Taakse jäänyttä elämää

Tietoisessa unitilassa katsoin ihan huvikseni, milloin synnyn uudestaan. Eteen tupsahti sellainen vuosiluku kuin 2360. Se oli unessa saatu valistunut arvaus, mieli toimii siellä paljon vapautuneemmin. Synnyinpaikka on mahdollisesti USA.

No, oli niin tai näin, niin matka jatkuu tuttujen seurassa. Ilmeisesti vähintään 1 henkilö tulevassa perheessä on joku entinen tuttu. Tätä elämää en suunnitellut hirveän pitkäksi, mutta tämä Suomi on kyllä niin hyvä maa, että täällä viihtyy pidempäänkin.

Mulla on päähänpinttymänä ura merijalkaväessä tai laivastossa entisestä elämästä johtuen. Suomessa ei ole mitään kunnon laivastoa. Piti olla jo entisessä elämässä sotilasura, mutta se katkesi kun kuolin meritaistelussa. Musta piti tulla laivaston adjutantti tutulle upseerille.

Tässä elämässä on tavallista toimistoduunia.

Ehkä tuosta laivastopäähänpinttymästä pääsee vielä eroon, mutta vahvassa on jotkut haaveet jotka olleet hyvin lähellä toteutumistaan. Ne halutaan toteuttaa jossain toisessa elämässä.

Toinen juttu minkä ehkä toteutan jos mahdollisuus tulee on kunnon perhe. Sekin jäi kesken, ja tässä elämässäkin on kyllä mahdollisuuksia. Tosin en taida elää kovin vanhaksi, muistan suunnitelleeni jonkun 70-vuotisen elämän.

USA tai Eurooppa olisi toiveena, mutta yhtä hyvin voi matka jatkua Venäjällä tai vaikkapa Syyriassa, joka on silloin muuttunut parempaan suuntaan. Näistä ei tiedä, ehkä saa suuremminkin valita tulevaa perhettä. Tähän elämään tullessani en haluynnutkaan valita vaan annoin ns. vanhemmille ohjaajille vallan päättää tämän elämän synnyinpaikasta. Ihan hyvin tekivät.

Tämä elämä ei jää viimeiseksi. Maanpäällisiä elämiä on vielä lukuisia, ennenkuin riittävästi on opittu.

Mitään toimintaa jota sosiaalisesti tehdään,, eli ihmisten välistä kanssakäymistä ja yhteyttä, sitä en kaipaa.
Inhimillisten kokemusten sijaan se maailman tarjoama materiaalinen maailma, se on jäänyt paljolti kokematta köyhyyden vuoksi ja se kiinnostaa.
Rahakkuutta ja rahalla saatavaa (rahalla en saa yhtään enempää itsetuntoa kuin minulla jo on)elämän laatua ja tavaran kautta tulevia kokemuksia (mm. nopeita autoja, moottoripyöriä, isoja upeita veneitä, omakotitaloja jne) en ole kokenut, mutta silti, en enää koskaan halua kokea mitään inhimillistä,,se on liian kova hinta tavarataivaasta.

Armeijassa en näe sotaa minään tavoiteltavana, vaan näen armeijassa positiivisen ryhmän hyvänä asiana. Kavereita, reilua yhteistoimintaa.

Elämäntehtäväni on entisen natsitaustani vuoksi osallistua rakentaviin projekteihin, ehkäpä armeijassakin läytyy rakentavia työskentelypaikkoja. Rauhanturvaaminen, valistunut viranomaisten toiminta.

Sotimisen ja erityisesti fasisminkaltaisten ajatusten ja metodeiden muuttaminen rakentavammiksi. Niitä saattaa esiintyä vielä tulevaisuudessa, mutta niitä voidaan muuntaa paremmiksi. Fasismi on lieventynyt oikeistolaisuudeksi, voimme tehdä oikeistolaisesta isänmaallisuudesta kaikkia kansoja kunnioittavaa rauhanomaista toimintaa.

Tällaisiin projekteihin tahdon osallistua, jotta karmani tasoittuu. Fasistisiin projekteihin osallistuneilla on monesti kova karma. Ja niinkuin sanottu, armeijassakin voi olla positiivista meininkiä kun sijoittuu oikeaan paikkaan.