Ateistit, pelkäättekö vai iloitsette.........

Joo.

Kysymyksenasettelusta päätellen et kykenisi ymmärtämään vastausta.

En pelkää enkä iloitse, vaan suhtaudun siihen melko neutraalisti. Se tulee sitten ajallaan.

En pelkää, en iloitse. Hyväksyn sen elämään kuuluvana tosiasiana.

Kuolema on luonnon tapa kehottaa meitä ottamaan vähän rauhallisemmin.

Onko sinulla ongelmia elää tätä elämääsi?
Mielialalääkkeet eivät suositeltavia mielestäni, mutta silti ehdottaisin, että käyt lääkäriltä niitä pyytämänssä.
Tuo kuolemajatuksissa viihtyminen voi vielä johtaa ajatuksesta tekoihin.
Uskonnon kauttahan noita ajatuksia tulee. Luvataan parempi elämä kuoleman jälkeen.
Sillä tavalla saatiin yksinkertainen kansa suostumaan huonoon palkkaan ja kehnoon asumiseen.
Että, se vieläkin menee läpi vaikka lähes kaikilla on mahdollisuus koulutukseen.

Kuolema on väistämätön tosiasia. Ei siihen liity mitään suuria tunnetiloja.

Minä uskon elämänjälkeiseen kuolemaan, minkä "saavuttamiseksi" ei tarvitse suorittaa rituaaleja eikä olla telepaattisessa yhteydessä mielikuvitusolentoihin.

Mitä sitä pelkäämään. Minua huonommatkin ovat siitä suoriutuneet.
Miksi siitä iloitsisikaan. En ole vielä kyllästynyt elämään. Päin vastoin. Eläkkeellä jää aikaa itselle ja elämisen vapaus ja nautittavuuskin on aivan erilaista kuin työuran aikana.

Kuolema on mitä kuolema on, se on taattu kaikille tasapuolisesti.

Kuolema on deadline. Olen aina kiitollinen kun on selkeä deadline jota ennen hommat pitää saada valmiiksi. Vain deadlinen kanssa saan itsestäni parhaat kyvyt esiin. Iloitsen siis kuolemasta ja ennen sitä, elän parhaan elämän mihin pystyn.

Mitäs hihhuli itse? Mutiset itseksesi mielikuvistusystävällesi ja tuhlaat koko elämäsi satujesi parissa? Onnea valitsemallasi tiellä.

En pelkää. Paitsi äkkikuolemaa, niin nopeata että ei ehdi tyhjentää selaimen historiaa.

Enpä muista, että uskovaisenkaan hautajaisissa olisi ilosta rallateltu.

En pelkää kuolemaani.

Minun ei tarvitse huolehtia tuonpuoleisesta, sillä en usko tuonpuoleista olevan.

Elämä on ihmisen parasta aikaa ja jos se loppuu liian aikaisin, niin onhan se surullista.

Elämän rajallisuus tekee siitä juuri arvokkaan. Ikuisuudessahan kaikki olisi yhdentekevää, koska se jatkuu loputtomiin. Kaiken voi lykätä tuonnemmaksi.

Kysymyksenasettelusi on niin typerä ja selkeän tarkoitushakuinen, ettei siihen oikeastaan voi vastata. Ihan kuin kuolema olisi mustavalkoinen asia ja vielä niin, että sitä joko odotetaan nauraen tai pelätään. Kertoo paljon sinun omasta ajatusmaailmastasi. Sinun mielestäsi kanssasi samoin ajattelevan ei tarvitse pelätä kuolmaa, mutta eri tavoin ajattelevien tulisi pelätä. Enkö olekin oikeassa?

Kuolintapa hieman pelottaa, mutta ei itse kuolema.

Turha sitä kuolemaa on koko ajan miettiä. Tulee aikanaan kaikille.
Joskus tuntuu, että uskovaiset oikein odottavat kuolemaansa. Kristittyjen hautajaisissa kuuleekin usein fraasin, miten vainaja on paremmassa paikassa.
Toki sen ymmärtää, kun on kysymys vanhasta ja/tai sairaalasta ihmisestä. Kärsimys loppui. Paremmasta paikasta en tiedä.
Sama fraasi on kuitenkin käytössä lapsen ollessa kyseessä, perusterveestä lapsesta, jolle on sattunut kohtalokas onnettomuus. Sellaisen lapsen vanhemmat jäävät miettimään, miksi lapsellani on parempi olla jossain muualla, kuin omien rakastavien vanhempiensa luona.
Tärkeintä on elää elämäänsä eikä elää etukäteen kuolemaansa.

Ajatus kuolemasta ei ole mukava mutta kuoltava on. Kivulias kuoleminen pelottaa.

Ajattelen kuolemaan niin ettei se eroa nukkumisesta, paitsi siinä etten herää.

Millaisen vastauksen haluat?

Jaahas, mites nyt vastaisi tuohon,

olen pienen viisivuotiaan isä ja haluaisin kyllä vielä nähdä miten hän kasvaa isoksi ja olla siinä mukana hänen kanssaan kokemassa vielä paljon eri juttuja.

eli yritän kyllä karttaa kuolemaa vielä noin 40-vuotta. Syön terveellisesti ja urheilen ja niin pois päin.

Mutta ilmeisesti tässä haetaan lähinnä sitä että pelkääkö kuoleman jälkeistä vai ei.

En pelkää kuolemanjälkeistä koska mitään sellaista ei ole.

Jonkun epämiellyttävän ihmisen kuolema ei minua todellakaan saa suremaan hänen poismenoaan.

En kumpaakaan, ainakaan tällä hetkellä.