oikeaoppisuus ja lakihenkisyys

Adventismin kulttiliikkeen hengellinen johtaja Ellen G. White selvästi opetti, että:
- lihansyöjät eivät pääse taivaaseen (1Testimonials, s. 187; CD, s. 380-381)
- kahvin ja teen juominen on syntiä (Evangelism, s. 266)
- rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydälläsi on voita, kananmunia tai lihaa (CD, s. 366)

Sapattikysymystä (ja ruokasääntöjä) pitää esillä Suomessa erityisesti seitsemännen päivän adventistit-niminen liike (joitain muitakin erittäin marginaalisia tahoja on).

1. Adventistien sapattiopista

Adventismissa sapattikäsky on nostettu pelkästä lauantaina lepäämisestä suorastaan eskatologisiin (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ratkaisevaksi ”kuuliaisuuden kokeeksi”, johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän apokalyptisessa lopputaistelussa. Ts. kuuluuko kristitty lopun ajan ”jäännöskansaan”, joka ”pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (Ilm. 14:12; adventistit soveltavat itseensä tämä jakeen ja väittävät Raamatun ennustaneen heidän liikkeensä tulemisen).

Adventistien tärkeimpiä oppeja sapatista ovat:

1) Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) sunnuntain pitäminen on ”antikristillistä ja pakanallista luopumusta” ja ”katolisen kirkon ylivallan merkki”
5) sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva ”viimeinen testi” lopun aikana (joka adventistien mukaan alkoi vuonna 1844)
6) ne, jotka tämän lopunajallisen ”kuuliaisuuden kokeen” aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen eli pedon merkin (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua.
7) Adventismin mukaan USA on ”väärä profeetta” (Ilm.13:11s.), joka laittaa täytäntöön ”antikristuksen” eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla. USA siis tulisi toimimaan katolisen kirkon liittolaisena ja sapatin pitäjät joutuisivat vainotuiksi toisten kristittyjen (= ”luopiokristittyjen”) ja valtiovallan taholta (Jumalan väliintulo sitten pelastaisi ”jäännöskansan” ihmeellisesti ja taivaalla näkyisi ”lain taulut” Jumalan tuomiopäivänä).

Sapatin pitämisen omaksumiseen adventismissa v. 1846 vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.
1)Joseph Bates (1792-1872; seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.
2) Liikkeen ”profeetan” tai kuten adventistit itse sanovat, ”Herran sanansaattajan” Ellen G. Whiten (k. 1915) hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn tauluja, neljännen käskyn (sapattikäskyn) kohdalla valo loisti ja osoitti Whiten mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.
Sitaatti adventistien uskon esittelystä alkuperäiskielellä koskien heidän sapattioppiaan:

“…[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God’s law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana ”tosiuskovien” ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa ”tiedon” suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )
Teos Early Writings on luettavissa vapaasti netissä tällä sivulla.

Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana ”oikea kristityt” (”jäännöksen” ja ”jäännöskansan” kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) ”luopiokristityistä” (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan ”koetuksessa”. Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan ”lopun ajan koetuksessa” ja ”kuuliaisuuden kokeessa”) pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).

Kiitos hyvästä kirjoituksesta veli.

Siunausta kyllä Jeesus on hyvä!

Laupias samarialainen -tarinasta olemme oppineet, että jokainen ihminen on lähimmäinen. Tämä on helposti pääteltävissä siitäkin, että joka ainoa yksilö on täsmälleen saman Voiman luomus, ja Luojalle juuri yhtä tärkeä. Uskonkysymysten yksityiskohtiin hirttäytyminen ja oman näkemyksen kiivas puolustaminen kuitenkin saavat ihmisen unohtamaan tämän, ja käyttäytymään kuin eri tavoin uskovat ja ajattelevat eivät olisikaan Jumalan vaan Saatanan luomuksia.

Gal. 5:14-15 Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.

On vain yksi Raamattu, vaikka sen pohjalta onkin saatu aikaan lukematon määrä keskenään erimielisiä seurakuntia. Näillä on tapana uskoa olevansa se ainoa oikea Kristuksen seurakunta, joita tunnetusti on vain yksi. Itse en voi uskoa että tällä todellisella Kristuksen pyhittämällä joukolla olisi mitään nimeä, vaan jokaisessa uskonnossa on niitä, jotka täyttävät Jumalan tahdon, sekä niitä jotka ainoastaan kuvittelevat näin tekevänsä.

Apt.t. 13:46-48 Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: "Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen. Herra on näet antanut meille tämän käskyn: -- Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka." Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon.

(HUOM. tulivat uskoon, eivät liittyneet jonkin uskontokunnan jäseniksi.)

Luuk. 13:29-30 Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä.


Kannattaa siis välttää oman käsityksensä julistamista muita paremmaksi. Totuuksia on kuitenkin vain yksi, eikä yksikään elävä ihminen voi olla varma siitä, että on tämän ymmärtänyt oikein.

Ef. 4:1-4 Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Hei-

Jumalan lain toinen puoli opettaa miten rakastaa Jumalaa ja miten rakastetaan lähimmäisiä. Jokainen Jumalan lain käsky toteuttaa tätä metodia Jumalan ja lähimmäisten rakastamisesta.
> Kyllä lepopäivään liittyy rakkauden vaikuttimet. Jeesus nuhteli ankarasti niitä jotka tekivät taakan lepopoäivästä: Päivän luonne on ilon ja levon päivä. Päivä fyysiselle ja henkiselle hengelliselle levolle jossa yksi päivä viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Kts. Jes 58:13-14.
Jos lepopäivä olisi ollut kunniassa ei olisi ainuttakaan epäjumalan palvelijaa eikä ainuttakaan bournoutia. Lepopäivänä tehdään monenlaista hyvää lähimmäisille ja päivä on Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan ja vastarakkautta Jumalaa kohtaan- Päivässä ei voi nähdä mitään väärää.

>>>>>>>>>>>>>>> Ei kenenkään pidä pitkin hampain väkipakolla lepopäivää viettää- Päivä on hengellinen- ja vaatti hengellisyyden pohjalle.

Päivä on omantunnon kysymys- Jokainen viettää ja menettelee käsi sydämellä Jumalan edessä päivänsä aina tietenkin ja vastaa itse siitä- Lepopäivä ei ole pakollinen vaan Jumalan rakkauskin ja valinnat tässä ovat aina rakkauden asioita.

Siunausta
jari laurila

' TINKERBALLS' KIRJOITTI MEILLE PIENOISEVANKELIUMIN !

Aloituksessa oli tärkeimmät jakeet seurakunnalle.
Oikeaoppisuus eli lakihenkisyys tekee meistä islamisteja tai ortodoksijuutalaisia, mutta rauha ja rakkaus tekee meistä Jumalan lapsia!

Matt. 5:9
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Gal. 5:6
Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. [1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]

Mutta meillä on kaikissa kirkoissa ja lohkoissa paljon lakihenkisyyttä ja meissä jokaisessa. Paavali tahtoo suorastaan yliampuvasti korostaa, että täytyykö meidän tehdä paljon syntiä, jotta sitten kokisimme saaneemme armahduksen ja vapautuksen lain sekä tuomion alta. Sillä joka paljon on anteeksi saanut, se paljon rakastaa.

Parempi tie kuin synnissä rypeminen ja Jumalan hermojen koetteleminen, on se että herkistymme. Silloin näemme syntisyytemme niin, ettei ole varaa toisia tuomita. Me olisimme syntisäkkejä ja llapsemme äpäriä, vaikka kuinka hurskastelisimme, jos ei JUMALA ITSE meitä pyhittäisi. Ei kuitenkaan ilman kuritusta! Nääs ...

Heprealaikirjeessä Apollos tai Barnamas tai kuka lie sen kirjoittanut, todetaan kurinalaisuudesta:

Hepr. 12:8
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

Itsensä kurittaminen ei tarkoita ei tarkoita luostarielämää, eikä sitä, että muistaa kaikki sadat käskyt, vaan että PYRKII olemaan Jumalan mielen mukainen ja kuolettaa itsekkyyttään ja ennenkaikkea ei kanna syyllisyyttä tahi kaunaa.

Ei siis kiilloteta omaa nahkaa vaan nähdään lähimmäisessä huomiota kaipaava Kristus. Ei meitä niinkään tekemisistä tuomita vaan tekemättä jättämisistä.

antti