Kerron nyt tarinani.
Olen isosta perheestä.Veljeni on sairastunut henkisesti.Syy on lapsuudenkodin sairas uskonnollinen touhu.
Itse sairastan keskivaikeaa masennusta.
Meitä kuljetettiin kirkossa,helluntaiseruakunnassa.Peloteltiin helvetillä jne.
Nyt kaikki sisarukset ovat tavalla tai toisella henkisesti pahoinvoipia,vaikka olemme päässeet eroon uskontosaastasta.
Edelleen vanhempani yrittävät moralisoida elämääni.
Mutta hahaa ei onnistu.
Miettikää te jotka aivopesette ja alistatte lapsia uskonnon varjolla.Se aiheuttaa heille aikuisena psyykkisiä ongelmia,ahdistuneisuutta,paniikkihäiriötä!
Vai sitäkö te haluattekin?Pilata lapsenne elämän !
Olen isosta perheestä.Veljeni on sairastunut henkisesti.Syy on lapsuudenkodin sairas uskonnollinen touhu.
Itse sairastan keskivaikeaa masennusta.
Meitä kuljetettiin kirkossa,helluntaiseruakunnassa.Peloteltiin helvetillä jne.
Nyt kaikki sisarukset ovat tavalla tai toisella henkisesti pahoinvoipia,vaikka olemme päässeet eroon uskontosaastasta.
Edelleen vanhempani yrittävät moralisoida elämääni.
Mutta hahaa ei onnistu.
Miettikää te jotka aivopesette ja alistatte lapsia uskonnon varjolla.Se aiheuttaa heille aikuisena psyykkisiä ongelmia,ahdistuneisuutta,paniikkihäiriötä!
Vai sitäkö te haluattekin?Pilata lapsenne elämän !
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/146-syntynyt-helluntailaiseksi
Ensimmäisen kerran epäilin jumalan olemassaoloa, kun selvisi että Suuri Jumalan Lähettiläs jonka kanssa olin menossa naimisiin, olikin valtaa tavoitteleva narsisti, joka eli omissa harhaisissa mielikuvissaan. Aloin huomata samoja piirteitä seurakuntamme johtavissa henkilöissä, jotka nauttivat koko suuren seurakunnan kyseenalaistamattomasta kunnioituksesta. Raamatuntulkinnat saattoivat olla täysin puhujien omasta päästä, usein ahdistuin koska huomasin olevani liian älykäs ottamaan vastaan sääntöjä ja tulkintoa saarnatuolista annettuna.
Ahaa eli nyt siis papit ja evankelistat tuli listattua jatkatko vielä haudankaivajiin kanttoreihin ja hautakartan hoitajiin, entäs hautaustoimistot kukkakaupan pitäjät ja taksikuskit, jaajaa ja opettajat ja talonmiehet.
entäs sinä itse oletko ainut terve tämän pollin päällä.
Sattui ja upposi,näköjään nim.laskukone!
Allekirjoitan täysin aloittajan kirjoituksen!
Samat kokemukset täälläkin päässä,ja monilla muilla.
Laskukoneen vastaus on juuri sitä,
mitä uskovainen on!
Pitäisi mölyt mahassaan,
kun ei tiedä asioiden oikeata laitaa!
Voimia sulle,aloittaja.T.Leahimnn2
Huutaminen ja hakkaaminen
olivat ne tärkeimmät kasvatusmenetelmät.
Jos nykyään luemme lehdistä kuinka nuoriso on häiriköinyt bussissa, huoritellut opettajaa tai sotkenut ostarin seinät, kuulemme iäkkäämpien, jopa meidän ikäluokkamme kertovan kuinka heitä ei ole kasvatettu lainkaan.
Ja kuitenkin huutaminen ja hakkaaminen olivat ne ainoat kasvatusmenetelmät, jotka nämä vanhemmat tiesivät.
Pahimpia tällaisia kasvattajia olivat ns. uskovaiset vanhemmat. Niissä kodeissa ei totisesti vitsaa eikä vyötä säästelty. Tiedän muutaman tällaisen kasvatuksen tuloksen jotka pystyvät käymään esim. kaupassa vahvan lääkityksen avulla. Osa on jo haudattu laitosten uumeniin.
Luulenpa, että meidän suomalaisten sulkeutuneisuus, ahdistuneisuus tai yksinäisyyden tunne johtuu pitkälti tästä kasvatustavasta.
Kotona ei huudettu, mutta piiskaa sai aina sen jälkeen, kun oli tehnyt jotain sopimatonta. Ilmeisesti tehokkain tapa opettaa on tehdä se negaation kautta.
Oppii oma-aloitteiseksi, kun tietää lopputuloksen ja se on kipu persuksissa.
Saarnamiehet tosin huusivat, kuin tyhjään korpeen. Ehkä siellä oli kadonneita sieluja, tai sitten ne, jotka kuulivat, eivät olleet riittävästi kääntyneet ja tulleet hyvän paimenen luokse.
Saarnamiehet kaatoivat jo 70-luvulla, ennen Niiloa. Sähkövirta meni läpi kehon ja leijuttiin pumpulissa, tajunnan rajoilla. Aikuisena sitten tulee luettua, että samaa harjoittavat gurut itämailla, sitä sanotaan gurun siunaukseksi.
Varmaan moni luulee saavuttaneensa jonkin sydämen muutoksen, kun saa maistaa " tulevan aikakauden" voimia. New Age-liikkeessä kylläkin sanotaan, että se on vesimiehen aikakausi se.
Samaa kokenut kuin aloittaja. Helluntaikodissa kasvoimme, kaikki neljä sisarusta. Molemmat vanhemmat olivat mielivaltaisia helluntailaisia. Äiti sai itkukohtauksia, jotka päättyivät äänekkäisiin, itkuisiin polvirukouksiin, rukousten sävy tietenkin syyllistävä ja peloitteleva. Lyötiin remmillä aiheettakin, vitsaa ei käynyt säästäminen, lasten kuului nöyrtyä ja pyytää anteeksi.
Köyhiä olimme, kaikki normaali toiminnat , harrastukset, meikit, elokuvat ym. olivat syntiä. Edes telkkaria ei ollut. Toisaalta, eihän näihin olisi ollut varaakaan.
Kaikki sisarukset enemmän tai vähemmän henkisesti vaurioituneita olemme, nyt jo yli viisikymppisiä kaikki, yksi kuoli alkoholiin, toinen veli oli alkoholisti kymmenen vuotta, sitten "palasi" hellariuskoon löydettyään hyvin ahtaasti uskovan hellarinaisen. Heidän molemmat lapsensa syntyivät vammaisina. tästäkö lie katkeruus meitä kahta muuta sisarusta kohtaan, emme näet ole uskovia.
Painostusta, pilkka, lyöntejä , kieltoja. Tätä oli kasvaa helluntaikodissa.
Allekirjoitan edellisenkin.
Toivon voimia kaikille ketjuun kirjoittaneille.
Usein uskovainen on niin uskosokea,
ettei huomaa lähimmäisen tuskaa,
ja sitä miten alas voi pienekin sielun painaa,
uskonnon varjolla.
Todella surullista luettavaa. Voimia kaikille teille henkisen riiston kohteeksi joutuneille. Olen itsekkin seurannut aivan läheltä helluntailaisperheen lasten varhaisaikuisuuden ongelmia ja vaikka perhe ei ollut aivan pahimmasta päästä, näkyy uskonnollisuuden opit erilaisina ongelmina erityisesti valinta- ja stressitilanteissa.
Nämä ovat valitettavan monimutkaisia ja monisyisiä asioita eikä mitään nopeita ratkaisuja ole olemassa. Voi vain toivoa että asteittain yhteiskunta sekularisoituu siinä määrin, että dogmaattinen uskontojen opetus koulussa lopeteaan ja lapsia aletaan sivistämään kertomalla että on monenlaisia hassuja vanhoja uskomuksia. Se voisi tarjota lapsille nopeamman tien ulos joidenkin kotien sairaanloisesta uskovaisuudesta.