Onko aikaa lainkaan olemassa?

Se voidaan selittää tilojen muutoksilla.

Aika on luonteeltaan "piilomuuttuja", jota ei voida suoraan havaita, ainoastaan eri tilat ja näiden muutokset. Tätä ajattelutapaa sovelletaan usein insinööritieteissä.

JonnyBeGoode kirjoitti:

Se voidaan selittää tilojen muutoksilla.

Aika on luonteeltaan "piilomuuttuja", jota ei voida suoraan havaita, ainoastaan eri tilat ja näiden muutokset. Tätä ajattelutapaa sovelletaan usein insinööritieteissä.

Lue lisää

Tuosta fysiikan versio ajasta ja sen kulusta, "Ajan nuoli":

http://en.wikipedia.org/wiki/Entropy_(arrow_of_time)

Tietysti filosofi voi edelleen silti ajatella, ettei aikaa ole olemassa, sehän on vain käsite, jolla kuvaillaan peräkkäin tapahtuvien ilmiöiden järjestystä. Toisaalta, eihän nollaakaan ole olemassa, silti se on matematiikan ilmiöitä tutkittaessa hyvin hyödyllinen.

Kvanttimekaanisesti aika virtaa jotenkin ilmiöstä "lomittuminen" eli englanniksi entangelment. Kuitenkaan ajan emergenssi olemus ihmisen tasolla ei ole vielä selvä, vaikka se tuon perusteella olisi fotonille.

"It suggests that time is an emergent phenomenon that comes about because of the nature of entanglement. And it exists only for observers inside the universe. Any god-like observer outside sees a static, unchanging universe, just as the Wheeler-DeWitt equations predict.

Of course, without experimental verification, Page and Wootter’s ideas are little more than a philosophical curiosity. And since it is never possible to have an observer outside the universe, there seemed little chance of ever testing the idea.

Until now. Today, "

https://medium.com/the-physics-arxiv-blog/quantum-experiment-shows-how-time-emerges-from-entanglement-d5d3dc850933

1960-luvulla kehitetty Wheeler–DeWitt-yhtälö, joka yhdistää suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan - ns. kvantittaa suhteellisuusteorian - jättää yhtälöstä kaiken kaikkiaan ajan pois. Tämän johdosta yhtälö oli pitkään piikki tiedemiesten lihassa, kunnen vuonna 1983 Don Page ja William Wootters ehdottivat, että lomittuminen saattaisi tuottaa ratkaisuun ajan ongelmaan. Tämä on eksoottinen ominaisuus, jossa kaksi kvanttihiukkasta jakaa saman olemassaolon, vaikka ne on fyysisesti erotettuja. Lomittuminen on syvällinen ja voimakas linkki ja Page sekä Wootters osoittivat miten sitä voidaan käyttää ajan mittaamiseen.

Pagen ja Woottersin päätelmien mukaan aika on emergentti ilmiö, joka johtuu lomittumisen luonteesta. Ja aika esiintyy vain tarkkailijoille universumin sisällä. Jokainen jumalankaltainen tarkkailija universumin ulkopuolella näkee puolestaan staattisen, muuttomattoman maailmankaikkeuden juuri kuten Wheeler-DeWitt -yhtälö ennustaa.

Vuonna 2013 ryhmä tutkijoita Torinosta, Italiasta, teki ensimmäisen testin Pagen ja Woottersin idealle vahvistaen sen, että aika on todellakin emergentti ilmiö "sisäisille" tarkkailijoille, mutta poissaoleva maailmankaikkeuden ulkoisille tarkkailijoille[

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen

Jos aika käsitetään suhdejärjestelmäksi, niin mitkä siinä ovat suhdejäseniä ?
Tavallisesti tapahtumia voisi pitää suhdejäseninä, mutta jos tapahtumat jätetään
pois, niin mitä jää jäljelle ?

minä vaan. kirjoitti:

Jos aika käsitetään suhdejärjestelmäksi, niin mitkä siinä ovat suhdejäseniä ?
Tavallisesti tapahtumia voisi pitää suhdejäseninä, mutta jos tapahtumat jätetään
pois, niin mitä jää jäljelle ?

Lue lisää

Suhdejäseniä ovat esimerkiksi pienhiukkaset ja taivaankappaleet. Arkiaika syntyy avaruudessa liikkuvien kappaleiden kuten maan, kuun ja auringon keskinäisistä liikesuhteista. Jos nuo taivaankappaleet yht`äkkiä pysähtyisivät, silloin myös aika lakkaisi olemasta.

Nuo samat pienhiukkaset ja taivaankappaleet muodostavat myös tila-avaruuden. Jos nuo kappaleet jätetään pois, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään. Ei edes meitä miettimässä ajan ja tilan kysymyksiä.

Tila-avaruus kirjoitti:

Suhdejäseniä ovat esimerkiksi pienhiukkaset ja taivaankappaleet. Arkiaika syntyy avaruudessa liikkuvien kappaleiden kuten maan, kuun ja auringon keskinäisistä liikesuhteista. Jos nuo taivaankappaleet yht`äkkiä pysähtyisivät, silloin myös aika lakkaisi olemasta.

Nuo samat pienhiukkaset ja taivaankappaleet muodostavat myös tila-avaruuden. Jos nuo kappaleet jätetään pois, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään. Ei edes meitä miettimässä ajan ja tilan kysymyksiä.

Lue lisää

Tässä on hämmentävää se, että puhut ajankäsitteestä ja jostain fyysisestä ajasta
aivan kuin ne olisivat sama asia.
Fyysisesta ajasta puhuminen on aika epåselvä juttu, eihän sitä voi mitenkään
havaita, eikä edes tiedetä onko sitä olemassa.

Kuulostaa kuin tarkoittaisit, että asia on yleensäkin selvä siten, että jos jokin voidaan ajatella erilleen jostakin, sitä, joka ajatellaan erilleen, ei ole olemassa muutoin kuin mielteenä, kuten esimerkiksi yksikään ihminen ei ole rakentaja, paitsi mielteenä, sillä ihminen ei välttämättä rakenna. Samatenhan talo voidaan ajatella vailla puuta, koska se voidaan rakentaa myös tiilistä, joten puuta ei ole. Kuitenkin on monia asioita, joiden ei ajatella olevan vain ihmisen käsityskyvyssä, vaikka ne ovat erotettavissa käsitteellisesti.
Ei siten ole niin, että kaikki, joka ei määritteen mukaan välttämättä liity johonkin toiseen, mutta voi liittyä siihen, on yhdistetty vain mielikuvituksessa.
Jos nyt aika on ajateltavissa erikseen sellaisesta tapahtumasta kuin ajan mittaaminen, mutta mittaaminen ei ole tapahtumana sellainen, ei ole vielä hyvää syytä ajatella, että aika olisi erillään siitä, vaikka se voidaankin ajatella erilliseksi.
Aika on ennemminkin mielle vain tapahtumasta erilliseksi ajateltuna. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että se on vain mielle, vaan että se on mielle ainoastaan silloin, kun se ajatellaan erilleen tapahtumasta, kuten ajan mittaamisesta, mitä se ei kuitenkaan ole.
Mitä tilaan tulee, ennemminkin se mielle kokemuksen ulkoisuuden ehtona, koska sitä ei voida kuvitella lisäämällä mielikuvituksessa jotakin ulkoisesta kokemuksesta hankittua. Tila ei ole siis mielle mielikuvituksella tuotetun merkityksessä, vaan siltä kannalta, että se on kokemuksen ehto, eikä toisin päin.

Amatööri kirjoitti:

Kuulostaa kuin tarkoittaisit, että asia on yleensäkin selvä siten, että jos jokin voidaan ajatella erilleen jostakin, sitä, joka ajatellaan erilleen, ei ole olemassa muutoin kuin mielteenä, kuten esimerkiksi yksikään ihminen ei ole rakentaja, paitsi mielteenä, sillä ihminen ei välttämättä rakenna. Samatenhan talo voidaan ajatella vailla puuta, koska se voidaan rakentaa myös tiilistä, joten puuta ei ole. Kuitenkin on monia asioita, joiden ei ajatella olevan vain ihmisen käsityskyvyssä, vaikka ne ovat erotettavissa käsitteellisesti.
Ei siten ole niin, että kaikki, joka ei määritteen mukaan välttämättä liity johonkin toiseen, mutta voi liittyä siihen, on yhdistetty vain mielikuvituksessa.
Jos nyt aika on ajateltavissa erikseen sellaisesta tapahtumasta kuin ajan mittaaminen, mutta mittaaminen ei ole tapahtumana sellainen, ei ole vielä hyvää syytä ajatella, että aika olisi erillään siitä, vaikka se voidaankin ajatella erilliseksi.
Aika on ennemminkin mielle vain tapahtumasta erilliseksi ajateltuna. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että se on vain mielle, vaan että se on mielle ainoastaan silloin, kun se ajatellaan erilleen tapahtumasta, kuten ajan mittaamisesta, mitä se ei kuitenkaan ole.
Mitä tilaan tulee, ennemminkin se mielle kokemuksen ulkoisuuden ehtona, koska sitä ei voida kuvitella lisäämällä mielikuvituksessa jotakin ulkoisesta kokemuksesta hankittua. Tila ei ole siis mielle mielikuvituksella tuotetun merkityksessä, vaan siltä kannalta, että se on kokemuksen ehto, eikä toisin päin.

Lue lisää

Jos aika olisi olemassa entiteettinä, silloin sitä voitaisiin mitata "suoraan", ilman kappaleita. Mitattaessa avaruuden kappaleiden liikkeitä toisiinsa, syntyy hyödyllinen ja käyttökelpoinen mielle, aika. Jos noita avaruuden kappaleita ei olisi, ei olisi aikaakaan.

Aika-avaruudella puolestaan tarkoitetaan matemaattista avaruutta, jonka pisteet määritellään sekä avaruus- että aikakoordinaattien avulla. Jos tila-avaruudesta poistettaisiin kaikki kappaleet, avaruutta ei olisi olemassa. Näin ollen tila-avaruus edellyttää olemassaoloonsa kappaleita. Lienee myös itsestään selvää, että inhimillinen kokemus edellyttää ajan ja avaruuden mielteitä. Ehkä noita hyödyllisiä mielteitä on enemmänkin.

Aika-avaruus kirjoitti:

Jos aika olisi olemassa entiteettinä, silloin sitä voitaisiin mitata "suoraan", ilman kappaleita. Mitattaessa avaruuden kappaleiden liikkeitä toisiinsa, syntyy hyödyllinen ja käyttökelpoinen mielle, aika. Jos noita avaruuden kappaleita ei olisi, ei olisi aikaakaan.

Aika-avaruudella puolestaan tarkoitetaan matemaattista avaruutta, jonka pisteet määritellään sekä avaruus- että aikakoordinaattien avulla. Jos tila-avaruudesta poistettaisiin kaikki kappaleet, avaruutta ei olisi olemassa. Näin ollen tila-avaruus edellyttää olemassaoloonsa kappaleita. Lienee myös itsestään selvää, että inhimillinen kokemus edellyttää ajan ja avaruuden mielteitä. Ehkä noita hyödyllisiä mielteitä on enemmänkin.

Lue lisää

Jos aika syntyy käyttökelpoisena mielteenä vasta avaruuden kappaleiden liikkeitä mitattaessa, ei ole välttämätöntä, että avaruuden kappaleiden liikkeitä mitattaessa on aika, sillä senhän sanottiin syntyvän siitä, eikä olevan se. Kuitenkin myös liikettä mitataan ajalla, eikä aika siinä mielessä synny siitä, jolla mitataan liikettä, sillä se ei synny itsestään ja takaisin itseensä.
Toiseksi, näyttää siltä, että aikaa voisi olla vailla avaruuden kappaleita, sillä on kuviteltavissa, että esimerkiksi viiva, tai taso liikkuisi, vaikkapa oman ulottuvuutensa suuntaisesti, mutta olisi silti aika. Ei siten ole välttämätöntä, että aika olisi riippuvainen kappaleiden liikkeistä. Edelleen, myös esimerkiksi pimeässä huoneessa, jossa ainoastaan kuullaan ääniä, tai jossa kuvitelmat vaihtuvat, on myös liikettä, eikä ole syytä, miksei sellaisessa syntyisi aikaa, vaikkei olisi kappaleita, vaan vain ääniä, tai jotakin sellaista.
Sitäpaitsi, ei ole aina niin, että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaletta ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä, tai jotka ovat sen osia, kuten viivat ja tasot, joten kappaleita ei ole samalla perustelulla olemassa, mutta tämä on järjetöntä.
Edelleen, aika-avaruus näyttää olevan ainoastaan matemaattisena mielle, sillä matemaattiset oliot eivät ylipäätänsäkään ole samoja, kuin aistittavat oliot, sillä matemaattisen ei ole välttämätöntä olla mahdollisesti aistittava, tai edes sellainen, joka antaa itsestään aistittavan merkin jossakin, kuten mittalaitteessa, mutta todellisia olioita pidetään kaikkia sellaisina.
Ei siten näytä millään tavoilla, että aika olisi välttämättä riippuvainen liikkuvista kappaleista, sillä se voisi olla riippuvainen muistakin liikkuvista. Sitäpaitsi, jos aika on riippuvaista liikkeestä, liike voisi olla vailla aikaa, niin että esimerkiksi 10 000 vuotta sitten tapahtunut liike ja liike nyt eivät eroaisi mitenkään luvultaan, vaikka kaikki pitävät niitä luvultaan kahtena eri liikkeenä. Jos aika olisi vain mielle, liike 10 000 vuotta sitten ja liike nyt eivät eroaisi liikkeinä, sillä ne eivät olisi liikkeet, vaan liike, joten ne olisivat yksi ja sama liike. Ennemminkin aika on siten liikkeen luku esimerkiksi aikaisemman ja myöhemmän mukaan ja luonnontieteellinen aika on sellaista, eikä ajasta erotettavaa, sillä liikkeet edellyttävät lukuja aikaisemman ja myöhemmän mukaan.
Siispä ei olisi liikettä luonnontieteellisessä mielessä, jos ei olisi aikaa siinä merkityksessä kuin sanoimme.

Amatööri kirjoitti:

Jos aika syntyy käyttökelpoisena mielteenä vasta avaruuden kappaleiden liikkeitä mitattaessa, ei ole välttämätöntä, että avaruuden kappaleiden liikkeitä mitattaessa on aika, sillä senhän sanottiin syntyvän siitä, eikä olevan se. Kuitenkin myös liikettä mitataan ajalla, eikä aika siinä mielessä synny siitä, jolla mitataan liikettä, sillä se ei synny itsestään ja takaisin itseensä.
Toiseksi, näyttää siltä, että aikaa voisi olla vailla avaruuden kappaleita, sillä on kuviteltavissa, että esimerkiksi viiva, tai taso liikkuisi, vaikkapa oman ulottuvuutensa suuntaisesti, mutta olisi silti aika. Ei siten ole välttämätöntä, että aika olisi riippuvainen kappaleiden liikkeistä. Edelleen, myös esimerkiksi pimeässä huoneessa, jossa ainoastaan kuullaan ääniä, tai jossa kuvitelmat vaihtuvat, on myös liikettä, eikä ole syytä, miksei sellaisessa syntyisi aikaa, vaikkei olisi kappaleita, vaan vain ääniä, tai jotakin sellaista.
Sitäpaitsi, ei ole aina niin, että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaletta ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä, tai jotka ovat sen osia, kuten viivat ja tasot, joten kappaleita ei ole samalla perustelulla olemassa, mutta tämä on järjetöntä.
Edelleen, aika-avaruus näyttää olevan ainoastaan matemaattisena mielle, sillä matemaattiset oliot eivät ylipäätänsäkään ole samoja, kuin aistittavat oliot, sillä matemaattisen ei ole välttämätöntä olla mahdollisesti aistittava, tai edes sellainen, joka antaa itsestään aistittavan merkin jossakin, kuten mittalaitteessa, mutta todellisia olioita pidetään kaikkia sellaisina.
Ei siten näytä millään tavoilla, että aika olisi välttämättä riippuvainen liikkuvista kappaleista, sillä se voisi olla riippuvainen muistakin liikkuvista. Sitäpaitsi, jos aika on riippuvaista liikkeestä, liike voisi olla vailla aikaa, niin että esimerkiksi 10 000 vuotta sitten tapahtunut liike ja liike nyt eivät eroaisi mitenkään luvultaan, vaikka kaikki pitävät niitä luvultaan kahtena eri liikkeenä. Jos aika olisi vain mielle, liike 10 000 vuotta sitten ja liike nyt eivät eroaisi liikkeinä, sillä ne eivät olisi liikkeet, vaan liike, joten ne olisivat yksi ja sama liike. Ennemminkin aika on siten liikkeen luku esimerkiksi aikaisemman ja myöhemmän mukaan ja luonnontieteellinen aika on sellaista, eikä ajasta erotettavaa, sillä liikkeet edellyttävät lukuja aikaisemman ja myöhemmän mukaan.
Siispä ei olisi liikettä luonnontieteellisessä mielessä, jos ei olisi aikaa siinä merkityksessä kuin sanoimme.

Lue lisää

Lisäyksenä vielä, että vaikka on totta, että viivoja, tasoja ja sellaisia ei ajatella itsenään oleviksi, jos niitä pidetään esimerkiksi kappaleen jakoina, ei ole kuitenkaan syytä sille, miksi vain ajateltavat kappaleet olisivat enemmän ja erillään olemassa, kuin nämä. Koska on vain ajateltavaa, matemaattiseksi kutsumaasi avaruutta, jota ei ole erillään kappaleista, ei ole syytä sille, miksi matemaattiset kappaleet olisivat enemmän olemassa, kuin matemaattinen avaruus. Koska matemaattiset, tai vain ajateltavat kappaleet eivät ole samoja, kuin olemassa olevat, samalla perustelulla avaruus ei ole vain matemaattinen. Jos olevat kappaleet nimittäin ovat olemassa erikseen matemaattisista kappaleista, vaikka ne ovat samannimisiä, myös avaruus voi olla olemassa erikseen matemaattisesta avaruudesta. Ja sellainen avaruus on perinteisen väitteen mukaisesti kokemuksen ulkoisuuden ehto, mutta se ei ole mielle siinä merkityksessä, että se olisi syntynyt ja hyödyllinen, koska ulkoisia kappaleita ei olisi olemassa vailla olevaa avaruutta.

Amatööri kirjoitti:

Lisäyksenä vielä, että vaikka on totta, että viivoja, tasoja ja sellaisia ei ajatella itsenään oleviksi, jos niitä pidetään esimerkiksi kappaleen jakoina, ei ole kuitenkaan syytä sille, miksi vain ajateltavat kappaleet olisivat enemmän ja erillään olemassa, kuin nämä. Koska on vain ajateltavaa, matemaattiseksi kutsumaasi avaruutta, jota ei ole erillään kappaleista, ei ole syytä sille, miksi matemaattiset kappaleet olisivat enemmän olemassa, kuin matemaattinen avaruus. Koska matemaattiset, tai vain ajateltavat kappaleet eivät ole samoja, kuin olemassa olevat, samalla perustelulla avaruus ei ole vain matemaattinen. Jos olevat kappaleet nimittäin ovat olemassa erikseen matemaattisista kappaleista, vaikka ne ovat samannimisiä, myös avaruus voi olla olemassa erikseen matemaattisesta avaruudesta. Ja sellainen avaruus on perinteisen väitteen mukaisesti kokemuksen ulkoisuuden ehto, mutta se ei ole mielle siinä merkityksessä, että se olisi syntynyt ja hyödyllinen, koska ulkoisia kappaleita ei olisi olemassa vailla olevaa avaruutta.

Lue lisää

Joitakin kommentteja.

Tarkoitin "mittaamisella" kappaleiden havainnointia ja keskinäistä vertailua. Kaikki havainnointi ei ole välttämättä mittaamista. Mielteet ajasta, avaruudesta, taivaan kappaleista ja niiden liikkeistä, sekä niiden mittaamisesta ovat seurausta havainnoinnista ja sen pohjalta tapahtuvista johtopäätelmistä.

Jos viiva ja taso ovat ulottuvaisia niin kuin väität, niin eikö ne silloin ole kappaleita? Kappaleiden olennainen piirre on juuri ulottuvuus. Näin ollen ajan edellytyksenä on edelleen liikekappaleet tai vaikkapa radiosäteilyn aktiviteetit.

Ääniesimerkissäsi jätät mainitsematta, mistä nuo äänet syntyy, eivät kai vaan kappaleet aiheuta niitä? Puolestaan väitteesi, "että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaleita ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä..." on kumottu kvanttifysiikassa.

Väitteesi, että mittaaminen edellyttää aikaa ja aika puolestaan mittaamista tai, että aika on riippuvaista liikkeestä ja liike puolestaan riippuvaista ajasta jne., on arkielämän filosofiaa. Samaa palvelee myös ns. muna-kana-ajattelu. Tietenkin ne palvelevat hyvin arkielämää, mutta eivät enää kvanttifysiikkaa ja tieteenfilosofiaa, joissa nimen omaan pyritään eroon naiivista arkirealismista.

Aika-avaruus kirjoitti:

Joitakin kommentteja.

Tarkoitin "mittaamisella" kappaleiden havainnointia ja keskinäistä vertailua. Kaikki havainnointi ei ole välttämättä mittaamista. Mielteet ajasta, avaruudesta, taivaan kappaleista ja niiden liikkeistä, sekä niiden mittaamisesta ovat seurausta havainnoinnista ja sen pohjalta tapahtuvista johtopäätelmistä.

Jos viiva ja taso ovat ulottuvaisia niin kuin väität, niin eikö ne silloin ole kappaleita? Kappaleiden olennainen piirre on juuri ulottuvuus. Näin ollen ajan edellytyksenä on edelleen liikekappaleet tai vaikkapa radiosäteilyn aktiviteetit.

Ääniesimerkissäsi jätät mainitsematta, mistä nuo äänet syntyy, eivät kai vaan kappaleet aiheuta niitä? Puolestaan väitteesi, "että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaleita ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä..." on kumottu kvanttifysiikassa.

Väitteesi, että mittaaminen edellyttää aikaa ja aika puolestaan mittaamista tai, että aika on riippuvaista liikkeestä ja liike puolestaan riippuvaista ajasta jne., on arkielämän filosofiaa. Samaa palvelee myös ns. muna-kana-ajattelu. Tietenkin ne palvelevat hyvin arkielämää, mutta eivät enää kvanttifysiikkaa ja tieteenfilosofiaa, joissa nimen omaan pyritään eroon naiivista arkirealismista.

Lue lisää

"Jos viiva ja taso ovat ulottuvaisia niin kuin väität, niin eikö ne silloin ole kappaleita?"

Viiva ja taso ovat ulottuvaisia yhteen tai kahteen suuntaan, mutta kappale kolmeen suuntaan, joten ne eivät ole kappaleita siksi, että ne ovat ulottuvaisia, sillä viivallakin on yksi ulottuvuus, jonka mukaisesti se voidaan jakaa, kun taas pisteellä ei ole sellaista laisinkaan, taso on kahdessa suunnassa jaollinen, eli kaksiulotteinen, kun taas kappale on kolmessa suunnassa jaollinen, eli kolmiulotteinen.

"Ääniesimerkissäsi jätät mainitsematta, mistä nuo äänet syntyy, eivät kai vaan kappaleet aiheuta niitä"

Aiheuttaja ei ole siinä samanaikainen aiheutetun kanssa, mikä edellyttää aikaa lukuna aikaisemman ja myöhemmän mukaisesti, riippumatta siitä, mikä on aiheuttaja, sillä tapahtumat eivät ole samanaikaisia. Se, että äänellä on jokin aiheuttaja aistinelimen ulkopuolella, edellyttää muutakin, kuin kappaleita, sillä siitä, että on kappale ja että on aistittava ääni, ei seuraa välttämättä, että kappale on aistittavan äänen aiheuttaja.
Edelleen, jos kappale liikuttaa aikaisemmin ja aiheuttaa myöhemmin aistittavan äänen, se ei aiheuta sitä vain siksi, että se on kappale, vaan se tekee sen jossakin ajassa. Vaikka olettaisimme, että on vain kappaleita, eikä esimerkiksi aistimuksia, peräkkäinen vaikuttaminen toisiinsa edellyttäisi silti aikaa.

"Puolestaan väitteesi, "että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaleita ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä..." on kumottu kvanttifysiikassa."

Jos sellainen välttämätön riippuvuussuhde, että jos yksi on, niin toinenkin, mutta jos ei ole yhtä, ei ole toistakaan, eikä sama päde toisin päin, on kumottu, ei myöskään ole samalla perusteella välttämätöntä, että koska aikaa ei ole vailla kappaleita, aika on riippuvainen kappaleiden liikkeestä. Sitä kuitenkaan et varmaankaan tarkoita, koska esitit ymmärtääkseni riippuvuussuhdetta sellaiseksi. Jos on nimittäin kumottu, että aika ei edellytä liikkuvia kappaleita, tämä on ristiriidassa sen kanssa, että sanoit ajan olevan seurausta havainnoinnista.

"Mielteet ajasta... ovat seurausta havainnoinnista ja sen pohjalta tapahtuvista johtopäätelmistä. "

Jos aikaa ei olisi, ei olisi myöskään seurausta, sikäli kuin seuraus on myöhäisempi kuin sen syy, sillä ajalla tarkoitamme ennemminkin lukua aikaisemman ja myöhemmän mukaisesti. Jos mielle ajasta olisi seuraus havainnoinnista, se mikä syntyy havainnosta, olisi aikaisempi kuin havainto, mutta tämä on järjetöntä.

"pyritään eroon naiivista arkirealismista."

Kaikki luonnontieteilijät toimivat esimerkiksi jossakin työympäristössä, kuten laboratoriossa, eivätkä he pyri siitä mitenkään eroon, sillä jos ei olisi työympäristön todellisuutta, ei olisi myöskään tiedettä, sillä tiedettä tehdään esimerkiksi työpaikoilla, jotka ovat olemassa siten, kuin niitä tavallisesti ajatellaan. Esimerkiksi matematiikka eristettynä työympäristöistä ja työvälineistä ei olisi luonnontiedettä, sillä matematiikkaa voi tehdä vailla luonnontiedettä ja sille ominaisia työvälineitä ja -ympäristöjä, esimerkiksi vain ajattelemalla, sillä se on pelkkää ajattelua.

Amatööri kirjoitti:

"Jos viiva ja taso ovat ulottuvaisia niin kuin väität, niin eikö ne silloin ole kappaleita?"

Viiva ja taso ovat ulottuvaisia yhteen tai kahteen suuntaan, mutta kappale kolmeen suuntaan, joten ne eivät ole kappaleita siksi, että ne ovat ulottuvaisia, sillä viivallakin on yksi ulottuvuus, jonka mukaisesti se voidaan jakaa, kun taas pisteellä ei ole sellaista laisinkaan, taso on kahdessa suunnassa jaollinen, eli kaksiulotteinen, kun taas kappale on kolmessa suunnassa jaollinen, eli kolmiulotteinen.

"Ääniesimerkissäsi jätät mainitsematta, mistä nuo äänet syntyy, eivät kai vaan kappaleet aiheuta niitä"

Aiheuttaja ei ole siinä samanaikainen aiheutetun kanssa, mikä edellyttää aikaa lukuna aikaisemman ja myöhemmän mukaisesti, riippumatta siitä, mikä on aiheuttaja, sillä tapahtumat eivät ole samanaikaisia. Se, että äänellä on jokin aiheuttaja aistinelimen ulkopuolella, edellyttää muutakin, kuin kappaleita, sillä siitä, että on kappale ja että on aistittava ääni, ei seuraa välttämättä, että kappale on aistittavan äänen aiheuttaja.
Edelleen, jos kappale liikuttaa aikaisemmin ja aiheuttaa myöhemmin aistittavan äänen, se ei aiheuta sitä vain siksi, että se on kappale, vaan se tekee sen jossakin ajassa. Vaikka olettaisimme, että on vain kappaleita, eikä esimerkiksi aistimuksia, peräkkäinen vaikuttaminen toisiinsa edellyttäisi silti aikaa.

"Puolestaan väitteesi, "että jos jotakin ei ole vailla jotakin toista, sitä ei ole, sillä kappaleita ei ole vailla sellaisia, joista se saattaisi syntyä..." on kumottu kvanttifysiikassa."

Jos sellainen välttämätön riippuvuussuhde, että jos yksi on, niin toinenkin, mutta jos ei ole yhtä, ei ole toistakaan, eikä sama päde toisin päin, on kumottu, ei myöskään ole samalla perusteella välttämätöntä, että koska aikaa ei ole vailla kappaleita, aika on riippuvainen kappaleiden liikkeestä. Sitä kuitenkaan et varmaankaan tarkoita, koska esitit ymmärtääkseni riippuvuussuhdetta sellaiseksi. Jos on nimittäin kumottu, että aika ei edellytä liikkuvia kappaleita, tämä on ristiriidassa sen kanssa, että sanoit ajan olevan seurausta havainnoinnista.

"Mielteet ajasta... ovat seurausta havainnoinnista ja sen pohjalta tapahtuvista johtopäätelmistä. "

Jos aikaa ei olisi, ei olisi myöskään seurausta, sikäli kuin seuraus on myöhäisempi kuin sen syy, sillä ajalla tarkoitamme ennemminkin lukua aikaisemman ja myöhemmän mukaisesti. Jos mielle ajasta olisi seuraus havainnoinnista, se mikä syntyy havainnosta, olisi aikaisempi kuin havainto, mutta tämä on järjetöntä.

"pyritään eroon naiivista arkirealismista."

Kaikki luonnontieteilijät toimivat esimerkiksi jossakin työympäristössä, kuten laboratoriossa, eivätkä he pyri siitä mitenkään eroon, sillä jos ei olisi työympäristön todellisuutta, ei olisi myöskään tiedettä, sillä tiedettä tehdään esimerkiksi työpaikoilla, jotka ovat olemassa siten, kuin niitä tavallisesti ajatellaan. Esimerkiksi matematiikka eristettynä työympäristöistä ja työvälineistä ei olisi luonnontiedettä, sillä matematiikkaa voi tehdä vailla luonnontiedettä ja sille ominaisia työvälineitä ja -ympäristöjä, esimerkiksi vain ajattelemalla, sillä se on pelkkää ajattelua.

Lue lisää

"Tietenkin ne palvelevat hyvin arkielämää, mutta eivät enää kvanttifysiikkaa ja tieteenfilosofiaa,"

Jos tieteelliset työpaikat, kuten laboratoriot ja tieteelliset työvälineet, kuten hiukkaskiihdyttimet olisivat olleet olemassa vasta sitten, kun viimeisin niiden olemassaoloa koskeva tieteellinen löytö tehtiin ja niiden olemassaolo käsitettiin uudelleen, missä tämä tieteellinen löytö sitten tehtiin ja millaisilla välineillä? Mitään näistä välineistä ei nimittäin ollut olemassa kuten ne ovat, joten väärillä välineillä ja käsittämällä työvälineet väärin saatiin oikea ymmärrys niistä itsestään. Aina kun tehdään uusi löytö, joka vaihtaa käsitystämme työvälineistä- ja ympäristöistä, se tapa jolla uudet löydöt tuotettiin, olisi ymmärretty väärin. Ihmiset eivät siten olisi osanneet työskennellä oikein, eivätkä käyttää työkaluja oikein ennen uusinta löytöä, jonka tekemiseksi kaikki tehtiin väärin. Edelleen, tieteen alku ja edeltävät askeleet olisivat olleet kaikki virheellisiä, joten kaikki tieto syntyi yhdellä kertaa, eikä sitä edeltänyt mikään tieto.
On kuitenkin selvää, että vaikka uusinta tieteellistä tulosta ei olisi, työvälineet ja työtavat olisivat jollakin tapaa olemassa ilman sellaisia löytöjä, eivätkä ne ole virheellisiä, kuten että mikroskooppia pystyy työntämään, tai että laboratorion ovi on tässä, eikä tuolla.
Tiedettä ei olisi, ellei olisi näitä, sillä ne edeltävät tiedettä ja sisältyvät siihen, samaan tapaan kuin aikaisempi osa puuta sisältyy myöhäisempään.

Tila-avaruus kirjoitti:

Suhdejäseniä ovat esimerkiksi pienhiukkaset ja taivaankappaleet. Arkiaika syntyy avaruudessa liikkuvien kappaleiden kuten maan, kuun ja auringon keskinäisistä liikesuhteista. Jos nuo taivaankappaleet yht`äkkiä pysähtyisivät, silloin myös aika lakkaisi olemasta.

Nuo samat pienhiukkaset ja taivaankappaleet muodostavat myös tila-avaruuden. Jos nuo kappaleet jätetään pois, niin mitä jää jäljelle? Ei mitään. Ei edes meitä miettimässä ajan ja tilan kysymyksiä.

Lue lisää

"Arkiaika syntyy avaruudessa liikkuvien kappaleiden kuten maan, kuun ja auringon keskinäisistä liikesuhteista. Jos nuo taivaankappaleet yht`äkkiä pysähtyisivät, silloin myös aika lakkaisi olemasta."

Vanha juttu, mutta kumottu sillä, Augustinuksen sanoin, että esimerkiksi savenvalajan pyörä ei ole taivaankappaleen liikuttama, joten vaikka taivaankappaleet pysähtyisivät, aika ei lakkaisi olemasta. Harvemmin aikaa nykyään mitataan arkisissakaan olosuhteissa taivaankappaleilla, vaikka se käypä talonpoikaiskello onkin. Taivaankappaleisiin ajanmittausvälineinä kannattaa silti perehtyä, sillä se kertoo jotakin siitä, kuinka ajanmittaus jo antiikissa yritettiin tehdä julkiseksi. Ajatus on toki antiikkiakin vanhempi. Kuten Mooseksen luomiskertomuksen alussa Jumala sanoo: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia", mikä tarkoittaa tähtiä.

Amatööri kirjoitti:

"Tietenkin ne palvelevat hyvin arkielämää, mutta eivät enää kvanttifysiikkaa ja tieteenfilosofiaa,"

Jos tieteelliset työpaikat, kuten laboratoriot ja tieteelliset työvälineet, kuten hiukkaskiihdyttimet olisivat olleet olemassa vasta sitten, kun viimeisin niiden olemassaoloa koskeva tieteellinen löytö tehtiin ja niiden olemassaolo käsitettiin uudelleen, missä tämä tieteellinen löytö sitten tehtiin ja millaisilla välineillä? Mitään näistä välineistä ei nimittäin ollut olemassa kuten ne ovat, joten väärillä välineillä ja käsittämällä työvälineet väärin saatiin oikea ymmärrys niistä itsestään. Aina kun tehdään uusi löytö, joka vaihtaa käsitystämme työvälineistä- ja ympäristöistä, se tapa jolla uudet löydöt tuotettiin, olisi ymmärretty väärin. Ihmiset eivät siten olisi osanneet työskennellä oikein, eivätkä käyttää työkaluja oikein ennen uusinta löytöä, jonka tekemiseksi kaikki tehtiin väärin. Edelleen, tieteen alku ja edeltävät askeleet olisivat olleet kaikki virheellisiä, joten kaikki tieto syntyi yhdellä kertaa, eikä sitä edeltänyt mikään tieto.
On kuitenkin selvää, että vaikka uusinta tieteellistä tulosta ei olisi, työvälineet ja työtavat olisivat jollakin tapaa olemassa ilman sellaisia löytöjä, eivätkä ne ole virheellisiä, kuten että mikroskooppia pystyy työntämään, tai että laboratorion ovi on tässä, eikä tuolla.
Tiedettä ei olisi, ellei olisi näitä, sillä ne edeltävät tiedettä ja sisältyvät siihen, samaan tapaan kuin aikaisempi osa puuta sisältyy myöhäisempään.

Lue lisää

Lienemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että ollakseen jokin kappale, se edellyttää korkeuden lisäksi myös pituus ja leveys, eli tasoulottuvuuden. Kuitenkaan kappaleen pituus, leveys ja korkeus eivät ole kappaleen syitä, eivätkä liioin seurauksia. Kausaalisuhde ei ole välttämättä niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää. Seuraus on monessa tapauksessa myös syy, nimittäin tulevaan tapahtumaan. Tapahtuma ei myöskään aina edellytä syytä. Esimerkiksi alkuräjähdykselle ei ole keksitty mitään järkevää syytä. Kvanttifysiikassa seuraus voi tapahtua ennen syytä. Juuri siksi Newtonin fysiikka ei toimi hiukkatasolla. Syyn etsiminen kaikille tapahtumille ei ole aina edes mielekästä.

Aika ei aiheuta mitään, eli aika ei ole tapahtumien syy. Fysiikan mukaan aika "syntyi" alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavassa kaikkeuden laajenemisessa. Fysiikan keksinnöt ja löydöt perustuvat pitkälti siihen, että fyysikoiden aivot ovat tulkinneet aistielinten tuomaa tietoa ja laatineet siitä ulkoista maailmaa koskevan mallin. Puolestaan tuo malli on mentaalinen käsite, mikä onkin ainoa varteen otettava todellisuus, jonka he (tai me) voimme tuntea. Fyysikoiden mukaan todellisuudella ei ole olemassa mallista (ja teoriasta) riippumatonta testiä. Siitä puolestaan seuraa, että hyvin rakennettu malli ja teoria luovat oman todellisuutensa. Näin ollen se, mikä syntyy havainnosta, olisi aikaisempi kuin itse havainto, vaikuttaa todellakin järjettömältä. Mutta teoreettiset mallit, eli muodolliset periaatteet voivat muotoutua ja siten olla ennen havaintoa.

Työympäristö ei luo tiedettä, eli tiede ei ole seuraus työympäristöstä. Toki ne voivat toimia ja kehittyä yhtä aikaa. Tieteellisestä tutkimuksesta, kehittämisestä, keksinnöistä, löydöistä yms. on kirjoitettu lukuisia opuksia, joten en lähde tässä yhteydessä asiasta luennoimaan.

Aika-avaruus kirjoitti:

Lienemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että ollakseen jokin kappale, se edellyttää korkeuden lisäksi myös pituus ja leveys, eli tasoulottuvuuden. Kuitenkaan kappaleen pituus, leveys ja korkeus eivät ole kappaleen syitä, eivätkä liioin seurauksia. Kausaalisuhde ei ole välttämättä niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää. Seuraus on monessa tapauksessa myös syy, nimittäin tulevaan tapahtumaan. Tapahtuma ei myöskään aina edellytä syytä. Esimerkiksi alkuräjähdykselle ei ole keksitty mitään järkevää syytä. Kvanttifysiikassa seuraus voi tapahtua ennen syytä. Juuri siksi Newtonin fysiikka ei toimi hiukkatasolla. Syyn etsiminen kaikille tapahtumille ei ole aina edes mielekästä.

Aika ei aiheuta mitään, eli aika ei ole tapahtumien syy. Fysiikan mukaan aika "syntyi" alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavassa kaikkeuden laajenemisessa. Fysiikan keksinnöt ja löydöt perustuvat pitkälti siihen, että fyysikoiden aivot ovat tulkinneet aistielinten tuomaa tietoa ja laatineet siitä ulkoista maailmaa koskevan mallin. Puolestaan tuo malli on mentaalinen käsite, mikä onkin ainoa varteen otettava todellisuus, jonka he (tai me) voimme tuntea. Fyysikoiden mukaan todellisuudella ei ole olemassa mallista (ja teoriasta) riippumatonta testiä. Siitä puolestaan seuraa, että hyvin rakennettu malli ja teoria luovat oman todellisuutensa. Näin ollen se, mikä syntyy havainnosta, olisi aikaisempi kuin itse havainto, vaikuttaa todellakin järjettömältä. Mutta teoreettiset mallit, eli muodolliset periaatteet voivat muotoutua ja siten olla ennen havaintoa.

Työympäristö ei luo tiedettä, eli tiede ei ole seuraus työympäristöstä. Toki ne voivat toimia ja kehittyä yhtä aikaa. Tieteellisestä tutkimuksesta, kehittämisestä, keksinnöistä, löydöistä yms. on kirjoitettu lukuisia opuksia, joten en lähde tässä yhteydessä asiasta luennoimaan.

Lue lisää

"Kuitenkaan kappaleen pituus, leveys ja korkeus eivät ole kappaleen syitä, eivätkä liioin seurauksia."

Jos matemaattiset kappaleet ovat toisten, kuin matemaattisten kappaleiden syitä, ei ole syytä sille, mikseivät pityys, leveys ja korkeus olisi myös kappaleen syitä, sillä pitäisimme kappaletta vain matemaattisena. Matemaattiset kappaleethan eivät ole itse itsensä syitä, koska syyt eroavat jollakin tavalla niistä, joiden syitä ne ovat. Joka tapauksessa, jos matemaattinen kappale ei ole sama kuin oleva kappale, samalla perusteella matemaattinen tila ei ole se tila, joka on olemassa. Edelleen, jos matemaattista tilaa ei ole vailla matemaattisia kappaleita ja tilaa ei siksi ole olemassa, samalla perustelulla kappaleita ei ole olemassa, sillä matemaattisia kappaleita ei ole vailla pituutta, leveyttä ja syvyyttä.

"Kausaalisuhde ei ole välttämättä niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää. Seuraus on monessa tapauksessa myös syy, nimittäin tulevaan tapahtumaan. Tapahtuma ei myöskään aina edellytä syytä. Esimerkiksi alkuräjähdykselle ei ole keksitty mitään järkevää syytä."

Jos myöhäisempi voisi yhtä hyvin olla aikaisempi missä tahansa tapauksessa, se voisi olla sitä myös alun tapauksessa. Alkua kuitenkin pidetään myös ajan alkuna, niin ettei sitä, mikä on aikaisinta, edellä mikään. Kuitenkin alku siinä merkityksessä, ettei sitä edellä mitään ja joka on ajan alku, eikä myöhäisempi, on ajallinen määre. Ajallisesti, tapahtuma edellyttää syytä siinä tapauksessa, että se on seuraus, jollaiseksi kutsuit aikaa. Sillä, että ajallisesti aikaisinta aikaisempaa ei ole, ei ole vaikutusta tähän. Ja vaikka havainto olisi sama kuin alku, eikä mikään edeltäisi sitä, se miellettäisiin silti ajallisesti, sillä toisten ajateltaisiin olevan sen seurauksia sitä myöhäisempinä. Sinäkin sanoit ajan olevan seurausta havainnosta. Tai sitten olisi yhdentekevää kutsua havaintoa ajan seuraukseksi, eikä toisinpäin.

"Kvanttifysiikassa seuraus voi tapahtua ennen syytä. Juuri siksi Newtonin fysiikka ei toimi hiukkatasolla. Syyn etsiminen kaikille tapahtumille ei ole aina edes mielekästä."

Jos aika on havainnon seuraus, kuten sanoit ja se, että seuraus voi tapahtua ennen syytä pätee kaikista, aika voi tapahtua ennen havaintoa. Jos aika tapahtuu ennen syytä, se on tapahtuessaan aiheuttamaton, joten havainto ei ole sen syy silloin, kun se tapahtuu, vaan silloin kun se ei tapahdu. Havainto on siten ajan syy sellaisena, kuin aika ei tapahdu ja aika tapahtuu ennen havaintoa. Tapahtuminen ennen ja jälkeen on kuitenkin sekin määritelty aikaisemman ja myöhemmän välillä. Aikaisempi ja myöhempi on ennemmin aika, kuin tapahtuminen, sillä jälkimmäisen ei ole välttämätöntä olla kumpaakaan. Koska tapahtumat voivat olla ennen havaintoa, havainto ei ole aina ensimmäistä, joten joissakin tapauksissa varhaisempi ei synny havainnosta ja siten edellytetään jotakin aikaisempaa kuin havainto ja koska mikään ei ole aikaisempaa vailla aikaa, aika on ennen havaintoa.

"Aika ei aiheuta mitään, eli aika ei ole tapahtumien syy. Fysiikan mukaan aika "syntyi" alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavassa kaikkeuden laajenemisessa."

Jos alkua ennen ei ole ollut mitään, se määriteltiin ajallisesti, eikä tapahtumisen mukaan, sillä alku ei ole se, joka nyt tapahtuu, toisin kuin havaitseminen. Edelleen, sanot, että seuraava oli alun jälkeen, etkä että seuraava tapahtui ennen alkua. Jos on yhdentekevää sanoa, että seuraus tapahtuu ennen syytä, myös aika on ennen alkua, sillä sanoit ajan syntyvän siitä. Koska aika siis ei ollut seuraus, alku oli seuraus ajasta, mutta tämä on järjetöntä.

"Työympäristö ei luo tiedettä, eli tiede ei ole seuraus työympäristöstä. Toki ne voivat toimia ja kehittyä yhtä aikaa."

Jos tiede on mielle ja mielteet syntyvät havainnoinnista, kuten sanoit, työympäristö synnyttää ensisijaisemmin tieteen, sillä työympäristö on ensisijaisempi havaintoon nähden. Jos mielteet ovat kuitenkin enemmän todellisia, eikä havaitseminen, enemmän todellinen on ennen sellaista, mikä on vähemmän todellinen, joten aika on todellisempi, kuin havaitseminen. Ajan edellytyksenä eivät ole silloin liikkuvat kappaleet, ainakaan havaittavat sellaiset. Jos aika edellyttää kuitenkin olemassaoloonsa kappaleita, sellaiset eivät ole havaittavia kappaleita, koska ne ovat vähemmän todellisia, vaan matemaattisia kappaleita. Ja matemaattiset kappaleet mielteinä edellyttävät toisia mielteitä, kuten viivojen ja tasojen ja koska jälkimmäiset ovat enemmän muodollisia ja vähemmän havaittavia, ne ovat myös enemmän todellisia, koska ne voivat muodollisina periaatteina olla ennen kappaleita.

Aika-avaruus kirjoitti:

Lienemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että ollakseen jokin kappale, se edellyttää korkeuden lisäksi myös pituus ja leveys, eli tasoulottuvuuden. Kuitenkaan kappaleen pituus, leveys ja korkeus eivät ole kappaleen syitä, eivätkä liioin seurauksia. Kausaalisuhde ei ole välttämättä niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää. Seuraus on monessa tapauksessa myös syy, nimittäin tulevaan tapahtumaan. Tapahtuma ei myöskään aina edellytä syytä. Esimerkiksi alkuräjähdykselle ei ole keksitty mitään järkevää syytä. Kvanttifysiikassa seuraus voi tapahtua ennen syytä. Juuri siksi Newtonin fysiikka ei toimi hiukkatasolla. Syyn etsiminen kaikille tapahtumille ei ole aina edes mielekästä.

Aika ei aiheuta mitään, eli aika ei ole tapahtumien syy. Fysiikan mukaan aika "syntyi" alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavassa kaikkeuden laajenemisessa. Fysiikan keksinnöt ja löydöt perustuvat pitkälti siihen, että fyysikoiden aivot ovat tulkinneet aistielinten tuomaa tietoa ja laatineet siitä ulkoista maailmaa koskevan mallin. Puolestaan tuo malli on mentaalinen käsite, mikä onkin ainoa varteen otettava todellisuus, jonka he (tai me) voimme tuntea. Fyysikoiden mukaan todellisuudella ei ole olemassa mallista (ja teoriasta) riippumatonta testiä. Siitä puolestaan seuraa, että hyvin rakennettu malli ja teoria luovat oman todellisuutensa. Näin ollen se, mikä syntyy havainnosta, olisi aikaisempi kuin itse havainto, vaikuttaa todellakin järjettömältä. Mutta teoreettiset mallit, eli muodolliset periaatteet voivat muotoutua ja siten olla ennen havaintoa.

Työympäristö ei luo tiedettä, eli tiede ei ole seuraus työympäristöstä. Toki ne voivat toimia ja kehittyä yhtä aikaa. Tieteellisestä tutkimuksesta, kehittämisestä, keksinnöistä, löydöistä yms. on kirjoitettu lukuisia opuksia, joten en lähde tässä yhteydessä asiasta luennoimaan.

Lue lisää

Siis, pituus, leveys ja korkeus voisivat olla myös kappaleen syitä, jos matemaattiset kappaleet ovat kappaleen syitä ja koska matemaattista tilaa ei ole, jos sitä ei ole vailla kappaleita. Samaten, jos matemaattisesta kappaleesta poistettaisiin sen edellytykset, ei olisi kappaleita, jos oletuksena on, että se mikä poistetaan matemaattisesti, poistetaan muutenkin ja se mitä ei ole vailla matemaattista, ei ole yleensäkään, kuten matemaattista kappaletta vailla viivoja ja tasoja. Ei ole kuitenkaan sama poistaa matemaattista ja olevaa, sillä kaikki matemaattinen ei ole olevaa. Jos poistamalla matemaattiset kappaleet poistettaisiin tila ja tilaa ei siksi olisi ja poistamalla matemaattinen viiva ja taso ei olisi matemaattista kappaletta, kappalettakaan ei samalla perustelulla olisi.

Amatööri kirjoitti:

"Kuitenkaan kappaleen pituus, leveys ja korkeus eivät ole kappaleen syitä, eivätkä liioin seurauksia."

Jos matemaattiset kappaleet ovat toisten, kuin matemaattisten kappaleiden syitä, ei ole syytä sille, mikseivät pityys, leveys ja korkeus olisi myös kappaleen syitä, sillä pitäisimme kappaletta vain matemaattisena. Matemaattiset kappaleethan eivät ole itse itsensä syitä, koska syyt eroavat jollakin tavalla niistä, joiden syitä ne ovat. Joka tapauksessa, jos matemaattinen kappale ei ole sama kuin oleva kappale, samalla perusteella matemaattinen tila ei ole se tila, joka on olemassa. Edelleen, jos matemaattista tilaa ei ole vailla matemaattisia kappaleita ja tilaa ei siksi ole olemassa, samalla perustelulla kappaleita ei ole olemassa, sillä matemaattisia kappaleita ei ole vailla pituutta, leveyttä ja syvyyttä.

"Kausaalisuhde ei ole välttämättä niin yksioikoinen kuin annat ymmärtää. Seuraus on monessa tapauksessa myös syy, nimittäin tulevaan tapahtumaan. Tapahtuma ei myöskään aina edellytä syytä. Esimerkiksi alkuräjähdykselle ei ole keksitty mitään järkevää syytä."

Jos myöhäisempi voisi yhtä hyvin olla aikaisempi missä tahansa tapauksessa, se voisi olla sitä myös alun tapauksessa. Alkua kuitenkin pidetään myös ajan alkuna, niin ettei sitä, mikä on aikaisinta, edellä mikään. Kuitenkin alku siinä merkityksessä, ettei sitä edellä mitään ja joka on ajan alku, eikä myöhäisempi, on ajallinen määre. Ajallisesti, tapahtuma edellyttää syytä siinä tapauksessa, että se on seuraus, jollaiseksi kutsuit aikaa. Sillä, että ajallisesti aikaisinta aikaisempaa ei ole, ei ole vaikutusta tähän. Ja vaikka havainto olisi sama kuin alku, eikä mikään edeltäisi sitä, se miellettäisiin silti ajallisesti, sillä toisten ajateltaisiin olevan sen seurauksia sitä myöhäisempinä. Sinäkin sanoit ajan olevan seurausta havainnosta. Tai sitten olisi yhdentekevää kutsua havaintoa ajan seuraukseksi, eikä toisinpäin.

"Kvanttifysiikassa seuraus voi tapahtua ennen syytä. Juuri siksi Newtonin fysiikka ei toimi hiukkatasolla. Syyn etsiminen kaikille tapahtumille ei ole aina edes mielekästä."

Jos aika on havainnon seuraus, kuten sanoit ja se, että seuraus voi tapahtua ennen syytä pätee kaikista, aika voi tapahtua ennen havaintoa. Jos aika tapahtuu ennen syytä, se on tapahtuessaan aiheuttamaton, joten havainto ei ole sen syy silloin, kun se tapahtuu, vaan silloin kun se ei tapahdu. Havainto on siten ajan syy sellaisena, kuin aika ei tapahdu ja aika tapahtuu ennen havaintoa. Tapahtuminen ennen ja jälkeen on kuitenkin sekin määritelty aikaisemman ja myöhemmän välillä. Aikaisempi ja myöhempi on ennemmin aika, kuin tapahtuminen, sillä jälkimmäisen ei ole välttämätöntä olla kumpaakaan. Koska tapahtumat voivat olla ennen havaintoa, havainto ei ole aina ensimmäistä, joten joissakin tapauksissa varhaisempi ei synny havainnosta ja siten edellytetään jotakin aikaisempaa kuin havainto ja koska mikään ei ole aikaisempaa vailla aikaa, aika on ennen havaintoa.

"Aika ei aiheuta mitään, eli aika ei ole tapahtumien syy. Fysiikan mukaan aika "syntyi" alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavassa kaikkeuden laajenemisessa."

Jos alkua ennen ei ole ollut mitään, se määriteltiin ajallisesti, eikä tapahtumisen mukaan, sillä alku ei ole se, joka nyt tapahtuu, toisin kuin havaitseminen. Edelleen, sanot, että seuraava oli alun jälkeen, etkä että seuraava tapahtui ennen alkua. Jos on yhdentekevää sanoa, että seuraus tapahtuu ennen syytä, myös aika on ennen alkua, sillä sanoit ajan syntyvän siitä. Koska aika siis ei ollut seuraus, alku oli seuraus ajasta, mutta tämä on järjetöntä.

"Työympäristö ei luo tiedettä, eli tiede ei ole seuraus työympäristöstä. Toki ne voivat toimia ja kehittyä yhtä aikaa."

Jos tiede on mielle ja mielteet syntyvät havainnoinnista, kuten sanoit, työympäristö synnyttää ensisijaisemmin tieteen, sillä työympäristö on ensisijaisempi havaintoon nähden. Jos mielteet ovat kuitenkin enemmän todellisia, eikä havaitseminen, enemmän todellinen on ennen sellaista, mikä on vähemmän todellinen, joten aika on todellisempi, kuin havaitseminen. Ajan edellytyksenä eivät ole silloin liikkuvat kappaleet, ainakaan havaittavat sellaiset. Jos aika edellyttää kuitenkin olemassaoloonsa kappaleita, sellaiset eivät ole havaittavia kappaleita, koska ne ovat vähemmän todellisia, vaan matemaattisia kappaleita. Ja matemaattiset kappaleet mielteinä edellyttävät toisia mielteitä, kuten viivojen ja tasojen ja koska jälkimmäiset ovat enemmän muodollisia ja vähemmän havaittavia, ne ovat myös enemmän todellisia, koska ne voivat muodollisina periaatteina olla ennen kappaleita.

Lue lisää

Miettiminen, mitä tapahtui, tai oli ennen alkuräjähdystä, on yhtä mieletöntä kuin miettiä pohjoisnavalla seisten eri ilmansuuntia.Kirjoituksesi on sikäli hyödyllinen, että se osoittaa konkreettisesti, miten arkikieli johtaa helposti harhateille.

Sanoille ei pitäisi antaa liikaa painoarvoa. Sellaisten määreiden,kuin "alku", "loppu", "aika", "ajattomuus" "enemmän", "vähemmän", "aikaisempi", myöhäisempi", "ensisijainen", "toissijainen", jne. kohdalla tulisi olla varovainen. Esimerkiksi jonkin alku on lähtöpiste jollekin tapahtumalle, ei itse tuo tapahtuma. Tietenkin, jos tarkoituksena on tehtailla sanallisia loukkuja, niin sanojen ja ilmaisujen epämääräisyys täyttää tehtävänsä.

Sanoilla voi olla monia eri merkityksiä ja tarkoituksia. Siksi vakavassa keskustelussa tuli ensiksi pohtia, mitä kukin milläkin sanalla ja ilmaisulla tarkoittaa. Näyttää ilmeiseltä, että allekirjoittanut ja "Amatööri" tarkoittavat sanoillaan eri asioita. Itse vastasin alkuperäiseen aikaa koskevaan kysymykseen oman ymmärrykseni mukaan tukeutuen filosofian ja fysiikan auktoriteetteihin Mutta jos Einsteinin ja kumppaneiden ajatukset ovat teidän mielestänne humpuukia, niin se on teidän mielipiteenne.

Aika-avaruus kirjoitti:

Miettiminen, mitä tapahtui, tai oli ennen alkuräjähdystä, on yhtä mieletöntä kuin miettiä pohjoisnavalla seisten eri ilmansuuntia.Kirjoituksesi on sikäli hyödyllinen, että se osoittaa konkreettisesti, miten arkikieli johtaa helposti harhateille.

Sanoille ei pitäisi antaa liikaa painoarvoa. Sellaisten määreiden,kuin "alku", "loppu", "aika", "ajattomuus" "enemmän", "vähemmän", "aikaisempi", myöhäisempi", "ensisijainen", "toissijainen", jne. kohdalla tulisi olla varovainen. Esimerkiksi jonkin alku on lähtöpiste jollekin tapahtumalle, ei itse tuo tapahtuma. Tietenkin, jos tarkoituksena on tehtailla sanallisia loukkuja, niin sanojen ja ilmaisujen epämääräisyys täyttää tehtävänsä.

Sanoilla voi olla monia eri merkityksiä ja tarkoituksia. Siksi vakavassa keskustelussa tuli ensiksi pohtia, mitä kukin milläkin sanalla ja ilmaisulla tarkoittaa. Näyttää ilmeiseltä, että allekirjoittanut ja "Amatööri" tarkoittavat sanoillaan eri asioita. Itse vastasin alkuperäiseen aikaa koskevaan kysymykseen oman ymmärrykseni mukaan tukeutuen filosofian ja fysiikan auktoriteetteihin Mutta jos Einsteinin ja kumppaneiden ajatukset ovat teidän mielestänne humpuukia, niin se on teidän mielipiteenne.

Lue lisää

Sinun ajattelusi on minusta epämääräistä ja kielenkäyttösi kuvastaa samaa epämääräisyyttä. Vakavaa kirjoitusta laatiessaan kirjoittajan tulisi ensiksi pohtia, mitä mikin sana tarkoittaa, niin ettei lukijoiden tarvitsisi arvailla. Hyvä kirjoittaja, jonka ajattelu on selkeää, kykenee myös selkeään ilmaisuun, sen sijaan että hän käyttää epäsopivia ilmaisuja ja etsii sitten niille ymmärtäjiä. Toisaalta epämääräinen ajattelu mahdollistaa sen, että jos kirjoittaja ei ole ymmärtänyt ajatustensa olevan ristiriidassa keskenään, hän saattaa siitä huomautettaessa jälkikäteen yrittää tulkita ne itselleen mieluisalla tavalla, kuten että 'musta' tarkoittaa samaa kuin 'valkoinen'. Siksi lukijan väärinymmärrykset tulisikin ottaa lähtökohdaksi, eivätkä kirjoittajan epämääräisestä ajattelusta kertovat epämääräiset ilmaukset.

"Esimerkiksi jonkin alku on lähtöpiste jollekin tapahtumalle, ei itse tuo tapahtuma."

Esimerkiksi yhdessä merkityksessä juoksemisen alku on lähtöpiste juoksemisen tapahtumalle, mutta ei itse tuo tapahtuma, sillä tapahtumalla on alku, keskikohta ja loppu. Alku ei ole itse tapahtuma, sillä itse tapahtuma on kokonaisuus ja alku on vain sen osa. Toisessa merkityksessä lähtölaukaus on lähtöpiste juoksemisen tapahtumalle, eikä se ole itse juoksemista, eikä edes juoksemisen osa. Alusta, joka on lähtöpiste tapahtumalle olematta itse tuo tapahtuma voidaan siten puhua lähtöpisteenä jollekin tapahtumalle ainakin kahdessa eri merkityksessä, kuten niin, että se on osa itse tapahtumaa olematta se, tai että se on osa jotakin toista tapahtumaa.

Siis miten aika on määritelty fysiikassa?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekunti

Mutta ei ole mitään syytä olla siihen, etteikö voisi aikaa määritellä jollain toisella tavalla. Aikaa ei siis ole olemassa ilman ihmisen omaa "määrittelysopimusta".

Mutta eihän mitään ole olemassa ilman ihmisen mieltä.
Kaikki tapahtuu ihmisen mielessä, ja on ihmisen kuvitelmaa.
Ei ole mitään ihmisen mielikuvituksesta riippumatonta.

Aika on siis loppujen lopuksi ajatus ihmisen/Jumalan mielessä.

Universumilla on pakko olla tietoisuus.
Mind over matter!!

http://www.ctmu.org

Ulottuvuus on jossakin mielessä määrätyn suunnan mukaista jaettavuutta, sillä viiva on jaollinen yhdessä, taso kahdessa ja kappale kolmessa suunnassa, minkä takia niitä kutsutaan niin ja niin moniulotteisiksi. Pisteellä ei ajatella olevan ulottuvuutta, koska se ei ole jaettavissa. Aika on jaollinen liikkeen mukaan, mutta liikkeen jaettavuus ei näyttäisi olevan sama asia kuin viivojen, tasojen ja kappaleiden ulottuvuus, joten minua mietityttää, miksi sanaa 'ulottuvuus' käytetään myös siitä. Esimerkiksi viiva voi liikkua oman ulottuvuutensa suuntaisesti, jolloin sitä ei jaeta missään uudessa ulottuvuudessa, kuten myös taso ja ehkä kappalekin. Nämä kaikki voidaan kuvitella liikkeessä oleviksi ja liikkeen mukaisesti jaetuiksi, jolloin ei näytä syntyvän uutta ulottuvuutta, ellei liike tapahdu uuden ulottuvuuden mukaisesti, mikä on kuitenkin eri asia. Koska jaettavuus ei ole sama kuin ulottuvuus, ei näytä siltä, että aika olisi uusi ulottuvuus, vaikka jokin olisikin sen mukaisesti jaettavissa erilaisella tavalla, sillä sen ei tarvitse olla sitä uuden ulottuvuuden mukaisesti. Piste on ainoa, joka edellyttää liikkeeseensä suurempaa määrää ulottuvuutta, niin että liikettä voisi pitää uutena ulottuvuutena, mutta ehkä on niin, että liike on mahdollista vain jossakin ulottuvuudessa, mutta ei tuota sellaista, sillä pisteenhän on mahdotonta liikkua itsessään.