"........ Kun jo aivan poikavuosinani näitä luovan uskon totuuksia tutkiessani pääsin jyvälle tämän uskon toimivuudesta, lähdin määrätietoisesti soveltamaan näitä uskon periaatteita käytännössä. Jokainen tilanne oli minulle omalla tavallaan haaste, varsinkin, jos siihen sisältyi käsite: "mahdoton". Jeesus sanoo, että KAIKKI ON MAHDOLLISTA SILLE, JOKA USKOO, eikä sen mukaan mahdotonta ole olemassakaan. Jo edellä näimme, kuinka luja usko ja siihen liittyvä syvältä sydämestä lähtenyt sana, tuotti tulosta tämän katiskan löytymisessä. Niistä tilanteista, joissa tämä "mahdottoman mahdollistavan" uskon periaatteita sovelsin käytäntöön, voitaisiin kirjoittaa kokonainen kirja.
Kerrottakoon tässä muutamia tilanteita, joissa tätä uskoa määrätietoisesti kehitin ja käytäntöön sovelsin. Jo aiemmin olen kertonut siitä ehdottoman raittiuden periaatteesta, jonka jo poikavuosinani omaksuin. (Profeettakoulu 3). Ymmärsin myös jo hyvin varhain, että tämä "mahdottoman mahdollistava” usko on yhteydessä ihmisen HENKISEEN AUKTORITEETTIIN. Siis siihen, että ihminen hallitsee henkisellä minuudellaan fyysisen minuutensa.
Niinpä kun talvella 1963 -1964 olin naapurin isännälle sahaamassa tukkeja kotini lähellä olevassa Vuoselässä, periaatteeni oli, että aamulla töihin lähtiessäni join vain kupillisen kahvia, mutta en syönyt mitään. Samoin päivällä metsässä join motillisen kahvia ja söin vain yhden korpun ja kaikesti en sitäkään ja työskennellessäni keskityin siihen, että minulla ei ole nälkä. Isäntä ajoi hevosella tukit, vajaan kilometrin matkan tienvarteen. Sahasin yksin nämä tukit 12 kiloisella moottirisahalla ja samalla kuormitin kuormat, joten työ oli todella raskasta, mutta minun EI OLLUT NÄLKÄ.
Tämän henkisen auktoriteetin kehittyminen oli päivittäin havaittavissa. Kun sitten tulin töistä, pidin pitkän täydellisen rentoutumisen hetken, jonka jälkeen söin ja nousin sitten linja-autoon ja matkasin Vuojärven kylälle. Kotimatkan (6 km) tein jalkaisin ja yleensä niin, että kävelin sata metriä ja juoksin toisen sata metriä. ANNOIN MÄÄRÄTIETOISESTI ITSELLENI KYYTIÄ. Tuloksena tästä henkisen hallintani kehittymisestä oli mm se, että kun tammikuulla olin työssä samaisella tukkisavotalla ja kun päiväkahvia keittäessäni poltin pannun sangassa sormeni valkealle karrelle, sanoin uskon sanan: "EI POLTTELE" eikä pienintäkään kipua ollut näissä palaneissa sormissa. Tämä oli jälleen yksi monista esimerkeistä siitä kuinka luja usko ja uskon sana toimivat käytännössä.
Ottakaamme vielä eräs esimerkki tämän "mahdottoman mahdollistavan" uskon käytäntöön soveltamisesta vuodelta 1966:
Oli lokakuun alkupäiviä ja olin ollut päivän metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa. Kävelin sinä päivänä yli kolmekymmentä kilometriä erämaata pitkin ja poikin. Kun sitten illalla tulin kotiin ja menin kauppa-autosta ostamaan evästä, huomasin, että lompakkoni oli pudonnut sillä metsästysmatkalla. Kello oli kuuden aikaan illalla ja ajattelin ensin, että lähden jo sinä iltana tuota lompakkoani etsimään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pimeä oli tulossa, enkä ehtisi mihinkään ennen sitä. Niin päätin, että olen kotona yötä ja lähden aamulla etsimään tämän lompakon. Samalla päätin, että TÄMÄ LOMPAKKO LÖYTYY.
Kun aamulla heräsin ja katsoin ulos ikkunasta, niin nyt oli kymmenen senttiä lunta maassa, kun vielä illalla oli musta maa. Rohkenen kysyä kuinka moni olisi vielä lähtenyt metsään pudonnutta lompakkoa etsimään? Kuitenkin, kun tätä tilannetta aamukahvia juodessani ajattelin, tulin siihen tulokseen, että minä lähden. JÄLLEEN KERRAN TÄSSÄ OLI "MAHDOTON" TILANNE JA TÄMÄ OLI HAASTE MINULLE. Jeesus on sanonut, että kaikki on mahdollista sille: joka uskoo, ja nyt tämä "mahdottoman mahdollistava" uskoni oli todella koetuksella. Niin sinä päivänä kävelin uudelleen saman reissun, jonka olin edellisenä päivänä kävellyt. Tutkin nuotiopaikat hyvin tarkoin, samoin ne paikat, joissa olin kyykkinyt. Ajattelin, ettei se lompakko ole kävellessäni pudonnut. Tältä etsintä matkaltani jouduin kuitenkin tulemaan tyhjin toimin pois.
Illalla keskityin perusteellisesti tähän metsästysmatkaan ja niin sitten täynnä uutta uskoa lähdin taas aamukahvin juotuani Vuovaaran kairaan. Ensimmäisessä paikassa, josta jo edellisenä päivänä olin lunta potkinut, jatkoin tämän lumen potkiskelua, JA KUN VIITISEN METRIÄ OLIN POTKINUT NIIN MUISTIVIHKONI PYORÄHTI LUMEN PINNALLE JA SEURAAVALLA POTKULLA LOMPAKKONI......"
Kerrottakoon tässä muutamia tilanteita, joissa tätä uskoa määrätietoisesti kehitin ja käytäntöön sovelsin. Jo aiemmin olen kertonut siitä ehdottoman raittiuden periaatteesta, jonka jo poikavuosinani omaksuin. (Profeettakoulu 3). Ymmärsin myös jo hyvin varhain, että tämä "mahdottoman mahdollistava” usko on yhteydessä ihmisen HENKISEEN AUKTORITEETTIIN. Siis siihen, että ihminen hallitsee henkisellä minuudellaan fyysisen minuutensa.
Niinpä kun talvella 1963 -1964 olin naapurin isännälle sahaamassa tukkeja kotini lähellä olevassa Vuoselässä, periaatteeni oli, että aamulla töihin lähtiessäni join vain kupillisen kahvia, mutta en syönyt mitään. Samoin päivällä metsässä join motillisen kahvia ja söin vain yhden korpun ja kaikesti en sitäkään ja työskennellessäni keskityin siihen, että minulla ei ole nälkä. Isäntä ajoi hevosella tukit, vajaan kilometrin matkan tienvarteen. Sahasin yksin nämä tukit 12 kiloisella moottirisahalla ja samalla kuormitin kuormat, joten työ oli todella raskasta, mutta minun EI OLLUT NÄLKÄ.
Tämän henkisen auktoriteetin kehittyminen oli päivittäin havaittavissa. Kun sitten tulin töistä, pidin pitkän täydellisen rentoutumisen hetken, jonka jälkeen söin ja nousin sitten linja-autoon ja matkasin Vuojärven kylälle. Kotimatkan (6 km) tein jalkaisin ja yleensä niin, että kävelin sata metriä ja juoksin toisen sata metriä. ANNOIN MÄÄRÄTIETOISESTI ITSELLENI KYYTIÄ. Tuloksena tästä henkisen hallintani kehittymisestä oli mm se, että kun tammikuulla olin työssä samaisella tukkisavotalla ja kun päiväkahvia keittäessäni poltin pannun sangassa sormeni valkealle karrelle, sanoin uskon sanan: "EI POLTTELE" eikä pienintäkään kipua ollut näissä palaneissa sormissa. Tämä oli jälleen yksi monista esimerkeistä siitä kuinka luja usko ja uskon sana toimivat käytännössä.
Ottakaamme vielä eräs esimerkki tämän "mahdottoman mahdollistavan" uskon käytäntöön soveltamisesta vuodelta 1966:
Oli lokakuun alkupäiviä ja olin ollut päivän metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa. Kävelin sinä päivänä yli kolmekymmentä kilometriä erämaata pitkin ja poikin. Kun sitten illalla tulin kotiin ja menin kauppa-autosta ostamaan evästä, huomasin, että lompakkoni oli pudonnut sillä metsästysmatkalla. Kello oli kuuden aikaan illalla ja ajattelin ensin, että lähden jo sinä iltana tuota lompakkoani etsimään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pimeä oli tulossa, enkä ehtisi mihinkään ennen sitä. Niin päätin, että olen kotona yötä ja lähden aamulla etsimään tämän lompakon. Samalla päätin, että TÄMÄ LOMPAKKO LÖYTYY.
Kun aamulla heräsin ja katsoin ulos ikkunasta, niin nyt oli kymmenen senttiä lunta maassa, kun vielä illalla oli musta maa. Rohkenen kysyä kuinka moni olisi vielä lähtenyt metsään pudonnutta lompakkoa etsimään? Kuitenkin, kun tätä tilannetta aamukahvia juodessani ajattelin, tulin siihen tulokseen, että minä lähden. JÄLLEEN KERRAN TÄSSÄ OLI "MAHDOTON" TILANNE JA TÄMÄ OLI HAASTE MINULLE. Jeesus on sanonut, että kaikki on mahdollista sille: joka uskoo, ja nyt tämä "mahdottoman mahdollistava" uskoni oli todella koetuksella. Niin sinä päivänä kävelin uudelleen saman reissun, jonka olin edellisenä päivänä kävellyt. Tutkin nuotiopaikat hyvin tarkoin, samoin ne paikat, joissa olin kyykkinyt. Ajattelin, ettei se lompakko ole kävellessäni pudonnut. Tältä etsintä matkaltani jouduin kuitenkin tulemaan tyhjin toimin pois.
Illalla keskityin perusteellisesti tähän metsästysmatkaan ja niin sitten täynnä uutta uskoa lähdin taas aamukahvin juotuani Vuovaaran kairaan. Ensimmäisessä paikassa, josta jo edellisenä päivänä olin lunta potkinut, jatkoin tämän lumen potkiskelua, JA KUN VIITISEN METRIÄ OLIN POTKINUT NIIN MUISTIVIHKONI PYORÄHTI LUMEN PINNALLE JA SEURAAVALLA POTKULLA LOMPAKKONI......"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.