Suomea ajetaan alas

Tuloerot kasvavat, kun niitä kasvatetaan

Marja Riihelän väitös osoittaa, kuinka suomalaisten tuloerot kääntyivät pitkän tasaisen vaiheen jälkeen rajuun nousuun 1990-luvun puolivälin jälkeen. Syynä ei ollut ensisijaisesti laman jälkeinen talouskasvu, vaan verotuksen muutokset, sosiaaliturvan leikkaukset sekä pitkäaikaistyöttömyys.

Nyt se on todistettu tieteellisestikin: tuloerot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi viime laman jälkeen, ja köyhyys on lisääntynyt. Vieläpä sekin on todistettu, että tämä johtuu pitkälti poliittisista päätöksistä.

Tällaisiin tuloksiin on päätynyt Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Marja Riihelä vast´ikään Tampereen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan. Hän on hyödyntänyt siinä Tilastokeskuksen tulonjakotilastoja ja kulutustutkimuksia 40 vuoden ajalta 1966–2006.

Tilastoista hahmottuvat selkeät kehityskaaret: jakson alkuvaiheessa 1970-luvun puoliväliin asti tuloerot käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna laskivat. Siitä 1990-luvun puoliväliin asti ne pysyivät lähes muuttumattomina ja sen jälkeen alkoivat kasvaa voimakkaasti.

Muutokset ovat rajuja, erityisesti tilastojen ääripäissä: suurituloisimman yhden prosentin käytettävissä olevat tulot kasvoivat vuosina 1990–2006 12,7 prosenttia, kun 1966–1990 luku oli ollut vain 2,2 prosenttia. Vastaavasti pienituloisimman yhden prosentin tulot kasvoivat 1990–2006 ainoastaan 0,9 prosenttia, kun edellisellä jaksolla kasvuprosentti oli ollut 10,3.

Tutkimus osoittaa paikkansapitämättömäksi sen julkisessa keskustelussa usein kuullun väitteen, että talouskasvu merkitsisi automaattisesti myös tuloerojen kasvua tai että tuloerojen kasvu olisi jopa välttämätöntä talouskasvun saavuttamiseksi. Kasvoihan talous vahvasti 1966–1990 tuloerojen vähentyessä tai pysyessä ennallaan.
Selittäjinä verotus
ja tulonsiirrot

Riihelän mukaan tulonjaon muutokset selittyvät poliittisilla linjauksilla.

– 1960-luvulla alettiin rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Nyt voi kysyä, puretaanko sitä.

Laman aikana sosiaaliturva piti vielä tuloerot kurissa. Tuloerojen kasvu 1990-luvun puolivälin jälkeen on seurausta vaihtelevan väristen hallitustemme päätöksistä, joilla verotuksen progressiota on pienennetty ja sosiaaliturvaa leikattu.

Tämä on suoraan luettavissa väitöskirjan graafisista esityksistä. Niistä selviää, että tuloerot eivät ole kasvaneet markkinoilla määräytyvissä niin sanotuissa tuotannontekijätuloissa, joissa ei näy verotuksen eikä tulonsiirtojen vaikutus. Sen sijaan erot ovat kasvaneet bruttotuloissa, joissa myös tulonsiirrot ovat mukana. Vielä sitäkin enemmän ovat kasvaneet erot verojen jälkeen käteen jäävissä eli todellisissa käytettävissä olevissa tuloissa.

Erityisen kohtalokkaana Riihelä pitää Esko Ahon (kesk.) porvarihallituksen vuoden 1993 verouudistusta, jossa pääomatulojen ja ansiotulojen tuloverotus eriytettiin. Pääomatuloista alettiin periä tasaveroa, joka oli aluksi 25 ja nyt 28 prosenttia.

Käytännössä pääomatulojen veroprosentti on monessa tapauksessa vieläkin alhaisempi verovähennysten ja tietyin ehdoin verovapaiden osinkotulojen vuoksi.

– Verotuksella ei ole enää samanlaista kykyä tasoittaa tuloeroja kuin ennen, Riihelä tiivistää.