terveet lapset, mahdollinen alkava parisuhde jossa molemmilla tunteet täysillä mukana, katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja opiskelut kunnossa. Miks mulla on silti paha olla? nyt on uuden vuoden aatto ja mä voisin itkeä, olen niin yksin...
mikä mättää mun elämässä???
maracatti
6635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei maracatti.
Näkisin tilanteesi silleen, että vaikka sinulla on ulkoiset puitteet hyvin, niin henkisien tarpeiden alueella ongelmia.
Ihminen ei tosiaankaan elä vain ulkoisista puitteista eivätkä nämä puitteet vielä te ihmistä onelliseksi eikä elämää rikkaaksi. Jokaisella meillä on omat henkiset tarpeemme. "Olla hyväksytty", "olla rakastettu", "olla tarpeellinen", "turvallisuustarve" ym ovat niitä tekijöitä, joiden täyttymys antaa meille innoituksen elää ja henkisiä voimavaroja elämän haasteista selvitäksemme, mutta siihen, mistä itsekukin täyttymyksen näihin tarpeisiinsa löytää, e n osaa vastata. Itsekin kun olen ikuinen etsijä ja maailman yksinäisin kaveri.
Noin mäkin olen tän asian funtsinut. mulla on just ero takana ja sen takia kai masentaa... emmä tiiä, tää on varmaan vaan tilapäinen mielenhäiriö tai jotain, kun pääsis vaan nukkumaan...
tuo avioerojuttu selittää paljossa mielialaasi. Ne kun eivät yleensä ole henkisesti helppoja juttuja olipa syy mikä tahansa. Vaatii oman aikansa, että näistä kuvioista pääsee seville vesille ja rakentamaan uutta elämää ja näihin murroksiin liittyy aina omat kriisinsä. En kuitenkaan puhuisi mistään mielenhäiriöstä. Kysymys on enemmänkin ihmisen normaaleista reaktioista, joita kuka tahansa asemassasi kokisi. Jotkut hyvinkin voimakkaasti ja tilannettasi auttaa paljossa se, että pystyisit kiinnittämään ajatuksesi tulevaisuuteen. Aikaan, joloin kaikki on taas hyvin.
Hyvää jatkoa sinulle tv Leksa
Sulla on kaikki ja silti sulla ei ole mitään. Pöh. Lapsia ja opiskelut, olet ilmeisesti vielä terve. Älä ihminen valita!
Et tiedä mitä on todellinen yksinäisyys, jos kirjoitat sen noin "mulla on kaikki muttei mitään". Yltäkylläisen turpoamista.
Ei toisen pahaa oloa saa vähätellä. Luulisin, että olet jnkv masentunut erosi jälkeen. Mä olen itse elämäni just elämäni kamalimman vuoden, kaikkea inhottavaa on takana. Jo aikaisemmin pitkä avioliittoni loppui, jäin murrosikäisten kanssa taisteleman jokaisesta pennistä. Vanhempieni sairastelu on ahdistanut koko vuoden. Itselläni epäiltiin vakavaa sairautta ja juoksin tutkimuksissa peläten pahinta. Minut irtisanotiin työstäni yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi. Ex-miehen terrori ja viha minua kohtaan on pelottanut ja ahdistanut. Läheisen ihmissuhteen puuttuminen on lisännyt surua. Yksi ystävä minulla on.Nyt vuosi on vaihtunut ja nyt kaiken pitäisi olla hyvin, mutta minä en voi vielä hyvin, olen ahdistunut, pelkään kaikenlaisia asioita, mutta annan itselleni nyt luvan tuntea näin, enhän ole mikään kone.
jokunen eriävä mielipide on tullut... kaikki ihan jees... jokaisellahan on vapaus omaan mielipiteeseensä, vai mitä? Mä olen ollut tässä vasta muutaman päivän varsinaisesti yksin, silti tuntuu siltä et olen kuitenkin enemmän parisuhdeihminen... onneks aurinko kuulemma paistaa risukasaankin joskus...