Ebola on kirous, hallituksen juoni, maahantuotu sairaus, jota tartutetaan tahallaan.
Länsi-Afrikassa leviävästä tappavasta verenvuotokuumeesta liikkuu Liberiassa tartunta-alueella työskennelleen Tiina Saarikosken mukaan paljon ennakko- ja epäluuloja. Suurin vaikeus epidemian pysäyttämiseksi onkin Saarikosken mukaan juuri oikean tiedon levittäminen. Lisäksi ihmiset pitää saada uskomaan ja luottamaan oikeaan tietoon.
Saarikoski työskenteli Liberiassa Ebola-alueella kuukauden ajan huhti-toukokuussa, jolloin maassa alkoi esiintyä tartuntoja. Tilanteeseen haluttiin vastata kansainvälisesti nopeasti.
Mainos (uutinen jatkuu alla)
– Silloin näyttikin siltä, että tilanne rauhoittuu. Uusia tapauksia ei tullut kolmeen viikkoon, ja ehdimme jo huokaista hieman helpotuksesta. Tilanne näytti olevan hallinnassa. Näinhän ei kuitenkaan käynyt.
Saarikosken lähdettyä Liberiasta toukokuun lopulla tapauksia alkoi tulla enemmän ja rajummin, ja epidemia levisi myös maan pääkaupunkiin Monroviaan.
"En pelännyt lainkaan"
Samaan aikaan, kun Saarikoski työskenteli Liberiassa, työskenteli eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja Leena Railimo-Saares Guineassa. Railimo-Saares kertoo lähteneensä Guineaan Punaisen Ristin pyynnöstä. Työskentely tartunta-alueella ei pelottanut häntä lainkaan.
– Ei Ebola tartu ilman välityksellä, eikä puheesta tai katseesta, vaan kosketuksesta. Tiesin, miten suojautua.
Railimo-Saares kertoo lähteneensä matkaan kassi täynnä suojavaatteita, joita ei lopulta työssään tarvinnut. Hänen mukaansa ihmiset ymmärtävät Guineassa taudin vakavuuden, mutta sulkevat sen mielestään.
Länsi-Afrikassa leviävästä tappavasta verenvuotokuumeesta liikkuu Liberiassa tartunta-alueella työskennelleen Tiina Saarikosken mukaan paljon ennakko- ja epäluuloja. Suurin vaikeus epidemian pysäyttämiseksi onkin Saarikosken mukaan juuri oikean tiedon levittäminen. Lisäksi ihmiset pitää saada uskomaan ja luottamaan oikeaan tietoon.
Saarikoski työskenteli Liberiassa Ebola-alueella kuukauden ajan huhti-toukokuussa, jolloin maassa alkoi esiintyä tartuntoja. Tilanteeseen haluttiin vastata kansainvälisesti nopeasti.
Mainos (uutinen jatkuu alla)
– Silloin näyttikin siltä, että tilanne rauhoittuu. Uusia tapauksia ei tullut kolmeen viikkoon, ja ehdimme jo huokaista hieman helpotuksesta. Tilanne näytti olevan hallinnassa. Näinhän ei kuitenkaan käynyt.
Saarikosken lähdettyä Liberiasta toukokuun lopulla tapauksia alkoi tulla enemmän ja rajummin, ja epidemia levisi myös maan pääkaupunkiin Monroviaan.
"En pelännyt lainkaan"
Samaan aikaan, kun Saarikoski työskenteli Liberiassa, työskenteli eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja Leena Railimo-Saares Guineassa. Railimo-Saares kertoo lähteneensä Guineaan Punaisen Ristin pyynnöstä. Työskentely tartunta-alueella ei pelottanut häntä lainkaan.
– Ei Ebola tartu ilman välityksellä, eikä puheesta tai katseesta, vaan kosketuksesta. Tiesin, miten suojautua.
Railimo-Saares kertoo lähteneensä matkaan kassi täynnä suojavaatteita, joita ei lopulta työssään tarvinnut. Hänen mukaansa ihmiset ymmärtävät Guineassa taudin vakavuuden, mutta sulkevat sen mielestään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.