Mitä kadut kuolinvuoteellasi?

On elettävä niin, että on valmis lähtemään täältä vaikka joka hetki. Ainakaan parannuksen tekoa ja syntien sovitusta ei pidä jättää kuolinvuoteelle. On elettävä sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa ha hoidettava leiviskänsä.
Eiköhän tämä tällaisenaan riitä. Menneitä virheitä ei voi enää korjailla ja uudestaan ei tätä voi enää kerrata.

lähtisin. Kuolinvuoteella ollaan vetelemässä vimosia, ei katumassa menneitä. Toki tulee matkalla tehtyä vääriäkin valintoja, mutta se on osa elämää.

Taas on 24 vauhdissa ;)

Kadun syvästi sitä, että kävin armeijan.

Kadun pitkää elämää ja sen tuomia hankaluuksia.

Sitä että otin suomi24 sähköpostiosoitteen!

Enpä tiedä, jaksanko enää kuolinvuoteella katua, kun olen katunut jo aikaisemmin sitä, että en lähtenyt suorittamaan tutkintoa, josta olin jo suorittanut avoimessa korkeakoulussa yli kolmanneksen. Miesvalintaa myös olen katunut, mutta toisaalta, jos en olisi hänen kanssaan saanut aivan ihanaa poikaa, olisinko saanut lasta ollenkaan?

Ihmissuhteissa pyrin pitämään tilit selvinä niin, että ei jää puolin eikä toisin sanomatta miten tärkeä ihminen on minulle.

Katuisin sitä, että palvelin, uhrauduin, tein töitä mistä en pitänyt aivan vääränlaisten ihmisten keskellä. Katuisin sitä, että annoin lääkärin pelotella minua niin että hautaudin 10 vuodeksi erakoksi kotiin. Katuisin sitä, että en kirjoittanut menestyskirjaa jolloin voisin nyt ostaa lapsenlapsille krääsää mielin määrin. Katuisin elämättömiä ihmissuhteitani, joihin en uskaltanut lähteä mukaan, myös sitä etten sanonut isän kuolinvuoteella että "isä, minä rakastan sinua, olen aina rakastanut". Katuisin sitä, etten ollut parempi ihminen.

"Älä koskaan kadu sitä mitä teit vaan sitä mitä jäi tekemättä"

Tuota lausetta yritän noudattaa.

Katuisin sitä, etten uskonut enemmän itseeni. Olen liikaa kuunnellut toisten mielipiteitä ja mukautunut niihin, kuin että olisin ihan itse tehnyt omia päätöksiä ja ratkaisuja. Muutoin saisin kuolla rauhassa. Minulla ei ole mitään hampaankolossa ja kaikkien kanssa ovat asiat hyvin. Olen ollut tyytyväinen elämääni.

Olen sen verran kovapäinen, etten varmaankaan koskaan ota virheistäni opiksi. Luultavimmin siis kadun kuolinvuoteellani sitä, etten kerännyt itselleni riittävästi varallisuutta voidakseni järjestää itselleni säällisen lopun.

Mitä jää,kun mä kuolen lähden täältä,ei syytä huoleen, se päivä ei vielä ole tänään.

Koulunkäynnin olisi pitänyt ottaa vakavammin, testituloksien mukaan olen yliopistotasoa.

Hankkisin erilaisen koulutuksen, erilaisen työn, hyvän kumppanin. Olen elänyt yksin koko elämäni väärän ammatin loukussa.

Itse panisin enemmän kauniita naisia. Kokeilisin enemmän uusia mielenkiintoisia asentoja ja juttelisin vähemmän, kiihkeä pano naisen kanssa voi avata paljon ovia onneen.

Aika vähän lienee isommin kaduttavaa. Ehkä olisi pitänyt opiskella yläasteella ahkerammin ja lukiossa vähemmän. Toisinaan säästää jonkin verran ja joskus antaa mennä hiukan enemmän. Hiukan rohkeammin ehkä mennä mukaan johonkin.

Tietysti monikin asia on sellainen, jonka tekisi toisin jos etukäteen tietäisi mitä tapahtuu. Mutta se on eri asia kuin katua tilannetta, jossa olisi pitänyt osata toimia toisin.

Hienoa! Viikatemies jopa minäkin tajusin tuon! Toi on ihan totta!

Missä olet sitten ollut kaikki nämä vuodet, jos et siellä missä olet ollut onnellisin. Kunhan saatte tehtyä kaiken sen mitkä tekevät teistä tyytyväisiä. Tarvitseeko teidän esimerkiksi, valaista naapurustonne pimeitä komeroita. Tarvitaanko sellaista humpuukkia, koska se on nyt vaan kuuluu tehdä niin. Paljoudessa on mukava tallustella, sitähän riittää. Totean tarvitsevani vain vähän vettä ja leipää.

Liian ruma ettei naisille kelpaa ja tyhmä ettei töihin kelpaa, eikä ole kavereitakaan näistä syistä. Ei tarvitse katua mitään...

Eläisin "enemmän" oikeasti omaa elämää eikä johdateltua yhteiskunnan, kavereiden ja työkavereiden vaatimusta olla vähintäänkin seurustelusuhteessa ihan "heitäkin rauhoittaen" jotta olisin tiimin jäsen hyväksyttävästi?

Oman asunnon velkaantumis-intoa kehoittaisin vähentämään merkittävästi, koska se on harvoin sijoitus, vaan pelkkää kulua joka pitää hengissä pankin välittäjät, sekä asunnosta keinotekoisesti tiliä tekevät!
On toki joku "voittoa" saanut, mutta todellisuus on nyt toista ja kun jättää lisäämällä ikävät kulut pois, niin 40 000mk osti talon ja nyt myy sen aivan saman 400 000€:lla niin onhan siinä voittoa joopa joo.......... näitä tarinoita riittää joo!

Kaikki työ voineen kelvata ,mutta ei millä ehdoilla tahansa, pitäkää siitä kiinni!

Eläkää ryhdikästä itsenäistä elämää! Älkää velkaantuko, se elättää aina ulkopuolista! Normaali hyvä eläminen ei tarvitse velkaa!
Velaton elämä tekee myös hankinnoille oikeat perusteet kun kätesellä maksaa mitä "tarvitsee"!

En nyt varsinaisesti loju vielä pitkään aikaan kuolinvuoteellani, tai mistäpä sen koskaan tietäisi. Kadun ehkä aikoja, jolloin olin liian pitkäpinnainen ja pelkäsin tehdä muutoksia kun huonot asiat menivät liian pitkälle. Toisaalta en olisi niitä hyviä oppinut koskaan arvostamaan ja vaalimaan, jos olisin tehnyt virhearviointeja ja luopunut liian herkästi pienten vastoinkäymisten edessä. Joka tapauksessa en olisi tänään tätä, mitä olen eikä minulla olisi sitä hyvää ja hienoa jota nyt voin vaalia, niin eipä se katuminen mitään auta. Siinä vaiheessa kun se on menoa, haluan voida vihdoin huokaista helpotuksesta että nyt se on sitten vihdoinkin ohi, pitäkää hyvänänne..

Kadun verojen maksuja. Pummipoliitikot ja loisvirkailijat varastivat rahani. Vain hullu maksaa veroja.

Jos jotain katuisin, niin elämätöntä elämää. ELÄ, nauti kaikesta kauniista, näe arjessakin joka päivä iloisia asioita, niitä pieniäkin. Kuolema tulee kaikille, mutta osataanko me elää ja nauttia elämästä?

Olen jo monta asiaa katunutkin. Saa nähdä, että tulevatko ne mieleen mahdollisella kuolinvuoteella.

Kadun, että tein lapsen. Tällaisen sanominen on tabu, mutta moniko näin ajattelee myös?
Kadun, että menetin erään mieleisen ystävän oman tyhmyyteni vuoksi.
Kadun, että olin aikanaan niin ystävällinen ihmisiä kohtaan. Tajusin katkerasti, että pitää antaa vain samanverran kuin saa.
Kadun, että en tajunnut jo lapsena kuinka moni ihminen on syvästi kateellinen.

Sinällään kuoleminen ei pelota. Uskon Jumalaan ja Hän päättää joudunko helvettiin vai siihen Uuteen Taivaaseen ja Maahan.

Kadun sitä, että synnyin suomeen, maailman typerimpien ihmisten joukkoon.

niin kuolema ei ole ongelma vaan elämätön elämä..

Se kai tässä elämässä viehättää ,kun ei koskaan tiedä huomisesta ! Eilinen on mennyttä , huominen on vain kuvitelma,on olemassa vain tämä hetki . Elämme aina reaaliajassa.

Siksi pitäisi aina valintoja tehdessään ajatella ensin , ennenkuin toimii.
Pakostakin teemme valintoja , jotka osoittautuvat myöhemmin vääriksi .Tekemisten liika katuminen kuluttaa, koska ei niille voi jälkikäteen mitään. Tapahtuu asioita ,joita ei voi valita . Ne vain tulevat -on elettävä niitten kaa. Elämä on koulua.
Armollista on , että jos kadumme aidosti , elämä asettaa meidät uuteen "kokeeseen" , jolloin voimme toimia toisin ja ,näin, hyvittää pieleen menneen asian

Sådant är livet !

Kadun sitä, että laitoin rahaa menemään, en säästänyt. Nyt olen köyhä eläkeläinen eikä lapsille jää minulta minkäänlaista perintöä, kunhan hautaan saavat pikkurahalla. Pitäisi varmaan itse alkaa rakennella arkkukin valmiiksi ettei heidän tarvitsee maksaa sitäkään. Aikaahan tässä olisi lautaa lyödä kasaan. Halvin arkku maksaa 530 e, joten syysiltoina voisin alkaa tehdä oman arkun iltapuhdetöinä. Kun aikaa enää ei ole monia vuosia edessäpäin, se tietää vain sairauksia ja kuluja.

jätin käymättä vieraissa, vaikka oli tilaisuus

kadun jo nyt:
tylsää ja elämätöntä elämää
perheettömyyttä
ystävien vähäisyyttä
yksitoikkoista työelämää
harrastamattomuutta
uskalluksen/seikkailunhalun puutetta
kunnianhimon puutetta
laiskuutta
tyhmyyttä
ahdistuneisuutta
lihavuutta
kaiken pelkäämistä
pessimistisyyttä
ilottomuutta
yms....

toivottavasti vielä oppisi oikeasti nauttimaan elämästä, ennenkuin kuolee.....

Sitä että jouduin kolmannella luokalla ristikaulassa ilkeilevän musiikinopettajan silmätikuksi koska olin hujoppi.

Kaikkia kirjoittamattomia PROVOJA joita olisin voinut muka omina kokemuksina muille sepittää.Niitä on kyllä jo "lukemattomia"rustailtu.Aina vaan ne jollekkin uppoaa......Onkohan jengi niin urpoja ????

En kadu muuta kuin elämääni tyhmän ja mykän kääpiön kanssa.
Jospa joku minut vielä tästä korjaa ja vie onneen.
Olen kait se ansainnut.

kaikki katuvat asioita jotka ovat jääneet tekemättä harva katuu tehtyjä koska se on turhaa ja tehty mikä tehty

Kadun sitä, jos välit eivät ole Jumalan kanssa kunnossa, kun siirryn ajasta ikuisuuteen. Millään muulla ei ole kuolinvuoteella merkitystä.

paljon on vielä asioita tekemättä

On tietysti paljonkin, mitä tekisin toisin. Esim. lapsena olisin vähemmän tottelevainen ja vastustaisin vanhempiani monissa asioissa. Aikuisenakin olen tehnyt monissa tilanteissa virheitä, mutta niistä taas on vaikea sanoa, mikä olisi ollut parempi tapa toimia.

Siis oikeasti???? Kuinka joku voi tehdä kuolemasta gallupin? Mitä kadut kuolinvuoteella? Mitäpä jos sitten kuolinvuoteella käsiteltäisiin tämä asia jos tarvetta oikeasti on, silloin saattaakin olla ajatus elämästä hyvin erilainen..
Eikö mikään riitä kun pitäisi jo nyt leikkiä kuolinvuode-leikkiä ja pohtia leikisti mitä olisi tehnyt toisin?
Eli pois pilailu kuolemalla ja aletaan suhtautumaan elämään vakavana asiana ja tehdään niitä muutoksia jos ne kerran nyt mielessä pyörii, ok?

Musta tuntuu että jos nyt pitäisi täältä lähteä, niin ennemminkin kuin katuisin, olisin enemmän surullinen toteutumattomista haaveista ja niistä asioista joita en saanut kokea. Surullinen siitä, etten löytänyt hyvää pysyvää elämänkumppania, että lapsuuden vaikeudet ja traumat on niin paljon vaikeuttaneet elämää aikuisena, että oon ollut niin rajoittunut sosiaalisissa suhteissani, että olen ollut niin varautunut ja pelokas elämän suhteen, etten saanut sitä kirjaa kirjoitettua, oltua enemmän avuksi ja hyödyksi tässä maailmassa, että tuotan toisille surua kuolemalla, joutuisin jättämään lapseni tänne, ettei musta tullutkaan mitään, etten saanut rakastaa vielä enemmän, että huono itsetunto rajoitti niin pitkään elämänvalintoja, että joutuisi kaikesta luopumaan... Katua voisi ehkä osin samoja asioita ja joitakin huonoja valintoja parisuhteissa ja niiden päättämisessä, ja sitä ettei vain ole ollut parempi ihminen.

Enemmän rohkeutta olisi pitänyt olla teininä. Ei olisi pitänyt alkaa parisuhteeseen niin aikaisin, vaan elää vapaana pidempään. Toisaalta ei tuo nytkään liian myöhäistä ole, mutta tässä vaiheessa menettäisin ehkä enemmän kuin saisin jos eroaisin. Voihan sitä tietenkin matkustella eroamattakin, mutta hankalaahan tuo on ja pallo se on jalassa sittenkin joidenkin asioiden suhteen.

Käyttäisin enemmän aikaa jatko-opintojen miettimiseen enkä menisi sinne mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Olisi pitänyt pysyttäytyä sen parissa, josta kaikista eniten pidän. Nyt toisen ammatin hankkiminen tuntuu aika raskaalta vaihtoehdolta kun opiskeluvuosia on takana jo lukuisia.

Siinä mielessä olen kuitenkin hyvässä tilanteessa, että vielä ei mikään ole mennyt tavoittamattomiin. Muutoksen voi tehdä vaikka tällä sekunnilla jos haluaa, mutta se päätös on niin paljon helpompi tehdä silloin kun sitä ei voi enää toteuttaa. Sen toteuttaminen kun vaatii uskallusta ja asioiden tarkkaa pohdiskelua toisin kuin jälkikäteen surkuttelu.

Ongelma on, ettei kynttilää voi polttaa ja säästää samaan aikaan. Jos voisi olla varma, että elää vanhaksi, yrittäisi elää terveellisesti ja olla ahkera ja säästäväinen. Kokemuksia kun ehtisi hankkia pitkän aikaa.

Jos tietäsi kuolevansa kuukauden päästä, pistäisi elämän risaiseksi. Nyt tässä yrittää tasapainoilla ääripäiden välillä, kun ei tiedä tulevasta. Vähän niin kuin ajaisi puolivaloilla. Koska tulevasta ei voi tietää, on katuminenkin turhaa.

En muuttaisi tai tekisi mitään. Olen harjoittanut Zen:ia lähes koko elämäni ajan ja aika, menneisyys ja tulevaisuus ovat menettäneet merkityksen kohdallani.

Eläkää tässä hetkessä, nyt.

Kadun tekemättä jääneitä syntejä. Paremminkin tekemättä jääneitä asioita, joita olen uskonut synneiksi.

En katuisi mitään! :)) Kaikella, mitä elämässäni on tapahtunut, on ollut tarkoitus. "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa" ♥

Itsekkäitä olette,
mulla heti mielessä hetket , jolloin olen ollut läheisen kuolinvuoteella. Siinä se aito katumus on läsnä. Kun kaikki on peruuttamatonta ja aivan liian myöhäistä.

Nyt sen tajuan, vuosikymmeniä liian myöhään.

Katukaa kurjat syntiset! ;MInä en kadu mitään!

Täytyy sanoa että myös minä tekisin paljon toisin. Toisinpäin kuin aloittaja haikailee. Siis jättäisin paljon juttelemati kiinostavien ja ei kiinnostavien ihmisten kanssa. Opettelisin alusta lähtien pitämään turpani kiinni

Minä kadun.Kun minusta ei tullutkaan miljonääriä.Vaikka vanhemmat sitä toivoi!

Jos saisin 15 ajasta taaksepäin, en olisi ollenkaan lähtenyt opiskelemaan, vaan etsinyt töitä vailla koulutusta. Nyt on hyvät koulutukset takana, mutta töitä ei saa, muuta kuin päivän keikkatyötä tai sairaslomituksia.

Kadun koko elämäni sitä, että valitsin väärän miehen.

En katuisi mitään. Olemme täällä oppimassa, ja jos emme tekisi virheitä, emme voisi kehittyä. Jos ei opi tai ei edes yritä oppia virheistään, on syytäkin katua.

“Live as if you were to die tomorrow. Learn as if you were to live forever.” ~Mahatma Gandhi

Ja mehän elämme ikuisesti!! :) Kannattaa pitää mielessä. Pyrkikää elämään niin, että sitten kun "kuollessanne" katsotte elämäänne, voitte olla siihen ja kehitykseenne mahdollisimman tyytyväisiä!

Kuolinvuoteellani ajattelen, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Eniten kaduttaa se, etten nuorena hypännyt kerrostalon katolta alas silloin kun vielä oli motivaatiota ja rohkeutta. Mitään en kuitenkaan pystyisi tekemään sen paremmin vaikka saisin uuden mahdollisuuden. En usko että mitään madollisuuksia sen ihmeempään elämään koskaan olikaan.

Elämä ei ole paljon paskankaan arvoista. Parempi kun ei olisi koskaan syntynytkään tänne.

harvempi asia varmaan kaduttaa, mutta se on varmaa, että se vituttaa.Parempi elää kovaa ja kuolla nuorena ku olla elämättä ja kitua pitkään.

Ihan sama, hyvää loppua ei kumminkaan täs elämäs tuu.

Ehkä voisin ajatella näin? Kun joutuu jättämään elämän täällä Rakkaat & Elämä on niin Ihanaa niin sateineen kuin hellepäivineen lastenlasten riemun huutoineen..
voi sitä ehkä katuakin joitakin kohtia tämän matkan varrella...men ja tiedä..
Mutta suurin RAKKAUS ELÄMÄÄN...Nauttikaa ystävät eläkää...

Alkoholiin en koskisi, jos saisin uusiksi elää.

Sitä kadun etten laiminlyönyt lapsiani ja alkanut venymään baareissa ja miehissä. Se se on elämää.

Imisin munaa enemmän.

Jahas..meni taas Jumala on ja ei keskusteluks... No meidän usko siihen onko Jumalaa tai ei, EI VAIKUTA MILLÄÄN LAILLA siihen onko Jumala olemassa vai ei. Jos on, pahus niille jotka ei usko. Mutta jos ei ole..onko uskovat hävinneet jotain? Tuskin... Mutta asia jota kadun on aviorikos! :(

En olis niin kamalan hankala lapsi. En kiukuttelis aina niin mitättömistä asioista, harjaisin hampaani aamuin illoin niin ei tarvis puoltaikää tuhlata niiden korjaamiseen myöhemmin. Eläisin terveellisemmin, sais paljon parempilaatusen loppuelämän.

kaduttaa jo nyt, etten ole saanut nauttia enemmän seksistä ja panoista, vaan tyytynyt elämään puutteessa

muuttaisin omaa käytöstäni täydellisesti poikaani kohtaan samalaiseksi kuin tyttölapsiaki kohtaan , kyllä poikalapsia pitää helliä yhtä paljon kuin tyttölapsia, ei poika lapset ole yhtään erilaisempia kuin tytöt vauvana,
vihaan sen aikaista lasten neuvolaa sillä paikkakunnalla,
olen itselleni vihanen kun luotin neuvoihin ja noudatin niitä,




Olin nuori äiti,
rakastin suuresti lapsiani, en kuitenkaan osannu olla niin hyvä ja hellä äiti varsinkaa poikalapselleni,
johtui siitä kun viimesen päälle noudatin kasvatusoppia joita sain neuvolasta viisaamman terveydenhoitajan antamana,
luotin neuvolan antamiin neuvoihin,
siellä oli terveydenhoitajana niin sanottu " vanha piika " siis jo selkeästi yli ikäinen,
hän oli kyllä kaikissa asiallinen, mutta poikalapsen kohdalla hän neuvoi jotensakki näin,
äidin ei pidä olla kovin läheinen poikalasen kanssa, poika lapsi pitää kasvattaa äidistä hieman erillään, enemmän ohjata isän seuraan,
nooh mä tei työtä käskekkytä,
rakastin poikaani yhtä suuresti ylikaiken kuten tyttölapsiaki, ei yhtään vähempää, olin mahdollisimman hyvä ja lohduttava äiti hänelle mutta jotensakki kuitenki hieman jämäkämpi erilainen kuin tyttölasten kanssa,
sitten poikani kasvoi aikuiseksi, oli harvinaisen lahjaksa koulussa, ylioppilaspäivänään hän otti ja lähti ovet paukkuen kotoa eikä ikinä enään takasi tullu,
sitä olen surru suuresti,
kun en osannu olla oikeesti hyvä ja hellä äiti,
en osannu näyttää helliä tunteita hänelle en osannu ottaa syliin ainakaa riittävästi,
kaiken sen kasvatustyylin muutaisin jos elämän saisin takasi, ottaisin poikani syliin yhtälailla lähelle kuin tyttölapsetki,
olen hirvittävän katkera sille vanhallepiialle ja sen neuvoille,
olin nuori kaksikymppinen äiti ja erittäin tarkka ja kaiken halusin tehdä hyvin viimesen päälle oikein,
olin liian hölmö uskoakseni että virkaahoitava ihminen tietää kasvatuksesta enemmän kuin äiti,
jolla on luonnon lapsen tunteet ja suuri rakkaus lapsiaan kohtaan ja halusi niille kaikkein parasta elämässä,
ei kenekää pitäisi sokeasti uskoa kaikeen tisten antamiin neuvoihin,
vaan jokaisen ihmisen pitäisi noudattaa oikeita luonnolisia vaistojaan tuniessaan suurta rakkautta lapsiaan kohtaan, on aivan hullua lapsellle kasvatta kylmät tunteet,
tämä vanhapiika sanoi että näin poikalapsesta kasvaa oikea mies,
nooh poikani on oikea mies hyvin lahjaksa monella eritavalla elämässään menestyny,
teatterikorkeakouluun hän pääsi ensiyrittämällä , myöhemmin on opiskellu yliopistossa muitaki tieteitä,
mutta omat vanhempansa hän on hyljänny täydellisesti ,
isä kuoli, hautajaisiin ei tullu,
ei minkäälaista yhteyttä ei pitäny kymmeniin vuosiin,
perinön otti vastaan kylmästi sanaakaa puhumatta, kirjoitti vain nimensä paereihin,
sai suhteelisen suuren perinnön kaikesta huolimatta, vaika ei koskaan kymeniin vuosiin pitäny minkäänlaista yhteyttä vanhempiinsa,
äidin suru on suuri jonka vien aikanaan hautaan mennessäni,
hänelle sanonki rakkaudella ja suurella surulla, anteeksi että olin äitisi ,

en kadu mitään. nautin pienistä asioista. elän tätä hetkeä. menen elämässä jatkuvasti eteenpäin. muistelen lämmöllä mennyttä aikaa. elämä on suuri seikkailu. koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. ota joka hetkestä kiinni. nauti, kun olet terve.en ole katkera mistään. elämä on ihana asia, kun sen oikein oivaltaa. tee toisille niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... itse ainakin nautin suuresti armeijasta, se oli suuri seikkailu, kun sai leikkiä aseilla ja sotaa, kunto kasvoi ja tapasi uusia ihmisiä ja oli kokonaan uusi ympäristö. eikä elämää pidä ottaa niin vakavasti. kyllä se elämä opettaa jos ei muuta niin ainakin kantapään kautta. nykyajan ihmiset on vähän tyhmiä, mutta sitä se tekniikka teetttää ei tarvii enää käyttää aivoja, koska on älypuhelin, joka tekee sen puolestaan:D

Elämä ON LAHJA! ei itsestään selvyys!
Lapsen saaminen ON LAHJA ei itsestään selvyys!
Nämä annetaan lahjaksi EI KAIKILLE! Jos oivallat mitä rikkauksia olet saanut, niin muita rikkauksia et enään tarvitse!Jos mietit mitähän lukemani tarkoitti SINUN PITÄÄ KASVATTAA TIETOISUUTTASI AIKUISEMMAKSI NIIN YMMÄRRÄT!

Yritän elää niin että välit säilyy niin Luojan kuin läheisteni kanssa. Pitää elää niin, että voi vaikka tänään kuolla.

Olen aina ajatellut, että olisi kamalaa kuolinvuoteella tajuta katuvansa jotain. Tekemiini valintoihinhan on syyt, joskus jälkikäteen ajatellen huonot, mutta sillä hetkellä ne ovat riittäneet. Toivon, että olen itselleni armollinen katsoessani taaksepäin.

Mutta asetit, ap, kysymyksen hyvin: mitä sellaista, johon vielä voisin vaikuttaa, saattaisin katua, joten mietitäänpä...

Samaa kuin sinä: etten jutustellut ja tutustunut ihmisiin, heittäytynyt hetken vietäväksi. Katuisin sitä, etten kutsunut ystäviäni koolle tarpeeksi usein. Katuisin sitä, ettemme viettäneet aikaa yhdessä, tutustuneet toinen toistemme ystäviin ja läheisiin... Katuisin sitä, että jätin tärkeimmät ihmiset niin yksin. Katuisin sitä, etten tehnyt hulluja ratkaisuja ja luottanut elämän kantavan. Katuisin sitä, että lapseni on joutunut elämään niin yksin - katuisin sitä, etten suunnitellut meille enemmän hauskaa yhteistä, enkä istunut iltaisin hänen huoneessaan hieromassa niskoja ja kysymässä päivän kuulumisia.

Siinäpä ne varmaan olivat. Rakkaat ystävät, kaikista ihmisistä rakkain eli oma lapseni, te kaikki tuikituntemattomat ihmiset jännittävine elämäntarinoinenne ja merkillisine tapoinenne, ehkäpä minä muistan teidät, ennenkuin tarvitsee kuolinvuoteella käyttää viimeisiä hetkiään katumiseen.

Tällä hetkellä 25-vuotiaana kadun sitä kun yläasteella koulussa kohtelin naista todella epäkunnioittavasti vaikka hän oli minuun niin rakastunut. Pyytäisin anteeksi heti jos sinut näkisin.

En kadu juuri mitään ! Nuorenpana tuli ja tulee hieman vanhempanakin nautittua ? Naisista, viinasta ja tupakasta ja varatuista naisista ! Ehkä sen perheen ois voinnu mut ei kuitenkaan, kun nuo vieraat kummittelee ja mikään ei ole pyhää ! Kiitos kylläisyyden teidän uraohjusten jotka ette huomioi tarpeeksi niin minullekkin riittää ! En kaipaa velkojanne ja ongelmianne ! Mutta mielelläni huomioin naisenne !

Yhden asian ainakin tiedän varmuudella:

Jos lähtisin tästä elämästä ilman aitoa uskoa Yeshua Messiaaseen omana Vapahtajanani, niin joutuisin Helvettiin. Koska olen lähtenyt seuraamaan Yeshuaa, niin pääsen täältä kiusojen ja kipujen maailmasta ihanaan taivaan kirkkauteen!

On paljonkin, mitä olisin voinut tehdä toisin ja paljon jo tehtyä paremmin. Ne seikat liittyvät lähinnä pyhityselämääni ja valintoihin eri vaihtoehtojen välillä elämäni taitekohdissa. Toisaalta en voi tietää, mihin ja millaisiin olosuhteisiin eri valinnat olisivat minut vieneet ja siksi olen tyytyväinen olosuhteisiini ja elämääni tässä ja nyt!

HalleluYah!

Elämän aikana kannattaa ottaa vaari Jumalan sanasta, sitten kun vanhana jos vanhaksi elää voi kuolinvuoteella vain odottaa että pian pääsen Herrani tykö ja nään Hänet kasvoista kasvoihin. Ilman Jumalan sanaa ei kannata kuolla koska vastassa onkin sitten se maailman ruhtinas. Elä elämäsi synnin tunnustajana ja armon vastaan ottajana ja saat periä kerran iankaikkisen osan taivaan valtakunnassa. Ihminen luotiin taivasta varten mutta kaikki sitä ei peri. Se on kerrottu raamatussa. Kaikki ei tahdo Isän kotiin.

Olisinpa opiskellut kunnolla, tohtoriksi asti, ja vielä lakipuolen asiantuntevuus päälle. Olisi monelta painostukselta säästynyt ja olisi ollut aina varaa elää ja nauttia elämästä ilman huolta tulevaisuudesta. Tosin päivät päättyvät joskus, mutta siihen asti....

Se on Jumalan ihme kun uskomme, sitä vaan täytyy vaalia ja varjella jotta vanhana sitten olisi vielä elävä usko Vapahtajaamme. Itsestään selvää se ei ole. Jotta kerran olisimme voittajina perillä on sanaa ahkerasti viljeltävä kodeissa. Jeesus sanoo minä olen totinen viinipuu, joka pysyy minussa minä pysyn hänessä, joka ei minussa pysy se karsitaan pois kuin kuiva oksa. Joskus odotan kärsimättömänä aikaa sitä kun pääsee Herran tykö. Vanhuuttamme odotellessa on meillä leiviskämme hoidettavana , sitä ei maahan saa haudata.

Moi! len 52-v. sinkkunainen ja vasta nyt olen oppinut elämään. Olen saanut rohkeutta olla oma itseni ja rohkeutta sanoa ihmisille kauniita asioita ja suoraan kipeitäkin,mutta nätisti. Tosin jotkut saattavat pitää hulluna, Niin ovat ihmiset kahlehdittuina itseensä ja omiin pelkoihinsa. Rakkaan koirani kuolema antoi voimaa tähän, niin hullulta kuin kuulostanee. Mutta hän antaa voimaa tuolta puolen, samoin kuin "taivaan pojat", kuten heitä kutsun, joku kutsuu Jumalaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;o)

Tekisin kaiken eri tavalla.

Oppia elämä kaikki , koskaan emme valmistu tässä elämässä ja vanhana viimeistään kuollaan pois. Mutta meillä on niin armollinen Herra, Hän itse tuli kirotuksi meidän sijastamme jotta meillä olisi pääsy kerran Herramme iloon. Kun sitä muistamme me siinä elämme ja elämämme ei käy pitkäveteiseksi ja vanhanakin vielä olemme turvassa. En tekisi mitään erilailla, uskon että minun elämäni on ollut kaikkine vaikeuksineen kipuineen minulle tarkoitettu elämä. Olen 51v. mies ilman perhettä ja olen löytänyt elämän. Aika merkillistä eikö totta??

Panisin enemmän..!!

kaikki uskonnon kieltäjät on lapsellisia idiootteja. usko tai älä mutta voit tehdä elämästäsi helvettiä tai taivaallisen nautinnon. se elämä on myös sitä. omien valintojen avulla teet unelmistasi ja kaikesta totta jos vain jaksat uskoa omiin vaistoihisi ja pitää huolen itsestäsi. kyl elämä on yks oppimisprosessi ja ei käy kateeksi niit jotka kieltää jumalan. silloin kiellät jotain syvintä ja kuolemattominta osaa itsessäsi. pelottakaa että elämä voikin antaa parempaa vai miksi kaikki angstaa tota että jumala ei ole olemassa ja ihmiset on pahoja ja miksi jumala ei poista pahuutta. ihmiset käyttää vapauttaan väärin. pahuus on lisääntynyt vain sen vuoksi että ihmiset ei usko elämään ja luota toisiinsa ja pitää huolta vain siitä että muillakaan ei ole kivaa. kunniotus on unohdettu. pahuuden aika ei ole vielä edes alkanut pahoin pelkään. ja minä en ole edes elänyt vielä niin paljoa että olisin valmis kuolemaan. mutta toisaalta olen kokenut mahtavia asioita joista voin olla onnellinen. oon vitun älykkö ateisti nihilisti keillän kaiken oon kovis. tiede on vastaus ja etsin elämää lähibaarista. peace and love. jopa ateisteille. vitun koville sellaisille jotka titeää mitä elämä ja joilla on vitun kovat mielipiteet ja vitn kovat arvot.

No jos voisin, niin palaisin yhteen kesäpäivään 2006 ja eläisin elämäni siitä päivästä eteenpäin uudelleen tehden muutamia asioita eri tavalla ja koettaisin estää paria omaa ja lähipiirini elämiä järkyttänyttä tragediaa tapahtumasta.
Mutta kun kerran todellisuus on sillä tavalla kenkku, ettei tuo kuvaamani toimenpide ole millään muotoa mahdollinen, ei voi muuta kun koettaa näillä eväillä potkia eteenpäin, koettaa omaksua aiemmista seinäänjuoksuista jotain hyödyllistä ja toivoa parasta.
En ole varsinaisesti tyytymätön omaan itseeni nykyiselläni, mutta elämäntilanteeseeni jossain määrin kyllä ja tämä johtuu pääasiassa asioista, jotka eivät ainakaan tällä hetkellä ole minun vallassani ja osa ei missään vaiheessa ollutkaan.

Onneksi aina voi kääntää kurssia,
mene. äläkä enää syntiä tee, viisaus.

Ihmisiä kun ollaan nin yrittmäiseksi jää
mutta opettelen olemaan kiitollinen en katuva.
Mieti hetki, ennen kuin toimit.
Tosiaankin, hetki, kadunko tätä myöhemmiiin....

Olisin kiinnostunut koulusta ja opiskelisin sellaisen ammatin, josta saa kohtuullisesti rahaa pystyäkseen kaikissa elämäntilanteissa elämään ilman rahahuolia ja tekemään osa-aikatyötä, jotta voisi hoitaa enemmän lasta nyt, kun hän on vielä pieni. Olen aina elänyt ja uskonut, ettei raha ole niin tärkeää mutta kyllä se valitettavasti osaltaan määrittelee omaa ja lapsen hyvinvointia ja toisi enemmän mahdollisuuksia.

Jälkiviisaus ei ole mitään viisautta. Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään. Aika myöhäistä on katua kuolinvuoteellaan, olisi pitänyt muuttaa elämänsä suuntaa paljon aikaisemmin.

Toisaalta sitten kun on kuollut ei ole mitään väliä millaisen elämän sitä on elänyt. Jokainen on aivan yhtä kuollut, lakannut ikuisiksi ajoiksi olemasta.

pskat mä vetäsin koko elämän alusta uusiksi jos sais päättää.. on menty sen verran metsään :D

Olisin pyytänyt sijaisperheeseen, pois omasta.
Minun olisi pitänyt olla viisaampi jo lapsena.

Meni aivan liian kauan toipua siitä väkivallasta. Se jähmettää ihmisen.
Ja lopulta teettää vääriä valintoja.

Olisin perustanut kurssin toisille saman moisille, jotta joku muu ei haaskaisi elämäänsä samalla tavalla. Vaan pääsisi elämään aikaisemmin.

Väkivalta ja alistaminen vie ihmiseltä rohkeuden. Sitä on vaikea saada takaisin, kun se on hakattu irti.
Sen lisäksi nykyään ihmisten käytös toisia kohtaan ihan arjessa, tutuille ja tuntemattomille, alkaa olla todella halvaannuttavan töykeää. Se ei auta toipumisessa, päinvastoin. Henkinen väkivalta on jopa pahempaa.
Siltä pitäisi kieltäytyä ja torjua se.
Opetella puolustautumaan

Ihmisiä ei näköjään enää kasvateta.

Olisi pitänyt valita koulutus aiemmin ja ihan eri tavalla. Vaikka kuka olisi uskonut että maailma menee tällaiseksi. Yritän neuvoa nuorempia ammatinvalintaan ihan eri tavalla kuin miten meitä on opetettu.

Nuoremmille pitää opettaa ongelmista selvitymistä ja ongelmanratkaisua, toisten ihmiseten kunnioittamista ja taitoa puolustautua.
Ja se - ettei rohkeus ole tahallista ilkeyttä.

Iltalehdessä ollut Steve Jobsn puhe oli erittin hyvä tähän aiheeseen.
Se jäääräpäinen keksijä taisi tietää mitä on sisu.
Moniko hukkaa luovuutensa pelkoihin ja olosuhteiden pakkoihin?

http://www.iltalehti.fi/digi/2014082518603194_du.shtml

" Elämäni tärkein työkalu suurten valintojen edessä on se, että muistan kuolevani pian. Lähes kaikki, kaikki ulkopuoliset odotukset, kaikki ylpeys, kaikki epäonnistumisen tai häpäistyksi tulemisen pelko, kaikki nämä asiat häipyvät kuoleman edessä, jättäen jäljelle vain sen, mikä on oikeasti tärkeää. Kuolevaisuuden muistaminen on paras tapa välttää se luulo, että sinulla on jotain hävittävää. Sinä olet jo alasti. Ei ole mitään syytä olla seuraamatta sydäntään, Jobs kirjoittaa."



JKA

"Mitä tekisit toisin elämässäsi?"

Ok. Vastataan sitten. Elämä on muuttumassa ihanaksi. Luovun katkeruudesta enkä mieti menneitä.

En oikeastaan kadu mitään, koska katuminen ei muuta asioita tekemättömiksi. Jos voisin ottaa opiksi, niin olisin kehittänyt vielä enemmän itsetuntoani ja uskaltanut tehdä asioita, vaikka olisinkin joutunut olemaan epämukavuusalueellani ja olisin joutunut tekemään asioita, joissa olisin saattanut epäonnistua. Tämä tarkoittaa sitä, että olisin halunnut yliopistoon. Olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa ja yrittää kaikkensa, jotta olisin läpäissyt pääsykokeen. Ei tarvitsisi ainakaan jossitella, että olisinko päässyt sisään vai en.

Kadun toisaalta parisuhdettani, johon meni nuoruuteni, mutta toisaalta sain kaksi ihanaa lasta sen johdosta, joten en oikein sitten kuitenkaan voi katua suhdetta.

Ehkä eniten kadun löysää rahankäyttöäni. Jos olisin ollut pihi alusta asti, minulla olisi jo velaton asunto. Olen ihan liikaa muuttanut (kyllästymisen vuoksi?), jolloin omistusasunnon lainanlyhennykset onkin valunut kiinteistövälittäjän palkkioihin.

Nyt tulevaa jäljelläolevaa elämää ajatellen haaveilen, että:

- löytäisin parisuhteen. Sen vuoksi yritän olla aktiivisempi ja panostaa ulkonäkööni
- yritän elää terveellisempää elämää itseni vuoksi, jotta voisin hyvin
- yritän kehittää itseäni ammatillisesti ja sivistääkseni itseäni. Ympärillä olevat ihmiset ovat usein järkyttävän tietämättömiä
- yritän opiskella avoimessa korkeakoulussa, kunhan saan säästettyä rahaa oppikirjoihin. Sillä tavalla voisin osoittaa itselleni, että älyni ja ahkeruuteni puolesta kykenen yliopisto-opintoihin
- yritän olla haaskaamatta rahaa turhuuksiin esim. lottoon, vaatteisiin ja sisustustavaroihin

Olisin tehnyt itsemurhan jo ihan nuorena. Mitään muuta en kadu niin paljon elämässäni kuin sitä etten tehnyt itsaria jo nuorena.

Jos kuolinvuoteellaan on vielä senverran tolkuissaan, niin itse varmaan surisin kaikkein eniten sitä, että nyt se on sitten menoa ja kuinka se elämä menikin nopeasti ohi. Tuskinpa siinä sen suurempia murheita kantaisi menneistä, koska se eletty elämä on eletty niin kuin on eletty. Myöhäistä se on enää tuossa vaiheessa katua mitään vaan jokaisen pitää miettiä tekemisensä eläessään ja kunnioittaa toisia ihmisiä, ettei jättäisi itsestään v-mäistä kuvaa

Tällä tiedolla tulisi varmaankin tehtyä asioita toisin. Mitä aikanaan on tapahtunut, on menty sen ajan näkemyksen mukaan. Tyytyväinen olen valintoihini ollut, mitään en kadu.

Kadun sitä että luotin ihmisiin jotka huijasivatkin ja pettivät minut. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja opetella tuntemaan heidät paremmin. Olisi pitänyt suojella itseäni paremmin. Olisi pitänyt arvostaa ja rakastaa itseään enemmän ettei olisi miellyttämisen toivossa antautunut pahan ihmisen pauloihin.

Katumista, parannuksen tekoa ei pidä jättää kuolinvuoteelle.

Tee siis parannus tänään ja kadu tunnusta syntisi , niin Herra tahtoo armahtaa sinua.

Elimme tai kuolimme olemme Herran omat. Lue kuuntele paljon Jumalan sanaa , niin kuolinvuoteellasi katumuksen kourissa sijaan voit mielessäsi ajatella Jumalan sanaa. Koska ei ne lähde sieltä pois jos ne on sinne juurtuneet.

olisin nussinut niitä kaikkia pilluja joita oli mahdollisuus.......

En luultavasti mitään. Ihminen oppii virheistään, joten jos olisinkin onnistunut elämään täysin täydellisesti virheitä tekemättä tähän asti, niin minulla ei olisi niitä valmiuksia selvitä tulevaisuuden haasteista, joita minulla nyt on. Tämähän ei tietenkään silti tarkoita, ettei mikään kaduttaisi.

"Keskitytään mieluummin niihin seikkoihin, joita on vielä mahdollista muuttaa."

Nimenomaan. On oltava valmis hyväksymään se, että virheet kuuluvat elämään, koska niitä kuitenkin tulee kaikesta riippumatta tekemään. Etukäteen ei kannata liikaa murehtia, koska se on ajan tuhlaamista sellaisten negatiivisten mahdollisuuksien murehtimiseen, jotka eivät ehkä toteudukaan. Tämän ajan voi yhtä hyvin käyttää positiivisten mahdollisuuksien etsimiseen.

Tämä on niitä asioita, mitä varmasti jokainen pohtii välillä...

Mutta onko sillä mitään väliä? Omassakin elämässä on paljon käännekohtia, jotka olisivat voineet muuttaa elämän kulun radikaalistikin...
Yhdenkin koin todella konkreettisesti, kun nuorena aloin opiskella, mutta rahavaikeuksien vuoksi keskeytin opinnot (olisin toki voinut valita myös yrittää jatkaa opintoja osa-aikaisesti)
ja sitten yhtenä uutena vuonna, olin juhlimassa ja tutun oloinen mies lähestyi ja jätti käyntikorttinsa. Tunnistin siitä nimen - hän oli entisiä opiskelutovereita, nyt tosin jo valmistunut, oma yritys pystyssä ja elämä turvattu! Kun minä olin elämän riepottelun jälkeen jälleen opiskelija, elämästä epävarma...
No hän ei onneksi minua tunnistanut... ja kortinkin hukkasin.

mutta kuitenkin, kaikki ne ovat kaikki olleet sillä hetkellä oikeita päätöksiä! Ei kukaan voi tietää, olisiko elämä muuttunut ollenkaan hyvään suuntaan, jos päätös olisikin ollut eri? Asiathan voisi olla menneet huonomminkin?

Mä haluan elää elämäni niin, etten kuolinvuoteella kadu mitään. Okei, olisi elämä voinut mennä toisinkin, mutta ei se ole mikään syy olla iloitsematta siitä, miten elämä sitten menikin :)

Pääasia, että pysyy itselleen uskollisena, muttei kuitenkaan satuta muita enemmän kuin he kestävät.

Olisin hankkinut nuorena kunnon ammatin, ettei enää viisikymppisenä tarvitsisi kituuttaa pienyrittäjänä (välillä työttömänä) ja kärsiä rahahuolista.

en kadu mitään,kaikki meni nappiin,yhtään virhettä ei tullut

Kävisin amk tutkinnon loppuun,,,

elämä on 25.8.2014 18:58

"Se kai tässä elämässä viehättää ,kun ei koskaan tiedä huomisesta ! Eilinen on mennyttä , huominen on vain kuvitelma,on olemassa vain tämä hetki ...."

Höpötät siellä omias, huomen aamulla taas raksalle ja varmasti kastuu
niin kuin tänäkin päivänä.
Ja varmasti v...tu..taa huomennakin,

Minä ainaskin kadun molempien avioliittojeni solmimista. Kaikkein yksinäisin ja onnettomin olen ollut avioliitossa (liitoissa).

Silloin kun asuin kissani kanssa kaksin olin kaikkein onnellisin.

Suosittelisinkin kaikille kissan hankkimista. Miau!

Jos jotain voisin muuttaa lähimenneisyydestä, en lukisi tätäkään shittiä vaan olisin heti lähtenyt koiran kanssa lenkille.

Toivon että olisin aloittanut harjoittamaan pianonsoittoa ja piirtämistä intesiivisesti jo niin nuorena kun mahdollista, pystyisin jo nyt soittamaan kiitettävästi, samoin piirtämään.. Nyt tuntuu että on jo liian myöhäistä saavuttaa se taso minne olisin halunut päästä. Tuntuu jotenkin turhalta kun on menettäny jo yli 15 vuotta hyvää aikaa treenata.

Mitätön juttu ehkä, mutta painaa mieltä.
Olen siis 24- vuotias.

Pitäisin kiinni itsekunnioituksesta kaikessa.

Niin..uskon että suurimman muutoksen elämässäni ja siinä miten suhtaudun itseeni tekisi se, jos saisin käydä antamassa takaisin kiusaajilleni 80-luvulla. Tämän aikamatkan jälkeen elämäni olisi mennyt toista rataa, ja työttömän yksiön sijasta saattaisin herätä perheenisänä Vantaalla tai projektijohtona Pariisissa.

Kaduttavaa on. Mitä se hyövää?

Jättäisin ottamatta vastaan tämän suuren elämän lahjan.Pattitilanne...

Olen vasta 26-vuotias, mutta nyt jo muuttaisin elämässäni paljon:

Opiskelisin eri alalle, tekisin eri töitä. En aloittaisi seurustelemaan exäni kanssa. Lähtisin ulkomaille minne halusin, mutta uhrasin sen parisuhteen vuoksi joka osoittautui kivuliaaksi kokemukseksi.

Opiskelisin oma rahoitteisesti alalle, jossa oli aloittaessani työvoimapula, nyt ylitarjontaa. Maksoin opiskelusta yli 100 000€ ja nyt olen jumissa lainan kanssa hanttihommissa, asun vuokralla koska en saa lainaa ja vihaan työtäni. Olin aikoinani rakastunut ja tein sen takia päätöksiä joihin kuului mm. kyseinen ura, ulkomaan vaihtojen väliin jättäminen yms. Vain jotta saisin olla yhdessä henkilön kanssa jota rakastin ja suhde ei pidemmän päälle toiminut.

Nyt olen jo 26-vuotiaana katkera ja odotan vain, että tämä päättyisi joskus. En suunnittele vanhuutta koska en aio elää niin pitkään.

panna siskoa silloin kun siihen tarjoutui mahdollisuus :(
Nyt ei seiso muu kuin järki ja silmät.

Olen ollut liian hyväuskoinen ja luottanut ihmiseen, joka petti ja huijasi.

Jos nämä tiedot ja kokemukset olisivat tiedossani 10 w , niin jättäisin koko leikin kokematta . Siis päättäisin elämäni vapaaehtoisesti miettimättä olisiko sittenkin jotain mielenkiintoista vielä edessä .

Kadun suomi24:ssä tuhlattua aikaa, joka vei niin paljon ja antoi niin vähän.

“Love what you do and do what you love. Don't listen to anyone else who tells you not to do it." -Ray Bradbury

Hyvä keskustelun aihe, hienoa! On hyvä hieman joskus pysähtyä miettimään,ja tarkastella esim. olenko tässä hetkessä onnellinen? vaikka olisi kaikenlaista menneisyydessä jota katuu, niin tämä hetki on kuitenkin aina uusi mahdollisuus valita toisin. Menneisyytesi on tuonut sinut tähän hetkeen. Menneisyyden avulla taas voi tulkita ja ymmärtää tätä hetkeä.
Tuohon onnellisuuteen, tulee mieleen asia joka varmasti on jokaiselle haaste, jota koetellaan eri osa-alueilla: parisuhde, työ, ystävät, läheiset jne.Tuo asia on rehellisyys itseä kohtaan! Joka on sama asia, kuin rehellisyys omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia kohtaan, sisintään kohtaan, elämänarvojaan kohtaan jne. Elää niin että on totuudellinen itselleen, elämälleen. Jos tekee ristiriitaisia asioita, siitä seuraa negatiivisia tunteita.. ja tosiaan asioita jotka hajottaa, joita saattaa todellakin katua! Voi tulla kaikenlaisia ongelmia.. Elämä tuntuisi opettavan meille tuota rehellisyyttä itseä kohtaan. Se on itsensä arvostamista. Kun sinulla on hyvä olla, jaat tuosta hyvästä olosta muillekin! Hyvä olo tarttuu muihinkin, samalla tapaa kuin huono olo. Kannattaa siis miettiä, tekeekö elämästään itselleen taakan vaiko onnellisen kokemuksen. Elämä on sinun matkasi, tee matkastasi antoisa kokemus sielullesi. Elämä ei pääty hautaan, ruumis kyllä jää hautaan mutta sielu ei! Sielu on ikuinen olento, joka jatkaa matkaansa toiseen ulottuvuuteen. Olemme lähtöisin Jumalasta, Rakkaudesta ja sinne lähteeseen palaamme, kukin omaa tahtiamme ja reittiämme. Ymmärtääkseni elämän päätyttyä kohtaamme elämämme videon uudelleen ja katsomme sen kaikki tapahtumat. Se on siinä edessäsi, minkä olet taaksesi jättänyt. Anteeksianto sallia itselleen on tärkeää silloin, Jokainen antaa anteeksi oman tietoisuutensa mukaisesti. Taivastasoja on useita, ja jokainen ottaa sen tason minkä ymmärtää olevan ja (jos ei tiedosta olevansa, ei ole tiennyt olevansa sielu jolla on ikuinen olemus, voi jäädä jopa jumiin maanpiiriin "kummittelemaan" ) ansaitsevansa. Jumala ei ole erillinen meistä, vaan osa meitä ja me olemme osana Jumalaa. Minulla on omakohtainen kokemus asiasta! En voi sanoa että uskon että Jumala on olemassa, vaan olen itse kokenut, olevani osa Jumalaa. Tätä kutsutaankin Valaistumisen kokemukseksi. Uskoni Jumalaan ei ole uskon eikä raamatun varassa. Mutta ymmärrän ja tiedän että ilman omakohtasta Jumalan kokemista, se nojautuu uskoon ja ehkä raamattuun. Elämä myöskin itsestään on jokaislle peili ja tulkinta Jumalasta, vaan ei välttämättä oikea tulkinta. Antoisaa sisäistä matkaa kaikille! Sallikaa itsellenne onnellisia hetkiä, ja se on Jumalan ilo.

mitä askelsin, mitä tietä suurin pienin keskivertainen kaussa {noin niinkuin kun en voi nähdä mitä olisi ollut parasta, mitä olisi ollut huonointa} haussa, mistä mihin, mitä tietä, ......... kadun aivan täyssin tietää taitaa, sellaista esim. jo näkyy missä milloin, mitä missä milloin kenen kanssa, mitä £ on € on $ on minäkin ... kadu ihmisesabsan keskellä ... mitä en älynnyt, ymmärtänyt, ei ollut viisasta ... suhdetta Jumala on suurempi ja pienempi ja näkymättömämpi ja olemassa olemattomampi kuin se paha/hyvä mitä oleilemme ... lyhyesti kadun, vai katuisiko ympäristöllä hiilijalanjäljet ja .... ... sanoi Herra: I ---------------------- X = älä käytä alkoholia = Jumala on ...

http://vartiopaikka.blogspot.fi/2013/02/hohoo.html