Olen ollut työelämässä jo vuosikymmeniä,enkä ole tarvinnut koskaan kokea köyhyyttä.Köyhät ovat olleet jo oapsuudesta saakka lähellä sydäntäni.Vanhempani jo aikoinaan aina auttoivat köyhiä.Lähetettiin paketteja köyhille perheulle,oli ruokaa ja vaatteita.Nyt aikyisena olen miettinyt ja haluaisin kokea ihan oikeasti kuinka voisin tuntea köyhyyden.Millä eurimäärällä minun pitäisi tulla toimeen.
Köyhyyskokeilu
halu samaistua
25209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kun aloitat pilkun jälkeen uuden lauseen, tulee pilkun jälkeen välilyönti. Miksi ihmeessä kirjoitat kaiken yhteen? Täysin luokatonta tekstiä! En varmasti lue moista!
Pilkun jälkeen tulee yksi välilöynti, pisteen jälkeen kaksi.
Minun vanhempani olivat köyhiä, samoin minä, ikinä en ole hakenut tai saanut mistään mitään. Velkaa on ollut ja se on masettu korkoineen.
Kahden välilyönnin käyttö pisteen jälkeen on englanninkielessä kirjoituspiireissä tuttu käytäntö. Suomenkielessä tämä ei ole suositeltavaa.
Köyhyyttä voi kyllä hyvätuloinen yrittää simuloida, mutta se kaikkein tärkein elementti siitä jää puuttumaan: ahdistus ja pelko. Hyvätuloinen voi aina lopettaa köyhyyskokeilunsa ja palata yltäkylläiseen elämäänsä, joten hänen ei tarvitse ahdistua ja pelätä (milloin tulee rahaa, tukipäätökset myöhässä, ei varaa lääkäriin vaikka outoja kipuja jne), joten ihan todella ei köyhyyttä silloin pääse kokemaan. Pahinta köyhyydessä on juuri se pelko siitä että jokin äkillinen muuttuja romahduttaa jo ennestään hataran korttitalon. Sitä ei voi simuloida.
Hyvätuloisella on jo muutenkin paremmat lähtöasetelmat ennen köyhyyskokeilunsa aloittamista: on laadukkaat kengät ja vaatteet, ehjät ja uudet/uudehkot kodinkoneet, mikään ei ole pikkuvikainen, paikattu tai rikkoutumisvaarassa. Ei tarvitse miettiä että kestävätkö jo ennestään vuotavat talvikengät vielä yhden talven vai olisiko jostain revittävissä 10 euroa kirpparilta saataviin "uusiin". Eli ei pelkästään kuukausittaisesta euromäärästä ole kyse, vaan pitäisi hankkia kotiin ensin sutta ja sekundaa millä arkisia askareita suorittaisi ja mihin pukeutuisi ennen kuin ryhtyy köyhää elämää kokeilemaan.
Hyvää tekstiä. Erinomaista. Näillä näkymillä minä olen vuosisadan kestävä köyhä vaikka eläisin pitkään.
Kiitos kyykkyjaska,todella hieno kirjoitus.Sinä et varmaan ole köyhä et ainakaan henkisesti vaan rikas kun omistat noin hienon ulosannin.Kirjoitit tosi hienosti köyhyydestä.
Hyvätuloisilta puuttuu myös toinen asia, joka vaikuttaa merkittävästi köyhien pärjäämiseen: parhaat säästö- ja selviytymiskeinot, jotka vähänkin kekseliäs köyhä oppii ajan kanssa.
Kaikkein halvimpien hintojen perässä juokseva köyhä oppii, millä kirppiksillä tekee parhaita köyhäilylöytöjä ja minkä verran käytetystä pyörän renkaasta kannattaa maksaa. Pitkän linjan sentinvenyttäjä ei joudu enää kaupassa miettimään, kuinka paljon broilerin koipi-reisien luut ja banaanin kuoret nostaa syötävän osan kilohintaa, kun sellaiset asiat on jo ulkomuistissa. Vain kokemus opettaa, minkä verran (jos lainkaan) lihaa kannattaa lisätä hernekeittoon, jotta hinnan ja täyttävyyden suhde olisi optimaalinen. Ajan kanssa köyhä myös oppii, mitkä on mieluisimmat tavat viettää vapaa-aikaa ja saada pientä virkistystä arkeen ilman että siitä joutuu maksamaan.
Pienellä budjetilla elämisessä on kyse paljosta muustakin kuin euromääristä ja siitä, kuinka laadukkailla varusteilla siihen ryhtyy. Köyhäily on taito, jonka oppimiseen vaaditaan aikaa. Parhaat köyhäilytaidot omaava pärjää pienellä budjetilla paljon paremmin kuin sellainen, joka on tottunut elämään leveämmin.
Samaistuminen jonkun toisen elämäntyyliin ei ole mahdollista, ei ole kyse niinkään siitä, että on kaksi köyhää, vaikka kuinka hyvin synkkaisi, he menettelevät eri tavoin.
Kun saa ylimääräistä rahaa, toinen pistää ranttaliksi, toinen maksaa ensin velat ja pohtii hankintoja.
Ajatuksena hyvä, todellinen köyhyys sellaisille jotka ovat pitäneet kaikkea itsestäänselvänä ja että varsinkin kun toiselta pois.
Olen koittanut asiaa vuoden.
530 € on pienin summa jolla tulee toimeen, siinä ei ole vuokra/vastike, sähkö on.
Mutta ei; lehtiä, parturi- kampaajaa, vakuutuksia, viihdettä, lomamatkoja, media menot alle 10 €/kk, ei vieras kestitystä, ei ulkona syöntiä kahvittelua, ei tupakaa alkoholia, vaate menot alle 240 €/vuodessa, ei lahjoja tai antamista mihinkään ei jäsenmaksuja tai maksullisia harrastuksia.
Jotakuinkin kukin voi kokeilla elää tuolla 500 eurolla vaikka nyt ensialkuun kuukauden. Tätä ennen hävittää vaan pesuaineensa, tyhjentää jääkaapin ja pakastimen. Jos on auto, niin ei käytä sitä kun siihen ei oikeasti ole työttömänä varaa. Väitän että moni ei pysty tuohon edes viikkoakaan.
Et taida ymmärtää yhtään mitään arkielämästä?
Mitää ei hävitetä pesuaineita tai ruokaa. Siinä jo yksi suuri syy miksi ei raha riitä.
Paljonpa pystyt laittamaan vaatteisiin. Minulle tuo on pitänyt riittää 10 vuotta... Viimeksi ostinhousut 8 vuotta sitten. Kengät ostin lidlistä nyt keväällä 10 euron hintaan. Sitä ennen talsin kirpparitossuilla 6 vuotta... Tulot balttiarallaa hiukanyli 500 kuussa josta n. 120 euroa ruokaan ja muihin menoihin pakolliten asumiskulujen jälkeen.
Olen eläkeläinen.
JA
ensimmäisenä 10 vuotena en käyttänyt vaatteisiin, ompelu- ja neulonta tarvikeet mukaan lukien, kuin n. 80 € / vuodessa.
Sitten oli kaikki vaate hankinnat työssäolo ajalta käytetty puhki.
Nyt olen joutunut uusimaan jo lähes kaiken, alusvaateista ulkoilutakkeihin, ja yövaateista kotivaateisiin.
Samoin kodin tekstiiliä on uusittava lakanat tyynyliinat ja pyyhkeet.
Minulla on henkilökohtaisia "menoja" jalkojen pituuseron vuoksi, tosin selviän pohjalisilla vain kenkien oltava ne "nielevät". :D
Onneni talouden kannalta on ollut, hyvät vaatevarastot ja kestävät kunnon kuosit.
Mutta yksin asuvana, täytyy pyykkiin olla kerrallaan 4 kg koneen mukaan. Pyykkikoneen säästymisen kannalta käytän sideharsosta tehtyjä pyyhkeitä, kevyitä imevät hyvin eivätkä rasita pyykinpesukonetta siinä linkous vaiheessa.
Jopa toimeentulotuessa vaaterahaa on 336 €/ vuosi ( =7% / 480€/kk), jos käytät rahat muuten se on oma asiasi.
Kateus täällä vaan puhuukin. En ole eläissäni käyttänyt vuosittain vuoden 2015 vaaterahaa 407, 4 €. En vaikka laskisi siihen kaikki kodin tekstiilit. 240€ meni untuvatakkiin ja sukkalankaan. Kierry korkkikruuville kateudesta Ole Hyvä.
No lähde siitö kokeilus että kauppaan: ruokaan, wc-paperiin, siteisiin jne. käytät 120e/ kk..tuu sit loppukuusta kertomaan mikä fiilis. Mug kuten tuossa kirjotettiin rikas ei voi kokea todellista köyhyyttä koska pelko ja ahdistus puuttuu ja rikas tuskin kokee sen kun pesukone tai tietokone hajoaa ja jostain pitäs saada rahaa niihin vaik ruokaan jää 100€/kk..
Kunnan toimeentulotuki jakaa tulon riittäviksi seuraavasti:
Yksin asuvan henkilön perusosan määrä on 480,20 euroa kuukaudessa 1.1.2014 lähtien.
Yksinhuoltajalle korotettuna maksettavan perusosan määrä on 528,22 €. (= 47,73 € yksihuoltajana lisää )
Ravintomenot 48 %
Vaate- ja jalkinemenot 7 %
Informaatiomenot (lehti, puhelimen, netti ) 19 %
Vähäiset terveydenhuoltomenot 3 % = reseptivapaat lääkkeet
Muut jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot 23 %
yhteensä 100 %
Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja toimeentulotuen perusosien euromääriä.
Perusosien määrät eri perheenjäsenten osalta on esitetty liitteessä 1.
7 a § (29.12.2005/1218)
Perusosa
Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.
2 momentti on kumottu L:lla 19.1.2006/64.
7 b § (29.12.2005/1218)
Muut perusmenot
Perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon:
1) asumistukilain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot; (19.1.2006/64)
2) taloussähköstä aiheutuvat menot;
3) kotivakuutusmaksu; sekä
4) vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot.
7 c § (29.12.2005/1218)
Täydentävä toimeentulotuki
Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat:
1) lasten päivähoitomenot;
2) muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä (19.1.2006/64)
3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot.
Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.
Tämä on köyhyyden historiaa.
http://www.maailmantalous.net/
http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/42
"Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä elämä muuttui nopeasti.
Teollisuus kehittyi, kansa vaurastui ja muutti kaupunkeihin, sosiaaliturvaa ja muita hyvinvointipalveluita laajennettiin, koulutuksesta tuli maksutonta. Useimpien elämänlaatu parani. "
Hassua, kuinka paljon sanojen paikka, muuttaa asiaa?
Sotien jälkeen, Suomi maksoi sotavelkaa venäjälle, joka johti teollistumisen kiivaaseen alkuun. Kansa muutti kaupunkeihin teollisuustyön seurauksena ja maaseutu siirtyi konetyöhön.
Kaupungeissa ei ollut asuntoja, maaseudulle niitä jäi tyhjilleen asukkaiden siirtyessä asumaan tehtaiden läheisyyteen.
Osana työntekijöiden palkkaratkaisuja, alettiin sosiaaliturvan perustaminen, palkan korotukset neuvoteltiin sosiaaliturvaksi, perhe- eläketurva ja asuminen etusijassa.
Työaika lyhennettiin 48 viikko työtunnista > 45 viikko työtuntiin ja vaurastunut kansa alkoi ostaa palveluita.
Koulutuksesta tuli maksutonta, peruskoulu päättyy ylioppilaslakiin ilmaisena joka lapsen oikeutena.
Maata kehitettiin hallituksen, työnantajien ja työntekijöiden yhteissopimusten, niin sanottujen tulopoliittisten kokonaisratkaisuiden (tupo) pohjalta. Neuvoteltiin SAK ja STK välillä hallituksen kolmikanta sopimuksia: Eläke- ja sosiaaliturva sekä 38,15 tuntien työviikko. Jokaisella lapselle oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan 1972 alkaen. Vanhemmat olivat töissä tehtaissa, eikä kotona ollut ketään joka olisi työn ohessa katsonut pieniä lapsia.
Kansalaisille taattiin lailla oikeus työhön, asuntoon ja toimeentuloon, kiellettiin syrjintä uskonnon, mielipiteiden, iän tai rodun perusteella.
Alkoi kunnallinen vuokra-asunto tuotanto, helpottamaan lisääntyvää kaupunkien asunto tarvetta.
Vuokrasäännöstely piti vuokria jonkin verran kustannustasolla, mutta asuntoja oli liian vähän tarpeeseen nähden. Edes jaetut asunnot, eli alivuokralla oleminen, ei helpottanut asunto painetta. Väestö oli siirtynyt rynnäkkönä työn perässä kaupunkeihin, maaseudun autioituminen alkoi.
Maatalot siirtyivät erilaisilla syytinki sopimuksilla seuraavalle sukupolvelle, yhteiskunta menetti perintö- kauppa- ja lahjaveronsa ja muut perilliset mahdollisuuden periä vanhempiaan. Koneellistunut maatalous ajautui ylituotantoon, peltoja alettiin paketoida 1969.
Verovarat kääntyivät yhä voimakkaammin maataloudelle tukena http://herkules.oulu.fi/isbn9514267745/html/x238.html 40 % maataloustulosta on tukia ja valtion tuista 90 % on maataloustukia.
”Kolmas suuri muutos on ollut siirtyminen vakinaisista väliaikaisiin työsuhteisiin. Nykyään etenkin naisille ja nuorille tarjotaan usein pätkäsopimuksia.”
Lyhyempi työaika, lasten syntymään ja koulun käytiin sovitetut työajat, tulivat monille perheille yksinkertaistamaan lastenhoitoa. Kauppa hyödynsi nuorten äitien pätkätyö tarpeen täysin, lyhyt työaika ja pienipalkka poistivat työeläkemaksu velvollisuuden. Samoin kauppa kaappasi ohjehinnan, joka tuli ensin takaamaan suurinta hyväksyttävää myyntihintaa. Ilma mahdollisuutta valvontaa, ohjehinnasta vaihtui alimmaksi kauppojen sopimaksi myyntihinnaksi. Kartelli!
Pankit neuvottelivat SAK ja STK kanssa tilipusseista siirtymisen jokaiselle omaksi palkkatiliksi pankkiin. Tilipäivät sovittiin, usealle päivälle kuukauden sisällä, näin pankissa pysyi rahaa tasaisesti. Raha pankkiin sovittiin olevan maksuton palvelu. Nyt pankki laskuttaa ”palveluistaan” ja tilin ”hoidosta”, keskimäärin 10 €/kk.
Voin vakuuttaa että joku kuukauden kokeilu ei opeta mitään. Maksa asumiskulut ja jätä 550 €/kk - 480 €/kk siirrä muut tulot säästötilille.
Turvattomuuden tunne ei tule vielä ovesta sisään, koska sinulle jää rahaa säästötilille, mutta koet millaisella elintasolla on elettävä.
Ystävät ja kaverit ottavat kyllä hajuraon, kun huomaavat ettei kykene osallistumaan yhteisiin rientoihin.
Voin kertoa vaikka säästötilillä on sivuun laitettu, mutta sitä ei voi käytää, astuu ovesta sisään alakulo ja voimattomuus.
Todella pikkuhiljaa syrjäytyy kaikesta, jopa kaupassa käyntiä on rajoitettava ettei tule turhaan pahaa mieltä tarpeesta tai tarpeetomasta tarjolla olevasta.
Usko oli ennen köyhän lohtu, mutta se on poistettu yhteiskunnan kivijalasta. Enää ei pidä antaa toista ihokastaan tarvitsevalle, viimeistä penniään kirkolle.
Ne joilla rahaa on, pistävät sen poikimaan ja vievät tuoton muille maille.
"Ystävät ja kaverit ottavat kyllä hajuraon, kun huomaavat ettei kykene osallistumaan yhteisiin rientoihin."
Kavereista kyllä uskon sen, mutta en ystävistä. Todellinen ystävyys ei siitä kariudu, jos yhteiset tekemiset rajoittuu sellaisiksi joista ei tarvitse maksaa. Ystävykset voi vaikka käydä kävelyllä tai kyläillä toistensa luona ja kyllä ystävä ymmärtää, jos köyhä tarjoaa pelkkää kaurakeksiä ja kahvia vaikka itse laittaa sille aina kunnon aterian herkullisine jälkiruokineen. (Ja nyt sitten joku nipottaa, että kaurakeksit ja kahvi maksaa. No niinhän ne maksaa, mutta kun köyhä on vastineeksi saanut täyttävän aterian, se jää silti plussan puolelle. Ja jos köyhällä ei oikeasti ole varaa edes keksiin ja kahviin, ystävä ymmärtää kyllä senkin.)
Ystävän tapaamiset voi tietysti harventua, jos toinen lopettaa yhteisen harrastuksen, mutta elämä on valintoja. Todelliset ystävät on sellaisia, että niistä pidetään kiinni vaikka tapaamisten takia joutuisi jättämään harrastuksen vähän vähemmälle.
Kaikki ystävät eivät varmaankaan asu samassa kaupunginosassa, joten ei ole olemassa mitään ilmaisia kävelyretkiä. Eli matkaaminen maksaa. Lisäksi piffaako kaveri ruuat ja juomat kun käyt hänellä kylässä?
Moni syrjäytyy kämppäänsä sen takia kun ei yksinkertaisesti ole mihinkään muuhun varaa kuin möllöttää kotona ja käydä ulkona lähikorttelissaan. Joka tuutista sinulle maristaan, että mene töihin ihan niinkuin kaikki suomen 300 000 työtöntä olisivat työttömiä ihan omasta halustaan. Sitten kaiken kukkuraksi sinut vielä pakotetaan töihin euron tuntipalkalla kun muka tämä auttaa sitten syrjäytymiseen. Niska limassa painat duunia, sillä erotuksella että työkaverisi saavat oikeasti minipalkkaa ja sinä et saa mitään. Se 8 euroa menee matkoihin ja eväisiin. Tämä oravanpyörä jatkuu sitten tasan niin kauan saat töitä ja pahimmassa tapauksessa se voi kestää sinusta riippumattomista syistä vuosia. Päkätöitä et voi tehdä kun niistä saat vain persnettoa kun tukiasi karsitaan jos yrität ansaita edes vähän rahaa.
Näin imbesilli lakisäädäntö ja käytännöt kyllä oikeasti masentavat köyhään ja ymmärrettävästi hän ei arvosta valtiotamme pätkääkään. Ennen TE-keskuskin tuntui paikalta missä sinua yritettiin auttaa. Nyt se on paikka missä sinulle soitetaan suuta ja väkisin alistetaan tekemään töitä ilmaiseksi. Mistään et voi kieltäytyä tai karenssi napsahtaa. Tämä systeemi ei työllistä kuin ankeita todellisuudesta vieraantuneita kukkahattutätejä ja setiä. Niin ja näin tuotetaan ilmaista työvoimaa josta työpaikkojen ei itse tarvi maksaa mitään. He vain kierrättävät ilmaistyövoimaa ilman että heille syntyisi mitään velvoitetta oikeasti palkata joku tekemään töitä normaali tuntipalkoilla.
Olen kokenut tämän kaiken itse. Nykyään olen töissä onneksi, mutta ymmärrän täysin hyvin tämän kaiken mitä työttömien on koetta joka ikinen päivä.
Minä taas luulisin, että pahinta pidempään jatkuneessa köyhyydessä on köyhälle itselleen ehkä se, että siinä on vaarana omaksua eräänlainen köyhän ihmisen identiteetti, eli alkaa ajatella itseään jotenkin huonompana tai alempiarvoisena, kuin varakkaammat tutut. Ei kukaan köyhä ts. pienituloinen pidemmän päälle varmaan sitä häpeä, että jos joutuu esimerkiksi ostamaan ruokakaupasta vaikka punalappualennettuja ruokatuotteita tms. (koska sehän on vain fiksua ja niitä ostavat rikkaatkin), koska köyhä ja pientuloinen tietää, että se on pakko jos ei nälkää halua nähdä, eikä köyhä varmasti häpeä halpaa autoa eikä vanhaa kodinelektroniikkaa tai henumanulta ostettuja halpoja rättivaatteita, mutta köyhyys aiheuttaa ihan muunlaisia ongelmia, ja lähinnä sosiaaliseen elämään. Pienin ongelma siinä on se, että kavereiden kanssa ei voi keskustella sellaisista asioista, että missä käytiin edellisen kerran ulkomaanmatkalla, mutta ongelma köyhyydessä on se, että vähän pakostakin köyhästä tulee toivomattaan ulkopuolinen omissa sosiaalisissa piireissään. Jos aina joutuu sanomaan jollekin kaverille, että en voi tulla tapaamiseen enkä voi lähteä sille ja tolle matkalle, niin lopulta melkein kaikki muut paitsi läheisimmät kaverit alkaa ajatella, että mikäs outo erakkoernesti se sä olet - vertauskuva...
En minä ikinä nimelläni puhuisi missään köyhyyskokemuksistani. En halua köyhän leimaa, enkä etenkään siksi, kun vastaanväittäjiä köyhyydestäni kyllä löytyisi. Jotkut varmaan jopa nauraisi mulle, että ai sä vai köyhä - köyhyyskin kun on suhtellinen käsite. Mutta ei se helppoa ole, elää jatkuvasti elämää missä koko v*tun arki pyörii ainoastaan sellaisten asioiden ympärillä, että miten saa rahansa riittämään yhteen kunnolliseen ateriaan päivässä koko kuukauden ajan. Omalta kohdaltani kokemuksillani uskon, että köyhyys tekee myös tyhmäksi.:/ Älylliset ja luovat näköalat elämään kapenevat ja elämä on sangen v*ttumaista ja pitkäpiimäistä huolten täyttämää piinaa joskus, missä kuitenkaan paineet eivät ole yhtään sen vähäisemmät, kuin muillakaan eikä arjen yleiskustannukset yhtään sen vähäisemmät, kuin rikkaillakaan.
Omalla kohdallani kuitenkin yhä uskon, että köyhyys on väliaikainen vaihe elämässäni. Tosin tämä yhteiskunta surkeine etuuksineen köyhille ei ainakaan ole parantanut köyhien ihmisten mahdollisuutta selviytyä sellaisten nettoveronmaksajien kirjoihin, joita toivotaan lisää auttamaan muitakin kuin itseään työllä. Minustakin aikoinaan aika monet ihmiset odotti aika paljon, eräänlainen "älykkö" joidenkin mielestä olen ollut tai niin mua joskus kehuttu, mutta mä en kestänyt niitä äärimmäisiä paineita, että samaan aikaan kun pitää päivät pääksytysten laskea, että riittääkö rahat yhteen lihapullapakettiin, että pitäisi vielä verkostoitua ja brändätä itseään ja plaa plaa. Etenkin, kun on kokemusta, että siellä työelämän koulutetuillakin portailla se kilpailu on aika raakaa ja sama vatipäinen työntekiijöiden riistäminen jatkuu sielläkin.
Luulen kyllä minäkin, että Suomen 300000 työtöntä haluaisi vakityötä sillä normaalilla palkalla, jolla tän yhteiskunnan hintatasolla elää inhimillisesti normaalia elämää. Itse en välittäis liittyä sen tilaston jatkeeksi.
Sinulle!
"Kavereista kyllä uskon sen, mutta en ystävistä. Todellinen ystävyys ei siitä kariudu, jos yhteiset tekemiset rajoittuu sellaisiksi joista ei tarvitse maksaa. Ystävykset voi vaikka käydä kävelyllä tai kyläillä toistensa luona ja kyllä ystävä ymmärtää, jos köyhä tarjoaa pelkkää kaurakeksiä ja kahvia vaikka itse laittaa sille aina kunnon aterian herkullisine jälkiruokineen. (Ja nyt sitten joku nipottaa, että kaurakeksit ja kahvi maksaa. No niinhän ne maksaa, mutta kun köyhä on vastineeksi saanut täyttävän aterian, se jää silti plussan puolelle. Ja jos köyhällä ei oikeasti ole varaa edes keksiin ja kahviin, ystävä ymmärtää kyllä senkin.)
Ystävän tapaamiset voi tietysti harventua, jos toinen lopettaa yhteisen harrastuksen, mutta elämä on valintoja. Todelliset ystävät on sellaisia, että niistä pidetään kiinni vaikka tapaamisten takia joutuisi jättämään harrastuksen vähän vähemmälle."
"Suomaliseen keskustelun hienouksiin kuuluu ettei puhuta asiasta vaan yritetään leimata asian esittäjä."
On todella fiksua huomata ettei köyhällä ole ystäviä. On juu köyhälle ihan uusi elämys ja tieto.
Liekö provokaatiota taiko jonkinsortin häirintää, vaiko vilpitöntä pohdintaa?
Kuule ei kukaan köyhyyttä halua kokea. Jos todella olet kiinnostunut siitä, että millaista hyvin pienituloisten elämä on, niin se on juuri sitä mitä jokainen voi arvata ihan ilman välttämättä erillisiä kokemuksiakin: hyvin köyhän ja pienituloisen ihmisen elämä on tylsää, sisällötöntä ja ennen kaikkea pientä. En usko, että köyhän elämästä kukaan tavis keskiluokkainen voi saada mitään näkemystä jollakin vaikkapa parin kuukauden toimeentulotuen suuruisella summalla sinnittelyllä. Pienituloinen ihminen voi toki joissakin tapauksissa olla ylpeä itsestään siinä, että elää ja pärjää ehkä kuukaudesta ja vuodestakin toiseen kuukausimenoissaan viisi tai kymmenen kertaa pienemmällä summalla ja silti laskunsa hoitaen, kuin mitä joku toinen käyttää arkeensa ja joka silti valittaa, mutta voi kai sitä nyt arvata, että kun tämä on hintava yhteiskunta elää, että jos ihmisellä ei koskaan ole tai jää ylimääräistä rahaa ruoan ja laskujen jälkeen mihinkään TAVALLISEEN elämään ja vaikkapa normaaliin terveydenhuoltoon liittyviin menoihin ja harrastuksiin, niin ankeaksi siinä käy elämä aika pian.
Köyhän elämä on sitä, että esimerkiksi uimahallireissu pitää jättää väliin ( eikä vain kerran vaan aina ja jatkuvasti) siksi, ettei ole uimahallilipun lisäksi varaa bussimatkoihin uimahallille. Tai ettei voi harrastaa esimerkiksi kuntosalilla käymistä tai mitään maksullista kuntoilua, koska ei ole varaa kuntosalikorttiin, eikä etenkään ruokamäärään/ruokalaatuun, jonka syö paljon kuntoileva ja terveydestään huolta pitävä ihminen. Köyhän arki-ilo ei ole myöskään niinkin tavallinen asia, kuin sanomalehdet jne. muut maksulliset sivistysmediat, joista voisi sivistää itseään - paitsi toki kirjastoissa käymällä. Köyhä syrjäytyy ei ehkä muusta jos on fiksu, mutta eittämättä itseään eliittinä pitävien ihmisten harrasuksista. Köyhä alkaa pian huomata, että jokainen television ohjelma, jossa puhutaan vaikkapa terveydestä ja kuntoilusta tai ruoanlaitosta, ei koske itseä, koska äänesssä ovat ne ihmiset, jotka eivät tiedä ettei kaikilla ole yltäkylläisyyttä siten kuin mukamas "koko Suomen kansalla tässä hyvinvointivaltiossa". Lisäksi köyhyys lisää kyynisyyttä ja negatiivisuutta ja jossakin määrin jopa katkeruutta, jollei pienituloinen varo myrkyttämästä mieltään loppumattomien huoltensa keskellä.
Jos joku haluaa kokeilla (tuskin haluaa), että millä euromäärällä muka pitäisi elää, että pääsisi samaistumaan köyhien elämään, voi kokeilla vaikkapa elämistä 40% alennetulla toineentulotuen perusosalla + yleisen asumistuella vaikkapa sellaiset kaksi vuotta putkeen.Ja siihen sitten kuuluu kaikki menot, että ei tule mistään yhteiskunnalta mitään lisää. Jos sellaisen kokeilun päätyttyäkin on vielä suurinpiirtein täysipäinen ja pystyy olemaan tyytyväinen Suomen sosiaaliturvaan ja väittämään pienitutloisten aseman olevan turvattu täysin, nostan hattua! Itse en ole vastaavaa kokenut, mutta suurinpiirtein sen suuruisella summalla elänyt vuosia - kun laskuthan pitää aina maksaa.
Kokemuksen syvällä rinta äänellä:
Kokeilin vuoden 1.7-1.7 elämistä vain toimeentulotuen antamalla rahalla. Täysin tietoisena siitä miten rahan pitää jakautua,, menohin jotka ovat hyväksyttäviä.
Ei, en tuntenut turvattomuutta, koska minulla on oma asunto-osake ja jatkuvien lääkitysten kulut otin säästökassasta. Eli ei tulevaa sairauskohtausten pelkoa ilman lääkitystä.
"Ravintomenot 48 %
Vaate- ja jalkinemenot 7 %
Informaatiomenot (lehti, puhelimen, netti ) 19 %
Vähäiset terveydenhuoltomenot 3 % = reseptivapaat lääkkeet
Muut jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot 23 %
yhteensä 100 %"
Nettimaksu sisältyy yhtiövastikkeeseen, en tilaa lehtiä, en tupakoi tai käytä alkoholia. Minulla ei ole mitään vakuutusta en käy kampaajalla.
Mutta
kokeilun ajalla sain säästöön käteisellä hankitut keittiön kaikki koneet ja laitteet jotka olivat n. 18 vuotta vanhoja.
Psyykkinen 'romahdus' tuli 4-6 kk kokeilun loppumisesta.
Menetin tuttavia ja minun mielestäni ystävän. Ystävä oli henkilö jonka MINÄ koin ystäväksi, mutta olin kait sitten kuuntelija avustaja ja järkeviä neuvoja jakava henkilö.
Köyhällä ei ole sukua sisarruksia ystäviä eikä tuttavia. Sosiaaliset suhteet ovat rahalla vaihdettavaa ja ostettavaa. Ystäväni hankii jopa ulkoiluvaattensa aina muodin vaihtuessa, tylsistyessään suuntaa viihteelle joka on maksullista.
Noita havaintoja on turha yritää ampua alas, todistat vain olevasi juuri samanlainen.
Rahalla määritetään ihmisen paikka yhteisössä niin 'lähipiirissä' kuin tuttavuuksissakin.
Miksi vedota vanhempiinsa, omien tekojen jälkeen? Työ on niin yliarvostettua nykyään, että siitä yksin tehdään lakeja. Jos suinkin voisit laajentaa tajuntaasi....