Oletko tätä mieltä uskovista?

Jokainen tuntemani uskova on säännönmukaisesti kääntänyt minulle selkänsä hädän hetkellä..mitäs siihen sanot? Lisäksi minua on päin naamaa haukuttu,on selän takana paneteltu ja kun päätin että nyt riittää,menen mieluummin helvettiin hauskan elämän jälkeen kuin kidun uskovana täällä ja sen ilmoitin monta kertaa rukouksissa myös Jumalalle, niin eipä tuo mitään vastannut,juuta eikä jaata,mutta veikkaan että on kyllä tasan nähnyt jokaikisen kyyneleen,jonka olen toisen uskovan ilkeyden ja piittamattomuuden vuoksi vuodattanut! Kosto on Jumalan,sanotaan,mutta niin vain on,että ne,jotka eniten tukea ja apua ja rakkautta tarvitsevat,ne sitä srkssa vähiten saavat. Pastorit ja egot, hierarkiat,kuppikunnat ja lapset ulos pesuveden mukana, kirjaimellisesti!

Olet hyvinkin oikeassa ja monessa asiassa, mutta maailmassa on onneksi ja myös sinun onneksesi paljon ihmisiä, jotka ei julista uskontoa,vaan ovat ihania tavallisia ihmisiä, rehellisiä murheineen ja iloineen, siis eläviä, tavallisia ihmisiä. Löydä heidät! Ei tarvitse pettyä.

"Saako Herran palvelija riidellä, solvata ja puhua puppua lähimmäisitään?"

Ei saa.

"Jospa meidät Jeesukseen uskovat tunnettaisiin lempeästä lujuudesta. Siitä, että olemme oikeudenmukaisia ja tasapuolisia ja että osaamme ottaa vastaan myös moitteet, silloin kun niihin on syytä. Jospa kaikessa kiinnittyisimme entistä vahvemmin Jumalan sanaan, niin että emme liittäisi kenenkään arvoa mielipiteisiin tai suorituksiin, vaan Jumalan armoon ja luomistyöhön. Voisiko tällainen asenne kutsua joukkoihin toisiakin?"

Aamen! Erittäin hyvää asiaa. Tämän kun aina muistaisi.

Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne.
1 Moos. 18:4–5.

Päivän kuumimpana hetkenä Mamren tammistossa Abraham sai vieraakseen kolme miestä, joita hän ei tuntenut, mutta joista hän piti hyvää huolta. Heprealaiskirjeessä kerrotaan, kuinka Abraham sai vieraanvaraisuutta osoittaessaan pitää tietämättään luonaan enkeleitä. Vieraat osoittautuivat Vapahtajaksi ja kahdeksi Jumalan enkeliksi.

Rakkauden osoittaminen vieraalle ja kodin avaaminen muukalaiselle voi tuoda yllättävän siunauksen mukanaan. Rakkaus yhdistää, se rakentaa luottamuksen ja ystävyyden sillan. Rakkauden ilmapiirissä myös evankeliumi voi alkaa kiinnostaa lähellemme lähetettyjä. – Kuinka lämpimät ovatkaan Abrahamin sanat, kun hän tarjoutuu pesemään vaeltajien jalat, tarjoaa lepopaikan ja tahtoo ravita väsyneet kulkijat. Pyyteetön rakkaus riisuu aina aseista. Sro.

Monesti kuulee sellaista että ei haluta taivaaseen, koska uskovat tekevät sitä ja tätä vääryyttä, eivätkä elä uskoa todeksi teoin, sanoin, ajatuksin, asentein. Minusta tuo on erittäin huono peruste alkaa karttaa näitä asioita. Jokainen voi olla esimerkkinä toisille parannuksen teossa ja Jeesuksen mielenmukaisesta elämästä. Kukaan ei kiellä sitä. On ihmisestä itsestään kiinni, kuinka hän haluaa elää. Jos ihminen noudattaa Jeesuksen rakkauteen kehoittavia ohjeita, siinä ei taatusti kärsi kukaan, päinvastoin.

Omaa taivasosuuttaan ei pidä menettää muiden ihmisten takia. Olkootpa nämä sitten millaisia tahansa. Ihmiset ovat aina vajavaisia, ihan loppuun saakka. Se on hyvä ottaa huomioon. Älkää katsoko ihmisiin. Katsokaa Kristuksen ristiin. Sieltä tulee valo ja voima, sekä pelastus.

On kyllä nin,että välittömästi,kun päätin irtaantua hihhulismista,maailmani avartui ja aloin voida paremmin, siis kiitos ilkeydestänne uskovat-ilman teitä olisin yhä harhassa :)

Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Ps. 91:4

Voiko olla kauniimpaa kuvaa Jumalan suojeluksesta ja rakkaudesta? Niin kuin lintuemo kätkee poikasensa siipiensä alle, levittää Jumala suojan meidän yllemme. Sen alla olemme turvassa. Jumalan uskollisuus on muuri ja kilpi koko elämän ajan. Se tarkoittaa, että hän ei jätä, hänen lupauksensa eivät petä eikä hän lakkaa rakastamasta meitä missään tilanteessa. Vaikka me olisimme uskottomia, hän pysyy uskollisena, koska hän ei nimeään ja lupauksiaan kiellä. Voi olla, että emme silti koe elämäämme turvalliseksi. Voi olla, että tunnemme jääneemme yksin. Voi olla, että koemme tappioita. Voi olla. Mutta minkä Jumala lupaa, se pitää, koemme mitä tahansa. Hän lupaa olla Jumalamme ja turvamme. Hän lupaa suojan siipiensä alla. Hän lupaa olla uskollinen muuri ympärillämme ja suojaava kilpi kupeellamme. Jumala pysyy Jumalanamme, vaikka maailma romahtaisi ympäriltämme.

Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.
Joh. 20:19–20

Kolme vuotta uskomattomia kokemuksia takana. Pelkoa ja jännitystä, ihmeitä ja merkkejä, pölyjen jaloista putsaamisia, kävelyä vetten päällä, myrskyn tyynnyttämistä sanalla, tuhansien ihmisten ruokkimista muutamalla leivällä ja kalalla, öisiä keskusteluja nuotion äärellä, uusia ihmeellisiä ajatuksia Jumalan valtakunnasta. Kaiken on todella täytynyt näyttää selvältä: tässä on Messias, joka johtaa kansansa vapauteen. Mutta sitten: Messias ei avaa suutaan, kun häntä syytetään jumalanpilkasta. Hän ei kutsu enkelijoukkoja apuun, kun häntä pahoinpidellään. Hän ei astu ristiltä alas, vaan kallistaa päänsä ja antaa henkensä. Messiaaksi ajateltu kuolee niin kuin ihminen. Samoin kuolevat seuraajien tulevaisuuden toiveet. – Jeesuksen seuraajien tie saattaa johtaa vieläkin toiveiden raunioille. Siellä Jeesus kuitenkin näyttää haavojaan, niin kuin lukittujen ovien taakse piiloutuneille opetuslapsille, ja sanoo: ”Rauha teille!” Sydän löytää levon levottomuuteensa. Herra on edelleen läsnä. Sro.

Jos siis edelleenkin tahdot osoittaa minulle armoasi, Herra, niin kulje meidän mukanamme. Vaikka tämä kansa on uppiniskainen, anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät omiksesi.
2 Moos. 34:9

Kun kohtaamme elävän Jumalan, kohtaamme myös omat puutteemme ja syntimme todellisina ja kipeinä. Joudumme sanomaan toistuvasti Mooseksen sanoin: ”Jos edelleen tahdot osoittaa minulle armosi.” Jumalan sanan vakavasti ottava joutuu myöntämään niin sydämen asenteen kuin tekojenkin jäävän puutteellisiksi. Oman elämän parantaminen on aina suhteellista, ja uskokin kestää vain armosta, kun todelliset koettelemukset kohtaavat. Mitä meillä olisi, mitä emme olisi lahjaksi saaneet? Mitä meillä olisi, mitä emme olisi saaneet ainoastaan Jumalan hyvästä tahdosta? Mitä jäisi käteen, jos uskomme ja elämämme olisi omassa varassamme? Kuten Moosekselle, Jumala sanoo tänään myös meille: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.” (2 Moos. 34:6) Siksi me kestämme, pääsemme perille.

Riippuu siitä, ketä taputetaan ja kuka tarvii nuhteet.
Henki sen Herrassa sanoo.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 23
1. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
15. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
16. Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!
17. Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?
18. Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'.
19. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?
20. Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on.
21. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu.
22. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu.
23. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
24. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!
25. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!
27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28. Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
29. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30. ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!
31. Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.
32. Täyttäkää siis te isäinne mitta.
33. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?

No ei saa riidellä, mutta tällä palstalla on mennyt luotsiin hermot. En puhu yleensä pahaa kenestäkään, mutta foorumeilla roikkuminen on joskus pahasta. Onhan se toisaalta kannanotto, jos poistetaan viestejä, mutta sitten Luotsin tulee kestää vastapalaute. Suosittelen pysymään pois tältä Suomi24 roskakirjoittajien palstoilta.

Suurin vallitseva tila kateus ja viha, toki helppoheikit saa haukkua, jos on näyttöä ja todisteita.

Suosittelen pysymään pois koko Tunkiosta. Teen niin jatkossa, koska tulee muuten revittyä tuo luotsi kappaleiksi.

Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi, joka havahtuisi ja turvaisi sinuun. Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Jes. 64:6–7

Synti on Jumalan kaipuun puutetta. Ei ole tarvetta tuoda elämäänsä ja asioitaan hänelle, ei ole tarvetta kutsua hänen nimeään avuksi. Jesajasta näytti siltä kuin pahin olisi tapahtunut, Jumala olisi jättänyt kansansa synteihinsä. Mutta jälleen hän muistutti itseään ja muita: ”Olethan sinä, Herra, meidän isämme! ”Jumalan asenne syntiä kohtaan ei muutu koskaan, mutta ei myöskään hänen armonsa. Isä on sittenkin isä, vaikka lapsi olisi lähtenyt synnin teille. Isän käsi voi muovata saven sellaiseksi kuin se tahtoo, tekijänsä kädessä savi taipuu uudelleen. Jesaja kertoi jo etukäteen valitun kansan kaupunkien tuhosta. Mutta hän näki myös sen synnyttämän janon anteeksiantamuksen sanomalle. Jesaja toi kansalleen viestin toivosta ja samalla kaikille muillekin ihmisille kaikkina aikoina. – Katso siis Herra meitäkin; kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Sro

Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Joh. 2:4–5

Tapa, millä Jeesus puhutteli äitiään, kääntyy suomeksi kömpelösti ja vaikuttaa siksi tylyltä. ”Nainen” on kuitenkin kunnioittava puhuttelumuoto. Jeesus ilmaisee sanoillaan, ettei tahdo puuttua viinin loppumisen ongelmaan hääjuhlassa, koska hänen aikansa julkiseen toimintaan ei ollut vielä koittanut. Jeesus näyttää kieltävän apunsa, mutta lopulta kuitenkin auttaa. Samalla tavalla kuin kohdatessaan tyttärensä puolesta rukoilevan pakananaisen, joka aneli Herransa pöydältä putoilevia murusia. Koeteltuaan naisen uskoa, Jeesus auttoi häntä, niin kuin oli koko ajan aikonutkin. Maria tunsi Jeesuksen ja aavisteli, että jonkinlainen apu olisi nytkin tuloillaan ja pyysi palvelijoita olemaan valmiina siltä varalta, että käsky kävisi tehdä jotakin. – Tuskallista on odottaa apua, kun hätä on suuri. Herramme ei kuitenkaan kiusaa ketään. Vastaus odottaa ainoastaan oikeaa aikaa ja tapaa toteutua. Kun aika on, sitten apu jo heti saapuukin.

Palstalle kirjoittajista riitelijöitä eivät ole ne, jotka puolustavat puhtaita ja terveitä herran Jeesuksen Kristuksen opetuksia siitä, että Jumala yksin on Isä, ainoa Jumala, joka on kaikki kaikissa eikä vain kolmessa persoonassa! Riidan, pöyhkeilyn ja erimielisyyksien aiheuttajia ovat ne, jotka vastoin Raamatun neuvoja opettavat "yli sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu:

1. Korinttolaiskirje 4
6 "Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: - "E i - y l i - s e n, - m i k ä - k i r j o i t e t t u - o n", - ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikään kuin se ei olisi saatua?"

Jeesus ei voi antaa kenellekään etusijoja, koska pojallakin kaikki oli Isältä saatua!

Matteus 20
23 'Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani - i s t u m i n e n - e i - o l e - m i n u n -
a n n e t t a v i s s a n i, - vaan - s e - a n n e t a a n - n i i l l e, - j o i l l e
m i n u n - I s ä n i - o n - s e n - v a l m i s t a n u t".'

Eikä kaiken tietämisessäkään poika ole niin suuri kuin Isä. Sen tähden poika ja Pyhä henki joutuvat rukoilemaan Isää Joka aika: [Room.8:26,27, 34; Hepr.7:25]

Matteus 24
36 "Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin."

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Room. 15:4

Kun sydämessä on kylmää, kuollutta ja kuivaa tai tuskaa ja ahdistusta, silloin meitä opetetaan turvautumaan siihen mitä Jumala sanassaan lupaa ja mitä Jeesus on ristillä puolestamme tehnyt. Tämä tie on ajoittain raskas. Mutta se on myös autuas tie siksi, että se johtaa rakentamaan pelastusvarmuuden oikealle perustalle. Jumalan painavan käden alla oivallamme, että Jeesuksen sovitustyö riittää peittämään syntimme ja kantamaan vaivamme. ”Jos veis he henkemme, osamme onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on, Jumalan valtakunta”, lauletaan Lutherin virressä. Jeesuksen sovitustyö riittää viemään meidät taivaaseen, vaikka kaikki muu vietäisiin: terveys, omaisuus, ystävät, omaiset tai henki. Jeesuksen sovitustyö riittää meillekin, joiden usko ei tunnu riittävän minnekään, ei omissa silmissä eikä muiden. Mutta syyttäköön sydän, syyttäkööt toiset, Jeesus on siitä huolimatta aina koko maailman syntien sovitus, siten myös minun. Sro.

Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä. Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.
Ps. 10:17–18

Köyhät eivät katoa, vaikka käännämme heistä katseemme. Orvot ja sorretut eivät jätä omaatuntoamme rauhaan, vaikka emme tahtoisi heitä ajatella tai auttaa. Kovuutemme tulee vielä meitä vastaan. Vielä meiltä kysytään, miksi emme auttaneet niitä, jotka jäivät apua vaille tai joutuivat toisten sortamiksi. Jumala ei unohda yhtäkään avuntarvitsijaa, joka jäi oikeutta vaille. Eikä hän unohda yhtäkään kylmää sydäntä, joka käänsi katseensa pois. Oikeudenmukainen tuomio tullaan toteuttamaan, kun Jeesus palaa takaisin maailmaan. Silloin kaikki asetetaan kohdalleen ja jokainen vääryys oikaistaan. Vielä Herramme voi kuitenkin tehdä kivisydämistä tuntevia lihasydämiä. Sellaisia, jotka saavat sielun hehkumaan heikkojen puolesta. Vielä hän voi antaa kovuutemme anteeksi ja ottaa pois syntimme meitä syyttämästä. Vielä meillä on armahtava Jumala lähellä, kuulolla. Vielä hetken – Jeesus, armahda meitä! Sro.

Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä.
Jer. 3:14

Jumala itse ottaa meidät omakseen, lahjoittaa uskon ja Pyhän Hengen ja auttaa säilyttämään uskon loppuun saakka halki pimenevän maailman. ”Minä otan teidät jälleen omakseni” voidaan yhtä hyvin kääntää: ”Minä olen ottanut teidät omikseni”, niin kuin vanha käännös tekeekin. Liitto on pitävä, vaikka lapset ovat harhautuneet ja lähteneet omille teilleen. Isä on kerran ottanut heidät lapsikseen, kadonnutkin on yhä hänen arvokasta omaisuuttaan. Onhan Jumalan sana kaunis! Vaikka olisi vain yksi hänen omansa enää kaupungissa jäljellä, kaksi koko kansan keskuudessa, hän hakee heidät luokseen turvaan. Jokaisen luomansa ihmisen hän tuntee nimeltä ja kaikkia hän kutsuu rakastaen yhteyteensä. Jokaisen Jeesuksen puoleen kääntyvän rukoukset hän kuulee herkällä korvalla ja salaisimmatkin kyyneleet hän tietää. Hän kokoaa meidät pian kotiin, tämän vaatimattoman taivasta kaipaavien joukon.

Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.
Job 11:16

Haaveilla voi monenlaisesta harmoniasta ja eheydestä, mutta terveys menee lopulta jokaiselta ja eheitä meistä tulee todellisesti vasta taivaassa. Täysin eheää ihmistä ei ole vielä vastaan tullut, ainoastaan jokunen sellaiseksi itsensä kuvitteleva. Miltähän täysin ehyt ihminen näyttää? Jeesus oli sellainen, mutta häntäkään me emme omin silmin nähneet. Anteeksiantamuksesta eläviä syntisiä meistä voi kuitenkin tulla, ja se on suurin lahja, joka ihmistä voi kohdata. Anteeksianto ei lajittele vastaanottajaansa. Kun se uskossa omistetaan, sanat pätevät vielä taivaassakin. Armo kohdistuu aina sellaiseen, joka ei sitä ansaitse. Siksi ei tarvitse jäädä odottelemaan oikeita tunteita tai hartaita mielialoja tai edes tarpeeksi suurta synnintuntoa, ennen kuin Herraa Jeesusta uskaltaa lähestyä. Ei, vaan Jeesus pyytää kaikkia tulemaan luokseen heti, koska juhlat on jo valmistettu ja juhlapöytä odottaa. Niissä juhlissa menneet vaivat unohtuvat kuin tulvavesi, joka virtasi pois.Sro