Teoria testiin: Maailmankaikkeus onkin vain 2-ulotteinen hologrammi
Kolmiulotteisuus saattaa olla vain silmänlumetta, tuumivat yhdysvaltalaiset tutkijat. He aikovat vastata kysymykseen vastarakennetun holometrin avulla, kertoo Handelsblatt.
Maailmankaikkeus on pelkkä kaksiulotteinen hologrammi, uskovat Fermin hiukkaskiihdytinlaboratorion tutkijat Yhdysvalloissa. Kaikki, mikä ilmenee kolmannessa ulottuvuudessa, onkin vain koodattu kaksiulotteisen maailman sisään ikään kuin bitteinä tai pikseleinä.
Maailma on vähän kuin televisiokuva: kaksiulotteinen pinta, vaikka se vaikuttaakin siltä, että kuvassa on mukana syvyys. Kaukaa katsottuna näytölle piirtyvä kuva saattaa vaikuttaa aidolta, mutta kun katsoo oikein läheltä, kuva hajoaakin yksittäisiksi littaniksi pikseleiksi.
Holografisen teorian mukaan tosielämän pikselit ovat vain atomin kokoisia. Maailmankaikkeuden syvyys olisi siis vain atomin luokkaa. Teorian on kehittänyt hiukkasastrofysiikan tutkimuskeskuksen johtaja Craig Hogan.
Teorian mukaan on mahdotonta tietää atomin osien tarkkaa paikkaa ja nopeutta. Jos avaruus on kaksiulotteinen ja kaksiulotteisilla biteillä ei ole tarkkaa tietoa paikasta ja nopeudesta, silloin avaruus jää epätarkaksi. Tämä väite on olennainen hologrammiteorian kannalta.
Väitteen saa todistaa oikeaksi holometri tai toiselta nimeltään holografinen interferometri. Holometri koostuu kahdesta laserinterferometrista, jotka lähettävät päällekkäisiä aaltoja ja vertaavat niitä.
Kilowatin tehoinen lasersäde ammutaan jakajaan, joka heijastaa säteen kahteen peiliin. Peilit ovat 40 metrin päässä ja suorassa kulmassa toisiinsa nähden.
Peilit heijastavat valon takaisin jakajaan, jossa säteet yhdistyvät jälleen. Säteiden värähtely aiheuttaa jakajassa kuitenkin valoisuuden muutoksia, ja näistä muutoksista tutkijat ovat kiinnostuneita. Kun ympäristön häiriötekijät saadaan suodatettua, jäljelle jää vain avaruuden yleistä kohinaa.
Tämä kohina on avaruuden omaa kohinaa ja todistaa tutkijoiden mukaan, ettei avaruutta voida mitata tarkasti. Tämä puolestaan tukee oletusta, että maailma on kaksiulotteinen hologrammi.
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/teoria testiin maailmankaikkeus onkin vain 2ulotteinen hologrammi/a1007634
Kolmiulotteisuus saattaa olla vain silmänlumetta, tuumivat yhdysvaltalaiset tutkijat. He aikovat vastata kysymykseen vastarakennetun holometrin avulla, kertoo Handelsblatt.
Maailmankaikkeus on pelkkä kaksiulotteinen hologrammi, uskovat Fermin hiukkaskiihdytinlaboratorion tutkijat Yhdysvalloissa. Kaikki, mikä ilmenee kolmannessa ulottuvuudessa, onkin vain koodattu kaksiulotteisen maailman sisään ikään kuin bitteinä tai pikseleinä.
Maailma on vähän kuin televisiokuva: kaksiulotteinen pinta, vaikka se vaikuttaakin siltä, että kuvassa on mukana syvyys. Kaukaa katsottuna näytölle piirtyvä kuva saattaa vaikuttaa aidolta, mutta kun katsoo oikein läheltä, kuva hajoaakin yksittäisiksi littaniksi pikseleiksi.
Holografisen teorian mukaan tosielämän pikselit ovat vain atomin kokoisia. Maailmankaikkeuden syvyys olisi siis vain atomin luokkaa. Teorian on kehittänyt hiukkasastrofysiikan tutkimuskeskuksen johtaja Craig Hogan.
Teorian mukaan on mahdotonta tietää atomin osien tarkkaa paikkaa ja nopeutta. Jos avaruus on kaksiulotteinen ja kaksiulotteisilla biteillä ei ole tarkkaa tietoa paikasta ja nopeudesta, silloin avaruus jää epätarkaksi. Tämä väite on olennainen hologrammiteorian kannalta.
Väitteen saa todistaa oikeaksi holometri tai toiselta nimeltään holografinen interferometri. Holometri koostuu kahdesta laserinterferometrista, jotka lähettävät päällekkäisiä aaltoja ja vertaavat niitä.
Kilowatin tehoinen lasersäde ammutaan jakajaan, joka heijastaa säteen kahteen peiliin. Peilit ovat 40 metrin päässä ja suorassa kulmassa toisiinsa nähden.
Peilit heijastavat valon takaisin jakajaan, jossa säteet yhdistyvät jälleen. Säteiden värähtely aiheuttaa jakajassa kuitenkin valoisuuden muutoksia, ja näistä muutoksista tutkijat ovat kiinnostuneita. Kun ympäristön häiriötekijät saadaan suodatettua, jäljelle jää vain avaruuden yleistä kohinaa.
Tämä kohina on avaruuden omaa kohinaa ja todistaa tutkijoiden mukaan, ettei avaruutta voida mitata tarkasti. Tämä puolestaan tukee oletusta, että maailma on kaksiulotteinen hologrammi.
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/teoria testiin maailmankaikkeus onkin vain 2ulotteinen hologrammi/a1007634
Vastaukset 27
Vanhimmat
No niin! Näytänpä jutun muijalle. Se ihmettelee, miksen saa vaatteitani koskaan kaappiin. Mutta eihän se ole mahdollistakaan, jos tuo yksi tulottuvuus puuttuu kokonaan! Jos on vain x ja y, ei itemeitä voi liikuttaa mitenkään z-suunnassa!
Kuten voitte todeta aivan viimeisimmästä tiedemaailman antamasta julkilausumasta että Yhdysvalloissa Fermin hiukkaskiihdytin laboratoriossa tutkitaan kuumeisesti viimeisintä vallankumouksellista teoriaa jonka mukaan maailmankaikkeuden rakenne on virtuaalinen (Hologrammi) joka muodostuu tietokone maailmassa tunnetuksi tulleista biteistä. Ja kuten parhaimmat lukijani tietävät että Suomen Kansallistietäjä Raakkuna on saanut Auringosta Jeesukselta Kristukselta vahvistuksen ja perustavan 3 kappaleen kirjallisen selvityksen esitettäväksi lopun aikojen tiedoitus kampanjan yhteydessä. Ja olen saanut luvan ilmoittaa että kauttani tullaan virtuaali todellisuudesta antamaan kamsainväliselle tiedeyhteisölle lisää olennaisen tärkeitä ja täydentäviä esityksiä. Kunhan tämä nykyisen Yhdysvaltain Tiedekunnan Johtaja joutuu luopumaan virastaan.
Olennaisen tärkeänä seikkana kehoitan huomioimaan että Suomen Kansallistietäjä Raakkunan suorittamaa lopun aikojen tiedoitus kampanjan tukemiseksi Herramme Jeesus Kristus on antanut jo tähän mennessä lukuisia Auringossa virtuaalisesti luotuja viihde ja musiikki esityksiä, sekä muutamia virtuaalisesti luotuja mainoksia ja elokuva trailereita, jotka on helpostikin tutkimuksen kautta todettavissa aidoiksi virtuaali esitykseksi, jotka osaltaan ovat kumoamaton näyttö maailmankaikkeuden virtuaalisesta luonteesta. Vai mitä.
Passaa samalla kysyä sitäkin tämän uuden tieteen haltioiduttamana KENELLE SIITÄ OLISI ETUA JOS MAAILMANKAIKKEUS OLISIKIN VIRTUAALINEN ? Oisko esim helpompi esittää sitä rinnakkaistodellisuutta niinkuin itse totena? Voisiko se olla suuri eksytys?
Sanottakoon vielä että Yhdysvaltain Hiukkasastrofysiikan tutkimuslaboratorion Johtaja Graig Hogan on hieman erehtynyt sen suhteen että maailmankaikkeuden virtuaalinen bitti rakenne olisi ainoastaan 2 ulotteinen. Niinpä voin ilmoittaa Auringosta Jeesukselta Kristukselta annetun tiedon perusteella että maailmankaikkeuden virtuaalinen rakenne on todellakin 3 ulotteinen. Ja tämän lisäksi kykenen Auringosta Jeesukselta Kristukselta annettavien tietojen avulla aivan kerrassaan verrattomalla tavalla tukemaan kansainvälisen tiedeyhteisön tutkimusta virtuaalisen maailmankaikkeuden luonteen selvittämiseksi.
Voin kertoa että kaikki aiemmin esitetty teoria luonteinen esitys sarja "Rinnakkaistodellisuuden" mahdollisuudesta, on täysin harhaan johtava teoreettinen käsitys, jollaista ei todellakaan ole Universumissamme, eikä myöskään Supra Universumin rinnakkais Universumeissa, sillä kaikki sielut (Monadit) ovat ainutlaatuisia yksikköjä, ja jokainen sielu on kokemassa yhtä ainoaa kokemusmailmaa kerrallaan.
Jaa?
Vähän tuohon suuntaan olen tullut omissa laskelmissanikin..
höpö höpö kyllä se lämpösäteilys säteilee joka suuntaan Auringosta puuh
Ei voi tietää. Kuten ei sitäkään, kohiseeko koski kun kukaan ei ole kuuntelemassa.
Suomessa on aina joku Koskenkorvalla kuuntelemassa jotta kohisee ja ynnä noi lentokoneetkin pärisee vaikkei kukaan oo näkemässäkään! Mutta holokausti olisi hologrammi ja silti tekisi pipiä niin miten se hologrammi voisi TUNTEA?
Ei syherö jatkaa: miten tää hologrammi siis on surullinen tai iloinen tai rakastunut hologrammi ? Miten tää tunnepuoli ?
Tuo, ettei esim. elektroneilla ole tarkkoja samanaikaisesti mitattavia sijainteja ja nopeuksia, joka siis johtuisi siitä että ulottuvuuksia on todellisuudessa vain kaksi, ja elämme siis kaksiulotteisessa hologrammissa, tukee ajatusta, että koko maailmankaikkeus on vain simulaatio.
Maailmankaikkeuden muotokin siis on pallopinta, joka havainnoitsijalle näyttäytyy valon nopeuden rajallisuuden vuoksi tavallaan pisaramaisena (kärki siellä alkuräjähdyksessä).
Olemme litteitä, matalaälyisiä olentoja, jotka matelevat hitaasti kenttämatriisissa hahmottamatta edes ympäristöämme. Fiksuimmatkaan meistä eivät kykene kuin alkeelliseen älylliseen toimintaan, ja suuri osa ihmiskuntaa ei siihenkään. Maailmankaikkeuden ymmärtäminen edes jollain tasolla onnistuu vain pitkällisen kumuloituvan tiedon perusteella.
Sitä vastausta odotellessa:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/98414658/op-pohjolan-heiskanen-valtio-tarvitsee-enemman-lainaa
Elvytystä ja lainaa, eli työpaikkoja, toimeentuloa, perusturvaa ja palveluja.
Ensinnäkin maailmassa on yhtenä ulottuvuutena AIKA ja se konkretisoituu LIIKKEENÄ - jos aikaa ei olisi, ei olisi myöskään havaittavaa liikettä.
Jokainen se kohdallaan havaitsee ja se on yhtä kuin aivokuoren paksuus.
Ts. Maailma on kaksiulotteinen ja kolmas ulottuvuus on aika.
pohtijat ovat pellejä. Miten maailmankaikkeus voisi olla hologrammi? hah? Kyllä on niin pelleä juttua, että ei voi kuin nauraa tuollaisille.
Tilatieto kaksiulotteisessa tilassa on hologrammi.
Entäs ne tunteet?
Ihmisen 'ajattelukin' on yksinkertainen tapahtuma joka on vain valintaa KAHDEN asian välillä ja mikä miellyttää se valitaan jne. jne. jne ..
SATTUMAA ei ole, on vain ENNALTA-ARVAAMATTOMUUTTA ja siitä voi johtaa helposti, että ei ole myöskään valintaa, eikä silloin ole VAPAATA TAHTOAKAAN - ellei sitten kvanttimaailma sotke asioita päin persettä.
3D- maailmankaikkeus on tosiaan tietokonein ylläpidetty hologrammi, paras todiste on , kun valonnopeus aikanaan kasvaa parantuneen laskentatehon myötä.
Enemmistö aiheeseen perehtyneistä fyysikoista suhtautuu ainakin kohtalaisen skeptisesti GEO600-ryhmän vetäjän johtopäätöksiin, sillä
Searching for the Universe's Pixels Second Try: Gamma Ray Polarization
Some physicists calculate holographic noise, if it exists, to be on a much smaller scale than any current instrument can measure, much smaller than Hogan's estimate. And so they have devised another ingenious way to look for evidence of holographic graininess in spacetime. The European Space Agency used its Integral Gamma-ray Observatory in 2002 to look at gamma ray bursts. These are bursts of extremely high-energy gamma photons from supernovae. When the photons travel through spacetime, their polarization (you can think of it as a twist) is slightly affected. A polarized gamma ray preferentially scatters in a direction perpendicular to the direction of polarization. If spacetime is smooth, as Einstein predicted, the polarization should remain random. That means there shouldn't be any difference between higher and lower energy photons no matter how far they travel. But if spacetime is grainy as the Holographic Principle predicts, the degree of polarization of the gamma rays should depend on distance and energy. The detector should detect random polarizations if Einstein was right or it should detect a bias toward a particular polarization if the Holographic theory is right. I'm going to leave you in suspense for a moment about what they found, in order to introduce you to another very interesting problem that the Holographic Principle might solve, called locality.
A Fascinating New Look at Reality
Hogan's hypothesis violates a tenet of special relativity called locality. This means that an object is directly influenced only by its immediate surroundings. At first thought, this might seem to be a deathblow against the Holographic Principle. But, locality is already violated by a widely accepted (and experimentally verified) phenomenon called quantum entanglement. Let me give you an example to illustrate how this works: During nuclear decay processes, the events that take place must obey various conservation laws in physics. This means in the quantum world that various new particles that are generated as a particle decays must have specific quantum states. If a pair of particles is generated having a two-state spin, for example, one particle must be spin up and the other must be spin down. These particles are called an entangled pair. Lets say they fly away in opposite directions. Now here is the rub: when two objects (they can be subatomic particles, molecules or even diamonds have been observed to obey this!) interact physically and then become separated, each member of that pair is described as having the same quantum description. That means their state is indefinite until it is measured, according the the Copenhagen interpretation of quantum mechanics. They are each in an equivalent state of quantum superposition. Much later, when they are across the universe from each other, one person measures the spin of one of these particles. There is a 50% chance it will be spin-up and 50% chance it will be spin-down, depending on which one of the pair he measures. When one particle is measured, the quantum states of both particles collapses. If a second person then measures the second particle, its spin is 100% predictable - it will be the opposite spin of the first one measured. Let's say particle A collapsed into a spin up quantum state. How did Particle B instantly get wind of that news from across the universe and collapse into a spin down state?
Nonlocality implies some kind of across-the-universe instantaneous communication between two particles. That's a violation of special relativity, which states that nothing, star ships, light or communication, can exceed light speed. Experimental results have shown that effects due to entanglement travel at least thousands of times faster than the speed of light.
What does this mean? It suggests that either nonlocality operates in quantum physics or there are hidden variables we don't know about yet. Perhaps the measured spin of the particles is just one element of a larger yet unknown physical reality OR the assumption that we can measure a particle and collapse its spin into one definite state is not quite accurate. There is no transmission of information possible - no force transmission fast enough to account for projecting information across space between two separate physical systems. The fact that it happens is deeply unsettling. It is not easy to live in a classical world looking out into a quantum mechanical world, to use the words of physicist John Stewart Bell, who proposed the entanglement experiment described above and formulated Bell's theorem based on it. These results led to the Bohm Interpretation of quantum mechanics. This interpretation gives non-locality a place in quantum mechanics, where all particles in the universe are able to instantaneously exchange information with all other particles. Basil Hiley, Professor of Physics, describes the challenge of thinking about particles and locality, and extends it to the conundrum of Heisenberg's uncertainty principle, in this fascinating 10-minute video:
The Bohm Interpretation, as I understand it, does not provide us with an easy 1-step answer to the problem of locality. Instead, it asks us to rethink the problem of wave-particle duality and challenge our assumptions about particle reality.
Does the Holographic Principle provide a viable answer to the nonlocality problem? Well, yes, in the sense that this principle implies a reality outside of spacetime, so that problems involving separation by space or time are transcended. Nonlocality means that no particle in this universe is separate from any other particle. An electron in Young's two-slit experiment, for example, seems to know beforehand where other electrons are going to be. According to this principle, we can view a particle such as an electron not as a material object moving through space but as something that unfolds out of a deeper level of reality that is outside of spacetime. In this reality, particles like electrons and photons can sniff out space before them. There is lots of evidence that they do just that. It's just that we can't observe their process because our perception of them is stuck in space and time.
The Holographic Principle, therefore, seems to solve two very tricky problems in physics - black hole entropy and nonlocality.
Experimental Proof of the Holographic Theory?
I left you in suspense over the gamma ray polarization experiment, so let's get back to it now. A gamma ray burst, such as the NASA artist's illustration below, is a random event and in order to detect and measure its photons, our detector (and Earth in general) must be in line with one of its bipolar jets (shown as yellow).
Luckily, such a burst happened in 2004 (well, for us anyway), called GRB 041219A. It was extremely bright and far away (300 million light years), making its data a perfect candidate to test the Holographic Principle.
No polarization difference was detected.
The Integral Gamma-ray Observatory detector is so precise it would be able to detect graininess down to a scale of 10-48 m, which is 1013 times smaller than Planck length. Some researchers, attempting to restore the Holographic Principle, have suggested that gamma rays perhaps don't behave as expected in this grainy universe.
To conclude, no one has yet experimentally verified the Holographic Principle. So far, two experiments appear to refute its existence. Specifically, they refute a measurable graininess or pixilation of spacetime. It might be possible that the assumption of underlying pixilation is itself incorrect but the idea of a three-dimensional projection of spacetime of a two-dimensional universe may still hold some validity. I suspect physicists right now are busy thinking of new ways to verify the principle.
Muistamme tietysti, että Planckin mitta on 1.6*10^(-35) m, ja Hoganin laitteisto ei kykene havaitsemaan mahdollista rakeisuutta kuin n. 10^(-21) m asti, mikä on järkyttävän paljon suurempi mitta kuin Planckin mitta - mutta tuo ESA:n GRB-ilmaisin siis on todistanut, ettei rakeisuuden mitä luultavimmin aiheuttamaa kaukaisen kohteen gammasäteiden polarisoitumista ole tapahtunut ainakaan rakeisuuden asteelle 10^(-46) m asti.
Johtopäätös siis, että avaruus on jatkuva, kuten Einstein väitti, tai jos todellakin maailmankaikkeus olisi rakeinen 2D ( aika) hologrammista, valo jostain syystä kulkisi/olisi korkeampiulotteisessa hologrammissa jatkuvassa, kvantittumattomassa avaruudessa. Tuo herättää skeptisyyttä koko rakeisuuden olemassaolosta, ja siten hologrammiteorian paikkansapitävyydestä.
Toisaalta, missä sitten on "puuttuva" informaatio mustaan aukkoon tipahtaneesta materiasta, kun se ei tapahtumahorisontin pinnalle mahtuisi? Kiinnostaisi varsinkin mustiin aukkoihin perehtyneiden fyysikkojen kerman mielipiteet hologrammiteoriasta (Hawking tuskin on enää ykkösriviä).
Ja tämä hologrammiteoriahan on vain sivujuonne Maldacenan konjektuuriin liittyen. Suurempi kysymys on se, että Hawkingin 74 esittämä mustien aukkojen luonne ei ilmeisesti olekaan sitä mitä luultiin. Hawkinghan jo itse hylkäsi 2004 väitteensä informaation katoamisesta ja myönsi hävinneensä vedon asiasta.
Eli ongelmana on se, että mikäli musta aukko todellakin menettää massaansa nk. Hawkingin säteilynä, sen täytyy kvanttitaajuusteorioiden mukaan katkaista syntyvän hiukkasen ja antihiukkasen side tapahtumahorisontin lähituntumassa, missä taas vapautuu mahdottomasti energiaa ja aika-avaruus rikkoutuu tavalla, mikä on ristiriidassa einsteinilaisen avaruuden kanssa mustan aukon läheisyydessä.
Hawking heitti hiljattain esille idean, ettei tapahtumahorisonttia sellaisenaan olisi, vaan sekä massan paiskautuminen mustaan aukkoon että hawkingisäteily aiheuttaisivat niin massiiviset fluktuaatiot, että massa olisikin vain väliaikaisesti sidottuna mustan aukon tuntumaan. Tällöin tosin singulariteettia ei muodostuisikaan.
Tätä puolestaan on kritisoitu sillä, etteivät ne fluktuaatiot luultavasti noin mahdottomia olisi.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä suurta yhtenäisteoriaa muodostettaessa - siis kvanttigravitaation.
Tässä taas pohdiskeltavaa viikonlopun ratoksi.
Albert Einstein tiesi hiukkasen koon kutistuvan lähes olemattomiin valon nopeudella.
Siksi kaikki näyttää litteältä ja hologarammipinnalla olevalta...