Olen erittäin köyhä. minun rahani ei riitä mihinkään ylimääräiseen, enkä koskaan saa mitään mistään. Elän todella köyhästi, eikä se haittaa minua. Ainut mikä haittaa on kuin köyhyys iskee köyhälle. Eli kuin rahat loppuvat köyhältä ennen kuin saa uutta rahaa. Tämä elämä on todella köyhää. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan jotain aktiviteettiä köyhyyden takia jotain mikä on todella mielenkiintoista.
Äärimmäinenköyhyys
Syrjittyksinainaeiseuraa
7144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos lähdetään siitä, että ihminen on laumaeläin.
Hankkiudu paikkaan jossa voit seurata muiden ihmisten olemista esim. ostoskeskus, joku harrastusryhmä jossa käy paljon erillaisia ihmisiä.
Kesällä kävin uimarannalla ja toisinaan hakeudun bussipysäkin katokseen, autot menevät 10-15 min välein, joskus ehtii juttelemaan ihmisten kanssa.
Kirpputorit ja kierätyskeskukset, ovat myös juttuseuran löytymispaikkoja.
Ihan toria ei täällä ole, mutta jos lähelläsi on, sieltä löytää juttukavereita.
Jutun aloitus on ihan summanmutikassa, ei koskaan mielipiteitä pikemminkin huomata joka asia, tai tapahtuma.
Seuraava vaihe voi jo olla päivän tai viikon Uutis tarjonnasta, hyvin vähän mielipidettä, mutta makuasiaa voi puhua. (tosin positiivisesta puolesta)
On jopa mielekiintoista tutkailla onnistuiko arvioimaan mahdolisen keskustelu kumppanin osallistumishalukkuuden, ja aktiivisuuden asoissa...
Aiheita saat; paikkalisradiosta, YLE ohjelmat, älä koskaan puhu tuttujesi tai perheesi asioita.
Itse olen joutunut kuulemaan (linja-autossa paikallisliikenne), jutua tuttavastani jonka tiesin aivan perättömäksi.
Luonto ympärillä on myös ehtymätön aihe..
:) onnea matkaan ja ilon pilke silmäkulmaan.
Millä tavalla olet syrjitty?
Siis jos täällä Suomessa alat jutella jollekin tuntemattomalle vaiks bussipysäkillä sua pidetään vähintäänkin pöpinä ::))
Kumpi sen meistä paremmin tietää.
Olen saanut vierusistujan linjurissa juttelemaan hyvinkin syvällisiä. Bussipysäkillä ollaan niin vähän aikaa, että ihan mikä tahansa aihe ei käy. Mutta kun olemme menneet samaan autoon, on puhuttu jo aika paljon kaiken laista. Kyllä siinä melkoinen tutka on oltava, ei ihan kaikista ole jutun jakajiksi, se on heidän menetyksensä.
Mistä lähtien sosiaalisuus on otettu sairautena?
Kyllähän ihminen voi tunnustella tilannetta juttelemalla, jos tuntuu ettei vastapuolesta irtoa, niin jättää sitten rauhaan.
Minunkin eläke tosi pieni, olen joutunut luopumaan muutamista lääkkeistä joista ei saa enää kelakorvausta ja kolesterolilääkkeen otan vain puolikkaan kun nekin on kallistuneet, ei muuten rahat riitä enää edes edulliseen ruokaan saatikka mihinkään herkkuihin tai vaatteisiin, kirpparilta onneksi saan muutamalla eurolla kivoja vaatteita, ostan sieltäkin hyvin harvoin. Eilen löysin kauniin tunikan 4 eurolla kun on sunnuntaina veljen synttärit, hiukset opettelin leikkaamaan itse ja olenkin tyytyväinen, ei maksanut kuin tunnin kärsivällisyyttä ja tuli hyvä.
Vapaaehtoistyössä tapaa ihmisiä, voi auttaa muita ja saa sekä seuraa että kaffetta ja pullaa. Aikakin kuluu mukavasti.