Pitänee minunkin osallisyua uskottomana tähän keskusteluun muutenkin, kuin tietokoneavusteisena. Eli mielenkiintoni on raamatun käännöksissä, josta pikkuisen lyhentelin juttujani. Toivottavasti ei tunnu liian pitkältä.
Kielen kääntäminen on yleensä melko ongelmallista, mutta kun käännetävänä on niinkin vanhaa, kuin mitä raamatun kirjoitukset ovat, ongelma saattaa olla ylipääsemätön, silloin joudutaan ottamaan käyttöön kompromisseja. Vaikeinta on tulkita hebrealaisia kirjoituksia, eikä vanhan kreikan kielikään ole niitä helpompia, arameasta puhumattakaan. Entä kuka voi taata latinankielisen teosten oikeellisuuden, jotka on aikoinaan käännetty joko arameasta, kreikankielestä tai hebreankielestä?
Eri kirjoitukset joita on tuotettu, sisältävät erittäin laajasti abstraktisia ilmaisuja, joita kirjoituksesta riippuen käännetään eri tavalla. Esimerkiksi sanalla "aph" tarkoitetaan joko nenää tai suuttumusta. Verbi "ka vadh" tarkoittaa "raskas" mutta myös (become glorious) "tulla säteileväksi tai loistavaksi tai ihanaksi". Kun kyseisen sanan a vokaali muutetaan e vokaaliksi, meillä on silloin sana "maksa", joka on merkittävä "raskas" osa sisimmässämme, ja kuvainnollisesti olemme sanassa "glory". Ota siitä sitten selvää.
Ja sitten piste "iin" päälle. Länsimaisissa kielissä verbillä on aikamuodot kuten, ollut, nykyisyys ja tulevaisuus. Näin ei kuitenkaan ole alkuperäisen, vanhemman hebrean kielen kanssa. Ovela juttu. Hebreankielessä verbillä tarkoitettiin lähinnä "tilannetta, tapahtuvaa", ei sitä milloin mikäkin olisi tapahtunut tai tulisi tapahtumaan. Siis, verbiin ei sisälly aikaa mikä siihen on kulunut tai tulee kulumaan. Tapahtumaa katsotaan siltä kannalta, että onko se tapahtunut tai ei. Juu tai ei, juupas jaapas, siinä onkin tutkijoille purtavaa.
Aikamuodoilla ja ajalla itsessään oli aivan toinen merkitys, kuin mitä meillä "moderneilla" ihmisillä on. Tämä koskee myös muita seemiläisiä kieliä. Heillä ei ollut tarvetta sijoittaa jotakin tapahtumaan jonkin ajan sisään, jolla merkittäisiin tapahtuman alku ja loppu. Myöhäisemmällä ajalla aikaa ilmaistiin alkaneena jostakin merkittävästä tapahtumasta, tai vaikkapa sen ja sen kuninkaan sinä ja sinä hallinto vuonna, joka saattoi olla 10 tai 25 vuotta. Vuosi taasen ei alkanut ensimmäinen tammikuuta, eikä heillä ollut ‘yksi’ vuosi, vaan niitä oli useampia. Meilläkin on näitä ‘vuosia’, kuten kouluvuosi, tilikausi jne
Hebrean kielessä on myös muita merkittäviä eroja, jotka tulisi huomioida tulkittaessa niitä tapahtumia mitä on ollut tälle päivälle. Niitä on mm. kirjoittajan "mieliala", yksikön ja monikon käyttö (laaja monilukuinen joukko voidaan ilmaista yksikössä ja yksi monikossa). Siihen sisältyy myös dualismi, eli parillisuus, kuten korva(t) jne. Adjektiivien käyttö on oma lukunsa. Ne syntyvät usein verbin juuresta.
Hebrealainen kirjoitustapa koostuu pelkästään konsonanteista. Kirjoitusten lukijan tuli sijoittaa tarvittavat vokaalit oikeisiin kohtiin, jotta kirjoituksesta tulisi ymmärrettävää. Heidän Jumalansa nimi kirjoitettiin yleisimmin kirjaimilla YHWH, joka on tulkittu nykyaikana pääsääntöisesti Jehovaksi tai sitten Jahveksi. Se miten sana tulisi lausua, tietoisuus siitä katosi Babylonian karkoituksen yhteydessä.
Karkoitusajan lopulla eräs ryhmä päätti (suuri kokous), tutkittuaan kirjoituksia, että kansan syntien tähden heillä ei ole oikeutta eikä kelvollisuutta lausua Jumalan nimeä, se korvattiin sanalla "Adonai" ja muilla ilmaisuilla.
!!!Israelin Jumalalla oli kuitenkin monta muuta nimeä, pisimmillään siihen kuului 72 merkkiä, kun se YHWH kohdalla on vain 4 merkkiä!!!
Totuus siihen miksi Jumalan nimen ääntämistieto katosi perustuu aivan toiseen tekijään, kuin mitä yleiseti sanotaan. Kun Tooraa ja sen jälkeen Talmudia koostettiin, kaikki käytettävissä ollut aineisto ei päässyt joko kanonisointiin Tooraan tai huomioon otetuksi Talmudiin. Niiden lisäksi luotiin Kabbala, joka on juutalainen mystiikan ja esoteeristen tekstien oma teos ja tarkoitettu yksinomaan oppineille. Siinäkään ei ole kaikkein "korkein" tieto, kuten Jumalan nimien ääntäminen, tai ei edes niiden kirjoitusmuotoa, sillä se ja muu vastaava korkein ja pyhin tieto periytyi ainoastaan suurten opettajien kautta suullisesti tarkkaan valitulle seuraajalle, huomatkaa yksikkö muoto. Oma oletukseni on, että juutalaisten parissa on siirtynyt tähän aikaan asti suullisena perimätietona monia salaisia asioita ja niiden tietojen joukossa on myös tietoisuus siitä, miten jumalan nimet lausutaan.
YHWH ei kuitenkaan ole esiintynyt pelkästään yksin, yhtenä nimenä, vaan siihen on liittynyt tusinan verran muita nimiä. Ne nimet ovat syntyneet kansan tietoisuuteen tiettyjen tapahtumien tai YHWH:n tekojen kautta. Tästä asiasta voidaan herättää pari suurempaa kysymystä. Ensinnäkin, miksi raamatun kääntäjät ovat jättäneet pois ne jälkiliitteet, erästä poikkeusta lukuunottamatta, se on sana "Sebaot", eli (YHWH) Herra Sebaot. Toinen kysymys, joka nousee mieleen on, miksi YHWH:sta on niin monta eri lisä muotoa? Onko kyseessä mahdollisesti tilanne, jossa näitä YHWH tyyppejä olikin useampia ja ne eroteltiin jälkiliitteellä? Kyseessä saattoi olla myös se, että samalla YHWH:lla oli pari tai kolme eri lisäliitettä.
Toisaalta mitä enemmän historian tutkimukset, kielitieteet ja muut asiaan vaikuttavat tuovat meille uutta tietoa Raamatun, eli Tooran kirjoituksista, sitä enemmän ristiriitoja ja mahdottomuuksia saamme selville.
Monet tietämättömät ja 7-päivää lehden varassa elävät luulevat em. asioiden kyllä olevan päinvastoin.
Mikään ei ole yksinkertaista.
Ja tässäpä tätä tällä kertaa.
Kielen kääntäminen on yleensä melko ongelmallista, mutta kun käännetävänä on niinkin vanhaa, kuin mitä raamatun kirjoitukset ovat, ongelma saattaa olla ylipääsemätön, silloin joudutaan ottamaan käyttöön kompromisseja. Vaikeinta on tulkita hebrealaisia kirjoituksia, eikä vanhan kreikan kielikään ole niitä helpompia, arameasta puhumattakaan. Entä kuka voi taata latinankielisen teosten oikeellisuuden, jotka on aikoinaan käännetty joko arameasta, kreikankielestä tai hebreankielestä?
Eri kirjoitukset joita on tuotettu, sisältävät erittäin laajasti abstraktisia ilmaisuja, joita kirjoituksesta riippuen käännetään eri tavalla. Esimerkiksi sanalla "aph" tarkoitetaan joko nenää tai suuttumusta. Verbi "ka vadh" tarkoittaa "raskas" mutta myös (become glorious) "tulla säteileväksi tai loistavaksi tai ihanaksi". Kun kyseisen sanan a vokaali muutetaan e vokaaliksi, meillä on silloin sana "maksa", joka on merkittävä "raskas" osa sisimmässämme, ja kuvainnollisesti olemme sanassa "glory". Ota siitä sitten selvää.
Ja sitten piste "iin" päälle. Länsimaisissa kielissä verbillä on aikamuodot kuten, ollut, nykyisyys ja tulevaisuus. Näin ei kuitenkaan ole alkuperäisen, vanhemman hebrean kielen kanssa. Ovela juttu. Hebreankielessä verbillä tarkoitettiin lähinnä "tilannetta, tapahtuvaa", ei sitä milloin mikäkin olisi tapahtunut tai tulisi tapahtumaan. Siis, verbiin ei sisälly aikaa mikä siihen on kulunut tai tulee kulumaan. Tapahtumaa katsotaan siltä kannalta, että onko se tapahtunut tai ei. Juu tai ei, juupas jaapas, siinä onkin tutkijoille purtavaa.
Aikamuodoilla ja ajalla itsessään oli aivan toinen merkitys, kuin mitä meillä "moderneilla" ihmisillä on. Tämä koskee myös muita seemiläisiä kieliä. Heillä ei ollut tarvetta sijoittaa jotakin tapahtumaan jonkin ajan sisään, jolla merkittäisiin tapahtuman alku ja loppu. Myöhäisemmällä ajalla aikaa ilmaistiin alkaneena jostakin merkittävästä tapahtumasta, tai vaikkapa sen ja sen kuninkaan sinä ja sinä hallinto vuonna, joka saattoi olla 10 tai 25 vuotta. Vuosi taasen ei alkanut ensimmäinen tammikuuta, eikä heillä ollut ‘yksi’ vuosi, vaan niitä oli useampia. Meilläkin on näitä ‘vuosia’, kuten kouluvuosi, tilikausi jne
Hebrean kielessä on myös muita merkittäviä eroja, jotka tulisi huomioida tulkittaessa niitä tapahtumia mitä on ollut tälle päivälle. Niitä on mm. kirjoittajan "mieliala", yksikön ja monikon käyttö (laaja monilukuinen joukko voidaan ilmaista yksikössä ja yksi monikossa). Siihen sisältyy myös dualismi, eli parillisuus, kuten korva(t) jne. Adjektiivien käyttö on oma lukunsa. Ne syntyvät usein verbin juuresta.
Hebrealainen kirjoitustapa koostuu pelkästään konsonanteista. Kirjoitusten lukijan tuli sijoittaa tarvittavat vokaalit oikeisiin kohtiin, jotta kirjoituksesta tulisi ymmärrettävää. Heidän Jumalansa nimi kirjoitettiin yleisimmin kirjaimilla YHWH, joka on tulkittu nykyaikana pääsääntöisesti Jehovaksi tai sitten Jahveksi. Se miten sana tulisi lausua, tietoisuus siitä katosi Babylonian karkoituksen yhteydessä.
Karkoitusajan lopulla eräs ryhmä päätti (suuri kokous), tutkittuaan kirjoituksia, että kansan syntien tähden heillä ei ole oikeutta eikä kelvollisuutta lausua Jumalan nimeä, se korvattiin sanalla "Adonai" ja muilla ilmaisuilla.
!!!Israelin Jumalalla oli kuitenkin monta muuta nimeä, pisimmillään siihen kuului 72 merkkiä, kun se YHWH kohdalla on vain 4 merkkiä!!!
Totuus siihen miksi Jumalan nimen ääntämistieto katosi perustuu aivan toiseen tekijään, kuin mitä yleiseti sanotaan. Kun Tooraa ja sen jälkeen Talmudia koostettiin, kaikki käytettävissä ollut aineisto ei päässyt joko kanonisointiin Tooraan tai huomioon otetuksi Talmudiin. Niiden lisäksi luotiin Kabbala, joka on juutalainen mystiikan ja esoteeristen tekstien oma teos ja tarkoitettu yksinomaan oppineille. Siinäkään ei ole kaikkein "korkein" tieto, kuten Jumalan nimien ääntäminen, tai ei edes niiden kirjoitusmuotoa, sillä se ja muu vastaava korkein ja pyhin tieto periytyi ainoastaan suurten opettajien kautta suullisesti tarkkaan valitulle seuraajalle, huomatkaa yksikkö muoto. Oma oletukseni on, että juutalaisten parissa on siirtynyt tähän aikaan asti suullisena perimätietona monia salaisia asioita ja niiden tietojen joukossa on myös tietoisuus siitä, miten jumalan nimet lausutaan.
YHWH ei kuitenkaan ole esiintynyt pelkästään yksin, yhtenä nimenä, vaan siihen on liittynyt tusinan verran muita nimiä. Ne nimet ovat syntyneet kansan tietoisuuteen tiettyjen tapahtumien tai YHWH:n tekojen kautta. Tästä asiasta voidaan herättää pari suurempaa kysymystä. Ensinnäkin, miksi raamatun kääntäjät ovat jättäneet pois ne jälkiliitteet, erästä poikkeusta lukuunottamatta, se on sana "Sebaot", eli (YHWH) Herra Sebaot. Toinen kysymys, joka nousee mieleen on, miksi YHWH:sta on niin monta eri lisä muotoa? Onko kyseessä mahdollisesti tilanne, jossa näitä YHWH tyyppejä olikin useampia ja ne eroteltiin jälkiliitteellä? Kyseessä saattoi olla myös se, että samalla YHWH:lla oli pari tai kolme eri lisäliitettä.
Toisaalta mitä enemmän historian tutkimukset, kielitieteet ja muut asiaan vaikuttavat tuovat meille uutta tietoa Raamatun, eli Tooran kirjoituksista, sitä enemmän ristiriitoja ja mahdottomuuksia saamme selville.
Monet tietämättömät ja 7-päivää lehden varassa elävät luulevat em. asioiden kyllä olevan päinvastoin.
Mikään ei ole yksinkertaista.
Ja tässäpä tätä tällä kertaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On hyvin mielenkiintoista lukea "viisaiden" ja lukeneiden ihmisten "totuuksia" eri asioista. Itse luen raamattua säännöllisesti, joten tiedän siitä jotain. On hyvin vaikea kuvata sanoin sitä, mitä olen kokenut uskossa olo aikana.Yksinäiset hetket, tukalat elämäntilanteet ym. ja Jeesus on ollut mukana kaikessa, eikä ole hyljännyt. Monet ihmiset näkevät raamatun vain teologiana, tai jonain sakramenttina ja näin ollen sitoo OMALLA JÄRJELLÄÄN koko totuuden Jeesuksesta ja siitä kuinka Jumala on rakastanut ja rakastaa edelleen maailmaa. Eli otsikkoon vedoten, Jumalan sana ei ole historiallinen myytti, VAAN KONKREETTINEN VOIMA ARJESSA!! Tiedän mitä on olla burn out ym. vaikeuksissa, mutta tiedän myös sen ihmeellisen rakkauden ja Jeesuksen konkreettisuuden, joka on jokaiselle tarjolla-ei tiedon määrän tai teologian mukaan, vaan sydämestä nousseen rukouksen ansiosta....Jeesus, en jaksa, auta ja ota elämäni ja anna syntini anteeksi. Voit yrittää järjellä(jonka on luonut Jumala) kumota Jumalaa tai hänen viestiään elävästä rakkaudesta, mutta sydämesi jää kylmäksi. Voit kokea oikeassa olemisen tunnetta, koska tiedät, että tiedät kaiken. Kuitenkin olet hukannut kirkkaimman sanoman raamatusta-Jeesuksen ristin työn ja rakkauden sinua kohtaan. Mutta sinähän olet oikeassa, miten se rakkaus sinua koskee...niinpä.
Siunauksin-ARMOSTA elävä nuori
Alkuperäinen kirjoitus oli mielestäni todella hyvää asiaa, olen itsekin kirjoittanut täällä mielipiteistä ja raamatun muuttumisesta pakostakin.
Kuitenkin toinenkin kirjoittaja oli omalla tavallaan oikeassa.Käsitinkin, että kirjoittaja ei pitänytkään raamattua täysin totena sanasta sanaan, vain haki siitä lohtua ja hyviä oppeja elämäämsä.Itsekin luen raamattua paljon ja olen saanut Jumalan ja herramme Jeesuksen kristuksen tuen ja siunauksen, mutta silti en luota raamatun teksteihin sanasta sanaan.
Jumalan ja Jeesuksen kristuksen rauhaa ja siunausta.
Vaikka itse en usko raamattuun niin on mielestäni vääräuskoista liittää Jeesuksen palvonta Jumalaan. Kun uskot Jeesukseen palvot myös samalla ihmistä, et itse Jumalaa. Eihän isä ja poika ole sama asia.
Itse Jumaluus on jokin korkeampi voima jota emme voi käsittää. Ihminen luo itse Jumalan sen voiman tilalle. Näin hän voi täyttää oman tietämättömyytensä uskonnon varjolla. En väitä, että jotain korkeampaa voimaa, energiaa ei olisi olemassa. En vain usko että se on raamatun Jumala.
Ihminen joka uskoo ainoastaan Raamatun Jumalaan on sokea muille jumaluuden vaihtoehdoille. Ei pidä antaa näkemyksien olla liian suppeita vaan katsoa avarasti ja vertailevasti muita uskontoja. Kun katsoo avarasti huomaa, että "uskovaiset" ovat itsekkäitä ja suppeakatseisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä arvosta muiden ihmisten elämänkatsomusta.
sinulle vähän ajateltavaa:
"USKONNOT JA SUHTEELLISUUS
Kirjoittanut: christian brother, 23 2001, 10:55 ip:
Monet humanistit näkevät ihmiskunnan menevän ”kohti parempia aikoja”, kun ihmiskunnan ei ”tarvitse” enää uskoa Jumalaan, vaan kukin ihminen voi luoda ns. ”oman uskontonsa” vähän samaan tapaan kuin kävelemme ostosmarkettiin, ja valitsemme hengelliset antimemme itseämme miellyttävällä tavalla, luomme ns. oman uskontomme. Tämä olisi tietenkin monelle ihmiselle ”mukavaa”, korostaahan kyseinen näkemys humanismin äärimuotoa, eli että ihminen on kaiken mitta, ei tarvita mitään ihmisen yläpuolella olevaa yhtä Jumalaa. Tämä näkemys edustaa lähinnä uskonnollista relativismia, joka painottaa kaikkien uskontojen suhteellisuutta, ei siis ole olemassa yhtä totuutta, yhtä Jumalaa. Lähden siitä, että uskonnon ja järjen välillä ei tarvitse olla ristiriitaa. Uskonnon tulee siis olla sopusoinnussa logiikan peruslakien kanssa. Relativismin ensimmäinen looginen ristiriita liittyy siihen, että se väittää kaiken olevan suhteellista. Edellinen lause on sisäisesti ristiriitainen ja näin se mitätöi itsensä. Relativismin väite ”kaikki on suhteellista” kieltää näin totuuden ottamalla käyttöön uuden totuuden ”kaikki on suhteellista”. Tämä ei ole loogisesti järkevää. Toiseksi relativismi painottaa sitä, että on suvaitsematonta väittää jotakin ehdottomaksi totuudeksi. Viisaan ihmisen on näin ollen ymmärrettävä oma rajallisuutensa ja hyväksyttävä erilaiset vakaumukset samanarvoisiksi. Relativismi ei kuitenkaan kestä omaa kritiikkiään, koska se esittää yhtä ehdottomia väitteitä kuin mikä tahansa muu näkemys. Eihän voida tietää, ettei ehdotonta totuutta ole, koska tämähän on jo itsessään väite ehdottomasta totuudesta! Relativismi ei siis kykene ratkaisemaan erilaisten näkemysten välisiä ristiriitoja, sillä se on vain yksi totuutena esitetty väite muiden joukossa. Kolmanneksi relativismi ei ota huomioon uskontojen omaleimaisuutta. Kaikkien uskontojen edustajat näkevät oman uskonsa ainutlaatuisena, erotuksena muista uskonnoista. Selvimmin edellinen on havaittavissa kolmen suuren ilmoitususkonnon - juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kohdalla. Kaikki em. uskonnot painottavat sitä, että meillä voi olla oikeaa tietoa Jumalasta, koska Hän on ilmoittanut Itsensä meille.
Edellisen pohjalta voimme päätellä, että relativismi on mahdoton näkemys. Kysymystä totuudesta on mahdotonta väistää. Voimme muotoilla sanottavamme eri tavoilla, mutta aina esitämme kuitenkin väitteitä totuudesta. Saatamme elää ns. relativistisessa kulttuurissa, mutta emme elä relativistisessa universumissa. Maailma ei siis sopeudu yksittäisen ihmisen/ihmisten tulkintoihin; se ei muotoudu toiveidemme mukaan.
Lähinnä tarkoitin, että koko raamattu sisältöineen on aivan sattumanvaraiseti kyhätty kokoelma eri väärinkäsityksiä, arveluita, ja pienessä määrin vaeltavan etu-aasialaisheimon pikku historiaa.
Hieman sama juttu on Uudessa Testamentissa. Käännösvirheitä, myöhempiä lisäyksiä, kymmeniä muita "kirjoja" jätetty tarkoituksella pois...aivan kuin jokin seikkailukertomus, jossa pahat voittavat hyvät.
Kerrankin joku, jolla on edes jotain tosipohjaa raamatun muuttumisesta ajan saatossa.Itse näin maallikkona olen ajatellut järellä ja todennut, ettei mikään kirja voi säilyä vuosituhansia täysin muuttumattomana.
Kiva saada siitä jotain pitäväälin todistetta=)
tarina. Nyt vaan poistat virheet ja vähän
lyhennät, niin siitä tulee käyttökelpoinen,
Virheitä tulee, mutta eikö olekin aika hyvin PUHUTTU teksti. Käytän nimittäin Philips FreeSpeech-ohjelmaa, jolloin näppäimistöön ei tarvitse koskea, eli puhumalla mikrofooniin kaikki sanat syntyvät ja vielä normaalilla puhenopeudella. 98%:sesti.
No, enpä tuota kuitenkaan arkistoitavaksi tarkoittanut ja olen sen jo hävittänyt.
Tämä ei ollut mainos.
asiavirheet käytetystä ohjelmasta johtuvat.
Mielihyvin otan vastaan asiatietojen korjauksia. Hyvin mahdollista, että muistini on jossakin kohdin pettänyt.
Mitä kohtia ajattelit lähinnä korjata?