Ovatko suomalaiset naiset jo liiankin itsenäisiä? Tuli mieleen tuosta suomalaisten naisten ulkomaille lähettämisketjusta. Tuntuuko miehistä, että heillä ei ole mitään tarjottavaa naisille tai suhteeseen? Ovatko naiset jo liiankin hyvin yksin pärjääviä?
Millaisen roolin tahtoisit itse ottaa suhteessa? Ennenhän nämä jaot oli aika selkeitä. Mies elätti perheen ja nainen hoiti lapset ja kodin. Nykyisin naiset ovat vallanneet enemmän tuota miehille kuuluvaa alaa kouluttautumalla ja toisaalta miehet osallistuvat enemmän perheen arkeen ja lastenhoitoon. Mitä haluaisit miehenä tai naisena tuoda suhteeseen? Millainen olisi työnjako ettei kumpikaan tuntisi itseään turhaksi?
Liiallinen itsenäisyys ja yksin pärjäämisen tarve
neiti ruiskukka
73
399
Vastaukset
- äitiliini_
Miesten mielipide kiinnostaa minuakin.
Lisään tähän kysymyksen, että kestääkö nykypäivän mies, jos nainen on entisajan malliin kiinnostuneempi lasten hankkimisesta ja hoitamisesta kuin uran luomisesta.
Minun mieheni jätti minut, koska en ollut urasuuntautunut vaan äitinä oleminen ja perheemme olivat minulle tärkeimmät.- neiti ruiskukka
Hyvä lisäys, vastailkaapa tähänkin.
- 16+14
Jep, naiset tienaa enemmän kuin minä. Eipä mulla ole mitään ihmeitä "tarjota", seuraa lähinnä. Minusta on kyllä vähän sairasta miettiä vain miten toisesta hyötyä.
" Ennenhän nämä jaot oli aika selkeitä. Mies elätti perheen ja nainen hoiti lapset ja kodin."
Vain tietyissä yhteiskuntaluokissa. Aatelismiehet eivät yleensä työskennelleet, eivätkä naiset todellakaan hoitaneet kotia tai edes imettäneet, vaan heillä oli kodinhoitajat. Itse asiassa ylemmässä keskiluokassa oli ennen kodinhoitajat, ja vaimot lähinnä edustusroivia.- neiti ruiskukka
Nuo aateliset edustivat kuitenkin vähemmistöä normipulliaisiin verrattuna. Joten valtaosalla kansasta tuo roolijako meni noin, että mies elättää ja nainen hoitaa lapset ja kodin.
- äitiliini_
neiti ruiskukka kirjoitti:
Nuo aateliset edustivat kuitenkin vähemmistöä normipulliaisiin verrattuna. Joten valtaosalla kansasta tuo roolijako meni noin, että mies elättää ja nainen hoitaa lapset ja kodin.
Maaseutuyhteisössä äidit olivat vahvasti kaikissa töissä miehensä rinnalla mukana. Kodinhoitoon osallistuivat ja lasten hoitoon tietenkin mutta tilantöiden kutsuessa koti ja lapset jätettiin vanhojen ja isompien lasten huostaan.
- ……………….
äitiliini_ kirjoitti:
Maaseutuyhteisössä äidit olivat vahvasti kaikissa töissä miehensä rinnalla mukana. Kodinhoitoon osallistuivat ja lasten hoitoon tietenkin mutta tilantöiden kutsuessa koti ja lapset jätettiin vanhojen ja isompien lasten huostaan.
Näin, ja elättäminenkin oli aika lailla eri asia kuin nykyään, koska suuri osa kaikesta tarvittavasta tuotettiin kotona tai ainakin omassa kylässä. Rahaa taloihin tuli mahdollisista hevos- ja tukkitöistä (miehet) tai voin ja käsitöiden myynnistä (naiset). Hevosettomassa talossa nainen saattoi hyvinkin olla se "paremmin ansaitseva" puoliso.
Oli muitakin, mutta näitä meidän suvussa on pari-kolme sukupolvea sitten vielä tehty. - luotettava lähde?
neiti ruiskukka kirjoitti:
Nuo aateliset edustivat kuitenkin vähemmistöä normipulliaisiin verrattuna. Joten valtaosalla kansasta tuo roolijako meni noin, että mies elättää ja nainen hoitaa lapset ja kodin.
Saako lähteen tuolle väitteelle, että joskus historiassa (milloin?) Suomessa VALTAOSALLA kansasta jako on ollut niin, että miehet elättivät ja naiset hoitivat kodin ja lapset?
- ätmi
Ei ole mitään järkeä lyödä hynttyitä yhteen sellaisen naisen kanssa, joka miettii sitä, mitä materiaa tai palveluja minulla on tarjota hänelle. Se kun voi muuttua koska tahansa, ja tilanteen muutos sitten tarkoittaisi sitä, että nainen haluaa erota.
En halua olla missään tekemisissä sellaisen naisen kanssa, jolle parisuhde on bisnes. - dfdfdfd
En tiedä mistä tuo käsitys on tullut, että naiset haluavat olla itsenäisiä. Ainakin omassa lähipiirissä on todella vähän sinkkunaisia. Tuntuu, että naisilla on tarve pariutua heti, kun suhde loppuu. Mutta naiset eivät vain valitse sitä AT-miestä. Mietin, että jos nainen on sinkku, niin hänessä on varmaankin jokin vika tai sitten hän on liian nirso.
Totta kai miehillä on tarjottavaa, aikoinaan olla perheen pää, nykyisin olla naisen sylkykuppi. Itse ainakin haluaisin, että nainen on kodin hengetär eikä mikään uraohjus. Veikkaan, että noille uraohjuksille on jopa vaikea löytää miestä. - Ei halinalle
Ei kiinnosta minkäänlainen suhde mieheen. On niin helppoa olla yksin ja elää vain itselleen.
Joskus käyn risteilyllä ja makaan jonkun kanssa mutta en kovin usein. Seksihalut on aika matalat.
Enimmäkseen vietän aikaa kaverien ja harrastusten parissa. Viihdyn myös yksin. On mukava vain käpertyä sohvalle ja lukea hyvää kirjaa tai katsoa tv:tä.
Olen kokeillut seurustelua muutamien kanssa, ei ole minun juttu. Ärsyttää kun toinen on kokoajan siinä, ei ole omaa tilaa. Tuntuu oudolta kun joku nukkuu yöllä vieressä. En pysty kunnolla rentoutumaan ennen kuin toisen saa kämpästä pois ja asunnon vain omaan käyttööni.
En ole mikään halihali-tyttö, seksi käy mutta kaikki muu halailu vain tuntuu tukalalta. - minä vaan
jo on markkinat jos ura tärkeämpi kuin perhe itse olen luonteeltani perhekeskeinen ja haluaisin perheenä tehdä aivan kaikkea yhdessä mutta töissä on pakko käydä voittaisikin lottovoiton niin saisi laittaa hanskat naulaan ja olla perheen kanssa ja nauttia elämästä minusta on edelleen naisten ja miesten työt nainen hoitaa kotona naisten asiat ja mies miesten asiat vaikka yhdessä päätetäänkin asioista esim nainen tekee kaupassa ostoksia ja mies kantaa ne tai kotona taulu seinään niin mies laittaa sen seinään mutta nainen apulaisena ja yhdessä seinään laitettiin
- vajaa-4-kymppinen
Ei ole liian itsenäisiä. Enemmänkin saisivat ottaa vastuuta.
Ettei olisi mitään tarjottavaa naiselle? Mitä tarjottavaa naisella sitten on? 1) seksi 2) ?, ...
Olen siinä mielessä feministi, että mielestäni optimaalisessa suhteessa kaksi aikuista toimisi tasaveroisena kumppanina. Käytännössä tuo ei ole koskaan toteutunut vaan miehenä olen joutunut päättämään työnjaon yms roolituksen - kevyttähelppoaeloa
...että on helppo ja hyvä olla kumppanin kanssa, hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, luottaa ja arvostaa ja auttaa....
- minä vaan
neiti ruiskukka ja äitiliinikin voi myös vastata oman mielipiteensä kun kysyivätkin odotan vastausta
- neiti ruiskukka
Vastaillaanpa sitten. Vähän riippuu olisiko suhteessa lapsia vai ei.
Lapsettomassa suhteessa ideaali olisi, että molemmat olisivat esim. töissäkäyviä, opiskelevia..tms. ja molemmilla olisi niitä omiakin juttuja ja harrastuksia. Ja tietysti jotain yhteistäkin, jonka parissa viihdytään hyvin yhdessä. En kestä mitään liian takertuvaa 24/7 kyljessä nyhjäämistä jatkuvasti, minkä vuoksi on tärkeää, että molemmilla on niitä omiakin juttuja. Kotityöt hoidettaisiin suurinpiirtein puoliksi. Kokkailla voitaisiin vaikka yhdessä tai vuorotellen. Huolehtisin mielelläni kodin sisustamisesta ja voi olla, että jotkut rumat rotiskot tulisi vaihdettua paremmin kokonaisuuteen sopiviksi :) Saattaisin ilahduttaa vaikka leipomalla tai keksimällä jotain yhteistä kivaa juttua tai tekemistä. Mulla ei ois mitään sitä vastaan jos mies tajuais jotain vaikka tekniikasta, elektroniikasta, rakentamisesta, jonkun vempeleen huoltamisesta tai korjaamisesta. Mies sais ihan vapaasti valita vaikka yhteisen television, kunhan se ei oo mikään järkyttävän ruma. Jos asuttaisiin vaikka maalla ja mies huolehtisi esim. enemmän ulkohommista, lumen luonnista tms. niin tottakai itse huolehtisin silloin enemmän sisähommista siivoiluista ym. Kaupungissa asuessa kotityöt jakautuisivat tasaisemmin kahtia, paitsi jos mies olisi vaikka työtön niin odottaisin, että hän huolehtisi enemmän kotitöistä.
Lapsellisessa (hehheh :D) suhteessa uskoisin omaksuvani aika helposti sen kodin hengetären roolin. Minkään suuperheen pyörittäjäksi en välttämättä haluaisi, mutta pari lasta voisi olla sopiva määrä. Haluaisin olla lasten elämässä mukana ja mulle kävisi tää järjestely, että hoitaisin lapsia kotona ja huolehtisin pääasiassa noista kotihommista, ja mies kävisi töissä. Lasten ollessa isompia voisin käydä töissä tai tehdä vaikka jotain lyhennettyä päivää. Haluaisin, että mieskin olisi lasten elämässä mukana sen minkä töiltään ehtii. Haluaisin että meillä olisi perheenä yhteisiä juttuja, miehellä lasten kanssa omia juttuja, minulla lasten kanssa yhteisiä juttuja, lapsilla keskenään omia juttuja ja minulla miehen kanssa omia juttuja. Ja tietysti molemmilla vielä perheen ulkopuolella omia juttuja ja kavereita/tuttuja. Kokisin tärkeänä, että jomman kumman vanhemmat tai muita sellaisia ihmisiä asuisi lähellä, joita voisi tarvittessa pyytää lapsia hoitamaan, jotta sitä yhteistä aikaa miehenkin kanssa saisi välillä.
Tuntisin roolini uhatuksi jos mies esimerkiksi välttämättä haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa ja olisi passittamassa minua töihin heti äitiysloman jälkeen tai jos mies yrittäisi tehdä minua tarpeettomaksi lasten elämässä. Hoitaisi itse kaikki ja arvostelisi, että osaa kaiken paremmin. Jos mies vaikka käyttäisi hirveästi aikaa ja rahaa itsensä laittamiseen ja kauneudenhoitoon tai olisi kunnon sisustusfriikki, joka haluaisi päättää joka kipon ja kupon paikan talossa, niin vähän tulisi tunne, että omalle tontille on tallattu. - vajaa-4-kymppinen
neiti ruiskukka kirjoitti:
Vastaillaanpa sitten. Vähän riippuu olisiko suhteessa lapsia vai ei.
Lapsettomassa suhteessa ideaali olisi, että molemmat olisivat esim. töissäkäyviä, opiskelevia..tms. ja molemmilla olisi niitä omiakin juttuja ja harrastuksia. Ja tietysti jotain yhteistäkin, jonka parissa viihdytään hyvin yhdessä. En kestä mitään liian takertuvaa 24/7 kyljessä nyhjäämistä jatkuvasti, minkä vuoksi on tärkeää, että molemmilla on niitä omiakin juttuja. Kotityöt hoidettaisiin suurinpiirtein puoliksi. Kokkailla voitaisiin vaikka yhdessä tai vuorotellen. Huolehtisin mielelläni kodin sisustamisesta ja voi olla, että jotkut rumat rotiskot tulisi vaihdettua paremmin kokonaisuuteen sopiviksi :) Saattaisin ilahduttaa vaikka leipomalla tai keksimällä jotain yhteistä kivaa juttua tai tekemistä. Mulla ei ois mitään sitä vastaan jos mies tajuais jotain vaikka tekniikasta, elektroniikasta, rakentamisesta, jonkun vempeleen huoltamisesta tai korjaamisesta. Mies sais ihan vapaasti valita vaikka yhteisen television, kunhan se ei oo mikään järkyttävän ruma. Jos asuttaisiin vaikka maalla ja mies huolehtisi esim. enemmän ulkohommista, lumen luonnista tms. niin tottakai itse huolehtisin silloin enemmän sisähommista siivoiluista ym. Kaupungissa asuessa kotityöt jakautuisivat tasaisemmin kahtia, paitsi jos mies olisi vaikka työtön niin odottaisin, että hän huolehtisi enemmän kotitöistä.
Lapsellisessa (hehheh :D) suhteessa uskoisin omaksuvani aika helposti sen kodin hengetären roolin. Minkään suuperheen pyörittäjäksi en välttämättä haluaisi, mutta pari lasta voisi olla sopiva määrä. Haluaisin olla lasten elämässä mukana ja mulle kävisi tää järjestely, että hoitaisin lapsia kotona ja huolehtisin pääasiassa noista kotihommista, ja mies kävisi töissä. Lasten ollessa isompia voisin käydä töissä tai tehdä vaikka jotain lyhennettyä päivää. Haluaisin, että mieskin olisi lasten elämässä mukana sen minkä töiltään ehtii. Haluaisin että meillä olisi perheenä yhteisiä juttuja, miehellä lasten kanssa omia juttuja, minulla lasten kanssa yhteisiä juttuja, lapsilla keskenään omia juttuja ja minulla miehen kanssa omia juttuja. Ja tietysti molemmilla vielä perheen ulkopuolella omia juttuja ja kavereita/tuttuja. Kokisin tärkeänä, että jomman kumman vanhemmat tai muita sellaisia ihmisiä asuisi lähellä, joita voisi tarvittessa pyytää lapsia hoitamaan, jotta sitä yhteistä aikaa miehenkin kanssa saisi välillä.
Tuntisin roolini uhatuksi jos mies esimerkiksi välttämättä haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa ja olisi passittamassa minua töihin heti äitiysloman jälkeen tai jos mies yrittäisi tehdä minua tarpeettomaksi lasten elämässä. Hoitaisi itse kaikki ja arvostelisi, että osaa kaiken paremmin. Jos mies vaikka käyttäisi hirveästi aikaa ja rahaa itsensä laittamiseen ja kauneudenhoitoon tai olisi kunnon sisustusfriikki, joka haluaisi päättää joka kipon ja kupon paikan talossa, niin vähän tulisi tunne, että omalle tontille on tallattu.Muutama kommentti.
Mistä tulee naisten pelko 24/7 vieressä nyhjäävistä miehistä? Onko sellaisia paljonkin oikeasti? Viihdyn itse oikein hyvin yksinkin kotona. Jos samoissa tiloissa on nainen niin viihtyisin edelleen oikein hyvin ilman että nainen on koko ajan häiritsemässä tai vaatimassa jotain..
Sisustus tuntuu olevan monilla naisille tärkeä juttu. Mutta jos koti on sisustettu naisen maun ja logiikan mukaan, niin ei pidä ihmetellä, jos mies sitten viihtyykin jossain muualla.
Se että mies korjaa teknisiä vempeleitä, mielellään kaikkea älypuhelimesta betonimyllyyn pelkällä ruuvimeisselillä ja jakoavaimella, tuntuu myös olevan naisille kova juttu. - ???!!!!!!!
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
Muutama kommentti.
Mistä tulee naisten pelko 24/7 vieressä nyhjäävistä miehistä? Onko sellaisia paljonkin oikeasti? Viihdyn itse oikein hyvin yksinkin kotona. Jos samoissa tiloissa on nainen niin viihtyisin edelleen oikein hyvin ilman että nainen on koko ajan häiritsemässä tai vaatimassa jotain..
Sisustus tuntuu olevan monilla naisille tärkeä juttu. Mutta jos koti on sisustettu naisen maun ja logiikan mukaan, niin ei pidä ihmetellä, jos mies sitten viihtyykin jossain muualla.
Se että mies korjaa teknisiä vempeleitä, mielellään kaikkea älypuhelimesta betonimyllyyn pelkällä ruuvimeisselillä ja jakoavaimella, tuntuu myös olevan naisille kova juttu.On sellasia miehiä jotka on 24/7 aina kun töiltään ehtii kotona ja niitä pitää sitten kuunnella ja "pitää seuraa".
- ,,,,,,,,,,,,,,,
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
Muutama kommentti.
Mistä tulee naisten pelko 24/7 vieressä nyhjäävistä miehistä? Onko sellaisia paljonkin oikeasti? Viihdyn itse oikein hyvin yksinkin kotona. Jos samoissa tiloissa on nainen niin viihtyisin edelleen oikein hyvin ilman että nainen on koko ajan häiritsemässä tai vaatimassa jotain..
Sisustus tuntuu olevan monilla naisille tärkeä juttu. Mutta jos koti on sisustettu naisen maun ja logiikan mukaan, niin ei pidä ihmetellä, jos mies sitten viihtyykin jossain muualla.
Se että mies korjaa teknisiä vempeleitä, mielellään kaikkea älypuhelimesta betonimyllyyn pelkällä ruuvimeisselillä ja jakoavaimella, tuntuu myös olevan naisille kova juttu.Tuo nyhjäys on naisilla kiertoilmaisu sille, että paljon kotona viihtyvä eli tylsä mies ei kelpaa. Jos on kerrankin seurustellut, niin tietää ettei kukaan yhteen muuttanut pari oikeasti kotona ole kylki kyljessä juuri koskaan. Ei siinä mitään vapautta menetä, jos jompikumpi tai molemmat viihtyvät erittäin hyvin kotona. Silloin on päätynyt jonkun hullun kanssa yhteen, jos hän repii kumppaninsa takin helmasta takaisin sisälle, kun tämä on lähdössä ulos.
- @|©@ €π¶@@tt!$£@
neiti ruiskukka kirjoitti:
Vastaillaanpa sitten. Vähän riippuu olisiko suhteessa lapsia vai ei.
Lapsettomassa suhteessa ideaali olisi, että molemmat olisivat esim. töissäkäyviä, opiskelevia..tms. ja molemmilla olisi niitä omiakin juttuja ja harrastuksia. Ja tietysti jotain yhteistäkin, jonka parissa viihdytään hyvin yhdessä. En kestä mitään liian takertuvaa 24/7 kyljessä nyhjäämistä jatkuvasti, minkä vuoksi on tärkeää, että molemmilla on niitä omiakin juttuja. Kotityöt hoidettaisiin suurinpiirtein puoliksi. Kokkailla voitaisiin vaikka yhdessä tai vuorotellen. Huolehtisin mielelläni kodin sisustamisesta ja voi olla, että jotkut rumat rotiskot tulisi vaihdettua paremmin kokonaisuuteen sopiviksi :) Saattaisin ilahduttaa vaikka leipomalla tai keksimällä jotain yhteistä kivaa juttua tai tekemistä. Mulla ei ois mitään sitä vastaan jos mies tajuais jotain vaikka tekniikasta, elektroniikasta, rakentamisesta, jonkun vempeleen huoltamisesta tai korjaamisesta. Mies sais ihan vapaasti valita vaikka yhteisen television, kunhan se ei oo mikään järkyttävän ruma. Jos asuttaisiin vaikka maalla ja mies huolehtisi esim. enemmän ulkohommista, lumen luonnista tms. niin tottakai itse huolehtisin silloin enemmän sisähommista siivoiluista ym. Kaupungissa asuessa kotityöt jakautuisivat tasaisemmin kahtia, paitsi jos mies olisi vaikka työtön niin odottaisin, että hän huolehtisi enemmän kotitöistä.
Lapsellisessa (hehheh :D) suhteessa uskoisin omaksuvani aika helposti sen kodin hengetären roolin. Minkään suuperheen pyörittäjäksi en välttämättä haluaisi, mutta pari lasta voisi olla sopiva määrä. Haluaisin olla lasten elämässä mukana ja mulle kävisi tää järjestely, että hoitaisin lapsia kotona ja huolehtisin pääasiassa noista kotihommista, ja mies kävisi töissä. Lasten ollessa isompia voisin käydä töissä tai tehdä vaikka jotain lyhennettyä päivää. Haluaisin, että mieskin olisi lasten elämässä mukana sen minkä töiltään ehtii. Haluaisin että meillä olisi perheenä yhteisiä juttuja, miehellä lasten kanssa omia juttuja, minulla lasten kanssa yhteisiä juttuja, lapsilla keskenään omia juttuja ja minulla miehen kanssa omia juttuja. Ja tietysti molemmilla vielä perheen ulkopuolella omia juttuja ja kavereita/tuttuja. Kokisin tärkeänä, että jomman kumman vanhemmat tai muita sellaisia ihmisiä asuisi lähellä, joita voisi tarvittessa pyytää lapsia hoitamaan, jotta sitä yhteistä aikaa miehenkin kanssa saisi välillä.
Tuntisin roolini uhatuksi jos mies esimerkiksi välttämättä haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa ja olisi passittamassa minua töihin heti äitiysloman jälkeen tai jos mies yrittäisi tehdä minua tarpeettomaksi lasten elämässä. Hoitaisi itse kaikki ja arvostelisi, että osaa kaiken paremmin. Jos mies vaikka käyttäisi hirveästi aikaa ja rahaa itsensä laittamiseen ja kauneudenhoitoon tai olisi kunnon sisustusfriikki, joka haluaisi päättää joka kipon ja kupon paikan talossa, niin vähän tulisi tunne, että omalle tontille on tallattu.Mies ei saisi jäädä lasten kanssa kotiin halutessaan ja samaan aikaan pelkona, että itsestä tehtäisiin tarpeeton lasten elämässä? Eli miehelle on oikeus tehdä se (sysätä syrjään lasten elämästä), mitä itse pelkää?
- neiti ruiskukka
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
Muutama kommentti.
Mistä tulee naisten pelko 24/7 vieressä nyhjäävistä miehistä? Onko sellaisia paljonkin oikeasti? Viihdyn itse oikein hyvin yksinkin kotona. Jos samoissa tiloissa on nainen niin viihtyisin edelleen oikein hyvin ilman että nainen on koko ajan häiritsemässä tai vaatimassa jotain..
Sisustus tuntuu olevan monilla naisille tärkeä juttu. Mutta jos koti on sisustettu naisen maun ja logiikan mukaan, niin ei pidä ihmetellä, jos mies sitten viihtyykin jossain muualla.
Se että mies korjaa teknisiä vempeleitä, mielellään kaikkea älypuhelimesta betonimyllyyn pelkällä ruuvimeisselillä ja jakoavaimella, tuntuu myös olevan naisille kova juttu.En tiedä miten paljon tuollaisia miehiä on, mutta on tullut joskus kohdattua. Että mies etsii liian epätoivoisesti naista ja takertuu sitten heti kiinni kun osoittaa jonkunlaisia kiinnostuksen merkkejä.
Mutta mulla ei es oo mikään pahin hörhelö tai röyhelötyyli niin kyllä siinä mieskin vois asustaa. Eikä miehillä usein edes oo mitään tyyliä matot, verhot, taulut, liinat, astiat kaapista, kaikki puuttuu niin siihen pohjallehan on ihan hyvä lähteä rakentamaan ;)
Tuo ei oo mikään vaatimus, että pitäisi välttämättä osata korjata yhtään mitään. Aivan sama vaikka kiinnostus olis kukkien kasvattamisessa, kunhan ei odota joka asiassa valmista vaan haluaa nähdä itsekin vaivaa suhteen toimimisen ja yhteisen hyvän eteen. Tämän voi konkreettisesti osoittaa esim. niin, että korjaa vaikka naisen pyörän, rakentaa sitä yhteistä kotia, kokkaa tai siivoaa, kuuntelee kun nainen haluaa puhua tai kertoa jostain tms. Siis näitähän on aivan lukemattomia eri tapoja miten voi ilmaista välittävänsä toisesta ja jokainen voi hyödyntää niitä omia vahvuuksiaan välittämisen ilmaisussa. - neiti ruiskukka
@|©@ €π¶@@tt!$£@ kirjoitti:
Mies ei saisi jäädä lasten kanssa kotiin halutessaan ja samaan aikaan pelkona, että itsestä tehtäisiin tarpeeton lasten elämässä? Eli miehelle on oikeus tehdä se (sysätä syrjään lasten elämästä), mitä itse pelkää?
Tuo oli vain tuommoinen utopistinen uhkakuva, jonka heitin ilmoille. En minä sellaista oikeasti mieti tai edes osaa pelätä. Enkä todellakaan halua syrjäyttää miestäkään lasten elämästä, aina vain parempi mitä enempi isä on mukana lasten elämässä.
Tuli ehkä vähän hutiloiden ajateltua ja kirjoitettua tuossa.. Mutta tietysti tuosta pitäisi keskustella mikä on missäkin tilanteessa järkevää, siis kumman jäädä kotiin vai jäädäkö kummankaan vai kummankin. Ja yhdessä sopia nuo asiat. Itse kuitenkin mielelläni ottaisin sen kodin hengetär roolin tuossa tilanteessa, mutta jos mieskin välttämättä haluaisi jäädä kotiin niin voitais kyllä tehdä vuoronvaihtokin jossain vaiheessa tai olla vaikka molemmat jossain vaiheessa kotona. Toisaalta tästä on vähän tyhmä edes kirjoittaa kun ei tiedä ollenkaan tuota elämäntilannetta mistä käsin ajatella asiaa. Tilannehan vois olla vaikka niin, että lapsi on vakavasti sairas ja molempien täytyy alussa jäädä kotiin. - vajaa-4-kymppinen
neiti ruiskukka kirjoitti:
En tiedä miten paljon tuollaisia miehiä on, mutta on tullut joskus kohdattua. Että mies etsii liian epätoivoisesti naista ja takertuu sitten heti kiinni kun osoittaa jonkunlaisia kiinnostuksen merkkejä.
Mutta mulla ei es oo mikään pahin hörhelö tai röyhelötyyli niin kyllä siinä mieskin vois asustaa. Eikä miehillä usein edes oo mitään tyyliä matot, verhot, taulut, liinat, astiat kaapista, kaikki puuttuu niin siihen pohjallehan on ihan hyvä lähteä rakentamaan ;)
Tuo ei oo mikään vaatimus, että pitäisi välttämättä osata korjata yhtään mitään. Aivan sama vaikka kiinnostus olis kukkien kasvattamisessa, kunhan ei odota joka asiassa valmista vaan haluaa nähdä itsekin vaivaa suhteen toimimisen ja yhteisen hyvän eteen. Tämän voi konkreettisesti osoittaa esim. niin, että korjaa vaikka naisen pyörän, rakentaa sitä yhteistä kotia, kokkaa tai siivoaa, kuuntelee kun nainen haluaa puhua tai kertoa jostain tms. Siis näitähän on aivan lukemattomia eri tapoja miten voi ilmaista välittävänsä toisesta ja jokainen voi hyödyntää niitä omia vahvuuksiaan välittämisen ilmaisussa.Voisiko olla, että yhdistät nyt kaksi eri asiaa yhdeksi: Se että mies etsii naista "epätoivoisesti" ja se että sama mies olisi 24/7 nyhjääjä.
Olen kenties itse syyllistynyt joskus epätoivoiseen etsimiseen. Mutta toisaalta silloin kun en ole etsinyt "epätoivoisesti" en luultavasti ole naisten mielestä etsinyt millään lailla. En edelleenkään tiedä, miten naisten kanssa edes saisi mitään kontaktia ellei esitä epätoivoisempaa kuin on. Kyllähän te naiset haluatte olla haluttuja.
Mutta jos epätoivoinen etsiminen tuottaa tulosta, niin tilanne kääntyy päälaelleen: Nainen onkin se joka kaipaa seuraa ja huomiota paljon enemmän. - neiti ruiskukka
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
Voisiko olla, että yhdistät nyt kaksi eri asiaa yhdeksi: Se että mies etsii naista "epätoivoisesti" ja se että sama mies olisi 24/7 nyhjääjä.
Olen kenties itse syyllistynyt joskus epätoivoiseen etsimiseen. Mutta toisaalta silloin kun en ole etsinyt "epätoivoisesti" en luultavasti ole naisten mielestä etsinyt millään lailla. En edelleenkään tiedä, miten naisten kanssa edes saisi mitään kontaktia ellei esitä epätoivoisempaa kuin on. Kyllähän te naiset haluatte olla haluttuja.
Mutta jos epätoivoinen etsiminen tuottaa tulosta, niin tilanne kääntyy päälaelleen: Nainen onkin se joka kaipaa seuraa ja huomiota paljon enemmän.Riippuu vähän mitä tuolla epätoivoisella etsimisellä tarkoitetaan. Mutta jos se on sellaista, että kuvitellaan vähän liikoja jo tutustumisvaiheessa vaikka tietyistä asioista ei oo vielä edes puhuttu, ja soitetaan monta kertaa peräkkäin vaikka tiedetään ettei toinen voi sillä hetkellä vastata ja ollaan muutenkin vähän yli-innokkaita. Niin mulla ainakin tulee mieleen, että mies voi olla myös takertuvainen ehkä jopa kontrolloiva, ja 24/7 vieressä nyhjääjä. Ja nämä jos jotkut ominaisuudet ovat aikamoisia kiinnostuksen tappajia.
Voi myös etsiä aktiivisesti olematta epätoivoinen. Tottakai se on mukava saada kiinnostusta osakseen, mutta sen kiinnostuksen esittäjällä ei pitäisi olla heti vaatimuksia, että sinunkin täytyy muuten sitten pitää minusta tyyppisesti. Pitää antaa aikaa kiinnostuksen heräämiseen vatapuolellakin tai hyväksyä se ettei kiinnostusta ole eikä tule. Mutta kyllä siitä kiinnostuksesta on aina hyvä kertoa, hyvässä lykyssähän tuo oman kiinnostuksen kertominen ruokkii vielä lisää sitä naisenkin kiinnostusta.
Mitä tarkoitat tuolla epätoivoisempaa esittämisellä? Vuodatatko jonkun monologin miten surkeaa sinkkuna eläminen on vai mitä?
Ja vielä jos joku osoittaa kiinnostusta ja jakelee kohteliaisuuksia oikeasti tarkoittamatta niitä niin kyllä itse ainakin näen tuollaisen käytöksen läpi. Kiinnostuksesta kertoo paljon myös teot ja huomioiminen. Ihastumisen tai kiinnostuksen voi myös huomata käyttäytymisestä, kehonkielestä, ilmeistä, ilman, että tarvii edes sanoa mitään. Ja itse ainakin luotan enemmän tähän sanattomaan viestintään. - vajaa-4-kymppinen
neiti ruiskukka kirjoitti:
Riippuu vähän mitä tuolla epätoivoisella etsimisellä tarkoitetaan. Mutta jos se on sellaista, että kuvitellaan vähän liikoja jo tutustumisvaiheessa vaikka tietyistä asioista ei oo vielä edes puhuttu, ja soitetaan monta kertaa peräkkäin vaikka tiedetään ettei toinen voi sillä hetkellä vastata ja ollaan muutenkin vähän yli-innokkaita. Niin mulla ainakin tulee mieleen, että mies voi olla myös takertuvainen ehkä jopa kontrolloiva, ja 24/7 vieressä nyhjääjä. Ja nämä jos jotkut ominaisuudet ovat aikamoisia kiinnostuksen tappajia.
Voi myös etsiä aktiivisesti olematta epätoivoinen. Tottakai se on mukava saada kiinnostusta osakseen, mutta sen kiinnostuksen esittäjällä ei pitäisi olla heti vaatimuksia, että sinunkin täytyy muuten sitten pitää minusta tyyppisesti. Pitää antaa aikaa kiinnostuksen heräämiseen vatapuolellakin tai hyväksyä se ettei kiinnostusta ole eikä tule. Mutta kyllä siitä kiinnostuksesta on aina hyvä kertoa, hyvässä lykyssähän tuo oman kiinnostuksen kertominen ruokkii vielä lisää sitä naisenkin kiinnostusta.
Mitä tarkoitat tuolla epätoivoisempaa esittämisellä? Vuodatatko jonkun monologin miten surkeaa sinkkuna eläminen on vai mitä?
Ja vielä jos joku osoittaa kiinnostusta ja jakelee kohteliaisuuksia oikeasti tarkoittamatta niitä niin kyllä itse ainakin näen tuollaisen käytöksen läpi. Kiinnostuksesta kertoo paljon myös teot ja huomioiminen. Ihastumisen tai kiinnostuksen voi myös huomata käyttäytymisestä, kehonkielestä, ilmeistä, ilman, että tarvii edes sanoa mitään. Ja itse ainakin luotan enemmän tähän sanattomaan viestintään.Sinkkuna eläminen ei ensinnäkään ole surkeaa, vaan siinä on paljon hyviäkin puolia verrattuna parisuhteeseen alkaen päivittäisistä ajankäytön vapaudesta aina pidempiaikaisiin elämän vapauteen. Plussapuolella parisuhteessa sitten on läheisyys, seksi ja jotkut käytännön järjestelyt. Minkäänlaisen sielunkumppanuuden lähellekään en ole koskaan päässyt.
Epätoivoisuutta on ollut mennä paikkoihin ja ihmisten seuraan, joihin ei huvikseen olisi ollut mitään kiinnostusta ilman motiivia seuran löytymisestä. Epätoivoisuutta on yrittää tutustua ihmisiin, joista ei tiedä onko niissä mitään kiinnostavaa. Epätoivoisuutta on säätää omaa huumorintajua sellaiselle aaltopituudelle joka uppoaa naisiin. Epätoivoisuutta on soittaa tai ehdottaa treffejä naiselle tänään, vaikka itselle sopisi oikeastaan paremmin viikonloppuna, koska se naisen mielestä olisi luultavasti liian välinpitämätöntä. Ja tämä aina lähtökohtana tilanne, jossa en naisen mielestä kiinnostava.
Totta, kehonkielellä on paljon vaikeampi valehdella. Miksi väitetään että naiset haluaa kuulla kauniita sanoja viehättävyydestään. "Katso tai kokeile nyt, sait kyrpäni seisomaan, mitä muita todisteluja haluat!" - neiti ruiskukka
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
Sinkkuna eläminen ei ensinnäkään ole surkeaa, vaan siinä on paljon hyviäkin puolia verrattuna parisuhteeseen alkaen päivittäisistä ajankäytön vapaudesta aina pidempiaikaisiin elämän vapauteen. Plussapuolella parisuhteessa sitten on läheisyys, seksi ja jotkut käytännön järjestelyt. Minkäänlaisen sielunkumppanuuden lähellekään en ole koskaan päässyt.
Epätoivoisuutta on ollut mennä paikkoihin ja ihmisten seuraan, joihin ei huvikseen olisi ollut mitään kiinnostusta ilman motiivia seuran löytymisestä. Epätoivoisuutta on yrittää tutustua ihmisiin, joista ei tiedä onko niissä mitään kiinnostavaa. Epätoivoisuutta on säätää omaa huumorintajua sellaiselle aaltopituudelle joka uppoaa naisiin. Epätoivoisuutta on soittaa tai ehdottaa treffejä naiselle tänään, vaikka itselle sopisi oikeastaan paremmin viikonloppuna, koska se naisen mielestä olisi luultavasti liian välinpitämätöntä. Ja tämä aina lähtökohtana tilanne, jossa en naisen mielestä kiinnostava.
Totta, kehonkielellä on paljon vaikeampi valehdella. Miksi väitetään että naiset haluaa kuulla kauniita sanoja viehättävyydestään. "Katso tai kokeile nyt, sait kyrpäni seisomaan, mitä muita todisteluja haluat!"Eihän tuo nyt niin kovin epätoivoiselta kuulosta. Paitsi no tuota en ihan ymmärrä miksi hörräät naisten ympärillä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita.
"Miksi väitetään että naiset haluaa kuulla kauniita sanoja viehättävyydestään. "Katso tai kokeile nyt, sait kyrpäni seisomaan, mitä muita todisteluja haluat!""
No kyllähän se tuokin tietysti jotain kertoo. Ei vaan välttämättä oikein toimi heti eka treffeillä iskulauseena, suosittelen pitäytymään niissä kauniissa sanoissa :) Joo, tarkoitin tässä kyllä lähinnä ihan kasvoilta luettavaa kiinnostusta (katsekontakti, hymyt, punastuminen, pienet sekoamiset sanoissa tms.), yleensäkin tunnelmaa treffeillä ja kiinnostuksen osoittamista esim. siten että on kiinnostunut kuulemaan mitä naisella on sanottavaa, kyselee ja kommentoi. Yleensäkin on hienoa huomata miehen käytöksessä se, jos kiinnostusta löytyy myös muussa kuin ulkonäöllisessä mielessä. - vajaa-4-kymppinen
neiti ruiskukka kirjoitti:
Eihän tuo nyt niin kovin epätoivoiselta kuulosta. Paitsi no tuota en ihan ymmärrä miksi hörräät naisten ympärillä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita.
"Miksi väitetään että naiset haluaa kuulla kauniita sanoja viehättävyydestään. "Katso tai kokeile nyt, sait kyrpäni seisomaan, mitä muita todisteluja haluat!""
No kyllähän se tuokin tietysti jotain kertoo. Ei vaan välttämättä oikein toimi heti eka treffeillä iskulauseena, suosittelen pitäytymään niissä kauniissa sanoissa :) Joo, tarkoitin tässä kyllä lähinnä ihan kasvoilta luettavaa kiinnostusta (katsekontakti, hymyt, punastuminen, pienet sekoamiset sanoissa tms.), yleensäkin tunnelmaa treffeillä ja kiinnostuksen osoittamista esim. siten että on kiinnostunut kuulemaan mitä naisella on sanottavaa, kyselee ja kommentoi. Yleensäkin on hienoa huomata miehen käytöksessä se, jos kiinnostusta löytyy myös muussa kuin ulkonäöllisessä mielessä.Mies voi lähestyä naista joka ei ole osoittanut kiinnostuksen merkkejä vain siksi, ettei muunlaisiakaan naisia ole. Naisen oman itsetuntonsa mukaan voi sitten valita tapahtuuko tuo siksi että nainen on äärimmäisen ihana, vaikuttaa helpolta tai säälittävältä, jostain tuolta väliltä tai muusta syystä.
- Hyvä näin
Vähän pakko olla itsenäinen, kun ukkoa näkee viikonloppuisin vilaukselta. Vähän aikaa "suhdetta" takana. Molemmilla omat taloudet ja muut käytännön jutut.. Mutta toimii, enkä pois vaihtais.. Tuskin edes sietäisin suhdetta, jossa toista näkisi joka päivä/monta kertaa viikossa.. Kumpikin tuo suhteeseen rutkasti huumoria ja hyvää seuraa.. Niilläkin pärjää. Minkälaiseksi suhde muuttuu aikaa myöden vai loppuuko tykkänään, sen näyttää aika. Mitäpä sitä etukäteen murehtimaan.
- minä vaan
hyvä näin ei tuollainen suhde kovin kauaa kestä ellei mies ole sitten varattu mutta kipinä puuttuu suhteestanne ehkä tapaatte seksin takia mutta jos on kipinää niin kumpikin haluaa olla yhdessä ja tehdä yhdessä asioita mutta tuo ei ole seurustelua äijä tulee ja panee ja häipyy keran kaks viikossa rakkaus ja tunteet puuttuu
- Hyvä näin
On tunteita ja kipinää, mutta kun toinen on töissä ns "viikkokunnassa", niin vähän säätelee tapaamisia. Emme tarvitse jatkuvaa "kyljessä kyhnyttämistä", että voimme välittää toisistamme. Eikä ole todellakaan mitään sitä vastaan, että äijä tulee ja panee. Ja ei kaada mun maailmaa, vaikka ei suhde kauaa kestäisi. Miehiä on miljoonia. Tämä mies toimii hyvin tässä kohtaa tällä hetkellä. Se on juuri sitä itsenäisyyttä. Ei maailma kaadu, vaikka toinen "poistuisi kartalta".
- thoughtss
Kyllähän sellainen perhekeskeisempi kuulostaa mukavammalta, kuin uranainen. Lähtökohtaisesti ei haittaisi, vaikka nainen olisi kuinka korkeasti koulutettu ja haluaisi panostaa myös uraansa, mutta siinä vaiheessa, kun työ alkaa viemään paljon aikaa myös sen työpaikan ulkopuolelta, niin se on liikaa. Kyllähän me miehetkin haleja kaivataan. :)
- tropoulous
Äärimmäisen hyvä aloitus, pitää palstan profiilia korkeampana!
On hyvä miettiä minkälaisessa suhteessa on onnellinen.
Itse olen enemmän perinteinen/ulkomaalaistyyppinen nainen; koen, että tärkein roolini elämässä olisi olla hyvä äiti lapselleni, kasvattaa häntä ja olla hänen kanssaan.
Olen korkeasti koulutettu, mutta en uraohjus. Voin kyllä tehdä töitä, mutta luonteeni vuoksi elämäni täyttymys ei tule työpaikalta. Jos mieheni olisi hyväpalkkaisessa duunissa, voisin jäädä kotiin muutamaksi vuodeksi lapsen synnyttyä. Jossain vaiheessa varmasti haluaisin tehdä ainakin osapäivätyötä, tai muuta kehittävää yms.
Mutta siis, olisin nainen, joka odottaa suht perinteistä roolijakoa, ei mitään ääripäisyyttä, mutta minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että mieheni on perheen päätalouden hoitaja, ja minä enemmän kodin hengetär/äiti.
Tuntuu, että suomalaiset miehet kuitenkin kaipaavat sitä uraohjusta? Olen kuullut, että jotkut ovat jättäneet naiset, jotka eivät tuo samanlaisia tuloja perheeseen, kuin itse tuovat. Aika käsittämätöntä... Oikeanlaiselle kumppanille hiukan perinteisempi nainen on kullan arvoinen. Ei mikään täyselätettävä, mutta pehmeämpien arvojen edustaja.
Monissa muissa maissa naisen uraohjusmaisuutta pidetään haittana, suomessa se on kai toivottavaa? Miksi suomalsiet miehet eroavat muunmaalaisista näin radikaalisti tässä asiassa?- vajaa-4-kymppinen
En usko että on kovin moni mies kaipaa uraohjusta rinnalleen. Toinen juttu sitten on jos miehen ratkaistavaksi jää miten yhden ihmisen epäsäännöllisillä ja epävarmoilla tuloilla kustannetaan perheelle samanlainen elintaso kun naapurin kahden hengen tuloille perustuvassa taloudessa.
- neiti ruiskukka
vajaa-4-kymppinen kirjoitti:
En usko että on kovin moni mies kaipaa uraohjusta rinnalleen. Toinen juttu sitten on jos miehen ratkaistavaksi jää miten yhden ihmisen epäsäännöllisillä ja epävarmoilla tuloilla kustannetaan perheelle samanlainen elintaso kun naapurin kahden hengen tuloille perustuvassa taloudessa.
Kyllähän se on sanomattakin selvää, että elintaso laskee kun hankitaan lapsia ja jättäydytään yhden ihmisen tuloille. Ei kukaan nainen oleta, että mies ansaitsee saman verran kuin he aiemmin ansaitsivat yhdessä. Ja maksetaanhan lapsiperheille kuitenkin jonkinlaisia tukiakin ja on vanhempia, joista molemmat ovat opiskelijoita ja hekin tulevat joten kuten toimeen.
Itse kuitenkin tuossa tilanteessa elän mielummin vaatimattomammin ja jään kotiin hoitamaan lapsia kuin menen töihin ja tyrkkään lapset heti vauvana hoitoon ja tappelen työpäivän jälkeen miehen kanssa kumman vuoro on hoitaa kotityöt ja kumpi saa nukkua tänä yönä että jaksaa töissä. - raha on vain rahaa
neiti ruiskukka kirjoitti:
Kyllähän se on sanomattakin selvää, että elintaso laskee kun hankitaan lapsia ja jättäydytään yhden ihmisen tuloille. Ei kukaan nainen oleta, että mies ansaitsee saman verran kuin he aiemmin ansaitsivat yhdessä. Ja maksetaanhan lapsiperheille kuitenkin jonkinlaisia tukiakin ja on vanhempia, joista molemmat ovat opiskelijoita ja hekin tulevat joten kuten toimeen.
Itse kuitenkin tuossa tilanteessa elän mielummin vaatimattomammin ja jään kotiin hoitamaan lapsia kuin menen töihin ja tyrkkään lapset heti vauvana hoitoon ja tappelen työpäivän jälkeen miehen kanssa kumman vuoro on hoitaa kotityöt ja kumpi saa nukkua tänä yönä että jaksaa töissä.Mutta senhän voi nähdä myös sijoituksena tulevaisuuteen, kun antaa rahanmetsästyksen sijasta aikaa perheelle.
Tuttavan tuttavapariskunta ei saanut kunnollista kodinhoitaja/lastenhoitajaa äidin avuksi yrityksistä huolimatta. Heillä oli kaksi pientä lasta, 2-vuotias ja vauva.
Perheen isä otti töistä sapattivapaata vuodeksi, ja koko perhe oli yhdessä kotona (toki myös välillä yhdessä reissussa) sen rankimman ajan.
Aikamoinen rahallinen menetys, kun mies kuitenkin tienaa yli 250 000 euroa vuodessa.
Mutta jospa kaikkea ei tarvitsekaan mitata rahassa? Ei edes "uraohjuksen"?
En kyllä pidä itseäni itsekeskeisenä. Pärjään nyt yksin, mutta haluan ehdottomasti joskus suhteeseen miehen kanssa. Huomaan olevani parempi, kun olen suhteessa. Tehokkaampi, energisempi, iloisempi ja myös onnellisempi.
Tykkään aika perinteisestä naisen roolista yleensäkin. Nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies. Jos samassa taloudessa asutaan niin kulut tietty tasataan tulojen mukaan ja yhdessä päätetään isommista hankinnoista. Talouden tehtävät (ruoka/siivous/kaupassa käynti) tekee se, jolla sattuu olemaan enemmän aikaa sillä hetkellä. En ole kontrolloiva ja uskon miehen suoriutuvan vaikka ruokaostoksista ilman mua. Tykkään laittaa ruokaa ja touhuilla kotona, enkä pahastu jos ne hommat jäis enimmäkseen mulle.
Arvostan omaa myös aikaa ja yksityisyyttä ja osaan ottaa sitä vaikka asuisin yhdessä jonkun kanssa. Toisen pitää olla samanhenkinen, että ymmärtää, miksi joku haluaa tehdä asioita yksinkin.- pim pom
Olen ollut niin kauan sinkkuna etten enää usko, että pystyisin muuttamaan mahdollisen miehen kanssa tulevaisuudessa yhteen. Näkeminen pari kertaa viikossa olis aika optimaalinen, ei sen enempää. Parisuhde itselle kuitenkin edustaa enemmän läheisyyttä ja elämästä nauttimista, kuin velvollisuuksia tai arjen jakamista jatkuvasti. Lapsiakaan kun en tahdo, niin miehen tulisi olla asiasta samaa mieltä.
Ei näillä kriteereillä aikuisena ihmisenä enää parisuhdetta löydä... - Kympin Nainen
Minusta on outoa ajatella jotain ennalta määriteltyjä rooleja parisuhteesta puhuttaessa. Minä olen aina halunnut jonkun kenen kanssa on hyvä olla, elämänkumppanin, en ”miehen roolin esittäjää” elämääni. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmat voivat elää mahdollisimman hyvää ja oman näköistä elämää, yhdessä. Tällaisessa suhteessa kummankin unelmat ovat yhtä tärkeitä ja etsitään keinoja, miten kumpikin pääsisi unelmiaan toteuttamaan. Kaikki muu, kuten kotityöt, on toisarvoista, käytännön asioita, jotka ovat järjesteltävissä.
Nuo käytännön asiat, kuten lastenhoito, ratkaistaan sitten kun se on ajankohtaista tavalla joka molempia tyydyttää. Lasten tekoa suunnitellessa keskustellaan siitä ”paljonko sinä haluaisit olla kotona lapsemme kanssa”, koska minusta siihen on molemmilla vanhemmilla yhtäläinen oikeus. Tai että mitkä kaikki asiat puoltavat äidin kotiin jäämistä, mitkä isän. Miksi minulla olisi oikeus päättää lastenhoidosta yksinään?
Ennalta kaavaillut roolit eivät mielestäni passaa siinäkään mielessä, että nykyään muutokset, esim. työelämässä ovat arkipäivää. Joku voi jäädä työttömäksi, toinen opiskelee toista ammattia. Tai vaikka olisi duunikin, niin elämänkumppani voi tukea uusien unelmien tavoittelussa. Näin ollen ”elättäjän” rooli voi vaihdella vuosien varrella.
Pakko kommentoida myös tuota ikiaikaista uran ja perhekeskeisyyden vastakkainasettelua. Eikö tuo ole jo hieman vanhanaikaista? Suomessa, jos missä, on todellakin mahdollista yhdistää sekä perhe että ura, se(kin) on järjestelykysymys. Jos ei halua molempia, niin se on sitten eri asia.- 17+17
Ensimmäinen fiksu kommentti naiselta tähän ketjuun ja luultavasti viimeinenkin.
- lipilipilipi
17+17 kirjoitti:
Ensimmäinen fiksu kommentti naiselta tähän ketjuun ja luultavasti viimeinenkin.
Palstan nuoleskelija taas vauhdissa
- pöh, pyh
17+17 kirjoitti:
Ensimmäinen fiksu kommentti naiselta tähän ketjuun ja luultavasti viimeinenkin.
17 17
osaat vain arvostella muita, et itse kommentoida ketjun aiheesta ollenkaan.
kommenttisi oli tämän ketjun huonoin. - 17+17
pöh, pyh kirjoitti:
17 17
osaat vain arvostella muita, et itse kommentoida ketjun aiheesta ollenkaan.
kommenttisi oli tämän ketjun huonoin.Mistäs tiedät vaikka olisin kommentoinut jokaisen muun kommentin paitsi tuon minkä juuri itse postasit.
- Älä kitise
17+17 kirjoitti:
Mistäs tiedät vaikka olisin kommentoinut jokaisen muun kommentin paitsi tuon minkä juuri itse postasit.
Sinun on ihan turha ruikuttaa, jollet osaa käyttää samaa nimimerkkiä kautta koko ketjun. Nyt sinulla on jo kaksi jumbosijaa hallussasi, tyhmyri.
- pöh, pyh
17+17 kirjoitti:
Mistäs tiedät vaikka olisin kommentoinut jokaisen muun kommentin paitsi tuon minkä juuri itse postasit.
17 17
jaa, ensin kommentoit aloituksen aiheesta ja sitten kehuit omaa kommenttiasi ketju parhaaksi :)))))
uskottavaa - sanon vain tämän
Muista että äidin on hyvä imettää lastaan ekat kaksi vuotta jotta lapsi saa hyvän vastustuskyvyn ja siitä tulee mahdollisimman terve ja siihen ei mies pysty.
- Kympin Nainen
sanon vain tämän kirjoitti:
Muista että äidin on hyvä imettää lastaan ekat kaksi vuotta jotta lapsi saa hyvän vastustuskyvyn ja siitä tulee mahdollisimman terve ja siihen ei mies pysty.
Toki rintamaito hakkaa korvikemaidon, mutta rintamaito on ihan samaa tavaraa annostellaan se sitten pullosta taikka suoraan tissistä. Imettäminen ei ole se oleellisin tekijä, vaan maidon laatu. Kuten sanottu: järjestelykysymyksiä.
- teoria ja käytäntö
Kympin Nainen kirjoitti:
Toki rintamaito hakkaa korvikemaidon, mutta rintamaito on ihan samaa tavaraa annostellaan se sitten pullosta taikka suoraan tissistä. Imettäminen ei ole se oleellisin tekijä, vaan maidon laatu. Kuten sanottu: järjestelykysymyksiä.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tästä ketjusta huomaa, että kouluihin tarvittaisiin pikaisesti opetusta parisuhteesta ja perhe-elämästä. Millaista elämää lapsuuskodissanne elettiin. - Kympin Nainen
teoria ja käytäntö kirjoitti:
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tästä ketjusta huomaa, että kouluihin tarvittaisiin pikaisesti opetusta parisuhteesta ja perhe-elämästä. Millaista elämää lapsuuskodissanne elettiin.Mitä vaikeaa on rintamaidon säilöön pumppaamisessa? Moni tekee sitä joka tapauksessa vaikka kotona olisikin jos äidin maidontuotanto ylittää vauvan maidontarpeen, tai esim. silloin jos vanhemmat haluavat lähteä leffaan tms. ja vauva annetaan hoitoon.
- teoria ja käytäntö
Kympin Nainen kirjoitti:
Mitä vaikeaa on rintamaidon säilöön pumppaamisessa? Moni tekee sitä joka tapauksessa vaikka kotona olisikin jos äidin maidontuotanto ylittää vauvan maidontarpeen, tai esim. silloin jos vanhemmat haluavat lähteä leffaan tms. ja vauva annetaan hoitoon.
Tarkoitin laajemmin lapsen kanssa elämistä. En vain rintamaidon varastointia. Mutta imettäminen on kyllä hyvin oleellinen tekijä vauvalle ja myös äidille.
Meinaan, että synnytys jo itsessään on sellainen temppu, että siinä voi tulla oma äiti mieleen. Ja monella tuleekin. Puhumattakaan siitä, kun rintojen nipukat alussa halkeaa ja vuotaa verta. Ja imettää pitäisi ja maitoa tulee ja vauva tahtoo. Siinä oman äidin tai terv.hoitajan rauhalliset neuvot ovat kullanarvoisia. Nykyään onneksi imettämiseen kannustetaan ja se onnistuu usein ensisynnyttäjältäkin.
Vauva ei ole muutenkaan uudenaikaistunut ajanmukaiseksi vaan on pikkuinen poikanen kuten mikä tahansa eläinlapsi. Tahtoo ihokosketusta ja kuulla äidin sydämen äänen. Sen tutun äänen, jonka kuuli jo kohdussa.
Kyllä lapsen kanssa palataan takaisin luontoon ja jos ei niitä lapsen tarpeita ymmärrä huomioida, niin ongelmia saattaa tulla lapsiparalle. - ökhvvcfljuhvf
Kympin Nainen kirjoitti:
Mitä vaikeaa on rintamaidon säilöön pumppaamisessa? Moni tekee sitä joka tapauksessa vaikka kotona olisikin jos äidin maidontuotanto ylittää vauvan maidontarpeen, tai esim. silloin jos vanhemmat haluavat lähteä leffaan tms. ja vauva annetaan hoitoon.
Kaikilta se ei vain onnistu. Maito ei tule pumpulla ulos, vaan hommaan tarvitaan vauva. Se on hyvin yksilöllistä, koska imettäminen on myös henkistä hommaa.
Olet varmaan kuullut tarinoita imettäviltä naisilta, kuinka vauvan ajatteleminen sai maidon valumaan? Se onkin sitten kinkkisempi juttu, kun pumpun kanssa ryhtyy meditoimaan.
Näin on minulle kerrottu.
Tietty olen kuullut niitäkin juttuja, joille kaikki on kovin helppoa. - Kympin Nainen
teoria ja käytäntö kirjoitti:
Tarkoitin laajemmin lapsen kanssa elämistä. En vain rintamaidon varastointia. Mutta imettäminen on kyllä hyvin oleellinen tekijä vauvalle ja myös äidille.
Meinaan, että synnytys jo itsessään on sellainen temppu, että siinä voi tulla oma äiti mieleen. Ja monella tuleekin. Puhumattakaan siitä, kun rintojen nipukat alussa halkeaa ja vuotaa verta. Ja imettää pitäisi ja maitoa tulee ja vauva tahtoo. Siinä oman äidin tai terv.hoitajan rauhalliset neuvot ovat kullanarvoisia. Nykyään onneksi imettämiseen kannustetaan ja se onnistuu usein ensisynnyttäjältäkin.
Vauva ei ole muutenkaan uudenaikaistunut ajanmukaiseksi vaan on pikkuinen poikanen kuten mikä tahansa eläinlapsi. Tahtoo ihokosketusta ja kuulla äidin sydämen äänen. Sen tutun äänen, jonka kuuli jo kohdussa.
Kyllä lapsen kanssa palataan takaisin luontoon ja jos ei niitä lapsen tarpeita ymmärrä huomioida, niin ongelmia saattaa tulla lapsiparalle.Okei. Jos katsot keskustelua hieman takaisinpäin, niin huomaat, että alun perin sinun ainoa perustelusi imettämiselle oli vastustuskyvyn kehittyminen.
Nyt viet keskustelua jo ihan muihin asioihin. Joo, mies ei synnyttää voi, mutta kaiken muun lapsen hoitoon liittyvän mieskin voi tehdä. Äidillä on toki hyvin tärkeä rooli lapselle - ja tätä en ole missään vaiheessa kiistänytkään - mutta isällä voi olla ihan yhtä tärkeä rooli. Mitä enemmän isä on mukana vauvan hoidossa, ja mitä aikaisemmin isän osallistuminen alkaa, sitä syvempi on lapsen yhteys myös isään. Tämä yhteys ei ole millään tavoin äidiltä pois, vaan ne täydentävät toinen toisiaan.
Imettämisessä yksi tärkeä tekijä on läheisyys, ja kuten sanoitkin, vauva tunnistaa äidin sydämen lyönnit ja tuoksun. Mutta tuon läheisyyden tarpeen voi täyttää myös isä. Isän syli voi olla ihan yhtä lämmin kuin äidin. Tutkimuksissa on todettu, että vauva oppii tunnistamaan myös isän sydämenlyönnit ja tuoksun. Eli myös isä pystyy huomioimaan kaikki nämä vauvan tarpeet. Molempien vanhempien aktiivinen ja varhainen osallistuminen lapsen kasvatukseen on myös todettu ennustavan lapsen parempaa turvallisuuden tunnetta, itsetuntoa sekä muita lapsen onnellisuutta ja menestymistä edesauttavia tekijöitä. Mm. näistä syistä isien osallistumista on rohkaistu mm. isyysvapaamahdollisuudella.
Sanot ettei vauva ole ajanmukaistunut. Se on ihan totta, koska evoluutiolle ei ole ollut tarvetta. Iän kaiken vauvoista ovat (äidin ohella) huolehtineet muutkin kuin äidit, esim. isoäidit tai muut heimon jäsenet. - teoria ja käytäntö
Kympin Nainen kirjoitti:
Okei. Jos katsot keskustelua hieman takaisinpäin, niin huomaat, että alun perin sinun ainoa perustelusi imettämiselle oli vastustuskyvyn kehittyminen.
Nyt viet keskustelua jo ihan muihin asioihin. Joo, mies ei synnyttää voi, mutta kaiken muun lapsen hoitoon liittyvän mieskin voi tehdä. Äidillä on toki hyvin tärkeä rooli lapselle - ja tätä en ole missään vaiheessa kiistänytkään - mutta isällä voi olla ihan yhtä tärkeä rooli. Mitä enemmän isä on mukana vauvan hoidossa, ja mitä aikaisemmin isän osallistuminen alkaa, sitä syvempi on lapsen yhteys myös isään. Tämä yhteys ei ole millään tavoin äidiltä pois, vaan ne täydentävät toinen toisiaan.
Imettämisessä yksi tärkeä tekijä on läheisyys, ja kuten sanoitkin, vauva tunnistaa äidin sydämen lyönnit ja tuoksun. Mutta tuon läheisyyden tarpeen voi täyttää myös isä. Isän syli voi olla ihan yhtä lämmin kuin äidin. Tutkimuksissa on todettu, että vauva oppii tunnistamaan myös isän sydämenlyönnit ja tuoksun. Eli myös isä pystyy huomioimaan kaikki nämä vauvan tarpeet. Molempien vanhempien aktiivinen ja varhainen osallistuminen lapsen kasvatukseen on myös todettu ennustavan lapsen parempaa turvallisuuden tunnetta, itsetuntoa sekä muita lapsen onnellisuutta ja menestymistä edesauttavia tekijöitä. Mm. näistä syistä isien osallistumista on rohkaistu mm. isyysvapaamahdollisuudella.
Sanot ettei vauva ole ajanmukaistunut. Se on ihan totta, koska evoluutiolle ei ole ollut tarvetta. Iän kaiken vauvoista ovat (äidin ohella) huolehtineet muutkin kuin äidit, esim. isoäidit tai muut heimon jäsenet.@Kympin Nainen
alun perin sinun ainoa perustelusi imettämiselle oli vastustuskyvyn kehittyminen.
Se oli nimimerkki "sanon vain tämän", joka noin perusteli ja hän todella sanoinkin vain tämän.
Minä olen minä.
Isän roolin korostaminen ja isien mahdollisuus olla jo vauvan kanssa on erinomaista nykyajassa. Isällä on erilainen rooli vauvalle kuin äidillä Äiti on aina äiti ja äiti on tissi. - Kympin Nainen
ökhvvcfljuhvf kirjoitti:
Kaikilta se ei vain onnistu. Maito ei tule pumpulla ulos, vaan hommaan tarvitaan vauva. Se on hyvin yksilöllistä, koska imettäminen on myös henkistä hommaa.
Olet varmaan kuullut tarinoita imettäviltä naisilta, kuinka vauvan ajatteleminen sai maidon valumaan? Se onkin sitten kinkkisempi juttu, kun pumpun kanssa ryhtyy meditoimaan.
Näin on minulle kerrottu.
Tietty olen kuullut niitäkin juttuja, joille kaikki on kovin helppoa.Niin, tuo nyt on vähän kuin ajattelisi, ettei voi sanoa, että auto on yksi potentiaalinen kulkuneuvo, koska auto voi mennä rikki. Ei ehkä kovin hyvä vertaus, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Aina voi tulla mutkia matkaan, on asia sitten mikä tahansa.
Mutta otetaan hypoteettinen esimerkki: isä on lakisääteisellä isyysvapaalla. Äiti ei ole pystynyt ennen töihin lähtöään pumppaamaan maitoa säilöön. Noh, perheellä on useampi vaihtoehto: isä voi tulla vauvan kanssa käymään äidin työpaikalla tai äiti voi käväistä kotona imettämässä. Turha sanoa että nämä ovat teoreettisia vaihtoehtoja, koska tiedän yhden pariskunnan näin toimineen. Mutta jos nuo edellä mainitut eivät onnistu, voi isä antaa vauvalle korviketta. Jos vauva saa enimmäkseen rintamaitoa, korvikemaidon antaminen silloin tällöin ei ole ongelma vaan vauvan vastustuskyky kehittyy normaalisti. (ja btw: ihan terveitä lapsia on kasvatettu myös kokonaan korvikemaidolla, tuttavapiirissä tämmöinen urheilijapoika, joka sai vauvana korvikemaitoa koska äiti ei pystynyt terveydellisistä syistä imettämään ja poika on ollut koko ikänsä terve kuin pukki)
Eli jos tulee ongelmia, ne ratkotaan. Tarvittaessa otetaan plan B.
Mutta tämä keskustelu on mennyt nyt kovin kauas alkuperäisestä. Minun pointtini oli sanoa, että eri ihmisillä ja eri perheillä ratkaisut voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksikään niistä ei ole toinen toista huonompi tai parempi, vaan oikea juuri sille perheelle. - Kympin Nainen
teoria ja käytäntö kirjoitti:
@Kympin Nainen
alun perin sinun ainoa perustelusi imettämiselle oli vastustuskyvyn kehittyminen.
Se oli nimimerkki "sanon vain tämän", joka noin perusteli ja hän todella sanoinkin vain tämän.
Minä olen minä.
Isän roolin korostaminen ja isien mahdollisuus olla jo vauvan kanssa on erinomaista nykyajassa. Isällä on erilainen rooli vauvalle kuin äidillä Äiti on aina äiti ja äiti on tissi.Ok, sori jos sekoitin kirjoittajat.
Minusta on hyvä asia, että perinteisiä sukupuolirooleja on lavennettu ja sitä kautta kaikilla on suurempi vapaus tehdä asioita, jotka itsestä tärkeiltä tuntuvat. Jokainen siis tyylillään. Totta kai lapsen parasta vanhempien pitää aina ajatella, mutta lapsen parhaaseen on monta reittiä. Yksi tärkeä tekijä on myös äidin ja isän onnellisuus ja sen vaikutus lapseen. Onnelliset ja rakastavat vanhemmat yleensä kasvattavat onnellisia lapsia. - teoria ja käytäntö
Kympin Nainen kirjoitti:
Ok, sori jos sekoitin kirjoittajat.
Minusta on hyvä asia, että perinteisiä sukupuolirooleja on lavennettu ja sitä kautta kaikilla on suurempi vapaus tehdä asioita, jotka itsestä tärkeiltä tuntuvat. Jokainen siis tyylillään. Totta kai lapsen parasta vanhempien pitää aina ajatella, mutta lapsen parhaaseen on monta reittiä. Yksi tärkeä tekijä on myös äidin ja isän onnellisuus ja sen vaikutus lapseen. Onnelliset ja rakastavat vanhemmat yleensä kasvattavat onnellisia lapsia.Niin juuri. Vanhempien välinen suhde on lapsen koti.
Lapsen hoito ja kasvattaminen on luovaa toimintaa. - hahahahhahhheeehh
Kympin Nainen kirjoitti:
Niin, tuo nyt on vähän kuin ajattelisi, ettei voi sanoa, että auto on yksi potentiaalinen kulkuneuvo, koska auto voi mennä rikki. Ei ehkä kovin hyvä vertaus, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Aina voi tulla mutkia matkaan, on asia sitten mikä tahansa.
Mutta otetaan hypoteettinen esimerkki: isä on lakisääteisellä isyysvapaalla. Äiti ei ole pystynyt ennen töihin lähtöään pumppaamaan maitoa säilöön. Noh, perheellä on useampi vaihtoehto: isä voi tulla vauvan kanssa käymään äidin työpaikalla tai äiti voi käväistä kotona imettämässä. Turha sanoa että nämä ovat teoreettisia vaihtoehtoja, koska tiedän yhden pariskunnan näin toimineen. Mutta jos nuo edellä mainitut eivät onnistu, voi isä antaa vauvalle korviketta. Jos vauva saa enimmäkseen rintamaitoa, korvikemaidon antaminen silloin tällöin ei ole ongelma vaan vauvan vastustuskyky kehittyy normaalisti. (ja btw: ihan terveitä lapsia on kasvatettu myös kokonaan korvikemaidolla, tuttavapiirissä tämmöinen urheilijapoika, joka sai vauvana korvikemaitoa koska äiti ei pystynyt terveydellisistä syistä imettämään ja poika on ollut koko ikänsä terve kuin pukki)
Eli jos tulee ongelmia, ne ratkotaan. Tarvittaessa otetaan plan B.
Mutta tämä keskustelu on mennyt nyt kovin kauas alkuperäisestä. Minun pointtini oli sanoa, että eri ihmisillä ja eri perheillä ratkaisut voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksikään niistä ei ole toinen toista huonompi tai parempi, vaan oikea juuri sille perheelle.Ja joillekin siunaantuu sellainen vauva, joka ei huoli pulloruokaa missään muodossa. Sellaiset vauvat ovat ns. tissivauvoja, eikä ole olemassa vaihtoehto B:tä.
Mutta joka tapauksessa, pariskunnille pitäisi opettaa yhteiseen hiileen puhaltamista rankkoinakin aikoina.
Kyllä kaikki vauvat jossain vaiheessa lopettavat tissin syönnin.
- Selitäpä nyt
Kuinka monta prosenttia miesten itsenäisyydestä soisit naisille, jotteivät he pääsisi olemaan liian itsenäisiä?
- asdf7654
Olen mies, inhoan perinteisiä sukupuolirooleja ja parisuhteita joissa minut yritetään pakottaa jonkinlaisen perheen pään rooliin. Mielestäni paras parisuhde on kaksi itsenäistä ihmistä yhdessä. Kumpikaan ei tarvitse toista mihinkään mutta haluaa olla toisen kanssa.
Hyvä keskustelu!
Omalla kohdallani kyseeseen voisi tulla enää sellainen suhde, jossa molemmat pitävät omat asuntonsa ja tapaamiset ajoittuvat pääsääntöisesti viikonloppuihin ja lomille. Mutta olenkin eri tilanteessa kuin monet muut täällä, kun olen lapseni jo tehnyt ja aikuiseksi saanut ja nyt on parhaat vuodet työelämässä meneillään. Uraohjus en silti ole, en pyri johtotehtäviin koska hallinnolliset tehtävät eivät kiinnosta minua, tavoitteeni on kehittyä "horisontaalisesti" eli oman alani erityisasiantuntijaksi.
Suhde toimisi parhaiten samanlaisen miehen kanssa eli että hänkin olisi työelämässä, viihtyisi siellä, haluaisi kehittyä ja pitäisi työtä ylipäänsä tärkeänä. Ja olisi sen verran menevä itsekin, ettei kaipaisi joka iltaisia tapaamisia.- Valitettavasti näin
Perinteinen suomalainen kylmä kalkkuna.
Ei sydäntä, ei rakkautta.
- -M-
Suomalainen nainen on maailman parhaimpia juuri itsenäisyytensä ansiosta. Ainoa haittapuoli siinä on se että kriteerit miestä kohtaan muuttuvat hyvinkin ennalta-arvaamattomiksi kun käytännön asioiden takia ei miestä tarvitse ottaa.
Itse haluaisin vähän kliseisenkin pohjoismaisen roolijaon jossa oltaisiin hyvin tasa-arvoisia ja mikäli käytännössä jotain rooleja olisi, niin ne eivät olisi mitään kiveen hakattuja. En todellakaan sano näin naisia miellyttääkseni sillä suurin osa naisista kaipaisi luultavasti perinteisempää tyyliä. - niin...?
Mitä pahaa yksin pärjäämisessä ts. parisuhteetta pärjäämisessä on?
Ennen kuin kirkko alkoi painostaa ihmisiä naimisiin 1100-1200-luvulla, jopa 30-40 % aikuisväestöstä oli naimattomia. Naimattomuudesta seurasi syntyvyyden lasku, joka varmaan näkyi kirkon kassassa.- erkki-täti
Naimattomia ja naimattomia...
Kyllä ennen kirkkoakin nimenomaan mentiin yhteen ja perustettiin perheitä. Toki samassa taloudessa asusteli monta sukupolvea, ja nainen oli se, joka muutti "miehelään".
Ja silloin lisäännyttiin myös ilman miehelään muuttoa, eikä se ollut sellainen stigma, mikä se on ollut esim. vielä viime vuosisadan puolessa välissä. - ....
erkki-täti kirjoitti:
Naimattomia ja naimattomia...
Kyllä ennen kirkkoakin nimenomaan mentiin yhteen ja perustettiin perheitä. Toki samassa taloudessa asusteli monta sukupolvea, ja nainen oli se, joka muutti "miehelään".
Ja silloin lisäännyttiin myös ilman miehelään muuttoa, eikä se ollut sellainen stigma, mikä se on ollut esim. vielä viime vuosisadan puolessa välissä.Tuolta netin lukion historian opintojen materiaaleista luin, että naimisiin/"miehelään" mentiin suht myöhään (syy korkeaan naimattomuuteen?). Kirkon vaikutuksesta alettiin naittamaan jo lapsia. Järjestetyissä avioliitoissa ei ollut tavatonta, että naiset etsivät hellyyttä avioliiton ulkopuolelta - papeilta ja munkeilta.
- miksiköhän on sinkku
ihmettelen kun lukee toisia viestejä esim voidaan asua eri kämpissä ei haluta nähdä toista kuin kerran pari viikossa mitä seurustelua tuo on itse haluan tulevan naiseni kanssa juoda aamu kahvit aina yhdessäja jos itse olisin naisen kanssa joka haluaa tavata vain silloin tällöin niin etsisin itselleni uutta naista tosiaan haluan aamu päivä iltasuukkoja ja haleja ja seksiä joka päivä
- 5+8
Naisen pärjään hyvin yksin, mulla on tarpeeksi tuloja, osaan miltei kaikki itse, pystyn ja kykenen haluttaessa hoitaa kaiken itse. Ainoa mitä mies voi tajota on läheisyys, turva, tunteet, rakkaus, perhe, lapset jne.
Suhteessa haluan olla nainen, joka hoitaa kodin, lapset, ja mies olisi se joka hoitaa sen taloudellisen puolen. Jos olisi mahdollista jäisi kokonaan pois työelämästä, mutta se on toki riippuva siitä mitkä ovat miehen tulot ja pystyykö elättämään perhettä siinä tapauksessa. Töitäkin voin tehdä valittamatta, koska ei ole reilua että vain toinen vastuussa taloudellisesti.
Vaikka saan tarpeeksi tuloja itse, en ottaisin miestä jota joutuisin elättää, joka olisi liian pihi tai saita. En välitä rahasta joten en koskaan haluaisin joutua riitelemään tai selvittelemään välit rahoista. Yksikin sellainen riita niin mies kyllä saa häipyä. Jokaisella on ne tietyt omat arvot ja periaatteet, jokainen pari elää omien sääntöjen mukaan. Toiset jakaa kaikki keskenään, toiset pitävät tiukasti oma omanaan. - bvccbnnnbvvvnnbvvbnn
Miehisyyden/naiseuden määrä heteroparisuhteessa on suht vakio, ennen miehet olivat miehiä ja naiset naisia kun nykyään miehet nössööntyvät ja naiset kovistuvat.
- neiti ruiskukka
Kiitos kaikille vastauksista. Mielenkiintoista keskustelua syntyi.
Heitetäänpä ilmoille vielä tällainen kysymys. Jos saisit lapsen ja teillä olisi kumppanisi kanssa yhtä hyvin palkatut työt ja toisen olisi tarkoitus jäädä kotiin lapsen kanssa niin haluaisitko itse mennä töihin vai jäädä kotiin?Vastaan, vaikka kysymys ei enää kohdallani tule ajankohtaiseksi.
Tekisin edelleen samoin kuin exäni kanssa tehtiin: ensimmäiset puolitoista vuotta olisin kotona lapsen kanssa, mahdollisuuksien mukaan hankkisin pieniä sivutuloja etätyötä tekemällä. Sen jälkeen menisin osa-aikatyöhön illoiksi ja viikonlopuiksi, jotta lapsi voisi aloittaa pehmeästi hoitopaikassa (pari tuntia iltapäivällä) ja iltaisin isällä olisi tilaisuus hoitaa lasta. Kolmevuotiaana lapsi olisi valmis selviämään kokopäivähoidossa, jolloin molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä.
Mutta jos tuollaista vaihtoehtoa ei olisi vaan jommankumman olisi pakko jäädä kotiin, niin minä en haluaisi olla se. Minulle sopisi, että olen nuo ekat puolitoista, max kaksi vuotta kotona, ja sen jälkeen palaisin töihin ja isä jäisi kotiin. Tulojen pitäisi sitten olla niin hyvät, että niillä paitsi elätettäisiin koko perhe niin maksettaisiin kotona olevalle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta.- Valitettavasti näin
helka kirjoitti:
Vastaan, vaikka kysymys ei enää kohdallani tule ajankohtaiseksi.
Tekisin edelleen samoin kuin exäni kanssa tehtiin: ensimmäiset puolitoista vuotta olisin kotona lapsen kanssa, mahdollisuuksien mukaan hankkisin pieniä sivutuloja etätyötä tekemällä. Sen jälkeen menisin osa-aikatyöhön illoiksi ja viikonlopuiksi, jotta lapsi voisi aloittaa pehmeästi hoitopaikassa (pari tuntia iltapäivällä) ja iltaisin isällä olisi tilaisuus hoitaa lasta. Kolmevuotiaana lapsi olisi valmis selviämään kokopäivähoidossa, jolloin molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä.
Mutta jos tuollaista vaihtoehtoa ei olisi vaan jommankumman olisi pakko jäädä kotiin, niin minä en haluaisi olla se. Minulle sopisi, että olen nuo ekat puolitoista, max kaksi vuotta kotona, ja sen jälkeen palaisin töihin ja isä jäisi kotiin. Tulojen pitäisi sitten olla niin hyvät, että niillä paitsi elätettäisiin koko perhe niin maksettaisiin kotona olevalle myös vapaaehtoista eläkevakuutusta.Kuka sinun lapsen kanssa haluaisi jäädä kotiin?
Sääliksi käy sitä isää ja miestä.
- Valitettavasti näin
EI, vaan suomalaiset naiset ovat kopeita, empatiakyvyttömiä (paitsi pennut ja eläimet), kylmiä kalkkunoita.
Ei ole mitään tekemistä itsenäisyyden tai itsekseen pärjäämisen kanssa.
Aivan kuten AP kertoo aloituksessa niin naisten ajatukset ovat siten että he etsivät miehistä hyötyä jollakin asteella kuten taloudellista tai teknistä taitoa.
Missään ei puhuta välittämisestä, kokemusten jakamisesta ja RAKASTAMISESTA.
Suomalaiset naiset EIVÄT OSAA RAKASTAA.- Valitettavasti näin
Aloituksessa oli myös selvästi kerrottu että se on taas miesten vika siten että miehille tulee tunne ettei heillä ole naisille tarjottavaa koska naiset "pärjäävät" niin hyvin.
Ajatuksena että ihminen pärjää niin hyvin yksin ettei tarvitse muita on RAKKAUDESTA puhuttaessa kuolleena syntynyt.
Mutta suomalaiset naiset ovat joko helppoja lorttoja tai kylmiä kalkkunoita.
Se lämmin välittävä naistyyppi on Suomesta kuolemassa sukupuuttoon. Sekin sukupolvi kyllä pärjäsi yksin jopa paremmin kuin nykysuominaispullamössösukupolvi, mutta osasi rakastaa.
- Iksinkku M
"Ovatko suomalaiset naiset jo liiankinitsenäisiä? Tuli mieleen tuosta suomalaisten naisten ulkomaille lähettämisketjusta."
Vastaan kun kerran sen ulkomaille lähettämis -ketjun avasin ja joo, kyllä ne taitaa olla mutta en minä nyt niinkään näkisi ettei naiset olisi olleet itsenäisiä ennenkin, he vaan oli itsenäisiä naisellisemmassa roolissa.
"Tuntuuko miehistä, että heillä ei ole mitään tarjottavaa naisille tai suhteeseen? Ovatko naiset jo liiankin hyvin yksin pärjääviä?"
No ei minusta ainakaan siltä tunnu vaan enemmänkin siltä ettei nykypäivän naisilla ole kovinkaan kummoisesti tarjottavaa miehelle seksiä lukuunottamatta, kaikki jutut mitä nykynainen viitsii tehdä taloudessa pystyy ja joutuu mieskin tekemään.
Tämän päivän lapset käy vähän sääliksi, ne riepotetaan pienestä pitäen päivähoitoon kun kumpikin vanhempi luo uraa eikä ne ikinä haista kohoavan pullataikinan tuoksua:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kohoava_pullataikina_ja_muut_katoamassa_olevat_tuoksut_ikavoitko_jo_naita
Ja sitten kun ne vähän kasvaa eivätkä ole enää suloisia ja ahdistuneet ura-vanhemmatkin eroaa tahtoo ne päästä niistä lapsista eroon uusperhevirityksissään:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288725382274.html
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031668- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63859
- 61835