Mulla on ihan hirvee ikävä mun tosi TÄRKEETÄ ja RAKASTA bestistäni.
Nähdään n.kerran viikossa tai harvemmin. Asutaan 20km:n päässä toisistamme.
Asuttiin vanhempien lyhyen liiton aikana viime kevät-kesä saman katon alla.
Soitellaan ja tekstaillaan aika usein.
Mutta silti on niin hirveä IKÄWÄ!
En tiedä, miten sen sais loppumaan...
En voi jatkuvasti soitella/tekstailla bestikselle, koska omaa aikaa silläkin täytyy olla!
Auttakaa joku, jos on myös ollut ikävä.
Nähdään n.kerran viikossa tai harvemmin. Asutaan 20km:n päässä toisistamme.
Asuttiin vanhempien lyhyen liiton aikana viime kevät-kesä saman katon alla.
Soitellaan ja tekstaillaan aika usein.
Mutta silti on niin hirveä IKÄWÄ!
En tiedä, miten sen sais loppumaan...
En voi jatkuvasti soitella/tekstailla bestikselle, koska omaa aikaa silläkin täytyy olla!
Auttakaa joku, jos on myös ollut ikävä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitelkaa vaikka kirjeitä toisillenne. Tiedän, miten riippuvaiseksi hyvästä ystävästä tulee. On vain yritettävä etsiä elämään muutakin sisältöä.
Toi kuullosti vähän samalta kun mun juttu. Mä muutin yhteen taloon 5-vuotiaana. Sain sieltä ensimmäisen kunnon kaverin , kutsukaamme häntä vaikka "Satuksi". "Satusta" ja minusta tuli todella hyvät kaverit ja olimme todellakin riippuvaisia toisistamme. Onneksi asuimme samassa kerrostalossa. Pieniä riitoja lukuunottamatta olimme hyviä kavereita ja puollustimme toisiamme aina. Koimme kaikki yhdessä hyvät ja pahat,surulliset ja iloiset asiat. Sitten 7 vuoden ystävyyden jälkeen hän muutti toiselle paikkakunnalle. Itkin hänen peräänsä monia kuukausia ja niin hänkin kertoi tehneensä. Lopulta pääsimme yli siitä. Soittelimme ja kirjoittelimme. Joskus aina pääsimme tapaamaan toisiamme. Eiköhän sinunkin äitisi voisi sen 20km ajaa sinua vaikka kerran viikossa? Ja jos kaverisi pääsisi välillä teidän luoksenne.... Yrittäkää pärjätä