Miksi monella ateistilla näyttää olevan pakkomielle selvittää ja lokeroida jonkin elämänkatsomus syöttämällä mitä ihmeellisempiä uskontoja, teorioita ja valmiiksi määriteltyjä käsityksiä "uskosta"?
Miksi näillä palstoilla lähes jokaisen ateistin hermot menevät toistuvasti siksi, että he eivät voikaan tieteellisesti määritellä jonkun elämänkatsomusta?
Ateistit reuhaavat ja rähjäävät kaikille siitä, ettei saa tyrkyttää elämänkatsomustaan muille. Sitten kun ilmestyy joku, joka ei tyrkytä omaa elämänkatsomustaan muille, niin alkaa tolkuton tietojen lypsäminen tyyliin, että uskotko siihen vai uskotko tuohon vai uskotko mihinkään ja ladellaan uskontoja ja jumalia satamäärin vaihtoehdoiksi.
Miksi ateisteilta menee hermot, kun jonkun elämänkatsomus on sellainen, jota ateistit eivät voikaan lokeroida ja sitten alkaa esittämään "tieteellisiä" argumentteja kumotakseen elämänkatsomuksen oikeellisuuden?
Näyttää vahvasti siltä, että ateisteja pelottaa se, että he eivät voikaan argumentoida jonkun elämänkatsomusta tieteellisin keinoin nurin.
Se taas tarkoittaa vain yhtä asiaa. Ateisteja pelottaa se, etä heiltä jää jotain huomaamatta ja ymmärtämättä.
Ateistit tietävät että yksittäisen uskovaisen argumentit ja teesit voidaan aina kumota jollain tieteellisellä "menetelmällä" tai joukkovoimalla.
Korkeamman voiman olemassa olon kieltäminen ja kaataminen tieteen keinoin ei onnistu.
Ateistitkin tietävät sen alitajunnassaan ja se tuntuu pelottavan aika lailla, sillä mikä muu kuin pelko motivoi ateistit hyökkäämään niitä vastaan, jotka sanovat uskovansa johonkin ihmistä korkempaan voimaan
"Jumalan pelko on viisauden alku"- lause taitaa sittenkin pelottaa ateisteja, vaikka edes lauseen sisältöä ei missään määritellä tarkasti.
Sitä, mitä ei ole määritelty tieteellisesti ei voi myöskään kumota tieteellisesti.
MInulla ei ole mitään tarvetta tyrkyttää omaa elämänkatsomusta muille, enkä sitä aio edes kysyttäessä ryhtyä selvittämään.
Jokainen muodostakoon itselleen oman elämänkatsomuksensa. Minun tehtäväni ei ole tyrkyttää omia omia elämänkatsomusasioitani muille.
Tuo periaate on osa omaa elämänkatsomustani ja se tekee mahdottomaksi määritellä muille tai muiden toimesta minun elämänkatsomustani.
Minulla on hyvä ja turvallinen olo oman elämänkatsomukseni kanssa.
Ateisteilla ei sellaista oloa näytä olevan.
Kaipaavatko ateistit todella noin kovasti itselleen jotain turvallista ja kestävää elämänkatsomusta yrittämällä lukemattomin keinoin saada selville minun elämänkatsomustani?
Miksi ateisteilla on pakottava tarve saada selville jonkun elämänkatsomus, varsinkin sellaisen joka ei halua sitä muille tyrkyttää?
Ateistit meuhkaavat ettei saa tyrkyttää omaa elämänkatsomustaan muille ja kun he kohtaavat jonkun sellaisen joka ei tyrkytä, niin se ei kelpaa ateisteille.
Jos vaaditaan jotain ja sellaisen saa, niin miksi se ei kelpaa?
Siksikö ettei se ole ateistin oman elämänkatsomuksen mukainen?
Toimiiko ateisti siis oman tyrkyttämänsä ajatusmallin vastaisesti:
Pitää hyväksyä ateistin elämänkatsomus tai sitten sanoa ateistille ettei ole minkäänlaista elämänkatsomusta?
Niin tai näin, melkoista pakkovaltaa ja joukkovoimaa ateistit näyttävät käyttävän oman ideologiansa pakkosyötäämisen keinoina.
Miksi näillä palstoilla lähes jokaisen ateistin hermot menevät toistuvasti siksi, että he eivät voikaan tieteellisesti määritellä jonkun elämänkatsomusta?
Ateistit reuhaavat ja rähjäävät kaikille siitä, ettei saa tyrkyttää elämänkatsomustaan muille. Sitten kun ilmestyy joku, joka ei tyrkytä omaa elämänkatsomustaan muille, niin alkaa tolkuton tietojen lypsäminen tyyliin, että uskotko siihen vai uskotko tuohon vai uskotko mihinkään ja ladellaan uskontoja ja jumalia satamäärin vaihtoehdoiksi.
Miksi ateisteilta menee hermot, kun jonkun elämänkatsomus on sellainen, jota ateistit eivät voikaan lokeroida ja sitten alkaa esittämään "tieteellisiä" argumentteja kumotakseen elämänkatsomuksen oikeellisuuden?
Näyttää vahvasti siltä, että ateisteja pelottaa se, että he eivät voikaan argumentoida jonkun elämänkatsomusta tieteellisin keinoin nurin.
Se taas tarkoittaa vain yhtä asiaa. Ateisteja pelottaa se, etä heiltä jää jotain huomaamatta ja ymmärtämättä.
Ateistit tietävät että yksittäisen uskovaisen argumentit ja teesit voidaan aina kumota jollain tieteellisellä "menetelmällä" tai joukkovoimalla.
Korkeamman voiman olemassa olon kieltäminen ja kaataminen tieteen keinoin ei onnistu.
Ateistitkin tietävät sen alitajunnassaan ja se tuntuu pelottavan aika lailla, sillä mikä muu kuin pelko motivoi ateistit hyökkäämään niitä vastaan, jotka sanovat uskovansa johonkin ihmistä korkempaan voimaan
"Jumalan pelko on viisauden alku"- lause taitaa sittenkin pelottaa ateisteja, vaikka edes lauseen sisältöä ei missään määritellä tarkasti.
Sitä, mitä ei ole määritelty tieteellisesti ei voi myöskään kumota tieteellisesti.
MInulla ei ole mitään tarvetta tyrkyttää omaa elämänkatsomusta muille, enkä sitä aio edes kysyttäessä ryhtyä selvittämään.
Jokainen muodostakoon itselleen oman elämänkatsomuksensa. Minun tehtäväni ei ole tyrkyttää omia omia elämänkatsomusasioitani muille.
Tuo periaate on osa omaa elämänkatsomustani ja se tekee mahdottomaksi määritellä muille tai muiden toimesta minun elämänkatsomustani.
Minulla on hyvä ja turvallinen olo oman elämänkatsomukseni kanssa.
Ateisteilla ei sellaista oloa näytä olevan.
Kaipaavatko ateistit todella noin kovasti itselleen jotain turvallista ja kestävää elämänkatsomusta yrittämällä lukemattomin keinoin saada selville minun elämänkatsomustani?
Miksi ateisteilla on pakottava tarve saada selville jonkun elämänkatsomus, varsinkin sellaisen joka ei halua sitä muille tyrkyttää?
Ateistit meuhkaavat ettei saa tyrkyttää omaa elämänkatsomustaan muille ja kun he kohtaavat jonkun sellaisen joka ei tyrkytä, niin se ei kelpaa ateisteille.
Jos vaaditaan jotain ja sellaisen saa, niin miksi se ei kelpaa?
Siksikö ettei se ole ateistin oman elämänkatsomuksen mukainen?
Toimiiko ateisti siis oman tyrkyttämänsä ajatusmallin vastaisesti:
Pitää hyväksyä ateistin elämänkatsomus tai sitten sanoa ateistille ettei ole minkäänlaista elämänkatsomusta?
Niin tai näin, melkoista pakkovaltaa ja joukkovoimaa ateistit näyttävät käyttävän oman ideologiansa pakkosyötäämisen keinoina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lyhennän tuon niin, että sisältö ei muutu:
Asenteellista höpönlöpöä.
Eli todistit juuri ettet ymmärrä mitä sana ateisti tarkoittaa. Olisi sen voinut lyhyemminkin kirjoittaa ;)
''Ateistit meuhkaavat ettei saa tyrkyttää omaa elämänkatsomustaan muille ja kun he kohtaavat jonkun sellaisen joka ei tyrkytä, niin se ei kelpaa ateisteille.''
Esimerkki sellaisesta henkilöstä, kiitos.