Helsingin lähellä sijaitsevassa Opri ja Oleksi-nimisessä dementiahoitokodissa on johtaja, joka etsii töihin ilmoituksella: TUNNEÄLYKKÄITÄ HOITAJIA ETSITÄÄN.
Hänen työhaastattelunsakin on erikoinen, se kestää noin 2 tuntia ja siinä istuvat sitten kaikki työstä kiinnostuneet ringissä ja saavat pohtia yhtä ja toista kun kivi kiertää kädestä toiseen.
Näin johtaja saa valita tunneälykkäitä hoitajia ja hoidon laatu pysyy yhtenä maan parhaista.
Minun mielstäni tarvittaisiin näitä tunneälykkäitä tuonne terveyskeskuksiinkin rutkasti lisää.
Hänen työhaastattelunsakin on erikoinen, se kestää noin 2 tuntia ja siinä istuvat sitten kaikki työstä kiinnostuneet ringissä ja saavat pohtia yhtä ja toista kun kivi kiertää kädestä toiseen.
Näin johtaja saa valita tunneälykkäitä hoitajia ja hoidon laatu pysyy yhtenä maan parhaista.
Minun mielstäni tarvittaisiin näitä tunneälykkäitä tuonne terveyskeskuksiinkin rutkasti lisää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sieltä muualta lähetetään ne asiakkaat toiseen hoitopaikkaan kun hoitajilta loppuu tunneäly. Siellä ei kukaan ole loppuelämäänsä vaan sairauden edetessä ja vaikeutuessa asiakas lähetetään raskaan sarjan hoitolaitoksiin.
Siis vai että oikein RASKAAN SARJAN laitoksiin Oprin ja Oleksin jälkeen?
Millaista hoitoa noissa RASKAAN SARJAN HOITOLAITOKSISSA annetaan, sellaistako jota sinä saarnaat?
Siinä tapauksessa huhuhuh...
Täytyypä ottaa selvää tästä asiasta.Vaikuttaa huolestuttavalta.
Ihmisistä on jäljellä vain kuoret. Siis se osa, joka ulkoisesti muistuttaa ihmisenä olemisesta.
Muu osa - ihmisyytemme ydin - on tuhoutunut; ajattelu, luovuus..äly..myös tunteet kuolevat aivojen rappeutumisen seurauksena. Jäljelle jäävät ns. refleksitoiminnot..jotka nekin sammuvat vähitelllen.
Onko siis luonto - biologiset faktat, tieteelliset tosiasiat - se itse paha - "murhaaja" - joka tulee laittaa vastuuseen siitä, että ihmiset kuolevat ja jälleen kerran; mikä on luonnollinen kuolema sinun mielestäsi? Ja milloin ihmisen annetaan kuolla ja missä on lääketieteen raja ja onko sitä olemassakaan?
Vai onko niin, että - kun keksitään lisää keinoja viivästyttää kuolemaa elämisen laadun kustannuksella - se on sallittavaa ja jos on - niin miksi - millä perusteilla?
Haluatko sinä elää ikuisesti? Ja keiden kustannuksella sen teet? Näetkö ihmisen (vanhuksen)vain lääketieteellisen laboratorion koe-eläimenä, jonka avulla tutkitaan lääkkeiden vaikutuksia, tehoja tai toimivuutta ja luodaan näin pohjaa tuleville sukupolville ja sairauksien voittamiselle? Ilmeisesti näin on, muuta selitystä en näe tuolle ihmisarvon vastaisen elämän puolustamiselle.
Olet ihan samanlainen kuin Mengele joskus aikoinaan, joka käytti juutalaisia tukimusmateriaalina, kun halusi selvittää lääketieteellisiä mysteerioita. Sinä vain pyhität tuon "mengelemäisyyden" "vanhusten puolustajan" kaapuun. Sinä haluat ihmisen olevan ihan oikeasti se "jumalan kuvaksi luotu"..näin myös halveksit itse luontoa ja biologisia tosiasioita ja väistämättömyyksiä. Itse asiassa halveksit itse elämää.
Sinunkataisesi tyypitkö päättäisivät milloin olisi aika lahdata lähimmäinen?
Sinäkö tuomarina häärit arvioimassa toisen ihmisen elämänlaatua ja elämänhalua?
Ajatuski on karmea.
SInua ei saisi päästää sataa metriä lähemmäksi yhtäkään vanhusta.
Olen heille hengenvaarallinen.
Hyvän hoidon salaisuus on tunneäly.
Empatia ja toisen kunnioittaminen.
Kaasukamarihoidossa jossa ideologina on raivata tieltä vanhukset jotteivät nämä maksaisi mitään yhteiskunnalle, eivä nämä hyvän hoidon kriteertit toteudu miltään osin.
Tuli sinne pari muutakin kirjoitusvirhettä, mutta ne eivät olleet niin tärkeitä kuin tuo lause.
Siis sinä olet vanhuksille hengenvaarallinen.
Nyt on aika lopettaa kun tulee joka sanaan kirjoitusvirheitä.Hyvää yötä.
Mutta - minä en kunnioita kärsimystä, rujoutta, tarkoituksettomuutta jne. en mitään sellaista - mitä laitosvanhus joutuu kärsimään.
Valitettavasti realiteetit ovat sellaisia, etten pysty millään keinolla yhtäkään noista poistamaan. Kivut voin poistaa, henkiseen hätäänkin on lääkkeet - mutta itse sairaus ja sen tuomat vaivat ; ihmisen muuttuminen niin henkisesti kuin ulkoisestikkin - sille en voi mitään. Ja se koskee - koskee enemmän kuin arvaatkaan - jos en välittäisi yhdestäkään ihmisestä - voisin ihan tyynesti jatkaa sitä mihin olen jäänyt - mutta pystyn tuntemaan sääliä ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan ja siksi en voi hyväksyä minkäänlaista keinotekoista elämän pitkittämistä.
Jos minä voin sanoa, etten koskaan - enkä missään olosuhteissa halua esim. dementikon kohtaloa itselleni - sanoisinko noin - jos en välittäisi. He jotka eivät välitä - he jatkavat ja puhuvat vanhushoidon - kuin myös muiden kurjien tehohoidon puolesta ja mielestäni he ovat tunteettomia ihmisiä.
He todellakin kuvittelevat, että noilla valohoidoilla ja muilla olisi jotain vaikutusta - mutta asian ydin - sairaus - joka tekee meistä ihmisyytemme menettäneitä - ei poistu.
Miten ihmeessä saan sinut ymmärtämään näkökulmani, kerro se - millä keinoin?
Jos ja kun lääketiede keksii keinot poistaa sairauden ja tehdä ihmisestä terveen ja normaalin - voin muuttaa mieleni - en sitä ennen.
Ongelman ydin lienee siinä, että meidän ihmiskuvamme ovat erilaisia. Minulle ihminen ja ihmisyys ovat enemmän kuin kehollisuus ja fyysisyys, biologinen kehomme. Minulle ihmisyys on myös ajattelua, iloa, luovuutta ja paljon, paljon muutakin. Näistä muodostuu se kokonaisuus jota kutsutaan ihmiseksi.
Ihminen ei ole mikää yksi osa-alue (fyysinen keho) vaan paljon muutakin - ja kun tämä muu poistuu sairauden myötä - ei jäljelle jää mitään - vain ne muistot - jotka ovat läheisillä ja omaisilla, työkavereilla jne. Ja kuten olen sanonut aiemminkin - ihmisen voi menettää niin monella eri tavalla - miksi jäädä roikumaan kehoon - kun voi päästää irtikin ja hyvällä omallatunnolla.