Niin kauan kuin on elämää....

Olen kauan ollut sitä mieltä että ihmiskunta tuhoaa itse itsensä lopulta. Viimeistä päivää ei kukaan voi tietää ja hyvä niin.

Niin kauan, kuin on elämää, on myös toivoa.

Kai tämä kaikki kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Loppujen lopuksi ihminen tavalla tai toisella hävittää tämän koko systeemin.
Mutta alkaako kaikki taas alusta?
Ei ehkä samanlaisena, mutta pienet elämän hiukkaset ovat yllättävän sinnikäitä, jos vain olosuhteet antavat mahdollisuuden.
Eikä aika enään siinä vaiheessa merkitse mitään.

...maailmassa on vielä hyviä ihmisiä. Tähän lauseeseen kiteytyi eräässä elokuvassa Kuuban kriisin ratkaisuhetket, kun maailma oli hiuskarvan päässä ydinasein käytävästä 3. maailmansodasta. Olemme onneksi nähneet auringonnousun monen muunkin sitä seuranneen kriisin jälkeen.

Uskoaan tulevaisuuteen ei saa menettää ikinä. Toisaalta ei myöskään saa ummistaa silmiään todellisilta uhkatekijöiltä. Itse pidän maapallon kohtalonkysymyksenä luonnon saastumista ja alkanutta kasvihuoneilmiötä. Talouskasvuun sokaistunut maailma ei juuri korviaan lotkauta maksumiehen rooliin joutuneen luonnon hätähuudoille. Mutta todellakin, niin kauan kun on elämää....

..on varmaankin tuhoutunut ennenkin ....niin uskoisin.Onko sitten tämä sininen planettamme, niin merkityksellinen ja poikkeava koko universumia ajatellen, että sen tulisi säästyä ja mikä merkitys kaikella täällä tällaisessa elämän muodossa esiintyvällä on..?...suuria kysymyksiä....
Ihmiselläkään täällä tuskin on elämisen mahdollisuutta jos kaikki muu tuhoutuisi. Taidamme olla hyvinkin samaa kaiken täällä ilmenevän kanssa. Kivaa se olisi , jos löytyisi joku samanlainen pallo ja emme olisi niin yksin tämä kaiken keskellä....vai olemmekko sittenkään..

Tässäpä yksi kaunis teksti Siiventekijöistä:

"Minä elän sitä varten, että sinä löydät minut.
Se on rakkauteni korkein ilmaisu sinulle ja etsiessäsi varjoani maailmasi tarinoista minä, häviämätön, näkymätön valo kasvan yhä näkyvämmäksi. Kuvittele kaukaisin piste avaruudessa ---mustan aukon alapuolella, heitettynä johonkin kaukaiseen galaksiin ja kerro sitten etäisyys suurimmalla luvulla jonka tiedät.
Onneksi olkoon,olet mitannut kehoni yhden atomin."

Pikainen kommenttini...

Ihminen on läpi historiansa povannut maailmanloppua tai nähnyt sen merkit ympärillään. Jokaiselle aikakaudelle on luotu jonkinlainen Armageddon, jota toitotetaan faktana ja joka syyllistää ihmiskunnan.

Maapallo lämpenee, se on tosiasia. Tutkijat kuitenkin kiistelevät siitä, että mikä on ihmiskunnan aiheuttamaa, mikä maapallon "luontaista" lämpenemistä. Pallollamme on aiemmin ollut huomattavasti lämpimämpääkin kuin nyt ja lämpiäminen on ollut yhtä nopeaakin.

Ihmiskunnan päästöt vaikuttanevat, se lienee fakta, vaan kuinka paljon? Se onkin väittelyn aiheena. Jos/kun löydämme tavan tuottaa energiaa puhtaasti (esim erottaa vety vedestä ja fuusiolla tuottaa energiaa) niin tuo ongelma on pois pyyhkäisty.

1970-luvulla ja myöhemminkin kauhisteltiin sitä, kun öljy loppuu maailmasta. Nyt kukaan ei ole enää asiasta puhunut. Otsonikadonkin sanotaan korjautuvan 2050 mennessä.

Tulivuorten aktiivisuus vaikuttaa myös suoraan lämpötiloihin. Samoin märehtijöiden tuottama metaani. Yksi lehmä pieree päivässä noin 500 litraa, melkoinen kasvihuonekaasujen tuottaja siis!

Mediassa kielteisyys myy. World watch instituuttia siteerataan, kuin se olisi Jumalan sanaa. Toki sen väittämien alla on melkoinen määrä lääkäreitä, tutkijoita ym, mutta vähintään yhtä suuri joukko löytyy sen mielipiteiden kyseenalaistajia.

Ei kannata suoraan niellä populismia hipovia väittämiä, vaan kaivaa myös muuta tietoa.

Yksi asia on varma. Aurinko tulee jossain vaiheessa elinkaarensa päähän, paisuu ja nielee maapallon. Tuohon kuluu aikaa kuitenkin miljoonia vuosia ja siihen mennessä ihmiskunta on jo kehittänyt tavan vaihtaa planeettaa. Näin minä uskon.

Toki voi olla, että ihmiskunnan taipaleen on määrä joskus päättyä, mutta ainakaan se ei pääty vielä pitkään aikaan.

Yksi juttu vielä.. pohjoinen jääkenttä on käsittääkseni meressä kelluva, ei siis jäinen manner kuten etelänapa. Kuinka sen sulaminen nostaa vedenpintaa? Lasissa kelluva jääpala nostaa veden pinnan tietylle korkeudelle, eikä vedenpinta enää nouse, vaikka jää sulaisi... Tuo vielä mieleeni tuli.

Oletan jo valmiiksi, että seuraavan maailmanlopun jälkeen jää jäljelle kourallinen selviytyjiä, joiden varaan jää ihmiskunnan uudelleenrakennusprojekti.

Elo alkaa vaatimattomissa oloissa, kaikkialla on tosi märkää ja mädäntyneiden kasvien löyhkä tarttuu hiuksiin. Talojen seinät ovat kaatuneet ja työkaluista uupuu sähkö tai ne ovat ruostuneet rumiksi.

Ajan myötä aurinko kuivattaa paikat ja miespuoliset selviytyjät rakentavat paljain käsin ensimmäisen uuden maailman talon. Jatkoa seuraa siltojen, pajojen ja kaivojen muodossa. Työkalut kehittyvät ja mahdollistavat entistä monimutkaisempien järjestelmien pykäämisen, esimerkkinä vaikkapa vesijohto ja viemäri. Ensimmäinen tuotantolaitos on tislaamo. Toinen tekee tynnyreitä.

Aika kuluu ja elämästä tulee jatkuvasti helpompaa. Helpompi elämä mahdollistaa ajan käyttämisen myös viihteen ja pelien muodossa. Seuraa uuden maailman ensimmäinen jalkapalloturnaus. Seuraavana onkin vuorossa jalkapallokentällä järjestetty konsertti. Koska alkoholiakin valmistetaan, syntyy nujakoita.



Jossain vaiheessa yksi selviytyjistä tulee hieman hapannaamaisena aamupalalle ja pohtii ääneen: "ei tää kuulkaas tuu olemaan ikuista, tämmöinen meno...".