäkin kohden. Sen mukaan Jeesus sanoi: "Jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy, mitä sinulla on - -" (Matt. 19:21). Laki vaatii täydellisyyttä. Tämän täydellisyyden omastaan luopumisessa me kohtaamme yksin Kristuksessa. Lakia täyttäessään Jeesus antoi kaikkensa, henkeänsä ja sydänvertansa myöten, meidän vaivaisten syntisten puolesta. Hän oli täydellinen Jumalan ja lähimmäisen rakkaudessa.

R. Akkaus kirjoitti:

Alkaessaan opettaa luokseen tullutta kyselijää iankaikkisen elämän saamisen suuressa asiassa Jeesus otti ensiksi esille Jumalan lain. Tätä Jeesus ei varmastikaan tehnyt siksi, että hän olisi tahtonut esitellä hänelle lain pelastustienä. Syy oli kokonaan muualla. Niin kuin usein muulloinkin Jeesus lähti siitä, minkä tiesi olevan keskeisellä sijalla kyselijän elämässä ja ajatusmaailmassa. Jeesuksen sanontatapa on paljon puhuva: "Kyllä käskyt tiedät." Tämä oli tämänkertaiselle kyselijälle olennaista. Hän tiesi käskyt. Noudattaminen ja täyttäminen on kuitenkin eri asia. Kymmenestä käskystä Jeesus luki ulkoa suunnilleen puolet. Muun muassa ensimmäistä ja toista käskyä hän ei maininnut lainkaan.

Nuorukainen tarttui lujasti Jeesuksen esiin heittämään lain ohjenuoraan. Ilmeisen selvästi keskustelun saama linja miellytti häntä. Jeesushan puhui hänelle mitä tutuimmasta asiasta. Tähän hänen oli helppo vastata. Ja vastaus kuului: "Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani." Itseensä, elämäänsä ja kilvoitteluunsa nuori mies oli tyytyväinen. Hän näki elämänsä eheänä. Kovin nuori hän ei ilmeisesti ollut, koska sanoi pitäneensä lain nuoruudestaan asti. Voisi kysellä, miksi hän sitten tuli iankaikkista elämää koskevan kysymyksen kanssa Jeesuksen luo, koska hän oli mielestään onnistunut näin hyvin. Ehkä omantunnon syvyydessä häilyi sittenkin epätietoisuus siitä, että riittikö tämäkään vanhurskaalle Jumalalle. Evankelista Matteuksen mukaan mies kysyikin: "Mitä minulta vielä puuttuu?" Siis jotakin tuntui kaikesta huolimatta puuttuvan ja sitä hän itsestään ja vanhurskaudestaan etsi.

Jeesuksen kehotus mennä myymään kaikki ja antaa vaivaisille, on askarruttanut Raamatun lukijoita ajasta aikaan. Miksi Jeesus puuttui omaisuuskysymykseen ja sen jakamiseen ensiksi, vaikka monien käsityksen mukaan se ei suinkaan ole uskonelämän aakkosissa eikä Jeesuksen opetuksessakaan ensimmäinen asia. Etsiessämme vastausta tähän kysymykseen meidän lienee todettava, että Jeesus kohteli luokseen tulevia yksilöinä ja puhutteli jokaista keskustelukumppaniaan juuri siten, että hän voisi tulla autetuksi. Nyt oli kysymys toisaalta ihmisestä, joka kerskasi pitäneensä Jumalan käskyt ja toisaalta ihmisestä, jolla oli paljon tavaraa ja omaisuutta. Miehelle oli kertynyt sekä hengellistä että maallista rikkautta. Kun Jeesus huomasi hänen tietävän, mitä lain kirjain sanoo, hän yhdellä väkevällä esimerkillä tahtoi näyttää, mitä Jumalan vaativan ja pyhän lain pitäminen tuon miehen elämässä olisi merkinnyt. Hän omisti paljon tavaraa. Lähimmäisenrakkauden käsky kaikessa ankaruudessaan olisi vaatinut häntä uhraamaan koko omaisuutensa Israelin köyhille. Hänen rakkautensa Jumalaan ja lähimmäiseen pantiin nyt tulikokeeseen. Evankelista Matteuksen sanonta selventää kuvaa tässäkin kohden. Sen mukaan Jeesus sanoi: "Jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy, mitä sinulla on - -" (Matt. 19:21). Laki vaatii täydellisyyttä. Tämän täydellisyyden omastaan luopumisessa me kohtaamme yksin Kristuksessa. Lakia täyttäessään Jeesus antoi kaikkensa, henkeänsä ja sydänvertansa myöten, meidän vaivaisten syntisten puolesta. Hän oli täydellinen Jumalan ja lähimmäisen rakkaudessa.

Lue lisää

Jeesuksen puhuttelussa miehelle avautui Jumalan lain kirkkaus. Sen valossa hänen niin eheältä näyttä nyt elämänsä ja kilvoittelunsa reväistiin rikki. Vuosien työ valui hetkessä hukkaan. Murhe täytti miehen sydämen omavanhurskauden rakennelman sortuessa. Miehen sydän ei ollutkaan ensisijaisesti kiinnitetty Jumalaan eikä lähimmäiseen, vaan omaisuuteen, tavaraan ja omaksuttuun hengelliseen rikkauteen. Pahinta oli - ei se, että hän tuli murheelliseksi - vaan se, että hän meni pois Suuren Armahtajan luota, joka oli valmis jatkamaan keskustelua ja neuvomaan elämän tietä.

Jeesuksen ja rikkaan miehen keskustelu on kaikiksi ajoiksi varoitusmerkkinä omavanhurskauden vaarallisuudesta. Itse hankittu pyhyys, itse muodostettu uskonvakaumus, oman voiman varassa lain valossa tapahtunut puhtauskilvoittelu ei koskaan kelpaa Jumalan edessä. Siihen pukuun puettu jää aina viluiseksi ja Jumalan lain todellisen kirkkauden edessä tyystin alastomaksi. Jumalan rauhaa ei saavuteta koskaan sillä tiellä. Ei vain Jumalan valtakunnan ja maailman omavanhurskauden harjoittajien kesken käydä taistelua näistä asioista. Myös kristityn sielussa taistellaan tällä rintamalla. Sielunvihollinen ei eksytä vain julkisiin tai salaisiin lihan synteihin, vaan se tahtoisi viedä myös omavanhurskauteen ja sitä tietä kuivata uskonelämän. Joskus se selittää uskovaisen onnistuneeksi kilvoittelijaksi ja esittää, että hän tämän perusteella olisi mahdollisesti ainakin osaksi Jumalalle kelvollinen. Joskus se taas osoittaa Jumalan lapsen heikkouksia ja julistaa, että jos nuo heikkoudet olisivat poissa, silloin voisit vapaasti uskoa. Kumpikin merkitsee valhetta. Koko uskominen ja kaikki turva on sen varassa, mitä Herra Jeesus on tehnyt kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Hänen ansaitse maansa vanhurskautta emme voi lisätä emmekä vähentää. Se on kokonaan lahjaa. Se omistetaan yksin uskon kautta. Kilvoitus syntiä vastaan ja rikkomusten poispaneminen lähtee tämän uskonvanhurskauden omistamisesta.

Nytkin tätä lukeva ystäväni, jää uskomaan rikkomuksesi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Vapautesi on Kristuksen haavoissa!

H. Aava kirjoitti:

Jeesuksen puhuttelussa miehelle avautui Jumalan lain kirkkaus. Sen valossa hänen niin eheältä näyttä nyt elämänsä ja kilvoittelunsa reväistiin rikki. Vuosien työ valui hetkessä hukkaan. Murhe täytti miehen sydämen omavanhurskauden rakennelman sortuessa. Miehen sydän ei ollutkaan ensisijaisesti kiinnitetty Jumalaan eikä lähimmäiseen, vaan omaisuuteen, tavaraan ja omaksuttuun hengelliseen rikkauteen. Pahinta oli - ei se, että hän tuli murheelliseksi - vaan se, että hän meni pois Suuren Armahtajan luota, joka oli valmis jatkamaan keskustelua ja neuvomaan elämän tietä.

Jeesuksen ja rikkaan miehen keskustelu on kaikiksi ajoiksi varoitusmerkkinä omavanhurskauden vaarallisuudesta. Itse hankittu pyhyys, itse muodostettu uskonvakaumus, oman voiman varassa lain valossa tapahtunut puhtauskilvoittelu ei koskaan kelpaa Jumalan edessä. Siihen pukuun puettu jää aina viluiseksi ja Jumalan lain todellisen kirkkauden edessä tyystin alastomaksi. Jumalan rauhaa ei saavuteta koskaan sillä tiellä. Ei vain Jumalan valtakunnan ja maailman omavanhurskauden harjoittajien kesken käydä taistelua näistä asioista. Myös kristityn sielussa taistellaan tällä rintamalla. Sielunvihollinen ei eksytä vain julkisiin tai salaisiin lihan synteihin, vaan se tahtoisi viedä myös omavanhurskauteen ja sitä tietä kuivata uskonelämän. Joskus se selittää uskovaisen onnistuneeksi kilvoittelijaksi ja esittää, että hän tämän perusteella olisi mahdollisesti ainakin osaksi Jumalalle kelvollinen. Joskus se taas osoittaa Jumalan lapsen heikkouksia ja julistaa, että jos nuo heikkoudet olisivat poissa, silloin voisit vapaasti uskoa. Kumpikin merkitsee valhetta. Koko uskominen ja kaikki turva on sen varassa, mitä Herra Jeesus on tehnyt kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Hänen ansaitse maansa vanhurskautta emme voi lisätä emmekä vähentää. Se on kokonaan lahjaa. Se omistetaan yksin uskon kautta. Kilvoitus syntiä vastaan ja rikkomusten poispaneminen lähtee tämän uskonvanhurskauden omistamisesta.

Nytkin tätä lukeva ystäväni, jää uskomaan rikkomuksesi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Vapautesi on Kristuksen haavoissa!

Lue lisää

Raamattu – kirjoitettu Jumalan sana


Elävässä uskossa vaeltavat antavat Raamatulle kunnin. Raamatun kunnioitus näkyy selvästi myös kirkkomme tunnustuskirjoissa. Eräässä niistä, nimittäin Sovinnonkaavassa asia ilmaistaan näin:
"Me uskomme, opetamme ja tunnustamme ainoaksi säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan kaikki niin opit kuin opettajatkin on arvosteltava, yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat... Tässä näkyy Raamatun kuningasasema. Se kohoaa kaiken uskonnollisen kirjallisuuden, vieläpä tunnustuskirjojenkin yläpuolelle. Tämä periaate ei tosin ole vain tämän tunnustuskirjan kohdan varassa, vaan itse asiassa periaate näkyy Raamatustakin. Voimme perustella ilman erityistä siteerausta eräällä käytännön asialla, joka näkyy kautta Uuden Testamentin: Uudessa Testamentissa ei Jeesus tai kukaan apostoleista aseta mitään Vanhan Testamentin kirjoitusta luotettavuudessaan kyseenalaiseksi. Päinvastoin — kun Jeesus joutuu keskusteluihin vastustajiensa kanssa, joista ensimmäisenä kasteen jälkeen näkyy itse sielunvihollinen, hän taistelee Raamatulla, toisin sanoen hän tuo esiin Vanhan Testamentin kirjoituksia. Näin hän tekee siitä huolimatta, vaikka hänellä Jumalan Poikana varmasti oli välitön tieto Jumalan salaisuuksista ja hänen puheensa sellaisenaankin oli täyttä jumalallista totuutta. Myöskään apostoleilla ei ollut varaa halveksia kauan ennen heitä syntyneitä Vanhan Testamentin kirjoituksia, vaikka he Jeesuksessa olivat nähneet enemmän kuin yksikään Vanhan Testamentin kirjoittaja omana aikanaan. Jeesus oli heille Vanhan Testamentin lain ja profeetallisten lupausten täyttymys. Siksi he julistaessaan Kristusta ja Jumalan valtakuntaa tekivät sen: "lähtien kirjoituksista.”

K. Irjoitus kirjoitti:

Raamattu – kirjoitettu Jumalan sana


Elävässä uskossa vaeltavat antavat Raamatulle kunnin. Raamatun kunnioitus näkyy selvästi myös kirkkomme tunnustuskirjoissa. Eräässä niistä, nimittäin Sovinnonkaavassa asia ilmaistaan näin:
"Me uskomme, opetamme ja tunnustamme ainoaksi säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan kaikki niin opit kuin opettajatkin on arvosteltava, yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat... Tässä näkyy Raamatun kuningasasema. Se kohoaa kaiken uskonnollisen kirjallisuuden, vieläpä tunnustuskirjojenkin yläpuolelle. Tämä periaate ei tosin ole vain tämän tunnustuskirjan kohdan varassa, vaan itse asiassa periaate näkyy Raamatustakin. Voimme perustella ilman erityistä siteerausta eräällä käytännön asialla, joka näkyy kautta Uuden Testamentin: Uudessa Testamentissa ei Jeesus tai kukaan apostoleista aseta mitään Vanhan Testamentin kirjoitusta luotettavuudessaan kyseenalaiseksi. Päinvastoin — kun Jeesus joutuu keskusteluihin vastustajiensa kanssa, joista ensimmäisenä kasteen jälkeen näkyy itse sielunvihollinen, hän taistelee Raamatulla, toisin sanoen hän tuo esiin Vanhan Testamentin kirjoituksia. Näin hän tekee siitä huolimatta, vaikka hänellä Jumalan Poikana varmasti oli välitön tieto Jumalan salaisuuksista ja hänen puheensa sellaisenaankin oli täyttä jumalallista totuutta. Myöskään apostoleilla ei ollut varaa halveksia kauan ennen heitä syntyneitä Vanhan Testamentin kirjoituksia, vaikka he Jeesuksessa olivat nähneet enemmän kuin yksikään Vanhan Testamentin kirjoittaja omana aikanaan. Jeesus oli heille Vanhan Testamentin lain ja profeetallisten lupausten täyttymys. Siksi he julistaessaan Kristusta ja Jumalan valtakuntaa tekivät sen: "lähtien kirjoituksista.”

Lue lisää

Ainoa auktoriteetti

Jos tunnustaisimme, että Raamattu on ainoa ehdoton auktoriteetti hengellisissä asioissa, että se on ehdottoman luotettavaa ja varmaa Jumalan sanaa. Tästä luonnollisesti seuraa, että Raamattua tulisi lukea ja - käyttää runsaasti. Hartauspuhe ilman raamatullista sisältöä ei ole asianmukainen. Kun tahdotaan puhua Jumalan sanaa, on välttämätöntä, että puhe lähtee Raamatun tekstistä ja että sen sisältö muutenkin an Raamatun tuke maa julistusta. Psykologia, kirjallisuus tai filosofia ovat Raamatun rinnalla vähäarvoista tekstiä ja jos ne pääsevät saarnassa hallitsemaan, on se suorastaan kauhistus. Tuntui perin oudolta, kun eräässä viime: kesän radiojumalanpalveluksessa siinä paikalla, missä käsikirjan mukaan kuuluisi Raamatun teksti, luettiin pitkä kappale Linnankosken romaanista ”Taistelu Heikkilän talosta". Runonkatkelmat tai filosofien viisaat ajatelmat eivät kelpaa saarnoissa ohjeelliselle paikalle. Virsi tai hengellinen laulukin saattaa sisältää sellaista, mikä on vastoin Raamattua.

Kun seuraa sitä vilkasta keskustelua, jota julkisessa sanassa ja henkilökohtaisesti käydään hengellisestä elämästä ja uskonasioista huomaa usein, kuinka hämmästyttävän vähän ihmiset - välittävät siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettuna. Omat mielipiteet, järjen päätelmät ja yleisen mielipiteen ajatukset hallitsevat ja Raamattu jätetään sivuun tai tallataan jalkoihin.

T. Allaaja kirjoitti:

Ainoa auktoriteetti

Jos tunnustaisimme, että Raamattu on ainoa ehdoton auktoriteetti hengellisissä asioissa, että se on ehdottoman luotettavaa ja varmaa Jumalan sanaa. Tästä luonnollisesti seuraa, että Raamattua tulisi lukea ja - käyttää runsaasti. Hartauspuhe ilman raamatullista sisältöä ei ole asianmukainen. Kun tahdotaan puhua Jumalan sanaa, on välttämätöntä, että puhe lähtee Raamatun tekstistä ja että sen sisältö muutenkin an Raamatun tuke maa julistusta. Psykologia, kirjallisuus tai filosofia ovat Raamatun rinnalla vähäarvoista tekstiä ja jos ne pääsevät saarnassa hallitsemaan, on se suorastaan kauhistus. Tuntui perin oudolta, kun eräässä viime: kesän radiojumalanpalveluksessa siinä paikalla, missä käsikirjan mukaan kuuluisi Raamatun teksti, luettiin pitkä kappale Linnankosken romaanista ”Taistelu Heikkilän talosta". Runonkatkelmat tai filosofien viisaat ajatelmat eivät kelpaa saarnoissa ohjeelliselle paikalle. Virsi tai hengellinen laulukin saattaa sisältää sellaista, mikä on vastoin Raamattua.

Kun seuraa sitä vilkasta keskustelua, jota julkisessa sanassa ja henkilökohtaisesti käydään hengellisestä elämästä ja uskonasioista huomaa usein, kuinka hämmästyttävän vähän ihmiset - välittävät siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettuna. Omat mielipiteet, järjen päätelmät ja yleisen mielipiteen ajatukset hallitsevat ja Raamattu jätetään sivuun tai tallataan jalkoihin.

Lue lisää

Oikea Raamatun tutkiminen

Mutta samalla kun sanomme, että Raamattua olisi luettava ja käytettävä paljon, on huomattava, että tämä ei vielä riitä. Jeesuksen ajan Raamatun eli Vanhan Testamentin selittäjinä eivät olleet vain Jeesus ja hänen apostolinsa, vaan
myös Jeesuksen vastustajat. Erämaan kiusauksissa itse sielunvihollinen siteerasi toistuvasti Raamattua. Jeesus puhuu tästä Joh. 5: 38.ssä: "Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne (itsellänne) ijankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta, Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän." Kirjoitukset olivat jo silloin asevarastona, ei vain Kristukselle ja hänen seurakunnalleen, vaan myös häntä ja Jumalan totuutta vastustaville ihmisille. — Meidän aikamme hengellisessä maailmassa on suuri opillinen hajanaisuus. Suuntia ja lahkoja on lukemattomia. Ihminen saattaa joutua näiden keskellä hämmentyneenä kyselemään: ”Mikä on se oikea? „Jos tällaiselle kysyjälle vastaa: ”Oikea on se, joka perustaa opetuksensa Raamattuun, ” saattaa hän vastata: „Kaikkihan ne Raamattuun vetoavat.” Tässä on totta se, että eri suunnat käyttävät Raamattua ja vetoavat siihen, mutta väärin on sanoa, että kaikkien opit perustuisivat Raamattuun. Koska Jeesuksen vastustajat vetosivat usein Raamattuun, voimme sanoa, ettei lause Raamatusta tai edes suuret raamatunlauseröykkiöt puheessa takaa puheen raamatullisuutta tai sen oikeutta. Kärjistäen voisi kysyä, oliko se Raamatun sana, jota apunaan käyttäen sielunvihollinen yritti houkutella Jeesusta pois Jumalan tahdon tieltä, myös siinä tilanteessa ja sielunvihollisen suussa Jumalan sanaa? Tähän meidän on kai vastattava kieltävästi. Ei vielä riitä, jos sanotaan, että Raamattua on käytettävä. Raamattua on käytettävä oikein. Raamatun kirjoituksia voidaan väännellä niin, että tapahtuu omaksi kadotukseksi.

Kun puhutaan oikeasta ja väärästä Raamatun käyttämisestä, voidaan ensinnäkin.. sanoa, että eräs vaarallinen piirre on se että lyhyt lause Raamatusta irrotetaan tekstiyhteydestään ja tulkitaan irrallisena. Kolme malliesimerkkiä tästä on: "Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4: 8) ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) ja erityisesti ekumeniapropakandassa käytetty ”että he yhtä olisivat.” (Joh 17: 21)

Irrallisina näistä kohdista voidaan ajatella esimerkiksi seuraavaan tapaan: Jumala on rakkaus — ei hän mahtane juuri ketään ihmistä hukuttaa – lieneekö helvettiäkään olemassa — miten se rakkauden Jumala sellaista. Jos kerran jokainen, joka huutaa avuksi Herraa nimeä, pelastuu, eihän ihmisen silloin muuta tarvitse, kuin viime hetkellään huokaista Jumalan puoleen, niin autuuden asia on järjestyksessä. Ja edelleen — jos kerran Raamatussa on, että kaikkien olisi oltava yhtä, totta silloin kaikki kirkkokunnat pitäisi toisensa hyväksyä.

Kaikki tällaiset johtopäätökset ovat kuitenkin jumalattomia ja Raamatun vastaisia. Kun Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus, hän jatkaa: ”ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” Siis ihmisen tarvitsee pysyä Jumalan rakkaudessa. Hänellä on vaara joutua sen ulkopuolelle ja silloin hänen päällensä lankeaa Jumalan viha. Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet." Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. Kun Johanneksen evankeliumissa on sanottu; "että he yhtä olisivat" ei siinä puhuta kirkkokuntien välisestä yhteydestä, joka ihmisten olisi etsittävä ja rakennettava, vaan katkelma on Jeesuksen Isälle esittämästä rukouksesta. Rukouksen toteuttaa taivaallinen Isä eikä ihmiset, ja me saamme uskoa Hänen jo täyttäneen Poikansa pyynnön Jumalan lasten keskinäisessä yhteydessä.

L. Apsi kirjoitti:

Oikea Raamatun tutkiminen

Mutta samalla kun sanomme, että Raamattua olisi luettava ja käytettävä paljon, on huomattava, että tämä ei vielä riitä. Jeesuksen ajan Raamatun eli Vanhan Testamentin selittäjinä eivät olleet vain Jeesus ja hänen apostolinsa, vaan
myös Jeesuksen vastustajat. Erämaan kiusauksissa itse sielunvihollinen siteerasi toistuvasti Raamattua. Jeesus puhuu tästä Joh. 5: 38.ssä: "Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne (itsellänne) ijankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta, Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän." Kirjoitukset olivat jo silloin asevarastona, ei vain Kristukselle ja hänen seurakunnalleen, vaan myös häntä ja Jumalan totuutta vastustaville ihmisille. — Meidän aikamme hengellisessä maailmassa on suuri opillinen hajanaisuus. Suuntia ja lahkoja on lukemattomia. Ihminen saattaa joutua näiden keskellä hämmentyneenä kyselemään: ”Mikä on se oikea? „Jos tällaiselle kysyjälle vastaa: ”Oikea on se, joka perustaa opetuksensa Raamattuun, ” saattaa hän vastata: „Kaikkihan ne Raamattuun vetoavat.” Tässä on totta se, että eri suunnat käyttävät Raamattua ja vetoavat siihen, mutta väärin on sanoa, että kaikkien opit perustuisivat Raamattuun. Koska Jeesuksen vastustajat vetosivat usein Raamattuun, voimme sanoa, ettei lause Raamatusta tai edes suuret raamatunlauseröykkiöt puheessa takaa puheen raamatullisuutta tai sen oikeutta. Kärjistäen voisi kysyä, oliko se Raamatun sana, jota apunaan käyttäen sielunvihollinen yritti houkutella Jeesusta pois Jumalan tahdon tieltä, myös siinä tilanteessa ja sielunvihollisen suussa Jumalan sanaa? Tähän meidän on kai vastattava kieltävästi. Ei vielä riitä, jos sanotaan, että Raamattua on käytettävä. Raamattua on käytettävä oikein. Raamatun kirjoituksia voidaan väännellä niin, että tapahtuu omaksi kadotukseksi.

Kun puhutaan oikeasta ja väärästä Raamatun käyttämisestä, voidaan ensinnäkin.. sanoa, että eräs vaarallinen piirre on se että lyhyt lause Raamatusta irrotetaan tekstiyhteydestään ja tulkitaan irrallisena. Kolme malliesimerkkiä tästä on: "Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4: 8) ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) ja erityisesti ekumeniapropakandassa käytetty ”että he yhtä olisivat.” (Joh 17: 21)

Irrallisina näistä kohdista voidaan ajatella esimerkiksi seuraavaan tapaan: Jumala on rakkaus — ei hän mahtane juuri ketään ihmistä hukuttaa – lieneekö helvettiäkään olemassa — miten se rakkauden Jumala sellaista. Jos kerran jokainen, joka huutaa avuksi Herraa nimeä, pelastuu, eihän ihmisen silloin muuta tarvitse, kuin viime hetkellään huokaista Jumalan puoleen, niin autuuden asia on järjestyksessä. Ja edelleen — jos kerran Raamatussa on, että kaikkien olisi oltava yhtä, totta silloin kaikki kirkkokunnat pitäisi toisensa hyväksyä.

Kaikki tällaiset johtopäätökset ovat kuitenkin jumalattomia ja Raamatun vastaisia. Kun Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus, hän jatkaa: ”ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” Siis ihmisen tarvitsee pysyä Jumalan rakkaudessa. Hänellä on vaara joutua sen ulkopuolelle ja silloin hänen päällensä lankeaa Jumalan viha. Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet." Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. Kun Johanneksen evankeliumissa on sanottu; "että he yhtä olisivat" ei siinä puhuta kirkkokuntien välisestä yhteydestä, joka ihmisten olisi etsittävä ja rakennettava, vaan katkelma on Jeesuksen Isälle esittämästä rukouksesta. Rukouksen toteuttaa taivaallinen Isä eikä ihmiset, ja me saamme uskoa Hänen jo täyttäneen Poikansa pyynnön Jumalan lasten keskinäisessä yhteydessä.

Lue lisää

Ymmärrätkö lukemaasi?

Väinö Havas puhui kerran: "Pääasia Herran seurakunnan sananjulistuksessa on se, että kukin saarnaaja puhuu puhdasta Jumalan sanaa, se on, kiinteästi pysyy Raamatussa. Joka puhuu, puhukoon Jumalan sanoja! Tässä kohdassa onkin Kristuksen seurakunnan sananpalvelijoilla aina ollut nöyrä arkuus. Ei ole uskallettu avata suuta saarnaamaan ilman Pyhää kirjaa. Seuroissamme on aina saarnaajan edessä avoin Raamattu. Siitä luetaan yleensä pitkä teksti, tavallisimmin kokonainen luku. Se sitten värsy värsyltä kerrataan ja koruttomasti sovitetaan nykyaikaan ja kuulijoihin." Huomiota kiinnittää erityisesti tässä maininta pitkästä tekstistä. Kun teksti on pitkä, tulee paremmin esille tekstin varsinainen ajatus. Tekstin lyhentäminen yhteen lauseeseen, vieläpä sivulauseen on vaarallista. Silloin saatetaan eksyä kauas siitä, mitä Raamatun kirjoittaja on tarkoittanut: Koskaan ei asiaa pahenna, jos tutkitaan Raamattua pidemmälti että asiayhteys perusteellisemmin selviää.

Toinen vaarallinen tapa, erityisesti muutamien hengellisten suuntien suosima, on alleviivata Raamattua. Siinä astutaan helposti Raamatun tuomareiksi siinä mielessä, jos ajatellaan, että viivattu kohta on keskeisempää ja tärkeämpää kuin se, mitä ei ole viivattu. Pieni esimerkki: Jeesuksen julistus: Israelissa oli: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä Jumalan valtakunta on lähestynyt. Jos jotakin kohtaa näistä kolmesta: parannuksen tekeminen, evankeliumin uskominen, Jumalan valtakunnan lähestyminen, aletaan korostaa toisten kustannuksella alleviivaamalla, ollaan varmasti vaarallisella tiellä, sillä nämä kaikki ovat tärkeitä, mitään ei sovi unohtaa tai jättää taka-alalle. Samoin on asianlaita muutakin Raamatun sanaa ajatellen.

Joskus tahtovat Raamatun tietyt kirjat saada ylivoimaisesti suurimman huomion toisten jäädessä varjoon. Esimerkiksi Jehovan todistajat käyttävät ainakin kotipropagandassa tiettyjä Raamatun kirjoja, mieluiten syvää profeetallista tekstiä. He puhuvat mielellään Harmageddonista ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. Esim. Roomalaiskirjettä ja Apostolien tekoja, heidän kuulee varsin harvoin käyttävän. Jumalan seurakunnassa on sen sijaan käytössä Raamattu kauttaaltaan. Meidän ei tarvitse mitään osaa siitä vieroksua. Sieltäkin, mistä emme luulisi, voimme saada uskollemme suurta virvoitusta, kun Pyhä Henki alkaa meille sitä avata. Vanhassa kirkossa oli Markionin harha-oppi, joka, piti Vanhaa Testamenttia juutalaiskansallisena, vähäarvoisena tuotteena. Kristitylle on Vanha Testamenttikin täyttä Jumalan sanaa.

Mikään tutkimusperiaate ei kuitenkaan vie ihmistä sisälle Raamatun oikeaan ymmärtämiseen. Raamatun salaisuudet aukeavat siitä näkökulmasta, minkä Pietari tuo esiin kirjeessään: "Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.”: (2.Piet 1: 21). Pyhät kirjoitukset ovat syntyneet Hengen vaikutuksesta. Samaa Henkeä tarvitaan Raamattua selittämään. Raamattu on kuvausta Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä tietyn ajan ihmisten keskellä. Ymmärrämme tuota kuvausta vain, jos tuo sama elämä sykkii meissä. Tämä elämä saadaan vain, jos löydetään elävä, ylösnoussut Jeesus Hänen seurakunnastaan.
Esa Tuomaala
Päivämies huhtikuun 23 päivänä 1969

S. Aaja kirjoitti:

Ymmärrätkö lukemaasi?

Väinö Havas puhui kerran: "Pääasia Herran seurakunnan sananjulistuksessa on se, että kukin saarnaaja puhuu puhdasta Jumalan sanaa, se on, kiinteästi pysyy Raamatussa. Joka puhuu, puhukoon Jumalan sanoja! Tässä kohdassa onkin Kristuksen seurakunnan sananpalvelijoilla aina ollut nöyrä arkuus. Ei ole uskallettu avata suuta saarnaamaan ilman Pyhää kirjaa. Seuroissamme on aina saarnaajan edessä avoin Raamattu. Siitä luetaan yleensä pitkä teksti, tavallisimmin kokonainen luku. Se sitten värsy värsyltä kerrataan ja koruttomasti sovitetaan nykyaikaan ja kuulijoihin." Huomiota kiinnittää erityisesti tässä maininta pitkästä tekstistä. Kun teksti on pitkä, tulee paremmin esille tekstin varsinainen ajatus. Tekstin lyhentäminen yhteen lauseeseen, vieläpä sivulauseen on vaarallista. Silloin saatetaan eksyä kauas siitä, mitä Raamatun kirjoittaja on tarkoittanut: Koskaan ei asiaa pahenna, jos tutkitaan Raamattua pidemmälti että asiayhteys perusteellisemmin selviää.

Toinen vaarallinen tapa, erityisesti muutamien hengellisten suuntien suosima, on alleviivata Raamattua. Siinä astutaan helposti Raamatun tuomareiksi siinä mielessä, jos ajatellaan, että viivattu kohta on keskeisempää ja tärkeämpää kuin se, mitä ei ole viivattu. Pieni esimerkki: Jeesuksen julistus: Israelissa oli: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä Jumalan valtakunta on lähestynyt. Jos jotakin kohtaa näistä kolmesta: parannuksen tekeminen, evankeliumin uskominen, Jumalan valtakunnan lähestyminen, aletaan korostaa toisten kustannuksella alleviivaamalla, ollaan varmasti vaarallisella tiellä, sillä nämä kaikki ovat tärkeitä, mitään ei sovi unohtaa tai jättää taka-alalle. Samoin on asianlaita muutakin Raamatun sanaa ajatellen.

Joskus tahtovat Raamatun tietyt kirjat saada ylivoimaisesti suurimman huomion toisten jäädessä varjoon. Esimerkiksi Jehovan todistajat käyttävät ainakin kotipropagandassa tiettyjä Raamatun kirjoja, mieluiten syvää profeetallista tekstiä. He puhuvat mielellään Harmageddonista ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. Esim. Roomalaiskirjettä ja Apostolien tekoja, heidän kuulee varsin harvoin käyttävän. Jumalan seurakunnassa on sen sijaan käytössä Raamattu kauttaaltaan. Meidän ei tarvitse mitään osaa siitä vieroksua. Sieltäkin, mistä emme luulisi, voimme saada uskollemme suurta virvoitusta, kun Pyhä Henki alkaa meille sitä avata. Vanhassa kirkossa oli Markionin harha-oppi, joka, piti Vanhaa Testamenttia juutalaiskansallisena, vähäarvoisena tuotteena. Kristitylle on Vanha Testamenttikin täyttä Jumalan sanaa.

Mikään tutkimusperiaate ei kuitenkaan vie ihmistä sisälle Raamatun oikeaan ymmärtämiseen. Raamatun salaisuudet aukeavat siitä näkökulmasta, minkä Pietari tuo esiin kirjeessään: "Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.”: (2.Piet 1: 21). Pyhät kirjoitukset ovat syntyneet Hengen vaikutuksesta. Samaa Henkeä tarvitaan Raamattua selittämään. Raamattu on kuvausta Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä tietyn ajan ihmisten keskellä. Ymmärrämme tuota kuvausta vain, jos tuo sama elämä sykkii meissä. Tämä elämä saadaan vain, jos löydetään elävä, ylösnoussut Jeesus Hänen seurakunnastaan.
Esa Tuomaala
Päivämies huhtikuun 23 päivänä 1969

Lue lisää

Omantunnon asioita kodin ja koulun elämässä

ON AIVAN ilmeistä, että nykyisenä maailmanaikana on sielunvihollisen viettelevä voima kohdistunut erityisesti koteihin. Kuva oli jotenkin toinen vielä esimerkiksi puolitoista vuosikymmentä sitten. Kun ajattelee esimerkiksi uskovaista nuorta, niin huvielämän viettelys saattoi olla jonkin matkaa kodista sijaitsevassa seurojentalossa, josta tanssimusiikin ääni kantautui tielle ja jossa elokuvakoneet surisivat. Nyt on toisin – tanssisalien pauhu ja elokuvateatterien saasta on täysimääräisesti kuljetettu koteihin, sävelradio ja televisio pitävät näistä huolen. Tosin on niin, että Jumalan seurakunta on noussut taisteluun syntiä vastaan näissäkin muodoissa ja tosin on – Jumalan kiitos — maassamme paljon sellaisia uskovaisia koteja, jotka ovat todellisia rauhan tyyssijoja, joissa on, kuten kirkkorukouksessa sanotaan "hiljaisuutta, yhteydentuntoa ja palvelevaa mieltä.” Mainitut vaarat ovat kuitenkin olleet todellisia vaaroja myös uskovaisten kodeille ja lankeemuksia on monille tapahtunut.

SIIONISSA ON ollut murheen aiheena se, ettei monille meistä niin selvältä tuntuva asia kuin television poisjättäminen kodin huonekustosta ole ollut kaikille mieleen. Television hankkimiseen on monissa tapauksissa vaikuttanut kodin epäuskoisten jäsenten pyynnöt tai painostus. Jos he ovat talon haltijoita, ei uskovaisella kodin jäsenellä, ole valtaa asiaa ratkaista. Silloinkin on mahdollista lausua varoittava sana. Mutta asia on toinen silloin jos kodin haltijat, isä ja äiti ovat uskoa tunnustavia tai sellaisia on koko talon väki. Silloin jää vastuu niille, joilla on kodissa valta.

PERHERAUHAN säilymisen ja perhepiirin eheyden varjolla ei syntiä voi suosia. Jos televisio hankitaan siksi, että uskottomat lapset paremmin viihtyisivät kodissa, lienee väistämätön pakko tyytyä siihen, mitä he televisiosta seuraavat ja silloin aukenee kodissa näköala sellaiseen, mikä ei taatusti kuulu sinne, 1 missä kallein aarre on uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa. Silmien eteen vyöryy juoppous, jumalanpilkka ja monenlainen riettaus. Silloinkin, vaikka ohjelman valinnassa noudatettaisiin melkoisia rajoituksia, ei lyhyenkään ajan ohjelmasta voi olla täysin varma televisiota avattaessa, siksi nopeasti saattavat ohjelmapalat vaihtua. Lisäksi ihmisen omatunto venyy ja turtuu synnin hiipiessä sisään ja se sietää yhä enemmän. Siksi toivoisi hartaasti omientuntojen ja kotien puhdistuvan television tuomasta saastaisuudesta kaikkialla siellä, missä tässä asiassa, on langettu. Jos se riippuu sinun tahdostasi, rakas tätä lukeva veli ja sisar, älä anna kotisi jatkuvasti olla paikkana, missä lihan himoja ruokitaan. Olkoonkin, että saat syytöksiä ahdasmielisyydestä. Onko se paljon, kun saa hyvän omantunnon ja säilyy avoin yhteys Jumalan seurakuntaan. Tahtoisin tätä asiaa painottaa erityisesti niille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja joille olisi ollut velvollisuus tästä sanoa, mutta olen lyönyt laimin kristityn velvollisuuden vaikenemisellani. Tätä rikkomusta rukoilen anteeksi Jumalan seurakunnalta ja niiltä, joille on jäänyt tässä kohdin sana aikanaan lausumatta.

L. Ausuja kirjoitti:

Omantunnon asioita kodin ja koulun elämässä

ON AIVAN ilmeistä, että nykyisenä maailmanaikana on sielunvihollisen viettelevä voima kohdistunut erityisesti koteihin. Kuva oli jotenkin toinen vielä esimerkiksi puolitoista vuosikymmentä sitten. Kun ajattelee esimerkiksi uskovaista nuorta, niin huvielämän viettelys saattoi olla jonkin matkaa kodista sijaitsevassa seurojentalossa, josta tanssimusiikin ääni kantautui tielle ja jossa elokuvakoneet surisivat. Nyt on toisin – tanssisalien pauhu ja elokuvateatterien saasta on täysimääräisesti kuljetettu koteihin, sävelradio ja televisio pitävät näistä huolen. Tosin on niin, että Jumalan seurakunta on noussut taisteluun syntiä vastaan näissäkin muodoissa ja tosin on – Jumalan kiitos — maassamme paljon sellaisia uskovaisia koteja, jotka ovat todellisia rauhan tyyssijoja, joissa on, kuten kirkkorukouksessa sanotaan "hiljaisuutta, yhteydentuntoa ja palvelevaa mieltä.” Mainitut vaarat ovat kuitenkin olleet todellisia vaaroja myös uskovaisten kodeille ja lankeemuksia on monille tapahtunut.

SIIONISSA ON ollut murheen aiheena se, ettei monille meistä niin selvältä tuntuva asia kuin television poisjättäminen kodin huonekustosta ole ollut kaikille mieleen. Television hankkimiseen on monissa tapauksissa vaikuttanut kodin epäuskoisten jäsenten pyynnöt tai painostus. Jos he ovat talon haltijoita, ei uskovaisella kodin jäsenellä, ole valtaa asiaa ratkaista. Silloinkin on mahdollista lausua varoittava sana. Mutta asia on toinen silloin jos kodin haltijat, isä ja äiti ovat uskoa tunnustavia tai sellaisia on koko talon väki. Silloin jää vastuu niille, joilla on kodissa valta.

PERHERAUHAN säilymisen ja perhepiirin eheyden varjolla ei syntiä voi suosia. Jos televisio hankitaan siksi, että uskottomat lapset paremmin viihtyisivät kodissa, lienee väistämätön pakko tyytyä siihen, mitä he televisiosta seuraavat ja silloin aukenee kodissa näköala sellaiseen, mikä ei taatusti kuulu sinne, 1 missä kallein aarre on uskon salaisuus puhtaassa omassatunnossa. Silmien eteen vyöryy juoppous, jumalanpilkka ja monenlainen riettaus. Silloinkin, vaikka ohjelman valinnassa noudatettaisiin melkoisia rajoituksia, ei lyhyenkään ajan ohjelmasta voi olla täysin varma televisiota avattaessa, siksi nopeasti saattavat ohjelmapalat vaihtua. Lisäksi ihmisen omatunto venyy ja turtuu synnin hiipiessä sisään ja se sietää yhä enemmän. Siksi toivoisi hartaasti omientuntojen ja kotien puhdistuvan television tuomasta saastaisuudesta kaikkialla siellä, missä tässä asiassa, on langettu. Jos se riippuu sinun tahdostasi, rakas tätä lukeva veli ja sisar, älä anna kotisi jatkuvasti olla paikkana, missä lihan himoja ruokitaan. Olkoonkin, että saat syytöksiä ahdasmielisyydestä. Onko se paljon, kun saa hyvän omantunnon ja säilyy avoin yhteys Jumalan seurakuntaan. Tahtoisin tätä asiaa painottaa erityisesti niille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja joille olisi ollut velvollisuus tästä sanoa, mutta olen lyönyt laimin kristityn velvollisuuden vaikenemisellani. Tätä rikkomusta rukoilen anteeksi Jumalan seurakunnalta ja niiltä, joille on jäänyt tässä kohdin sana aikanaan lausumatta.

Lue lisää

HALUAISIN tässä vielä vedota Jumalan lapsiin asiassa, joka ei ole vähäarvoinen.
Kun nimittäin lapset, meidän lapset ja naapurin lapset, ovat erityisesti vaaravyöhykkeessä ja sielunvihollisen tarkoitus on heidän sieluistaan mahdollisimman varhain riistää lapsenusko, olisi meidän käytävä jatkuvaa taistelua lasten sieluista. Tähän on yksi mahdollisuus osallistumalla pyhäkoulutyöhön. Tapahtuipa valinta rauhanyhdistyksen vuosikokouksessa tai seurakunnan kinkereillä, olisi tehtäviin valittujen uskovaisten päästävä työhön kiinni. Pyhäkoulunopettajan tehtävään ei juuri kukaan tunne ensi alkuun kykenevänsä, mutta moni työhön ryhtynyt on ihmeekseen huomannut, miten työ sittenkin on alkanut luistaa. Sellaisen, jonka Jumalan seurakunta on valtuuttanut tehtäväänsä, tulisi muistaa Paavalin sana: "Jos jollakin on joku virka, pitäköön virastaan vaarin." On ainakin yritettävä. Jos lapsia ei kutsuista huolimatta tule, tai tehtävä muista syistä osoittautuu mahdottomaksi hoitaa, on asia erikseen, mutta liian kevyesti ei pitäisi kieltäytyä
Jumalan valtakunnan esittämästä työkutsusta.

IHMISELLÄ, jolle henkilökohtaisesti uskon salaisuus on auennut ja tullut kalliiksi, on siinä jo pyhäkoulunopettajan tärkein edellytys täytettynä. Vastaanotettu tehtävä voi ajan mittaan tuottaa tekijälleen iloa ja voidaan kokea sekin, miten tätä työtä voidaan tehdä "iloisin ja, vapain sydämin". Lasten uskonelämän vaalinunen on äärimmäisen kallisarvoinen asia. Koska me näemme sielunvihollisen olevan ahkera, emme mekään jouda lepäämään laakereilla, vaan heikkoudessa ja puuttuvaisuuden tunnossa pyydämme olla Kristuksen kirjeitä hänen pienimmille veljilleen ja sisarilleen.

LOPUKSI tahtoisin vielä lähettää terveiset niille veljille ja sisarille, lapsille ja nuorille, joiden kilvoituksen kenttänä on koulun maailma. Koulussa vaikuttaa ajan henki ja osa koulunuorisosta näyttää olevan sen omaa tahtoa vailla olevana seuraajana ja äänitorvena. Tähän kuuluu kapinointi vanhempaa polvea vastaan ja uuden moraalin julistus, sellaisen moraalin, jossa entiset moraalikäsitykset julistetaan vanhentuneiksi ja jossa Raamatun sanalla ei ole mitään sitovaa ohjeellista arvoa. Harvoin edes tiedetäänkään, mitä Raamatussa on asioista sanottu. Tällaista on syytä kavahtaa. Koulun maailmassa voi olla muutenkin tarjolla sellaista, jota herkkä, valvova omatunto säikähtää. Jos osallistuminen johonkin koulun tilaisuuteen tai toimintaan tuntuu omassatunnossa vaikealta, älkää yleisen mielipiteen vuoksi tehkö väkivaltaa omalletunnolle. Jos ette yksin tunne jaksavanne, muistakaa, että voitte rukouksessa käydä taivaan Isän sydämelle. Lisäksi voitte ottaa yhteyden vanhempiin kristityihin ja uskovaisiin koulutovereihin. Uskon oikeiden neuvojen löytyvän samoin kuin voiman ja rohkeuden käyttäytyä omaatuntoa loukkaamatta. On helpompaa, jos ensi kerran tietynlaisen kiusauksen tullen jaksaa ottaa raittiin kannan. Jos kerran antaa periksi väärässä asiassa, sitä vaikeampaa on seistä totuuden puolesta vastaisuudessa.
Mutta toisaalta — Siionissa sidotaan haavoittuneet. Aina on hyvä muistaa, että omantunnon asioissa emme taistele turhan tähden. Meillä on suuri yhteinen päämäärä, taivaan kotitalo. Ja jo tässä ajassa on elämä kohdallaan, kun kilvoitellaan synnin poispanijoina Jumalan seurakunnassa, sillä "yksi päivä sinun esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla.»

Esa Tuomaala
Päivämies 29.5.1969

Kun otimme evankeliumin vastaan Jumalan lapsilta niin kuin itse Jumalalta, niin putosi ikään kuin kymmenen tuhannen leiviskän paino pois päältä. Olemmeko sitten saaneet aina tehdä matkaa kevein mielin? Veljeni ja sisareni, on käynyt niin, että aina matkan varrella on tahtonut karttua kuormaa, ja vieläpä tarttuu syntiäkin. Nämä on käsketty panna pois, koska ne hidastuttavat matkaa ja tekevät silmät uneliaiksi. Tämän tärkeän asian vuoksi emme saa väsyä emmekä lakata kilvoittelemasta, vaikka kuinka tuntuisi uuvuttavan, sillä sielumme elää vain Jumalan sanan uskomisen kautta, jota sanaa Jumalan huoneesta saarnataan.

Johannes näki Patmos -luodossa suuren kansanjoukon, jota ei yksikään taitanut lukea, ei Johanneskaan. Yksi vähimmistä kysyi, keitä nuo olivat. Johannes vastaa ja sanoo: "Sinäpä Herra sen tiedät." Hän vastaa ja sanoo: "Nämä ovat ne, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet. Sen tähden ovat he mahdolliset."

Kysyisin teiltä, veljeni ja sisareni, hävettääkö teitä käydä verisen lipun alle, kun matka on onnistunut huonosti, ja saa tuntea, että Isä on laskenut ` ruokapöydän niin alas, että siitä ylettyy ottamaan sielun ravintoa. Meillä on vapaus käydä aina pyhään ja saada uskollemme vahvistusta Jeesuksen veren kautta. Niin, kuule sinä heikko elämäntien kulkija, joka olet joukon jälkimmäinen, saat uskoa ja sinulle annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä aivan iloon, rauhaan ja vapauteen asti.

Minä laitimmainen ja joukon jälkimmäinen tässä elämän purressa, pyydän lasten esirukouksia ja kaikkia puutoksiani anteeksi. Muistakaa esirukouksissanne minua perheeni kanssa.

Heikki Lohilahti
Päivämies 5.5.1965

M. Uistaja kirjoitti:

Kun otimme evankeliumin vastaan Jumalan lapsilta niin kuin itse Jumalalta, niin putosi ikään kuin kymmenen tuhannen leiviskän paino pois päältä. Olemmeko sitten saaneet aina tehdä matkaa kevein mielin? Veljeni ja sisareni, on käynyt niin, että aina matkan varrella on tahtonut karttua kuormaa, ja vieläpä tarttuu syntiäkin. Nämä on käsketty panna pois, koska ne hidastuttavat matkaa ja tekevät silmät uneliaiksi. Tämän tärkeän asian vuoksi emme saa väsyä emmekä lakata kilvoittelemasta, vaikka kuinka tuntuisi uuvuttavan, sillä sielumme elää vain Jumalan sanan uskomisen kautta, jota sanaa Jumalan huoneesta saarnataan.

Johannes näki Patmos -luodossa suuren kansanjoukon, jota ei yksikään taitanut lukea, ei Johanneskaan. Yksi vähimmistä kysyi, keitä nuo olivat. Johannes vastaa ja sanoo: "Sinäpä Herra sen tiedät." Hän vastaa ja sanoo: "Nämä ovat ne, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet. Sen tähden ovat he mahdolliset."

Kysyisin teiltä, veljeni ja sisareni, hävettääkö teitä käydä verisen lipun alle, kun matka on onnistunut huonosti, ja saa tuntea, että Isä on laskenut ` ruokapöydän niin alas, että siitä ylettyy ottamaan sielun ravintoa. Meillä on vapaus käydä aina pyhään ja saada uskollemme vahvistusta Jeesuksen veren kautta. Niin, kuule sinä heikko elämäntien kulkija, joka olet joukon jälkimmäinen, saat uskoa ja sinulle annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä aivan iloon, rauhaan ja vapauteen asti.

Minä laitimmainen ja joukon jälkimmäinen tässä elämän purressa, pyydän lasten esirukouksia ja kaikkia puutoksiani anteeksi. Muistakaa esirukouksissanne minua perheeni kanssa.

Heikki Lohilahti
Päivämies 5.5.1965

Lue lisää

Muutamia piirteitä kristillisyydestä
Taivalkoskella kertoilee Heikki Lohilahti


Taivalkosken Tyräjärven yläpäässä on Huttu niminen talo, johon tällä puolen pitäjää tiedetään ensimmäiseksi tulleen elävän uskon. Ennen tätä oli talossa jo; vietetty hurskasta elämää. Sunnuntaisin luettiin tekstit ja veisattiin virsiä. Minulle on kerrottu, että taloon oli otettu "ruotilainen", jota kutsuttiin Saari Kaijaksi.

Kerran pohjoisesta saapui siihen sitten 2 puhujamiestä pyytäen talosta lupaa saada pitää seuroja. Isännät kysyivät: "Mitä seuroja". "Me pidämme niitä seuroja, joissa puhutaan Jumalan sanaa." Isännät lupasivat' koska hekin harrastivat Jumalan sanaa. Seurat pidettiin ja "ruotilainen", Saari~Kaija käsitti elävän uskon. Seurojen päätyttyä pyysivät puhujat lupaa saada joskus toistekin tulla pitämään seuroja. Isännät alkoivat keskustella asiasta, että vaikkapa saivat tuon Saari-Kaijan vietellyksi, niin me olemme sen verran Jumalan sanan pohjalla, niin eivät ne meitä käännä. Ja antoivat luvan tulla toistekin.

Mentyään keväällä pajaan Kannan Paavasti,seppänä ja Hutun pappa lietsojana. Lämmitettyään ensimmäisen viikatteen takoakseen sitä, meni lietsojana ollut Hutun pappa ulos omille asioilleen. Hän tulee äkkiä takaisin pajaan ja sanoo: "Tule kuuntelemaan ulos, kun avaruudesta kuuluu kaunis veisuu. "He kuuntelivat yhdessä veisuuta, joka laskeusi talon päälle viipyen siinä hetken ja lähti nousemaan jälleen avaruuteen. Papat kyselivät keskenään: Mikä tuo kaunis veisuu oli? Saari-Kaija oli huonona sairaana. Lähdettiin rakennukseen katsomaan. Kaija oli juuri sillä hetkellä kuollut. Papat päättelivät, että Kaijan lähtö oli iloinen ja Kaija lähti taivaaseen. Tämä järkytti pappoja niin, että tulivat kysyvälle mielelle ja käsittivätkin myöhemmin elävän uskon. Tämä on Taivalkosken Tyräjärvellä ensimmäinen paikka, jossa tiedetään ensimmäiseksi saarnatun elävää evankeliumia.

P. Appa kirjoitti:

Muutamia piirteitä kristillisyydestä
Taivalkoskella kertoilee Heikki Lohilahti


Taivalkosken Tyräjärven yläpäässä on Huttu niminen talo, johon tällä puolen pitäjää tiedetään ensimmäiseksi tulleen elävän uskon. Ennen tätä oli talossa jo; vietetty hurskasta elämää. Sunnuntaisin luettiin tekstit ja veisattiin virsiä. Minulle on kerrottu, että taloon oli otettu "ruotilainen", jota kutsuttiin Saari Kaijaksi.

Kerran pohjoisesta saapui siihen sitten 2 puhujamiestä pyytäen talosta lupaa saada pitää seuroja. Isännät kysyivät: "Mitä seuroja". "Me pidämme niitä seuroja, joissa puhutaan Jumalan sanaa." Isännät lupasivat' koska hekin harrastivat Jumalan sanaa. Seurat pidettiin ja "ruotilainen", Saari~Kaija käsitti elävän uskon. Seurojen päätyttyä pyysivät puhujat lupaa saada joskus toistekin tulla pitämään seuroja. Isännät alkoivat keskustella asiasta, että vaikkapa saivat tuon Saari-Kaijan vietellyksi, niin me olemme sen verran Jumalan sanan pohjalla, niin eivät ne meitä käännä. Ja antoivat luvan tulla toistekin.

Mentyään keväällä pajaan Kannan Paavasti,seppänä ja Hutun pappa lietsojana. Lämmitettyään ensimmäisen viikatteen takoakseen sitä, meni lietsojana ollut Hutun pappa ulos omille asioilleen. Hän tulee äkkiä takaisin pajaan ja sanoo: "Tule kuuntelemaan ulos, kun avaruudesta kuuluu kaunis veisuu. "He kuuntelivat yhdessä veisuuta, joka laskeusi talon päälle viipyen siinä hetken ja lähti nousemaan jälleen avaruuteen. Papat kyselivät keskenään: Mikä tuo kaunis veisuu oli? Saari-Kaija oli huonona sairaana. Lähdettiin rakennukseen katsomaan. Kaija oli juuri sillä hetkellä kuollut. Papat päättelivät, että Kaijan lähtö oli iloinen ja Kaija lähti taivaaseen. Tämä järkytti pappoja niin, että tulivat kysyvälle mielelle ja käsittivätkin myöhemmin elävän uskon. Tämä on Taivalkosken Tyräjärvellä ensimmäinen paikka, jossa tiedetään ensimmäiseksi saarnatun elävää evankeliumia.

Lue lisää

Mitä lapsuudestani itse muistan, isäni oli asetettu Jumalan sanan puhujaksi, samoin Jaakko Mikkola, Paavo Hulkkonen ja Olli Seppänen sekä Hutun ukko, kaikki taivalkoskelaisia. Näistä oli joku isällä kaverina puhumassa seuroissa, jotka pidettiin Korvuan järvellä Metsäkylällä. Seurat olivat v. 1904. Oli kaunis, tyyni kesäinen ilta. Seuratalo oli Suomussalmen puolella. Vaikka me asuimme Taivalkosken puolella, oli talojen välillä vain runsas kilomeri. Tästä kulki pitäjänraja, mutta ei Jumalan valtakunnan raja. Jäi mieleen eräs mukava asia. Olimme lapset äidin kanssa kotona. Kotiaskareitten vuoksi emme päässeet seuroihin. Kun kuului Jumalan lasten laulu ja kiitos järven yli, tuli äiti liikutuksiin ja sanoi: "Kuuluu se minullekin taivaan muuttolintujen ääni, vaikka olenkin sidottu kotiaskareiden vuoksi kotiin." Näissä seuroissa seuratalon isäntä sai parannuksen armon. Samana kesänä elokuussa hän jo kuoli. Hänestä jäi ihana muisto ja todistus siitä, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle. Nämä olivat minun vanhimmat seuramuistoni. Olin silloin viidennellä vuodella.

Isäni kuljetti minua paljon mukanaan seuroissa. Kuulin kun nämä puhujat keskustelivat siitä, kun oli tullut käyttöön uusi katekismus vanhan, pitkän katekismuksen tilalle. Samoin puuhattiin uutta Raamatun käännöstä, josta he päättelivät jo silloin, että tämä on ensimmäinen askel pyhäin leirin piiritykseen, kun nuorta kansaa ruvetaan näin kuljettamaan pois alkuperäisen Kristuksen opin pohjalta. Ja muistan, kun papat tuumasivat, että Jumalan sanasta ei saa ottaa pois eikä siihen saa mitään lisätä.

Kristillisyys Taivalkoskella on siten lisääntynyt siitä. Suuret herätyksen ajat ovat olleet täällä vuosien 36 – 37 paikkeilla. Parannuksen tekijöitä oli seuroissa aina useita. Siionin tyttäret ja pojat peseskelivät vaatteitansa Karitsan veressä. Näin saimme sitten rauhassa tehdä työtä vuoteen 52 – 53 saakka, jolloin alkoivat kylmät tuulet puhaltamaan, uskomme joutui koettelemusten alle. Tämä eriseuran tuuli ns. kososlaisuus, sai suuren jalansijan Taivalkoskella, erikoisesti täällä Jokijärvellä. Hajaannus oli niin suuri, että vain muutama jäi tälle vanhalle pohjalle, josta on edellä kerrottu ja pitäytyy Jumalan sanaan. Erikoisesti tämä tuotti suurta murhetta, ei vaan meille, mutta koko Siionille. Nämä, jotka ennen olivat samassa hengessä, ovat tulleet nyt vikoviksi ja vihaisiksi. Oikein sääli tulee, kun ovat jättäneet Jumalan valtakunnan ja lähteneet vikovalle tielle. Kunpa osaisivat sen syntinä hyljätä niin kuin Kosonenkin kuolinvuoteellaan sitten teki. Veli Juho Suikkari on minulle siitä kertonut ollessaan itse paikan päällä. Ei ole varaa tästä valtakunnasta lähteä, sillä sanoohan Pietari: "Herra, kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sana."

Päivämies 15.9.1965

Sinä, epäuskoinen ystävä, Jumala ei halua sinunkaan kuolevan ja joutuvan kadotukseen. Hän ei ole vielä sulkenut ovea katua vastaan. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tee parannus tänään. Et tiedä varmasti sanoa, onko sinulla huomista. Jos kuulet Jumalan kutsuvan sinua, älä enää viivyttele, vaan ole ahkera ja tee parannus. Jumala haluaisi sinutkin armahtaa. Jumala on laupias sinuakin kohtaan, mutta älä erehdy ajattelemaan, että en minä vielä, sitten myöhemmin. Armon aika ei aina ole yhtä pitkä kuin elinaika. Moni on sen katkerasti kokenut kuolinvuoteellaan. On monia vakavia esimerkkejä siitä, että ihminen, hylättyään nuoruudessaan armonaikansa, ei ole enää vanhuudessa saanut palaamisen armoa. Vaan on joutunut tunnustamaan uskovaisille, että armo ei enää hänelle kuulu. Että on kulkenut armonaikansa ohi, ja että hän joutuu menemään helvettiin, sammumattomaan tuleen.

"Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut" (Ilm. 14: 11) Ajattele tätä vakavasti, ystävä rakas. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus, kun Jumalan valtakunnassa on vastaanotto yöllä ja päivällä. Uskovaiset omaisetkin olisivat valmiit puettamaan sinut sellaiseen juhlapukuun, jonka Jeesus antoi Golgatalla. Saisit vaihtaa omat ryysysi Jeesuksen ansaitsemaan lahjavanhurskauden vaatteeseen, joka kelpaa Jumalalle. Omatekoinen pukusi, jota kenties olet koettanut kutoa, on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. "Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate." (Jes. 64: 6). Mutta kun uskot Jumalan lasten saarnaaman evankeliumin, saat puhtaan valkoisen vanhurskauden vaatteen, joka kelpaa Jumalalle. Saisit olla kerran siinä valkopukuisten joukossa, joka Johannekselle näytettiin Patmos -luodolla. "Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut ja palmut heidän käsissänsä" (Ilm. 7: 9). Johannekselle vastattiin, keitä nämä olivat: "Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." (Ilm. 7: 14).

P. Esijä kirjoitti:

Sinä, epäuskoinen ystävä, Jumala ei halua sinunkaan kuolevan ja joutuvan kadotukseen. Hän ei ole vielä sulkenut ovea katua vastaan. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tee parannus tänään. Et tiedä varmasti sanoa, onko sinulla huomista. Jos kuulet Jumalan kutsuvan sinua, älä enää viivyttele, vaan ole ahkera ja tee parannus. Jumala haluaisi sinutkin armahtaa. Jumala on laupias sinuakin kohtaan, mutta älä erehdy ajattelemaan, että en minä vielä, sitten myöhemmin. Armon aika ei aina ole yhtä pitkä kuin elinaika. Moni on sen katkerasti kokenut kuolinvuoteellaan. On monia vakavia esimerkkejä siitä, että ihminen, hylättyään nuoruudessaan armonaikansa, ei ole enää vanhuudessa saanut palaamisen armoa. Vaan on joutunut tunnustamaan uskovaisille, että armo ei enää hänelle kuulu. Että on kulkenut armonaikansa ohi, ja että hän joutuu menemään helvettiin, sammumattomaan tuleen.

"Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut" (Ilm. 14: 11) Ajattele tätä vakavasti, ystävä rakas. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus, kun Jumalan valtakunnassa on vastaanotto yöllä ja päivällä. Uskovaiset omaisetkin olisivat valmiit puettamaan sinut sellaiseen juhlapukuun, jonka Jeesus antoi Golgatalla. Saisit vaihtaa omat ryysysi Jeesuksen ansaitsemaan lahjavanhurskauden vaatteeseen, joka kelpaa Jumalalle. Omatekoinen pukusi, jota kenties olet koettanut kutoa, on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. "Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate." (Jes. 64: 6). Mutta kun uskot Jumalan lasten saarnaaman evankeliumin, saat puhtaan valkoisen vanhurskauden vaatteen, joka kelpaa Jumalalle. Saisit olla kerran siinä valkopukuisten joukossa, joka Johannekselle näytettiin Patmos -luodolla. "Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut ja palmut heidän käsissänsä" (Ilm. 7: 9). Johannekselle vastattiin, keitä nämä olivat: "Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." (Ilm. 7: 14).

Lue lisää

"Vanhurskaan on hyvä muistaa Hesekielin kirjan jatko, että kun vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan, hänen vanhurskauttansa ei enää muisteta." Vaikka ihminen on ahkeroinut vuosikymmenet tehdä matkaa synnin poispanijana, ja sitten elämänsä lopulla, hetken ennen kuolemaa, kieltää uskonsa, hänen osansa on kadotus. Ei hänellä ole turvaa pitkästä, hyvästäkään vaelluksesta, ei niistä uskon hedelmänä tehdyistä töistä, joita hän on elämänsä varrella saattanut tehdä paljonkin. Ei pitkästä sananpalvelijana toimimisesta, eikä mistään muustakaan. Jumalalle kelpaa vain oman Poikansa lunastustyö.

Meidän ajallamme on tapahtunut paljon väärää kasvamista. Ei ole kasvettu armossa ja Jumalan tuntemisessa, vaan on kasvettu omassa itsessä. Moni on turvannut omaan pitkään vaellukseensa, on alkanut katsella ja ihastella omia hyviä tekojaan ja aikaansaannoksiaan. Usko on tullut niin lujaksi, että yksi ja toinen asia on tullut luvalliseksi sillä perusteella, että olen niin vahva uskossani, että tuo ja tuo asia: väärävanhurskasten hartaustilaisuudessa käyminen, jumalattomien kerhoissa käyminen jne, ei ole vaarana uskolleni. On tullut hengellistä huoruutta, kun on lähdetty Pietarin tavoin väärille tulille lämmittelemään. Kuule, rakas matkaystäväni, jolle tällainen vahinko on tullut. Tee niitä ensimmäisiä töitä, joita Efeson seurakunnan enkeliäkin neuvottiin tekemään: "Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä: vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian, ja syöksen kynttilänjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta" (Ilm. 2: 5). Tee sinäkin, rakas vikaan joutunut matkaystävä, parannus, ettei sinulle tulisi iankaikkinen vahinko. Luovu omastasi, synneistäsi, maailmanmielisyydestäsi, kaikista synneistäsi.

Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pääset taas vapaana armolapsena jatkamaan kaitaa taivastietä kotikunniaan asti.

"Taivaan autuus, Yljän syli
Sieluni niin vallatkoon,
Että pääsen meren yli,
Etten joutuis turmioon.
Sitt' ei enää myrskyt pauhaa,
Turmiot' ei synti tee;
Täyttä riemua ja rauhaa
Sydän siellä nautitsee."
SL 159: 4
H. H.
Päivämies helmikuun 1. päivä 1978

K. Asvaja kirjoitti:

"Vanhurskaan on hyvä muistaa Hesekielin kirjan jatko, että kun vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan, hänen vanhurskauttansa ei enää muisteta." Vaikka ihminen on ahkeroinut vuosikymmenet tehdä matkaa synnin poispanijana, ja sitten elämänsä lopulla, hetken ennen kuolemaa, kieltää uskonsa, hänen osansa on kadotus. Ei hänellä ole turvaa pitkästä, hyvästäkään vaelluksesta, ei niistä uskon hedelmänä tehdyistä töistä, joita hän on elämänsä varrella saattanut tehdä paljonkin. Ei pitkästä sananpalvelijana toimimisesta, eikä mistään muustakaan. Jumalalle kelpaa vain oman Poikansa lunastustyö.

Meidän ajallamme on tapahtunut paljon väärää kasvamista. Ei ole kasvettu armossa ja Jumalan tuntemisessa, vaan on kasvettu omassa itsessä. Moni on turvannut omaan pitkään vaellukseensa, on alkanut katsella ja ihastella omia hyviä tekojaan ja aikaansaannoksiaan. Usko on tullut niin lujaksi, että yksi ja toinen asia on tullut luvalliseksi sillä perusteella, että olen niin vahva uskossani, että tuo ja tuo asia: väärävanhurskasten hartaustilaisuudessa käyminen, jumalattomien kerhoissa käyminen jne, ei ole vaarana uskolleni. On tullut hengellistä huoruutta, kun on lähdetty Pietarin tavoin väärille tulille lämmittelemään. Kuule, rakas matkaystäväni, jolle tällainen vahinko on tullut. Tee niitä ensimmäisiä töitä, joita Efeson seurakunnan enkeliäkin neuvottiin tekemään: "Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä: vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian, ja syöksen kynttilänjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta" (Ilm. 2: 5). Tee sinäkin, rakas vikaan joutunut matkaystävä, parannus, ettei sinulle tulisi iankaikkinen vahinko. Luovu omastasi, synneistäsi, maailmanmielisyydestäsi, kaikista synneistäsi.

Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pääset taas vapaana armolapsena jatkamaan kaitaa taivastietä kotikunniaan asti.

"Taivaan autuus, Yljän syli
Sieluni niin vallatkoon,
Että pääsen meren yli,
Etten joutuis turmioon.
Sitt' ei enää myrskyt pauhaa,
Turmiot' ei synti tee;
Täyttä riemua ja rauhaa
Sydän siellä nautitsee."
SL 159: 4
H. H.
Päivämies helmikuun 1. päivä 1978

Lue lisää

Oikea ja väärä vanhurskaus

"Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänä päivänä tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin hän vastaten sanoi:. en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni. Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimmäinen. Sanoi Jeesus heille: totisesti sanon minä teille: publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan." (Matt. 21: 28 – 31.)

Vaikka tämä vertaus kahdesta pojasta oli niin yksinkertainen ja selvä, että oli suorastaan mahdotonta vastata väärin Jeesuksen kysymykseen: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Niin eivät pappein päämiehet ja kansan vanhimmat osanneet sovittaa sitä itseensä ennen kuin Jeesus sanoi heille: totisesti sanon minä teille, publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan. ”Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet. Mutta te, jotka sen sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet. (Matt. 21: 32)

Näin tahtoo Jeesus vieläkin tämän vertauksen kautta osoittaa kaikille omaan vanhurskauteensa luottaville ihmisille, että he ovat juuri tämän toisen pojan kaltaisia siinä, että he ovat kyllä valmiit sanomaan: Herra, Herra. Mutta jotka eivät siitä huolimatta ole kuuliaisia evankeliumille. (Matt. 7: 21. Room. 10: 2 – 3, 16.) Sillä nämä omavanhurskaat ihmiset luottavat jumalisuuteensa ja luulevat, että he saavuttavat. Näin he joko tieten tai tietämättään hylkäävät uskon. Uskon, josta kirkkomme tunnustuskirjoissakin opetetaan, että se on evankeliumia kohtaan osoitettua kuuliaisuutta. (Tunn. K 113/308) Sen tähden onkin Herran Henki sanonut — ei ainoastaan juutalaisista vaan – kaikista omaan vanhurskauteensa luottavista ihmisistä: "Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt." (Matt. 15: 8 – 9.)

V. Anhurskas kirjoitti:

Oikea ja väärä vanhurskaus

"Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänä päivänä tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin hän vastaten sanoi:. en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni. Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimmäinen. Sanoi Jeesus heille: totisesti sanon minä teille: publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan." (Matt. 21: 28 – 31.)

Vaikka tämä vertaus kahdesta pojasta oli niin yksinkertainen ja selvä, että oli suorastaan mahdotonta vastata väärin Jeesuksen kysymykseen: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Niin eivät pappein päämiehet ja kansan vanhimmat osanneet sovittaa sitä itseensä ennen kuin Jeesus sanoi heille: totisesti sanon minä teille, publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan. ”Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet. Mutta te, jotka sen sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet. (Matt. 21: 32)

Näin tahtoo Jeesus vieläkin tämän vertauksen kautta osoittaa kaikille omaan vanhurskauteensa luottaville ihmisille, että he ovat juuri tämän toisen pojan kaltaisia siinä, että he ovat kyllä valmiit sanomaan: Herra, Herra. Mutta jotka eivät siitä huolimatta ole kuuliaisia evankeliumille. (Matt. 7: 21. Room. 10: 2 – 3, 16.) Sillä nämä omavanhurskaat ihmiset luottavat jumalisuuteensa ja luulevat, että he saavuttavat. Näin he joko tieten tai tietämättään hylkäävät uskon. Uskon, josta kirkkomme tunnustuskirjoissakin opetetaan, että se on evankeliumia kohtaan osoitettua kuuliaisuutta. (Tunn. K 113/308) Sen tähden onkin Herran Henki sanonut — ei ainoastaan juutalaisista vaan – kaikista omaan vanhurskauteensa luottavista ihmisistä: "Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt." (Matt. 15: 8 – 9.)

Lue lisää

Pitäköön tämän vuoksi jokainen ihminen — joka tuntee olevansa tämän toisen pojan kaltainen — suurena armona sitä, että Elämän Herra tämän vertauksen kautta osoittaa hänelle hänen tilansa. Sillä ei kukaan omaan vanhurskauteensa
luottava ihminen käsitä, että hänen jumalisuutensa on väärää vanhurskautta eli syntiä Jumalan edessä. (Jes. 64: 6. Matt. 5: 20.), ellei Herra sitä hänelle sanansa kautta kirkasta. (Room: 3: 20. 1. Tim. 1: 15.) Niinpä apostoli Paavalikin, joka oli entinen fariseus (Gal. 1: 13 – 14. Fil: 3: 4 – 6.), kirjoittaa parannuksen armon saatuaan, "Mutta ne, mitkä minulla olivat voittona, olen minä Kristuksen tähden vahingoksi lukenut. Sillä minä luen kaikki vahingoksi sen ylönpalttisen Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen suhteen, jonka tähden minä olen kaikki vahingoksi lukenut, ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan." (Fil 3: 7 – 9.)

Näin Elämän Herra – tämän vertauksen kautta — kehottaa kaikkia omaan vanhurskauteensa luottavia ihmisiä uskomaan Jumalan valtakunnan evankeliumia ja nöyrtymään parannukseen väärästä jumalisuudestaan. Sillä juuri heitä tarkoittaen sanoo Herra: "Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua, ja nauttikaat hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa. Kallistakaat korvanne ja tulkaat minun tyköni, kuulkaat, niin teidän sielunne saa elää, ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, lujat Daavidin armot." (Jes. 55: 2 – 3)

SINULLE TAAS, veljeni ja sisareni Herrassa – joka tunnet olevasi tämän ensimmäisen pojan kaltainen siinä, että olet ensin kieltäytynyt noudattamasta "Isäsi" käskyä, mutta joka olet sitten myöhemmin katunut tekoasi ja nöyrtynyt parannukseen synnistäsi – sanoo Herra: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssas, älä harhaile, sillä minä olen sinun Jumalas, minä vahvistan sinut, minä autan myös sinua, ja tuen myös sinun vanhurskauteni oikialla kädellä." – "Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikeaan kätees ja sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua." (Jes. 41: 10, 13.) Sinä saat nytkin ylentää sydämesi Jumalan puoleen ja uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi meidän Herramme — Jeesuksen Kristuksen – pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. "Sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jeesuksen Kristuksen päivään asti päättävä." (Fil 1: 6.)

P. H.
Päivämies 21.2.1973

Siis Herra Israelin Jumala, ole meille armollinen ja armahda meitä Sinun kansasi jääneitä, sillä totta on kuten vanha Siioni valittaa aikoinaan: "Sinun pyhäsi ovat vähentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten seassa." Totta on, harvat. Harvat ovat uskolliset verrattuna suurta maailman joukkoa pyhineen ja pahoineen ja kaikkine riettauksineen. Niin kysyivät kerran ihmiset Jeesukseltakin, kun hän puhui taivaallisen Isänsä tahdosta ihmisille: ”Herra, vähäkös niitä on, jotka autuaaksi tulevat?" Heistä tuntui tietenkin, että on vaikeaa ihmisen tulla autuaaksi. Ja kyllä se on totta, että vaikeaa se on meidänkin aikana ihmisen lihalle ja omalle tahdolle, kunnialle ja kukkarolle, että luopua kaikesta tässä maailmassa. Luopua kunniasta, entisistä ystävistä ja luopua tämän maailman rikkaudesta ja tavarasta. Luopua kuten suuri mestari sanoi erään kerran. rikkaalle nuorukaiselle, joka oli kaikki käskyt lapsuudesta pitänyt: "Yksi sinulta vielä puuttuu: mene ja myy kaikki ja anna vaivaisille." Jaa tuo tavaravarastosi köyhille! "Hän tuli murheelliseksi ja meni pois", sanoo mestari. Oppilas, joka oli häntä seuraamassa, ei voinutkaan luopua tämän maailman hyvyydestä, vakka oli saanut sisimmässään vakuutuksen: tuo mies on enempi kuin ihminen, hänellä on suurempi valkeus ja laveampi katsantokanta kuin tavallisella kuolevaiselta. Mutta ei voinutkaan sydän irtaantua maallisista, kun tavaraa oli paljon. Täytyi luopua tuosta sielun lunastajasta. Tuli murheelliseksi ja t meni pois: pois Jeesuksen lähettyviltä. Ei kärsinyt kuulla elämän Herran puheita.

Voi, ettei aikanamme kenenkään kävisi näin ikävästi, että joutuisi iäisen onnensa ja autuutensa jättämään tämän maailman tavaran tähden. Voi – –. Vieläkin sanon: Voi, ettei aikanamme kenenkään ihmisen kävisi näin ikävästi. Meni pois — – . Pois siitä vapaasta kaupungista, pois iäisyysmatkamiesten seurasta. Pois Jumalan armon ja autuuden osallisuudesta. Rukoilkaa rakkaat matkaystävät minun ja koko perheeni ja kaikkein kovaosaisten puolesta, ettei tämän maailman murhe ja ahdistus pimittäisi minulta sitä valkeutta, mihin Jumala, rakas Isä, Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden ja kautta on kutsunut ja maailmasta valinnut omasta sulasta armostaan ja isällisestä hyvyydestään minua ja meitä kaikkia valituitaan kohtaan.

V. Alittu kirjoitti:

Siis Herra Israelin Jumala, ole meille armollinen ja armahda meitä Sinun kansasi jääneitä, sillä totta on kuten vanha Siioni valittaa aikoinaan: "Sinun pyhäsi ovat vähentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten seassa." Totta on, harvat. Harvat ovat uskolliset verrattuna suurta maailman joukkoa pyhineen ja pahoineen ja kaikkine riettauksineen. Niin kysyivät kerran ihmiset Jeesukseltakin, kun hän puhui taivaallisen Isänsä tahdosta ihmisille: ”Herra, vähäkös niitä on, jotka autuaaksi tulevat?" Heistä tuntui tietenkin, että on vaikeaa ihmisen tulla autuaaksi. Ja kyllä se on totta, että vaikeaa se on meidänkin aikana ihmisen lihalle ja omalle tahdolle, kunnialle ja kukkarolle, että luopua kaikesta tässä maailmassa. Luopua kunniasta, entisistä ystävistä ja luopua tämän maailman rikkaudesta ja tavarasta. Luopua kuten suuri mestari sanoi erään kerran. rikkaalle nuorukaiselle, joka oli kaikki käskyt lapsuudesta pitänyt: "Yksi sinulta vielä puuttuu: mene ja myy kaikki ja anna vaivaisille." Jaa tuo tavaravarastosi köyhille! "Hän tuli murheelliseksi ja meni pois", sanoo mestari. Oppilas, joka oli häntä seuraamassa, ei voinutkaan luopua tämän maailman hyvyydestä, vakka oli saanut sisimmässään vakuutuksen: tuo mies on enempi kuin ihminen, hänellä on suurempi valkeus ja laveampi katsantokanta kuin tavallisella kuolevaiselta. Mutta ei voinutkaan sydän irtaantua maallisista, kun tavaraa oli paljon. Täytyi luopua tuosta sielun lunastajasta. Tuli murheelliseksi ja t meni pois: pois Jeesuksen lähettyviltä. Ei kärsinyt kuulla elämän Herran puheita.

Voi, ettei aikanamme kenenkään kävisi näin ikävästi, että joutuisi iäisen onnensa ja autuutensa jättämään tämän maailman tavaran tähden. Voi – –. Vieläkin sanon: Voi, ettei aikanamme kenenkään ihmisen kävisi näin ikävästi. Meni pois — – . Pois siitä vapaasta kaupungista, pois iäisyysmatkamiesten seurasta. Pois Jumalan armon ja autuuden osallisuudesta. Rukoilkaa rakkaat matkaystävät minun ja koko perheeni ja kaikkein kovaosaisten puolesta, ettei tämän maailman murhe ja ahdistus pimittäisi minulta sitä valkeutta, mihin Jumala, rakas Isä, Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden ja kautta on kutsunut ja maailmasta valinnut omasta sulasta armostaan ja isällisestä hyvyydestään minua ja meitä kaikkia valituitaan kohtaan.

Lue lisää

"Katsokaa,” sanoo apostoli. Pysähtykääpä oikein tarkoin tutkimaan ja katsomaan sitä suurta Jumalan armoa ja hyvyyttä, minkä Hän meille on osoittanut, että me, me heikot ja epäileväiset, tottelemattomat ja kovakorvaiset, kärsimättömät Jumalan lapsiksi nimitetään. – – Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi Kristuksen kanssa. Voi, voi Jumala, rakas Isä! Ole kiitetty ja ylistetty iankaikkisesti.'' Niin – mekin pääsemme taivaaseen. Kuulkaa ja uskokaa Herran sanaa, joka kuuluu: "Te olette pyhät ja puhtaat sen sanan tähden, kuin minä teille sanoin. Ette te minua valinneet, vaan minä valitsin teidät ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne Pysyisi. Näin kuuluu Herran sana. Mutta kun ei kykene tekemään hedelmää. Ei muuta kuin huonoa hedelmää. Niin mitäs sitten? Ja taivaaseen uskaltaa toivoa. Niin siinä on uskolle tilaa„ ei tätä järjellä käsitetä, ei.

Jos Jumala on puolestamme, kuka voi meitä vastaan olla? Kuka voi kadottaa? Jeesus Kristus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Hänen turvissaan on rauhaisaa lasten tehdä matkaa. Hän voimallaan ja armollaan meitä aina kantaa jaksaa. Näin olemme kuin olemmekin Jumalan lapsia uskomalla Jumalan sanat ja lupaukset.

Kertokaa sydämen rakkaat terveiset Silialaan, Ilmolaan, ja kaikille. Olkaa tervehditty Jumalan sydämellisen laupeuden kautta minulta ja meidän äidiltä ja koko perheeltämme. Uskomme ja kärsimme vähän aikaa vielä. Vähän aikaa vain meidän tarvitseekaan uskoa, kun pääsemme lepoon. Ja levon aika on pitkä ja suloinen. Kannattaa luopua kaikesta. Kannattaa panna pois kaiken mikä estää.

Jumala teitä ja meitä siunatkoon, toivoo heikko veljenne uskossa ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa.
H. Lampela
Päivämies 22.4.1964

Rakkaat ihmiset! Kyllä meille tietenkin ovat tärkeitä maalliset omaisuudetkin ja pankkitilit — tottakai määrätyssä asiassa, mutta rakkaat ystävät, ne ovat sittenkin tämän pian ohi menevän ajan varusteita. Mutta ihminen, sinun sielullasi on iäisyyden loppumaton taival edessä, kun täältä lähdet. Ja sen tähden sanoisin sinulle,, aivan erikoisesti sinulle, rakas ystävä, joka et ole sisällä Jumalan valtakunnassa vaan siellä ulkopuolella vaellat nämä ajalliset ja maalliset asiat päällimmäisinä sydämesi päällä. Haluaisin sanoa sinulle virren laulajan tavoin: "Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on. Yks vain yli muiden sä muista, sun sielusi kuolematon. Käy valtakuntahan Herran, niin muutkin Hän lahjansa kerran myös sinulle antava on." On, rakas ystävä ja rakkaat ihmiset, asia sillä tavalla, että niin varma asia kuin on se, että sinä kerran olet syntynyt tähän maailmaan ja että sinä siinä istut tai siinä ulkopuolella teltan seisot ja kuuntelet, yhtä varma asia on myöskin se, että kerran sinullekin soivat kuolinkellot. Siitä ei päästä mihinkään. Sinullakin on kerran lähtö edessäsi. Ja sen tähden, on rakas ystävä ja rakkaat ihmiset ja rakkaat veljet ja sisaret minun kanssani, on ensiarvoisen tärkeää, että me katselemme tällaista Raamatun kohtaa tänäkin iltana.

Tämä tekstimme tahtoo meidät johdattaa Golgatan mäelle ja siellä katselemaan kolmea kuolinvuodetta, kolmea kuolevaa. Siinä on kaksi syntistä ihmistä ja tuolla kolmannella kuolinvuoteella on itse Herra Jeesus Kristus. Minä oikein pyydän, rakkaat ihmiset, että me kaikin yhdessä käymme hiljaisin mutta valppain mielin noiden kolmen tykö, kolmen kuolevan luokse. Sillä asia on sillä lailla, että me niistä opimme jotakin.

Kuolema, se on sellainen asia, se on tavattoman vaitelias. Minä olen elämässäni sen kokenut. Kuolema on tavattoman vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari — käytän tätä sanaa. Se on vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari. Minä pyydän teitä, rakkaat vanhukset, jotka olette jo elämän iltaan tulleet ja joilla inhimillisestikin ajatellen kuolema ei ole enää kaukana, ja pyydän myöskin teitä, keski-ikäiset, elämän parhaissa voimissa olevat yhdessä minun kanssani käymään noiden kolmen tykö. Älkää tekään rakkaat nuoret, kääntäkö katsettanne pois ja ajatelko — ei nuo sinulle kuulu. Kuolema saattaa olla sinua lähempänä kuin mitä osaat ajatellakaan. Sanon vieläkin, käymme yhdessä noiden kolmen tykö.

A. Jattelija kirjoitti:

Rakkaat ihmiset! Kyllä meille tietenkin ovat tärkeitä maalliset omaisuudetkin ja pankkitilit — tottakai määrätyssä asiassa, mutta rakkaat ystävät, ne ovat sittenkin tämän pian ohi menevän ajan varusteita. Mutta ihminen, sinun sielullasi on iäisyyden loppumaton taival edessä, kun täältä lähdet. Ja sen tähden sanoisin sinulle,, aivan erikoisesti sinulle, rakas ystävä, joka et ole sisällä Jumalan valtakunnassa vaan siellä ulkopuolella vaellat nämä ajalliset ja maalliset asiat päällimmäisinä sydämesi päällä. Haluaisin sanoa sinulle virren laulajan tavoin: "Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on. Yks vain yli muiden sä muista, sun sielusi kuolematon. Käy valtakuntahan Herran, niin muutkin Hän lahjansa kerran myös sinulle antava on." On, rakas ystävä ja rakkaat ihmiset, asia sillä tavalla, että niin varma asia kuin on se, että sinä kerran olet syntynyt tähän maailmaan ja että sinä siinä istut tai siinä ulkopuolella teltan seisot ja kuuntelet, yhtä varma asia on myöskin se, että kerran sinullekin soivat kuolinkellot. Siitä ei päästä mihinkään. Sinullakin on kerran lähtö edessäsi. Ja sen tähden, on rakas ystävä ja rakkaat ihmiset ja rakkaat veljet ja sisaret minun kanssani, on ensiarvoisen tärkeää, että me katselemme tällaista Raamatun kohtaa tänäkin iltana.

Tämä tekstimme tahtoo meidät johdattaa Golgatan mäelle ja siellä katselemaan kolmea kuolinvuodetta, kolmea kuolevaa. Siinä on kaksi syntistä ihmistä ja tuolla kolmannella kuolinvuoteella on itse Herra Jeesus Kristus. Minä oikein pyydän, rakkaat ihmiset, että me kaikin yhdessä käymme hiljaisin mutta valppain mielin noiden kolmen tykö, kolmen kuolevan luokse. Sillä asia on sillä lailla, että me niistä opimme jotakin.

Kuolema, se on sellainen asia, se on tavattoman vaitelias. Minä olen elämässäni sen kokenut. Kuolema on tavattoman vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari — käytän tätä sanaa. Se on vaitelias, mutta se on vaikuttava koulumestari. Minä pyydän teitä, rakkaat vanhukset, jotka olette jo elämän iltaan tulleet ja joilla inhimillisestikin ajatellen kuolema ei ole enää kaukana, ja pyydän myöskin teitä, keski-ikäiset, elämän parhaissa voimissa olevat yhdessä minun kanssani käymään noiden kolmen tykö. Älkää tekään rakkaat nuoret, kääntäkö katsettanne pois ja ajatelko — ei nuo sinulle kuulu. Kuolema saattaa olla sinua lähempänä kuin mitä osaat ajatellakaan. Sanon vieläkin, käymme yhdessä noiden kolmen tykö.

Lue lisää

Ensimmäisenä tässä oli, niin kuin huomasimme, kuolinvuode, jolla makaa sellainen lähtijä, joka on katumaton syntinen, katumaton ristin ryöväri, ja josta kuolinvuoteesta voimme sanoa, että se on hirvittävän kova kuolinvuode. Siinä saattaa tuollaisella kuolinvuoteella olla ihminen, joka on tässä maailmassa kontannut kaikki synnin likaviemärit. Ja nyt on tullut hetki, että täytyy täältä lähteä täältä ajasta ajan rajan tuolle puolen, ja tullut se aika, jolloinka Jumalan armo ei olekaan enää armon ajassa otettavissa tuon kohdalla. Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat. Tuollaisella samanlaisella kovalla kuolinvuoteella on ihminen, joka on tässä yhteiskunnassa ulkonaisesti ajatellen aivan tuollainen mallikelpoinen ihminen — ihminen, joka on aina vain koettanut tehdä hyvää ja välttää pahaa, ihminen, joka on aina vain harrastanut hartautta jahurskautta. Mutta sitten kun lähdön hetki tulee, niin kuolinvuode on aivan yhtä kova kuin tuolla äskeiselläkin, joka on kaikki synnin likaviemärit kontannut.

Tällaisesta lähtijästä Herra Jeesus erään kerran antaa esimerkin. Hän sanoo näin: Eräällä isällä oli kaksi poikaa. Ja hän sanoi toiselle noista pojista: Mene tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin se poika sanoi näin: en minä tahdo mennä, mutta jälestäpäin hän katui ja meni. Sitten isä sanoi toisellekin pojalle: Mene sinäkin tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Tämä toinen poika sanoo hyvin liukkaasti näin: minä menen, mutta ei mennytkään. Niin silloin Jeesus kysyy: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tandon? Johan me jo järjelläkin ymmärrämme, että se, joka katui ja meni työhön sinne viinamäkeen. Niin ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, että Jeesus sanoo juuri tuossa tilanteessa fariseuksille, noille omahyväisille fariseuksille ja kirjanoppineille, hän sanoo. juuri tuossa tilanteessa: Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Kuinka näin? Miksikä näin? Katsokaa, noilla omahyväisillä fariseuksilla ja kirjanoppineilla, niillä ei ollut katumisen sijaa. Niillä oli kourat täynnä hyviä töitä. Ne olivat harrastaneet hartautta ja hurskautta ja aina koettaneet elää hyvästi ja aina koettaneet välttää pahaa ja tehdä hyvää. Minä sanon näin, että on tavattoman vaikea katua hyviä töitä. Kuinka niitä voi katua, hyviä töitä! ja kuitenkin, rakkaat seuravieraat, silloin kun on kysymys sielun autuuden asiasta, ulkopuolella Jumalan valtakunnan tehdyt hyvät työt, jotka eivät ole lähteneet elävästä uskosta ja uskosta vuotavina hedelminä — kuule, ne ovat niin kuin saastainen vaate Jumalan pyhien kasvojen edessä. Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

V. Altakunta kirjoitti:

Ensimmäisenä tässä oli, niin kuin huomasimme, kuolinvuode, jolla makaa sellainen lähtijä, joka on katumaton syntinen, katumaton ristin ryöväri, ja josta kuolinvuoteesta voimme sanoa, että se on hirvittävän kova kuolinvuode. Siinä saattaa tuollaisella kuolinvuoteella olla ihminen, joka on tässä maailmassa kontannut kaikki synnin likaviemärit. Ja nyt on tullut hetki, että täytyy täältä lähteä täältä ajasta ajan rajan tuolle puolen, ja tullut se aika, jolloinka Jumalan armo ei olekaan enää armon ajassa otettavissa tuon kohdalla. Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat. Tuollaisella samanlaisella kovalla kuolinvuoteella on ihminen, joka on tässä yhteiskunnassa ulkonaisesti ajatellen aivan tuollainen mallikelpoinen ihminen — ihminen, joka on aina vain koettanut tehdä hyvää ja välttää pahaa, ihminen, joka on aina vain harrastanut hartautta jahurskautta. Mutta sitten kun lähdön hetki tulee, niin kuolinvuode on aivan yhtä kova kuin tuolla äskeiselläkin, joka on kaikki synnin likaviemärit kontannut.

Tällaisesta lähtijästä Herra Jeesus erään kerran antaa esimerkin. Hän sanoo näin: Eräällä isällä oli kaksi poikaa. Ja hän sanoi toiselle noista pojista: Mene tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin se poika sanoi näin: en minä tahdo mennä, mutta jälestäpäin hän katui ja meni. Sitten isä sanoi toisellekin pojalle: Mene sinäkin tänään tekemään työtä minun viinamäkeeni. Tämä toinen poika sanoo hyvin liukkaasti näin: minä menen, mutta ei mennytkään. Niin silloin Jeesus kysyy: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tandon? Johan me jo järjelläkin ymmärrämme, että se, joka katui ja meni työhön sinne viinamäkeen. Niin ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, että Jeesus sanoo juuri tuossa tilanteessa fariseuksille, noille omahyväisille fariseuksille ja kirjanoppineille, hän sanoo. juuri tuossa tilanteessa: Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Kuinka näin? Miksikä näin? Katsokaa, noilla omahyväisillä fariseuksilla ja kirjanoppineilla, niillä ei ollut katumisen sijaa. Niillä oli kourat täynnä hyviä töitä. Ne olivat harrastaneet hartautta ja hurskautta ja aina koettaneet elää hyvästi ja aina koettaneet välttää pahaa ja tehdä hyvää. Minä sanon näin, että on tavattoman vaikea katua hyviä töitä. Kuinka niitä voi katua, hyviä töitä! ja kuitenkin, rakkaat seuravieraat, silloin kun on kysymys sielun autuuden asiasta, ulkopuolella Jumalan valtakunnan tehdyt hyvät työt, jotka eivät ole lähteneet elävästä uskosta ja uskosta vuotavina hedelminä — kuule, ne ovat niin kuin saastainen vaate Jumalan pyhien kasvojen edessä. Publikaanit ja portot menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Lue lisää

Jätämme tuon ikävän kuolinvuoteen ja menemme toisen kuolevan luokse, toisen syntisen, josta tekstimme osoittaa, että se on katuva syntinen, katuva ristin ryöväri. Mikähän pehmitti tämän ristin ryövärin tunnon — tämän, joka oli saanut noin ankaran tuomion? Ei se pehmittänyt, rakkaat seuravieraat, että hän oli saanut sen ajan ankarimman tuomion, kuolemantuomion, kuolemantuomion ristiinnaulitsemalla. Ei se pehmittänyt, sillä hän vihasi yhteiskuntaa ja yhteiskunnan lakeja. Mutta mikä sen pehmitti tuon toisen syntisen? Kuule, keskimmäiseltä ristiltä alkaa kuulua aivan ihmeellistä. Keskimmäiseltä ristiltä kuuluu, kuinka siellä rukoillaan vihollisten puolesta. Silloin tämän ristin ryövärin tuntoon tulee, varmemmaksi vakuudeksi ei tuo voi olla tämän maailman ihminen. Ei tuo voi olla! Tuossa täytyy nyt olla se Messias, josta ennustettu on. Ja niin alkaa kovat voimat murtua tässä miehessä. Kaikki hänen elämänsä erheet kaatamalla kaatuvat hänen päällensä ja tuosta suuresta tulee pieni ja pienelle kuuluu Jumalan armo. Ja nyt tuo pieni huutaa: Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Niin silloin Herra Jeesus sanoo hänelle: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Tämä toinen ristin ryöväri, tämä toinen syntinen, joka siinä kuolinvuoteella makaa, hän sai katumisen armon, mutta vielä paljon enemmän: Hän sai parannuksen armon. Hän sai suuret syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä. Sillä kun Herra Jeesus tempaisee verisillä käsillään suljetun paratiisin ovet auki, hän sanoo tälle katuvalle ristin ryövärille: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Kun me katselemme tuota kolmatta kuolinvuodetta, Jeesuksen kuolinvuodetta, niin meidän täytyy sanoa tämän tekstinkin kohdalla: Kyllä sekin oli kova kuolinvuode! Ja minun tekee mieli sanoa: Se se vasta kova olikin! Sen salaisuus on nimittäin tässä, mikä sanotaan jo profeetan kautta näin: Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän vääryytemme, meidän syntimme. Yhdellä silmänräpäyshetkellä syöksähtää koko maailman syntien likainen valtameri tuon keskimmäisellä ristillä olevan rintaa vasten. Ja me sanomme: Se oli kova kuolinvuode! Sinä, rakas Herra Jeesus, sinä, joka lähdit taivaasta ja tulit tänne alas, tuolla kuolinvuoteella olet ja annoit lyödä viattomat kätesi ja jalkasi kiinni kirouksen puuhun. Sinä, rakas! Herra Jeesus, annoit kaikkesi.

K. Uoleva kirjoitti:

Jätämme tuon ikävän kuolinvuoteen ja menemme toisen kuolevan luokse, toisen syntisen, josta tekstimme osoittaa, että se on katuva syntinen, katuva ristin ryöväri. Mikähän pehmitti tämän ristin ryövärin tunnon — tämän, joka oli saanut noin ankaran tuomion? Ei se pehmittänyt, rakkaat seuravieraat, että hän oli saanut sen ajan ankarimman tuomion, kuolemantuomion, kuolemantuomion ristiinnaulitsemalla. Ei se pehmittänyt, sillä hän vihasi yhteiskuntaa ja yhteiskunnan lakeja. Mutta mikä sen pehmitti tuon toisen syntisen? Kuule, keskimmäiseltä ristiltä alkaa kuulua aivan ihmeellistä. Keskimmäiseltä ristiltä kuuluu, kuinka siellä rukoillaan vihollisten puolesta. Silloin tämän ristin ryövärin tuntoon tulee, varmemmaksi vakuudeksi ei tuo voi olla tämän maailman ihminen. Ei tuo voi olla! Tuossa täytyy nyt olla se Messias, josta ennustettu on. Ja niin alkaa kovat voimat murtua tässä miehessä. Kaikki hänen elämänsä erheet kaatamalla kaatuvat hänen päällensä ja tuosta suuresta tulee pieni ja pienelle kuuluu Jumalan armo. Ja nyt tuo pieni huutaa: Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Niin silloin Herra Jeesus sanoo hänelle: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Tämä toinen ristin ryöväri, tämä toinen syntinen, joka siinä kuolinvuoteella makaa, hän sai katumisen armon, mutta vielä paljon enemmän: Hän sai parannuksen armon. Hän sai suuret syntinsä anteeksi Jeesuksen veressä. Sillä kun Herra Jeesus tempaisee verisillä käsillään suljetun paratiisin ovet auki, hän sanoo tälle katuvalle ristin ryövärille: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Kun me katselemme tuota kolmatta kuolinvuodetta, Jeesuksen kuolinvuodetta, niin meidän täytyy sanoa tämän tekstinkin kohdalla: Kyllä sekin oli kova kuolinvuode! Ja minun tekee mieli sanoa: Se se vasta kova olikin! Sen salaisuus on nimittäin tässä, mikä sanotaan jo profeetan kautta näin: Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän vääryytemme, meidän syntimme. Yhdellä silmänräpäyshetkellä syöksähtää koko maailman syntien likainen valtameri tuon keskimmäisellä ristillä olevan rintaa vasten. Ja me sanomme: Se oli kova kuolinvuode! Sinä, rakas Herra Jeesus, sinä, joka lähdit taivaasta ja tulit tänne alas, tuolla kuolinvuoteella olet ja annoit lyödä viattomat kätesi ja jalkasi kiinni kirouksen puuhun. Sinä, rakas! Herra Jeesus, annoit kaikkesi.

Lue lisää

Ja sen tähden minä sanon sinulle, Jumalan lapsi rakas, sinulle kiusattu, vaivattu, ahdistettu ja puristettu... Nyt saarnaa kallis veri ja synnit peseepi! Sinä, joka ahdistettuna ja puristettuna olet matkaa tehnyt — kuule, on niin turvallista tänäkin iltana huomioida jälleen, kun viime talvikin oli kova taisteluiden ja tyrskyjen talvi, ajattele, miten Jumalan valtakunta tänäkin iltana seisoo kokonaisena. Se ei murene. Muista, veljeni ja sisareni rakas, se ei murene vähääkään! Katso tänäkin iltana, kuinka Siionissa on vielä kirkas ilma ja aurinko paistaa puhtaasti ja kirkkaasti Siionissa, armon aurinko. Ei tänne ole, kuule, Siionin vuorelle, ei tänne ole kuolemaa tuotu, mutta täällä on armo täydellinen ja kokonainen. Ja se paistaa sen tähden — ei sen tähden yksistään, että Herra Jeesus kuolee tuolla kuolinvuoteella, ei sen tähden. Mutta kuoleman haudasta tuodaan terveisiä, että kuolemakin on nielty. "Avoin on nyt hauta, esirippukin, avoin myös on taivas, liekin kotihin. Noussut ompi ylös voittolippumme ja lapsilauma on saanut rauhan terveiset."

Muistelepa tuotakin kohtaa, veljeni ja sisareni rakas, että kuoleman käärinliinoja, niitä ei ole tuotu Siionin juhlakaupunkiin. Ne Herra Jeesus jätti hautaan. Ja sen tähden kun hän tulee Siionin juhla-kaupunkiin, hän tuo rauhan terveiset. Ja sinutkin, veljeni ja sisareni, on puettu juhlapukuun, niin kuin täällä radiosaarnoissa tuotiin esille tuo, Jumala kalliisti kirkasti, kuinka se valkoinen vanhurskauden viitta... se on täällä Siionin juhlakaupungissa. Sinut on puettu valkoiseen ja puhtaaseen liinaan, jonka Herra Jeesus kuolemallaan mutta ylösnousemisellaan ennen kaikkea valmisti, niin kuin sen Raamattu sanoo:: Hän kuoli meidän synteimme tähden, mutta hän nousi ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Kuule, minä kysyn, onko sinua väsyttänyt. Onko sinua uuvuttanut? Janottaako sinua vieläkin tänä iltana? Huudatko sinä, veljeni ja sisareni rakas, sieltä, että kuka toisi minulle vettä Betlehemin kaivosta portin tyköä? Minäkin saan tuoda ja ammentaa armon virrasta sinun väsyneelle sydämelle ja sanoa sinulle: Sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

A. M. Mentaja kirjoitti:

Ja sen tähden minä sanon sinulle, Jumalan lapsi rakas, sinulle kiusattu, vaivattu, ahdistettu ja puristettu... Nyt saarnaa kallis veri ja synnit peseepi! Sinä, joka ahdistettuna ja puristettuna olet matkaa tehnyt — kuule, on niin turvallista tänäkin iltana huomioida jälleen, kun viime talvikin oli kova taisteluiden ja tyrskyjen talvi, ajattele, miten Jumalan valtakunta tänäkin iltana seisoo kokonaisena. Se ei murene. Muista, veljeni ja sisareni rakas, se ei murene vähääkään! Katso tänäkin iltana, kuinka Siionissa on vielä kirkas ilma ja aurinko paistaa puhtaasti ja kirkkaasti Siionissa, armon aurinko. Ei tänne ole, kuule, Siionin vuorelle, ei tänne ole kuolemaa tuotu, mutta täällä on armo täydellinen ja kokonainen. Ja se paistaa sen tähden — ei sen tähden yksistään, että Herra Jeesus kuolee tuolla kuolinvuoteella, ei sen tähden. Mutta kuoleman haudasta tuodaan terveisiä, että kuolemakin on nielty. "Avoin on nyt hauta, esirippukin, avoin myös on taivas, liekin kotihin. Noussut ompi ylös voittolippumme ja lapsilauma on saanut rauhan terveiset."

Muistelepa tuotakin kohtaa, veljeni ja sisareni rakas, että kuoleman käärinliinoja, niitä ei ole tuotu Siionin juhlakaupunkiin. Ne Herra Jeesus jätti hautaan. Ja sen tähden kun hän tulee Siionin juhla-kaupunkiin, hän tuo rauhan terveiset. Ja sinutkin, veljeni ja sisareni, on puettu juhlapukuun, niin kuin täällä radiosaarnoissa tuotiin esille tuo, Jumala kalliisti kirkasti, kuinka se valkoinen vanhurskauden viitta... se on täällä Siionin juhlakaupungissa. Sinut on puettu valkoiseen ja puhtaaseen liinaan, jonka Herra Jeesus kuolemallaan mutta ylösnousemisellaan ennen kaikkea valmisti, niin kuin sen Raamattu sanoo:: Hän kuoli meidän synteimme tähden, mutta hän nousi ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Kuule, minä kysyn, onko sinua väsyttänyt. Onko sinua uuvuttanut? Janottaako sinua vieläkin tänä iltana? Huudatko sinä, veljeni ja sisareni rakas, sieltä, että kuka toisi minulle vettä Betlehemin kaivosta portin tyköä? Minäkin saan tuoda ja ammentaa armon virrasta sinun väsyneelle sydämelle ja sanoa sinulle: Sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Lue lisää

Rakkaat epäuskoiset kuulijat — niitä tänä iltana täällä suviseuroissa kuulemma saamieni tietojen mukaan on aika paljon. Teille minä haluaisin sanoa tuollaisenkin sanan, että ajatelkaapa tuotakin asiaa, että kerran puhaltavat Kemissä ja Torniossa ja kautta Suomenniemen, kerran puhaltavat tehtaitten pillit viimeisen kerran. Kerran astuu työväki niiden porteista ulos viimeisen kerran. Kerran haudankaivaja kaivaa viimeisen haudan. Kerran saarnataan näilläkin maisemilla viimeisen kerran elävä evankeliumi Pyhältä Hengeltä. Minä kysyn, onko synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Ellei ole, niin usko nyt ja tässä Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, jos sinulla on kipeä tunto, eivätkä asiat ole järjestyksessä. Sillä asia on, rakas ystävä, niin, että tulee se päivä, että Herra Jeesus tulee ja istahtaa istuimelle. Ei hän ole, kuule, enää siinä halvassa muodossa, missä hän täällä ensimmäisellä käyntikerralla oli. Ei hänen kasvonsa ole syljestä märkinä niin kuin ne olivat silloin, kun hän raahasi raskasta ristinpuuta Golgatan mäkeä kohden — ei! Tuo alennustila oli silloin alhaalla, niin matalalla, että kun piti sinut ja minut niin alhaalta ja matalalta lunastaa. Sen tähden se oli. Mutta kun Herra Jeesus tulee, kuule, toisen kerran, hän tulee pyhien enkeleittensä kanssa suuressa voimassa ja kirkkaudessa. Ja meille Raamattu kertoo, että hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja maailman lapset haluavat silloin paeta. Mutta kuule — pakopaikat ovat loppuneet. Pakopaikat ovat loppuneet. Ja sen tähden, kun tuo päivä tulee, tekee mieli sanoa: Siihen päivään nousevat kaikki papit ja heidän seurakuntalaisensa. Siihen päivään nousevat rikkaat ja köyhät. Siihen päivään nousevat kapitalistit ja kommunistit. Siihen päivään nousevat kaikki kaikkialta. Ja siellä ei ole, kuule, enää kuninkaita eikä keisareita. Ei siellä ole presidenttejä eikä diplomaatteja. Ei siellä ole upseereita eikä sotamiehiä. Ei siellä enää tehdä eroa, kuule insinöörin ja tiilenkantajan välillä. Ei tehdä eroa enää professorin eikä kadunlakaisijan välillä. On vain valtava ihmissielujen valtava meri. Elämä on yksinkertaistunut. On vain siunatut ja kirotut.

Ja kuinka onnellista se on, kuule veljeni ja sisareni rakas, olla siunattuna tässä valtakunnassa, Jumalan valtakunnassa. Ja teillekin minä sanoisin teille, rakkaat ystävät, jotka kerran olette olleet Jumalan valtakunnassa, mutta täältä lähteneet pois. Monet ovat saattaneet sanoa, että heidät on ajettu ulos Jumalan valtakunnasta.: Ei ole ketään ulos ajettu, vaan ne on koonneet ylpeät rikkaat ja ylpeät pyhät kamppeensa ja omilla jaloillaan kävelleet ulos Jumalan valtakunnasta. Tämä on totinen totuus! Mutta minä sanoisin sinulle, jos sattuisi sellainen täällä olemaan — sinulle, joka tunnet tuskien hiilloksen polttavan tunnollasi ja muistelee aikoja entisiä, jolloinka armosta iloitsit, jolloin töitäs syntisiä armon virtaan upotit. Kuule, rakas ystävä! Jumalan valtakunnan portti on auki. Se on auki yötä ja päivää. Tervetuloa sisälle Jumalan valtakuntaan semmoisena kuin olet, parannuksen kautta. Ei tänne pääse kylkeytymällä eikä liittymällä niin kuin päästään maailman hengellisyyksiin. Jumalan valtakuntaan päästään, niin kuin äsken on veljemme saarnannut, ahtaan portin kautta sisälle Siioniin .

S. Aarnaaja kirjoitti:

Rakkaat epäuskoiset kuulijat — niitä tänä iltana täällä suviseuroissa kuulemma saamieni tietojen mukaan on aika paljon. Teille minä haluaisin sanoa tuollaisenkin sanan, että ajatelkaapa tuotakin asiaa, että kerran puhaltavat Kemissä ja Torniossa ja kautta Suomenniemen, kerran puhaltavat tehtaitten pillit viimeisen kerran. Kerran astuu työväki niiden porteista ulos viimeisen kerran. Kerran haudankaivaja kaivaa viimeisen haudan. Kerran saarnataan näilläkin maisemilla viimeisen kerran elävä evankeliumi Pyhältä Hengeltä. Minä kysyn, onko synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Ellei ole, niin usko nyt ja tässä Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, jos sinulla on kipeä tunto, eivätkä asiat ole järjestyksessä. Sillä asia on, rakas ystävä, niin, että tulee se päivä, että Herra Jeesus tulee ja istahtaa istuimelle. Ei hän ole, kuule, enää siinä halvassa muodossa, missä hän täällä ensimmäisellä käyntikerralla oli. Ei hänen kasvonsa ole syljestä märkinä niin kuin ne olivat silloin, kun hän raahasi raskasta ristinpuuta Golgatan mäkeä kohden — ei! Tuo alennustila oli silloin alhaalla, niin matalalla, että kun piti sinut ja minut niin alhaalta ja matalalta lunastaa. Sen tähden se oli. Mutta kun Herra Jeesus tulee, kuule, toisen kerran, hän tulee pyhien enkeleittensä kanssa suuressa voimassa ja kirkkaudessa. Ja meille Raamattu kertoo, että hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja maailman lapset haluavat silloin paeta. Mutta kuule — pakopaikat ovat loppuneet. Pakopaikat ovat loppuneet. Ja sen tähden, kun tuo päivä tulee, tekee mieli sanoa: Siihen päivään nousevat kaikki papit ja heidän seurakuntalaisensa. Siihen päivään nousevat rikkaat ja köyhät. Siihen päivään nousevat kapitalistit ja kommunistit. Siihen päivään nousevat kaikki kaikkialta. Ja siellä ei ole, kuule, enää kuninkaita eikä keisareita. Ei siellä ole presidenttejä eikä diplomaatteja. Ei siellä ole upseereita eikä sotamiehiä. Ei siellä enää tehdä eroa, kuule insinöörin ja tiilenkantajan välillä. Ei tehdä eroa enää professorin eikä kadunlakaisijan välillä. On vain valtava ihmissielujen valtava meri. Elämä on yksinkertaistunut. On vain siunatut ja kirotut.

Ja kuinka onnellista se on, kuule veljeni ja sisareni rakas, olla siunattuna tässä valtakunnassa, Jumalan valtakunnassa. Ja teillekin minä sanoisin teille, rakkaat ystävät, jotka kerran olette olleet Jumalan valtakunnassa, mutta täältä lähteneet pois. Monet ovat saattaneet sanoa, että heidät on ajettu ulos Jumalan valtakunnasta.: Ei ole ketään ulos ajettu, vaan ne on koonneet ylpeät rikkaat ja ylpeät pyhät kamppeensa ja omilla jaloillaan kävelleet ulos Jumalan valtakunnasta. Tämä on totinen totuus! Mutta minä sanoisin sinulle, jos sattuisi sellainen täällä olemaan — sinulle, joka tunnet tuskien hiilloksen polttavan tunnollasi ja muistelee aikoja entisiä, jolloinka armosta iloitsit, jolloin töitäs syntisiä armon virtaan upotit. Kuule, rakas ystävä! Jumalan valtakunnan portti on auki. Se on auki yötä ja päivää. Tervetuloa sisälle Jumalan valtakuntaan semmoisena kuin olet, parannuksen kautta. Ei tänne pääse kylkeytymällä eikä liittymällä niin kuin päästään maailman hengellisyyksiin. Jumalan valtakuntaan päästään, niin kuin äsken on veljemme saarnannut, ahtaan portin kautta sisälle Siioniin .

Lue lisää

Ja kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin ajattele mitä tapahtuu. Kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin Hän tekee kunniattomasta ihmisestä kunniallisen. Voi ihmeitten ihme ja armojen armo! Ei sinunkaan, veljeni ja sisareni rakas, tarvitse hävetä, kun olet maailmassa elänyt ja rypenyt synnissä. Jumala sanoo profeetta Sefanjan kautta näin: Ei teidän tarvitse hävetä syntejä, joilla te minua vastaan rikkoneet olette. Kuule, veljeni ja sisareni, ei tarvitse häpeän punan sinunkaan kasvoille nousta, jos joku tuossa tietää minkälaisissa synneissä sinä rypenyt olet. Ne on kuule anteeksi annettu. Ne on Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi ja ne on taivaan Isä armon mereen mittaamattomiin syvyyksiin upottanut. Jaksathan sinä, veljeni ja sisareni rakas, uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen? Jaksathan sinä uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen, kun synnit on kaikki anteeksi annettu ja verinen risti helottaa koko velkakirjan yllä? Jeesuksen nimessä ja kalliissa sointoveressä on synnit anteeksi.

Kuule, onko sinulla tullut epäilyksiä, että miten lopussa käypi? Niin minullakin on tullut. Saanko minäkin anteeksi näitä epäilyksiä? Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne. On monesti tullut epäilyksiä, että kun kuoleman virran pauhu alkaa kuulua, että miten minulle raukalle käypi. Mutta kuule, veljeni ja sisareni rakas, kun me katselemme tätä pyhää kirjaa... Kuule, se sanoo Raamattu tuota kuolemaakin ajatellen: Joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala. Ja kuule, ei sinun perillepääsyä ole jätetty sinun syntisiin käsiin ja kouriin, ei, ei, ei. Se on paremmassa kädessä. Herra Jeesus sanoo: Minä nostan, Minä kannan ja Minä vien perille. Kuule, se on niin hyvissä käsissä tämä asia.

P. Arempi kirjoitti:

Ja kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin ajattele mitä tapahtuu. Kun Jumala saa armahtaa syntisen ihmisen, niin Hän tekee kunniattomasta ihmisestä kunniallisen. Voi ihmeitten ihme ja armojen armo! Ei sinunkaan, veljeni ja sisareni rakas, tarvitse hävetä, kun olet maailmassa elänyt ja rypenyt synnissä. Jumala sanoo profeetta Sefanjan kautta näin: Ei teidän tarvitse hävetä syntejä, joilla te minua vastaan rikkoneet olette. Kuule, veljeni ja sisareni, ei tarvitse häpeän punan sinunkaan kasvoille nousta, jos joku tuossa tietää minkälaisissa synneissä sinä rypenyt olet. Ne on kuule anteeksi annettu. Ne on Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi ja ne on taivaan Isä armon mereen mittaamattomiin syvyyksiin upottanut. Jaksathan sinä, veljeni ja sisareni rakas, uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen? Jaksathan sinä uskoa, että synnitön pääsee taivaaseen, kun synnit on kaikki anteeksi annettu ja verinen risti helottaa koko velkakirjan yllä? Jeesuksen nimessä ja kalliissa sointoveressä on synnit anteeksi.

Kuule, onko sinulla tullut epäilyksiä, että miten lopussa käypi? Niin minullakin on tullut. Saanko minäkin anteeksi näitä epäilyksiä? Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne. On monesti tullut epäilyksiä, että kun kuoleman virran pauhu alkaa kuulua, että miten minulle raukalle käypi. Mutta kuule, veljeni ja sisareni rakas, kun me katselemme tätä pyhää kirjaa... Kuule, se sanoo Raamattu tuota kuolemaakin ajatellen: Joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala. Ja kuule, ei sinun perillepääsyä ole jätetty sinun syntisiin käsiin ja kouriin, ei, ei, ei. Se on paremmassa kädessä. Herra Jeesus sanoo: Minä nostan, Minä kannan ja Minä vien perille. Kuule, se on niin hyvissä käsissä tämä asia.

Lue lisää

Minä aivan erikoisesti teitä, rakkaat nuoret, nuorukaiset ja neitoset, uskossa olevat ja teitä rakkaat nuoret parit, joilla minä tiedän olevan niin paljon kiusauksia ja joita tämän maailma vetää langenneen lihan ja veren kautta niin monella muotoa puoleensa. Minä haluaisin kostuttaa teidän väsyneitä tuntojanne Jeesuksen verellä. Kuulepa sinä, joka tämän sanan kuuluvilla olet, ylennä sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.

Minusta tuntuu täysin varmalta tämä asia, että tämä valtava Jumalan kansa, joka täälläkin näinä päivinä on koolla ollut, tämä valtava Jumalan kansa kautta maailman, joka on kilvoittelemassa tällä kilparadalla, tämä kansa on nyt viimeiselle suoralle soitettu. Ja sinä tiedät, veljeni ja sisareni rakas, että tämän suoran Päässä on kruunujen jakopaikka. Tämän suoran päässä sanotaan sinullekin, veljeni ja sisareni, niin kuin Herra Jeesus sanoi tuolle ristin ryövärille — niin tullaan sinullekin sanomaan:, Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'

Ajattelepa, matkaystävä! Silloin loppui arjen harmaus. Silloin se loppui. Silloin lakkasi turmelus puristamasta sinuakin. Lakkasi turmelus puristamasta. Ja silloin kaikki se, mikä suruun on syynä, on kerralla pyyhkäisty pois. Voi, veljet ja sisaret rakkaat, miten hyvää meillä on edessä. Jasiksi minä sanon tässä lopuksi laulajan kanssa: "Hetki vielä, lapsi rakas, odota ja taistele. Kohta alkaa vuosi paras, vuosi jok' ei lyhene. Kunniasi kruunun alla kun sä kerran kiittelee, et ole enää ahtahalla, poissa on murheet, kiusaukset." — Saanko minäkin vielä uskoa tämmöisenä kuin minä olen? Halu minulla on uskoa ja usko sinäkin Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Olkaa turvattuina, veljet ja sisaret rakkaat! Näin turvallisesti saamme jäädä uskomaan. Armon voima meitä kantaa... Jääkää näin turvallisesti uskomaan. Amen. Jeesuksen nimeen, amen.

T. Urvallinen kirjoitti:

Minä aivan erikoisesti teitä, rakkaat nuoret, nuorukaiset ja neitoset, uskossa olevat ja teitä rakkaat nuoret parit, joilla minä tiedän olevan niin paljon kiusauksia ja joita tämän maailma vetää langenneen lihan ja veren kautta niin monella muotoa puoleensa. Minä haluaisin kostuttaa teidän väsyneitä tuntojanne Jeesuksen verellä. Kuulepa sinä, joka tämän sanan kuuluvilla olet, ylennä sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.

Minusta tuntuu täysin varmalta tämä asia, että tämä valtava Jumalan kansa, joka täälläkin näinä päivinä on koolla ollut, tämä valtava Jumalan kansa kautta maailman, joka on kilvoittelemassa tällä kilparadalla, tämä kansa on nyt viimeiselle suoralle soitettu. Ja sinä tiedät, veljeni ja sisareni rakas, että tämän suoran Päässä on kruunujen jakopaikka. Tämän suoran päässä sanotaan sinullekin, veljeni ja sisareni, niin kuin Herra Jeesus sanoi tuolle ristin ryövärille — niin tullaan sinullekin sanomaan:, Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'

Ajattelepa, matkaystävä! Silloin loppui arjen harmaus. Silloin se loppui. Silloin lakkasi turmelus puristamasta sinuakin. Lakkasi turmelus puristamasta. Ja silloin kaikki se, mikä suruun on syynä, on kerralla pyyhkäisty pois. Voi, veljet ja sisaret rakkaat, miten hyvää meillä on edessä. Jasiksi minä sanon tässä lopuksi laulajan kanssa: "Hetki vielä, lapsi rakas, odota ja taistele. Kohta alkaa vuosi paras, vuosi jok' ei lyhene. Kunniasi kruunun alla kun sä kerran kiittelee, et ole enää ahtahalla, poissa on murheet, kiusaukset." — Saanko minäkin vielä uskoa tämmöisenä kuin minä olen? Halu minulla on uskoa ja usko sinäkin Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Olkaa turvattuina, veljet ja sisaret rakkaat! Näin turvallisesti saamme jäädä uskomaan. Armon voima meitä kantaa... Jääkää näin turvallisesti uskomaan. Amen. Jeesuksen nimeen, amen.

Lue lisää

Jumalanpalvelussaarna Oulunsalon suviseuroissa 1982, Lenna Pellikka

Joh. 8: 1-11

Mutta Jesus meni Öljymäelle,
Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.

K. Erskaaja kirjoitti:

Jumalanpalvelussaarna Oulunsalon suviseuroissa 1982, Lenna Pellikka

Joh. 8: 1-11

Mutta Jesus meni Öljymäelle,
Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.

Lue lisää

Jerusalemissa oli pidetty lehtimajan juhlia. Jumalalta annetun asetuksen mukaan noita lehtimajan juhlia oli pidetty seitsemän päivää yhteen menoon. Ne olivat nyt loppuneet ja kansa oli lähtenyt koteihinsa. Meille osoittaa pyhä Raamattu, että Herra Jeesus-kin oli ollut noilla juhlilla mukana. Ja tässä tekstimme alussa sanottiin, että Jeesus meni Öljymäelle. Herra Jeesus meni tapansa mukaan Öljymäelle yöksi. Mutta kuten kuulimme Raamatunkohdassa, jo varhain seuraavana aamuna Jeesus oli jälleen temppelissä. Täällä sanottiin: Hän istui ja opetti. Sanotaan, että kaikki kansa tuli hänen tykönsä. Ei ollut siis kuulijoista puutetta. Kaikki kansa tuli hänen tykönsä.

Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, mitä tapahtuu tuolla temppelissä. Me kuulimme tekstistämme, että fariseukset ja kirjanoppineet raahaavat huoruudesta, aviorikoksesta, kiinniotettua naista Jeesuksen tykö. Ja sanovat Jeesukselle, kun tämä nainen on hänen eteensä asetettu, että tämä vaimo on tavattu itse teosta ja Mooseksen laki sanoo, että tällaiset on kivitettävä kuoliaaksi. Fariseukset kysyvät Jeesukselta: "Mitäs sinä sanot?"

Kyllä Herra Jeesus tunsi hyvin tarkoin nuo fariseukset ja kirjanoppineet. Kyllä Jeesus tunsi tarkoin, kun hän eräänkin kerran sanoo heistä näin: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka ette itse mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä salli meneväistenkään sinne mennä!" Ja edelleen Herra Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka käytte ympäri merta ja mannerta tehdäksenne yhtä uutta juutalaista, käännynnäisiä, ja kun se tehty on, niin te teette hänestä kaksi kertaa enemmän helvetin lapsen, kuin mitä te itse olette!" Ja vieläkin Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka puhdistatte astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä otatte täynnä raatelusta ja saastaa! Puhdistakaa ensin astia sieltä sisäpuolelta, niin kyllä se ulkoinenkin puoli puhdistuu!" Ja kyllä Herra Jeesus tiesi senkin, kuinka eräs fariseus oli kiittävinään Jumalaa, mutta kiittikin omaa itseänsä, kun hän sanoi näin: "Minä kiitän Sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin nuo muut ihmiset. Minä paastoan, minä annan kymmenykset kaikista. En minä ole väärä enkä huorintekijä." Ja me näemme täältä Raamatusta ja tästä tekstistämme myös sen, että kuudennenkin käskyn kohdalla fariseukset ja kirjanoppineet omasta mielestään olivat täysin onnistuneita. Kuudes käsky on: Älä tee huorin!

F. Ariseus kirjoitti:

Jerusalemissa oli pidetty lehtimajan juhlia. Jumalalta annetun asetuksen mukaan noita lehtimajan juhlia oli pidetty seitsemän päivää yhteen menoon. Ne olivat nyt loppuneet ja kansa oli lähtenyt koteihinsa. Meille osoittaa pyhä Raamattu, että Herra Jeesus-kin oli ollut noilla juhlilla mukana. Ja tässä tekstimme alussa sanottiin, että Jeesus meni Öljymäelle. Herra Jeesus meni tapansa mukaan Öljymäelle yöksi. Mutta kuten kuulimme Raamatunkohdassa, jo varhain seuraavana aamuna Jeesus oli jälleen temppelissä. Täällä sanottiin: Hän istui ja opetti. Sanotaan, että kaikki kansa tuli hänen tykönsä. Ei ollut siis kuulijoista puutetta. Kaikki kansa tuli hänen tykönsä.

Mutta ajatelkaapa, rakkaat seuravieraat, mitä tapahtuu tuolla temppelissä. Me kuulimme tekstistämme, että fariseukset ja kirjanoppineet raahaavat huoruudesta, aviorikoksesta, kiinniotettua naista Jeesuksen tykö. Ja sanovat Jeesukselle, kun tämä nainen on hänen eteensä asetettu, että tämä vaimo on tavattu itse teosta ja Mooseksen laki sanoo, että tällaiset on kivitettävä kuoliaaksi. Fariseukset kysyvät Jeesukselta: "Mitäs sinä sanot?"

Kyllä Herra Jeesus tunsi hyvin tarkoin nuo fariseukset ja kirjanoppineet. Kyllä Jeesus tunsi tarkoin, kun hän eräänkin kerran sanoo heistä näin: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka ette itse mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä salli meneväistenkään sinne mennä!" Ja edelleen Herra Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka käytte ympäri merta ja mannerta tehdäksenne yhtä uutta juutalaista, käännynnäisiä, ja kun se tehty on, niin te teette hänestä kaksi kertaa enemmän helvetin lapsen, kuin mitä te itse olette!" Ja vieläkin Jeesus sanoo heistä: "Voi teitä, te fariseukset ja kirjanoppineet! Te ulkokullatut, jotka puhdistatte astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä otatte täynnä raatelusta ja saastaa! Puhdistakaa ensin astia sieltä sisäpuolelta, niin kyllä se ulkoinenkin puoli puhdistuu!" Ja kyllä Herra Jeesus tiesi senkin, kuinka eräs fariseus oli kiittävinään Jumalaa, mutta kiittikin omaa itseänsä, kun hän sanoi näin: "Minä kiitän Sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin nuo muut ihmiset. Minä paastoan, minä annan kymmenykset kaikista. En minä ole väärä enkä huorintekijä." Ja me näemme täältä Raamatusta ja tästä tekstistämme myös sen, että kuudennenkin käskyn kohdalla fariseukset ja kirjanoppineet omasta mielestään olivat täysin onnistuneita. Kuudes käsky on: Älä tee huorin!

Lue lisää

Mutta kuten kuulit tekstistämme, Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti. Mitä hän kirjoitti, sitä ei meille suoraan tässä sanota, mutta minä olen aivan varma siitä, että Herra Jeesus kirjoitti tuohon maahan sen vuorisaarnansa totuuden jossakin muodossa ainakin — vuorisaarnan totuuden, jossa sanotaan näin: Jokainen, joka katsoo naisen päälle himoiten, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.
Ne olivat nuo fariseukset ja kirjanoppineet ulkokullattuja ja pintakiilloitettuja, mutta Herra Jeesus katsoi sydämeen. Jokainen, joka katsoo himoiten naisen päälle, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

Ja meille kerrottiin tekstissä, että fariseukset seisoivat edelleen kysymyksensä päälle, mutta silloin Jeesus ojentautui ylös ja sanoi heille pistävät ja vakavat sanat: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä."
Kyllä me näemme täältä pyhästä kirjasta sen, että ne olivat oikein kiivaita nuo fariseukset ja kirjanoppineet saadakseen tämän naisen tuomituksi, mutta ne eivät olleet yhtä ankaria oman sydämensä salaisille himoille. Sen tähden kun Jeesus sanoi näin: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä", niin tämä sana oli kyllä sellainen fariseustenkin kohdalla, että se pisti tuntoon. Niin tässä sanotaan: Yksi toisensa jälkeen heistä lähti pois, lähtivät siltä paikalta pois, sen jälkeen kun Jeesus toistamiseen kirjoitti maahan.

Se on aina, rakkaat seuravieraat, näin, että Jumalan valtakunnan valkeudessa tuomiokivi kourassa kiivaileva tuomari ja aviorikoksesta kiinniotettu nainen tulevat niin samalle tasolle ja oman olemuksensa saastan hämmästyttämiksi, että he eivät kestä tuota valoa. Tuomitun täytyy tuijottaa maahan ja tuomarin omaa rumuuttaan häveten paeta pimeyteen — pimeyteen, jossa tehdään pimeyden töitä.

R. Uma kirjoitti:

Mutta kuten kuulit tekstistämme, Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti. Mitä hän kirjoitti, sitä ei meille suoraan tässä sanota, mutta minä olen aivan varma siitä, että Herra Jeesus kirjoitti tuohon maahan sen vuorisaarnansa totuuden jossakin muodossa ainakin — vuorisaarnan totuuden, jossa sanotaan näin: Jokainen, joka katsoo naisen päälle himoiten, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.
Ne olivat nuo fariseukset ja kirjanoppineet ulkokullattuja ja pintakiilloitettuja, mutta Herra Jeesus katsoi sydämeen. Jokainen, joka katsoo himoiten naisen päälle, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

Ja meille kerrottiin tekstissä, että fariseukset seisoivat edelleen kysymyksensä päälle, mutta silloin Jeesus ojentautui ylös ja sanoi heille pistävät ja vakavat sanat: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä."
Kyllä me näemme täältä pyhästä kirjasta sen, että ne olivat oikein kiivaita nuo fariseukset ja kirjanoppineet saadakseen tämän naisen tuomituksi, mutta ne eivät olleet yhtä ankaria oman sydämensä salaisille himoille. Sen tähden kun Jeesus sanoi näin: "Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä", niin tämä sana oli kyllä sellainen fariseustenkin kohdalla, että se pisti tuntoon. Niin tässä sanotaan: Yksi toisensa jälkeen heistä lähti pois, lähtivät siltä paikalta pois, sen jälkeen kun Jeesus toistamiseen kirjoitti maahan.

Se on aina, rakkaat seuravieraat, näin, että Jumalan valtakunnan valkeudessa tuomiokivi kourassa kiivaileva tuomari ja aviorikoksesta kiinniotettu nainen tulevat niin samalle tasolle ja oman olemuksensa saastan hämmästyttämiksi, että he eivät kestä tuota valoa. Tuomitun täytyy tuijottaa maahan ja tuomarin omaa rumuuttaan häveten paeta pimeyteen — pimeyteen, jossa tehdään pimeyden töitä.

Lue lisää

Mutta rakkaat kuulijat! Valkeus loistaa pimeydessä. Täälläkin näissä maisemissa, missä nyt olemme ja missä suviseuroja nyt pidetään, on valkeus loistanut jo toistasataa vuotta. Minä muistan silloin, kun minä tulin tänne Oulunsaloon vuonna 1959, silloiset vanhukset, jotka ovat nyt jo tuolla nurmen alla nukkumassa ja sielu on sabatinlevossa, kertoivat minulle, kuinka täällä esimerkiksi tämän vuosisadan alkupuolella ja alkuvuosikymmeninäkin oli suuret herätykset. Oli ollut suurten herätysten aika. Tämän seurateltan vieressä tuossa nykyisessä Kuitulan talossa, joka silloin vuosisadan alussa oli Takkisen talo, siinä pidettiin paljon seuroja. Eräänäkin iltana siinä pirtissä oli kahdeksantoista ihmistä saanut kokea parannuksen armon. Siellä vanhukset kertoivat minulle, kuinka eräskin Eriika Kokko, Kokko-Eriikaksi sanottu, oli myös ollut siellä seuroissa. Ja tuolta Salonpäästä, joka on eräs kylä täällä Oulunsalossa, oli ollut paljon seuroissa olevia. Se oli vuosi 1918, siis meidän maassamme niin sanottu kapinavuosi. Niin tuossa Niemen välillä, siellä on Niemi-niminen talo, siellä oli vartiomies, jossa jokaisen passit tarkistettiin. Kun täältä seuroista lähtivät ihmiset Salonpäähän, jalkapatikassa tietenkin, eihän siihen aikaan edes pyörillä kuljettu, niin ne pelkäsivät muutamat vaimot, että voi, voi, kun on se tarkastuspaikka ja heillä ei ole minkäänlaisia papereita. Niin se oli Kokko-Eriika sanonut, että ja mitä tuosta pelkäämään! Kun ne olivat tulleet siihen tarkastuspaikalle ja vartiomies oli kysynyt passia, niin Kokko-Eriika oli sanonut, että minulla on Herra Jeesus passina!

Minä sanon tämän vain sen tähden, että sillä passilla on, kuulkaa, Kokko-Eriikakin päässyt pidemmälle kuin tuon vartiopaikan ohi. Se oli vartiomies sanonut, että no, menkää sitten! Sillä passilla hän on päässyt rauhan maan rannalle. Kun sinullakin on taivaspassi kunnossa, veljeni ja sisareni, ,sinä pääset tämän maan myrskyistä ja ahdistuksista. Sinä pääset kerran tyveneen rantaan. Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. (siunauksia) Olkaa turvallisin mielin! Taivaspassi on kunnossa, kun verinen risti heloittaa velkakirjan yllä. Olkaa turvallisin mielin!
Kuinka se onkaan onnellista, että me olemme saaneet löytää Jumalan valtakunnan, joka ei järistä taida ja jossa valtakunnassa Herra Jeesus verellänsä vihmoo matkalla tarttuneita vikoja ja virheitä pois. Tällä passilla päästään taivaaseen asti.
Valkeus on loistanut pimeydessä. Mutta niin kuin me tiedämme, ei se pimeys tätä käsittänyt. Minun tekee mieli sanoa tämäkin, että tätä valkeutta, joka paistaa ihmisten tuntoihin nykyaikanakin pelätään. Tätä valkeutta pelätään politiikassa ja tätä valkeutta pelätään liikemaailmassa. Tätä valkeutta pelätään perhe-elämässä ja tätä valkeutta pelätään yksityisessä elämässä. Voi, jos joku näkisi, millainen minä todellisuudessa olen, näin huokaavat tuhannet ja taas tuhannet ihmiset.
Saattaa olla niinkin, rakkaat seuravieraat, että ollaan jumalisia, touhutaan hyvissä harrastuksissa, saatetaan ulkonaisesti olla aivan yhteiskunnan mallikelpoisia ihmisiä, ja kuitenkin pitää rakastaa pimeyttä. Miksi? Siksi, että se peittää ja salaa sen, jonka ilmitulemista ei haluta.

S. Alaaja kirjoitti:

Mutta rakkaat kuulijat! Valkeus loistaa pimeydessä. Täälläkin näissä maisemissa, missä nyt olemme ja missä suviseuroja nyt pidetään, on valkeus loistanut jo toistasataa vuotta. Minä muistan silloin, kun minä tulin tänne Oulunsaloon vuonna 1959, silloiset vanhukset, jotka ovat nyt jo tuolla nurmen alla nukkumassa ja sielu on sabatinlevossa, kertoivat minulle, kuinka täällä esimerkiksi tämän vuosisadan alkupuolella ja alkuvuosikymmeninäkin oli suuret herätykset. Oli ollut suurten herätysten aika. Tämän seurateltan vieressä tuossa nykyisessä Kuitulan talossa, joka silloin vuosisadan alussa oli Takkisen talo, siinä pidettiin paljon seuroja. Eräänäkin iltana siinä pirtissä oli kahdeksantoista ihmistä saanut kokea parannuksen armon. Siellä vanhukset kertoivat minulle, kuinka eräskin Eriika Kokko, Kokko-Eriikaksi sanottu, oli myös ollut siellä seuroissa. Ja tuolta Salonpäästä, joka on eräs kylä täällä Oulunsalossa, oli ollut paljon seuroissa olevia. Se oli vuosi 1918, siis meidän maassamme niin sanottu kapinavuosi. Niin tuossa Niemen välillä, siellä on Niemi-niminen talo, siellä oli vartiomies, jossa jokaisen passit tarkistettiin. Kun täältä seuroista lähtivät ihmiset Salonpäähän, jalkapatikassa tietenkin, eihän siihen aikaan edes pyörillä kuljettu, niin ne pelkäsivät muutamat vaimot, että voi, voi, kun on se tarkastuspaikka ja heillä ei ole minkäänlaisia papereita. Niin se oli Kokko-Eriika sanonut, että ja mitä tuosta pelkäämään! Kun ne olivat tulleet siihen tarkastuspaikalle ja vartiomies oli kysynyt passia, niin Kokko-Eriika oli sanonut, että minulla on Herra Jeesus passina!

Minä sanon tämän vain sen tähden, että sillä passilla on, kuulkaa, Kokko-Eriikakin päässyt pidemmälle kuin tuon vartiopaikan ohi. Se oli vartiomies sanonut, että no, menkää sitten! Sillä passilla hän on päässyt rauhan maan rannalle. Kun sinullakin on taivaspassi kunnossa, veljeni ja sisareni, ,sinä pääset tämän maan myrskyistä ja ahdistuksista. Sinä pääset kerran tyveneen rantaan. Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. (siunauksia) Olkaa turvallisin mielin! Taivaspassi on kunnossa, kun verinen risti heloittaa velkakirjan yllä. Olkaa turvallisin mielin!
Kuinka se onkaan onnellista, että me olemme saaneet löytää Jumalan valtakunnan, joka ei järistä taida ja jossa valtakunnassa Herra Jeesus verellänsä vihmoo matkalla tarttuneita vikoja ja virheitä pois. Tällä passilla päästään taivaaseen asti.
Valkeus on loistanut pimeydessä. Mutta niin kuin me tiedämme, ei se pimeys tätä käsittänyt. Minun tekee mieli sanoa tämäkin, että tätä valkeutta, joka paistaa ihmisten tuntoihin nykyaikanakin pelätään. Tätä valkeutta pelätään politiikassa ja tätä valkeutta pelätään liikemaailmassa. Tätä valkeutta pelätään perhe-elämässä ja tätä valkeutta pelätään yksityisessä elämässä. Voi, jos joku näkisi, millainen minä todellisuudessa olen, näin huokaavat tuhannet ja taas tuhannet ihmiset.
Saattaa olla niinkin, rakkaat seuravieraat, että ollaan jumalisia, touhutaan hyvissä harrastuksissa, saatetaan ulkonaisesti olla aivan yhteiskunnan mallikelpoisia ihmisiä, ja kuitenkin pitää rakastaa pimeyttä. Miksi? Siksi, että se peittää ja salaa sen, jonka ilmitulemista ei haluta.

Lue lisää

Raamattu sanoo, että juuri tuossa pimeyden rakastamisessa on ihmisen tuho ja tuomio. Jeesus itse sanoo tästä näin: Tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta.

Kun minä tulin tänne kentälle tänä aamuna, joku sanoi, että täällä on noita rakkaita oulunsalolaisia vanhempia, jotka minä tunnen, mutta jotka eivät ole uskomassa. Liekö tullut sanan äärelle — olisi hyvä, jos olisi tullut. Sinulle, epäuskoinen, minä sanoisin, että suuret synnit vievät helvettiin, mutta kuule: Pienetkään eivät välille jätä. Sen tähden sinäkin olet saattanut heränneen tunnoin matkaa tehdä ja olet saattanut rukoilla Isä meidän -rukoustakin ja siinä rukouksessa sanonut: Lähes tulkoon Sinun valtakuntasi. Ajattelepa, että se on näin suurilukuisena sinua nyt lähestynyt, Jumalan valtakunta, näin suurilukuisena. Ehkä sinä olet niitä ihmisyksilöitä, joka huudatkin sydämessäsi: Voi, miten surkeassa kunnossa sitä on! Voi, miten likainen minä olen, ja minulle ei aukene sen suuren hääsalin ovet, kun minä kerran joudun tätä maata hyvästelemään. Mutta ajattele, miten onnellinen tilanne sinulla tänä päivänä on. Herra Jeesus sanoo Raamatussa näin ja se on sinun kohdalla nyt totta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven niin minä tahdon mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa." Sanon: "Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin."

Huomaamme tekstistämme, että kaukana on Herrasta Jeesuksesta tuomion kova ja armoton henki. Se on kaukana. Sen tähden sinullakin on lupa ruveta tänä päivänä uskomaan. On kuulemma joku saanutkin parannuksen armon. Voi, miten onnellista se on! Mutta kun me olemme suurimmalta osalta ainakin Suomen luterilaisen kirkon jäseniä, niin kuule, mitä Luther sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Kun minä sanon sinulle, että sinun syntisi on anteeksi annettu, niin usko, aivan niin kuin Kristus itse olisi astunut alas taivaasta ja antanut sinulle synninpäästön. Luther jatkaa: Kuinka tätä muuten uskaltaisikaan tehdä, ellei Herra Jeesus olisi astunut alas taivaasta ja käskenyt antaa toinen toiselle synnit anteeksi: Ottakaa Pyhä Henki ja joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. Sitten Luther jatkaa: Vaikka tämä evankeliumi tulee minun savisilta huuliltani ja on niin heikon tuntoinen, niin sillä on niin suuri voima, että synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin täytyy sen edessä väistyä ja turhaksi tulla. Voi, veljet ja sisaret rakkaat; helvetti on suljettu ja taivas avattu! Niin usko nytkin vielä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

S. Avi kirjoitti:

Raamattu sanoo, että juuri tuossa pimeyden rakastamisessa on ihmisen tuho ja tuomio. Jeesus itse sanoo tästä näin: Tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta.

Kun minä tulin tänne kentälle tänä aamuna, joku sanoi, että täällä on noita rakkaita oulunsalolaisia vanhempia, jotka minä tunnen, mutta jotka eivät ole uskomassa. Liekö tullut sanan äärelle — olisi hyvä, jos olisi tullut. Sinulle, epäuskoinen, minä sanoisin, että suuret synnit vievät helvettiin, mutta kuule: Pienetkään eivät välille jätä. Sen tähden sinäkin olet saattanut heränneen tunnoin matkaa tehdä ja olet saattanut rukoilla Isä meidän -rukoustakin ja siinä rukouksessa sanonut: Lähes tulkoon Sinun valtakuntasi. Ajattelepa, että se on näin suurilukuisena sinua nyt lähestynyt, Jumalan valtakunta, näin suurilukuisena. Ehkä sinä olet niitä ihmisyksilöitä, joka huudatkin sydämessäsi: Voi, miten surkeassa kunnossa sitä on! Voi, miten likainen minä olen, ja minulle ei aukene sen suuren hääsalin ovet, kun minä kerran joudun tätä maata hyvästelemään. Mutta ajattele, miten onnellinen tilanne sinulla tänä päivänä on. Herra Jeesus sanoo Raamatussa näin ja se on sinun kohdalla nyt totta: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven niin minä tahdon mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa." Sanon: "Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin."

Huomaamme tekstistämme, että kaukana on Herrasta Jeesuksesta tuomion kova ja armoton henki. Se on kaukana. Sen tähden sinullakin on lupa ruveta tänä päivänä uskomaan. On kuulemma joku saanutkin parannuksen armon. Voi, miten onnellista se on! Mutta kun me olemme suurimmalta osalta ainakin Suomen luterilaisen kirkon jäseniä, niin kuule, mitä Luther sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Kun minä sanon sinulle, että sinun syntisi on anteeksi annettu, niin usko, aivan niin kuin Kristus itse olisi astunut alas taivaasta ja antanut sinulle synninpäästön. Luther jatkaa: Kuinka tätä muuten uskaltaisikaan tehdä, ellei Herra Jeesus olisi astunut alas taivaasta ja käskenyt antaa toinen toiselle synnit anteeksi: Ottakaa Pyhä Henki ja joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. Sitten Luther jatkaa: Vaikka tämä evankeliumi tulee minun savisilta huuliltani ja on niin heikon tuntoinen, niin sillä on niin suuri voima, että synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin täytyy sen edessä väistyä ja turhaksi tulla. Voi, veljet ja sisaret rakkaat; helvetti on suljettu ja taivas avattu! Niin usko nytkin vielä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Lue lisää

Haittaako sinua, epäuskoinen kuulija, ja onko se niin paha asia sinulle tämä Jumalan valtakunta-asia? Voi, voi, kuinka se on monelle kompastuskivi. Niin se oli minullekin aikanaan. Ei tämä Jumalan valtakunta oikein vastannut minun mielikuvitustani. Mutta kuulkaapa, veljet ja sisaret rakkaat, (siunauksia). Kuulkaapa, mitä apostoli sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Katsokaa, veljet, kutsumistanne. Ei monta lihallisesta viisasta, ei monta voimallista, ei monta suuresta suvusta, vaan ylönkatsotut maailmasta ja halpaarvoiset kansankerrosten seasta on Jumala valinnut ja ne, jotka ei mitään ole, on Jumala valinnut, että Hän ne, jotka jotakin on, turhaksi tekisi. Tänne on kutsuttu ja kutsutaan hyvät ja pahat, mutta niitä hyviä ei ole tänne tullut. Mihinkä ne menivät? Mikä meni. kaupalleen mikä pellolleen ja niin edelleen. Silloin Herra Jeesus käski mennä teitten risteykseen ja kutsua kaikki. Ketä tänne tuli? Tuli sokeita, ontuvaa, rampoja ja raajarikkoja. Mutta kun sinä sokea ja minä sokea saimme armon tulla tänne Jumalan valtakuntaan, niin annettiin silmävoidetta Gileadista ja alkoikin näkyä ihanalta sisältä tämä Jumalan valtakunta, niin kuin Kooran lapsillakin: Oi, kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Se on päältä kuin hakomaja yrittitarhassa, mutta se on sisältä näin ihana ja kaunis.

Mennäksemme vielä tähän tekstiin, mehän tiedämme, rakkaat seuravieraat, kuinka tässä maailmassa on hyvin useasti näkösällä se, että kun joku ihminen aivan nähtävällä tavalla, niin kuin tämä huoruudesta kiinniotettu nainen tekstissämme, nähtävällä tavalla lankeaa ja sortuu synteihin, niin häneen kohdistetaan usein moitteiden ja tuomioiden ryöppy. Sanotaan näin: Onpa surkea ihminen! Onpa kelvoton nainen tai surkea mies! Hänen lankeemuksestaan puhutaan suurella äänellä.

P. Uhuja kirjoitti:

Haittaako sinua, epäuskoinen kuulija, ja onko se niin paha asia sinulle tämä Jumalan valtakunta-asia? Voi, voi, kuinka se on monelle kompastuskivi. Niin se oli minullekin aikanaan. Ei tämä Jumalan valtakunta oikein vastannut minun mielikuvitustani. Mutta kuulkaapa, veljet ja sisaret rakkaat, (siunauksia). Kuulkaapa, mitä apostoli sanoo tästä asiasta. Hän sanoo näin: Katsokaa, veljet, kutsumistanne. Ei monta lihallisesta viisasta, ei monta voimallista, ei monta suuresta suvusta, vaan ylönkatsotut maailmasta ja halpaarvoiset kansankerrosten seasta on Jumala valinnut ja ne, jotka ei mitään ole, on Jumala valinnut, että Hän ne, jotka jotakin on, turhaksi tekisi. Tänne on kutsuttu ja kutsutaan hyvät ja pahat, mutta niitä hyviä ei ole tänne tullut. Mihinkä ne menivät? Mikä meni. kaupalleen mikä pellolleen ja niin edelleen. Silloin Herra Jeesus käski mennä teitten risteykseen ja kutsua kaikki. Ketä tänne tuli? Tuli sokeita, ontuvaa, rampoja ja raajarikkoja. Mutta kun sinä sokea ja minä sokea saimme armon tulla tänne Jumalan valtakuntaan, niin annettiin silmävoidetta Gileadista ja alkoikin näkyä ihanalta sisältä tämä Jumalan valtakunta, niin kuin Kooran lapsillakin: Oi, kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Se on päältä kuin hakomaja yrittitarhassa, mutta se on sisältä näin ihana ja kaunis.

Mennäksemme vielä tähän tekstiin, mehän tiedämme, rakkaat seuravieraat, kuinka tässä maailmassa on hyvin useasti näkösällä se, että kun joku ihminen aivan nähtävällä tavalla, niin kuin tämä huoruudesta kiinniotettu nainen tekstissämme, nähtävällä tavalla lankeaa ja sortuu synteihin, niin häneen kohdistetaan usein moitteiden ja tuomioiden ryöppy. Sanotaan näin: Onpa surkea ihminen! Onpa kelvoton nainen tai surkea mies! Hänen lankeemuksestaan puhutaan suurella äänellä.

Lue lisää

Kyllä se niin on, rakkaat seuravieraat, että kun me lähemmin ajattelemme tätäkin asiaa, niin tällaisten puheiden takana on aivan sama mieli, mikä oli näillä tekstimme fariseuksilla ja kirjanoppineilla, kun he raahasivat tätä huoruudesta kiinniotettua naista Jeesuksen tykö: Tämmöiset on kivitettävä ja raivattava tieltä pois.
Onhan tietenkin selvää, että kiivaus syntiä vastaan on hyvä, mutta kun synti nähdään vain toisissa eikä itsessä ja kun syntistä rakkaudettomasti lyödään, silloin ei liikuta Jumalan asialla. Jumalan tahdon julistaminen ja synnin vastustaminen, se kuuluu meille kaikille Jumalan lapsille, mutta niin kuin me rakkaat veljet ja sisaret tiedämme hyvin sen, kaiken takana tulee olla Kristuksen mieli. Ja Raamattu sanoo tästä Kristuksen mielestä näin: Se ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan että syntinen kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää. Se on niin, että täällä Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä hänen Henkensä vaikutuksen alla hiljenee lihallisen mielen kiivaus ja äänekäs toisten synneistä puhuminen. Kun itse on saanut löytää synnin helvetin omasta povesta ja saanut kaiken anteeksi, ei tee mieli silmänräpäyksessä lausua tuomiota toisesta. Maasta poimitut kivet heltiävät ja ne putoavat alas. Ei voi sanoa: Voi rakkaat omat viat, hyi lähimmäisen liat! Ei voi sanoa. Ei voi sanoa, kun itse on saanut synnit anteeksi.

Ja niin se onkin, että jotka ovat saaneet olla Herran Jeesuksen koulussa, ne ovat aina hiljaisia siellä, missä rohkeasti pauhataan toisten synneistä. Minulle muistuu mieleen eräs rakas pappisveli Herran Siionista, kun hän kuuli erään hyvän ystävänsä rumasta lankeemuksesta. Hän sanoi näin: "Voi, voi, siltä ihmiseltä Jumala on ottanut varjeluksensa pois!" Voi, miten nöyrä tunnustus tuohon sanaan sisältyi! Jos minä olen saanut välttyä sellaisesta synnistä, niin se johtuu siitä, että Jumala on minua varjellut. Mutta voi minua, jos Hän ottaa minulta varjeluksensa pois.

Tässä tekstimme lopussa sanottiin: "Jeesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut? Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jeesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse." Minä tiedän, rakkaat kuulijat, että tuolla maailmassa moni synnintekijä vetoaa tähän Raamatun kohtaan ja sanoo siellä kulkiessaan: Eihän Jeesus sitäkään naista tuominnut. Mutta Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä tapahtuu kuitenkin jotakin aivan muuta, kuin että syntinen pääsisi synnin rakkaudessa murtumattomin tunnoin matkaansa jatkamaan. Kyllä siinä Herran Jeesuksen kasvojen edessä vedetään pimeyden työt valkeuteen.

V. Alkeus kirjoitti:

Kyllä se niin on, rakkaat seuravieraat, että kun me lähemmin ajattelemme tätäkin asiaa, niin tällaisten puheiden takana on aivan sama mieli, mikä oli näillä tekstimme fariseuksilla ja kirjanoppineilla, kun he raahasivat tätä huoruudesta kiinniotettua naista Jeesuksen tykö: Tämmöiset on kivitettävä ja raivattava tieltä pois.
Onhan tietenkin selvää, että kiivaus syntiä vastaan on hyvä, mutta kun synti nähdään vain toisissa eikä itsessä ja kun syntistä rakkaudettomasti lyödään, silloin ei liikuta Jumalan asialla. Jumalan tahdon julistaminen ja synnin vastustaminen, se kuuluu meille kaikille Jumalan lapsille, mutta niin kuin me rakkaat veljet ja sisaret tiedämme hyvin sen, kaiken takana tulee olla Kristuksen mieli. Ja Raamattu sanoo tästä Kristuksen mielestä näin: Se ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan että syntinen kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää. Se on niin, että täällä Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä hänen Henkensä vaikutuksen alla hiljenee lihallisen mielen kiivaus ja äänekäs toisten synneistä puhuminen. Kun itse on saanut löytää synnin helvetin omasta povesta ja saanut kaiken anteeksi, ei tee mieli silmänräpäyksessä lausua tuomiota toisesta. Maasta poimitut kivet heltiävät ja ne putoavat alas. Ei voi sanoa: Voi rakkaat omat viat, hyi lähimmäisen liat! Ei voi sanoa. Ei voi sanoa, kun itse on saanut synnit anteeksi.

Ja niin se onkin, että jotka ovat saaneet olla Herran Jeesuksen koulussa, ne ovat aina hiljaisia siellä, missä rohkeasti pauhataan toisten synneistä. Minulle muistuu mieleen eräs rakas pappisveli Herran Siionista, kun hän kuuli erään hyvän ystävänsä rumasta lankeemuksesta. Hän sanoi näin: "Voi, voi, siltä ihmiseltä Jumala on ottanut varjeluksensa pois!" Voi, miten nöyrä tunnustus tuohon sanaan sisältyi! Jos minä olen saanut välttyä sellaisesta synnistä, niin se johtuu siitä, että Jumala on minua varjellut. Mutta voi minua, jos Hän ottaa minulta varjeluksensa pois.

Tässä tekstimme lopussa sanottiin: "Jeesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut? Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jeesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse." Minä tiedän, rakkaat kuulijat, että tuolla maailmassa moni synnintekijä vetoaa tähän Raamatun kohtaan ja sanoo siellä kulkiessaan: Eihän Jeesus sitäkään naista tuominnut. Mutta Jumalan valtakunnan valkeudessa Herran Jeesuksen edessä tapahtuu kuitenkin jotakin aivan muuta, kuin että syntinen pääsisi synnin rakkaudessa murtumattomin tunnoin matkaansa jatkamaan. Kyllä siinä Herran Jeesuksen kasvojen edessä vedetään pimeyden työt valkeuteen.

Lue lisää

Muistelemme vielä Raamattua. Esimerkiksi samarialainen nainen Syykarin kaivolla ammensi siellä vettä. Jeesus sanoo, että joka juo tuota vettä, joka tuosta ammennetaan, se janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei janoa iankaikkisesti. Niin vaimo sanoo, että anna minullekin sitä vettä, ettei tarvitsisi kulkea täällä ammentamassa tätä vettä. — Me huomaamme, että ei se tuo vaimo, Samarian nainen, ymmärtänyt, mitä Jeesus sanoi. Niin Jeesuksen täytyi ruveta tekemään syntistätuosta naisesta, ja hän sanoi näin tuolle naiselle: "Hae miehes tänne!" Nainen sanoo: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoo: "Aivan oikein sinä sanoit, ei sinulla ole miestä, sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Oikein sinä sanoit!" Ja silloin nainen jätti, kuulkaa, vesiastian siihen kaivolle ja meni Syykarin kaupunkiin keskelle kaupunkia ja sanoi: "Voi, voi, tulkaa katsomaan kaikki tuota miestä, joka on sanonut kaikki, mitä minä olen täällä maailmassa tehnyt! Liekö Kristus?"
Ei siinä tee mieli puolustella, mutta täytyy tunnustaa vanhan virrentekijän kanssa: "Kaikki sulle ilmi on. Tunnet minut,, tiedät senkin, että olen kelvoton, huonoin seassa huonojenkin...

Kuulitko sinä, seuravieras, Herra Jeesus sanoi: "En minäkään sinua tuomitse." Tuolle tuli armopäätös. Eikä tuota naista Herra Jeesus jättänyt omien käsien varaan kulkemaan, mutta joka päivä uudistuvan armon varaan. Miksi näin? Siksi, että Jumalan armo on terveellinen. Se panee kaiken jumalattoman menon hylkäämään, maailmalliset himotkin tässä maailmassa syntinä hylkäämään ja tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään.

M. Uistelija kirjoitti:

Muistelemme vielä Raamattua. Esimerkiksi samarialainen nainen Syykarin kaivolla ammensi siellä vettä. Jeesus sanoo, että joka juo tuota vettä, joka tuosta ammennetaan, se janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei janoa iankaikkisesti. Niin vaimo sanoo, että anna minullekin sitä vettä, ettei tarvitsisi kulkea täällä ammentamassa tätä vettä. — Me huomaamme, että ei se tuo vaimo, Samarian nainen, ymmärtänyt, mitä Jeesus sanoi. Niin Jeesuksen täytyi ruveta tekemään syntistätuosta naisesta, ja hän sanoi näin tuolle naiselle: "Hae miehes tänne!" Nainen sanoo: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoo: "Aivan oikein sinä sanoit, ei sinulla ole miestä, sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Oikein sinä sanoit!" Ja silloin nainen jätti, kuulkaa, vesiastian siihen kaivolle ja meni Syykarin kaupunkiin keskelle kaupunkia ja sanoi: "Voi, voi, tulkaa katsomaan kaikki tuota miestä, joka on sanonut kaikki, mitä minä olen täällä maailmassa tehnyt! Liekö Kristus?"
Ei siinä tee mieli puolustella, mutta täytyy tunnustaa vanhan virrentekijän kanssa: "Kaikki sulle ilmi on. Tunnet minut,, tiedät senkin, että olen kelvoton, huonoin seassa huonojenkin...

Kuulitko sinä, seuravieras, Herra Jeesus sanoi: "En minäkään sinua tuomitse." Tuolle tuli armopäätös. Eikä tuota naista Herra Jeesus jättänyt omien käsien varaan kulkemaan, mutta joka päivä uudistuvan armon varaan. Miksi näin? Siksi, että Jumalan armo on terveellinen. Se panee kaiken jumalattoman menon hylkäämään, maailmalliset himotkin tässä maailmassa syntinä hylkäämään ja tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään.

Lue lisää

Minä kysyn, veljet ja sisaret rakkaat, teiltä: Onko tullut matkalla vikoja? Jos ei ole tarvinnutkaan olla rypemässä pakanallisissa synneissä, niin on tainnut synnin pölyä tarttua jalkapohjien. Mutta Herra Jeesus sanookin, kuule, se joka kerran on pesty, ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään. Ylennä sydämesi vieläkin uskomaan Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki matkan viat, heikkoudet, synnit, epäilyksetkin anteeksi. (siunauksia) Veljet ja sisaret vaivassa ja valtakunnassa! Tuo suviseurojen tunnus: "Valvokaat ja aina rukoilkaat!" se velvoittaa meitä. Sanon näin lopuksi: Taistelkaa vielä vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kuulumaan. Sinäkin andistettu, kiusattu ja puristettu, sinä kerran pääset tuosta ahtaasta savimajasta kiittäen liitämään Isän kotiin.
Minä olen tässä teidän edessänne läpikotaisin syntisenä. Saanko minäkin uskoa teidän kanssanne? (siunaus) Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne.
Jeesuksen nimeen, amen.

S. Avimaja kirjoitti:

Minä kysyn, veljet ja sisaret rakkaat, teiltä: Onko tullut matkalla vikoja? Jos ei ole tarvinnutkaan olla rypemässä pakanallisissa synneissä, niin on tainnut synnin pölyä tarttua jalkapohjien. Mutta Herra Jeesus sanookin, kuule, se joka kerran on pesty, ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään. Ylennä sydämesi vieläkin uskomaan Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki matkan viat, heikkoudet, synnit, epäilyksetkin anteeksi. (siunauksia) Veljet ja sisaret vaivassa ja valtakunnassa! Tuo suviseurojen tunnus: "Valvokaat ja aina rukoilkaat!" se velvoittaa meitä. Sanon näin lopuksi: Taistelkaa vielä vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kuulumaan. Sinäkin andistettu, kiusattu ja puristettu, sinä kerran pääset tuosta ahtaasta savimajasta kiittäen liitämään Isän kotiin.
Minä olen tässä teidän edessänne läpikotaisin syntisenä. Saanko minäkin uskoa teidän kanssanne? (siunaus) Halu minulla on uskoa yhdessä teidän kanssanne.
Jeesuksen nimeen, amen.

Lue lisää

Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika
(Matt. 16: l6.)

Jeesuksen luona kävi hyvin useasti kiivas väittely. Kuka on tämä ihmeellinen mies? Monasti tuli vastauksia oikealta ja vasemmalta: vain puusepän poika tai haudasta noussut Johannes Kastaja tai tietoviisaat tutkijat tulivat siihen tulokseen, että Jeesus on varmaan Elia, se suuri profeetta, josta Malakia ennusti. Kyseleminen jatkuu ja vastauksia tulee: aikansa suuri ihminen, suuri opettaja, vain taruhenkilö, ei kannata vastata mitään.

Merkillistä on nähdä, että Jeesus menee kaikkien näiden väittelyiden ja vastausten antajien ohitse omiensa luokse ja kysyy niiltä, jotka hänet tuntevat: Kenenkä te sanotte minun olevan? Siellä on sydän täynnä nähtyä ja kuultua ja elävästi koettua, ja sieltä vastataan: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus tiesi ja tietää, että tämä vastaus ei ole mikään mietiskelyn tulos, vaan tällainen tieto on voinut laskeutua ihmissydämeen yksinomaan taivaasta. Rakas taivaan Isä on itse painanut tämän tiedon vastaajan sydämeen.

Kristuksen, elävän Jumalan Pojan löytäminen on asia, johon ei voi mitään täällä maailmassa olevaa verrata. Niin suuri se on. Ylioppilaaksi tultuani oli sisimmässäni eittämätön halu lähteä lukemaan papiksi, ja lähdinkin. Mutta voi sitä lukutaivalta siellä Helsingissä. Toista vuotta kuljin kuin helvetin tuskissa. Ei ollut päivän rauhaa eikä yön lepoa. Ruoka ei ruualle maistunut. Minulla ei ollut Jumalan rauhaa, jonka tiesin olevan olemassa, koska olin sen omin silmin Raamatusta nähnyt, että sellainenkin on. Kävin hakemassa monesta paikasta apua, mutta sitä en saanut. Tämä on ehkä järkyttävää kuultavaa monen mielestä, kun sanon: monista hengellisistä piireistä kävin etsimässä sitä, mitä sieluni kipeästi kaipasi, mutta en saanut. En, vaikka kuinka yritin. Olin jo päättänyt jättää lukuni siihen. Kuinka voisin opastaa toisia taivaan tielle, kun en itsekään sillä ole, kuinka saarnaisin evankeliumia rauhasta osattomana. Kun helvetin lieskat löivät tuntoni ylitse, sanottiin minulle eräässäkin paikassa: "Nyt olet sillä parhaalla paikalla, ole hiljaa ja odota." Uskovaisena pappina en ole saattanut sanoa, eikä minulla ole siihen lupaakaan, sanoa synnin haavoissa olevalle ihmiselle: nyt olet sillä parhaalla paikalla. Se olisi aivan kauheata.

Lenna Pellikka kirjoitti:

Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika
(Matt. 16: l6.)

Jeesuksen luona kävi hyvin useasti kiivas väittely. Kuka on tämä ihmeellinen mies? Monasti tuli vastauksia oikealta ja vasemmalta: vain puusepän poika tai haudasta noussut Johannes Kastaja tai tietoviisaat tutkijat tulivat siihen tulokseen, että Jeesus on varmaan Elia, se suuri profeetta, josta Malakia ennusti. Kyseleminen jatkuu ja vastauksia tulee: aikansa suuri ihminen, suuri opettaja, vain taruhenkilö, ei kannata vastata mitään.

Merkillistä on nähdä, että Jeesus menee kaikkien näiden väittelyiden ja vastausten antajien ohitse omiensa luokse ja kysyy niiltä, jotka hänet tuntevat: Kenenkä te sanotte minun olevan? Siellä on sydän täynnä nähtyä ja kuultua ja elävästi koettua, ja sieltä vastataan: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus tiesi ja tietää, että tämä vastaus ei ole mikään mietiskelyn tulos, vaan tällainen tieto on voinut laskeutua ihmissydämeen yksinomaan taivaasta. Rakas taivaan Isä on itse painanut tämän tiedon vastaajan sydämeen.

Kristuksen, elävän Jumalan Pojan löytäminen on asia, johon ei voi mitään täällä maailmassa olevaa verrata. Niin suuri se on. Ylioppilaaksi tultuani oli sisimmässäni eittämätön halu lähteä lukemaan papiksi, ja lähdinkin. Mutta voi sitä lukutaivalta siellä Helsingissä. Toista vuotta kuljin kuin helvetin tuskissa. Ei ollut päivän rauhaa eikä yön lepoa. Ruoka ei ruualle maistunut. Minulla ei ollut Jumalan rauhaa, jonka tiesin olevan olemassa, koska olin sen omin silmin Raamatusta nähnyt, että sellainenkin on. Kävin hakemassa monesta paikasta apua, mutta sitä en saanut. Tämä on ehkä järkyttävää kuultavaa monen mielestä, kun sanon: monista hengellisistä piireistä kävin etsimässä sitä, mitä sieluni kipeästi kaipasi, mutta en saanut. En, vaikka kuinka yritin. Olin jo päättänyt jättää lukuni siihen. Kuinka voisin opastaa toisia taivaan tielle, kun en itsekään sillä ole, kuinka saarnaisin evankeliumia rauhasta osattomana. Kun helvetin lieskat löivät tuntoni ylitse, sanottiin minulle eräässäkin paikassa: "Nyt olet sillä parhaalla paikalla, ole hiljaa ja odota." Uskovaisena pappina en ole saattanut sanoa, eikä minulla ole siihen lupaakaan, sanoa synnin haavoissa olevalle ihmiselle: nyt olet sillä parhaalla paikalla. Se olisi aivan kauheata.

Lue lisää

Olin pyytänyt, että Jumalan valtakunta minua lähestyisi. Panen tänäkin päivänä syntiset sormet ristiin ja kiitän Jumalaani siitä, että Jumalan valtakunta minua lähestyi, ja tuli aivan lähelle auttavan voimansa kanssa. Tämä oli niin valtava asia, että en voinut tuota lokakuista sunnuntai-iltaa (v. 1938) unohtaa, enkä voikaan. Silloin tapahtui suuria asioita minun kohdallani. Herra Jeesus olikin Siionissansa, ja ojenteli käsiänsä minua nääntyvää kohti. Olin raskautettu ja Herra Jeesus antoi levon. Pyhältä Hengeltä kajahti ennen uskoneen ja syntinsä anteeksi saaneen suusta verinen evankeliumi, aivan ihmeellinen. "Paula katkesi ja lintu vapaaksi pääsi." Sain Jeesuksen veressä syntini anteeksi. Herra elää, minä olen nähnyt Hänet, Hän on ollut minun apuni tuskassa. Kuulkaa kaikki, minä olen nähnyt Hänet. Hän oli ja on omiensa kanssa Siionissa. Tätä suurta näkyä en ole saattanut kieltää enkä tyhjäksi tehdä, enkä sitä voi, en totisesti. Tämän saman on saanut kokea jokainen Jumalan lapsi, joka tuhlaajan retkiltä sai tulla Isän kotiin Jumalan valtakuntaan. Herra Jeesus kulki ja kulkee vereen kastetuissa vaatteissa laumansa edellä Siionin laitumilla. Me olemme nähneet ja saamme sanoa, ja meidän täytyy sanoa: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika," kuten Pietarikin aikanaan sanoi.

Kun löysin Jumalan valtakunnan, löysin Herran Jeesuksen. Jeesushan sanoikin: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Tämän tähden Herran Siioni on minulle rakas ja~ kallis. En ole saattanut enkä voinut lähteä tästä minnekään, enkä tätä potkimaan enkä lokaamaan. "Herra, tässä minun on hyvä olla." "Herra, kenen tykä me menisimme, sillä Sinulla on iankaikkisen elämän sana." "Sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika."

Tähän tunnustukseen on Herra Jeesus sitonut kaksi suurta asiaa. "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." "Niin ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet, ja Jumalan perhe, apostolein ja profeettain perustuksen päälle rakennettu, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. (Ef 2:19–20). Tälle tunnustukselle: "Sinä olet Kristus," rakentuu Kristuksen kirkko, Hänen seurakuntansa. Tämä tunnustus yhdistää kaikki elävässä uskossa olevat yhteen, mutta se samalla erottaa heidät maailmasta ja vääristä opeista. Kristuksen seurakunta on kaikkina aikoina saanut taistella juuri tämän tunnustuksen ja opin puolesta maailmaa ja harhaoppeja vastaan.

P. Anija kirjoitti:

Olin pyytänyt, että Jumalan valtakunta minua lähestyisi. Panen tänäkin päivänä syntiset sormet ristiin ja kiitän Jumalaani siitä, että Jumalan valtakunta minua lähestyi, ja tuli aivan lähelle auttavan voimansa kanssa. Tämä oli niin valtava asia, että en voinut tuota lokakuista sunnuntai-iltaa (v. 1938) unohtaa, enkä voikaan. Silloin tapahtui suuria asioita minun kohdallani. Herra Jeesus olikin Siionissansa, ja ojenteli käsiänsä minua nääntyvää kohti. Olin raskautettu ja Herra Jeesus antoi levon. Pyhältä Hengeltä kajahti ennen uskoneen ja syntinsä anteeksi saaneen suusta verinen evankeliumi, aivan ihmeellinen. "Paula katkesi ja lintu vapaaksi pääsi." Sain Jeesuksen veressä syntini anteeksi. Herra elää, minä olen nähnyt Hänet, Hän on ollut minun apuni tuskassa. Kuulkaa kaikki, minä olen nähnyt Hänet. Hän oli ja on omiensa kanssa Siionissa. Tätä suurta näkyä en ole saattanut kieltää enkä tyhjäksi tehdä, enkä sitä voi, en totisesti. Tämän saman on saanut kokea jokainen Jumalan lapsi, joka tuhlaajan retkiltä sai tulla Isän kotiin Jumalan valtakuntaan. Herra Jeesus kulki ja kulkee vereen kastetuissa vaatteissa laumansa edellä Siionin laitumilla. Me olemme nähneet ja saamme sanoa, ja meidän täytyy sanoa: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika," kuten Pietarikin aikanaan sanoi.

Kun löysin Jumalan valtakunnan, löysin Herran Jeesuksen. Jeesushan sanoikin: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Tämän tähden Herran Siioni on minulle rakas ja~ kallis. En ole saattanut enkä voinut lähteä tästä minnekään, enkä tätä potkimaan enkä lokaamaan. "Herra, tässä minun on hyvä olla." "Herra, kenen tykä me menisimme, sillä Sinulla on iankaikkisen elämän sana." "Sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika."

Tähän tunnustukseen on Herra Jeesus sitonut kaksi suurta asiaa. "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." "Niin ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet, ja Jumalan perhe, apostolein ja profeettain perustuksen päälle rakennettu, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. (Ef 2:19–20). Tälle tunnustukselle: "Sinä olet Kristus," rakentuu Kristuksen kirkko, Hänen seurakuntansa. Tämä tunnustus yhdistää kaikki elävässä uskossa olevat yhteen, mutta se samalla erottaa heidät maailmasta ja vääristä opeista. Kristuksen seurakunta on kaikkina aikoina saanut taistella juuri tämän tunnustuksen ja opin puolesta maailmaa ja harhaoppeja vastaan.

Lue lisää

Ihminen saattaa kiintyä helposti joihinkin persooniin ja nimiin, sekä ulkonaisiin muotoihin. Kristuksen seurakunta ei ole siellä tai täällä sen tähden, että siellä on niin tai näin hyviä ihmisiä. Siellä löysin kodin, jossa rauhattomalle rauha saarnattiin, missä syntinen sai nähdä Herran Jeesuksen avoimet haavat ja missä hänet Jeesuksen lunastuksen perusteella julistettiin Jumalan lapseksi, ja Herra Jeesus osoitettiin siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa. Täällä on elävässä käytännössä tämä tunnustus: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Täällä oli syntien anteeksiantamus, täällä päästävä evankeliumi, jota evankeliumia Herra ei uskonut tälle maailmalle eikä edes enkeleilleen, vaan Hän uskoi sen omillensa. Eikä sitä taida kukaan muu julistaa, kuin Jeesuksen oma ja Jumalan lapsi.

Olen saanut paljon kirjeitä ja puhelinsoittoja, joissa on uhkailtu muodossa jos toisessakin. On pyritty tekemään jopa ongelmalliseksi oloni pappisvirassani. Sanon vain lyhyesti: tässä seison ja tähän kaadun. Minun Jumalani on minua auttava. Olen ilolla saanut ammentaa vettä autuuden lähteestä ja olen ilolla saanut saarnata veristä evankeliumia tuhansille ja taas tuhansille synnin hädässä oleville ihmisille, ja se evankeliumi on ollut Jumalan voima sen uskovalle autuudeksi. Edellä oleva tunnustus on minulle riittänyt, ja se saa myöskin riittää pappisvirassani. Minun kanssani on noin nelisenkymmentä pappisveljeä vielä sittenkin, Jumalalle kiitos, tässä vaivassa ja valtakunnassa matkaa tekemässä yhdessä toisten Pyhän Hengen pappien kanssa Herran Siionissa. Jumala rakas Isä on meille voimia antava.

Jumala on minua paljon rakastanut. On rakastanut siinäkin, kun on ottanut minulta niin paljon pois. Mutta on Hän minua siinäkin niin paljon siunannut. Kun elämä on ollut raskasta ja se on ollut murhepilvien peitossa ja on tuntunut, että kaikki on mennyt, on kuitenkin ollut yksi ihana asia, ja se on tämä: olen saanut olla Herran Siionissa ja olen saanut molemmin käsin tarrautua kiinni alttarin sarviin. Vaikka kaikki muu menisi, tässä on minun elämäni ja olemiseni.

Rakkaat Jumalan lapset kautta Siionin, tämä maailma on vaivojen maa, mutta tämä ei ole iankaikkinen, ei sinulle eikä minulle. Jumalan lapset haetaan täältä pois. Usko vieläkin synnit Jeesuksen veressä anteeksi. Ole vapaa sinä vapaaksi ostettu.

"kiittäkää, kiittäkää, kiittäkää Herraa, että Jumalan lapset pääsevät, Hänen luonaan olemaan."

Lenna Pellikka
Päivämies 12.10.1961