Mikä jumalissa on vikana?

Hesarissa on tuore kolumni, jossa sivutaan samoja aiheita, joista olen itse täällä kirjoittanut, joten olkaapa hyvä, jos tuosta jokin uusi ajatus tulee mieleen ja keskustelua saa tietenkin taas syntyä.

Jos olette samaa mieltä, saa olla, jos olette kirjoittajan kanssa eri mieltä, niin sekin on soveliasta, etenkin jos osaa perustella sen, että miksi on eri mieltä:

http://www.hs.fi/politiikka/Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma/a1408671717381

Kuinka huonosti ihminen saa käyttäytyä, jos hän tekee sen uskonnon nimissä? Kuinka sekaisin ihminen saa olla, jos se ilmenee uskonnollisella tavalla? Kuinka paljon vääryyttä saa tehdä, jos sen tekee uskonnon nimissä?

Uskontoa vastaan ei minulla mitään ole, uskovaisissa on joskus sietämistä. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, kunhan ei tule tyrkyttämän sitä minulle.

Vanha emäntä täytti kunnioitettavat 100 vuotta. Sitä juhlittiin komeasti kunnan auditoriossa. Muuan naapurin poika, jo ikämies, oli pyytänyt lupaa käyttää puheenvuoron. Päivänsankarin omaiset olivat luvanneet hänelle muutaman minuutin, kunhan hän ei sekaantuisi uskonasioihin, vaan jättäisi ne kirkkoherralle.

Kirkkoherra puhui tyylikkäästi ja hauskasti. Mutta naapurin poika teki juuri sen, mitä häntä oli varotettu ja vannotettu: ryhtyi maallikkosaarnaajaksi ja muutti iloisen juhlan synkiksi lestadiolaisiksi seuroiksi, piinasi juhlaväkeä vähintään puoli tuntia.

Mikä oikeus hänellä oli varastaa tilaisuus omiin tarkoituksiinsa? Entä jos se olisi tapahtunut jonkin muun asian kuin uskonnon nimissä? Sitä olisi pidetty erittäin törkeänä tekona.

Mies tulee joka päivä samoihin aikoihin katukäytävälle ja ryhtyy julistamaan megafonillaan maailmanlopun sanomaa niin, että koko kortteli raikuu. Talteen hänet korjattaisiin sietämättömänä häirikkönä ja toimitettaisiin hoitoon, ellei hänen sairaudellaan olisi uskonnollinen ilmentymismuoto.

Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on. Kristinusko on saanut aikaan paljon hyvääkin, mutta myös pahaa. Valtaosa kristityistä on rehellisiä kunnon ihmisiä. Eivät kaikki.

Aina kun politiikkaa perustellaan uskonnolla, on kauheuksia luvassa – on aina ollut ja on yhä. Nykymaailmassa tämä pätee parhaiten kiihkoislamisteihin, mutta veriruskea on kristinuskonkin historia. Kristinuskon nimissä on tehty miekkalähetystä, murhattu alkuperäiskansoja, käyty lukemattomia sotia, viety henkinen ja fyysinen vapaus, sorrettu ja kidutettu.

Isälläni oli vankka käsitys, että uskovaiset ovat pahimpia väärintekijöitä. Hän oli törmännyt heihin niin usein.

"Heillä se on niin helppoa. Jeesus on sovittanut kaikkien synnit. Aina kun uskonsisaret tai -veljet kohtaavat, he antavat toistensa synnit anteeksi. Siksi he voivat tehdä mitä tahansa. Tällainen uskonnoton ihminen joutuu itse vastaamaan teoistaan. Silloin ei sovi tehdä mitä tahansa". Tämän ankaran ja korkean moraalin mukaan hän eli – ja helvettiin joutui, koska ei uskonut, jos kristinuskon opit pitävät paikkansa.

En ole ateisti, koska hekin ovat erään sortin uskovaisia. En kuitenkaan löydä yhtään todistetta Jumalan olemassaolosta. Jo pelkästään kaikki se pahuus, joka maailmaa hallitsee, riittää todistamaan, ettei Häntä voi olla.

Yliluonnollisia ilmiöitä on vain yksi: kun panee kala- tai lihakeittoon kymmenen maustepippuria, niitä on vähintään 50, kun rupeaa soppaa syömään. Kaikki muu on luonnollista. Ellei tiede ole sitä vielä selvittänyt, se selvittää sen ennen pitkää – pippurienkin arvoituksen.

Pyhyyden kaipuu on yleisinhimillinen ilmiö. Jumalat eivät tarvitse ihmistä, ihminen tarvitsee jumalia. Moni uskonto on humaanimpi, morallisesti korkeampi kuin kristinusko. Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma. Hän uhkailee, kiristää ja kostaa. Hän asettaa ihmiselle taakan, jota hän ei jaksa kantaa, ja potkaisee hänet sitten helvettiin.

Pyhyyden kaipuuta on minussakin. Pyhyys koskettaa minua usein luonnossa, niin kuin se kosketti suomalaisia ennen kuin he hylkäsivät omat jumalansa ja ryhtyivät harjoittamaan vieraiden kansojen taikoja.