Espoolaisessa Kirstin päiväkodissa monikulttuuriseen päiväkotiarkeen kuuluvat tulkit ja tukiviittomat
Lastentarhanopettaja Miia Salermoa naurattaa. Hymynkare nousee huulille, kun häneltä kysyy, miten monikulttuurisuus näkyy espoolaispäiväkodin arjessa.
"Ihan samanlaista meillä on kuin muissakin päiväkodeissa. Eletään aivan tavallista arkea", Salermo sanoo.
Salermon työpaikalla Kirstin päiväkodissa useampi kuin joka toinen lapsista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Kansallisuuksien kirjo yltää Venäjältä Filippiineille ja Somaliaan.
Vaikka Salermoa kysymys monikulttuurisuudesta naurattaa, huomaa ulkopuolinen, että lapsikatraassa arkityö vaatii moniosaamista.
Kun Lego-palikoilla leikkivät Maryama, Artur, Annabella ja Henrik pysähtyvät ihmettelemään kuvaajan kameran räpsymistä, kertoo Salermo kärsivällisesti, mistä välähdyksissä on kyse.
"Se on salama. Se sama juttu, minkä voi nähdä ukkosella taivaalla", hän sanoo rauhallisesti ja toistaa vielä. "Sa-la-ma."
"Salama!" Maryama hihkaisee perässä.
Seuraavassa hetkessä Artur kääntyy Salermon puoleen ja nostaa tämän katsottavaksi muovisen Lego-hahmon.
"Tarvitsetko apua?" Salermo kysyy, katsoo silmiin ja viittoo pojalle hymyillen. Vastaukseksi tulee iloinen pään pudistus.
Kirstin päiväkodissa aloittavista maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevista lapsista täysin ilman suomen kieltä on Salermon tuntuman mukaan noin puolet. Toiselta puolelta kieli sujuu vaihtelevasti, osalta huomattavankin hyvin. Heidän lisäkseen joukossa on liuta suomea äidinkielenään puhuvia lapsia.
"Vieraskielisten lasten määrä on kasvanut vajaassa parissakymmenessä vuodessa huimasti. Samalla menetelmien ja toimintatapojen kirjo on kasvanut", sanoo 18 vuotta Espoon varhaiskasvatuspalveluissa työskennellyt Salermo.
"Toisaalta Espoossakin on vielä päiväkoteja, joissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia lapsia on selvästi vähemmän."
Saman vahvistavat myös tilastot. Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että vieraskielisten lasten määrä pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien päiväkodeissa vaihtelee rajusti. Lähiöiden päiväkodeissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia saattaa olla jopa puolet, kun esimerkiksi Helsingin ytimessä, Kampinmalmin-Töölön ja Lauttasaaren alueilla vieraskielisten lasten osuus on kuusi prosenttia.
Aiemmin maahanmuuttajalasten määrälle päiväkotiryhmissä määriteltiin oma kiintiönsä. Vieraskielisistä lapsista myönnettiin myös ryhmäväljennystä, ja ryhmäkoot jäivät nykyistä pienemmiksi. Nykyisellään vieraskielisten lasten määrälle ei päiväkotiryhmissä ole rajoituksia, eikä niitä Salermon mielestä tarvitakaan. "Ainakaan monikulttuurisuuden vuoksi ryhmäkokoja ei tarvitse muuttaa", hän sanoo.
KATSO KOKO UUTINEN tästä:
http://www.hs.fi/kaupunki/Espoolaisp%C3%A4iv%C3%A4kodissa puhutaan 20 %C3%A4idinkielt%C3%A4 kulttuurieroista ei tehd%C3%A4 numeroa /a1408418451206
Mellunkylässä 37% päiväkotilapsista vieraskielisiä, Vantaan hakunilassa 29% ja Matinkylä-Olarissa 21,8%. Kaikki luvut linkissä paikkakunnittain.
Lastentarhanopettaja Miia Salermoa naurattaa. Hymynkare nousee huulille, kun häneltä kysyy, miten monikulttuurisuus näkyy espoolaispäiväkodin arjessa.
"Ihan samanlaista meillä on kuin muissakin päiväkodeissa. Eletään aivan tavallista arkea", Salermo sanoo.
Salermon työpaikalla Kirstin päiväkodissa useampi kuin joka toinen lapsista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Kansallisuuksien kirjo yltää Venäjältä Filippiineille ja Somaliaan.
Vaikka Salermoa kysymys monikulttuurisuudesta naurattaa, huomaa ulkopuolinen, että lapsikatraassa arkityö vaatii moniosaamista.
Kun Lego-palikoilla leikkivät Maryama, Artur, Annabella ja Henrik pysähtyvät ihmettelemään kuvaajan kameran räpsymistä, kertoo Salermo kärsivällisesti, mistä välähdyksissä on kyse.
"Se on salama. Se sama juttu, minkä voi nähdä ukkosella taivaalla", hän sanoo rauhallisesti ja toistaa vielä. "Sa-la-ma."
"Salama!" Maryama hihkaisee perässä.
Seuraavassa hetkessä Artur kääntyy Salermon puoleen ja nostaa tämän katsottavaksi muovisen Lego-hahmon.
"Tarvitsetko apua?" Salermo kysyy, katsoo silmiin ja viittoo pojalle hymyillen. Vastaukseksi tulee iloinen pään pudistus.
Kirstin päiväkodissa aloittavista maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevista lapsista täysin ilman suomen kieltä on Salermon tuntuman mukaan noin puolet. Toiselta puolelta kieli sujuu vaihtelevasti, osalta huomattavankin hyvin. Heidän lisäkseen joukossa on liuta suomea äidinkielenään puhuvia lapsia.
"Vieraskielisten lasten määrä on kasvanut vajaassa parissakymmenessä vuodessa huimasti. Samalla menetelmien ja toimintatapojen kirjo on kasvanut", sanoo 18 vuotta Espoon varhaiskasvatuspalveluissa työskennellyt Salermo.
"Toisaalta Espoossakin on vielä päiväkoteja, joissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia lapsia on selvästi vähemmän."
Saman vahvistavat myös tilastot. Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että vieraskielisten lasten määrä pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien päiväkodeissa vaihtelee rajusti. Lähiöiden päiväkodeissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia saattaa olla jopa puolet, kun esimerkiksi Helsingin ytimessä, Kampinmalmin-Töölön ja Lauttasaaren alueilla vieraskielisten lasten osuus on kuusi prosenttia.
Aiemmin maahanmuuttajalasten määrälle päiväkotiryhmissä määriteltiin oma kiintiönsä. Vieraskielisistä lapsista myönnettiin myös ryhmäväljennystä, ja ryhmäkoot jäivät nykyistä pienemmiksi. Nykyisellään vieraskielisten lasten määrälle ei päiväkotiryhmissä ole rajoituksia, eikä niitä Salermon mielestä tarvitakaan. "Ainakaan monikulttuurisuuden vuoksi ryhmäkokoja ei tarvitse muuttaa", hän sanoo.
KATSO KOKO UUTINEN tästä:
http://www.hs.fi/kaupunki/Espoolaisp%C3%A4iv%C3%A4kodissa puhutaan 20 %C3%A4idinkielt%C3%A4 kulttuurieroista ei tehd%C3%A4 numeroa /a1408418451206
Mellunkylässä 37% päiväkotilapsista vieraskielisiä, Vantaan hakunilassa 29% ja Matinkylä-Olarissa 21,8%. Kaikki luvut linkissä paikkakunnittain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä tuo pelleily maksa mitään
ja jos maksaa niin kyllä valtiolla ja kunnilla on varaa
valtion kassa on ihan täynnä rahaa ja sitä riittää jaettavaksi
kunnissa ihan solidaarisuuden vuoksi lomautetaan ihmisiä , ja virkistykseksi
"Suomen pitää ajaa omaa etuaan maahanmuuttopolitiikassaan, kehottaa kanadalainen imigraatiotutkija Howard Duncan. Humanitaaristen arvojen sijaan pitäisi painottaa taloudellista hyötyä, kuten Kanadassa tehdään."
Suomi pitää siis ajaa omaa etuaan. Mamuista pitää oikeasti olla taloudellista hyötyä. Jos ei ole, niin potku persuuksiin ja menolippu vaikka Ruotsiin.
Ruotsissa on jo tarpeeksi tukiin tottuneita hemmoteltuja suomalaisia maalaisia.
Terve nahjus.
Ei päivää ilman trollia.
Meille on kiistatonta hyötyä maahanmuutosta,me opimme ilmaisemaan tunteitamme ja
omakuvaamme kaikkien arvosteltaviksi,yleiseen jakeluun.Dobryj!