Kertokaa asiasta jotain oikeasti tietävät, onko sisarusten pakko pitää koko ajan yhteyttä toisiinsa?Olen suuresta perheestä nuorimpia, ja minulla on mies, omakotitalo ja mökki. Nyt yksin asuvat vanhimmat sisareni odottavat minun pitävä heille seuraa ja keksivän virikkeitä! Itse olen vielä työelämässä ja rehellisesti sanoen haluaisin viettää kaiken vapaa-aikani oman pienen perheeni kanssa!Sisareni ovat normaaleja ihmisiä kerrostalossa, eikä heillä ole mitään oikeaa avun tarvetta eikä yksinäisyyttä.Tunnen suurta syyllisyyttä aina , kun olen onnellinen omassa elämässäni.Sisaret ovat rakkaita, miten taiteilisin niin, että kaikki olisimme?
Rakkaat sisarukset
Pikkusisko nro 1
757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tietenkään ei ole pakko, jos ei ole varsinaista tarvetta (mm. jatkuvaa kontrollia vaativat sairaudet tms.). Koska haluat omaakin aikaa, älä aina vastaa puhelimeen. Samoin on mahdollista rajoittaa vieraita, kun jättää avaamatta oven tahallaan, vaikka olisi kotona. Tarvittaessa keksii tekosyitä, kuten poissaolot.
Tuntuu, että aiheesi sopisi myös palstalle Suku on pahin. Parempi otsikko siellä lienee Läheisriippuvaiset sisarukset tms.
Ei ole pakko pitää, mutta on se kivaa jos sinkkusisaria ei jätetä. Olen juuri tuollainen perheen vanhin eronnut sinkkutäti, ei edes lapsia. Minun nuoremmat sisaret, jotka ovat perheellisiä touhuavat vain lasten ja lastenlastensa kanssa. Minä olen kyllä toivottu vieras lakkiaisiin, ristiäisiin, häihin ym. kun olettavat että minulla on varaa ostaa kalliita lahjoja tai lahjakortteja. Muuten ei elämäni, menoni eikä juhlani kiinnosta, Jos soittaa, vastaajalla on ne omat kiireensä ja ei ole aikaa.
En missään nimessä ole heitä jättämässä! Mutta liika on liikaa. Puhelinyhteydessä jonkun kanssa olen päivittäin, jos en vastaa, niin sisaret laittavat ringin pystyyn ja kyselevät, missähän se on, kun ei vastaa. Hyvä tietysti, että huolehditaan.?
Jos joskus käyn mieheni kanssa päiväseltään toisessa kaupungissa tai kauempana olevassa kaupassa, ja erehdyn sen ääneen sanomaan, niin joku sisruksista sanoo: voi, voi kun minäkin olisin tullut niin mielellään mukaan! Kaikeen pitäisi aina ottaa myös heidät mukaan! Salaankin nykyisin menomme ja lomamme, koska silloin pitäisi aina ottaa myös heidät mukaan. Ja syyllisyys lisäänty...................
Kerran kuussa on sopiva tahti sukulaisten kuulumiselle ja tavata voi pari kertaa vuodessa silloin kun sopivasti sattuu juhlia tai muuta yhteistä menoa.
Kysyjä saattaa myös itse tiedostamattaan ylläpitää ongelmaa, kun sisarussuhteet on vuorovaikutussuhteita siinä missä kaikki muutkin ihmissuhteet ja toimivat samoilla lainalaisuuksilla.
Perheellisillä lapset tietysti on se kulmakivi ja ettei vaan kysyjälläkin olisi sattumoisin pottu muhimassa jossakin mielensopukoissa. Saahan sillä piehtaroida, mutta omaa elämää ne naimattomat sisaruksetkin elää vaikka eivät sitä tohtisi samallatavoin toitottaa julki kuin perheelliset.
Tuo on nykyisin varmaan aika yleistä, että sukulaisia muistetaan vain silloin, kun on avun tarve tai rahan puute. Varsinkin nuoret ottavat yhteyttä just ennen synttäreitään tai joulua. Raha kyllä kelpaa! Olenkin sinkkuna ja lapsettomana päättänyt, etten kuolemani jälkeen muista ketään, joka ei pitänyt yhteyttä eläissäni! Testamentin olen tehnyt kodittomille kissoille! Sitä saa, mitä tilaa!
Näin on! Olen sisarusparven ainoa yksinäinen eikä kukaan muista olemassa oloani kuin silloin kun on juhlat, silloin kyllä muistetaan. Miten ihanaa olisikaan kun joku joskus kysyisi mukaansa johonkin, vaikka sitten shoppailemaan toiselle paikkakunnalle niinkuin tuolla joku kirjoitti, ymmärrän kyllä sitä sisarusta joka noin on sanonut. Itse en ole tunkeutumassa enkä tunkeudu heidän elämäänsä, mutta silti olisi joskus kiva kun joku edes muistaisi muulloinkin kuin silloin kun pitäisi kukkaroa kaivella. Omat juhlani kuitataan tekstiviestein sisarusten osalta (ei heidän aikuisten lasten).
Minäkin olen päättänyt, että koskei lapsia ole, eikä kukaan ole elämästäni kiinnostunut eläissäni niin mitä sitä perintöä kenellekään jättää ja testamentin kohdetta on kyllä mietitty, mutta se valitettavasti on yhä tekemättä, sillä eihän sitä koskaan tiedä milloin täältä lähdetään.
Tuollaistahan se usein on itsellä 3 sisarusta
itse olen nuorin ja hölmöin,mutta ei me paljon soitella ehkä mulle tulee 1 soitto/kk.No
en sitten itsekään paljon soittele saman verran juu ollaan vanhoja mutta kunnossa Ai niin asutaan samassa laajassa kaupungissa.