Kuunnelkaa, tämä oli aikoinaan täyttä totta! Eihän porvarit sitä mielellään muistele, häpeän puna nousee heidän kasvoilleen. Kiduttivat ihmisiä kuoliaaksi!
https://www.youtube.com/watch?v=L_woJ2YgpTg
https://www.youtube.com/watch?v=L_woJ2YgpTg
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Suomalaisten kommunistien kohtelu ennen sotaa ja etenkin sodan aikana on itsenäisen Suomen historian häpeällisimpiä lukuja eikä sitä ole kunnolla tutkittu. Olisi jo aika paljastaa totuus joka ei varmasti kaikkia miellytä.
On häpeällistä tosiaan, jos kommunisteja on kohdeltu kuin ihmisiä. Syylliset vastuuseen!!
kommunistit olivat, jotkut moninkertaisia. Kohtelu oli sen mukaista. Ikävä kyllä, osa säilyi hengissä.
Kommareita on kohdeltu hyvin ennen sotaa ja sen jälkeen.
On häpeällistä kuinka lääkärit kohtelee potilaitaan,vielä tänä päivänä?
http://www.huffingtonpost.com/2013/08/13/drunk-doctor-heroin_n_3747559.html
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288589480189.html
"Suomessa murhattiin työväenliikkeen miehiä! "
Punaiset murhasivat alusta alkaen ja etupäässä siviileitä. N. puolen vuoden murhaamisjakson jälkeen - keväällä 1918 - oli murhasaldo jo sitä luokkaa, että siitä alkoi tulla laajemmaltikin sanomista. Ja lopulta tuomioita.
Punapäällikkö verneri suunnitteli rahjan ja venäläisten kanssa hyökkäystä Suomeen.
Jossa valkoiset olisi tuhottu,ja Suomi liitetty Venäjään?
Karkurikommarit kirjasivat myös periaatteen, että ei saa sopia eikä tehdä rauhaa. Vaan sotaa ja murhaa vain, väkivaltainen kapina uusiksi.
Ensimmäinenkin kapinansa tosin tarkoitettu murhilla avustetuksi. Olivat laatineet jo ennen kapinaa listoja teloitettavista.
Katos, olivatko ne yhtä pahoja kuin valkolahtarit? Ei uskoisi tovereista sellaista.
Hieno kappale, tuohon aikaan ihmisillä oli vielä ihanteita. !970-luku oli Suomessa parasta aikaa.
uskottiin NL:n ja kommunismin voittoon.
Missähän päin se NL mahtaa nykyään sijaita?
Kommunisteilla taitaa Suomessa olla alle 0,5 % kannatus.
Tällä palstalla riehuvat viimeiset yhdessä Kremlin aivopesemien putinistien kanssa.
Haaveilevat, että pääsisivät kenenkään estämättä lähimmäistensä ihmisten kimppuun. Kurinpitoa, puhdistuksia.
Neuvon: ei se syrjäytymisen kokemus sillä hälvene. Ei ainakaan olo ja elo paremmaksi muutu.
Sait juoda itsesi tuohon nykyiseen surkeaan kuntoon.
"Kuunnelkaa, tämä oli aikoinaan täyttä totta! Eihän porvarit sitä mielellään muistele, häpeän puna nousee heidän kasvoilleen. Kiduttivat ihmisiä kuoliaaksi!"
Miksei muistelisi. Neuvosto-Karjalassa murhattiin 30-luvulla Stalinin puhdistuksissa kokonaista 10.000 suomalaista kommunistia! Miksei sitä muistelisi!
Ja tapailisi laulunsanoja: "On jokin joka yhdistää ja hymyyn vetää suun"!
Lahtarin perillinen valehtelee minkä ehtii!
Tietoa sinulle:
eppo Rustaniuksen dokumenttielokuva kertoo Neuvosto-Karjalan suomalaisväestön traagisesta kohtalosta Stalinin vainoissa. Vaikka aihetta on aiemminkin käsitelty, on Karjalainen kiirastuli ensimmäinen dokumenttielokuva, joka näyttää koko suunnattoman tragedian laajuuden ja syvyyden. Rustanius on haastatellut ihmisiä ja penkonut arkistoja. Yksilöiden kertomusten kautta kärsimys ja pelko saavat yleispätevän merkityksen.
Karjalassa asuneet suomalaiset nimittivät vuosien 1937-1938 vainoja Isoksi vihaksi. Stalinin vainot kohdistuivat kaikkiin kansallisuuksiin, mutta väestömäärään nähden suomalaisia pidätettiin, karkotettiin ja teloitettiin suhteellisesti eniten Karjalassa. Vangitsemiset ja karkotukset kohdistuivat vähintään joka toiseen tai jopa 3/4 osaan suomalaisista. Tarkkoja lukuja tutkijat eivät ole vieläkään saaneet selville. Arvellaan, että Karjalassa vangittiin noin 7000 suomalaista ja heistä teloitettiin noin 4000. Voidaan puhua kansanmurhasta.
Suomalaiset olivat tulleet Karjalaan pakolaisina kansalaissodan jälkeen, loikkareina 1930-luvun pulavuosina ja värvättyinä muuttajina Amerikasta ja Kanadasta. Monet olivat omistautuneet sosialismin rakentamiselle. Järkytys oli suuri, kun yhä useampi joutui tekaistujen vakoilusyytösten kohteeksi. Suomen läheisyys teki suomalaisista epäluotettavia. Karjalassa epäiltiin, että valkoiset suomalaiset lähettivät jatkuvasti vakoilijoita, spiooneja, sabotoimaan sosialistista rakennustyötä. Ensin joutuivat uhriksi Puna-armeijan suomalaisupseerit, sitten puoluekaaderit ja lopulta koko väestö.
Suomalaisuus riitti syyksi pidättämiseen. Elokuvassa ihmiset kertovat miten naapurit saattoivat yhtäkkiä kadota. NKVD:llä, valtion turvallisuuselimellä oli kiintiöt kullekin alueelle ja kansallisuudelle. Ihmisiä vangittiin kunnes kiintiöt olivat täynnä. Paikalliset viranomaiset pitivät vielä kunnia-asianaan kiintiöiden ylittämistä. Elokuvassa kerrotaan tapauksista, jolloin pidätettäväksi suunniteltu sai tiedon etukäteen ja pakeni. Miliisit veivät sitten naapurin.
Ihmisiä vietiin, kidutettiin ja tuomittiin mitä merkillisimmillä tekaistuilla syytteillä. NKVD:n virkailijat ja miliisit olivat täystyöllistettyjä ja joutuivat turvautumaan usein massapidätyksiin.
Petroskoin ja Karhumäen vankilat ja miliisilaitokset olivat tupaten täynnä. Ihmisiä vietiin työpaikoiltaan kuorma-autolasteittain. Esimerkiksi Petroskoin sinfoniaorkesteri, jossa oli paljon suomalaisia, pidätettiin ja vietiin suoraan konsertista frakeissa vankileirille.
Omaisille kerrottiin, että vangitut tuomittiin työleireille ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Tosiasiassa suurin osa ammuttiin läheisissä metsissä pian pidätysten jälkeen. Tuskallinen totuus on paljastunut vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa.
Dokumenttielokuvassa Karjalainen kiirastuli kuvataan suomalaisten pelkoa ja ahdistusta alun toivosta lohduttomaan loppuun. Koskettavat kertomukset tuovat muistot ja tuskat esiin. Terrorin aiheuttama sisäinen kipu ja ahdistus näkyy haastateltavien olemuksessa vieläkin, vaikka he kertovatkin tarinansa ihmeteltävän arvokkaasti.
Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Rustaniuksen ohella petroskoilainen tutkija-toimittaja Eila Lahti-Argutina ja Jouko Aaltonen. Kuvaaja on Pekka Aine, leikkaaja Timo Linnasalo, äänisuunnittelu Martti Turunen ja musiikki Heikki Valpola.