http://www.onewaymission.fi/index.php/opetusta/luettavaa/485-kuuliaisuus-on-astinlauta-nakemiseen
"Raamattu sanoo: ”Synnintekijä ei tiedä, mihin hän menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1 Joh.2:11) Kaikki synti sokaisee ja johtaa ihmistä harhaan. Mutta kun me kilvoittelemme Pyhän Hengen voimassa vaeltaen kuuliaisina Jumalan sanalle, tapahtuu jotain aivan muuta, päinvastaista. Me alammekin nähdä salattua Hengen todellisuutta ja ymmärtää Jumalan maailmaa."
"Mistä johtuu, että hengellinen maailma on tänään niin suuressa kaaoksessa? Miten on mahdollista, että opit, jotka kuuluivat aikaisemmin pakanuuteen, tunkeutuvat tänään seurakuntien sisälle? Miksi jopa paimenet ja kirkon piispat ovat omaksumassa arvoja ja oppeja, jotka ovat kaukana Raamatun opetuksesta? Se johtuu kristillisessä seurakunnassa leviävästä sokeudesta. Se johtuu siitä, että kuuliaisuudella Jumalan sanalle ei ole enää mitään merkitystä; siitä seuraa hengellinen sokeus. "
"Juuri tuo Pyhä Henki on antanut meille Raamatun. Pyhä Henki on antanut Raamatun, jotta sinä sen avulla kykenet erottamaan Pyhän Hengen ja vieraat henget toisistaan. Raamattu on tärkein henkien erottamisen lahja. Mitä paremmin tunnet Raamattua, sitä paremmin tunnet Pyhää Henkeä."
"Erään valtavan amerikkalaisen megaseurakunnan pastori totesi äskettäin: ”Seurakuntamme alkoi kasvaa, kun me lopetimme synnistä puhumisen.” Se, että kokous vetää tuhansia ihmisiä ja seurakunta kasvaa, ei vielä tarkoita sitä, että Jumalan valtakunta kasvaa."
"Raamattu sanoo: ”Synnintekijä ei tiedä, mihin hän menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1 Joh.2:11) Kaikki synti sokaisee ja johtaa ihmistä harhaan. Mutta kun me kilvoittelemme Pyhän Hengen voimassa vaeltaen kuuliaisina Jumalan sanalle, tapahtuu jotain aivan muuta, päinvastaista. Me alammekin nähdä salattua Hengen todellisuutta ja ymmärtää Jumalan maailmaa."
"Mistä johtuu, että hengellinen maailma on tänään niin suuressa kaaoksessa? Miten on mahdollista, että opit, jotka kuuluivat aikaisemmin pakanuuteen, tunkeutuvat tänään seurakuntien sisälle? Miksi jopa paimenet ja kirkon piispat ovat omaksumassa arvoja ja oppeja, jotka ovat kaukana Raamatun opetuksesta? Se johtuu kristillisessä seurakunnassa leviävästä sokeudesta. Se johtuu siitä, että kuuliaisuudella Jumalan sanalle ei ole enää mitään merkitystä; siitä seuraa hengellinen sokeus. "
"Juuri tuo Pyhä Henki on antanut meille Raamatun. Pyhä Henki on antanut Raamatun, jotta sinä sen avulla kykenet erottamaan Pyhän Hengen ja vieraat henget toisistaan. Raamattu on tärkein henkien erottamisen lahja. Mitä paremmin tunnet Raamattua, sitä paremmin tunnet Pyhää Henkeä."
"Erään valtavan amerikkalaisen megaseurakunnan pastori totesi äskettäin: ”Seurakuntamme alkoi kasvaa, kun me lopetimme synnistä puhumisen.” Se, että kokous vetää tuhansia ihmisiä ja seurakunta kasvaa, ei vielä tarkoita sitä, että Jumalan valtakunta kasvaa."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuuliaisuus Jumalan Sanalle on Raamatussa usein toistuva ilmaus ja kehotus. Ensimmäinen Johanneksen kirje osoittaa, että juuri kuuliaisuus, ojentautuminen elämässä Raamatun Sanan mukaan on ensimmäisen käskyn täyttämistä – se, joka sanoo rakastavansa Jeesusta ei voi elää räikeässä ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa:
1. Joh. ”Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.”
” Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.”
Avaus on aivan oikeassa siinä, että henkien erottamisen armolahjaa ei voi olla ihmisellä, joka ei tutki Raamattua, ymmärrä sen totuuksia ja halua elää sen mukaan. Monien äärikarismaattisten, epäraittiiden oppien tunkeutuminen helluntailaisuuteen on mahdollista vain siksi, että niitä ei arvostella Jumalan Sanalla. Juuri Raamatun Sanan valossa voimme nähdä, onko jokin ilmiö hengellinen vai sielullinen:
Hepr. 4:12 ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”.
Tärkeä kohta avauksessa on se, että kuuliaisuutemme on kilvoittelua. Vaarana avauksen lukemisen jälkeen on siinä, että siitä saa helposti käsityksen, että hengellinen näkökykyni terävöityy eläessäni Sanan mukaan; alan tarkkailla itseäni, elänkö kaikella tavalla Sanan mukaan, koko ajan puhtaasti. Pinnallisesti luettuna itse Raamattukin aiheuttaa meissä sisäisen ristiriidan: toisaalta Jeesuksen seuraaja on kuuliainen Sanalle, eikä tee synti ja toisaalta myös uskovassa on syntiä.
1. Joh. 5:18 ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.”
1. Joh. 1:10 ”Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
Vastaus löytyy evankeliumin ja lain erottamisesta toisistaan. On mahdotonta, että uskova suosisi syntiä elämässään, eläisi kuin maailman ihminen, tekisi syntiä kokematta siitä huonoa omaatuntoa Jumalan edessä. Tärkein uskovan kilvoittelu on siinä, että hän eläisi armossa, tunnustaen syntinsä ja uskoen ne aina vain anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin hän on koko ajan puhdas Jumalan silmissä, uskossa Jeesuksen sovitustyöhön.
On suurta armoa saada erottaa se osa meistä, joka haluaa noudattaa Sanaa ja se ihmisyyteen kuuluva syntinen osa, joka kaikesta huolimatta vielä lankeilee ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
Room. 7:25 ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Niinpä - kuuliaisuus on meidän rakkautemme osoitusta Jumalaa kohtaan.
Armo ja anteeksianto on kuitenkin kaiken avain, aivan kuten nimi. aivan tämmöisenäni toi esille. Voimme yrittää olla kuuliaisia, jotta näkisimme hengellisesti oikein. Kokiessamme vajavaisuuttaa näkemisessä, johtopäätös olisi, että en ole vielä aivan riittävän kuuliainen, vielä minussa on synnin rippeitä: täytyy kilvoitella lujemmin kuuliaisuudessa, että näkisin paremmin.
Tämä oli fariseusten keskeinen ajatusrakennelma. He lukivat Sanaa jatkuvasti, pitivät päivittäin lukuisia rukoushetkiä, palvelivat lähimmäisiään ja tekivät johtopäätöksen: kuuliaisuuden vuoksi heilläl on oikea näkökyky hengellisiin asioihin. He ovat hengellisesti näkeviä, syntiin lankeilevat ovat vielä syntisiä eivätkä ansaitse Jumalan siunauksia.
Kaikenlainen palkkiojärjestelmä on aina lihallisen mielemme tuotosta. Me ymmärrämme aina Jumalan Sanaakin vajavaisesti. On suurta nöytyyttä myöntää tämä ja olla rakkaudellisessa yhteydessä niihinkin uskoviin, joilla on hieman erilainen näkemys joistakin Raamatun Sanan kohdista. Miltä tuntuisi pitää luterilaista uskovaa kilvoittelijaa rakkaana veljenä tai sisarena Kristuksessa ja toisaalta olla valmis varoittamaan helluntailaista syntielämää suosivaa, että hän palaisi takaisin elämän tielle?
Avaukseen liittyen:"Se johtuu siitä, että kuuliaisuudella Jumalan sanalle ei ole enää mitään merkitystä; siitä seuraa hengellinen sokeus. " Tämä on aivan totta ja mielestäni on selvää, että elämme laajalti Jumalan Sanasta luopumisen aikaa.
Sen sijaan avauksen otsikon haluan muuttaa toiseen muotoon. Sanoisin paremminkin näin: "Näkeminen on astinlauta kuuliaisuuteen". Nyt lauseeseen ei enää jää lihallisen ponnistuksen makua. Jumalan Sanan tutkiminen, hengellisten opetusten, armon ja lain ymmärtäminen tuottaa meissä halua olla puhtaita ilman synnin orjuutta - mitä enemmän näemme oikein Raamatun Sanaa, sitä enemmän meissä on halua olla Sanalla myös kuuliainen.