Osa kristityistä erottuu muista kristityistä siinä, että he ovat sekä uskonnollisesti että poliittisesti aktiivisia. He käyttäytyvät ylimielisesti muihin nähden ja vaativat kirkolle selkeää yhteiskunnallista erityisasemaa.
Valtio onkin heidän myötävaikutuksellaan pantu jo aikaa sitten keräämään kirkolle verot samaan aikaan kun kirkko itse on vapautettu veroista.
Ja tietenkin yhteiskunta maksaa kirkolle sen itse aiheuttamista turhistakin menoista sen verran kuin kirkon omasta mielestä on kohtuullista.
Kristinuskonsa ansioiksi nuo eliitti-kristityt laskevat tässä maassa kaiken mahdollisen hyvästä moraalista koulutuksen korkeaan tasoon ja demokratiasta tasa-arvoon, vaikka he ovatkin itse olleet aikoinaan noiden asioiden kiivaimpia vastustajia.
Mutta mistään kristinuskonsa aiheuttamasta shaibasta he eivät yleensä ota vastuuta. Korkeintaan toisen hihulahkon suurimpia törttöilyjä saatetaan hieman kritisoida ja silloinkaan lahkoa ei yleensä mainita nimeltä. Solidaarisuus siis pelaa.
Kristinuskon ulkopuolisiin he sen sijaan kohdistavat kritiikkinsä hyvin mieluusti, eikä vääristely ja silkka valehtelukaan ole silloin poissuljettu.
Tuolle kristittyjen eliitille kristinusko on politiikkaa ja politiikka on kristinuskoa ja vaikka he eivät olekaan keskenään yhtä mieltä edes raamatun ihmeistä, kristinuskon perusasioista tai vastaavista asioista, niin he ovat ällistyttävän yhtenäisiä puolustaessaan kirkkoa.
Syynä tähän on se, että tuo kirkko on heidän, konservatiivien, hallinnassa ja siksi kirkko puolustaa ja tukee taloudellisesti heidän omia konservatiivisia järjestöjään.
Heitä yhdistääkin raha ja valta ja niiden takia he vaikenevatkin uskonnollisista erimielisyyksistään.
Heidän mielestään kaikilla on demokratian, uskonnonvapauden ja tasa-arvon takaama oikeus tulla liitetyksi jo vauvana kirkkoon, osallistua vauvasta vaariin kirkon hartaustilaisuuksiin ja yhteiskunnan maksamaan kristinuskon opetukseen, mennä kristilliseen avioliittoon ja tulla lopuksi haudatuksi kirkkonsa hautausmaahan.
Sen sijaan heidän mielestään ei ole demokratian, uskonnonvapauden, tasa-arvon eikä varsinkaan perinteiden mukaista se, että kirkon yhteiskunnallinen erityisasema purettaisiin. Siinä kun menisi heidän oman lahkonsakin erityisasema, poliittinen valta ja taloudellinen tuki samalla kertaa.
Eihän se sellainen käy.
Valtio onkin heidän myötävaikutuksellaan pantu jo aikaa sitten keräämään kirkolle verot samaan aikaan kun kirkko itse on vapautettu veroista.
Ja tietenkin yhteiskunta maksaa kirkolle sen itse aiheuttamista turhistakin menoista sen verran kuin kirkon omasta mielestä on kohtuullista.
Kristinuskonsa ansioiksi nuo eliitti-kristityt laskevat tässä maassa kaiken mahdollisen hyvästä moraalista koulutuksen korkeaan tasoon ja demokratiasta tasa-arvoon, vaikka he ovatkin itse olleet aikoinaan noiden asioiden kiivaimpia vastustajia.
Mutta mistään kristinuskonsa aiheuttamasta shaibasta he eivät yleensä ota vastuuta. Korkeintaan toisen hihulahkon suurimpia törttöilyjä saatetaan hieman kritisoida ja silloinkaan lahkoa ei yleensä mainita nimeltä. Solidaarisuus siis pelaa.
Kristinuskon ulkopuolisiin he sen sijaan kohdistavat kritiikkinsä hyvin mieluusti, eikä vääristely ja silkka valehtelukaan ole silloin poissuljettu.
Tuolle kristittyjen eliitille kristinusko on politiikkaa ja politiikka on kristinuskoa ja vaikka he eivät olekaan keskenään yhtä mieltä edes raamatun ihmeistä, kristinuskon perusasioista tai vastaavista asioista, niin he ovat ällistyttävän yhtenäisiä puolustaessaan kirkkoa.
Syynä tähän on se, että tuo kirkko on heidän, konservatiivien, hallinnassa ja siksi kirkko puolustaa ja tukee taloudellisesti heidän omia konservatiivisia järjestöjään.
Heitä yhdistääkin raha ja valta ja niiden takia he vaikenevatkin uskonnollisista erimielisyyksistään.
Heidän mielestään kaikilla on demokratian, uskonnonvapauden ja tasa-arvon takaama oikeus tulla liitetyksi jo vauvana kirkkoon, osallistua vauvasta vaariin kirkon hartaustilaisuuksiin ja yhteiskunnan maksamaan kristinuskon opetukseen, mennä kristilliseen avioliittoon ja tulla lopuksi haudatuksi kirkkonsa hautausmaahan.
Sen sijaan heidän mielestään ei ole demokratian, uskonnonvapauden, tasa-arvon eikä varsinkaan perinteiden mukaista se, että kirkon yhteiskunnallinen erityisasema purettaisiin. Siinä kun menisi heidän oman lahkonsakin erityisasema, poliittinen valta ja taloudellinen tuki samalla kertaa.
Eihän se sellainen käy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puheenvuoro ei liity mitenkään kirkosta eroamiseen. Poistoon tai jonnekin luterilaisuuspalstalle tms.
Korostan, että mielipiteisiin on oikeus. Pitäisi vain osata valita palstansa oikein.
Seurakuntavaalit ovat ovella ja puolueiden edustajia asetetaan ehdokkaiksi. Eräs demari sanoi, että on oltava tekemässä päätöksiä siellä, missä on rahaa.