Takavuosina täällä keskusteltiin usein sinkkuudesta - ja aina paheksuvaan sävyyn.
Ennakkoluulot kukoistivat ja tuomiot olivat niiden mukaisia. Milloin sinkut kuvattiin kevytkenkäisinä hepakoina, milloin taas itsekeskeisinä omaneduntavoittelijoina. Yhteen ääneen koko sinkkuus tuomittiin katolisen ihmis- ja moraalikäsityksen vastaisena materialismin sivutuotteena ja yhteiskunnalle haitallisena lieveilmiönä.
Olen sinkku. Takanani on useita ihmissuhteita ja kaksi pitempiaikaists avoliittoa. Olen myös syyllistynyt aborttiin ja ilmeisesti tästä syystä myös myöhemmät raskauteni eivät ole onnistuneet. Olen siis yksin. Kelpaanko sinkkuna katolilaiseksi?
Olen valmis olemaan ns. toisen luokan katolilainen. En kuvittele olevani esikuvana muille. Tyydyn paikkaani kirkon penkissä ja mahdollisessa häpeäpenkissä. Voiko minusta tulla katolilaista?
Ennakkoluulot kukoistivat ja tuomiot olivat niiden mukaisia. Milloin sinkut kuvattiin kevytkenkäisinä hepakoina, milloin taas itsekeskeisinä omaneduntavoittelijoina. Yhteen ääneen koko sinkkuus tuomittiin katolisen ihmis- ja moraalikäsityksen vastaisena materialismin sivutuotteena ja yhteiskunnalle haitallisena lieveilmiönä.
Olen sinkku. Takanani on useita ihmissuhteita ja kaksi pitempiaikaists avoliittoa. Olen myös syyllistynyt aborttiin ja ilmeisesti tästä syystä myös myöhemmät raskauteni eivät ole onnistuneet. Olen siis yksin. Kelpaanko sinkkuna katolilaiseksi?
Olen valmis olemaan ns. toisen luokan katolilainen. En kuvittele olevani esikuvana muille. Tyydyn paikkaani kirkon penkissä ja mahdollisessa häpeäpenkissä. Voiko minusta tulla katolilaista?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tervetuloa kirkkoon! Meille kaikille kuuluu synnintunnustaminen, kääntymys ja parannuksenteko ja jatkuva uskonkilvoitus. Toisten ihmisten synnit eivät minulle kuulu, ne ovat sinun ja Jumalan välinen asia, ja uuteen alkuun pääset ottamalla yhteyttä lähimpään katoliseen kirkkoon.
Papin kanssa on hyvä aluksi selvittää ikävä menneisyytesi jo ennen infokurssia. Hän osaa selvittää sinulle, mitä tämä merkitsee katolisen kirkkoon liittymisen kannalta. Nämä asiat eivät kuulu ulkopuolisille.
Jumala tekee ihmeitä kaikissa ihmisissä. Kun paha menneisyys on käsitelty ripin yhteydessä, voit alkaa puhtaana ihmisenä elämäsi uudestaan.
Siunausta!
Avaaja kärjistää kysymystä, jossa myös vahvistaa epäsuorasti aikaisempien nimimerkkien käsityksiä sinkuista. Mutta on olemassa myös sinkkuja, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa, eivät ole syyllistyneet haureuteen eikä aborttiin.
Nämä luettelemani sinkut ovat ilman omaa syytä pysyneet naimattomina, mutta siitä huolimatta jaksavat odottaa sen oikean kohtaamista myös yli 50-vuotiaina.
Kysymys kuuluukin, miten Katolinen kirkko suhtautuu sinkkuihin, jotka eivät ole olleet naimisissa, mutta eivät halua sulkeutua luostariin, koska odottavat ja uskovat tilaisuuden sen oikean puolison löytymiseen tulevan.
En muista nimimerkkiä, joka kirjoitti, että esimerkiksi naisten pitäisi jonkin ikäisinä hakeutua luostariin elleivät ole sitä ennen menneet naimisiin.
Jokainen kulkee uskon tiellä rukoillen eteen päin. Pyhä Henki muuttaa ihmistä ja antaa ihmiselle ymmärrystä siitä, mikä on hänelle hyvä osa. Ei luostariin ole pakko mennä, eikä pidäkään ilman kutsumusta. Onhan meillä lisäksi maallikkosääntökuntia.
Sinä vahvistat epäsuorasti käsitystä, että palstaamme piinannut räyhähenki odottelee vain tilaisuutta päästäkseen nokkaisemaan.
Yhden ihmisen tarina ei vahvista eikä falsifioi mitään, kuten tiedätkin.
Tämä yksi varsinkin naisia luostariin lähettelevä ihminen oli nimen omaan palstan räyhähenki, joka rakenteli ehtimiseen muille sääntövankilaa pilatakseen kirkon mainetta. Kirkko suhtautuu sinkkuihin kuten muihinkin: se opettaa sekä tukee ja ohjaa oikealle tielle. Se ei tunkeudu ihmisten makuuhuoneisiin tai vaadi häpeärangaistuksia ihmisille tai ihmisryhmille. Kirkon opetus koskee kaikkia ihmisiä.
Kuulema luostareihinkaan ei enää nykyaikana saa sulkeutua, ellei todella käy tuuri tai ole erityisen tarpeellinen henkilö.
Ymmärrän "räyhähengen" näkemyksiä siltä kannalta, että avioitumiselta kieltäytyminen sotii 1.Moos.1:28 vastaan. Siinä sanotaan näin:
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: " Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne"
Tämän kohdan valossa ei voi olla kristillisten periaatteitten mukaista pysytellä naimatonmana, jos on mahdollisuus solmia avioliitto - ellei uskonto tarjoa vaihtoehtona luostarielämää. (Nähdäkseni tämä oli syy siihen, että uskonpuhdistuksessa luostarit hylättiin.) Minusta oli vain outoa Katolilaisen sinkuihin nähden vaikuttaneelta ennakkoluulo, jonka mukaan kaikki sinkut olisivat jonkinlaisia pinnareilta, jotka vain kaartoivat vastuutta, eikä näyttänyt ottavan huomioon sitä mahdollisuutta, että jokaisella on oma aikansa puolison löytymiselle.
Kritisoin avaajaa siitä, että se tavallaan vahvistaa oman "elämäkerran" esittämisellä kyseisen "räyhähengen" ennakkoluuloa sinkuja kohtaan. Olisi voinut esittää siistimmän version elämästään.
En ole katolilainen, mutta olen sinkku, jonka vuoksi olen seurannut katolilaista keskustelua asiasta.
Hyvä että vastauksesi selkeyttää kysymystä. Sitä en vain ymmärrä, miksi kukaan katolilainen haluaa pilata oman kirkon mainetta, jos tämä "sääntövankilaa" rakentava nimimerkki yleensä oli katolilainen.
> Sitä en vain ymmärrä, miksi kukaan katolilainen haluaa pilata oman kirkon mainetta, jos tämä "sääntövankilaa" rakentava nimimerkki yleensä oli katolilainen.
Ei ollut. Hänet tunnistettiin samaksi henkilöksi, joka oli harjoittanut vastaavaa toimintaa monilla muillakin palstoilla. Tunnistaja kertoi, että hänellä oli menneisyys jossain kotimaisessa laskossa.
Toisaalta sekä Jeesus että Paavali suosittelivat naimattomuutta, jos vain pystyy elämään naimattomana siveästi.
Itse olen sinkku, koska olen homoseksuaali. Vaikka teknisesti ehkä pystyisin heteroseksiin (en ole kokeillut), minusta olisi väärin avioitua, jollen pysty oikeasti tuntemaan rakkautta ja halua puolisoa kohtaan.
Luostariinkaan en halua, koska siellä joutuisin enemmän kiusauksille alttiiksi kuin ns. maailmassa. Minulla on myös korkea koulutus, jolle ei olisi luostarissa käyttöä, ja tunnen velvollisuudekseni palvella ammattitehtävissä yhteiskuntaa, joka on mahdollistanut opintoni.
Tämä on minun osani, ja sen mukaan pyrin elämään.
"minusta olisi väärin avioitua, jollen pysty oikeasti tuntemaan rakkautta ja halua puolisoa kohtaan."
Helsingissä ainakin on useita heteroseksuaalisessa avioliitossa ilman avioeroa olleita homoseksuaalisia miehiä - monia julkkiksiakin. Ja Freddie Mercury eli heteroseksuaalisessa avioliitossa. Ilmiö on siis yleinen ja liitot olleet kestäviä. Asia vaan tulisi ottaa puheeksi jo seurusteluaikana. /// Tutkittua tietoa tästä en jaksa etsiä (olin 18 asti ulkohommissa), mutta eiköhän Suomessa suurin syy avioeroihin ole viina.
Olen yksi niistä sinkkuuden parjaajista, mutta saatanpa itsekin jäädä naimattomaksi. En näe mieltä avioitua niin, että pitää kirjoittaa avioehdot, ei ole reilua mahdollisuutta olla ehkäisemättä, ja yhteisömme (en tarkoita katolilaisia) ei mitenkään kannustaisi jatkamaan liittoa vaikeuksien tullen.
Yksineläjät kelpaavat kyllä kirkolle, mutta kirkolle ja katolilaiselle yhteisölle olisi myös hyväksi, jos pysyviä avioliittoja, perheitä ja toivoa olisi paljon.
Täytyy sanoa, että sinkun osa on tosi raskas. Miksiköhän sinkkuja on niin paljon nykyään? Ovatko tässä parit menneet jotenkin sekaisin? Ja nytkin sinkun osa on yhäti raskas, vaikka ei sentään enää eletä yhteistaloudessa koko suvun kanssa. (Toisaalta se pahentaakin sitä, koska joutuu asumaan luonnottomasti yksin. Itse asiassa aika luonnoton olotila ihmiselle. Ei ihme, että Jeesus sanoi, kuka sen voi itseensä sovittaa, siis naimattomuuden. Mutta ei kyllä näytä siltä, että itseltäni on kysytty mitään.)
Huvittavaa, kun tällaista vielä joku kadehtii...
Minulle ainakin sinkkuus on päivittäinen häpeä. Tosiasia kuitenkin on se, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Itselleni toimivaksi on osoittautunut seuraava paletti:
- tissuttelun lopettaminen; 2011 join yhden oluen kun sukulaiset kapakassa tarjosivat ja Vaasassa join 2014 heinäkuussa terassilla 2 olutta
- askeettinen elämäntapa
- itsensä alentaminen
"Kelpaanko sinkkuna katolilaiseksi?"
Itse asiassa et ole sinkku vaan kahdesti eronnut. Vastaan kysymykseesi näin: eivätköhän Ranskan presidentit ole olleet katolisen kirkon jäseniä monenlaisista kimuranteista kiemuroistaan huolimatta. Siis KYLLÄ.
"Takanani on useita ihmissuhteita ja kaksi pitempiaikaists avoliittoa."
Katolisissa maissa avioliitto voidaan mitätöidä ja ainakin Monacon prinsessan tapauksessa näin tehtiin. Tätini Ruotsissa ei voinut ottaa osaa katoliseen ehtoolliseen ja oli takarivissä - erosi lopulta katolisesta kirkosta (en tiedä tarkkaa syytä, pitää kysyä kun tapaan). Monilla katolisilla on päättyneitä avioliittoja.
"Olen valmis olemaan ns. toisen luokan katolilainen."
Niin on enemmistö muistakin. Ainakin jo 1970 -luvulta alkaen Suomen "paremmat" katoliset ovat olleet Pyhän Henrikin seurakunnan etelähelsinkiläisiä, usein englantilaisen koulun kasvatteja. Meitä Sipoon, Espoon ja Kauniasten porukkaa katsoivat pitkin nenän vartta.
Toisaalta em.asenteessa on etu; henrikiläiset ovat miljonääri- ja sivistyssukujenjäseniä, heillä on sisäpiirin tiedot Kaivopuiston seurakunnasta, he ovat jo 1900 -luvun alusta olleet kosmopoliitteja ja suuri osa heistä on luokkaa 5-6 laudaturin ylioppilas. Maalaisseurakunnissa neroja on ehkä 1 % ja miljonäärejä samoin on ehkä 1%.
Henrikiläisten tulisi vain selkeästi ja suoraviivaisesti muille tämä asia tehdä selväksi. Roomassakin paavillisten sukujen jäsenet ovat Vallan kaupungit sarjan mukaan se eliitti. Muut ovat rivikatolisia ja osaansa tyytyvät. Jako 1. luokan ja 2. luokan katolisiin ei siis mene sukupuolen mukaan vaan perityneen varallisuuden ja aseman mukaan. Minäkin olin kakkosluokan katolinen, mutta erosin kirkosta.
Minun peritty omaisuuteni on peräti vähäinen, mutta minua ei silti pidetä toisen luokan katolilaisena, vaan katolilaisena. Mahdanko siis arvostaa ihan vääriä asioita? :)
Olen ajatellut mennä naimisiin ja päästä armon piiriin, mutta entä jos synodi tekeekin avioliiton tarpeettomaksi?
Synodilla ei ole valtaa muuttaa sakramentteja.