Kokemuksia millaista elää adhd -aikuisen kanssa?

Itselläni on aika hiljattain todettu aikuisiän ADHD. Kun katselen elämääni taaksepäin, diagnoosi ehkä selittää osan ongelmistani, ei sen enempää.

ADHD on aika kiistelty "sairaus" oireyhtymä, miten vain. Se pyrkii selittämään henkilön toimintaa aivojen rakenteen poikkeavuudella. Ongelma on siinä, että aivojen rakenteen poikkeavuudella pystyy selittämään ihan mitä vain ihmisen toiminnassa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Itse en ole koskaan pyytänyt saatikka vaatinut mitään erikoiskohtelua tai ymmärtämistä jonkin epämääräisen diagnoosin takia. Mielestäni miehesi käytöstä ei voi kaikilta osin mitenkään perustella ADHD:lla. Tuntuu, että hän on vain itsekäs persoona, joka ei pysty tai halua ottaa vastuuta tekemisistään. ADHD diagnoosin taakse pääsee kätevästi piiloon, mutta ongelma on todellisuudessa jossain muualla.

Mielestäni sinun ei tarvitse kärsiä miehesi vastuuttomuudesta enempää. Itse asiassa, mahdollistat hänen käytöksensä. Kaava on sama kuin monen alkoholistin kanssa, joka tarvitsee "äitiä" huolehtimaan hänen käytännön tarpeista, jotta hän itse voi keskittyä sairauteensa täysin rinnoin. Sinun velvollisuutesi on elää omaa hyvää elämääsi. Mieti tarkkaan ja rehellisesti kuuluuko miehesi siihen.

Samaa mieltä tuon edellisen kanssa.

ADHD ei estä ottamasta vastuuta omista toimistaan. Se kyllä tekee elämästä vähän aaltoilevaa, mutta narsistisuutta tai itsekkyyttä se ei selitä.

Laitan tähän vertailun vuoksi vähän omaa oireistoani, niin ehkä ymmärrät, mikä on ADHD:ta ja mikä keskenkasvuisuutta/itsekkyyttä.

Mä olen siis lääkärin sanoin klassinen ADHD, ja se näkyy arjessa mm. näin:

- suutun tosi nopeasti pikkuasioista, heitän kännykkää seinään yms. Joskus tulee isoakin laskua tavaroista ja koko muu perhe inhoaa mun raivareita. En luojan kiitos ole väkivaltainen ihmisiä kohtaan, mutta muutama ovi, läppäri, kännykkä ja auton osa on mennyt silpuksi

- mulla ei ole kunnollista vrk-rytmiä, eli saatan kukkua öisin, nukahdella vaikka lattialle, tekee hankalaksi joskus asiat, kun olen väsynyt silloin kun pitäisi olla virkeä

- en saa siivottua, ja vedän siitä itselleni itkukilareita. Mies joutuu tosi paljon tekemään ihan käytännön juttuja, mutta lisäksi joutuu kestämään mun tempauksia, kun alan siivota ja levitän kaiken ympäriinsä ja aakkostan ja nimikoin ja sitten se jää kesken, koska keksinkin jotain muuta

- kun lapset oli pieniä, toi vrk-rytmi, raivarit ja saamattomuus oikein yhdistyi, ja yleensä kun mies tuli töistä kotiin, se joutui olemaan lasten kanssa kaameassa sekasotkussa, kun mä toivuin päivästä

- lähtemiset ja aikataulut on ihan käsittämättömiä mulle, usein saan lähdettyä vasta kun olen myöhässä, ja lähtöön liittyy hirveät raivarit

- saan tosi nopeita idiksiä lähteä ulkomaille tai ostaa talon maalta. Mies yleensä pitää mua järkevänä eikä ajattele, että olen melko oikukas ja nopeasti ohjautuva. Sitten ollaan veloissa ja asutaan maalla :D Tää nyt ei ole pelkästään haitta, toisaalta varmaan yksi syy, miksi hän on muhun rakastunut, mutta elämä on keskivertoa rankempaa, varsinkin taloudellisesti, kun aina tulee Suuria Muutoksia

- menen joskus ylikierroksille keksiessäni jotain uusia asioita ja tohotan niistä, vaikka pitäisi tehdä tärkeämpiä juttuja. Opinnot ja työpaikat on sillee ja tällee, eli mies joutuu kantamaan vastuun perheen elatuksesta

- koska olen tyypiltäni hyperaktiivinen, olen usein sosiaalisissa tilanteissa vähän asiaton ja liian puhelias. Osa miehen kavereista vähän kaihtaa mua ja tää on erottanut meitä sosiaalisesti.

- saatan joskus ulkona käydessäni vaan päätyä petiin jonkun kanssa. Alkoholi on sellainen, että en osaa yhtään säännellä sitä ja yhdessä ADHD:n kanssa se tekee musta täysin harkitsemattoman. Oon pannut jotakuta mm. siksi, että sillä oli niin surulliset silmät, ja olin ajatellut vaan, että sille ois tullut pakeista paha mieli.

Mä en puolustele tekojani ADHD:llä, olen todella pahoillani aina jos loukkaan ketä tahansa tän takia. Yritän aina osallistua ja kuunnella ja olla läsnä, en koe että tästä vammasta seuraisi mitään erivapauksia. Mun miehellä on tosi rankkaa ja tunnen häntä kohtaan suurta sympatiaa. Mutta toisaalta hän myös käsittää, että mä olen hyvä ihminen sisimmässäni ja yritän parhaani. Diagnoosi on tosi paljon helpottanut meidän molempien elämää.

Olen nyt lääkityksellä, ja mies usein tunkee ihan ensimmäisenä asianaan aamulla mulle kapselin suuhun. Olen sitten vähemmän kauhea heti herätessäni. Perheelle tää lääkitys on ollut suuri juttu. Se auttaa noihin kaikkiin impulsiivisiin juttuihin, raivareihin ja hyperaktiiviseen käytökseen, mutta valitettavasti en vielä osaa ohjata tekemisiäni oikein eli edelleen se mies siivoaa. Ehkä tästä vielä opin ja kehityn. Diagnoosi tai lääkitys ei missään tapauksessa ole olleet meille sellaisia signaaleja, että nyt mun ei sit tarvitse tehdä enää mitään, kun olen tämmönen. Päinvastoin.

Mulla adhd mies ja elämä todella vuoristorataa. Mihinkään mitä lupaa tai sanoo ei voi luottaa. Ne vaihtuu koko ajan. Ensin hän on onnensa kukkuloilla ja hetkenpäästä eroamassa. Yhteiset suunnitelmat ja sopimukset ei pidä eikä niihin voi luottaa kun hänen itsekkäät suunnitelmat menee edelle. Saa aikaiseksi asioita jotka palvelee häntä. Yhteiset asiat ei luonnistu kun ei luota mihinkään eikä keneenkään. Ei luota edes itseensä eikä sen vuoksi sitoudu mihinkään. Menee adhd diagnoosin taakse kun ei ota vastuuta mistään vaikka pystyis kyllä vaikka mitä. Luulee että sitä käytetään jotenki hyväksi joka asiassa. Empaattisuus ja täydellinen välinpäitämättömyys vaihtelee nopeasti. Käytös on välillä hyvin lapsellista ja kielenkäyttö ala arvoista. Hyviäkin puolia tietenkin on mutta ne ei auta kun luotto on jo mennyt.

Sun elämä kuulostaa niin meidän elämältä. En usko että muuttuu koskaan. Taivas ja totaalinen helvetti. Jos haluat itsellesi rauhallisemman elämän ja itsesi takaisin niin lopeta suhde. Ei kukaan voi ketään parantaa jos toinen ei halua. Ymmärrän tuskan jota käyt koska itse olin samassa tilanteessa. Tyhjät lupaukset vuodesta toiseen riitti ja sitä jatkuvaa pettymystä ja epävarmuutta ei enää korjannut mikään. Nyt suhde on ohi. Tsemppiä sulle ja muista eäterve itsekkyys itseäsi kohtaan.

Lieköhän ap:n kohdalla tuo dikke-diagnoosi ole hiukan toinen ja eri kuin AHDH?

ADHD:n liitännäisenä esiintyy usein muita neurologisia poikkeavuuksia tai mielenterveyden ongelmia. Vaikka ensimmäisenä mainitun kanssa eläminen voi olla välillä takkusta sekä itselle että läheisille, niin ei sekään kaikkea selitä. Ei ainakaan kaikkea nuita kuvailtuja juttuja.

Jos on pelkkä vaikea ADHD sitten suosittelen ensin pohtii että jos ei asu saman katon alla ellei saa todella isoa taloa. Mutta jos on liitännäisiä diagnoosi juttuja niin tuhoon tuomittu parisuhde muoto eli silloin paremmin kummallakin oma asunto ja kaveruus jos toinen ihminen vaivautuu ymmärtää

Olen tapaillu miestä yli vuoden ja mitä oudoipia juttuja..teot ja puheet menee ristiriidassa.väittää mua harhaluuloiseksi/että ajattelen asioita liikaa.sitten kun mainitsen asioista syytää että ymmärrän väärin.etsii musta vikoja laukoo asioita ja kun sanon siittä niin sanoo ettet luota.voiko ihmiseen luottaa joka puhuu mitä sattuu..ja on äärettömän salaperäinen..

Jatkoo edelliseeni..otan asioita puheeks niin on aina eroomassa. Onko itsetunto hänellä heiko vai mistä johtuu..korttipelissä suuttu kun ei saanut vaihtaa kortteja kahtakertaa..välillä on seksuaalista agtiivisuutta.ja salaa tapaillaan ettei äiti saa tietää ja jos äiti soittaa niin pitää olla hiljaa..eikö kuulosta vähän oudolta.

Pahimpia työpaikkakiusaajia ainakin ovat. Varmaan tekevät kotonakin sitä ihan samaa. Koska kuulemma kiusaaminen on kivaa paitsi ei ADHD:n omalle kohdalle.

Aikuinen lapseni sai adhd diagnoosin vasta liki kolmekymppisenä. Oireita toki oli jo lapsuudessa, mutta eihän siihen aikaan adhd:sta paljon tiedetty saati puhuttu.
Koko elämä on ollut vaikeaa ja on edelleenkin. Opiskelut ja työsuhteet katkenneet, missään ei jaksa eikä kiinnosta töitä tehdä. Mieliala menee ylös ja alas, suuttuu kaikesta mikä ei häntä miellytä, ymmärtää väärin, ei kuuntele. Aina oikeassa ja muut väärässä, mielipide oltava sama kuin hänellä tai mielipidettä ei saa tuoda edes esille. Polttaa siltoja takanaan ja uhkailee aina hylkäämisellä, sukulaisia, ystäviä, opettajia jne.
Ärtyy heti satasella, ei koskaan pyydä anteeksi omia sanomisiaan tai tekemisiään, vikahan ei koskaan ole hänessä. Ei tunne empatiaa ihmisiä tai eläimiä kohtaan eikä osaa asettua toisen asemaan. Toimii itsekkäästi ja hyödyntää aina toisia ihmisiä, kunnes heidät voi dumpata roskiin kun ei enää apuja irtoa. Epärehellisyys on joka päiväistä, välillä mietitään osaako edes puhua totta. Itsekin tuntuu välillä uskovan omiin tarinoihinsa.
Toisaalta erittäin älykäs ja näppärä monessa asiassa, osaa mitä vaan kun haluaa. Hyvää seuraa halutessaan. Näitä hyviä hetkiä on vaan niin harvoin ja ne kestävät vain hetken, koska milloin mikäkin ärsyke kaataa rauhan ja taas mennään.
Raskasta elämää läheisille ja kavereillekin. Moni kaveri on hypännyt pois kuviosta, mutta läheisillehän tämä ei ole vaihtoehto.
Rakas lapsi ja rakas läheinen, mutta vaikeaa on joka päivä.

Mun kaveri sai diagnoosin 26 vuotiaana. Nyt se vetoaa aina diagnoosiin, kun ei esim jaksa nousta sängystä tai pidä sovittuja asioita. Muutenki se keksii valeita, vedättää, on täysin epäluotettava ja osaa kyllä käyttää hyväkseen kavereita aina kun jotaa tarvii. Siltä ei kyllä apuja tule tai jos joskus auttaa jossain niin sitä on pitäny pyydellä ja suunnilleen rukoilla. En tiie onko kaikki adhd johtuvaa vai onko vaan persoonassa syy.

Itse myös aina miettinyt, että johtuuko tosiaan vain ADHDsta kaikki oman edun tavoittelu, tunnekylmyys ja ilkeys vai onko silloin mukana myös joku persoonallisuushäiriö.

Muistakaa arvoisat ADHD potilaat, ettei koko elämä mene ääänänääksi.

Etsin tietoa sairaudesta kun poikani naisystävällä on ADHD sairaus. Kuuluuko sairauteen, että alistaa kumppanin sekä eriarvoistaa?

Nykyään kaikilla nuorilla todetaan ADHD, jotka eivät kestä elämänsä vastoinkäymisiä, eivätkä halua ottaa vastaan töitä, koska pelkäävät vastuuta. Mukavampaa on vaan tubettaa kotona ja bilettää illat sossusta saatavilla rahoilla. Loiseläjiä.

Onko syynä ADHD, kun ihminen on rahanahne, kiero, tyytymätön ja vähät välittää muista kuin itsestään ?
Eikö silloin ole narsisti tai joku persoonallisuushäiriö, mutta mikä ?

Onko tavallista etta adhd ihminen ei sano kiitos koskaan? Ei huomioi kiitollisuudella yhtaan.. vaikka kuinka yrittaisit ja antaisit

ja jatkan viela. Loysin kylla tekstin jossa kerrottiin etta yksi oire o korostunut itsekeskeisyys. Etta ehka eivat voi sille mitaan. Mutta pahalta voi joskus tuntua. Juuri se tyytymattomyys vaikka olisit yrittanyt kaikkesi