Monesti kuulee puhuttavan Raamatun tulkinnasta, siitä miten eri tahoilla tulkitaan Raamattua eri tavoin. On totta että Raamattua voidaan tulkita, riippumatta tulkitsijan taustatiedoista ja esiymmärryksestä. Raamatun tulkinnassa on myös erilaisia suuntauksia, on liberalistista raamatuntulkintaa ja vanoillista raamatuntulkintaa. Sanotaan olevan jopa fundamentalistista ja kirjaimellista tulkintaa. Eniten kritiikkiä esitetään sekä ns. fundamentalistista että liberaalia tulkintaa kohtaan.
Koska etenkin nk. fundamentalistisesta/kirjaimellisesta tulkinnasta näyttää olevan liikkeellä enemmän luuloja kuin tietoa niin haluan koettaa omalta osaltani hiukan kertoa mistä vanhauskoisessa raamattukäsityksessä on kysymys. Tiedän että kirjoitukseni tulee herättämään voimakkaitakin tunteita joissain, mutta toivomukseni on että edes joku olisi oikeasti ja vilpittömästi kiinnostunut ymmärtämään miksi vanhauskoiset uskovat niinkuin uskovat ja miten he lukevat Raamattua.
Ensinnäkin haluan purkaa kaksi yleistä harhakäsitystä:
Puhe "kirjaimellisesta" raamatuntulkinnasta on harhaanjohtava, sillä tuskin kukaan uskovainen ajattelee sillä tavalla että Raamatun jokainen jae, asiayhteydestään riippumatta olisi sellaisenaan sovellettavissa myös meidän elämäämme. En tarkoita että tämä johtuisi siitä että elämme eri aikakautta, vaan sitä että Raamatun eri kohdat on ymmärrettävä oikeassa kontekstissaan ja tarkoituksessaan.
Usein puhutaan esim. Vanhan testamentin aikaisista sodista, orjuudesta, moniavioisuudesta jne. Kysymys kuuluu: Jos tuolloin elettiin niin, miksei myös nykyään uskovan kuulu sotia, tappaa poikalapsia jne.?
Vastaus: Ei kaikki, mitä Raamatussa tapahtuu, ole tarkoitettu kaikkien ihmisten toisinnettavaksi sellaisenaan. Tämän ymmärtää varmasti jokainen maalaisjärjelää varustettu ihminen. Miksi Jumala sitten käski ja salli asoita jotka meistä tuntuvat vääryydeltä? Vastaus: Vanha Testamentti ja sen tapahtumat kuvaavat pääosin kahta asiaa joista toinen on Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan. Toinen on esikuvallisuus Kristuksen ajasta ja evankeliumista.
Vanhan Testamentin hirveät tapahtumat ovat Jumalan tuomioita pakanakansoille ja valitun kansan onnettomuudet kuvaavat sitä miten hirmuinen Jumalan viha on syntiä ja synnintekemistä kohtaan. Kaiken ovat kuitenkin tehneet ihmiset, mutta Jumala on sen tuolloin sallinut, koska ihmiset olivat Hänelle tottelemattomat ja palvoivat epäjumalia. vanhan Testamentin perussanoma näiden kauheuksien kautta (että Jumala ne salli) kertoa jälkeentuleville ettei Jumalan pyhyyyden kanssa ole leikkimistä vaan että jokainen joutuu kerran tuomiolle omasta pahuudestaan.
Ottakaa huomioon että vanhaan Testamenttiin kuuluu keskeisenä Mooseksen laki, joka kieltää ihmiseltä pahuuden teon ja ilmoittaa tuomion. Vanhan Testamentin tapahtumat ovat siten esikuvallisia ja varoittavat meitä tuomion hirmuisuudesta. Siksi ne siellä ovat. Tämän ymmärtää se joka uskoo Jumalan sanan ja samalla hän ymmärtää ettei suinkaan ole tarkoitus että näi ntoimittaisiin uudestaan vaan juuri niissä tapahtumissa tulee esiin Jumalan viha syntiä kohtaan.
jatkuu...
Koska etenkin nk. fundamentalistisesta/kirjaimellisesta tulkinnasta näyttää olevan liikkeellä enemmän luuloja kuin tietoa niin haluan koettaa omalta osaltani hiukan kertoa mistä vanhauskoisessa raamattukäsityksessä on kysymys. Tiedän että kirjoitukseni tulee herättämään voimakkaitakin tunteita joissain, mutta toivomukseni on että edes joku olisi oikeasti ja vilpittömästi kiinnostunut ymmärtämään miksi vanhauskoiset uskovat niinkuin uskovat ja miten he lukevat Raamattua.
Ensinnäkin haluan purkaa kaksi yleistä harhakäsitystä:
Puhe "kirjaimellisesta" raamatuntulkinnasta on harhaanjohtava, sillä tuskin kukaan uskovainen ajattelee sillä tavalla että Raamatun jokainen jae, asiayhteydestään riippumatta olisi sellaisenaan sovellettavissa myös meidän elämäämme. En tarkoita että tämä johtuisi siitä että elämme eri aikakautta, vaan sitä että Raamatun eri kohdat on ymmärrettävä oikeassa kontekstissaan ja tarkoituksessaan.
Usein puhutaan esim. Vanhan testamentin aikaisista sodista, orjuudesta, moniavioisuudesta jne. Kysymys kuuluu: Jos tuolloin elettiin niin, miksei myös nykyään uskovan kuulu sotia, tappaa poikalapsia jne.?
Vastaus: Ei kaikki, mitä Raamatussa tapahtuu, ole tarkoitettu kaikkien ihmisten toisinnettavaksi sellaisenaan. Tämän ymmärtää varmasti jokainen maalaisjärjelää varustettu ihminen. Miksi Jumala sitten käski ja salli asoita jotka meistä tuntuvat vääryydeltä? Vastaus: Vanha Testamentti ja sen tapahtumat kuvaavat pääosin kahta asiaa joista toinen on Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan. Toinen on esikuvallisuus Kristuksen ajasta ja evankeliumista.
Vanhan Testamentin hirveät tapahtumat ovat Jumalan tuomioita pakanakansoille ja valitun kansan onnettomuudet kuvaavat sitä miten hirmuinen Jumalan viha on syntiä ja synnintekemistä kohtaan. Kaiken ovat kuitenkin tehneet ihmiset, mutta Jumala on sen tuolloin sallinut, koska ihmiset olivat Hänelle tottelemattomat ja palvoivat epäjumalia. vanhan Testamentin perussanoma näiden kauheuksien kautta (että Jumala ne salli) kertoa jälkeentuleville ettei Jumalan pyhyyyden kanssa ole leikkimistä vaan että jokainen joutuu kerran tuomiolle omasta pahuudestaan.
Ottakaa huomioon että vanhaan Testamenttiin kuuluu keskeisenä Mooseksen laki, joka kieltää ihmiseltä pahuuden teon ja ilmoittaa tuomion. Vanhan Testamentin tapahtumat ovat siten esikuvallisia ja varoittavat meitä tuomion hirmuisuudesta. Siksi ne siellä ovat. Tämän ymmärtää se joka uskoo Jumalan sanan ja samalla hän ymmärtää ettei suinkaan ole tarkoitus että näi ntoimittaisiin uudestaan vaan juuri niissä tapahtumissa tulee esiin Jumalan viha syntiä kohtaan.
jatkuu...
Vastaukset 75
Vanhimmat
jatkuu:
vanhasta Testamentista siis näemme etä ihminen on perisyntiin langennut ja Jumalan vihan alla jo syntymästään lähtien. Näemme siellä esikuvan siitä miten synnintekijöiden ja rienaajien käy. Samalla näemme monissa profeettojen ennustuksissa esikuvan Kristuksesta ja evankeliumista. Tästä en vielä puhunut paljoa. vanhan Testamentin tapahtumat ovat tosia, tarkoitetut varoitukseksi ja opiksi sekä todistukseksi jälkeen koittavasta evankeliumin ajasta.
Uusi Testamentti kertoo toteutuneena sen mistä Vanha Testamentti puhuu esikuvallisesti ja tulevana. Uusi testamentti kertoo Jeesuksesta joka tuli vapahtamaan ihmiskunnan synneistään ja pelastamaan perisyntiin uponneen ihmisen. uudessa testamentissakin on vertauskuvia mutta ne puhuvat evankeliumista. Keskeistä Uudessa testamentissa on se että mitä Vanha testamentti ennustaa, se toteutuu Uudessa Testamentissa. Jumala tulee ihmiseksi ja sovittaa koko ihmiskunnan synnit yhdellä kertakaikkisella uhrilla.
Moni ei varmaan tiedä mutta luterilaisuudessa on ihan oikea ja vakiintunut perinne raamatuntulkinnasta. Siinä keskeisiä elementtejä ovat mm. että Raamattu ajaa Kristusta. Kaikki mitä Raamatussa on, ajaa Kristusta. laki ja Vanha Testamentti tekee sitä siten kuin apostoli Paavali opettaa: "laki on meille kasvattaja Kristukseen" Lain kautta ihminen tulee tuntemaan syntisyytensä ja tarvitsemaan Vapahtajaa. Evankeliumi taas ilmoittaa syntien olevan sovitetut ja kehoittaa uskomaan Jeesukseen. Kaikki Raamatussa siis ajaa Kristusta.
Toinen tärkeä selitysperiaate on että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima, ihmisten kirjoittama kirjakokoelma jota ihmiset eivät ole kirjoittaneet omista käsityksistään lähtien vaan he ovat kirjoittaneet sen Pyhän Hengen vaikutuksen alaisina. Näin ollen Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Jos jokin tulkinta johtaa siihen että Raamattu näyttää joutuvan itsensä kanssa ristiriitaan, on tulkitsija joko tulkinnut väärin tai ei jostain syystä ymmärrä lukemaansa.
jatkuu...
jatkuu:
siis:
1. Koko Raamattu on Pyhän Hengen ilmoitusta
2. Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa
3. Koko Raamattu ajaa Kristusta
Nämä kolme perustulkintaihjetta voi jokainen halutessaan lukea suoraan evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, ne ovat siellä ja Kirkkolaissa on vielä vahvistettuna että kirkon uskon ylin ohjenuora on Pyhä Raamattu.
Ns. "kirjaimelliseen" tulkintaan yleensä liitetään virheellisesti sellainen luulo että uskovainen lukee Raamattua ottamatta huomioon em. seikkoja näissä kolmessa viestissä. Luullaan että Raamattua luetaan ikäänkuin sokeana, vain fundamentalistisesti lukien sitöä ilman ajatusta.
Toinen yleinen harhaluulo liittyy sanaisnpiraatioon. Useimmat jotka puhuvat sanaisnpiraatiosta, eivät todella ole tutustuneet koskaan käsitteeseen kuin korkeintaan Wikipedia -tasolla. Todellisesti esim. luterilaisen kirkon Raamattukäsitys perustuu juuri sanainspiraatioon, muttei sillä tavalla käsitettynä kuin useimmat kuvittelevat (=fundamentalistinen sokea lukeminen)
Kolmas harhaluulo koskee sitä että kuvitellaan kirkon konservatiivien olevan raamattukäsitykseltää homogeeninen joukko jolla on siis yksi ja sama käsitys Raamatun tulkitsemisesta. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Sen voi tositaa helposti esim. eri herätysliikkeiden keskinäisillä oppieroilla. Kirkon herätysliikkeet edustavat raamatuntulkinnassaan pitkälti pietististä tulkintapoeriaatetta joka erioaa jonkin verran em. esittelemästäni evankelisluterilaisesta tulkintaperiaatteesta. Siinä painotetaan mm. henkilökohtaista kääntymystä ja uudestisyntymisen kokemusta kun taas kirkon tulkinnassa painotetaan sanaa ja sakramentteja Jumalan armovälineinä.
Näennäisesti ja pääpiirteiltää kuitenkin konservatiivien raamatuntulkinta on samansisältöistä. Kun mennään syvemmälle, paljastuu eroja.
Lopuksi haluaisin vain sanoa että Raamattua lukeva joutuu pakostakin myös tulkitsemaan sitä. Fundamentalistinen, sokea lukeminen tai toisaalta valikoiva ja tiettyjä kohtia painottava näkemys o ntulkintaa sekin. Kysymys on siitä mikä tulkinta on oikein ja tekee eniten oikeutta sille mitä JUMALA itse tahtoo meille ilmoittaa?
Minä uskon että evankelisluterilainen tunnustus on paras likiarvo Raamatusta!
Pannapa vielä asian paremmaksi vakuudeksi uskonpuhdistusluterilaisuuden arkkivirsi:
http://www.youtube.com/watch?v=t4x5zZ2NOkU
Tastä viimeisestä "likiarvosta" olen täysin eri mieltä, ja väitän luterilaisuuden nimeomaan antaneen "piut paut" Raamatulle kun Lutherin tuli aika asettaa näkemyksiään realimaailmaan, ja silloin luovuttiin Raamatusta ja siirryttiin "tunnustuksellisuuteen" jota ei ohjannut enää mikään Jumalan sanan mukaan orjentoituminen vaan kyltymätön vallantahto, ja valtaeliitin sekä sitä tukevien papistojen omat edut jotka realisoituivat erinomaisesti kaikkine uskontofasistisine ilmenemismuotoineen luterilaisuudessa, - ihmisten joukkotuhoamistakin käyttäen keinovalikoimana oman etuoikeutetun valtansa säilyttämiseksi.
Raamattuahan on aina tulkittu: kaikki siinä on tulkintaa. Neljä evankeliumia, neljä tulkintaa Jeesuksen pelastustyöstä. Yhteiskunnan muutokset ovat pakottaneet myös muuttamaan eri asioiden painotuksia, eihän kaikkea muinoin kirjoitettua voida enää soveltaa kirjaimellisesti.
Edes pelastustyön ydintä ei voi enää tulkita kirjaimellisesti. Kaikki normaliit ihmise tajuavat, ettei ole ollut mitään ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemusta, jonka seurauksena langenneen tuomion Jeesus olisi kärsinyt ihmisten puolesta, eli sovittanut ihmisten synnit.
Nyt joudutaan korostamaan erilaisia vertauskuvallisia tulkintoja, jotteivat kirkon viimeiset uskovat jäsenet ala pitää pelastustyötäkin tavallisena satuna.
Mitä asioita uskontunnustuksesta enää tulkitsisit kirjaimellisesti? Kuolleiden ylösnousemuksenko, hah hah.
Tuollaista se on kuin tuo kirjoituksesikin silloin, kun ei ymmärrä uskosta kuin sen muodon, ei sisältöä.
Kerropa, mikä kuolleiden ylösnousemuksen sisältö on oikein ymmärrettynä.
Mistä minä tietäisin, mikä se on "oikein ymmärrettynä". Sen näkee sitten ajallaan. Sitä ei pysty ihmismielellä kuvittelemaan. Se pitää sisällään sen, ettei vain ihmisen henki saa iankaikkista elämää, vaan koko ihminen, kirkastettuna.
Sinä luultavasti ajattelet jotain sellaista, että ihmisruumiiden pitkin maailmankaikkeutta hajonneet atomit kootaan haudoissa ruumiiksi, jotka sitten kömpivät sieltä ylös. Tuolla tavoinhan ateistit tapaavat ajatella hengelliset asiat, lapsenomaisen konkreettisesti.
Siis ihmismielellä ei pysty kuvittelemaan, millainen on kuolleiden ylösnousmeus, mutta siihen pystyy kyllä uskomaan, kun on tarpeeksi lapsenmielinen ja ajatus oman korvaamattomon tärkeän persoonan pysyvästä kuolemasta on liian sietämätön.
Onko sinulla esim. rakkaita läheisiä, kun ajattelet vain ihmisen "omaa korvaamattoman tärkeää persoonaa"?
On miellyttävää tietää, ettei kukaan rakkaista läheisistäni joudu kuoleman jälkeen kadotukseen, kuten uskovaiset luulevat monillekin ihmisille tapahtuvan, joskus tuppautuen jopa käännyttämään kuolinvuoteella olevia läheisiään.
Rakkaitteni kuollessa suru on minulla, ei heillä.
En minäkään usko kenenkään joutuvan kadotukseen. Kuolee vain pois, jos niin haluaa valita. Se minua kummastutti, että ajattelit ihmisten ajattelevan vain itseään. Siitä se epäilys tuli, ettei sinulla ole muita ajateltavia kuin sinä.
Erinomaista analyysiä ... mukavaa huomata että tähänkin joku vielä pystyy.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, vaikka aika pitkä se oli. Kommenttini on sekin siis aika pitkä.
”…Raamattua lukeva joutuu pakostakin myös tulkitsemaan sitä.”
Tästä olen aivan samaa mieltä. kaikki kirjoitus on vain tulkittava, ja tulkinnan tavoista voidaan sitten keskustellakin enemmän.
”Useimmat jotka puhuvat sanaisnpiraatiosta, eivät todella ole tutustuneet koskaan käsitteeseen kuin korkeintaan Wikipedia -tasolla. Todellisesti esim. luterilaisen kirkon Raamattukäsitys perustuu juuri sanainspiraatioon, muttei sillä tavalla käsitettynä kuin useimmat kuvittelevat (=fundamentalistinen sokea lukeminen)…”
Niin, Wikipediaa toki voi käyttää ja etenkin tutustua lähdeaineistoon, mitä sieltä tulisi olla. Sitten voi yrittää etsiä tarkennuksia niin netistä tai kirjoistakin – se puolestaan vaatii aikaa ja vaivaa.
Wikipediasta on löytänyt lähteitä, miten eri inspiraatiot on perusteltu, eli mihin tietoon ne nojaa. Näyttää olevan ettei ihan noin määritellä kuten sinä olet tehnyt. Jotta vältytään väärinkäsityksiltä, niin toivon että tarkennat.
Lukion oppikirjasta:
”…kristillisissä kirkoissa ajatellaan Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi. Erilaisia inspiraatiokäsityksiä on pääpiirteissään kolme: Insipiroitu yhteisö, Asiainspiraatio, Sanainspiraatio.”
Erot asia- ja sanainspiraation välillä:
”(Asiainspiraatio)… Käsitys tunnustaa, että Raamattu on inhimillinen ja ihmisten kirjoittama, ja että se muissa asioissa voi sisältää inhimillistä, aikaansa sidottua ja erehtyvää aineistoa. Kirkkokunnista yleensä luterilaiset ja anglikaaniset kirkot edustavat asiainspiraatiota.”
”…sanainspiraatiota edustavat yleensä reformoidut kirkot sekä ns. vapaakirkot.”
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi1/sivu_1_7_3.html
Juhani Kuosmasen käyttämä määritelmä:
”Sanainspiraatio tarkoittaa, että kirjoittajille annettiin asia ja sanat. Asiainspiraatio merkitsee, että Jumala antoi ilmestyksen tai ajatukset mutta ihmiset kirjoittavat asiat omin sanoin. Näin asiainspiraation mukaan teksteihin saattoi tulla historiallisia, maan- ja luonnontieteellisiä virheitä mutta varsinainen sanoma on jumalallista ja erehtymätöntä. Henkilöinspiraatio on sitä, että henkilö oli yleensä toiminnassaan Jumalan Hengen vaikutuksen alainen ja siksi hän saattoi kirjoittaa jumalallisia totuuksia.”
http://gamma.nic.fi/~jlindell/kuosmanenraam.htm
”Sanainspiraatiolla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan Jumala antoi ihmisille sekä sisällön, jonka hän tahtoi tulevan kirjoitetuksi että ne sanat, jotka ilmaisevat tuon sisällön.”
”Pyhän Hengen yliluonnollista vaikutusta Raamatun kirjoittajiin, jonka seurauksena kirjoittajien sanoista tulee Jumalan sanoja ja siksi myös täysin totuudenmukaisia. Vaikka kirjoittajien inhimilliset kyvyt ovat aktiivisia kirjoitustyössä, Pyhä Henki ohjaa heidän kirjoitustyötään niin, että heidän sanansa saavat kaikkitietävän Jumalan arvovallan.”
”Koska Jumala on kaikkitietävä ja siksi erehtymätön, myös hänen sanansa on erehtymätön. Erehtymättömyys koskee Raamatun alkuperäisten käsikirjoitusten jokaista sanaa ja väitettä, koskivatpa ne mitä asiaa tahansa.”
”Sanainspiraation käsite on kuitenkin nykyisessä ajattelussa ymmärretty mekaanisen inspiraation ajatukseksi. Sille vastakkaista käsitystä kutsutaan reaali-inspiraatioksi. Tämän näkemyksen mukaan ainoastaan Raamatun ajatukset ovat inspiroituja, ei sen sanat.”
http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Sanainspiraatio-oppi
”Sanainspiraatio-oppi: alkuperäinen Raamattu on (1) pilkkua myöten Jumalan sanelema ja siksi (2) tieteellisesti pätevä oppikirja kaikilla aloilla (esim. biologia: jänis on märehtijä)”
http://personal.inet.fi/koti/rossi/ue1m.html
Yhtä mieltä ollaan kuitenkin että fundamentaalinen ja ”vanhakantainen” raamattukäsitys eroavat toisistaan.
”Fundamentalistinen raamattukäsitys. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla varsin yleinen näkemys oli ns. sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan koko Raamattu on sana sanalta Jumalan sanelema kirja. Kirjoittajat ovat aikanaan toimineet Jumalan sanojen mekaanisina kirjureina. Näkemyksessä kiistetään Raamatun inhimillinen värittyneisyys. Näkemykseen liittyi hyvin kirjaimellinen tulkinta teksteistä. Asiat ovat juuri niin kuin Raamattu sanoo, esim. maailma on luotu kuudessa päivässä. Raamattu on erehtymätön ja ristiriidaton kirja. Jos ristiriitoja ilmenee, ne selitetään pois. Tällaisella raamattunäkemyksellä on yhä kannatusta ja sitä kutsutaan fundamentalistiseksi tai äärikonservatiiviseksi raamattukäsitykseksi. ”
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/ue1/609.html
1. Fundamentalistinen raamattukäsitys
• juuret 1600-luvun sanainspiraatio-opissa, jonka mukaan Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima ja siksi täysin virheetön ja ristiriidaton.
• Raamattu on erehtymätön myös luonnontieteen kysymyksissä
• Jos Raamatussa nähdään ristiriitoja, ne on selitettävä pois, muuten koko Raamatun arvovalta kärsii
• Raamattu on Jumalan ajaton ilmoitus
• Ns. konservatiivinen käsitys myöntää, että Raamatussa voi olla epätarkkuuksia, koska se on sidoksissa kirjoittamisajankohtaansa
Pelastushistoriallinen raamattukäsitys
• Raamatussa on keskeisenä ”punaisena lankana” Jumalan pelastussuunnitelma:
Vanhassa testamentissa kuvataan Jumalan solmimaa liittoa Israelin kansan kanssa, Jumalan pelastusteot huipentuvat Uudessa testamentissa Jeesuksen sovitustyössä
• Jumala ilmoittaa itsensä historian tapahtumissa ja Raamatun henkilöiden inhimillisessä kokemuksessa
• jotkut Raamatun ohjeet ovat aikaansa sidottuja ja heijastavat oman aikansa käsityksiä, eivätkä siksi sido tämän ajan kristittyjä (Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja)
Eksistentiaalinen raamattukäsitys
• Raamatun ajaton ydin on Jumalan sanaa, mutta kirjoittajat eivät ole osanneet irtautua oman aikansa ajattelutavoista ja ilmaisuista
• Raamattu on ”riisuttava myyteistä” niin, että tämän ajan ihminen voi siinä kohdata Jumalan ilman aikasidonnaista kuonaa
• Raamatussa on keskeistä sen vapauttava sanoma, joka voidaan ymmärtää ajasta ja paikasta riippumatta
https://docs.google.com/presentation/d/1MjK73Ax8yq6e2S7NEZSscIQZmoE_NVjA7umC_lx8bN4/edit?pli=1#slide=id.p27
Sammeli Juntusen näkemys:
Hän esittää syyn sille, miksi ei puhuta Jumalan sanasta kun tarkoitetaan Raamattua:
”… että tällainen kanta on joissain luterilaisuuden suuntauksissa samaistettu ajatukseen Raamatun kirjaimellisesta erehtymättömyydestä: Jumalahan on kaikkitietävä, eikä siksi voi puheessaan erehtyä. Kun eksegetiikka on vääjäämättömästi osoittanut, että Raamatussa on historiallisia ja luonnontieteellisiä virheitä ja epätarkkuuksia, sen seurauksena myös ajatus Raamatusta Jumalan sanana ja puheena on osoittautunut naiiviksi; näin ajatellaan.”
”Perinteisen luterilaisen mallin mukaan Jumala itse puhuu Raamatussa ja vaatii meiltä lakinsa noudattamista; siitä huolimatta, että tuo laki on tullut kirjoitetuksi ihmisten kautta. Jumala itse myös lupaa ja puhuu tekstissä vaivatulle ihmiselle…”
Hän myös painottaa eroa fundamentalismiin:
”Ortodoksisessa kirkossa Raamattua myös kunnioitetaan Jumalan sanana ja Jumalan puheena joutumatta fundamentalismiin.”
http://sammelijuntunen.kotisivukone.com/79
””Puhe "kirjaimellisesta" raamatuntulkinnasta on harhaanjohtava, sillä tuskin kukaan uskovainen ajattelee sillä tavalla että Raamatun jokainen jae, asiayhteydestään riippumatta olisi sellaisenaan sovellettavissa myös meidän elämäämme.””
Fundamentaalinen tulkinta kyllä sisältää juuri tuon kirjaimellisen tukinnan. Eikö nuoren maan kreationismi juuri perustu tuohon? Ainakin uskotaan siihen että jokaisen sanan ja välimerkinkin on oltava juuri oikein, jotta Raamattua voi lukea ”oikein” Toisaalta tuollainen tulkintatapa johtaa omanlaiseensa selitysnoppiin kun ristiriitaisuudet on voita selittää pois.
”…kuvitellaan kirkon konservatiivien olevan raamattukäsitykseltää homogeeninen joukko jolla on siis yksi ja sama käsitys…”
Niin, ehkä jotkut kaipaavat tuollaisen olemassaoloa mutta tässä olen samaa mieltä, käsitykset vaihtelevat.
Ajan merkit katsoo asiaa ilmeisesti vain kirkon sisäpiireistä käsin, siitä aktiivikristittyjen joukosta, joka kinastelee ja riitelee keskenään. Me nettikeskustelijat sen sijaan olemme monenkirjavaa joukkoa. On vapaiden suuntien edustajia, toisista suurista kirkkokunnista olevia, "yleiskristittyjä", hiljaisia kotikristittyjä jotka tulkitsevat Raamattua kuka mitenkin, etsijöitä, yksityisajattelijoita jotka ovat luoneet "oman uskonnon", ateisteja ja vaikka mitä. Luterilaiset, sekä konservatiivit että liberaalit, ovat siitä vain pieni joukko. Yleensä ja jostakin syystä luterilaiset ovat näissä nettikeskusteluissa vähemmistönä, vaikka Suomessa enemmistönä.
Täällä törmää kaikenkarvaisiin näkemyksiin. Ainakin itse olen törmännyt monesti juuri tuohon fundamentalistiseen kirjaimelliseen tulkintaan, jossa väitetään Raamatun olevan sanasta sanaan Jumalan sanaa. Esimerkiksi maailma on luotu kuudessa päivässä, koska Jumala itse Raamatussa niin sanoo. Jotkut noista väittäjistä ovat olleet luterilaisia, jotkut muita, mutta useimmista ei tiedä mitä he ovat, kun he eivät sitä useinkaan kerro edes kysyttäessä.
Täällä katsoo väkisinkin koko kristinuskon kenttää sekä kaikkea sitä, mitä sen liepeillä pyörii. Vaikka täällä Suomi24:llä on kristilliset palstat aihealueittain, joka palstalle tulee monenlaista väkeä. Jo kirkonkin sisälläkin on vaikka minkälaista joukkoa ihan aktiivikristityissäkin.
Tarkoitin lähinnä sitä, että kun esim. itse puhun fundamentalistisesta kirjaimellisesta raamatuntulkinnasta ja siinä mielessä sanainspiraatiosta, en ajattele vain luterilaisia vaan koko kristittyä maailmaa, vaikka myös luterilaisissa tuolla tavalla tulkitsevia on. Luterilaisissa on konservatiivien lisäksi fundamentalisteja, joskin vähän.
Hei Mummmuori ja kiitos osoittamastasi mielenkiinnosta! Itseänikin kiinnostaa tämä asia, joskin minusta tuntuu että katsomme ehkä asiaa hieman eri lähestymiskulmalta.
En ole varma, hahmotanko oikein mitä ajat takaa noilla vastauksillasi, koska niissä eritellään erilaisia näkökulmia inspiraatio-oppiin yleensäkin. Koska tarkoitus ei olekaan riidellä tai väitellä niin laitan tänne kuitenkin nyt tekstiä sillä mitä luterilaiset dogmaatikot etenkin puhdasoppisuuden ajalla ymmärsivät sanainspiraatiolla. Juuri hehän ovat saneet aikaan sen että luterilaisuudessa sanainspiraatio on ollut keskeinen tapa tulkita Raamattua. Tällaisella palstalla ei kuitenkaan riitä tila eikä resurssit asian läpikotaiseen esittelyyn joten laitan ainaostaan poimittuja pääkohtia. Lähteenä käytän erinmaista Robert D. Preus:in teosta "Raamatun isnpiraatio".
Tohtori Robert d.Preus (1924-1995) oli kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu puhdasoppisen luterilaisuuden tutkija.
Oppi sanainspiraatiosta:
Luterilaiset dogmaatikot uskoivat sanainspiraatioon laajasti ja yksimielisesti. Tämä oli seurausta mm. uskonpuhdistuksen jälkeisen ajan reformatorisen liikehdinnän mukanaan tuomista haasteista kuten esim. että Jumalan sanalta riistettiin sen armonvälineluonne. Sanan korostaminen armonvälineenä juontaa luterilaisuudessa juurensa juuri tähän asiaan.
Sanainspiraatio edellyttää että ainoastaan alkuteksti on inspiroitu, eikä yksikään käännös, sillä vain apostoleille ja profeetoille annettiin Pyhän Hengen kautta inspiraatio. Tästä seuraa ettei sanaisnpiraatioon uskova esim. tunnusta nykyisten raamatunkäännösten olevan sanainspiroituja, se koskee ainaostaan alkutekstiä. Vain alkutekstistä voidaan sanoa että se on "kokonaan Jumalan sanaa" tässä merkityksessä.
On kyllä totta että myös raamatunkäännökset sisältävät Jumalan sanaa jos ne ovat käännetyt alkutekstin sanojen ja merkitysyhteyden mukaan. Uskomme että huolimatta käännöstyössä mukaan tulleista virheistä, Raamattua voi kuitenkin vielä uskoa Jumalan sanana, tosin täytyy olla tarkkana vaikeaselkoisten kohtien kanssa ja niiden tulkinnassa on aina syytä ottaa huomioon myös alkutekstin sanat ja sisällöllinen merkitys.
jatkuu....
jatkuu:
Sanaisnpiraatio on syytä erottaa nk. "sanojen inspiraatiosta" -joka terminä tarkoittaa että pidetään kiinni yksittäisten sanojen ja tavujen, jopa kirjainten inspiraatiosta myös silloin jos ne erotetaan merkityksestään ja asiayhteydestään. Varsinaisesti sanainspiraatio edellyttää siis että sanat ovat inspiroituja alkuperäisessä asiayhteydessään ja merkityksessään. Jos ne irrotetaan siitä, ne eivät enää ole inspiroituja. Näin ollen erittäin tärkeä ja luovuttamaton periaate on, että Raamattua selitetään toisilla raamatunkohdilla jotka puhuvat samasta asiasta. Minkä yksi kohta jättää vaikeasti ymmärrettäväksi, sen toinen kohta sanoo ymmärrettävämmin. Raamatun selitystä ei siis haeta Raamatun ulkopuolelta vaan Raamatusta itsestään.
"Jumala todistetaan Jumalasta, aurinko auringosta, väri väristä ja Raamatun jumalallinen alkuperä täytyy todistaa Raamatusta itsestään." Päätodiste sanaisnpiraatiolle on 2 Tim. 3:16:
"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa" -Ei pidä luulla etteikö olisi huomattava määrä muitakin kohtia joita perusteena käytetään, mutta en voi tässä alkaa niitä käymään läpi.
>>> Jos Raamatusta löytyy yksikin sana, joka ei ole inspiroitu, ei voida sanoa että KOKO Raamattu on Jumalan inspiroima! Raamattuun ei kuulu ainaostaan forma eli sisältö, vaan myös materia ja sanat.
Matt. 10:20 "Sillä ette te itse puhu vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä"
Profeetoilla toistuu jatkuvasti teema: "Näin sanoo herra!"
>>>>>> Raamatun sisältöä ei todellisuudessa voida erottaa sen sanoista. Jumalan meille itsestään antama tiedon merkitys on erottamattomasti sidottu sanoihin. Sisältöä ei voida ilmaista ilman sanoja. Vastaavasti: ellemme voisi sanoa että Jumala on antanut Raamatun sanat, emme voi sanoa että Raamattu on inspiroitu.
Asiainspiraatio ei näin ollen mahdollinen ilman sanainspiraatiota. Emme koskaan voi olla varmoja siitä mitä Jumalan Henki tarkoittaa Raamatussa, ellemme voi luottaa siihen että Hän on nimenomaan antanut myös Raamatun sanat.
jatkuu...
Näin ollen ainoa vaihtoehto sanainspiraatiolle on, ettei ole inspiraatiota lainkaan!
Näin siis lyhyesti ja varsin puutteellisesti referoituna luterilaiset dogmaatikot, jotka loivat pääosin kirkkomme nykyisen tunnustuksen ja raamattukäsityksen, ovat asian ymmärtäneet.
Kokonaan oma asiansa on Raamatu nymmärtämisvaikeudet, vaikeudet tulkitsemisessa jne. Niistä voi joku perustaa ihan oman keskusteluketjunsa jos hoksittaa.
Koetin vain purkaa sitä, mitä inspiraatiolla on tarkoitettu ja kuinka niitä määritellään. Vain siksi että tässä itsekin voin ymmärtää paremmin. Huomaa että aivan selvää ei jako ole ja asiat ovat esitetty aika vaikeaselkoisesti. Pääpiirteittäin kuitenkin noista sai sellaisen mielikuvan, että pääsääntöisesti pelkkää sanainspiraatiolla tarkoitetaan lähinnä mm. vapaiden suuntien käyttämää tapaa lukea Raamattua. Tosin käytetään sanainspiraatiota muuallakin mutta se tuntuu olevan toissijainen tapa.
Pohdiskelusi on mielenkiintoista, tässä sitä oppii paljon. Jäin ehkä kaipaamaan viitetietoja, eli minkä pohjalta ajattelet esim. että ” luterilaisuudessa sanainspiraatio on ollut keskeinen tapa tulkita Raamattua…”? Tosin kirjoitit että ”Sanaisnpiraatio on syytä erottaa nk. "sanojen inspiraatiosta"…”, joka hämmentää nyt hiukan lisää.
”Varsinaisesti sanainspiraatio edellyttää siis että sanat ovat inspiroituja alkuperäisessä asiayhteydessään ja merkityksessään. Jos ne irrotetaan siitä, ne eivät enää ole inspiroituja. Näin ollen erittäin tärkeä ja luovuttamaton periaate on, että Raamattua selitetään toisilla raamatunkohdilla…”
Myönnän että tässä lähestymistapani on erilainen. Sana on puhuttua ja kirjoitettua. Sana on yksi osa lausetta, eli lause selittää sanojen merkityksiä. Jokaisessa kielessä on oma logiikkansa ja näin ollen oma kielioppirakenne. Tarkastelen siis asiaa niin että lause sisältää asian, sana puolestaan on yksittäinen osa sitä.
Inspiraatio-oppi koettaa siis selittää sitä, miten Jumala on vaikuttanut ihmisiin ja siihen että ilmoitus on innoittanut sen ylöskirjaamiseen (ja näin Raamatun syntyyn). Ymmärrän asian jotenkin niin että sanainspiraatio lähtee siitä että jokainen sana – jotka olivat ensin puhuttuja ja sitten kirjoitettua – on Jumala tarkkaan kielioppia myöten määritellyt eri kirjoittajien kautta. Asiainspiraatio puolestaan lähtee sisällöstä, joka on ilmaistu eri kirjoittajien toimesta heidän osaamisensa ja ymmärryksensä mukaiseksi.
”…tosin täytyy olla tarkkana vaikeaselkoisten kohtien kanssa ja niiden tulkinnassa on aina syytä ottaa huomioon myös alkutekstin sanat ja sisällöllinen merkitys.”
”Emme koskaan voi olla varmoja siitä mitä Jumalan Henki tarkoittaa Raamatussa, ellemme voi luottaa siihen että Hän on nimenomaan antanut myös Raamatun sanat.”
Tässä on tavallista lukijaa vaikeuttava asia, ettei ilman hyvää kielentuntemusta pysty vertailemaan alkuperäistä kieltä. Mutta jos asia käännetään – eli sisältö on mahdollisimman sama – eikö se siis riitä? Toisessa kielissä on sanoja, joille ei ole vastinetta suomenkielessä tai niiden merkitys, on joko niin vanha, ettei sitä voi ymmärtää ilman selitettä, tai suomessa käytetään aivan toista sanaa samassa merkityksessä. Kulttuurien erot tulevat tässä esiin.
Mielestäni sanat ovat aika kankeita (etenkin kirjoitetut joihin ei voi välittää esim. äänenpainoilla mitään tarkentavaa niin kuin puheessa), kun yritetään ilmaista jotain enemmän kuin yksinkertaisia konkreettisia asioita. Vertaan tässä musiikkia ja kuvataidetta sanoihin. Musiikkia ei oikein voi kirjoittaa täysin yhtä ymmärrettävästi kuin mitä soittaa ja kuunnella sitä.
Sanat eivät aina tavoita ja siksi Raamatussa on paljon vertauksia, koska asia ei muuten välity. Kun puhutaan hengellisistä asioista, se tulee vielä vaikeammaksi antaa sanoille niin suuri paino. Siksi kai tulkinnoissa on hyvin paljon eroja, koska sanoille annamme jokainen oman merkityksemme. Asia on ehkä helpompaa jokaisen ymmärtää samansuuntaisesti.
Itse koetan lähestyä Raamattua nykyään tämän suuntaisesti Mitä taustatietoja on saatavissa esim. 2.Timoteuksen kirjettä koskien? Vaikka kuka kirjoitti ja kenelle? Millaisessa tilanteessa kirjoitus joko syntyi? Luen luvun kokonaisuudessaan. Näin syntyy konteksti jonka jälkeen vasta luen jakeet tarkemmin lauseina. Vasta tarvittaessa puran lauseen sanoihin ja tällöin voi joutua hakemaan lisää selvennyksiä. Sitten koetan hahmottaa mitä se meille tässä ajassa kertoo.
2Tim. 3:16
Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
Ajatus, joka tuon pohjalta syntyi:
Tässä on ohjeita Paavalilta (joskin se on kiistanalainen) Timoteukselle kuinka hän voisi paremmin ohjata seurakuntaansa. Ehkä tämä tarkoittaa niitä että moni suuntaus vaikutti myös kirjoittamiseen (lahja ja taito joka oli hyvin harvalla) ja mitkä noista kirjoituksista sitten piti valikoida. Suurin osa tuolloisista kirjoituksista lienee tuhoutunut, joten niistä ei ole tarkempaa tietoa.
- Kun nyt miltei jokaisella on kirjoitustaito, on noita kirjoituksia syntynyt kuin sieniä sateella. Se taitaa olla hyvin kiistanalaista, kenenkä kirjoitukset milloinkin voidaan sanoa syntyneen Pyhän Hengen vaikutuksesta? Tuntuu ettei nykyään sellaisia edes ole – jos kaikki eri suuntausten kritiikit lukee. Joten, miten nyt erotamme ne kirjoitukset jotka täyttävät nuo kriteerit?
Niin, mielestäni inspiraatio voi olla asiassa ja toki osittain myös sanoissa, mutta asia lienee olennaisempi?
Ehkä näin, katson itsekin laajasti eli koko kristittyjen kenttää. Luterilaisissa on vähän fundamentalisteja, näin olen itsekin ymmärtänyt.
Nuoren Maan kreationismi liittyy läheisesti fundamentalismiin. Suomessa konservatiivit ovat kai lähinnä teististä evoluutiokäsitystä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreationismi
”…useimmista ei tiedä mitä he ovat, kun he eivät sitä useinkaan kerro edes kysyttäessä…”
Totta, kun nyt jokainen voi lukea Raamattua ihan itse, luonnollisesti syntyy monia tulkintoja. Nämä määritelmät mielestäni ovat vain apuvälineitä, joilla yritetään jollain tavalla asemoida näkemyksiä. On helpompaa ymmärtää (jos niin vain haluaa) muita näkemyksiä sekä niiden perusteita. Tosin takaraivossa olisi hyvä pitää mielessä, etteivät ne ole millään tavalla kiveen hakattuja että juuri tietyn opin mukaan mennään.
Silloin syntyy ristiriitoja kun lähdetään hakemaan ”oikeaa” oppia jossa pitäisi pysyä piiruntarkasti. Ikävä kyllä se ei ole mahdollista, kaikki eivät vain ajattele juuri samoilla sanoilla ja samoista lähtökohdista. Ja jos ei itsekkään tiedä, minkälaiseen näkemykseen omat näkemykset lähimmin liittyy, ei varmaan osaa sanoa mitä on. No, jotkut koettavat korostaa sitä opillista juttuaan ettei halua ilmaista koska katsoo, että jokaisen pitäisi pitää vain kristittynä häntä. Tosin jossain sitten ilmenee, että sanoja saattaa jakaa hyvinkin rankasti eri näkemyksiä vuohiin ja lampaisiin.
Siksi onkin hyvä edes vähän tarkastella laajemmin näitä eroja.
Luterilaisuuteen kuuluu oppi päättyneestä ilmoituksesta, jonka mukaan Jumalan välitön ilmoitus päättyi Raamattuun. Kristittyjen sen jälkeen kirjoittamat tekstit eivät ole saman arvoisia Raamatun tekstien kanssa, vaan ne ovat vain uskovaisten ihmisten kirjoituksia ilman Jumalan välitöntä ilmoitusta. Siksi "sola scriptum"-periaate.
Tämä on kai se suurin ero luterilaisen ja katolisen opin välillä, katolilaisuudessa kun uskotaan ns. jatkuvaan ilmoitukseen.
Juuri näin!
Jaahas, käydään teologista keskustelua,teologisista asioista. Mitä syvemmälle mennään, sen vähemmällä perehtyneisyydellä tällainen kaltaiseni maallikko operoi, joten suonet anteeksi yhtä ja toista puutteellisuutta seuraavissa vastauksissani. Käsittelen asiaa omasta ymmärryksestäni käsin, niin kai sinäkin... ;-)
"sanainspiraatiolla tarkoitetaan lähinnä mm. vapaiden suuntien käyttämää tapaa lukea Raamattua." (Mummomuori)
>>> Minulla on vähän sellainen käsitys ettei vapaissa suunnissa yleensä mennä kovinkaan syvälle tällaisissa pohdinnoissa. Pikemminkin asia lienee niin, että juuri vapaissa suunnissa on vallalla enimmäkseen sellinen fundamentalistisesti kirjaimellinen raamatuntulkinta. Olen kyllä tutustunut jonkunkin verran vapaitten suuntien käsityksiin muttei siellä harrasteta yleensä niin syvällistä raamatuntutkiskelua että oltaisiin esim. jossain yleisessä käsityksessä siitä miten edes pääpiirteissään raamattua tulisi tulkita ja olisi joitain tulkintaohjeita ja/tai periaatteita. Muuta kuin lähinnä tuo kirjaimellis-fundamentalistinen. En tahdo heitäkään vähätellä mutta omat havaintoni ovat valitettavasti tällaiset.
"Jäin ehkä kaipaamaan viitetietoja, eli minkä pohjalta ajattelet esim. että ” luterilaisuudessa sanainspiraatio on ollut keskeinen tapa tulkita Raamattua…”? " (Mummomuori)
>>> Ei kyllä ole heittää mitään viitteitä siinä mielessä faktaksi että ne voisi yhtäkkiä kätevästi esim. jostain haluteoksesta tarkistaa, koska varmaan tästä(kin) löytyy eri mieltä olevia. Itse olen tähän vakaaseen käsitykseen tullut kun olen tutustunut nimenomaan luterilaiseen puhdasoppisuuden ajan painotuksiin, lisäksi ottaessani huomioon 1600 -luvun dogmaatikkojen oleellisen vaikutuksen tunnustuskirjojen syntyyn ja vielä lopuksi: olen opiskellut aika huolellisesti kirkon tunnustuskirjat ja löytänyt selvän polun näiden asiain kesken. Siitäkin on jo kauan, se tapahtui nuorempana ollessani eikä minulla enää kaikki ole niin hyvin muistissa ja tutkiminen tapahtui täysin epätieteellisin metodein, lähinnä omaa käsitystä raamatusta etsiessä. Jokainen nähköön itse saman vaivan jota asia kiinnostaa ja päättäköön kantansa.
"Myönnän että tässä lähestymistapani on erilainen. Sana on puhuttua ja kirjoitettua. Sana on yksi osa lausetta, eli lause selittää sanojen merkityksiä. Jokaisessa kielessä on oma logiikkansa ja näin ollen oma kielioppirakenne. Tarkastelen siis asiaa niin että lause sisältää asian, sana puolestaan on yksittäinen osa sitä. " (Mummomuori)
>>> Tässähän me oikeastaan sitten olemme lähes samaa mieltä. Nimittäin itsekin mainitsin että sanatkin ovat inspiroituja, mutta vain asiayhteydessään. Tosin sillä tarkennuksella että mielestäni ei voida sanoa niin yksityiskohtaisesti että lause sisältää asian. Raamatussa nimittäin on vaihtelua: monesti koko Raamatun luku sisältää vasta yhden asian. Toisinaan jo yksi lause tai muutama sanakin voi sisältää asian ja samanaikaisesti esim. Raamatun lauseet ja sanat voivat sisältää päällekkäisiäkin asioita.
JOtta emme joutuisi loputtomaan sekavuuteen jolloin Raamattu ei ole meille enää miksikään hyödyksi, tulisi muistaa käyttää tulkinassa tiettyjä pääperiaatteita, joista mm. yksi on ettei Raamattu (ollakseen Jumalan sana) puhu itseään vastaan. Lisäksi olen jo muualla maininnut että Raamattua tulee selittää toisilla Raamatun kohdilla.
"Tässä on tavallista lukijaa vaikeuttava asia, ettei ilman hyvää kielentuntemusta pysty vertailemaan alkuperäistä kieltä. Mutta jos asia käännetään – eli sisältö on mahdollisimman sama – eikö se siis riitä? Toisessa kielissä on sanoja, joille ei ole vastinetta suomenkielessä tai niiden merkitys, on joko niin vanha, ettei sitä voi ymmärtää ilman selitettä, tai suomessa käytetään aivan toista sanaa samassa merkityksessä. Kulttuurien erot tulevat tässä esiin. " (Mummomuori)
>>> Sehän se vaikeus onkin! Ei maallikolta voi edellyttää perehtymistä alkukieleen ja sitäpaitsi, useimmille tällaiset pohdinnat ovat triviaaleja, eikä niillä ole uskon kannalta välttämättä suurta merkitystä jos niitä ei kykene ymmärtämään oikeassa valossa ja kytkemään käytännön elämään. En minäkään lapsilleni koskaan tällaisia opettanut vaan katekismusta ja Aisopoksen satuja sekä Lutherin kertomuksia luettiin yhdessä ja pidettiin yksinkertaisia kynttilähartauksia.
Itse olen lukenut paljon erilaisia raamatunkäännöksiä. Olen pyrkinyt ottamaan selvää millaisia periaatteita kääntäjillä o ntyössään ollut. Jos olisin tähän kaikkeen ryhtynyt nuorempana, olisin varmasti ruvennut opiskelemaan alkukieliä ja perehtynyt asiaan paljon syvällisemmin. Mutta on tämäkin ollut minulle jo rakennukseksi ja uskon vahvistukseksi.
"Itse koetan lähestyä Raamattua nykyään tämän suuntaisesti Mitä taustatietoja on saatavissa esim. 2.Timoteuksen kirjettä koskien? Vaikka kuka kirjoitti ja kenelle? Millaisessa tilanteessa kirjoitus joko syntyi? Luen luvun kokonaisuudessaan. Näin syntyy konteksti jonka jälkeen vasta luen jakeet tarkemmin lauseina. Vasta tarvittaessa puran lauseen sanoihin ja tällöin voi joutua hakemaan lisää selvennyksiä. Sitten koetan hahmottaa mitä se meille tässä ajassa kertoo. " (Mummomuori)
>>> Sehän onkin varsin erinomainen tapa tutkia Raamattua! Huomaa että olet tosissasi uskonasioissa ja että sinulla todella on vakaumus, vaikka ollaankin joistain asioista eri mieltä! Ei kukaan, jota nämä asiat eivät oikeasti sydämessään kiinnosta, viitsi nähdä tuollaista vaivaakaan niiden eteen. Me taas joita asia kiinnostaa, emme edes koe sitä vaivaksi.
:-)
"- Kun nyt miltei jokaisella on kirjoitustaito, on noita kirjoituksia syntynyt kuin sieniä sateella. Se taitaa olla hyvin kiistanalaista, kenenkä kirjoitukset milloinkin voidaan sanoa syntyneen Pyhän Hengen vaikutuksesta? Tuntuu ettei nykyään sellaisia edes ole – jos kaikki eri suuntausten kritiikit lukee. Joten, miten nyt erotamme ne kirjoitukset jotka täyttävät nuo kriteerit?" (Mummomuori)
>>> Tällaiseen konservatiiviseen luterilaiseen uskonkäsitykseen kuuluu (kuten tuossa jo joku hyvin toteaa) että Jumalan varsinainen ilmoitus on päättynyt.
Erotetaan sen tähden kaksi asiaa toisistaan; JUmalan ilmoitus on meille annettu pyhässä Raamatussa. Muuta ilmotusta ei tämän jälkeen tule vaan tähän on uskominen ja tästä kiinni pitäminen.
Ei siis niin kuten esim. vapaissa suunnissa ja joissain kirkonkin sisällä toimivissa hurmosliikkeissä opetetaan että niiden saarnaajat ja "profeetat" saavat uusia ilmoituksia Jumalalta joissa sanotaan sitä ja tätä. Nämä johtavat ihmisiä harhaan. Sen verran olen antanut itselleni alkukielestä selventää että termi "profetoida" tarkoittaa oikeasti Jumalan sanan selittämistä, eikä mitään hurmoshenkistä toimintaa jossa Jumala muka puhuu suoraan jonkun ihmisen kautta uusia ilmestyksiä yms. Tähän smaan kategoriaan kuuluu ihmeparantajat ja muut vastaavat.
sen sijaan sana ja sakramentit ovat ARMONVÄLINEITÄ, joiden välityksellä yksin ja ainoastaan Jumala tahtoo toimia kanssamme. Niinpä pyhä kaste on meille uuden syntymisen pesu, Jumalan lapseuteen ottaminen ja vanhurskauden puvun päälle pukeminen. Kaste on armon väline eikä Raamattu tunne muuta uudestisyntymisen paikkaa. Kaste todistaa siitä ettei ihminen valitse Jumalaa vaan Jumala valitsee ihmisen.
Ehtoollinen on armonväline yhtöä lailla. Siinä saadaan synnit anteeksi ja nautitaan todelisesti kristuksen ruumis ja veri, eikä kyse ole vain vertauskuvasta vaan pyhästä ja todellisesta, kalliista armopöydästä jonka Jeesus itse asetti.
Pyhä Sana on sekin armonväline sillä usko tulee kuulosta ja kuuleminen sanan kautta. Sanan kautta Jumala vaikuttaa uskoa ja Sanan kautta Pyhä Henki toimii avaten uskon salaisuutta köyhälle matkamiehelle vahvistukseksi.
Vanhat sanoivat että Jumala ilmoittaa meille itsensä "ihmiskohtaloissa ja kansojen vaiheissa mutta aivan erityisesti omassa pyhässä sanassaan!"
Siksi armonvälineet ovat luterilaiselle uskon pohja ja kallio joiden varassa usko seisoo.
Kun sanot "profetoida" tarkoittavan Jumalan sanan selittämistä, niin miten selität Ef.4:11 kohdan:
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,"
Tuossa taidamme olla samaa mieltä:
”…saarnaajat ja "profeetat" saavat uusia ilmoituksia Jumalalta joissa sanotaan sitä ja tätä. Nämä johtavat ihmisiä harhaan.”
Tätä olen pohtinut pitkään ja avoimesti. Olen tullut samanlaiseen lopputulokseen kuin sinäkin.
”…ovat ARMONVÄLINEITÄ, joiden välityksellä yksin ja ainoastaan Jumala tahtoo toimia kanssamme.”
Tuon näen kyllä toisin. Jumala on yhteydessä meihin jokaiseen, eikä siihen tarvita mitään välikäsiä. Koen että nuo ovat ihmisille tärkeitä, ei Jumalalle. Mutta kaikki mikä auttaa ihmistä Jumalan yhteyteen, on hyvä asia.
No, eiköhän tässä molemmat olla maallikoita? Joten keskustellaan ihan siltä pohjalta.
”…muttei siellä harrasteta yleensä niin syvällistä raamatuntutkiskelua että oltaisiin esim. jossain yleisessä käsityksessä siitä miten edes pääpiirteissään raamattua tulisi tulkita ja olisi joitain tulkintaohjeita ja/tai periaatteita.”
Kun käytetään termejä sillä tavoin poikkeavasti, ettei se ole yleisesti tunnettua, on hyvä perustella miksi niin tekee. Perustelusi olivat hyvät. Tätä inspiraatio asiaa varmaan tässä hiljalleen tulee pohdittua lisää ja tuo perustelusi tuo oivan lisän siihen.
”…pohdinnat ovat triviaaleja, eikä niillä ole uskon kannalta välttämättä suurta merkitystä jos niitä ei kykene ymmärtämään oikeassa valossa ja kytkemään käytännön elämään…”
Tässä olen aivan samaa mieltä. On siis hyvä aina välillä palauttaa mieleen, mikä on olennaista ja mikä ei. Pohdinnat on mukavia ja niistä saa aina jotain lisää, mutta ne tulee soveltaa sitten myös siihen elävään elämään.
Kiitän sinua kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä vaikka olemmekin eri mieltä joistain kohdin. Tämä on ollut hyvä ja avartava keskustelu!
Tuota noin. Miksikähän Jumala sitten näki tarpeelliseksi ilmoittaa itsestään ja tahdostaan Raamatun eli sanansa välityksellä, jos Hänelle ei ole tärkeää, että ihmiset saisivat sen tietää? Ethän sinäkään tietäisi luultavasti edes Jumalan olemassaolosta, jos ei Raamattua olisi.
Kristinusko ei tunne mitään jakoa "maallikoihin ja papistoihin" eli mitään erityistä "ordoa", kuten taas valekristillisyydelle on ominaista.
Juuri niin kuin siinä onkin. Pitäisi tietysti tuntea hyvin nuo kaikki alkukielen merkitykset mutta sillä käsityksellä mikä minulla on, ne ovat että apostoli=lähetetty, profeetta=Jumalan sanan selittäjä, evankelista= en ole varma onko edes alkukielessä tuollaista sanaa (epäilen), mutta jos on niin kaikki kyllä tietävät mikä evankelista on ja mitä se tekee, paimen= seurakunnan kaitsija, opettaja= opettajan armolahjan omaava henkilö joka opettaa Jumalan sanaa.
Kuten huomaat, kaikki tehtävät ovat toistensa kanssa hyvin limittäisiä.
Kyllä armonvälineet ovat ihan Jumalan itsensä asettamia eikä niitä ihminen ole itse keksinyt. kaikilla armonvälineillä on oma perustuksensa Jumalan sanassa.
Luterilainen usko ei ole hurmahenkisyyttä, sillä armonvälineet selitetään Sanassa juuri sitä varten olevan olemassa että Jumala onitse ilmoittanut toimivansa niiden kautta. En minä niitä kyllä menisi vähättelemään miksikään "välikäsiksi".
Jos nyt oiekasti olisi siten että Jumala puhuisi suoraan jokaisen päähän niin siitä seuraisi kaaos, sekamelska. Ihmisen pää on täynnä ajatuksia, psyyke tuottaa jos minkälaista kuvitelmaa. Täsä voi mainita hyvänä esimerkkinä ihmiset jotka ovat puhuvinaan Jumalan kanssa kuten jonkun arkipäiväisen kaverin, esim. "Jumala sanoi minulle sitä...Jumala sanoi minulle tätä..."
Pidän sitä kyllä mahdollisena sillä Jumalallehan mikään ei ole mahdotonta mutta kyllä se vaan niin on että kun ne Raamatussa armonvälineet asetetaan ja todistetaan että niiden kautta Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa niin on hurmahenkisyyttä kuvitella muita "viestejä" omassa päässään.
Kun jokainen väittää että Jumala puhuu juuri hänen päässään, niin mistä ihmeestä voimme tietää, kenen päässä Jumala OIKEASTI puhuu että osaisimme ottaa sanoman tosissaan? Tällaiset "Jumalapuhuuminunpäässäniminullesuoraan" -kuvitelmat ovat jo yhden yksittäisen ihmisen päässäkin keskenään ristiriitaisia eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä kristologian kanssa, niitä ei voi tulkita eikä arvioida eikä ounnita. Ne ovat täysin subjektiivisia ihmisen omia ajatuksia.
On tärkeää tehdä selvä ero ihmisen omien kuvitelmien ja Jumalan sanan välillä.
Uskon toki että Jumala voi puhutella ihmistä esim. elämänkohtaloiden tms. kautta, luonnossakin voimme tarkata Luojaa Hänen töissään, siihen Raamattu kehottaakin. Sen sijaan kaiken karvaiset "profetoijat" ja vietejä päähänäsä saavat henkilöt elävät mielikuvitusmaailmassa jolla ei ole mitään tekemistä totisen ja vakavan kristillisyyden kanssa.
Tarkennan vähän:
”On tärkeää tehdä selvä ero ihmisen omien kuvitelmien ja Jumalan sanan välillä.”
Ehdottomasti näin. En todellakaan tarkoita että Jumala puhuu jokaisen kanssa suoraan, vaan me voimme rukouksen kautta puhua suoraan Jumalalle. Tähän emme tarvitse ”välikäsiä”. Ehkä käymme ehtoollisella harvoin ja kastekin on joskus lapsena saatu. Siksi painotin tuota, ettei Jumala meitä siitä huolimatta hylkää jos me emme häntä hylkää.
????
Siitähän tässä keskustellaan. Raamattu ilmoittaa meille Jumalasta.
Mutta kun Raamatussa oleva Jumalan sana on armonväline, kuten Ajan merkit tuossa toi esille, ja sinä sanoit ettei se ole tärkeä Jumalalle. Siitä nousee tietysti kysymys, että no miksi Jumala sitten katsoi tarpeelliseksi ilmoittaa sen ihmisille, jos se ei ole Hänelle tärkeä.
Ymmärrän kyllä. Rukoukseen ei toki mitään välikappaleita tarvitakaan. Armonvälineitä kuten kastetta, voi kuitenkin käyttää ihan päivittäinkin sillä tavalla että muuistaa kasteen armon kestävän läpi koko elämän. Juuri se, että se on annettu vain kerran lapsuudessa, todistaa että kaste kantaa läpi koko elämän.
Voimme käyttää Jumalan sanaa armonvälineenä esim. siten että käytämme sitä uskomme vahvistukseksi, mikään ei estä vaikka ihan päivittäin. Toki ehtoollisella käyminen voi tapahtua vain harvemmin.
Mutta ei armo ole sittenkään meidän tekemistemme varassa, ei edes niiden tekemisten jotka on tarkoitettu meidän lohdutukseksemme.
Jos joku ei jaksa rukoilla, luottakoon Jumalan armoon, mutta jos ei jaksa luottaa armoonkaan niin huokaiskoon sanattomasti tai olkoon hiljaa. Armo kantaa ja kestää sillä sen perusta ei ole meissä, ei edes meidän uskomisessamme vaan yksin Jumalan hyvyydessä meitä kohtaan.
Olisiko todellakin niin, että olisi annettu kaksi samansisältöistä mutta eri nimellä olevaa tehtävää: profeetta = sanan selittäjä ja paimen = sanan opettaja. Eikö selittäminen ja opettaminen ole ihan sama asia. Alkukielessä kreikassa on sanat prophetas (profeeetat) ja didaskalous (opettajat).
Luterilainen kirkko on perinteisesti nähty sanan kirkkona, hengen vaikutuksia on ollut vähän. Ei kuitenkaan kannata heittää lasta pesuveden mukana. Kaikki profetiat pitää koetella ja ne mitkä ei toteudu tai ovat vastoin Raamatun sanaa, voi huoletta jättää eikä niiden perusteella tehdä profetoimisesta ei-raamatullista ilmiötä.
"Luterilainen kirkko on perinteisesti nähty sanan kirkkona, hengen vaikutuksia on ollut vähän."
Minusta tuollainen sanan ja hengen erottaminen toisistaan tuntuu kovin vieraalta. Ei Sanaa voi erottaa Hengestä eikä Henkeä Sanasta ja sakramenteista. Henki toimii Sanan ja Sakramenttien välityksellä. En suoraan sanoen ymmärrä mitä tarkoitat joillain muilla Hengillä? Siis jotka eivät ole yhtä Sanan kanssa?
En puhu mistään muista hengistä. Tosiasiahan on, ettei kirkossa ole juurikaan profetoimista ja koska sitä ei ole, on sana profeetat helpompi kääntää sanan selittäjiksi. Alkukieli ei tuollaisesta kerro kuitenkaan.
Toinen tosiasia on, että Jumala on antanut herätyksiä kirkon sisällä kun on ollut kuivia kausia eli henkeä on estetty toimimasta täydellä valtuudella. Niinpä kirkon herätysliikkeissä on raamatulliset armolahjat enemmän käytössä kuin äiti-kirkossa.
Jos olisin aikoinaan etsinyt luterilaisesta kirkosta uskoa, tuskin olisin sitä sieltä löytänyt, kävinhän jonkun kerran, mutta se ei vetänyt siinä tilanteessa, jossa Jumalan Henki oli alkanut vetää minua. Vapaissa suunnissa kuulin eka kertaa kielillä puhumista ja se vahvisti minut siitä, että Jumala on olemassa, että Raamatussa kerrottu on totta. Aivan niin kuin siellä sanotaan, että kielet on merkkinä uskomattomille ja näin oli minullekin. Pyhä Henki vaikuttaa armolahjoissa, ei pelkästään Sanassa.
Itsekin kun juuri tutkiskelen mitä sanainspiraatiolla tarkoitetaan, mielestäni Sammeli Juntusen kotisivut olivat tässä parhaimmat. Hänellä oli lisäksi maininta siitä, miten katolisessa kirkossa on pysytty ikään kuin tasapainossa, sitten kun näitä kahta tyyliä luterilaisessa alkoi ilmaantua, ja painotettiin joko toista tai toista.
Kuitenkin tuli tämän jälkeen mieleen, kuinka moni ihminen näitä lueskelee ja kuinka monella ihmisellä on aikaa lukea näin huolellisesti näitä. (Joten jos joku takoo päähän, että ollaan fundamentalisteja, se sitten uskotaan ilman muuta asiaa mitenkään tuntematta. Tuohan onkin muotisana nykyään ja sillä vaiennetaan keskustelu.)
Mielestäni nykytilanteen vaikeus on nimenomaan siinä, että ennen vanhaan teologit hoitivat nämä hommat, ja sitten ihmiset kävivät kirkossa, - nykyindividualismin aikana kukin kerää netistä (jos on kiinnostunut), omia juttujaan tai sitten on vain median (yleensä kristinuskolle vihamielisen) mielipiteiden varassa.
Joten kristinuskosta on siis valtavasti tietoa ja on vielä kirkkojakin, mutta pääongelma: kukaan ei käy niissä. Vaikka siellä on yritetty kaikenlaista. Silti sellaisetkin ihmiset, jotka eivät käy, voivat toki uskoa hiljaisesti kotonaan. Toisaalta Suomessa nyt on vaikea saada selville, kuka mihinkin uskoo, sillä tästä asiasta ei paljonkaan puhuta.
Mutta arvelisin, että aika monella on pallo hukassa jo ihan perusasioista, joten ei oikeastaan edes tiedetä, mistä keskustellaan, kun keskustellaan.
Eli aineistoa on runsaasti, mutta se jää suppealle joukolle, eikä ikään kuin pääse tästä umpiosta ja hukkuu kaikkeen muuhun ihmistoimintaan ja puuhailuun ja nykyäänhän kaiken pitää herättää huomiota, ennen kuin se edes huomataan kaiken seasta.
Raaamtun tulkinta ei eroa millään lailla muun vanhan kirjallisuuden tulkinnasta.
Siis jos ollaan järjissään.
Raamatun väärentäjillä on sitä puuttunut, siis järkeä.
Onpa mielenkiintoista keskustelua! Tosi hienoa, että erilaisista näkökulmista Raamattuun pystytään puhumaan näin hyvässä hengessä. Kiitos teille!
Sinikka-pappi
Aivan hieno asia että tälle sivustolle tuli kirjoittaja, jonka kanssa on ollut ilo keskustella. Vaikka ei ajatella asioista samoin, löytyy tiettyjä yhtymäkohtia kuitenkin. Toivon tällaisia kirjoittajia lisää – ja eri näkemyksistä!
Niin, todella mielenkiintoinen ja antoisa keskustelu! Toivon lisää tällaista tälle palstalle.
Nimimerkikille Ajan merkit. Ensiksi kiitos perusteellisesta paneutumisesta asiaan ja raamatullisen totuuden etsimisestä ja esille tuomisesta! Haluan esittää muutamia näkökohtia – on huomattava, että VT:ssa kerrotut tapahtumat eivät suinkaan kerro vain Jumalan tahdosta, vaan myös Jumalan omaisuuskansan ja Jumalan lasten lankeamisista. Esimerkiksi VT:ssa mainittu moniavioisuus ei koskaan ollut Jumalan tahdon mukaista, vaan juutalainen kansa lankesi siinäkin suhteessa syntiin – kuninkaille Jumala erityisesti kielsi menemästä naimisiin monen naisen kanssa. Moniavioisuudesta ei seurannut siunauksia, vaan mm. kuningas David kärsi monin tavoin haureudestaan. Kuninkaat olivat VT:n aikana myös kansansa hengellisiä johtajia ja esikuvien mukana lankeaminen laajeni.
Jumalan pyhyys ja synnistä seuraava rangaistus todellakin toteutui VT:n aikana usein välittömästi. Nythän lopullinen tuomio tulee vasta tuomiopäivänä. Jumalan pyhyys ilmestyi voimalla toisinaan kuitenkin myös alkuseurakunnassa mm. Ananiaksen ja Safiiran kohdalla. Kyseisen pariskunnan kohtalosta kertoo Apostolien teot.
”Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle." Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.”
”evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, ne ovat siellä ja Kirkkolaissa on vielä vahvistettuna että kirkon uskon ylin ohjenuora on Pyhä Raamattu.” Näin todellakin tunnustuskirjoissa sanotaan, mutta Raamattuun uskovat kokevat, että kirkko on langennut pois omasta tunnustuksestaan. Yhtä lailla mekin voimme langeta Sanasta, vaikka jokin asia on Raamatussa vahvistettuna. Suomen Luther-säätiössähän katsotaan, että kansankirkkomme on luopunut Sanan totuuksista eikä edusta enää luterilaista uskonvanhurskauttamisoppiakaan. On mahdotonta löytää Sanaan turvautuvaa uskovaa, joka ei murehtisi luterilaisen kirkkomme nykytilaa.
Ajan merkit yllättää toteamalla: ”Kaste on armon väline eikä Raamattu tunne muuta uudestisyntymisen paikkaa.” Jos viittaat edellisessä lauseessa mainittuun kasteeseen, niin väitteesi on valitettavasti Raamatun Sanan vastainen. Me pelastumme Jumalan Sanasta, luetusta tai kuullusta – ristin ryövärille pelastuksen paikka oli kuolemaantuomitun risti, jolta käsin hän katsoi Jeesukseen ja sydämessään uskoi Häneen – kastetta ei suoritettu. Luuk 22 ”Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Jos tarkoitit yleensä armonvälineitä, niin yksi riittää pelastukseen ja se on Jumalan Sana, joka ainoastaan voi synnyttää elävän uskon.
Hei "Totuutta ja armoa"!
Kuulun kanssasi niihin jotka murehtivat kirkkomme nykyistä tilaa. Sitä en ole peitellyt vaikka olen toki itsekin mieleissäni että kerrankin ollaan voitu keskustella erilaisista lähtökohdista käsin toisia kunnioittavasti ja riitelemättä. Monien näkökulmalta katsottuna kantani on epäilemättä äärivanhoillinen ja niinhän se onkin, -käytän esim. mieluiten vanhempia Raamatun käännöksiä, tykkään että vuoden 1701 virsikirjan virsissä on enemmän lakia ja evankeliumia kuin monissa uusissa yhteensä, luen mielellään Svebiliuksen katekismusta ja varsinkin Lutheria.
Kasteesta uskon että se on uudestisyntymisen paikka, kuten toin esille. Kasteen armoa pidän uskon levähdyspaikkana. Kasteessa on minulle sisältö, se ei ole pekkä ulkoinen toimitus tai muotomeno.
Tiedän toki että esim. ristin ryöväri sai armon ilman kastetta. Varmaan Raamatusta löytyy muitakin.
Tämä asia liittyy saumattomasti muuhunkin keskusteluun armonvälineistä. Jumala voi tehdä poikkeuksen niin että Hän toimii suoraan, ilman armonvälineiden vaikutusta, jos HÄN näkee sen tarpeelliseksi. Ei poikkeuksesta kuitenkaan pidä tehdä sääntöä!
Pääasiallisesti ja hyvin johdonmukaisesti Raamatun oppi on että Pyhä Henki toimii meidän kanssamme armonvälineiden välityksellä sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan järjestyksen Jumala.
Jumala voi parantaa meidät ilman lääkkeitä ja on epäilemättä parantanutkin monen ihmisen tässä maailmanhistoriassa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö Jumalan tahto olisi että syömme lääkettä jota lääkäri määrää.
Jos me ajattelemme että Jumala voi auttaa meitä lentämään joen yli niin ettei meidän tarvitse itse kävellä, niin arveletko olevan Jumalan TAHTO että me jätämme käyttämättä vieressä olevan sillan?
Taikka jos meidän on mahdollista tehdä työtä, mutta emme tee koska Jumala voi ruokkia meidät kuten variksen pojatkin, suoraan suuhun tekemättä mitään?
Meidät on PANTU monien lainalaisuuksien maailmaan elämään eikä se ole sattumaa. Uskovaisenkin pitää sairastaa yhtä kuin jumalattoman. Otsa hiessä pitää töitä tekemän vaikka sanotaan että uskovaisella on päällään Jumalan siunaus. Jumala on itse meidät asettanut tänne noudattamaan monessa Hänen tahtoaan.
Sen tähden on kiittämätöntä esim. ajatella että Jumala puhuu suoraan päähämme ettei meidän tarvitse etsiä Hänen sanaansa Raamatusta tai että me voimme uudestisyntyä missä ja millä tavalla tahansa vaikka Hän on sanassaan itse opettanut että kaste on uudestisyntymisen pesu.
Se on olennaista että Jumala ITSE on nämä asettanut ja tahtonut että niitä noudatetaan. Lutherkin sanoi että emme ole hurmahenkiä ja siksi käytämme ahkerasti armonvälineitä.
Jaan vielä muutamia ajatuksia. Raamattua on luonnollisesti aina tulkittava, mutta Sanaa on tulkittava itse Raamatulla. Raamattua ei ole alun perin kirjoitettu jakeisiin, vaan asiakokonaisuuksin ja sitä on myös luettava asiakokonaisuuksin. Luvut ja jakeet on lisätty ainoastaan tietyn kohdan helppoa hakemista varten.
Raamattu on kokonaan Jumalan Pyhän Hengen inspiroima ja jokaisen julistajan auktoriteetti saa ja voi perustua ainoastaan Raamatun Sanaan – papin tai piispan viralla ei ole auktoriteetin kanssa mitään tekemistä. Meidän pelastuksemme ja turvamme on yksinomaan Jumalan Sanassa.
Jumalan Sanassa on Pyhä Henki ja se vaikuttaa riippumatta Sanan lukijan tai julistajan uskosta. Mummomuori viittaa Raamatun kohtaan, jossa Paavali kertoo Raamatun Sanan vaikutuksesta ja mummomuori kirjoittaa: ”Ehkä tämä tarkoittaa niitä että moni suuntaus vaikutti myös kirjoittamiseen (lahja ja taito joka oli hyvin harvalla) ja mitkä noista kirjoituksista sitten piti valikoida.” Kohta ei viittaa missään nimessä valikoitavissa oleviin eri totuuksiin, mutta meidän käännöksemme kyseisestä 1. Tim kohdassa vie helposti harjaan. Yritän selittää.
Raamattu sanoo itse itsestään. Esitän tässä ensin 33/38 version ja sitten alkukielelle uskollisemman version:
2. Tim. 3:16 ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa”
Valitettavasti käännös saattaa antaa vaikutelman, että jokainen Raamatun kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta olisi otettava vakavasti, mutta että Raamatussa olisi myös sellaisia kirjoituksia, jotka eivät ole syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. Meidän tulisi siis vain osata valita ne kohdat, jotka ovat Pyhän Hengen vaikuttamia kirjoituksia. Koko Raamattu on Jumalan Hengen vaikuttamaa, joten oikeampi ja alkukielelle uskollinen käännös olisi:
”Jokainen Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus on myös hyödyllinen…jne” Raamattu on juuri kirjoitukset, kirjoitusten kokoelma.
Huomaan, että fundamentalistit ja Raamatulle uskolliset vanhakantaiset on sekoitettu toisiinsa eikä käsitteitä ole eroteltu kunnolla tosiinsa. Fundamentalisteilla tarkoitetaan yleensä Sanaan uskovaa, joka uskoo, että Jumala toteuttaa Sanansa uskovan elämässä niin kuin on kirjoitettu. Otan esimerkin.
1. Piet. 2:24 ”joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette parannetut".
Fundamentalistinen käsitys: Koska Raamattu sanoo, että me olemme parannetut, niin se myös tarkoittaa sitä – me emme siis tässä ajassa sairastele, jos vain uskomme Hänen Sanaansa.
Vanhakantainen käsitys: Jumala ei valehtele, joten minä voin kiittää häntä siitä, että Jeesuksen haavojen kautta minä olen kerran ikuisesti terveenä Hänen valtakunnassaan Taivaassa. Täällä maailmassa minä vaellan vielä uskossa ja vasta perillä Taivaassa näkemisessä – täysin pyhänä ja ikuisesti terveenä.
"Jaan vielä muutamia ajatuksia. Raamattua on luonnollisesti aina tulkittava, mutta Sanaa on tulkittava itse Raamatulla. Raamattua ei ole alun perin kirjoitettu jakeisiin, vaan asiakokonaisuuksin ja sitä on myös luettava asiakokonaisuuksin. Luvut ja jakeet on lisätty ainoastaan tietyn kohdan helppoa hakemista varten.
Raamattu on kokonaan Jumalan Pyhän Hengen inspiroima ja jokaisen julistajan auktoriteetti saa ja voi perustua ainoastaan Raamatun Sanaan – papin tai piispan viralla ei ole auktoriteetin kanssa mitään tekemistä. Meidän pelastuksemme ja turvamme on yksinomaan Jumalan Sanassa.
Jumalan Sanassa on Pyhä Henki ja se vaikuttaa riippumatta Sanan lukijan tai julistajan uskosta. Mummomuori viittaa Raamatun kohtaan, jossa Paavali kertoo Raamatun Sanan vaikutuksesta ja mummomuori kirjoittaa: ”Ehkä tämä tarkoittaa niitä että moni suuntaus vaikutti myös kirjoittamiseen (lahja ja taito joka oli hyvin harvalla) ja mitkä noista kirjoituksista sitten piti valikoida.” Kohta ei viittaa missään nimessä valikoitavissa oleviin eri totuuksiin, mutta meidän käännöksemme kyseisestä 1. Tim kohdassa vie helposti harjaan. Yritän selittää.
Raamattu sanoo itse itsestään. Esitän tässä ensin 33/38 version ja sitten alkukielelle uskollisemman version:
2. Tim. 3:16 ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa”
Valitettavasti käännös saattaa antaa vaikutelman, että jokainen Raamatun kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta olisi otettava vakavasti, mutta että Raamatussa olisi myös sellaisia kirjoituksia, jotka eivät ole syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. Meidän tulisi siis vain osata valita ne kohdat, jotka ovat Pyhän Hengen vaikuttamia kirjoituksia. Koko Raamattu on Jumalan Hengen vaikuttamaa, joten oikeampi ja alkukielelle uskollinen käännös olisi:
”Jokainen Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus on myös hyödyllinen…jne” Raamattu on juuri kirjoitukset, kirjoitusten kokoelma.
Huomaan, että fundamentalistit ja Raamatulle uskolliset vanhakantaiset on sekoitettu toisiinsa eikä käsitteitä ole eroteltu kunnolla tosiinsa. Fundamentalisteilla tarkoitetaan yleensä Sanaan uskovaa, joka uskoo, että Jumala toteuttaa Sanansa uskovan elämässä niin kuin on kirjoitettu. Otan esimerkin.
1. Piet. 2:24 ”joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette parannetut".
Fundamentalistinen käsitys: Koska Raamattu sanoo, että me olemme parannetut, niin se myös tarkoittaa sitä – me emme siis tässä ajassa sairastele, jos vain uskomme Hänen Sanaansa.
Vanhakantainen käsitys: Jumala ei valehtele, joten minä voin kiittää häntä siitä, että Jeesuksen haavojen kautta minä olen kerran ikuisesti terveenä Hänen valtakunnassaan Taivaassa. Täällä maailmassa minä vaellan vielä uskossa ja vasta perillä Taivaassa näkemisessä – täysin pyhänä ja ikuisesti terveenä. " (Totuutta ja armoa)
>>>> En voi muuta kuin olla täysin samaa mieltä kaikesta mitä tuossa lainauksessa kirjoitit! Olisi kyllä suureksi hyödyksi tuntea hyvin alkukieliä ja tutkia Raamattua niiden valossa ahkerasti.
Alkukristityillä oli kyllä helpompaa, kun ei ollut niin paljon lukemista...Puhumattakaan pitkästä historiasta ja traditiostamme. Tässähän menisi koko elämä norsunluutornissa näitä kirjoituksia lukiessa ja pohdiskellessa keskustellessa muiden kanssa. Siinähän se kristillinen käytännöllinen elämä sitten jo unohtuukin...Puhun muuten ihan omasta puolestani. Valitettavasti sitten kun tämä alkaa vetää puoleensa, muuhun ei juuri aikaa jää.
Onneksi pelastutaan pelkän uskon kautta...
Siitä olen kyllä vakuuttunut, ettei Jumala ole tarkoittanut kaikkia ihmisiä näitä tavaamaan, kyllä uskon pitäisi tulla vähän yksinkertaisemmin. Se tästä nyt vielä puuttuisi, että tutkisimme kaikki asioita norsunluutorneissamme.
Kirjoituksesi on osittain hauska kevennys, mutta samalla erittäin puhutteleva! Ainakaan tuhansia Raamatun selitysteoksia alkuseurakunnassa ei ollut käytössä. Usein sanotaan, että Vanha Testamentti oli alkuseurakunnan Raamattu, jota luettiin – todellisuudessa seurakunnissa kiersi Jeesuksen sanoista ja teoista koottuja kirjoituksia, joita tutkittiin yhdessä. Samoin kierrätettiin apostolien ja opetuslasten kirjeitä. Jeesuksen kootuista sanoista muodostuivat lopulta meidän Raamattumme evankeliumit ja monet kirjeet päätyivät myös Raamattumme Uuden Testamentin sivuille.
Jatkan pienen hetken avaamallasi kevyemmällä linjalla:
Joku oli kirjoittanut selityskirjan ja antoi sen eräälle mummolle, että hänkin pääsisi ymmärtämään Raamattua entistä paremmin. Myöhemmin seuroissa tavattaessa kirjailija kysyi, miltäs se minun selityskirjani on tuntunut. Tähän mummo: ”Aluksi se tuntui hyvin vaikealta ja käsittämättömältä, mutta onneksi Raamattu selvitti sitä aika paljon”.
Seuroihin oli saatu puhujaksi oikein teologian tohtori. Puhevuoronsa päätteeksi joku oli esitellyt hänet maallikkosaarnaajana, johon puhuja vähän tuohtuneena mainitsi: ”Minä olen teologian tohtori!” Tähän oli pieni tyttö huoneen periltä huudahtanut: ”Ei te mitään haittaa, kyllä Jeetut voi temmotenkin pelattaa!”
Korkeasti koulutettu oli myös Martti Luther ja hän toimikin Wittenbergin yliopiston professorina. Luther korosti sitä, että saarnaajan on julistettava lakia ja armoa niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, että jokainen kuulija voi ymmärtää. Luther kuitenkin totesi kerran sarkastisesti: ”Sitten, kun me korkeasti oppineet olemme yhdessä, voimme keskustella Raamatusta niin oppineesti, että Jumalakin ihmettelee”.
”Kevennystä kehiin” toi esille todellisen vaaran, että Sanan tutkiminen jäisi vain johonkin norsunluutorniin. Lähtökohtana Raamatun edessä tulee aina olla se, että Raamattu avataan rukoillen, että Jumala puhuisi juuri minulle tässä ja nyt. Lukija voi esittää itselleen lukiessaan myös kysymyksiä: mitä minun tulee tämän Sanan kohdan mukaan tehdä – ehkä jollekin lähimmäiselleni, nouseeko mieleeni syntejä, jotka minun tulee tunnustaa ja sanoutua irti, mitä tässä Sanassa on sellaista, josta voin kiittää ja ylistää Jumalaa? Me luemme Sanaa, sillä se on hengellistä ravintoa uskovalle ja saa meidät seuraamaan ja kasvamaan armossa ja totuudessa – vain Raamatun Sana saa sen aikaan. Joh. 17:17 ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Jumalan Sana tutkii meitä – me tutkimme Sanaa vain ymmärtääksemme, mitä Jumala haluaa meille puhua, vaikkapa sitten alkukielestäkin käsin.
JATKUU...Runsaskaan Sanan tutkiminen ei auta, jos me luemme sitä itsekkäästi hakien siitä pönkitystä omalle itsekkäälle elämällemme ja ulkoiselle onnellisuudellemme. Raamatun sanan irrallisten jakeiden nostaminen opin keskiöön on vaarallista, sillä kaikki harhaopitkin nousevat Sanasta – asiakokonaisuus, mitä muut samaa asiaa käsittelevät Raamatun kohdat sanovat, se ratkaisee.
Itsekkyys saa meidät koukkuun ja nielemään menestysteologian ja sivuuttamaan ristin. Vain vähän Sanaa tunteva menee helposti harhaan, sillä me kaikki pohjimmiltamme tahtoisimme elää onnellisen ja voitollisen elämän. Nykyajan voimaevankeliointi, ihmeiden perässä juokseminen ja Jeesuksen komentaminen toteuttamaan meidän toiveitamme menee kuin häkä erityisesti vastakääntyneeseen. Olemme helposti lumottavissa ja eksytettävissä.
Gal. 3:1 ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?” Matt. 22:29 ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”
Mitä on sitten Jumalan voima – se on evankeliumin pelastava ja arkielämässämme meitä vahvistava Sana; se on Sana rististä ei mikään muu.
1. Kor. 1:18 ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”
Sanan opettamiseen Jumala antaa joillekin ns. opettamisen armolahjan, jollaisen omaavalla on erityinen halu selvittää Raamatun totuuksia ja jakaa opetusta muillekin. Kaikki voivat jakaa sitä, mitä ovat Sanasta Jumalalta saaneet, mutta opettajan tehtävään on suhtauduttava kaikella kunnioituksella ja varovaisuudella. Oikea opettaja on syvästi tietoinen omasta heikkoudestaan ja syntisyydestään ja myös siitä, että hän ei suinkaan ymmärrä kaikkea Raamatussa niin kuin tulisi, eikä tulkitse kaikkea aina oikein. Opettaja opettaa siksi, että Sana on häntä itseään puhutellut ja kerran pelastanut ja tähän samaan pelastukseen hän opetuksellaan tahtoo muitakin juurruttaa. Hän on opetuksestaan tilivelvollinen Jumalalle, Sanalla hän itse vastustaa sielunvihollista kiusauksissa ja Sanan kehottamana hän puhdistaa sydämensä Jeesuksen sovitukseen turvautuen ja Sanan lupaukseen perustuen hän odottaa itsekin tulevansa kerran korotetuksi kirkkauteen, Taivaan kotiin.
Jaak. 3: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”
Jaak 3: ”Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sen tähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.”
Kuka se oikean Raamatuntulkinnan sitten määrittelee ja päättää? Siitä on aina tapeltu ja tullaan varmaan aina tappelemaan, se ei vakuuta ulkopuolisia ja monet nk. ulkopuoliset ihmettelee eikä ymmärrä tuotakaan ilmiötä että minkä takia pitää niin kauheasti vängätä samoista asioista iankaikkisesti.
Mitä hyvää sillä muka saa aikaan? Ei siitä valmista näytä tulevan..
Sen määrittelee ja päällää se joka parhaiten valehtelee, eihän väärennetty raamattua rehellisyydellä voi tulkita oikeaksi.
Muutaman päivän poissaolon jälkeen palaan vielä tähän mielenkiintoiseen ketjuun. Vaihdoin muutaman sanan kasteesta nimim. Ajan merkit kanssa. Totesin tuolloin, että kaste ei ole uudestisyntymisen varsinainen paikka, vaan Jumalan Sana. On totta, että ristin ryövärin pelastuksesta ei pidä tehdä sellaista sääntöä, että pelastus ilman kastetta otettaisiin malliksi. Yhden asian siitä voimme kuitenkin uskoa: pelastuksen paikka on aina Jumalan Sana.
Luterilaisuudessa pelastusvälineiksi katsotaan Sana, kaste ja ehtoollinen. Kasteessa ja ehtoollisessa Jumala toimii pelastaakseen ihmisen vain kasteeseen ja ehtoolliseen liittyvän Jumalan pyhän Sanan välityksellä. Otan esille asiaa selventävän Raamatun kohdan.
1. Piet. 3:21 ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”
Pietari viittaa vertauskuvassaan vedenpaisumuksen aikoihin, jolloin Nooa perhekuntineen pelastui arkin välityksellä. Nooan pelastuksen peruste oli siinä, että hän uskoi Jumalan Sanaan tulevasta vedenpaisumuksesta sekä valmistamastaan pelastuksesta ja muiden ihmisten pilkallisesta naurusta huolimatta rakensi arkin. Hyvän omantunnon pyyntö kohdassa käytetään alkukielessä sanaa ”eperotema”, joka merkitsee ja voitaisiin myös kääntää sanalla liitto. Kaste on hyvän omantunnon liitto. Luterilaisen kastenäkemyksen mukaan Jumala on kasteessa aktiivinen osapuoli ja tekee kastettavan kanssa liittosopimuksen – hän lupaa Sanallaan olla kastettavan kanssa. Itse kastettava voi halveksia liittosopimusta niinkin paljon, että hänestä tulee Jumalan kieltäjä, ateisti. Hän omalta puoleltaan irtisanoutuu liittosopimuksesta ja ikään kuin repii sopimuspaperin palasiksi ja heittää sen roskakoriin. Jumalan puolelta liittosopimus on kuitenkin voimassa, sillä Jumalan pitää Sanastaan kiinni. Jokaisella on mahdollisuus katua syntejään, pyytää niitä anteeksi ja ottaa vastaan Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajana. Jumala on armollinen, pitkämielinen ja meitä rakastava niin, että hän antaa meille uuden sydämen, omaantuntoomme tulee jälleen voimaan kasteen lupaama liittosopimus.
Nimim. Kui22 huomautti: ”Kuka se oikean Raamatuntulkinnan sitten määrittelee ja päättää? Siitä on aina tapeltu ja tullaan varmaan aina tappelemaan, se ei vakuuta ulkopuolisia ja monet nk. ulkopuoliset ihmettelee eikä ymmärrä tuotakaan ilmiötä että minkä takia pitää niin kauheasti vängätä samoista asioista iankaikkisesti.”
Vastaan lyhyesti listan muodossa:
1. Oikean Raamatun tulkinnan määrittelee Raamatun Sana itse. 2. Kukaan uskova ei ole kaikkitietävä, joten kukaan uskova ei voi kerskailla omaavansa kaikista asioista oikeaa Raamatun tulkintaa, 3. Pelastukseen liittyvistä pääkohdista kaikilla uskovilla, Jeesuksen seuraajilla on samanlainen, yhtenevä Raamatun tulkinta, 4. Asioista, jotka eivät ole pelastuksen kannalta ratkaisevan tärkeitä, uskovat voivat olla eri mieltä ja hyväksyä toisensa ilman tappelua. Fil. 4:5 ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.”, 5. Rakkauden tähden uskovien ei tule kiivailla ja kiistellä monista pelastuksen kannalta epäolennaisista kysymyksistä. Me emme saa olla jyrkkiä tilanteissa, joissa toinen uskova loukkaantuisi; esim. uskoon tulleen akoholistin tila on otettava huomioon: Room. 14:21 ”Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.” 6. Pelastuksen keskeisistä asioista on pidettävä kiinni seurauksista ja ihmisten vihasta tai torjunnasta välittämättä. On huomattava, että seurakuntalaiset torjuivat Paavalin. Gal. 4:16 ”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sen tähden, että minä puhun teille totuuden?”
Miksi et kirjoita rehellisesti? Moneen kertaan väärennetty raamattu määrittelee vain valehtelijoiden oppia. Joissakin raamatuissa on laki joka kieltää huoraamisen ja toisissa sitä ei kielletä ja vaikuttas siltä että kaikissa raamatuissa Jeesus kastaa ja Jeesus ei kasta, ota siitä sitten selevää kun joka lahkola on omat opit samassa raamatussa ja Jeesuksen sanakin väärennettynä.
Totuutta ja armoa
"Oikean Raamatun tulkinnan määrittelee Raamatun Sana itse"
Kaiketi ihminen kuitenkin niitä rivejä lukukiessaan tulkkaa sisällön kukin omalla tavallaan tai sitten sen opetuksen ohjaamana ja kautta jota on saa, vahstuu näkemys oikeasta tai väärastä. tämähän kaikki tapahtuu ihan automaattisesti kaikesta mitä kuulemme tai näemme muodostuu ajatus tai kuva omalla persoonaalisella tavalla kaikesta eikä sitä voi välttää.
Tässä ketjussa puhutaan paljon eri tulkintamalleista, mutta sitten riippuu varmaan ihan yksilöstä että mitä mallia alkaa kanttamaan ja siitä sitten sukeutuu itselle se paras ja monelle se kaikista eniten oikea jonka Jumalakin hyväksyy.
"Kukaan uskova ei ole kaikkitietävä, joten kukaan uskova ei voi kerskailla omaavansa kaikista asioista oikeaa Raamatun tulkintaa,"
Voi kumpa tämä ymmärrettäisi, niin kovin usein vain kuullostaa muulta.
"Pelastukseen liittyvistä pääkohdista kaikilla uskovilla, Jeesuksen seuraajilla on samanlainen, yhtenevä Raamatun tulkinta." Jollei, ei ole uskova ja vaikka olis uskoa se ei riitä kun ei ole tuota tulkintaa?
Siis suurinpiirtein tämä(kö): Kristus kuoli edestämme ja vain hänen kauttaan me voimme pelastua, tuoko siis on kaikkien osattava sanoittaa oikein termein ja mieltää halutulla tavalla. Miksei monen ns. taviksen yksinkertainen hiljainen usko, ilman kommerverkkejä riitä tai niiden jotka sanoittavat uskoaan toisin sanoin tai hilljainen luottamus.
Ts. kuka voi ulkoapäin määritellä kuka just tuohon uskoo ja kuka ei, eli miten tuon pitää näkyä, että se muille kelpaa ja vaikka se kuinka 'näkyiskin', niin onko se välttämättä sitä oikeaa, mitä halutaan? -ei vaan voi tietää, vaikka mille näyttäis. Eli miten kaiken pitää näkyä, pitääkö ympäristö vakuttaa jotenkin että uskon todella tuohon
Ja jos se on noin helppoa, niin..
Miksi sitten ihmiset kaiken aikaa mittailevat, riitelevät ja usein mitätöivät toistensa uskon oikeellisuuden esim. kaste, ehtoollinen, lepopäivänvietto, juhlapäivistäkin ollaan (ei niin paljon), mutta tuotakin löytyy, myös parannuksen teko -kysymyksistä ollaan tukkanuottasilla, ja monet muut asiat vaikuttavat siihen hyväksytäänkö ihminen ns. uskovien joukkoon eli Jeesuksen seuraajaksi.
"Asioista, jotka eivät ole pelastuksen kannalta ratkaisevan tärkeitä, uskovat voivat olla eri mieltä ja hyväksyä toisensa ilman tappelua." Jostain saa siis olla eri mieltä ihan Raamatullisestikin tai ajatella toisin?
"Pelastuksen keskeisistä asioista on pidettävä kiinni" Luettele nyt koko ritirimpsu?
Toiset kun taas 'tulkitsevat' niin että on vaarallista kuvitella olevansa kaikkein oikeimmassa ja liiaan varma omista käsityksistään sillä tavalla että se johtaa kaiken muun mitätöintiin.
Olen väsynyt joten nyt tuli paljon kirjoitusvirheitä - siitä sorry!
Teidämme, ettei raamatun sanassa kaikki ole totuutta. Johan se tietää kaikki paitsi sairaaloisesti uskossa olevat.
Kiitos kysymyksestä "kui 22", tässä tärkeitä joitakin uskoville yhteisiä perusasioita:
1. Olemme kaikki luonnostamme syntisiä. Room. 3:23 " sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta"
2. Jumala on tehnyt puolestamme jo jotain. Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
3. Meidän tulee vastaanottaa Kristus ja uskoa ilosanoma syntiemme sovituksesta. Joh. 1:12 " Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."
4. Tunnustamalla syntimme ja katumalla niitä me saamme omantunnon rauhan. 1.Joh.1:9 "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
5. Saamme tunnustaa uskomme Jeesukseen. Room 10:9 "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut."
Toivo v kirjoitti: "Joissakin raamatuissa on laki joka kieltää huoraamisen ja toisissa sitä ei kielletä ja vaikuttas siltä että kaikissa raamatuissa Jeesus kastaa ja Jeesus ei kasta"
Seksuaalinen haureellinen elämä, huoraaminen, on kaikkialla Raamatussa Jumalan tahon vastaista syntielämää. Mitään poikkeusta tähän ei ole.
Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesus ei kastanut ketään. Fariseukset olivat kuulleet puhuttavan, että Jeesus olisi opetuslapsia tehdessään myös kastanut, mutta tämän kuulopuheen Johannes evankeliumissaan torjuu selvin sanoin.
Joh. 3: "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa".
Kui22: "Kaiketi ihminen kuitenkin niitä rivejä lukukiessaan tulkkaa sisällön kukin omalla tavallaan tai sitten sen opetuksen ohjaamana ja kautta jota on saa, vahvistuu näkemys oikeasta tai väärastä."
Kommentti: Raamattua on tutkittava ja tulkittava itse Raamatulla, sillä Raamatun opetukset ovat asiakokonaisuuksia, joita selitetään usein monissa Raamatun kohdissa. Useat kohdat ovat yksiselitteisen selkeitä vilpittömälle Raamatun lukijalle, mutta kieltämättä Raamatussa on paljon myös vaikeita totuuksia - sitä varten on hyvä päästä tutkimaan Sanaa yhdessä muiden uskovien kanssa ja saada raitista hyvää opetusta niiltä, joilla on erityinen opettamisen armolahja. Harhaiset lahkot tai harhaopetus rakentuvat aina irrallisista jakeista, ei asiakokonaisuuksista. On suurta armoa päästä raitishenkiseen seurakuntaan, sillä olet oikeassa sen suhteen, että näkemys oikeasta ja väärästä vahvistuu saamamme opetuksen pohjalta: valitettavasti myös väärä harhaopetus, saa aina kannattajia.
Me eksymme ennen kaikkea siksi, että emme tunne Raamattua emmekä sitä muuttavaa, uudestisynnyttävää voimaa, mikä evankeliumiin sisältyy.
Matt. 22 "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."
Room. 1 "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi."
Kysyt: "Eli miten kaiken pitää näkyä, pitääkö ympäristö vakuttaa jotenkin että uskon todella tuohon."
Me emme voi vakuuttaa ymäristöä meidän uskostamme, sillä pelastava usko Jeesuksen on aina henkilökohtainen. Jumala vakuuttaa jokaisen uskovan henkiiökohtaisesti Sanansa kautta, kun me luemme Sanaa rukoillen. Meidän todistuksemme voi vaikuttaa toki ympäristöön, mutta mitään takeita todistuksen kuulevien muutoksesta ei ole - pelastavan työn tekee yksin Jumala. Uskovan todistus saa usein aikaan vain vihaa.
Joh. 15:18 "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä."
JATKUUKirjoitit: "Miksi sitten ihmiset kaiken aikaa mittailevat, riitelevät ja usein mitätöivät toistensa uskon oikeellisuuden esim. kaste, ehtoollinen, lepopäivänvietto, juhlapäivistäkin ollaan (ei niin paljon), mutta tuotakin löytyy, myös parannuksen teko -kysymyksistä ollaan tukkanuottasilla, ja monet muut asiat vaikuttavat siihen hyväksytäänkö ihminen ns. uskovien joukkoon eli Jeesuksen seuraajaksi."
Kaiken kattavaa vastausta on mahdotonta antaa. Raamatun mukaan uskovat rakastavat toisiaan ja jos niin ei ole, jotain on pielessä. Valitettavasti paljon onkin usein pielessä. Moni uskova jää lain alle (omien tekojen varaan armon sijasta), joku on hyvin lakihenkinen (luulottelee miellyttävänsä kaikella tavalla Jumalaa ja on kova niitä kohtaan, jotka eivät vastaavaan pysty) ja joku tuntee Sanaa vain pintapuolisesti ja kiivailee irrallisiin jakeisiin takertuen omia käsityksiään. Tärkeintä on se, että Jeesus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, kun vain turvaudut Jeesuksen ristillä suorittamaan syntien sovitukseen. Jumala vaikuttaa Sanallaan siihen, että saat uskoa Hänen armoonsa. Jos jokin seurakunta ei milestäsi hyväksyä sinua "uskovien joukkoon", rukoile Häntä johdattamaan sinut armollisempaan ja rakkaudellisempaan seurakuntaan. Kuten ihmisisä, myös seurakunnissa on eroja.
Kirjoitit: "Toiset kun taas 'tulkitsevat' niin että on vaarallista kuvitella olevansa kaikkein oikeimmassa ja liiaan varma omista käsityksistään sillä tavalla että se johtaa kaiken muun mitätöintiin."
Kommentti: kysymys ei ole tässä tapauksessa tulkinnasta, vaan tosiasiasta. Ylimielisyys ja kuvitelmat omasta erinomaisuudesta on aina vaarallista. Kenenkään ei pitäisi mitätöidä toista ihmistä - oikealle tielle ohjaamiseen kuuluu aina rakkaus ja totuudellisuus. Paimenenkaan ylimielinen kaikkitietävyys ja mitätöivä, väheksyvä suhtautuminen muihin ei ole Jumalan mielen mukaista. Jeesuksesta sanotaan Raamatussa, että hän oloi täynnä armoa ja totuutta - Jeesuksen perusasenne oli hiljainen, ei kiivas.
1. Piet. "ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina".
Matt. 11:29 "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne."
Jumalan Sanan totuutta on hyvä tutkia Raamatusta rukoillen ja se johtaa askel askeleelta meitä rauhaisaan ja lempeään viisauteen, ei ylimieliseen kerskuiluun.
Jaak. 3 "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele."
Väitteesi, Toivo v, että Raamatun Sanan totuudellisuuteen uskovat olisivat sairaalloisesti uskovia viittaa siihen, että et usko Jeesuksen, etkä ole näin ollen ole Hänen omansa.
1. Kor. 2:14 "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."
Pelastava evankeliumi Jeesuksen ristillä suorittamasta syntien lunastuksesta on maailman silmissä silkkaa hullutusta.1. Kor. 1:18 "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
Elät vielä armon ajassa. Tunnen monia ateisteja, jotka ovat tulleet uskoon siitä huolimatta, että he aikaisemmin ovat kiivaasti vastustaneet uskoa järjen vastaisena. Ristin Sanasta tulee meille vain pelastavan Sanan kautta todellinen elämän voima ja Raamatun totuudellisesta Sanasta täysin järkeenkäypää tekstiä.
Totuutta ja armoa
"1. Olemme kaikki luonnostamme syntisiä. Room. 3:23 " sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta"
2. Jumala on tehnyt puolestamme jo jotain. Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
3. Meidän tulee vastaanottaa Kristus ja uskoa ilosanoma syntiemme sovituksesta. Joh. 1:12 " Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."
4. Tunnustamalla syntimme ja katumalla niitä me saamme omantunnon rauhan. 1.Joh.1:9 "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
5. Saamme tunnustaa uskomme Jeesukseen. Room 10:9 "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.""
Siis tämäkö on se ritirimpsu joka pitää osata unissaankin ulkoa että kelpaa uskovaksi? Eikö tuo ole se sama josta jo yksinkertaisesti tuolla ylempänä mainitsin. Tuohan kaikki koskee juuri tuota sovitusta.
Uskotko jos sanon että uskon tai pitääkö minun saada esim sinut uskomaan uskomiseeni tai joki srk tai ns. oikean uskon statuksella kulkeva joukko tai tarvitaanko jotain muuta vielä, ehkä sellaista että alkaan ajatella yksyhteen tuon joukon tavalla ja toimimaan ja elämään tämän joukon tavalla joilla on ajatus että heidän ymmärryksensä on oikea suhteessa toisin ajatteleviin?
Kaikkien uskominen vain ei kelpaa kaikille,- osalle kyllä,- koska se ei näytä eikä ilmene samoin kuin oma se usko, se on ainakin yksi syy kiistellä loputtomiin esim. siitä kellä on oikean uskovan status
Pitääkö uskomisella olla siis "näyttöä".
Sinäkin puhut raitishenk. srk:ta jossa saa ok opetusta, missä sellainen on? Missä vika että kaikki eivät ole saaneet armoa sitä löytää, ihmisissäkö ja mitä ne on tehneet jotka tuon armon ovat saaneet? Mutta toisaalla olevakin voi puhua samoin kuin sinä eli kumpi on oikeassa, No seuraava vastaus ois varmaan että vastaus löytyy Raamatusta mutta kun se toisaalla olevakin sanoo niin.
En lakkaa ihmettelemästä sen tyypin ihmisluonteita jotka kaivautuvat kukin omiin poteroihinsa ja niistä käsin ovat vain loputtoman vakuuttuneita oman käsityksensä ylivertaisuudesta.
Minä olen sen tyypin ihminen josta ei varmaan ikinä ole tuonkaltaiseen ajattelutapaan, siinä on tappelu taas edessä- kun kohtaa sen toisen poteron katsomusten kannattajan -siitä että kuka tässä on joku.
No juu mitäpä minä tässä enää, todellisuudessa mä viihdyn paremmin siellä - ei niin äänekkäiden ja rinta rottingilla varmana kulkevien laumoissa näiden asioiden suhteen koska siellä on ja annetaan tilaa, täällä pastoilla vaan tulee aika ajoin ihmeteltyä loputonta itsevarmuutta.
tuota vaan vielä vähän aprikoin että..
Jokainenhan voi tuotakin"Jos maailma teitä vihaa..." käyttää ja ajatella että maailma tässä just mua nyt jotenkin ihan erityisesti vihaa, kun tottahan mää vaan tässä puhun, eli eihän tuollakaan voi vaan alata itseään aina surkuttelemaan, Anteeksi vain, mutta sille tuo toisinaan kuullostaa. kun se joka mutkassa kaivetaan esiin.
Kaikkiahan se maailma 'vihaa' vuorotellen, ei se varmaan kellekään aina tunnu kovin hääppöiseltä se miten se 'maailma' vastaa mihinkin sanottavaan eli ei täällä ketään oikein silkkihanskoin kohdella eikä hurraa huutoja paljo kuulu. Ts. miks pitäs ottaa kaikki aina itteensä vaan ja kohottaa johonkin ihme jalustalle, tunteehan ne muutkin nyt jotain vaikkei niitä pitäiskään minkään väärtteinä tuossa mielessä.
Nyt lopetan, mä puhun niin toisenlaisin ilmaisuin ja ajatuksin kuin mitä pitäs, ja ihan omin sanoin vain, että tuskinpa tätä tässä kukaan ymmärräkään.
Totuutta ja armoa
"Kui22: "Kaiketi ihminen kuitenkin niitä rivejä lukukiessaan tulkkaa sisällön kukin omalla tavallaan tai sitten sen opetuksen ohjaamana ja kautta jota on saa, vahvistuu näkemys oikeasta tai väärastä."
Kommentti: Raamattua on tutkittava ja tulkittava itse Raamatulla, sillä Raamatun opetukset ovat asiakokonaisuuksia, joita selitetään usein monissa Raamatun kohdissa"....
Miksi sinä et nyt ymmärrä, mitä minä tuolla halusin sanoa?? Kun sinä näet, kuulet, luet ja opit jonkin saman asian kuin vierustoveri, mielesi ottaa vastaan, käsittää ja prosessoi oppimaasi ihan henkilökohtaisella tavalla ja vaikka kukin lukija olisi tasan yhtä rehellisiä niin välttämättä teksti ei aukea yksyhteen jokaiselle eikä sitä käsitetä samalla tavalla. Paljon riippuu siitäkin minkälaista opetusta ja selitystä kuuntelee, tiukkaa vai sallivampaa, selittäjähän niitä avaa mutta kukin avaa intressinsä ja käsityksensä mukaisesti - eroja on laidasta laitaan.
Kyllä minä niitä kuunnellut olen, ei niitä kokonaisuuksiakaan ymmäretä eikä selitetä samalla tavalla kaikkialla..
Tarvitsee vain tutkia tätä palstaa niin näkee miten moneen eri syssyyn on ymmärretty.
Tämän ketjun loppupuolella on nähdäkseni syntynyt väittelyä Raamattuun uskovan ja sellaisen kesken, joka pitää Raamattua epätotena ja miten tahansa tulkittavana olevana kirjana. Nimim. Totuutta ja armoa on yrittänyt omalta puoleltaan vastata ja perustella asioita Sanan mukaan – se ei voi kuitenkaan johtaa hyvään ja sopuisaan loppuratkaisuun, niin ansiokkaasti kuin kyseinen nimimerkki kirjoittaakin. Apostolien teoissa Festuksen ja Paavalin välinen keskustelu päättyi sovittamattomaan ristiriitaan: jos toinen ei kerran usko Sanaan, niin ei usko.
Tällaisissa väittelyissä käy yleensä niin, että uskosta osaton on se aggressiivisempi osapuoli pyrkien mitätöimään Jeesuksen seuraajan perustelut.
Ap. t. 26:24-25 ”Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut". Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.”
Nimim. Kui22:n pohdintaan uskovien välisistä riidoista voisin hieman tarttua; hän kirjoitti: ”"Miksi sitten ihmiset kaiken aikaa mittailevat, riitelevät ja usein mitätöivät toistensa uskon oikeellisuuden.” Yksi Raamatusta nouseva syy on siinä, että uskovien joukossa on myös niitä, jotka eivät usko, vaan ovat ulkoisilta sanoiltaan ja käytökseltään kuin uskovat. Paavali nimittää heitä valheapostoleiksi. Paavalilla on rohkeutta kyseenalaistaa, mitätöidä, tuollaisten teeskentelijöiden usko – pelastavaa uskoa Jeesuksen se ei ole. Meidän on oltava varovaisia ja hengellisesti tarkkanäköisiä voidaksemme erottaa, kuka todellisesti on valheveli. Kevyin perusteluin, tunnepohjalta, tällaista erottelua ei saa tehdä.
2. Kor. ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.”
Toinen yksinkertainen syy riitoihin on meidän inhimillinen heikkoutemme. Me saatamme suutahtaa ja kiivastua liian paljon halutessamme muidenkin toimivan oman pillimme mukaan. Jopa niin hyvien työtovereiden kuin Paavalin ja Barnabaan välillä tuli kiivas riita Markuksen kelpoisuudesta evankeliumin työhön. Markus oli todellinen uskova. Tunteet kävivät tuossa hetkessä yli laitojen, mutta myöhemmin työyhteys palautui ja myös Paavali hyväksyi ja kutsui Markuksen työtoverikseen. Anteeksiantamus ja riittävä nöyryys Jumalan edessä palauttaa rikkoutuneen yhteyden, mutta näin kävi kiivastumisen hetkellä:
Ap. t. 15:39 ”Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.”
On myös mahdollista, että tutkimme Raamattua tietopuolisesti, emmekä lue Sanaa itsellemme, suoraan sydämeemme. Saatamme toimia tietomme pohjalta ajattelematta, miten tekomme vaikuttaa muihin ihmisiin. Tässä esimerkissä epäjumalille uhratun lihan syöminen ei sinänsä ollut syntiä, mutta siitä loukkaantuvan veljen läsnä ollessa syömistä tuli välttää. Rakkaus lähimmäiseen on tärkeämpää kuin jonkin tiedon pohjalta oikein toimiminen.
1. Kor. 8: ”Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme, että meillä kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen?”
Vain pari asiaa
"että uskosta osaton"
Juuri tätä ajan kaikella takaa - mutta kun se ei mene perille! siis kuka tuo on ja kuka osaa määritellä sieltä norsunluutornista??
Tuo on se piirre joka saa jopa voimaan pahoin.
"Rakkaus lähimmäiseen" Eikö tämä ole tärkeintä ihmisten kesken?
Kui22: "Rakkaus lähimmäiseen" Eikö tämä ole tärkeintä ihmisten kesken?”
Kommentti: Melkein, mutta ei aivan. Koko maailma korostaa rakkautta tyyliin ”kun me vain rakastaisimme ja hyväksyisimme toisemme”. Inhimillisen rakkauden korostamisen tähden täällä suvaitaan paljon sellaista, mitä ei tulisi suvaita ja katsotaan sormien läpi sellaista pahuutta, johon tulisi ankarasti puuttua. Valitettavasti tilanne on tämä myös seurakunnissa. Rakkaus alkaa nykyään olla synonyymi sanalle suvaitsevaisuus – hyväksymme kaiken ja hymyilemme ja rakastamme toisiamme.
Rakkauttakin tärkeämpää on elää totuudessa ja puhua totta. Olemme todellisessa yhteydessä toisiimme vain puhuessamme rehellisesti ja totuudellisesti – ilman totuutta todellista jäsenten yhteyttä ei ole. Ihmisten kesken totuus on kaikkein tärkeintä.
Ef. 4:25 ”Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.”
Paavali rakasti korinttolaisia, mutta totta puhumalla hän sai paljon vastustusta ja jäi vaille sitä rakkautta, jota hän kaipasi ja olisi tuekseen tarvinnut. Myös Jeesus asetti totuuden kaiken yläpuolelle – Hän rakasti äärettömällä rakkaudella, mutta totuutta puhumalla hän sai ihmisten vihat päälleen ja kuolemanrangaistuksen ristillä. Ihmisten suosiota tavoitelleet, kauniisti puhuvat julistajat olivat saaneet korinttolaisten suosion ja Paavali oli torjuttu. Hän ei arkaile nimittää valtaan päässeitä valheveljiksi. Totuuden tähden Paavali antoi kaikkensa, vaikka se johti siihen, että hänet hylättiin. Rakkaus ilman totuutta tekee teeskentelijäksi ja teeskentelijä Paavali ei missään nimessä ollut.
2. Kor. 12:15 ”Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkö tähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?”
Kui 22: ”vaikka kukin lukija olisi tasan yhtä rehellisiä niin välttämättä teksti ei aukea yksyhteen jokaiselle”…”ei niitä kokonaisuuksiakaan ymmärretä eikä selitetä samalla tavalla kaikkialla.”
Tämä on aivan totta. Se ei kuitenkaan saa johtaa sellaiseen ajatteluun, että uskon perusasioista, pelastuksen kannalta keskeisistä totuuksista ei voisi vallita yhteisymmärrys. Kirjeissään Paavali toistuvasti ohjaa seurakuntia ymmärtämään Jumalan totuutta oikein, samalla tavalla kuin miten Hän oli Jumalalta ymmärryksen saanut. Hän jopa odotti, että Jumala vaikuttaa ajan kanssa niin, että yhteinen ymmärrys muodostuu.
Fil. 3:15 ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.”
Meillä on suuri taipumus saada ihmisiltä suosiota ja hyväksyntää, se on inhimillistä. Kirkkojen välinen ekumenia on hyvä esimerkki siitä, kuinka totuus saatetaan uhrata keskinäisen rakkauden ja yhteyden alttarille. Eikö meidän tule tunnustaa se, että kristittyjen väliset ristiriidat ja vihanpidot johtuvat ennen kaikkea siitä, että ihmiset eivät pidä Raamattua ehdottomana Jumalan totuutena, eivät halua soveltaa sitä omaan elämäänsä, eivätkä pohjimmiltaan edes halua pyrkiä ymmärtämään, mitä Jumala Sanassaan sanoo? Kukaan meistä ei määrittele norsunluutornista totuutta, yksin Jumala sen tekee – rakastammeko me Hänen Sanaansa, joka on totta?
2. Tess. 2:10 ”ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.”
"kristittyjen väliset ristiriidat ja vihanpidot johtuvat ennen kaikkea siitä, että ihmiset eivät pidä Raamattua ehdottomana Jumalan totuutena,"
Eli mitää riitoja ei itse asiassa oli jos vain kaikki näkisivät/käsittäisivät Raamatun tekstit oikein? Minkälainen/kenen Raamattu- näkemys otettais luotsiksi, näistä monista?. En usko että minkään käsityksen kannattaja käsittää tahallisesti väärin mutta toisen käsityksen kanttajan mielestä se on aina väärin ja väärää uskoa riippuu tietenkin tulkinnan tiukkudesta..
Milloin tälläsestä tyylistä voitas päästä eroon, mitä luulet?
" Kukaan meistä ei määrittele norsunluutornista totuutta, yksin Jumala sen tekee" –No, tuo on hyvä, ehkä olenkin vain erehtynyt käsittämään niin, että on monia jotka tuosta vaan laittavat järjestykseen ja tuomitsevat ihmisten uskon 'pätevyyksiä' tai suoralta kädeltä ilmoittavat toiselle että et sinä usko vaikka tämä toinen kokisi uskovansa.
Mahtaisikohan sinua loukata tuollainen uskosi 'pätevyyden' analysointi ja tuomitseminen?
Mä vaan kaikella ajan takaa sitä että lopetettais jo vihdoinkin tuommoinen päälle päsmäröinti, se on yksi kenkuinmista ilmiöistä jota uskomisen ympärillä tapahtuu, se on eräänlaista kilpailua sekin, että kuka on paree kuin toinen. Se kuuluu ihmisyyteen, ihmisethän nyt vaan hyvin helposti alkavat kilpailla keskenään kaikesta.
"Koko maailma korostaa rakkautta tyyliin ”kun me vain rakastaisimme ja hyväksyisimme toisemme”"
Mitä tällä lauseella ajat takaa, mitä on mielessäsi, mitä tarkoitat inhimisellä rakkaudella joka ei ole suotavaa.
Eikö näin sanota"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta mielestäsi, sydämestäsi ja kaikesta voimastasi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi".
Minä käsitän että 'niinkuin' takoittaa yhtä paljon.
Toinen juttu sitten on että kykenemmekö me tuohon(?) Kuka on lähimmäinen jota tulee rakastaa (?) ymmärtääkseni muutenkin kuin puhumalla hänelle uskonasioista tai käännyttämismielessä, omiin käsityksiin.
Yritän vastata sinulle parhaan ymmärrykseni mukaan. Emme voi välttää kokonaan ristiriitoja, olemmehan me inhimillisiä ja rikkinäisiä ihmisiä. Jumalan Sanan väheksyminen johtaa siihen, että syntiä, pahuutta ja vääryyksiä katsotaan läpi sormien ja jopa suositaan. Olisi jo paljon, jos Sanan mukaisesti tunnustamme virheemme, pyydämme anteeksi ja puhuisimme rehellisesti ja avoimesti toisillemme. Yhteyttä ”jäsenten” välillä ei voi olla ilman rehellisyyttä ja pyrkimystä totuudellisuuteen. Ef. 4:25 ”Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.”
Valitettavasti on olemassa sekä väärää opetusta, että ns. harhaoppeja. Emme ymmärrä kaikkea koskaan täysin, joten monet tulkintamme eivät ole aina sitä, mitä Jumala on tarkoittanut. On kuitenkin olemassa myös harhaoppeja, joka vie ohi Jeesuksen ristin eikä anna yhteyttä Jumalaan. Paavali mainitsee ns. valheveljet, jotka Korintissa olivat päässeet valtaan, mutta heillä oli väärät motiivit, he olivat ylpistyneen ja he etsivät tarkoituksellisesti omaa hyötyä ja ihmisten suosiota. ”Tahallisesti väärää” on siis olemassa. Jumalan totuutta kaipaava ja siihen pyrkivä saatetaan leimata tiukaksi, mutta meidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Jos tyylimme on tiukkaa ja ankaraa, siitä voi päästä eroon vain tutustumalla entistä enemmän ja paremmin Jeesuksen, Hänen armoonsa ja rakkauteensa. Silloin pysymme sekä totuudessa, että rakkaudessa – rakkaus ilman totuutta tekee meistä vain teeskentelijöitä.
Havaintosi on oikea, ihmiselle ei ole oikeutta, ei valtaa, eikä käytettävissä olevaa mittaria mitata oikein ihmisten uskoa. Jeesuksen mukaan voimme kuitenkin tunnistaa väärät julistajat heidän hedelmistään – he elävät tavalla, joka on karkeasti Jumalan tahdon vastaista. Uskova ei voi elää kevyesti synnin orjana. Toinen merkki on suhtautuminen pelastumiseen – vääriltä julistajilta puuttuu ymmärrys ahtaasta portista ja kaidasta tiestä, joilla sanoilla Jeesus kuvaa uskoon tuloa ja vaellustamme tässä ajassa. Kaikenlainen tuomiohenkisyys ja loukkaukset loukkaavat meitä kaikkia. Sen sijaan aito huoli lähimmäisen tilanteesta on eri asia. Olisi suurta armoa, jos joku olisi vaikkapa minusta huolissaan ja tulisi kyselemään, kuinka minun laitani on – jos elämäni on ristiriidassa sen kanssa, mitä uskostani puhun, niin ihmiset uskovat enemmän minun tekojani kuin minun sanojani. Luopuminen uskosta, paluu synnin orjuuteen on valitettavasti mahdollista.
Kieltämättä ihmisten välillä on paljon väärää kilpailua. Uskovien kilpailun laadun tulee olla erilaista, Room. 12:10: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”
Mitä lähemmin tunnemme Jeesuksen, sen paremmin tiedostamme omat heikkoutemme ja vajavuutemme, eikä meillä ole varaa nousta kenenkään yläpuolelle.
Fil. 2:3 ”ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.”
Sellainen inhimillinen rakkaus ei ole suotavaa, joka suvaitsee sellaista syntiä, jota meidän ei tule suvaita. Sellainenkaan ei ole suotavaa, joka keskinäisen rakkauden säilyttämiseksi mielistelee tekopyhästi, ristiriitojen välttämiseksi vaikenee vääryyksistä ja säilyttääkseen asemansa yhteisössä ei puolusta yhteisön takia kärsivää lähimmäistään.
Kaiken rakkauden ainoa lähde on Jumala ja tärkein käsky on rakastaa Jumalaa, siitä kaikki lähtee. Jumalan rakastamista me voimme osoittaa nöyrtymällä uskomaan Hänen sanaansa ja ojentautumalla elämässämme Hänen Sanansa mukaan.
1. Joh. 4:20 ”Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.