Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
1 Joh. 3:19–20
Syyttävän sydämen kanssa kamppailee moni vilpitön kristitty. Nimenomaan herkät uskovat ahdistuvat syytösten äänistä, joita on ajoittain vaikea vaimentaa evankeliumin lupauksillakaan. Kuulemme lupaukset, mutta sydän päättelee, ettemme ole niiden arvoisia. Luther neuvoi tällä tavoin ahdistettuja pakenemaan ensimmäisen käskyn suojaan. Sen alta ei voi herkkäkään sielu luikerrella pakoon lain alle. Ensimmäinen käsky ei pyydä luottamaan Jumalaan, vaan se käskee pitämään Jumalaa omana Jumalana. Se kieltää meiltä asenteen, joka ei suostu näin tekemään, kun kerran hän ei ainoastaan pyydä sitä, vaan vaatii. Kovalta kuulostavaan määräykseen sisältyy ihana evankeliumi, joka suojaa meidät Herran omina. Vaikka sydämemme syyttäisi meitä mistä, me lohduttaudumme sillä, että Jumala käskee meitä pitämään itseään silloinkin Jumalanaan – ja mehän pidämme, teemme työtä käskettyä!sro
1 Joh. 3:19–20
Syyttävän sydämen kanssa kamppailee moni vilpitön kristitty. Nimenomaan herkät uskovat ahdistuvat syytösten äänistä, joita on ajoittain vaikea vaimentaa evankeliumin lupauksillakaan. Kuulemme lupaukset, mutta sydän päättelee, ettemme ole niiden arvoisia. Luther neuvoi tällä tavoin ahdistettuja pakenemaan ensimmäisen käskyn suojaan. Sen alta ei voi herkkäkään sielu luikerrella pakoon lain alle. Ensimmäinen käsky ei pyydä luottamaan Jumalaan, vaan se käskee pitämään Jumalaa omana Jumalana. Se kieltää meiltä asenteen, joka ei suostu näin tekemään, kun kerran hän ei ainoastaan pyydä sitä, vaan vaatii. Kovalta kuulostavaan määräykseen sisältyy ihana evankeliumi, joka suojaa meidät Herran omina. Vaikka sydämemme syyttäisi meitä mistä, me lohduttaudumme sillä, että Jumala käskee meitä pitämään itseään silloinkin Jumalanaan – ja mehän pidämme, teemme työtä käskettyä!sro
Vastaukset 5
Vanhimmat
Väärä lakihenkinen ja jopa uskonnollinen psyykesairaaloinen kasvatus, siis ahdas kristillisyys, joka esitetään totuutena voi sairastuttaa, mutta se on kyllä ihmisen syy - ei Jumalan tahto.
Tällaisia väärällä tavalla "uskonnollisia" on jokaisessa kuppikunnassa.
Kyllä Jeesus Kristus on totuus: ei sitä ihmisessä itsessään ole.
Olen kuullut säännön: terveessä syyllisyydessä ihminen tunnistaa syyllisyyttä aiheuttavan asian, jos on varastanut, omatunto soimaa. Kun asian selvitää, syyllisyys lakkaa. Sairaaloisessa syyllisyydessä, on epämääräinen syyttävä ahdistus, mutta ei saa selville, mikä syyttää ja ahdistaa. Myös anteeksipyytäminen, asian selvittely ja ripittäytyminen ei anna pysyvää rauhaa vaan syytös palaa.
Minulla oli kerran iso ongelma edessä. Ajattelin että en ole tarpeeksi hyvä uskova että voisin odottaa että Jumala auttaisi. Mutta sitten ajattelin että kaikesta huolimatta TÄMMÖISENÄNI MINÄ OLEN JUMALAN LAPSI. Käännyin Jumalan puoleen Jeesuksen ansion kautta ja minä sain välittömän avun.
Vihollinen pyrkii kääntämään uskovan katseen omaan itseensä ja inhimilliseen kelvottomuuteen pyhän Jumalan edessä. Hän syyttää uskovaa jatkuvasti. Tämä tietenkin siksi että uskova ei katsoisi olevansa arvollinen ja ettei hän kääntyisi Jumalan puoleen eikä varsinkaan tulisi rohkeasti Hänen eteensä.
Mutta Raamattu todistaa että meillä on luja luottamus siihen että meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkein pyhimpään, se on; JUMALAN VÄLITTÖMÄÄN LÄSNÄOLOON. Ja Jumalan läsnäolossa on armo ja anteeksiantamus ja rakkaus koska Hän on armo ja rakkaus.
Psalmit:
130:1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
130:2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
130:3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
130:4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
130:5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
130:6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
130:7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
130:8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
Voiko Raamatun Jumalaa luottaa? 4Moos.23:19. Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. 1Sam.15:29. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu. 1Sam.15:35. Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.
Ei ole ristiriitaa....
Sitä Raamattua ei ole helppo ymmärtää aina oikein kun on ensin ymmärrettävä että mistä tekstissä on kysymys.