Täytyykö ihmisen tehdä jotain, eli ansioitua, jotta pelastuisi iankaikkiseen elämään, vai voiko hän vain yksinkertaisesti turvautua siihen tekoon, jonka Jeesus Kristus ristillä teki, sovitti ihmisten synnit?
Pelastuuko ihminen armosta?
Ydinkysyjä
32100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Palstalla on kirjoittajia, jotka sanovat ettei ristintyö riitä. Ehkä he eivät uskalla luottaa siihen mitä Jumala teki.
Entä sitten, jotkut harvat hihhulitko täällä määrää mitä mieltä normaalinkin ihmisen pitää olla, jostain yhdentekevistä asioista?
Sinulle ne vielä lienevät yhdentekeviä, mutta eräänä päivänä äärimmäisen tärkeitä.
Muuten, miksi roikut täällä vuodesta toiseen, yhdentekevien asioiden äärellä?;)
Mitäs se sulle kuuluu, missä minä vietän joutoaikaani.
Niin, eihän siinä mitään. Saattaahan se Jumala vetää sinua puoleensa, vaikka et sitä ymmärräkään.
Mites se asia sun napaas rassaa?
Eipä rassaa napaa. Kuitenkin on totta, että Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Suuri harmi on vain, että harvoja iankaikinen elämä kiinnostaa.
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
1Tim 2
Piti olla: iankaikkinen
Rauhoitupa jo!
"Täytyykö ihmisen tehdä jotain"
Kyllä tarvitsee. Ihmisen tarvitsee pysyä siinä armossa mihin hänet on vapautettu. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että koska meille on annettu valtava velka anteeksi mekin olemme velvollisia antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille.
Armahduksen kautta me olemme velvolliset itse myös armahtamaan toisia.
Koska meitä kohtaan on osoitettu näin suurta rakkautta mekin olemme velvolliset osoittamaan rakkautta.
Raamattu kehottaa meitä pysymään armossa ja rakkaudessa.
Jos me emme pysy armollisina meitä vastaan rikkoneita kohtaan, niin silloin me pilkkaamme armon henkeä jota on meitä itseämme kohtaan osoitettu kun meidät armahdettiin synneistämme.
"Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi." - Matteus 17.luku
Kyllä niin. Oikein kirjoitit. Silti sekin, että ymmärtää antaa anteeksi ja armahtaa on Jumalan armoa ja vaikutusta omissaan.
"Silti sekin, että ymmärtää antaa anteeksi ja armahtaa on Jumalan armoa ja vaikutusta omissaan. "
Juuri näin.
..hirvittäviä vaatimuksia ladellaan ja ei ymmärretä,että on tekoja,joita on mahdotonta ihmisen ihmiselle anteeksiantaa.. Vain Jumala voi,mutta eipä vastannut vuosia kestäneisiin rukouksiini-miksi enää uskosin,mitä merkitystä millään täällä on? Uskovat=teeskentelevät valehtelijat maireat hymyt naamallaan.
Ehkei anteeksianto välttämättä onnistukaan omissa voimissa.
Minussa oli ennen paljon anteeksiantamattomuutta, tiedostamatontakin.
Se että sain uskoa todeksi, että Kristus Jeesus parantaa tänäkin päivänä, kokonaan, vapauttaa synnistä, pois omista paranteluyrityksistä, vapauteen. Se oli elämässäni muuttava voima, myös anteeksiannon suhteen.
Jeesus ottaa vastaan sairaita, ei valmiiksi itsessään täydellisiksi tulleita
Lue mitä Sana eli Jeesus, kertoo tiestä, totuudesta ja elämästä... Voit aloittaa Johanneksen evankeliumista.
Jumalalle riittää, että me päätämme antaa anteeksi koko sydämestämme, kun ymmärrämme hänen tahtonsa. Tuntui se meistä itsestämme miten mahdottomalta tahansa Jumala tulee varmasti meitä vastaan ja siunaa omalla hengellään oikean päätöksemme.
Itse olen monet kerrat kokenut, että kun joku on minua syvästi loukannut ja olen loukkaantuneena vetääntynyt pois tilanteesta Jumala on minua muistuttanut kahdesta vaihtoehdosta. Joko annan sen väärän teon minua kohtaan kasvattaa minussa halua antaa samalla mitalla takaisin tai että päätän samantien Jumalan edessä antaa tälle henkilölle anteeksi hänen tekonsa tai sanansa Jeesuksen nimessä. Kun olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon Jumalan rauha on palannut takaisin. En väitä että se on helppoa, muttei se ole mahdotontakaan, koska se on Herran Jeesuksen Kristuksen ilmoittama Jumalan tahto meidän suhteemme.
Jumala ei voi toimia omaa sanaansa vastaan. Hän on sanonut:
"Jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. "
Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin anteeksi antaminen. Maailma on pahan vallassa niin kuin raamattu ilmoittaa. Meitä kaikkia on loukattu tavalla tai toiselle. Meitä kaikki on varmasti joku kohdellut jossain vaiheessa elämäämme väärin. Ja varmasti me itsekin olemme tehneet jollekin vääryyttä. Kaikki ovat saaneet osuutensa pahasta ja ovat omalta osaltaan myös olleet sitä kylvämässä toisten sydämiin. Tämän maailman herra tahtoo saada kaikki sidottua pahan kautta katkeruuden ja vihan valtaan. Hän tietää että anteeksianto on ihmisille tie vapauteen ja sen vuoksi hän tahtoo uskotella ihmisille että joidenkin tekojen anteeksi antaminen on mahdotonta. "Niitä ei pidä eikä saa antaa anteeksi!" Se on väkevä valheen side ihmisen sielussa, jolla pitää ihminen pahan orjuudessa.
Anteeksianto päästää meidät irti pahasta. Niinhän me rukoilemme Isä meidän rukouksessa! "Päästä meidät pahasta." Vain anteeksianto päästää meidät vapaaksi kun tahdomme olla kuuliaisia Jumalan tahdolle. Sen kautta paha irrottaa otteensa meistä. Se ei tarkoita että se ihminen joka on meille tehnyt vääryyttä olisi nyt paras ystävämme vaan että me olemme päässeet katkeruudestamme tuota ihmistä kohtaan eroon eikä se enää myrkytä ja pimennä elämäämme. Jumala tahtoo meidän antavan anteeksi väärintekijöillemme. Jeesus antoi anteeksi tuomitsijoillensa, pilkkaajillensa, kiusaajillensa, kiduttajillensa, rankaisijoillensa ja surmaajillensa. Hän rukoili vihollistensa puolesta isäänsä puolustaen heitä: "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!" Siinä pyynnössä ei ollut vihaa eikä koston halua. Hän oli täydellisen vapaa. Kunpa mekin saisimme itsekukin olla tuossa samassa vapaudessa. Sitä minä rukoilen ja toivon myös sinulle. Anna anteeksi. Se on täysin mahdollista ja sinä pääset vapaaksi.
Ihminen ei tarvitse pelastusta mielikuvitusolennoilta. Maailmankaikkeus toimii varsin hyvin iman jahveja, allaheita jne.
Eletään siis tämä ainoa elämä hyvin, sillä se ainoa mitä meillä on. Elämän jälkeen ei ole mitään riippumatta siitä mitä paimentolaisten kirjat sanovat.
Niinhän sinä sanot.
oletkin väärässä ja joudut helvettiin?
Ei haittaisi minua.
ei haittaa minua sanot sinä nyt, mutta helvetissä sanot toisin, jos kerran helvetti on sellainen kuin raamattu sen sanoo olevan, tuli ei sammu, itku ja hammasten kiristys eikä tuska lopu koskaan.
Niinpä. Kevyesti ohmiset suhtautuvat niin hirvittävään asiaan.
Mitähän tekoja voisi ihminen pyhälle Jumalalle tarjota, kelvatakseen hänelle? Jumala kyllä odottaa ihmiseltä mielenmuutosta ja uskoa.
1. Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2. Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Riitely ja omahyväisyys ei kuulu Jumalan valtakuntaan. Armosta Herra vie taivaaseen, ei tekojen kautta yksin. Itse pitäisin Jumalaa niin suurena, etten uskaltaisi omilla ansioilla mennä lupaamaan taivasten valtakunnan paikkaa, vaikka kuinka kokisin olevan uskossa on kyse lopulta Kristuksen sovitustyöstä, jonka varaan sinä voit turvata olemalla lapsen kaltainen .
Ydinkysyjä ja Ode92,
Itselleni juuri nämä Jeesuksen sanat lapsen kaltaisuudesta avaavat Jumalan armoa. Ajattelen että lapsen kaltaisena oleminen on sitä että luottaa. Luottaa, että minusta pidetään huolta, luottaa että minua rakastetaan ja minut armahdetaan. Ei pieni vauva yritä ansaita sitä rakkautta mitä hän vanhemmiltaan saa; lapsi vain on ja ottaa vastaan.
Väkevät ovat myös Paavalin sanat efesolaisille (Ef. 2: 8-9):
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä."
Ja vielä sama vuoden 1938 käännöksen mukaisesti:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Nämä sanathan soivat kauniisti Kari Tikan Armolaulussa.
Aija-pappi
Ihminen pelastuu armosta, kuitenkin jos on kykenevä tekemään lähimmäisen hyväksi jotain, vaikka vipata 20 euroa ruokarahaa nälkäiselle, mutta jättää tekemättä, ei ole vanhurskas.
Totuus on että liikaa korostetaan ettei tarvitse tehdä mitään, jos hyvyys ei etene niin pahuus, nähty monista jotka olivat uskossa.
Paholainen vääntää kaikkea tietysti näin, että Jumalan vaatimukset ovat hirveitä ja kohtuuttomia.
Mutta perusta on armo, vaikka teko olisi kuinka vähäinen, se luetaan ihmisen hyväksi.
Tällainen on minun uskoni.
>vai voiko hän vain yksinkertaisesti turvautua siihen tekoon, jonka Jeesus Kristus ristillä teki, sovitti ihmisten synnit? < siinä on ainutturva syntiselle armoon turvautuminen.
Teuvon armoton linja miellyttää meitä, sillä se on niin Raamatunvastainen.
Ihan armosta ihminen puhdistetaan Jeesuxen verellä ja kuoletetaan samassa kuolemassa mitä Jeesus kuoli Ristillä ihan Armosta !!
Siis juo Jeesuxen verta ja syö Hänen liha joka tämä vertauskuva tarkoittaa ja tapahtuu sulle jos sä armosta Tahdot.
Hei Ydinkysyjä
Olet saanut monenlaisia kommentteja kuten täällä on kai tarkoituskin. Ihminen pelastuu armosta, uskomalla Jeesukseen Kristukseen, hänen pelastustekoon, ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa, sovitukseen. Siinä se on. Uskon kautta ja myötä, Jumala Pyhän Hengen avulla tekee työtä kristityssä. Pikkuhiljaa niitä rakkaudentekoja tahtoo tehdä, kun haluaa noudattaa Jumalan tahtoa arjessa. Teotkin ovat Jumalan armotyötä meissä ihmisissä.
Hyvää syksyä,
Pirkko-pappi
Hei Pirkko-pappi.
Ensiksikin tahtoisin huomauttaa, että ihmisen tulisi ymmärtää, mitä ottaa vastaan, tämä tulee Sanan vastaanottamisen kauttta. Sana on elämän leipä, jota tulisi syödä ja se ottaa vastaan, jotta voisi sanoa, että uskon siemen on kylvetty. Siitä vasta lähtee prosessi käyntiin, jotta saa tulla paikalle, jossa Herra itse saa alkaa vaikuttamaan tekemistä ja tahtomista, eikä ihminen elä oman tahtonsa varassa, kylväen huonoa satoa, hyvä sato tulee vain elämällä siten, miten Kristus on opettanut Sanassa... ja se ei onnistu ihmisen oman tahdon varassa, vaan Jumalan vaikuttamana tekona ihmisessä.
Uskon tulisi olla elävää, jossa Kristus saa vaikuttaa niin, että usko ei jää "kuolleiksi teoiksi", sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos usko ei ole elävää elämää, eikä samalla tuota lähiympäristöönsä hyvää ja vanhurskasta hedelmää.
kun täällä nyt on oikein teologi paikalla, niin kiinnostaisi kysyä Laestadiosta viime aikoina kuunneelleena sellaista asiaa kuin objektiivinen ja subjektiivinen usko. Saarnassa vai oliko jokin teksti minkä luin todettiin, että pelkkä objetiivinen uskominen ei ainoastaan riitä vaan pitää olla myös uskojan itsensä kokema subjektiivinen usko. Se ilmeisesti on jotenkin ihmisen tunnemaailmassa koettava kokemus.
Kerrottiin myös, että kysyttäessä milloin ihminen on uudestisyntynyt, että ellei hän osaa kertoa tapahtumasta mitään, hän ei todennäköisesti ole koskaan uudestisyntynyt. Miten Pirkko-pappi ajattelee teologiselta kannalta näistä asioista?
jos ihminen yrittäisi ansioilla vaikkapa pienilläkin pelastua eli vanhurskautua olisi se luettava evankeliumin vääristäväksi harhaopiksi ja olisi siten ankaran tuomion alainen kaikenlisäksi. Sellainen ihminen olisi omavanhurskauden perkeleen pettämä. Jumalan näkökannalta se olisi myös vakava loukkaus, koska se osoittaisi, että omavanhurskas ylpeä ihminen ei pidä Herramme Jeesuksen uhri- ja sovitustyötä riittävänä.
Tällaisia laittomuuden tekijöitä tapaamme raamatussa kuten vuorisaarnassa sekin tapaus missä Herra ei tuntenut niitäkään "superuskovia", jotka sanoivat tehneensä suuria ihmetekoja Jeesuksen nimessä. He toivat omina ansioinaan tekemänsä ihmeet ja loukkasivat Jumalaa, joka antoi puolestamme kaikkensa antaessaan oman Poikansa risiinnaulittavaksi.
Sellainen asia, että armosta pelastuminen käsitetään taas niin, että saa taas elää synnissä ja pahuudessa, kun kerran omat teot ei mitään vaikuta, kutsutaan armonvarkaudeksi. armovarkaat uskoo ulkokohtaisesti, mutta heidän elämänsä ei mitenkään muutu ja kanna hedelmää.
Oikeassa uskossa vanhurskaus on saatu täysin lahjana ilman omia ansioita uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja tässä asemassa pelastettuna kiitollinen sydän haluaa palvella Herraa ja lähimmäisiänsä kantaen siten hedelmää, mutta ne ei ole tehty ansioitumismielessä vaan rakkaudesta.
Niitä tekoja vanhurskaat eivät edes muista tehneensä tuomiolla ollessaan niin pyyteettömiä ne olivat olleet. He olivat ne siunatut, jotka menevät Herransa iloon.