Miten tunnistaa biseksuaali?

Juu, "silmät ovat sielun peili". Kaunis ajatus, mutta ei käytännössä kovin toimiva tapa selvittää toisen mahd. kiinnostusta. ;)

Miten itse käyttäytyisit, kun yrittäisit viestittää olevasi kiinnostunut? Onko mitään ulkoisia merkkejä, joista voisin yhtään mitään päätellä? Sormus peukalossa taitaa olla vain legenda?

Tiedän itse lähettäväni hyvin ristiriitaisia viestejä, kun en oikein tiedä, miten osoittaisin kiinnostukseni tarpeeksi hienovaraisesti. Ja kun tämä kiinnostus on nyt aivan uusi ja outo juttu minulle... Olen siis äärimmäisen vaivaantuneen oloinen ja muutenkin kai tahtomattani vähän välttelevä ja torjuva.

Kys. henkilö on ainakin aiemmin ollut minulle ystävällinen, yrittää jututtaa usein, vaikka emme toisiamme kovinkaan hyvin tunne. Toisaalta hän näyttää nyt asiaa tarkkailtuani käyttäytyvän samoin ihan kaikkia kohtaan, joten luultavasti olen lukenut tilanteita vähän väärin. Harmi. :)

terra incognito kirjoitti:

Juu, "silmät ovat sielun peili". Kaunis ajatus, mutta ei käytännössä kovin toimiva tapa selvittää toisen mahd. kiinnostusta. ;)

Miten itse käyttäytyisit, kun yrittäisit viestittää olevasi kiinnostunut? Onko mitään ulkoisia merkkejä, joista voisin yhtään mitään päätellä? Sormus peukalossa taitaa olla vain legenda?

Tiedän itse lähettäväni hyvin ristiriitaisia viestejä, kun en oikein tiedä, miten osoittaisin kiinnostukseni tarpeeksi hienovaraisesti. Ja kun tämä kiinnostus on nyt aivan uusi ja outo juttu minulle... Olen siis äärimmäisen vaivaantuneen oloinen ja muutenkin kai tahtomattani vähän välttelevä ja torjuva.

Kys. henkilö on ainakin aiemmin ollut minulle ystävällinen, yrittää jututtaa usein, vaikka emme toisiamme kovinkaan hyvin tunne. Toisaalta hän näyttää nyt asiaa tarkkailtuani käyttäytyvän samoin ihan kaikkia kohtaan, joten luultavasti olen lukenut tilanteita vähän väärin. Harmi. :)

Lue lisää

Luettuani kysymyksesi aloin miettiä miten itse käyttäydyn. Omat ihastumiseni eivät todellakaan ole aina osuneet toisiin bi-tyttöihin vaikka omassa ihastuneessa päässäni saatan niin kuvitellakin. Oma bi-tutkani ei siis ainakaan ole toiminut!

Sanoisin, että minut voisi ainakin bongata sen perusteella, että tunnen helposti vaivautuneisuutta naisten seurassa, kun taas miesten seura on harvemmin minua hetkauttanut samalla tavalla. Tarkoitan tällä siis sellaisia tilanteita joissa tapaan uusia, innostavia ja minulle viehättäviä naisia. Taisit kuvailla tuossa toisessa viestissäsi aivan samanlaisia vaivautuneita tunteita :)

Luulen tämän johtuvan siitä, että olen edelleen vähän hämmentynyt siitä kiinnostuksesta minkä naissukupuoli saa minussa aikaan. Ja sitten tavallaan pelkään, että kiinnostukseni näkyy eikä joku pidäkään siitä. Tämän takia ystäväpiirini onkin tainnut muodostua niistä naisista joita en loppujen lopuksi pidä erityisen viehättävinä! Siis: tämä on täysin vastoin sitä mitä haluaisin. Kiinnostavia naisia tavatessani saatan siis käyttäytyä juuri niin kuin minun ei pitäisi; en tunne itseäni viehättäväksi, puhun liikaa tai liian vähän, "juoksen karkuun" tai en vain pidä yhteyttä, koska olen aina vähän hermostunut näiden tyttöjen läheisyydessä.
Olen siis täysi tollo, tai siltä ainakin tuntuu. Ja en siis tällä tavalla toimien ikinä tutustuisi esimerkiksi sinuun :( Juuri niistä ristiriitaisista viesteistä johtuen.

Ulkonäöstä tai vaatteista et voisi päätellä bi-seksuaalisuttani. Tai niin kuvittelen. Voisin olla kuka vaan ja tyylistäni on erilaisia variaatioita. Meikkaan aina, ja olen aika naisellinen. Opiskelualani ei ehkä sanoisi sinulle mitään tai loisit sen pohjalta stereotypioita, joihin ei ehkä sinun mielestäsi sopisi bi-seksuaalisuus, jne ;).
Varmin tapa tunnistaa minut olisi vain puhua ja tutustua pidemmälle ja huomata minkälaisia ajatuksia ja arvoja minulla on.

Enkä tiedä miten viestittäisin olevani kiinnostunut, kun olen sen verran arka tuon asian kanssa ja aina vain löydän itseni jostain vaivaantuneena! Ja joskus sitten myös esitän tosi välinpitämätöntä tätä tiettyä ihmistä kohtaan. Mutta sitten kuitenkin, jos saan mahdollisuuden, niin osoitan ihan tietynlaista kiinnostusta tämän ihmisen persoonaa kohtaan ja yritän nimenomaan saada niitä vinkkejä tämän suuntautumisesta ja arvomaailmasta. Saattaisi siis näkyä esim. siinä, minkälaisia puheenaiheita tuon esiin? Lisäksi, koen aika riskinä sen, että näyttäisin avoimesti kiinnostukseni tai tekisin aloitteen, siispä tarvitsen itseni avaamiseen tässä asiassa todellisen kaksinkeskisen luottamuksen tunteen.

Huh, tämän kirjoitettuani mietin vaan, että kumpa ihmiset tietäisivät kuinka paljon tämä tyttö tarvitsee paljon lisää rohkeutta!

JosefinC kirjoitti:

Luettuani kysymyksesi aloin miettiä miten itse käyttäydyn. Omat ihastumiseni eivät todellakaan ole aina osuneet toisiin bi-tyttöihin vaikka omassa ihastuneessa päässäni saatan niin kuvitellakin. Oma bi-tutkani ei siis ainakaan ole toiminut!

Sanoisin, että minut voisi ainakin bongata sen perusteella, että tunnen helposti vaivautuneisuutta naisten seurassa, kun taas miesten seura on harvemmin minua hetkauttanut samalla tavalla. Tarkoitan tällä siis sellaisia tilanteita joissa tapaan uusia, innostavia ja minulle viehättäviä naisia. Taisit kuvailla tuossa toisessa viestissäsi aivan samanlaisia vaivautuneita tunteita :)

Luulen tämän johtuvan siitä, että olen edelleen vähän hämmentynyt siitä kiinnostuksesta minkä naissukupuoli saa minussa aikaan. Ja sitten tavallaan pelkään, että kiinnostukseni näkyy eikä joku pidäkään siitä. Tämän takia ystäväpiirini onkin tainnut muodostua niistä naisista joita en loppujen lopuksi pidä erityisen viehättävinä! Siis: tämä on täysin vastoin sitä mitä haluaisin. Kiinnostavia naisia tavatessani saatan siis käyttäytyä juuri niin kuin minun ei pitäisi; en tunne itseäni viehättäväksi, puhun liikaa tai liian vähän, "juoksen karkuun" tai en vain pidä yhteyttä, koska olen aina vähän hermostunut näiden tyttöjen läheisyydessä.
Olen siis täysi tollo, tai siltä ainakin tuntuu. Ja en siis tällä tavalla toimien ikinä tutustuisi esimerkiksi sinuun :( Juuri niistä ristiriitaisista viesteistä johtuen.

Ulkonäöstä tai vaatteista et voisi päätellä bi-seksuaalisuttani. Tai niin kuvittelen. Voisin olla kuka vaan ja tyylistäni on erilaisia variaatioita. Meikkaan aina, ja olen aika naisellinen. Opiskelualani ei ehkä sanoisi sinulle mitään tai loisit sen pohjalta stereotypioita, joihin ei ehkä sinun mielestäsi sopisi bi-seksuaalisuus, jne ;).
Varmin tapa tunnistaa minut olisi vain puhua ja tutustua pidemmälle ja huomata minkälaisia ajatuksia ja arvoja minulla on.

Enkä tiedä miten viestittäisin olevani kiinnostunut, kun olen sen verran arka tuon asian kanssa ja aina vain löydän itseni jostain vaivaantuneena! Ja joskus sitten myös esitän tosi välinpitämätöntä tätä tiettyä ihmistä kohtaan. Mutta sitten kuitenkin, jos saan mahdollisuuden, niin osoitan ihan tietynlaista kiinnostusta tämän ihmisen persoonaa kohtaan ja yritän nimenomaan saada niitä vinkkejä tämän suuntautumisesta ja arvomaailmasta. Saattaisi siis näkyä esim. siinä, minkälaisia puheenaiheita tuon esiin? Lisäksi, koen aika riskinä sen, että näyttäisin avoimesti kiinnostukseni tai tekisin aloitteen, siispä tarvitsen itseni avaamiseen tässä asiassa todellisen kaksinkeskisen luottamuksen tunteen.

Huh, tämän kirjoitettuani mietin vaan, että kumpa ihmiset tietäisivät kuinka paljon tämä tyttö tarvitsee paljon lisää rohkeutta!

Lue lisää

Tuossa on jokainen sana kuin minun kynästäni tai näppäimistöstäni! ;) Juuri se vaivautuneisuus, välttelen paikkoja ja tilanteita, joissa joutuisin (saisin) olla joittenkin viehättävien seurassa (vaikka eniten just siitä unelmoinkn -ristitiitaista). Mutta tuntisin itseni kömpelöksi ja sanat jotenkin katoavat, jos sellaiseen tilanteeseen joudun. Huoh...Olen menettänyt varmaan muutenkin monia tilaisuuksia, ehkä joku luulee minun haluavan olla etäinen ja viileä, vaikka kyse on vain kiusaantuneisuuden välttelystä. Minunkin ystäväni ovat lähinnä miehiä, joiden seurassa olen vapautuneempi, huomattavasti.

Ulkonäöstäni ei myöskään voisi päätellä tuntemuksiani, ehkä korkeintaan juuri siitä, miten estynyt ja vaivautunut olen joidenkin ihanaisten seurassa. Viihteellä ollessa jos satumme olemaan samoissa porukoissa, katseeni saattavat uskaltautua vähän pidentymään, mutta eipä se ole sen pidemmälle paljoa vielä mennyt...

Moonhoney kirjoitti:

Tuossa on jokainen sana kuin minun kynästäni tai näppäimistöstäni! ;) Juuri se vaivautuneisuus, välttelen paikkoja ja tilanteita, joissa joutuisin (saisin) olla joittenkin viehättävien seurassa (vaikka eniten just siitä unelmoinkn -ristitiitaista). Mutta tuntisin itseni kömpelöksi ja sanat jotenkin katoavat, jos sellaiseen tilanteeseen joudun. Huoh...Olen menettänyt varmaan muutenkin monia tilaisuuksia, ehkä joku luulee minun haluavan olla etäinen ja viileä, vaikka kyse on vain kiusaantuneisuuden välttelystä. Minunkin ystäväni ovat lähinnä miehiä, joiden seurassa olen vapautuneempi, huomattavasti.

Ulkonäöstäni ei myöskään voisi päätellä tuntemuksiani, ehkä korkeintaan juuri siitä, miten estynyt ja vaivautunut olen joidenkin ihanaisten seurassa. Viihteellä ollessa jos satumme olemaan samoissa porukoissa, katseeni saattavat uskaltautua vähän pidentymään, mutta eipä se ole sen pidemmälle paljoa vielä mennyt...

Lue lisää

Olipa oikeasti helpotus lukea nuo juttunne ja tajuta, etten todellakaan ole näiden tuntemusten kanssa niin yksin kuin luulin. Jossakin ilmeisesti sittenkin on kaltaisiani ihmisiä. Olen oikeastaan jo pitkään pitänyt "tutkani" pois päältä (heh...), koska olen kuvitellut, etten koskaan kohtaa ketään kaltaistani. Olen luullut voivani pitää tämän puolen itsestäni täysin piilossa ja elää tyytyväisenä elämäni miehen kanssa kaipaamatta koskaan mitään muuta. Nyt sain kuitenkin huomata, että tältä yhdeltä ihmiseltä saamani huomio (vaikkakin mahdollisesti ihan viaton), on taas järisyttänyt maailmaani... positiivisella tavalla. :)

Nyt kun mietin tarkkaan käyttäytymistäni tuon ihmisen lähellä, en enää lainkaan ihmettele, miksen koskaan ole toista bi-naista kohdannut. Luultavasti olen vain karkoittanut heidät luotani. Reilu viikko sitten tämä ihminen tarjosi apua koulujutussa (miettikää nyt miten suloista!), jossa hän on erittäin hyvä ja minä täysin tumpelo. Häkellyin tämän vieraan ihmisen ystävällisyydestä niin, että rääkäisin aivan liioitellun "EI!":n ilmoille, sen sijaan, että olisin sanonut mitä oikeasti ajattelen: "Jos istut viereeni, minä sekoan, kaadan kahvini, änkytän jotain ja juoksen pakoon, joten ole kiltti, älä istu vielä nyt, vaan anna minulle aikaa sulatella tätä". Olen lähettänyt niin liioitellun torjuvia ja ristiriistaisia viestejä, että hän on aivan varmasti unohtanut kiinnostuksensa, jos koskaan minusta nyt kiinnostunut olikaan.

Luultavasti tämä ihminen pian katoaa elämästäni, koska jatkossa emme enää tule juurikaan kohtaamaan, eikä tilaisuutta tuttavuuden tekemiseen siten tule... varsinkin, kun minä tarvitsisin tämän asian kanssa paljon aikaa ja hidasta etenemistä. Baarissa törmääminen olisi tietenkin otollinen tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta (tiedän hänestä vain etunimen...), mutta olen jo sen verran vanhempi, valmistumisvaiheessa oleva opiskelija, etten näiden 1-3 vuosikurssilaisten bileisiin voi noin vain tupsahtaa. Hukuttaudun siis opintojen viimeistelyyn ja toivon, ettei tämä ihminen jää mieleeni kummittelemaan vuosiksi eteenpäin. :/

Ja seuraavan kerran, kun joku yhtä viehättävä ja itsevarma ihminen on minulle ystävällinen, sanoo kohteliaisuuden tai tekee tuttavuutta, yritän muistaa hymyillä hänelle, vaikka tahtomattani sönköttäisinkin jotain tökeröä ja hölmöä takaisin. Itse en tule aloitetta koskaan tekemään, koska näissä kuvioissa kadotan näköjään kaiken itseluottamukseni, rohkeuteni, sosiaaliset taitoni sekä tilannetajuni täysin. Joudun siis luottamaan siihen, että elämääni vielä toisenkin kerran tupsahtaa joku itsevarma, päättäväinen, luonteva ja iloinen ihminen, joka uskaltaa ja haluaa minua lähestyä. Huokaus... :)

terra incognita kirjoitti:

Olipa oikeasti helpotus lukea nuo juttunne ja tajuta, etten todellakaan ole näiden tuntemusten kanssa niin yksin kuin luulin. Jossakin ilmeisesti sittenkin on kaltaisiani ihmisiä. Olen oikeastaan jo pitkään pitänyt "tutkani" pois päältä (heh...), koska olen kuvitellut, etten koskaan kohtaa ketään kaltaistani. Olen luullut voivani pitää tämän puolen itsestäni täysin piilossa ja elää tyytyväisenä elämäni miehen kanssa kaipaamatta koskaan mitään muuta. Nyt sain kuitenkin huomata, että tältä yhdeltä ihmiseltä saamani huomio (vaikkakin mahdollisesti ihan viaton), on taas järisyttänyt maailmaani... positiivisella tavalla. :)

Nyt kun mietin tarkkaan käyttäytymistäni tuon ihmisen lähellä, en enää lainkaan ihmettele, miksen koskaan ole toista bi-naista kohdannut. Luultavasti olen vain karkoittanut heidät luotani. Reilu viikko sitten tämä ihminen tarjosi apua koulujutussa (miettikää nyt miten suloista!), jossa hän on erittäin hyvä ja minä täysin tumpelo. Häkellyin tämän vieraan ihmisen ystävällisyydestä niin, että rääkäisin aivan liioitellun "EI!":n ilmoille, sen sijaan, että olisin sanonut mitä oikeasti ajattelen: "Jos istut viereeni, minä sekoan, kaadan kahvini, änkytän jotain ja juoksen pakoon, joten ole kiltti, älä istu vielä nyt, vaan anna minulle aikaa sulatella tätä". Olen lähettänyt niin liioitellun torjuvia ja ristiriistaisia viestejä, että hän on aivan varmasti unohtanut kiinnostuksensa, jos koskaan minusta nyt kiinnostunut olikaan.

Luultavasti tämä ihminen pian katoaa elämästäni, koska jatkossa emme enää tule juurikaan kohtaamaan, eikä tilaisuutta tuttavuuden tekemiseen siten tule... varsinkin, kun minä tarvitsisin tämän asian kanssa paljon aikaa ja hidasta etenemistä. Baarissa törmääminen olisi tietenkin otollinen tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta (tiedän hänestä vain etunimen...), mutta olen jo sen verran vanhempi, valmistumisvaiheessa oleva opiskelija, etten näiden 1-3 vuosikurssilaisten bileisiin voi noin vain tupsahtaa. Hukuttaudun siis opintojen viimeistelyyn ja toivon, ettei tämä ihminen jää mieleeni kummittelemaan vuosiksi eteenpäin. :/

Ja seuraavan kerran, kun joku yhtä viehättävä ja itsevarma ihminen on minulle ystävällinen, sanoo kohteliaisuuden tai tekee tuttavuutta, yritän muistaa hymyillä hänelle, vaikka tahtomattani sönköttäisinkin jotain tökeröä ja hölmöä takaisin. Itse en tule aloitetta koskaan tekemään, koska näissä kuvioissa kadotan näköjään kaiken itseluottamukseni, rohkeuteni, sosiaaliset taitoni sekä tilannetajuni täysin. Joudun siis luottamaan siihen, että elämääni vielä toisenkin kerran tupsahtaa joku itsevarma, päättäväinen, luonteva ja iloinen ihminen, joka uskaltaa ja haluaa minua lähestyä. Huokaus... :)

Lue lisää

Mutta etkö tosiaan saisi hänen koko nimeään selville? Jos saat, lähetä hänelle vaikka tekstiviesti, jossa ihan *neutraalisti* kysyt, voisiko hän vielä opettaa sitä asiaa, jota viikko sitten tarjosi... Minä tekisin varmasti niin, vaikka muuta en uskallakaan. Ja et silloin paljasta liian paljon itsestäsikään, olet vain ystävällinen. Ja kuka tietää... *** Onnea joka tapauksessa mitä teet =)

JosefinC kirjoitti:

Luettuani kysymyksesi aloin miettiä miten itse käyttäydyn. Omat ihastumiseni eivät todellakaan ole aina osuneet toisiin bi-tyttöihin vaikka omassa ihastuneessa päässäni saatan niin kuvitellakin. Oma bi-tutkani ei siis ainakaan ole toiminut!

Sanoisin, että minut voisi ainakin bongata sen perusteella, että tunnen helposti vaivautuneisuutta naisten seurassa, kun taas miesten seura on harvemmin minua hetkauttanut samalla tavalla. Tarkoitan tällä siis sellaisia tilanteita joissa tapaan uusia, innostavia ja minulle viehättäviä naisia. Taisit kuvailla tuossa toisessa viestissäsi aivan samanlaisia vaivautuneita tunteita :)

Luulen tämän johtuvan siitä, että olen edelleen vähän hämmentynyt siitä kiinnostuksesta minkä naissukupuoli saa minussa aikaan. Ja sitten tavallaan pelkään, että kiinnostukseni näkyy eikä joku pidäkään siitä. Tämän takia ystäväpiirini onkin tainnut muodostua niistä naisista joita en loppujen lopuksi pidä erityisen viehättävinä! Siis: tämä on täysin vastoin sitä mitä haluaisin. Kiinnostavia naisia tavatessani saatan siis käyttäytyä juuri niin kuin minun ei pitäisi; en tunne itseäni viehättäväksi, puhun liikaa tai liian vähän, "juoksen karkuun" tai en vain pidä yhteyttä, koska olen aina vähän hermostunut näiden tyttöjen läheisyydessä.
Olen siis täysi tollo, tai siltä ainakin tuntuu. Ja en siis tällä tavalla toimien ikinä tutustuisi esimerkiksi sinuun :( Juuri niistä ristiriitaisista viesteistä johtuen.

Ulkonäöstä tai vaatteista et voisi päätellä bi-seksuaalisuttani. Tai niin kuvittelen. Voisin olla kuka vaan ja tyylistäni on erilaisia variaatioita. Meikkaan aina, ja olen aika naisellinen. Opiskelualani ei ehkä sanoisi sinulle mitään tai loisit sen pohjalta stereotypioita, joihin ei ehkä sinun mielestäsi sopisi bi-seksuaalisuus, jne ;).
Varmin tapa tunnistaa minut olisi vain puhua ja tutustua pidemmälle ja huomata minkälaisia ajatuksia ja arvoja minulla on.

Enkä tiedä miten viestittäisin olevani kiinnostunut, kun olen sen verran arka tuon asian kanssa ja aina vain löydän itseni jostain vaivaantuneena! Ja joskus sitten myös esitän tosi välinpitämätöntä tätä tiettyä ihmistä kohtaan. Mutta sitten kuitenkin, jos saan mahdollisuuden, niin osoitan ihan tietynlaista kiinnostusta tämän ihmisen persoonaa kohtaan ja yritän nimenomaan saada niitä vinkkejä tämän suuntautumisesta ja arvomaailmasta. Saattaisi siis näkyä esim. siinä, minkälaisia puheenaiheita tuon esiin? Lisäksi, koen aika riskinä sen, että näyttäisin avoimesti kiinnostukseni tai tekisin aloitteen, siispä tarvitsen itseni avaamiseen tässä asiassa todellisen kaksinkeskisen luottamuksen tunteen.

Huh, tämän kirjoitettuani mietin vaan, että kumpa ihmiset tietäisivät kuinka paljon tämä tyttö tarvitsee paljon lisää rohkeutta!

Lue lisää

Tuntuu tutulta! Minä vaan olen mies ja hakeudun yleensä ei-niin-kiinnostavien miesten seuraan. Seksuaalisesti vetoavien miesten seurassa tunnen oloni kiusalliseksi. Naisten seurassa viihdyn, koska toisesta kiinnostuminen on hyväksyttävää. Tunnen olevani todella yksin tunteineni.

täällä kirjoitti:

Tuntuu tutulta! Minä vaan olen mies ja hakeudun yleensä ei-niin-kiinnostavien miesten seuraan. Seksuaalisesti vetoavien miesten seurassa tunnen oloni kiusalliseksi. Naisten seurassa viihdyn, koska toisesta kiinnostuminen on hyväksyttävää. Tunnen olevani todella yksin tunteineni.

Lue lisää

sama homma mulla, valitettavasti

Honeymoon kirjoitti:

Mutta etkö tosiaan saisi hänen koko nimeään selville? Jos saat, lähetä hänelle vaikka tekstiviesti, jossa ihan *neutraalisti* kysyt, voisiko hän vielä opettaa sitä asiaa, jota viikko sitten tarjosi... Minä tekisin varmasti niin, vaikka muuta en uskallakaan. Ja et silloin paljasta liian paljon itsestäsikään, olet vain ystävällinen. Ja kuka tietää... *** Onnea joka tapauksessa mitä teet =)

Lue lisää

Saisin kyllä nimen helpostikin selville, mutta rohkeus ei koskaan riittäisi edes näennäisesti neutraalin tekstarin lähettämiseen. Jo puhelinnumeron selvittäminen olisi mielestäni vähän liian innokasta ollakseen pelkästään toverillista ja harmitonta.

En edelleenkään ole hänen suuntauksistaan yhtään varma, joten yritän nyt kai vain herättää hänen huomionsa olematta kuitenkaan liian ilmiselvä... Hän kieltämättä on ihan kaikkia kohtaan todella ystävällinen ja aurinkoinen, joten olen ehkä innostunut aivan suotta. Itse olen mentaliteetiltani vähän rauhallisempi ja pidättäytyväisempi, en yleensä höpötä tai hymyile puolitutuille/ tuntemattomille. Siksi kai innostunkin huomionosoituksista vähän liiankin helposti.

Mutta kiitos joka tapauksessa vinkistä. Ymmärtäväiset kommentit ovat oikeasti merkinneet enemmän kuin arvaatkaan. :)

JosefinC kirjoitti:

Luettuani kysymyksesi aloin miettiä miten itse käyttäydyn. Omat ihastumiseni eivät todellakaan ole aina osuneet toisiin bi-tyttöihin vaikka omassa ihastuneessa päässäni saatan niin kuvitellakin. Oma bi-tutkani ei siis ainakaan ole toiminut!

Sanoisin, että minut voisi ainakin bongata sen perusteella, että tunnen helposti vaivautuneisuutta naisten seurassa, kun taas miesten seura on harvemmin minua hetkauttanut samalla tavalla. Tarkoitan tällä siis sellaisia tilanteita joissa tapaan uusia, innostavia ja minulle viehättäviä naisia. Taisit kuvailla tuossa toisessa viestissäsi aivan samanlaisia vaivautuneita tunteita :)

Luulen tämän johtuvan siitä, että olen edelleen vähän hämmentynyt siitä kiinnostuksesta minkä naissukupuoli saa minussa aikaan. Ja sitten tavallaan pelkään, että kiinnostukseni näkyy eikä joku pidäkään siitä. Tämän takia ystäväpiirini onkin tainnut muodostua niistä naisista joita en loppujen lopuksi pidä erityisen viehättävinä! Siis: tämä on täysin vastoin sitä mitä haluaisin. Kiinnostavia naisia tavatessani saatan siis käyttäytyä juuri niin kuin minun ei pitäisi; en tunne itseäni viehättäväksi, puhun liikaa tai liian vähän, "juoksen karkuun" tai en vain pidä yhteyttä, koska olen aina vähän hermostunut näiden tyttöjen läheisyydessä.
Olen siis täysi tollo, tai siltä ainakin tuntuu. Ja en siis tällä tavalla toimien ikinä tutustuisi esimerkiksi sinuun :( Juuri niistä ristiriitaisista viesteistä johtuen.

Ulkonäöstä tai vaatteista et voisi päätellä bi-seksuaalisuttani. Tai niin kuvittelen. Voisin olla kuka vaan ja tyylistäni on erilaisia variaatioita. Meikkaan aina, ja olen aika naisellinen. Opiskelualani ei ehkä sanoisi sinulle mitään tai loisit sen pohjalta stereotypioita, joihin ei ehkä sinun mielestäsi sopisi bi-seksuaalisuus, jne ;).
Varmin tapa tunnistaa minut olisi vain puhua ja tutustua pidemmälle ja huomata minkälaisia ajatuksia ja arvoja minulla on.

Enkä tiedä miten viestittäisin olevani kiinnostunut, kun olen sen verran arka tuon asian kanssa ja aina vain löydän itseni jostain vaivaantuneena! Ja joskus sitten myös esitän tosi välinpitämätöntä tätä tiettyä ihmistä kohtaan. Mutta sitten kuitenkin, jos saan mahdollisuuden, niin osoitan ihan tietynlaista kiinnostusta tämän ihmisen persoonaa kohtaan ja yritän nimenomaan saada niitä vinkkejä tämän suuntautumisesta ja arvomaailmasta. Saattaisi siis näkyä esim. siinä, minkälaisia puheenaiheita tuon esiin? Lisäksi, koen aika riskinä sen, että näyttäisin avoimesti kiinnostukseni tai tekisin aloitteen, siispä tarvitsen itseni avaamiseen tässä asiassa todellisen kaksinkeskisen luottamuksen tunteen.

Huh, tämän kirjoitettuani mietin vaan, että kumpa ihmiset tietäisivät kuinka paljon tämä tyttö tarvitsee paljon lisää rohkeutta!

Lue lisää

Terkku JosefinC!Kysyisin sulta mielipidettä asiaan, jossa mulla nainen,jolla suurin piirtein samat suhdanteet tai reagointitavat kun sulla.Ihan kaikella kunnioituksella kysyn.Itse olen aina ollut parin vuoden ajan jo se aloittentekevä osapuoli.Mulla ei ole hajuakaan mitä kaveri miettii ja mitä hänen ajatuksissaan on."Pongasin" hänet aikoinani työpaikalta ja aloimme meilata kenenkään tietämättä.Itse tein aloitteen pyytämällä osoitteen jonka hän antoi,tosin ihmetellen.Juttelimme,kiertelimme ja heitimme pitkiä katseita.Nyt on tilanne se,että puhumme puhelimessa ja muuta pikku viestintää,mutta useista ehdottamistani tapaamisista ei koskaan tule mitään.Hän lupaa tapaamisia,mutta sitten ne vain jäävät.Itse en enään jaksa ehdotella pahemmin mitään.Miltä susta tuntuisi,jos joku aktiivisesti kiinnostunut nainen jakaisi huomiotaan ja kutsuisi leffaan,viini lasillisellle sun muuta?Luulen,että olen rohkeudelani ja aktiivisuudellani itse pilanut mahdollisuuteni mihinkään syvempään,jos toinen vaan haluaa pakoon ja on välimpitämätön.Yhdessä ollessamme,hän ei toisinaan katso mua ollenkaan silmiin ja touhuaa koko ajan jotain.Keskustelukin liikkuu yleisellä tasolla.Tapaamme siis joskus,kun olen ensin pyytänyt monta kertaa mahdollisuutta tavata.Uskomatonta se,että toinen edes on alkanut koko touhuun ja ei sitten pysty tapaamaan.Kiitokset monet ystävällisesti!

Celine kirjoitti:

Terkku JosefinC!Kysyisin sulta mielipidettä asiaan, jossa mulla nainen,jolla suurin piirtein samat suhdanteet tai reagointitavat kun sulla.Ihan kaikella kunnioituksella kysyn.Itse olen aina ollut parin vuoden ajan jo se aloittentekevä osapuoli.Mulla ei ole hajuakaan mitä kaveri miettii ja mitä hänen ajatuksissaan on."Pongasin" hänet aikoinani työpaikalta ja aloimme meilata kenenkään tietämättä.Itse tein aloitteen pyytämällä osoitteen jonka hän antoi,tosin ihmetellen.Juttelimme,kiertelimme ja heitimme pitkiä katseita.Nyt on tilanne se,että puhumme puhelimessa ja muuta pikku viestintää,mutta useista ehdottamistani tapaamisista ei koskaan tule mitään.Hän lupaa tapaamisia,mutta sitten ne vain jäävät.Itse en enään jaksa ehdotella pahemmin mitään.Miltä susta tuntuisi,jos joku aktiivisesti kiinnostunut nainen jakaisi huomiotaan ja kutsuisi leffaan,viini lasillisellle sun muuta?Luulen,että olen rohkeudelani ja aktiivisuudellani itse pilanut mahdollisuuteni mihinkään syvempään,jos toinen vaan haluaa pakoon ja on välimpitämätön.Yhdessä ollessamme,hän ei toisinaan katso mua ollenkaan silmiin ja touhuaa koko ajan jotain.Keskustelukin liikkuu yleisellä tasolla.Tapaamme siis joskus,kun olen ensin pyytänyt monta kertaa mahdollisuutta tavata.Uskomatonta se,että toinen edes on alkanut koko touhuun ja ei sitten pysty tapaamaan.Kiitokset monet ystävällisesti!

Lue lisää

Terve Celine,
Jos nyt ajatellaan, että hän on yksi meistä, niin mistä voimme olettaa hänen unelmoivan? Ensinnäkin, osoita hänelle, että olet luotettava. Niin, että jos hän vaikka avautuisi sinulle, et heti ensimmäisenä juoksisi kertomaan teidän asioistanne tutuillennne. :) On tietenkin myös mahdollista, että hän ei ole kiinnostunut naisista... Mitä hän on kertonut itsestään? Tietääkö hän sinun toiveistasi? Onko se ilmeistä vai voiko hänellä vain olla epävarmuus sinun suhteesi?

Jos tilannetta on kestänyt jo pari vuotta, ei varmaan auta muu kuin kysyä asiaa enemmän tai vähemmän suoraan. Luulisin, että sinun on aika ottaa riski. Niin minä ainakin toivoisin, että joku ottaisi sen riskin minun kanssani. Luultavasti on turhaa odottaa ratkaisevaa siirtoa hänen puoleltaan jos käyttäytyminen on noin rajusti "kilpikonnamaista".

Kerro hänelle jossain hyvässä tilanteessa parin viinilasin jälkeen, jos sellaisen tilanteen saat, että olet haaveillut tilanteesta jossa saisit pidellä häntä sylissäsi.

Don Juanitoista haaveillen,
JosefinC

JosefinC kirjoitti:

Terve Celine,
Jos nyt ajatellaan, että hän on yksi meistä, niin mistä voimme olettaa hänen unelmoivan? Ensinnäkin, osoita hänelle, että olet luotettava. Niin, että jos hän vaikka avautuisi sinulle, et heti ensimmäisenä juoksisi kertomaan teidän asioistanne tutuillennne. :) On tietenkin myös mahdollista, että hän ei ole kiinnostunut naisista... Mitä hän on kertonut itsestään? Tietääkö hän sinun toiveistasi? Onko se ilmeistä vai voiko hänellä vain olla epävarmuus sinun suhteesi?

Jos tilannetta on kestänyt jo pari vuotta, ei varmaan auta muu kuin kysyä asiaa enemmän tai vähemmän suoraan. Luulisin, että sinun on aika ottaa riski. Niin minä ainakin toivoisin, että joku ottaisi sen riskin minun kanssani. Luultavasti on turhaa odottaa ratkaisevaa siirtoa hänen puoleltaan jos käyttäytyminen on noin rajusti "kilpikonnamaista".

Kerro hänelle jossain hyvässä tilanteessa parin viinilasin jälkeen, jos sellaisen tilanteen saat, että olet haaveillut tilanteesta jossa saisit pidellä häntä sylissäsi.

Don Juanitoista haaveillen,
JosefinC

Lue lisää

Miten järkevän analyyttisesti osaat käsitellä asiaa. Meitä näyttää riittävän tällä saralla; olen Celinen kanssa vähän samassa tilanteessa.
Se, mitä kerrot omasta käytöksestäsi niiden mielestäsi viehättävien tyttöjen seurassa sopisi myös - ah, erään niin ihanan naisen käytökseen. Mutta kaikki on niin tulkinnanvaraista. Yhtä hyvin olen voinut kuvitella kaiken.
Olen omat riskinikin ottanut, kun en enää jaksanut paikalleen pysähtynyttä tilannetta ja ikuista arvailua. Nainen oli hetken imarreltu, mutta aiheesta ei 'saa' puhua, siitä ei siis puhuta.
Ja nyt kun asiaa ajattelen, ilmaisin toiveeni aika tökeröllä tavalla.
Vaikutat fiksulta, JosefinC. Älä tyydy pelkkään haaveiluun.

JosefinC kirjoitti:

Luettuani kysymyksesi aloin miettiä miten itse käyttäydyn. Omat ihastumiseni eivät todellakaan ole aina osuneet toisiin bi-tyttöihin vaikka omassa ihastuneessa päässäni saatan niin kuvitellakin. Oma bi-tutkani ei siis ainakaan ole toiminut!

Sanoisin, että minut voisi ainakin bongata sen perusteella, että tunnen helposti vaivautuneisuutta naisten seurassa, kun taas miesten seura on harvemmin minua hetkauttanut samalla tavalla. Tarkoitan tällä siis sellaisia tilanteita joissa tapaan uusia, innostavia ja minulle viehättäviä naisia. Taisit kuvailla tuossa toisessa viestissäsi aivan samanlaisia vaivautuneita tunteita :)

Luulen tämän johtuvan siitä, että olen edelleen vähän hämmentynyt siitä kiinnostuksesta minkä naissukupuoli saa minussa aikaan. Ja sitten tavallaan pelkään, että kiinnostukseni näkyy eikä joku pidäkään siitä. Tämän takia ystäväpiirini onkin tainnut muodostua niistä naisista joita en loppujen lopuksi pidä erityisen viehättävinä! Siis: tämä on täysin vastoin sitä mitä haluaisin. Kiinnostavia naisia tavatessani saatan siis käyttäytyä juuri niin kuin minun ei pitäisi; en tunne itseäni viehättäväksi, puhun liikaa tai liian vähän, "juoksen karkuun" tai en vain pidä yhteyttä, koska olen aina vähän hermostunut näiden tyttöjen läheisyydessä.
Olen siis täysi tollo, tai siltä ainakin tuntuu. Ja en siis tällä tavalla toimien ikinä tutustuisi esimerkiksi sinuun :( Juuri niistä ristiriitaisista viesteistä johtuen.

Ulkonäöstä tai vaatteista et voisi päätellä bi-seksuaalisuttani. Tai niin kuvittelen. Voisin olla kuka vaan ja tyylistäni on erilaisia variaatioita. Meikkaan aina, ja olen aika naisellinen. Opiskelualani ei ehkä sanoisi sinulle mitään tai loisit sen pohjalta stereotypioita, joihin ei ehkä sinun mielestäsi sopisi bi-seksuaalisuus, jne ;).
Varmin tapa tunnistaa minut olisi vain puhua ja tutustua pidemmälle ja huomata minkälaisia ajatuksia ja arvoja minulla on.

Enkä tiedä miten viestittäisin olevani kiinnostunut, kun olen sen verran arka tuon asian kanssa ja aina vain löydän itseni jostain vaivaantuneena! Ja joskus sitten myös esitän tosi välinpitämätöntä tätä tiettyä ihmistä kohtaan. Mutta sitten kuitenkin, jos saan mahdollisuuden, niin osoitan ihan tietynlaista kiinnostusta tämän ihmisen persoonaa kohtaan ja yritän nimenomaan saada niitä vinkkejä tämän suuntautumisesta ja arvomaailmasta. Saattaisi siis näkyä esim. siinä, minkälaisia puheenaiheita tuon esiin? Lisäksi, koen aika riskinä sen, että näyttäisin avoimesti kiinnostukseni tai tekisin aloitteen, siispä tarvitsen itseni avaamiseen tässä asiassa todellisen kaksinkeskisen luottamuksen tunteen.

Huh, tämän kirjoitettuani mietin vaan, että kumpa ihmiset tietäisivät kuinka paljon tämä tyttö tarvitsee paljon lisää rohkeutta!

Lue lisää

kuulostipas todella huolestuttavan tutulta. Entä jos ei itsekään tiedä "mikä on"... olen ihmetellyt tunteitani ystävääni kohtaan ja viestejä hänen puoleltaan, ristiriitaisia sellaisia.olen kaiken lisäksi naimisissa, hän sinkku. kun olemme julkisella paikalla mitään ei huomaa, pientä etäisyyttäkin, kahdestaan ollessamme meidät ympäröi jokin ihmeellinen kehä, en ainakaan itse huomaa edes ajan kulua enkä kiinnitä ympäristöön kummempaa huomiota. katseet ovat hänenkin puoleltaan lähes vavisuttavan syvällisiä joksus, itse arastelen ja käännän katseeni helposti pois vaikka en haluaisi. en myöskään uskalla koskettaa vaikka haluaisin. pelkään että tulen torjutuksi. Hänelle se on luonnollista, en osaa sanoa onko siinä mitään suurempaa mukana. hänen kanssaan voin keskustella mistä vain, pari kertaa hän on ottanut puheeksi seksuaalisen suuntauksen, yleisellä tasolla. Itse en uskaltaisi tehdä sitäkään, jännitän ja olen varautunut vaikka haluaisin olla vapaampi, luonnollinen. en tiedä kaipaanko vain hänen läheisyyttään ja syvällistä, rakastavaa ystävyyttä ja yhdessä oloa vai jotain muuta. hän on minulle todella tärkeä ja rakas enkä halua pilata mitään. Mitä neuvoisitte...en ole varma mistään.

"Kun pääset tutustumaan ihmiseen paremmin, huomaat varmasti millä tavalla sinä häntä kiinnostat. Jos huomaat hänet heteroksi et menetä kasvojasi."

Tämä kai on ainoa toivoni.

Olen omista tunteistani itsekin vielä aivan pihalla. Ehkä olen vain ihastunut. Välttämättä en koskaan hänen rakastuisi, vaikka paremmin tutustuisimmekin. Ehkä tähän ei liitykään mitään seksuaalista.

Vastaavia tunteita olen kokenut elämässäni vain yhden ainoan kerran. Yhden illan ajan uskoin olevani/ olin ihastunut naiseen, joka vietti iltaa samassa seurueessa kanssani. Mitään ei tapahtunut, enkä tuon illan jälkeen häntä koskaan ole ajatellut. Nyt en enää muista edes hänen kasvojaan. Sen tiedän, että hänkin oli erittäin poikamainen, "rajatapaus".

En itse asiassa usko kokevani naisiin mitenkään yleisesti vetoa, vaan pidän näitä muutamia ihastuksia yksittäistapauksina. Vaikka toisaalta kai siitä voisi jotain päätellä, että nämä naiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Ehkä minulla on sittenkin oma naistyyppini, "poikatytöt".

Noh, joka tapauksessa minulla taitaa olla vielä runsaasti itseopiskelua edessä. :)

terra incognita kirjoitti:

"Kun pääset tutustumaan ihmiseen paremmin, huomaat varmasti millä tavalla sinä häntä kiinnostat. Jos huomaat hänet heteroksi et menetä kasvojasi."

Tämä kai on ainoa toivoni.

Olen omista tunteistani itsekin vielä aivan pihalla. Ehkä olen vain ihastunut. Välttämättä en koskaan hänen rakastuisi, vaikka paremmin tutustuisimmekin. Ehkä tähän ei liitykään mitään seksuaalista.

Vastaavia tunteita olen kokenut elämässäni vain yhden ainoan kerran. Yhden illan ajan uskoin olevani/ olin ihastunut naiseen, joka vietti iltaa samassa seurueessa kanssani. Mitään ei tapahtunut, enkä tuon illan jälkeen häntä koskaan ole ajatellut. Nyt en enää muista edes hänen kasvojaan. Sen tiedän, että hänkin oli erittäin poikamainen, "rajatapaus".

En itse asiassa usko kokevani naisiin mitenkään yleisesti vetoa, vaan pidän näitä muutamia ihastuksia yksittäistapauksina. Vaikka toisaalta kai siitä voisi jotain päätellä, että nämä naiset muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Ehkä minulla on sittenkin oma naistyyppini, "poikatytöt".

Noh, joka tapauksessa minulla taitaa olla vielä runsaasti itseopiskelua edessä. :)

Lue lisää

niinpä. Joskus on oikeasti vaikeaa vetää rajaa siihen onko ihastunut jonkun luonteeseen,johonkin taitoon(esim.kun joku laulaa kauniisti niin jossain värähtää)tai älykkyyteen, vai onko ihastuminen oikeaa, seksuaalista kiinnostusta. Sekin on niin moniulotteista, tunteet voi vaihdella suurestikin.

oon miettiny kanssa sitä että jos kiinnostuksen kohde on niin poikamainen, näkeekö tän ihmisen silloin miehenä ja ihastuukin käytännössä mieheen? toisaalta tollasissa androgyyneissä on jotain helvetin viehättävää. huokuuko nmiistä jotenkin enemmän seksuaalisuutta kun tuntuu kuin niillä olisi kahden sukupuolen voimavarat...hmm.

Tää johtaakin mun dilemmaan. Näin joskus n.14 vuotiaana ihmisen, jota pidin helvetin hyvännäköisenä poikana( Tiedättekö tunteen kun jotku ihmiset on sen näkösiä että ne vaan kolahtaa jotenkin, ei tarvii ees olla mikään yleisesti kauniina pidetty.). sen naama jäi pyörii mun mieleen pitkäks aikaa. No sit sainkin kuulla että se on nainen. Olin todella järkyttyny. Miten minä voin ajatella jotain naista näin pitkään... Anyway, olinko mä jo silloin naisiinkin päin menevä? Mä ihastuin siihen miehenä, mutta ihastuin kumminkin. Tälläsiä juttuja kelaillessa tulee mieleen että vois heittää koko homo/lesbo/bi-termit helvettiin. Tätä juttua olen miettinyt myös tositapahtumiin perustuvan Boys don´t cry- leffan tiimoilta(jos joku näitä juttuja kelaileva ei vielä ole nähnyt niin hiihdä jo kiskalle). Tämä taisi mennä nyt leffoitteluks mutta toinen leffa jota suosittelen on Hiljaiset sillat 2. Aivan must.

-Ltd_- kirjoitti:

niinpä. Joskus on oikeasti vaikeaa vetää rajaa siihen onko ihastunut jonkun luonteeseen,johonkin taitoon(esim.kun joku laulaa kauniisti niin jossain värähtää)tai älykkyyteen, vai onko ihastuminen oikeaa, seksuaalista kiinnostusta. Sekin on niin moniulotteista, tunteet voi vaihdella suurestikin.

oon miettiny kanssa sitä että jos kiinnostuksen kohde on niin poikamainen, näkeekö tän ihmisen silloin miehenä ja ihastuukin käytännössä mieheen? toisaalta tollasissa androgyyneissä on jotain helvetin viehättävää. huokuuko nmiistä jotenkin enemmän seksuaalisuutta kun tuntuu kuin niillä olisi kahden sukupuolen voimavarat...hmm.

Tää johtaakin mun dilemmaan. Näin joskus n.14 vuotiaana ihmisen, jota pidin helvetin hyvännäköisenä poikana( Tiedättekö tunteen kun jotku ihmiset on sen näkösiä että ne vaan kolahtaa jotenkin, ei tarvii ees olla mikään yleisesti kauniina pidetty.). sen naama jäi pyörii mun mieleen pitkäks aikaa. No sit sainkin kuulla että se on nainen. Olin todella järkyttyny. Miten minä voin ajatella jotain naista näin pitkään... Anyway, olinko mä jo silloin naisiinkin päin menevä? Mä ihastuin siihen miehenä, mutta ihastuin kumminkin. Tälläsiä juttuja kelaillessa tulee mieleen että vois heittää koko homo/lesbo/bi-termit helvettiin. Tätä juttua olen miettinyt myös tositapahtumiin perustuvan Boys don´t cry- leffan tiimoilta(jos joku näitä juttuja kelaileva ei vielä ole nähnyt niin hiihdä jo kiskalle). Tämä taisi mennä nyt leffoitteluks mutta toinen leffa jota suosittelen on Hiljaiset sillat 2. Aivan must.

Lue lisää

Enpä muuten voi kuvitella ihastuvani koskaan erityisen naiselliseen naiseen. Haluan selvästi olla parisuhteessa se pienempi, herkempi ja kauniimpi. Enkä ole mitenkään erityisen pieni, herkkä tai poikkeuksellisen kauniskaan, joten en oikein osaa kuvitella rinnalleni naisellista naista.

Luulen, että tähän toiseen, tämänhetkiseen naispuoliseen ihastukseeni ihastuin jo siinä vaiheessa, kun vielä mietin hänen sukupuoltaan. Hän on äärimmäisen androgyyni ja itse asiassa täysin heteroiden opiskelukavereiden kanssa taidettiin ihastukseni sukupuolesta joku kinakin käydä ennen kuin ymmärsin häneen ihastuneeni. ;)

Ja selvästi minua viehättävät naisissa juuri ne maskuliinisimmat piirteet, kuten voimakas selkä, jänteävät käsivarret, niska, urheilullisuus... Sen sijaan ihastukseni saattaisi jopa kadota, jos istuisimme vaikka saunanlauteilla ilkosillaan ja voisin todeta hänen olevan Nainen. Kaikki häneen kohdistuvat haaveenikin ovat niin harmittomia...

Huoh. Noh, kipitän vaikka huomenna tuon Hiljaiset sillat kakosen vuokraamaan. Aivoille ruokaa ja lohtua. Boys don't cryn ja loistavan Hilary Swankin olenkin jo useaan otteseen nähnyt. Vuokraillut monta kertaa ymmärtämättä, että olenkin ehkä pitänyt leffasta jostain ihan erityisestä syystä... :)

terra incognita kirjoitti:

Enpä muuten voi kuvitella ihastuvani koskaan erityisen naiselliseen naiseen. Haluan selvästi olla parisuhteessa se pienempi, herkempi ja kauniimpi. Enkä ole mitenkään erityisen pieni, herkkä tai poikkeuksellisen kauniskaan, joten en oikein osaa kuvitella rinnalleni naisellista naista.

Luulen, että tähän toiseen, tämänhetkiseen naispuoliseen ihastukseeni ihastuin jo siinä vaiheessa, kun vielä mietin hänen sukupuoltaan. Hän on äärimmäisen androgyyni ja itse asiassa täysin heteroiden opiskelukavereiden kanssa taidettiin ihastukseni sukupuolesta joku kinakin käydä ennen kuin ymmärsin häneen ihastuneeni. ;)

Ja selvästi minua viehättävät naisissa juuri ne maskuliinisimmat piirteet, kuten voimakas selkä, jänteävät käsivarret, niska, urheilullisuus... Sen sijaan ihastukseni saattaisi jopa kadota, jos istuisimme vaikka saunanlauteilla ilkosillaan ja voisin todeta hänen olevan Nainen. Kaikki häneen kohdistuvat haaveenikin ovat niin harmittomia...

Huoh. Noh, kipitän vaikka huomenna tuon Hiljaiset sillat kakosen vuokraamaan. Aivoille ruokaa ja lohtua. Boys don't cryn ja loistavan Hilary Swankin olenkin jo useaan otteseen nähnyt. Vuokraillut monta kertaa ymmärtämättä, että olenkin ehkä pitänyt leffasta jostain ihan erityisestä syystä... :)

Lue lisää

heh..niinpä. mut toi hiljaiset sillat on vielä loistavampi. Toivottavasti löydät sen jostain. Siinä on sharon stonekin.
Kun mä näin ensimmäistä kertaa mun naiseni rinnat, menin ihan sekasin. Vaikka oltiin jo jonkun aikaa hengailtu ja jopa harrastettua seksiä, en niitä kongreettisesti ollu läheltä nähny. Se oli pelottavaa, ja just sillon mietin että näenkö hänet vain miehenä, mutta rinnat paljoastavat konkreettisesti sen. että hän on todellakin nainen. Mutta toikin voi olla jotain jäämistöä siitä tunteesta, ettei naisten väliset jutut oo hyväksyttäviä. kaksi samanlaista ei yhteiskunnan mielestä saisi olla yhdessä. Tossa tilanteessa sen tiedostaa. Suhde on muuten kuitenkin henkisellä tasolla niin samanlaista kuin jos olisi miehen kanssa, mutta kun vaatteet ottaa pois niin huomaa eron.
Kaikkeen kuitenkin tottuu. tisseihinkin. Mut oli se jotenkin todella hämmentävää. Meinansin kai kysyy et miks sulla tommoset on... =D

-Ltd- kirjoitti:

heh..niinpä. mut toi hiljaiset sillat on vielä loistavampi. Toivottavasti löydät sen jostain. Siinä on sharon stonekin.
Kun mä näin ensimmäistä kertaa mun naiseni rinnat, menin ihan sekasin. Vaikka oltiin jo jonkun aikaa hengailtu ja jopa harrastettua seksiä, en niitä kongreettisesti ollu läheltä nähny. Se oli pelottavaa, ja just sillon mietin että näenkö hänet vain miehenä, mutta rinnat paljoastavat konkreettisesti sen. että hän on todellakin nainen. Mutta toikin voi olla jotain jäämistöä siitä tunteesta, ettei naisten väliset jutut oo hyväksyttäviä. kaksi samanlaista ei yhteiskunnan mielestä saisi olla yhdessä. Tossa tilanteessa sen tiedostaa. Suhde on muuten kuitenkin henkisellä tasolla niin samanlaista kuin jos olisi miehen kanssa, mutta kun vaatteet ottaa pois niin huomaa eron.
Kaikkeen kuitenkin tottuu. tisseihinkin. Mut oli se jotenkin todella hämmentävää. Meinansin kai kysyy et miks sulla tommoset on... =D

Lue lisää

Kai sitä on pakko miettiä, millaisia valintoja olisin elämässä tehnyt, jos minut olisi kasvatettu täysin ennakkoluulottomassa ympäristössä. Nuo estot tuntuvat olevan niin voimakkaita, että voisinpa hyvinkin kuvitella saavani alastomasta ihastuksestani jonkinlaisen inhoreaktion, vaikka ne todelliset, kätketyt tunteet olisivat jotain ihan muuta. Inhoreaktio lähtisi kyllä luultavasti jonkun muun kuin minun omista ajatuksistani... kai sitä on vaikea nähdä itsensä ihan omin silmin, ilman muiden käsitystä minusta ja minulle sopivasta käytöksestä.

Tulin oikeastaan vähän surulliseksi, kun luin nimim. "Avuton" huolesta, että hetero kokisi hänet etovaksi. Oispa ikävää, jos ihastukseni luulisi tulleensa torjutuksi, koska koen hänet jotenkin vastenmieliseksi. :(

Pöh. Olisipa kiva tuntea itsensä ihan oikeasti. Pirhana. :/

terra incognita kirjoitti:

Kai sitä on pakko miettiä, millaisia valintoja olisin elämässä tehnyt, jos minut olisi kasvatettu täysin ennakkoluulottomassa ympäristössä. Nuo estot tuntuvat olevan niin voimakkaita, että voisinpa hyvinkin kuvitella saavani alastomasta ihastuksestani jonkinlaisen inhoreaktion, vaikka ne todelliset, kätketyt tunteet olisivat jotain ihan muuta. Inhoreaktio lähtisi kyllä luultavasti jonkun muun kuin minun omista ajatuksistani... kai sitä on vaikea nähdä itsensä ihan omin silmin, ilman muiden käsitystä minusta ja minulle sopivasta käytöksestä.

Tulin oikeastaan vähän surulliseksi, kun luin nimim. "Avuton" huolesta, että hetero kokisi hänet etovaksi. Oispa ikävää, jos ihastukseni luulisi tulleensa torjutuksi, koska koen hänet jotenkin vastenmieliseksi. :(

Pöh. Olisipa kiva tuntea itsensä ihan oikeasti. Pirhana. :/

Lue lisää

oli mukavaa huomata että tajusit täysin mitä tarkoitin.toi kuvottavuus on kyllä todella vaikea asia. Toisaalta se saa mut kiukkuseksi; miten jengi voi olla niin kaavoihinsa kangistuneita että samaa sukupuolta olevan kiinnostuneisuus ällöttää. Jos ne olisi kiinnostuneita vain ystävänä niin sit ei mitään. Ei se ero siinä kiinnostuksessa oo siiinä vaiheessa kai muu ku veteen piirretty viiva. Jos ei nyt heti vaan ajattele panemista, vaan on oikeasti ihastunut toiseen, häneen ihmisenä.
Mä aattelen tota itsensä tuntemista vähän siltä kannalta etten oikeesti kokonaan opi ikinä tietämään mitä haluun. Mä ajelehdin. Seksuaalisuudessa se on kuitenkin sellanen asia että useammilla ihmisillä se vaihtelee monesti. Jotkut on sanonu että haluu kokeilla nyt samaa sukupuolta ettei sit käy niin että heteroavioliitossa huomaavatkin että ei tää nyt ollukkaan mun juttu. En todelakaan siis usko että sen voisi huomata noin. Vaikka ne ei sillä hetkellä mitään kicksejä olisikaan saaneet, ne voi saada ne vaikka 20 aviovuodenjälkeen. koskaan ei voi tietää. mä en avioliittoon uskokaan.
Mutta ei kai oo syytäkään saada itestään kaikkea selville. Anna ajan kulua ja kato mitä tunnet. jos rakastuu niin koittaa tehä asialle jotain. Tekee pahaa ajatella miten moni kaappilainen voi olla rakastunu johonkin palavasti mutta ei voi ottaa asiaa esille mitenkään. osa pelkää muiden ihmisten reaktioita, osa omiaan.

Kannattaa pitää yhtenä mahdollisuutena sitä, että hän pelkää omia tunteitaan. Mulla kävi ainakin just niin että aluksi olin suht flirtti kun siis tiesin naisen olevan lepakko. Vähän sellaista itsensä ja viehätyskykynsä testaamista. sitten ku tää suoraan osotti kiinnostuksensa niin mähän menin ihan sekasin. varsinkin kun silloin just huomasin jo hänenn ihastuneeni. Siinä vaiheessa on helppo lähtee peräytyyn.
Toisaalta jos tää tyyppi ihan oikeasti on hetsku niin vältä antamasta liian suoria vihjeitä kiinnostuksestasi. se saattaa pelottaa sen pois. Joillekin noi asiat on ´sellasia ettei ne osaa suhtautua jos ei oo piireissä liikkunu. et älä ota itseesi. enkä usko että sä rupeet sitä kuvottamaan vain siks et oisitkin sihen ihastunut. Yleensä ihastuminen otetaan kumminkin kohteliaisuutena. jos et käy sen kimppuun suoranaisesti(joku nainen oli irstaillut kaverilleni kossain yleisellä paikalla ja nyt se pelkää lepakoita). Semmonen voisi heteroa ällöttää. Mutta mä sanon aina myös et jos mun joku kaveri ei hyväksyis juttuja mitä teeen, niin suksikoon vittuun. ei se oo ystävyyttä. jos joku on siinä vaiheessa niin naiivi että kuvittelee että mä himassa nuoleskelen sen valokuvaa päivät pitkät vaan sen takia että oon joskus ollu rakastunu naiseen niin en kyllä jaksa sellasta katella. Onneks näin ei oo kyllä toistaseks käyny. Nykymaailmassa kun ollaan kuitenkin jo aika suvaitsevaisia ja paljon nähneitä. Ymmärrän kyllä ettei pienillä paikkakunnilla ole sama mentaliteetti.

"...ei välii,sukupuolella tai iällä...ei kukaan, usko rakkauteen enää, mihin tää johtaa.."

Vaikea sanoa. Ehkä olet kohdannut kaltaiseni jahkailijan, joka on sinusta valtavan kiinnostunut, mutta ei tiedä "olisiko lintu vai kala" ja on siksi nyt muuttunut etäiseksi. Tai ehkä oletkin tavannut tytön, joka ei tunne naisiin vetoa ja on siksi huomiostasi hämillään, mutta ei vain tiedä miten asian sinulle sanoisi. Voin kai vain kertoa, miten toivoisin itseäni lähestyttävän.

Lähesty häntä hyvin pienin vihjein, varovasti ja hitaasti. Kun hän on saanut riittävän monta pientä vihjettä, hän kyllä tavalla tai toisella vastaa, jos on kiinnostunut. Älä luovuta liian pian, koska tämänkin keskustelun perusteella on erittäin todennäköistä, että hän voi torjua sinut aivan tahtomattaan. Muista myös, että asia voi olla hänelle liian arka päivänvalossa käsiteltäväksi, joten anna hänelle tilaa.

Anna siis kiinnostuksesi kohteen määrätä tahti. Kysy joku täysin harmiton kysymys ja katso miten hän reagoi. Hymy, pitkät katseet ja ystävällisyys ovat oikein toimivia tapoja osoittaa kiinnostusta. Viesti on riittävän selvä mennäkseen perille, mutta myös sopivan hienovarainen. Ja uskoisin, että jokainen - bi tai ei - olisi saamastaan huomiosta imarreltu, jos huomio on riittävän hienovaraista.

Onnea, rohkeutta ja kärsivällisyyttä valloitukseesi! :)

Msgrar: Kuulostaa siltä, ettei sinulla ole syytä hänen tunteitaan epäillä. Etkö voi enää millään tapaa välejä lämmitellä, jos asia sinua vieläkin vaivaa? Kerranhan täällä eletään ja niin päin pois... Toimi ennen kuin hän katoaa elämästäsi. Aloita vaikka tekemällä jotain ihan pientä.

Juu, minähän olen ehdottomasti paras ihminen neuvomaan, kun olen juuri tänään oman juttuni vastaavalla tavalla sössinyt. Huokaus. :(

Tänään olisin sen viimeisen kerran voinut osoittaa ihastukselleni olevani kiinnostunut. Noh, minäpä sitten jätin menemättä pakolliselle luennolle ihan vain, koska en uskaltanut enää astua edes samaan huoneeseen hänen kanssaan. Joskus iltapäivällä iski kamala morkkis ja ajattelin, että etsin ihastukseni jostain käytävältä vain voidakseni edes hymyillä hänelle hetkisen. Onnistuin bongaamaan hänet pihalta, kun olin jo itse lähdössä kotiin. Yritin saada katsekontaktia, mutta hän katsoi suoraan lävitseni, vaikka seisoin hänen edessään. Tuntuu siltä, että olen tulkinnut kaiken väärin ja nähnyt merkkejä, joita ei oikeasti koskaan ollutkaan.

Voi tätä teiniangstia. Teinivuodet on kaukana takana, mutta fiilikset on ihan samat kuin joskus lukiossa, kun riuduin kaukoihastukseni perään. Toisaalta tuntuu, että voisin levittää kaupungilla julisteita, joissa ilmoittaisin ihastuksestani, mutta kuitenkin samalla luulen, että kuolisin jos yksikin ihminen saisi tietää. Tämä ei ole yhtään minua. Olen normaalisti ihan sosiaalinen, puhekykyinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen...

Voi miten vihainen olen itselleni. :(

terra incognita kirjoitti:

Msgrar: Kuulostaa siltä, ettei sinulla ole syytä hänen tunteitaan epäillä. Etkö voi enää millään tapaa välejä lämmitellä, jos asia sinua vieläkin vaivaa? Kerranhan täällä eletään ja niin päin pois... Toimi ennen kuin hän katoaa elämästäsi. Aloita vaikka tekemällä jotain ihan pientä.

Juu, minähän olen ehdottomasti paras ihminen neuvomaan, kun olen juuri tänään oman juttuni vastaavalla tavalla sössinyt. Huokaus. :(

Tänään olisin sen viimeisen kerran voinut osoittaa ihastukselleni olevani kiinnostunut. Noh, minäpä sitten jätin menemättä pakolliselle luennolle ihan vain, koska en uskaltanut enää astua edes samaan huoneeseen hänen kanssaan. Joskus iltapäivällä iski kamala morkkis ja ajattelin, että etsin ihastukseni jostain käytävältä vain voidakseni edes hymyillä hänelle hetkisen. Onnistuin bongaamaan hänet pihalta, kun olin jo itse lähdössä kotiin. Yritin saada katsekontaktia, mutta hän katsoi suoraan lävitseni, vaikka seisoin hänen edessään. Tuntuu siltä, että olen tulkinnut kaiken väärin ja nähnyt merkkejä, joita ei oikeasti koskaan ollutkaan.

Voi tätä teiniangstia. Teinivuodet on kaukana takana, mutta fiilikset on ihan samat kuin joskus lukiossa, kun riuduin kaukoihastukseni perään. Toisaalta tuntuu, että voisin levittää kaupungilla julisteita, joissa ilmoittaisin ihastuksestani, mutta kuitenkin samalla luulen, että kuolisin jos yksikin ihminen saisi tietää. Tämä ei ole yhtään minua. Olen normaalisti ihan sosiaalinen, puhekykyinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen...

Voi miten vihainen olen itselleni. :(

Lue lisää

Hmmmm...Kai minulla vielä jotain yhteispippaloita on jäljellä, joissa hän on mukana. Mutta arvaa saanko mitään aikaiseksi! Minäkin olen jättänyt luentoja väliin - tai huolellisesti valinnut istumapaikan juuri toiselta puolen salia, kaukaa. Ja se morkkis, joka tulee sen saamattomuuden ja ttyhjän nyhjäämisen jälkeen - another chance passed me by - niin tuttua.

Olen varma, että sinä ainakin voisit saada vielä jotain aikaan, jos edes vähän uskaltaisit. Uskottele itsellesi hetken, että haluat olla vain hänen kaverinsa ja tee tikusta asiaa. Silloin kun uskottelee vähän aikaa itselleen noin, ei jännitä ja hermoile niin paljon, kun ottaa kontaktia. Mutta minä, minä, tässähän minäkin naputtelen konetta ja ihastukseni - ties missä... ;/

Msgrar kirjoitti:

Hmmmm...Kai minulla vielä jotain yhteispippaloita on jäljellä, joissa hän on mukana. Mutta arvaa saanko mitään aikaiseksi! Minäkin olen jättänyt luentoja väliin - tai huolellisesti valinnut istumapaikan juuri toiselta puolen salia, kaukaa. Ja se morkkis, joka tulee sen saamattomuuden ja ttyhjän nyhjäämisen jälkeen - another chance passed me by - niin tuttua.

Olen varma, että sinä ainakin voisit saada vielä jotain aikaan, jos edes vähän uskaltaisit. Uskottele itsellesi hetken, että haluat olla vain hänen kaverinsa ja tee tikusta asiaa. Silloin kun uskottelee vähän aikaa itselleen noin, ei jännitä ja hermoile niin paljon, kun ottaa kontaktia. Mutta minä, minä, tässähän minäkin naputtelen konetta ja ihastukseni - ties missä... ;/

Lue lisää

Olin jo kertaalleen päättänyt odotella häntä tentin jälkeen salin ulkopuolella ja esittää hyvin yksinkertaisen kysymyksen: "Miten meni?". Olisi tarvinnut sanoa vain kaksi sanaa, muodostaa äärimmäisen yksinkertainen lause - ja silti luikin pakoon, kun hän käveli kaverinsa kanssa salista ulos. Pakoon juostessa mietin vain, että mitäpä minä puolituntematon itsestäänselvyyksiä kyselemään. Nyt nauraisin itselleni jos ei itkettäisi. :)

Nuo yhteispippalothan kuulostaa enemmän kuin oivalliselta tilaisuudelta tehdä ihastukseesi uudelleen tuttavuutta (sanoo ihminen, joka tyhjentäisi heti pankkitilinsä päästäkseen samaan baariin ihastuksensa kanssa). Sano vain jotain ystävällistä ja olet jo askeleen lähempänä. Luultavasti hän vain odottaa nyt sinun aloitettasi.

"Mutta minä, minä, tässähän minäkin naputtelen konetta ja ihastukseni - ties missä..."

Say no more... minä hipsin poikaystävän kämpille, vaikka ajatukset on jossain ihan muualla.

Varmaankin ihan hyvä ajatus jos uskot, ettei ihastuksesi suoria sanoja säikähdä. Voithan todellakin ajatella niin, että jos saat pakit, olisit saanut ne luultavasti joka tapauksessa. Tilanne ei varmaan miksikään kysymällä muutu, ellei ihastuksesi sitten ole säikkyä laatua, kuten minä.

Mulla tuo asiasta puhuminen on ikävä kyllä aika kaukainen vaihtoehto, koska olen tähän mennessäkin vaihtanut kyseisen ihmisen kanssa ehkäpä 20 sanaa. Täytyisi nyt vain tutustua ensin ja kokeilla kepillä jäätä ennen kuin säntään tekemään mitään aloitetta. Harmi vain, etten näköjään kykene hänen läheisyydessään tekemään mitään muuta kuin sönköttämään, törppöilemään ja juoksemaan pakoon. Ehkä sitten, jos tosiaan törmättäisiin jossain muussa tilanteessa kuin luennolla.

Mielenrauha menetetty, enkä näköjään kykene mitään muuta nyt ajattelemaan. Tenttiinkin pitäisi lukea. *hakkaa päätä seinään*

Onpa tavallaan huojentavaa lukea teidän muiden kokemuksia samasta aiheesta. Tilanteet ovat niin samanlaisia ja kuulostaa tutulta kuin omat kokemani.
Tunteet ja ihastumiset ovat aina mullistavia kokemuksia. Ja sitten kun siihen liittyy tällainen tilanne, jossa joutuu puolittain salaamaan ja häpeämään omia tunteitaan, tietämättä mitään vastapuolen suhtautumisesta, niin kieltämättä alkaa oma suhteellisuudentaju välillä rakoilemaan.
Luin kokemuksianne ja aloin tarkemmin pohtimaan omia tunteitani, mitä noihin lähestymistilanteisiin liittyy. Se suuri kontrasti, jossa tunteiden salailu ja paljastaminen painottelee. Yritin miettiä, mikä on se suurin pelko, joka estää meitä toimimasta.
Alkuun kuvittelin että se on etten kestäisi torjutuksi tulemista. Mutta eihän se se ole, eihän tässä nyt niin heikkoja olla.
Tulin siihen tulokseen että ainakin itseni kohdalla on kysymys nimenomaan siitä että muuttuisin ihastukseni silmissä vastenmieliseksi sen perusteella mitä tunnen.
Mutta hyvä lukea teidän muidenkin tarinoita. Ja Bi-N22, hyvä että ainakin yritit. Yrittämistä harvemmin katuu jälkikäteen toisin kuin sitä jos jättää toimimatta.

rebecca kirjoitti:

Onpa tavallaan huojentavaa lukea teidän muiden kokemuksia samasta aiheesta. Tilanteet ovat niin samanlaisia ja kuulostaa tutulta kuin omat kokemani.
Tunteet ja ihastumiset ovat aina mullistavia kokemuksia. Ja sitten kun siihen liittyy tällainen tilanne, jossa joutuu puolittain salaamaan ja häpeämään omia tunteitaan, tietämättä mitään vastapuolen suhtautumisesta, niin kieltämättä alkaa oma suhteellisuudentaju välillä rakoilemaan.
Luin kokemuksianne ja aloin tarkemmin pohtimaan omia tunteitani, mitä noihin lähestymistilanteisiin liittyy. Se suuri kontrasti, jossa tunteiden salailu ja paljastaminen painottelee. Yritin miettiä, mikä on se suurin pelko, joka estää meitä toimimasta.
Alkuun kuvittelin että se on etten kestäisi torjutuksi tulemista. Mutta eihän se se ole, eihän tässä nyt niin heikkoja olla.
Tulin siihen tulokseen että ainakin itseni kohdalla on kysymys nimenomaan siitä että muuttuisin ihastukseni silmissä vastenmieliseksi sen perusteella mitä tunnen.
Mutta hyvä lukea teidän muidenkin tarinoita. Ja Bi-N22, hyvä että ainakin yritit. Yrittämistä harvemmin katuu jälkikäteen toisin kuin sitä jos jättää toimimatta.

Lue lisää

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yrittäminen kannattaa. Olen itsekin kerran näyttänyt järkyttynyttä naamaa, kun eräs tyttö suuteli minua. Kyseessä oli kyllä kaveri, joka teki sen humalassa huvikseen. Olin kuitenkin tuohon aikaan jo tiedostanut taipumukseni ja kerroin kyllä hänelle myöhemmin, että tapaus ei häirinnyt minua oikeasti, vaan se oli alkuun hämmentävää. Luulen, että kaikki ihmiset tuntevat olevansa imarreltuja huomioista, tuli se sitten naiselta tai mieheltä. Sen myöntäminen vaan on joillekin hankalaa. Itse en kuitenkaan ole ikinä toivonut olevani hetero. Siitä lähtien, kun tajusin olevani bi tai lesbo(en tiedä oikeastaan kumpi olen)olen ollut jollain tavalla siitä ylpeä.Se avaa niin uudenlaisen maailman. Näkee asiat laajemmin ja suvaitsevaisemmin. Myös muut asiat kuin seksuaalisuuteen liittyvät. Kuinka helppoa meillä nykyajan ihmisillä onkaan verrattuna esim. vaan 30-vuotta vanhempiin ihmisiin. Lesboutta pidettiin sairautena. Oma äitini pitää luultavasti sitä vieläkin eräänlaisena epänormaalina taipumuksena, vaikka onkin muuten suvaitsevainen. Tiedän, että liittyminen setaan helpottaisi elämää, mutta kynnys on aika korkea yhteydenottoon. Samoin homobaariin menemiseen yksin, vaikka asunkin Helsingissä. Jos olisin avoimesti sitä mitä olen eli kertoisin kaikille, saisin varmasti seuraa helpommin.Minunkin olisi todella helppo lähestyä ihmistä, jonka tietäisin olevan bi tai lesbo.

avuton kirjoitti:

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että yrittäminen kannattaa. Olen itsekin kerran näyttänyt järkyttynyttä naamaa, kun eräs tyttö suuteli minua. Kyseessä oli kyllä kaveri, joka teki sen humalassa huvikseen. Olin kuitenkin tuohon aikaan jo tiedostanut taipumukseni ja kerroin kyllä hänelle myöhemmin, että tapaus ei häirinnyt minua oikeasti, vaan se oli alkuun hämmentävää. Luulen, että kaikki ihmiset tuntevat olevansa imarreltuja huomioista, tuli se sitten naiselta tai mieheltä. Sen myöntäminen vaan on joillekin hankalaa. Itse en kuitenkaan ole ikinä toivonut olevani hetero. Siitä lähtien, kun tajusin olevani bi tai lesbo(en tiedä oikeastaan kumpi olen)olen ollut jollain tavalla siitä ylpeä.Se avaa niin uudenlaisen maailman. Näkee asiat laajemmin ja suvaitsevaisemmin. Myös muut asiat kuin seksuaalisuuteen liittyvät. Kuinka helppoa meillä nykyajan ihmisillä onkaan verrattuna esim. vaan 30-vuotta vanhempiin ihmisiin. Lesboutta pidettiin sairautena. Oma äitini pitää luultavasti sitä vieläkin eräänlaisena epänormaalina taipumuksena, vaikka onkin muuten suvaitsevainen. Tiedän, että liittyminen setaan helpottaisi elämää, mutta kynnys on aika korkea yhteydenottoon. Samoin homobaariin menemiseen yksin, vaikka asunkin Helsingissä. Jos olisin avoimesti sitä mitä olen eli kertoisin kaikille, saisin varmasti seuraa helpommin.Minunkin olisi todella helppo lähestyä ihmistä, jonka tietäisin olevan bi tai lesbo.

Lue lisää

Tietysti se imartelee, jos saa kuulla viehättävänsä jotakuta, miestä tai naista. Vaikka jo ollakseen imarreltu vaatii henkilöltä jonkin asteista avarakatseisuutta, jos huomiota saa saman sukupuolen edustajalta.
Kai siihen asian myöntämisen vaikeuteen liittyy pelko myös itsensä leimautumisesta tai oman identiteetin horjuvuudesta.

Olen koko ikäni ihastunut naisiin, enkä ole koskaan ihmetellyt sitä kun se on aina ollut osa minua. Mutta en ole koskaan aiemmin yhdistänyt sitä siihen, että kokisin olevani bi tai lesbo! Kuvittelin että minun ihastumiseni on ihan eri juttu, eikä mitään tekemistä tämän asian kanssa.
On varmaan minulla itsetutkistelun paikka tarpeen.

-Ltd-: Kiva kun kysyit. :)

Haettiin eilen leffa poikaystävän kanssa ja valittiin tietenkin jotain supermiehekästä toimintaa. Haikeana katselin tuota leffaa hyllyssä, mutta vuokraan sen mieluummin joskus omille kämpille ja katselen rauhassa.

Viikonloppu tuntuu olevan ihan tuskaa, kun tekisi mieli vain hakata tuosta perjantaisesta töppöilystäni päätä seinään. Toisaalta asioihin saa nyt vähän perspektiiviä ja yritän olla tuota ihastustani ajattelemattakin, etten lataisi maanantaiseen kauheita odotuksia. On nimittäin kamala pettymys kaikkien haaveiden jälkeen vain nähdä ihastuksensa 30 sekunnin ajan käytävällä ohi kävelemässä.

terra incognita kirjoitti:

-Ltd-: Kiva kun kysyit. :)

Haettiin eilen leffa poikaystävän kanssa ja valittiin tietenkin jotain supermiehekästä toimintaa. Haikeana katselin tuota leffaa hyllyssä, mutta vuokraan sen mieluummin joskus omille kämpille ja katselen rauhassa.

Viikonloppu tuntuu olevan ihan tuskaa, kun tekisi mieli vain hakata tuosta perjantaisesta töppöilystäni päätä seinään. Toisaalta asioihin saa nyt vähän perspektiiviä ja yritän olla tuota ihastustani ajattelemattakin, etten lataisi maanantaiseen kauheita odotuksia. On nimittäin kamala pettymys kaikkien haaveiden jälkeen vain nähdä ihastuksensa 30 sekunnin ajan käytävällä ohi kävelemässä.

Lue lisää

Älä nyt ajattele mitään elämän tähän kaatumista. Tai edes että oot jotenkin "töpeksiny". Ehkä toi tunne mikä viikonlopuksi jää kun ei ole koulua eli chanssiä nähdä, saa uutta pontta sulle ja sun lähestymiselle.

Jos olit varma että hän on jossain koulutsydeemissä hyvä, jota sä eet osaa, miks et menisi vaan ilmottamaan että, kun sä osaat tän niin viittisitkö ihan vähän kattoo. Mun mielestä toi ois todella viaton lähestymistapa. sitä ei voi ottaa ei missään henkilökohtaisssa mielessä, mutta pääsisitpä jubailee.


(Toivottavasti susta ei rupee tuntuu että oot joku pakkomielle mulle. =) en vaan toivois et kukaan missais näitä jutuja jos ne on mahdollista kokee. ittelleni se kävi niin helposti.....)

-Ltd. kirjoitti:

Älä nyt ajattele mitään elämän tähän kaatumista. Tai edes että oot jotenkin "töpeksiny". Ehkä toi tunne mikä viikonlopuksi jää kun ei ole koulua eli chanssiä nähdä, saa uutta pontta sulle ja sun lähestymiselle.

Jos olit varma että hän on jossain koulutsydeemissä hyvä, jota sä eet osaa, miks et menisi vaan ilmottamaan että, kun sä osaat tän niin viittisitkö ihan vähän kattoo. Mun mielestä toi ois todella viaton lähestymistapa. sitä ei voi ottaa ei missään henkilökohtaisssa mielessä, mutta pääsisitpä jubailee.


(Toivottavasti susta ei rupee tuntuu että oot joku pakkomielle mulle. =) en vaan toivois et kukaan missais näitä jutuja jos ne on mahdollista kokee. ittelleni se kävi niin helposti.....)

Lue lisää

"(Toivottavasti susta ei rupee tuntuu että oot joku pakkomielle mulle. =)"

No ei tietenkään. :)

"en vaan toivois et kukaan missais näitä jutuja jos ne on mahdollista kokee. ittelleni se kävi niin helposti.....)"

Ymmärrän hyvin. Mulla on vähän samanlainen fiilis, että tekisi mieli nyt karjua kaikille kohtalotovereille, että pistäkää toiminnaksi ennen kuin on liian myöhäistä. On ikävä sitten kiikustuolissa miettiä, mitä kaikkea on mahdollisesti menettänyt. :/

Mä oon tällainen masokisti, että melkein mielelläni hakkaan päätä seinään ja mietin, että tämä on vain omaa syytäni. Aikomuksena nyt on kuitenkin jollain hyvin viattomalla tavalla tätä ihmistä ensi viikolla lähestyä. Pitkiä katseita voin ainakin hänelle suoda, vaikka en suutani koskaan auki saisikaan (ihme juttu, että näinkin sosiaalinen tapaus voi mennä hiljaiseksi). Ehkäpä hän ymmärtää pitkien katseiden merkityksen, koska ainakin toivon hänen itse jo aloitetta tällä tavoin tehneen...

Toisaalta olen kyllä sitäkin miettinyt, että koska kyseessä on selvästi hyvin avoin ja mielestäni avoimesti bi henkilö, luulisi hänen tehneen aloitteen ihan reippaasti suoraan kysymällä, jos olisi minusta kiinnostunut. Ei ole nimittäin sen oloinen tyttö, että jaksaisi kauan vain sivusta katsella.

Kamalaa ylianalysointia. Pieni ihme, jos näitä tilityksiä jaksaa joku vielä lukeakin - jotain iloa siitä, että kohtalotovereita näemmä riittää. :)

terra incognita kirjoitti:

"(Toivottavasti susta ei rupee tuntuu että oot joku pakkomielle mulle. =)"

No ei tietenkään. :)

"en vaan toivois et kukaan missais näitä jutuja jos ne on mahdollista kokee. ittelleni se kävi niin helposti.....)"

Ymmärrän hyvin. Mulla on vähän samanlainen fiilis, että tekisi mieli nyt karjua kaikille kohtalotovereille, että pistäkää toiminnaksi ennen kuin on liian myöhäistä. On ikävä sitten kiikustuolissa miettiä, mitä kaikkea on mahdollisesti menettänyt. :/

Mä oon tällainen masokisti, että melkein mielelläni hakkaan päätä seinään ja mietin, että tämä on vain omaa syytäni. Aikomuksena nyt on kuitenkin jollain hyvin viattomalla tavalla tätä ihmistä ensi viikolla lähestyä. Pitkiä katseita voin ainakin hänelle suoda, vaikka en suutani koskaan auki saisikaan (ihme juttu, että näinkin sosiaalinen tapaus voi mennä hiljaiseksi). Ehkäpä hän ymmärtää pitkien katseiden merkityksen, koska ainakin toivon hänen itse jo aloitetta tällä tavoin tehneen...

Toisaalta olen kyllä sitäkin miettinyt, että koska kyseessä on selvästi hyvin avoin ja mielestäni avoimesti bi henkilö, luulisi hänen tehneen aloitteen ihan reippaasti suoraan kysymällä, jos olisi minusta kiinnostunut. Ei ole nimittäin sen oloinen tyttö, että jaksaisi kauan vain sivusta katsella.

Kamalaa ylianalysointia. Pieni ihme, jos näitä tilityksiä jaksaa joku vielä lukeakin - jotain iloa siitä, että kohtalotovereita näemmä riittää. :)

Lue lisää

Toi on vaikee tulkita onko toinen avoimesti mehiläinen vai leikkiikö vaan. Mä heitän välillä todella rivoa huumoria tytöille, mutta se otetaankin vaan huumorina. Eli kukaan ei oikeasti voi arvata että olen joskus ollut naisen kanssa(ja voisin mahd olla myös tulevaisuudessa)Ei niin että voisin ikinä olla jotenkin kiinnostunut mun kavereista, mutta että se huumori ei kuitenkaan oo ihan niin kaukaa haettua..

Ja sit se alotteen teko. Mä oon todella avoin, puhun koko ajan ja kaikille, mitä vaan. Mutta todella huono lähestymään ketään. Voi mennä puhumaan ihan vieraille ihmisille jos siltä tuntuu, mutta vaikka kuinka tuntuisi jonkun tutumman kanssa olevan jotain ilmassa, en ikinä uskalla tehdä asialle mitään. ja tälllaisia ihmisiä on varmasti paljon. En tiiä miten sä miesten kanssa toimit, mutta kyllähän säkin hannaat jo pelkän juttelemisen kanssa tolle muijalle.. saati sitten että tekisi jotain muuta aloitetta.

"jotain iloa siitä, että kohtalotovereita näemmä riittää. :)"

Niinpä. tää aihe on vetäny helvetisti kirjotuksia. Tämmöset on kai aika arkoja asioita ihmisille, jopa kavereiden kanssa jaettaviksi. Mulla onneksi on niin hyvin ja sellaiset kaverit, joille itse huomatessani olevani kiinnostunut naisesta, selitin ja analysoin asiaa niin pitkään että niiltä loppu kiinnostus jo puolivälissä mun "mikä-minä-oikeastaan-olen-projektia".
ja vielä kun luuli ettei tällä iällä enää niin kauheasti uusia juttuja itsestään löytäisi.. jos mä nyt huomaan olevani kiinnostunu eläimistä...! joo.......kiva aamudarra.

terra incognita kirjoitti:

"(Toivottavasti susta ei rupee tuntuu että oot joku pakkomielle mulle. =)"

No ei tietenkään. :)

"en vaan toivois et kukaan missais näitä jutuja jos ne on mahdollista kokee. ittelleni se kävi niin helposti.....)"

Ymmärrän hyvin. Mulla on vähän samanlainen fiilis, että tekisi mieli nyt karjua kaikille kohtalotovereille, että pistäkää toiminnaksi ennen kuin on liian myöhäistä. On ikävä sitten kiikustuolissa miettiä, mitä kaikkea on mahdollisesti menettänyt. :/

Mä oon tällainen masokisti, että melkein mielelläni hakkaan päätä seinään ja mietin, että tämä on vain omaa syytäni. Aikomuksena nyt on kuitenkin jollain hyvin viattomalla tavalla tätä ihmistä ensi viikolla lähestyä. Pitkiä katseita voin ainakin hänelle suoda, vaikka en suutani koskaan auki saisikaan (ihme juttu, että näinkin sosiaalinen tapaus voi mennä hiljaiseksi). Ehkäpä hän ymmärtää pitkien katseiden merkityksen, koska ainakin toivon hänen itse jo aloitetta tällä tavoin tehneen...

Toisaalta olen kyllä sitäkin miettinyt, että koska kyseessä on selvästi hyvin avoin ja mielestäni avoimesti bi henkilö, luulisi hänen tehneen aloitteen ihan reippaasti suoraan kysymällä, jos olisi minusta kiinnostunut. Ei ole nimittäin sen oloinen tyttö, että jaksaisi kauan vain sivusta katsella.

Kamalaa ylianalysointia. Pieni ihme, jos näitä tilityksiä jaksaa joku vielä lukeakin - jotain iloa siitä, että kohtalotovereita näemmä riittää. :)

Lue lisää

Onkos tässä tilanteessa tapahtunut mitään uutta? Uskallusta? ;) Mietin omasta ihastuksestanikin, että kun hän on aika avoin ja rohkean tuntuinen ihminen, jos hän olisi kiinnostunut minusta, hän ottaisi itsekin yhteyttä..Olisi ottanut kesäloman aikanakin, kun aikaa oli kolmisen kuukautta. Minä nimittäin otin ja sain yhden vastauksenkin, muttei sen enempää..

Mutta, mutta, järjellä ajateltuna pitäisi kai luopua unelmasta, jospa tämä onkin vain kaikki omaa toiveajatteluani, jos hän onkin koko ajan halunnut olla vain kaveri, jos ja jos...
Kohta näen hänet kuitenkin taas, ja tiedän meneväni sekaisin jo pelkästä vastaankävelemisestä. Silloin olen taas näkevinäni pienen häivähdyksen punastumista ja vaivautuneisuutta hänenkin kasvoillaan, kuten niin usein aiemmin.. Äääh. Nyt lopetan tämän vatvomisen :)

Msgrar kirjoitti:

Onkos tässä tilanteessa tapahtunut mitään uutta? Uskallusta? ;) Mietin omasta ihastuksestanikin, että kun hän on aika avoin ja rohkean tuntuinen ihminen, jos hän olisi kiinnostunut minusta, hän ottaisi itsekin yhteyttä..Olisi ottanut kesäloman aikanakin, kun aikaa oli kolmisen kuukautta. Minä nimittäin otin ja sain yhden vastauksenkin, muttei sen enempää..

Mutta, mutta, järjellä ajateltuna pitäisi kai luopua unelmasta, jospa tämä onkin vain kaikki omaa toiveajatteluani, jos hän onkin koko ajan halunnut olla vain kaveri, jos ja jos...
Kohta näen hänet kuitenkin taas, ja tiedän meneväni sekaisin jo pelkästä vastaankävelemisestä. Silloin olen taas näkevinäni pienen häivähdyksen punastumista ja vaivautuneisuutta hänenkin kasvoillaan, kuten niin usein aiemmin.. Äääh. Nyt lopetan tämän vatvomisen :)

Lue lisää

Noup, ei mitään edistystä täällä. Eikä taida edistystä olla odotettavissakaan, kun sitä uskallusta ei ainakaan minusta löydy ja hänen kiinnostuksestaan en ole enää yhtään niin varma kuin tahtoisin. :/

Yritän oikeastaan psyykata itseni luopumaan toivosta, koska on äärimmäisen epätodennäköistä, että tästä mitään suhdetta koskaan kehkeytyy, vaikka hänelläkin kiinnostusta olisi. Ja toisaalta olenpa nyt muistanut senkin, että hän voi vallan hyvin olla varattu. On siis kaikin tavoin parempi etten odota mitään, enkä siten tipu pilvilinnoista ja satuta itseäni. (Toisaalta joku viisas joskus sanoi, että pessimisti itkee aina ja optimisti vain jälkeenpäin? ;))

Olen jo oikeastaan saanut itseni vakuuttumaan, että tulkitsin olemattomia merkkejä ihan väärin ja mitään ihastumista ei hänen puolelta koskaan ollutkaan. En hyvällä tahdollakaan huomaa hänen käyttäytymisessään mitään kiinnostukseen viittaavaa. Ei mitään selkeää merkkiä vaivautumisesta, välttelemisestä tai merkitsevistä katseista, vaikka kuinka niitä etsin. Päinvastoin, hän oikeastaan vaikuttaa olevan läheisyydessäni tavallista rohkeampi ja rennompi - ja silläkin perusteella uskoisin hältä löytyvän munaa osoittaa kiinnostuksensa jollain tapaa, jos nyt yhtään kiinnostunut olisi. :/

Msgrar: Tuossa sun tapauksessa Msgrar on kuitenkin mun mielestä ihan perusteltua jotain odottaa ja haaveillakin. Älä suotta jossittele asialla, koska kaiken kertomasi perusteella hän ON sinusta kiinnostunut!

"tiedän meneväni sekaisin jo pelkästä vastaankävelemisestä."

Just tuollanen fiilis mulla on koko ajan tämän ihastukseni läheisyydessä. Pelkkä samassa tilassa oleminen saa minussa aikaan välittömän pakoreaktion ja alan tahtomattani vältellä kaikkea kontaktia. Heti hänen käännettyä selkänsä minulle, kadun etten katsonut silmiin, kun tilaisuus oli. Ja tietenkin aina silloin kun katsekontaktin pelkoa ei ole, voisin tuijotella häntä loputtomiin. Mielettömän kaunis niska (johon sopisi pieni tatuointi täydellisesti), hartiat ja profiili ovat siis piirtyneet ikiajoiksi muistiini, kun olen jo tuntitolkulla niitä tuijotellut! Miten joku voikin olla niin julmetun kaunis ja komea yhtäaikaa! Huokaus! :)

Msgrar: Kun näet ihastuksesi, muista, että joku ihan olemattoman pienikin juttu voi riittää hänelle "vihreäksi valoksi". Ei sun välttämättä tarvitse paljoakaan tehdä, jos uskallus ei kertakaikkiaan riitä. Ehkä hän ymmärtää yskän, jos kysäiset riittävän ystävällisesti kuulumisia tai hakeudut muuten vain seuraan. Kovasti tahdon tsempata kaikkia tässä tilanteessa olevia, koska tiedän, että se pienikin merkki vastapuolelta riittäisi lämmittämään minun sydäntä moneksi päiväksi. :)

- terra incognita - kirjoitti:

Noup, ei mitään edistystä täällä. Eikä taida edistystä olla odotettavissakaan, kun sitä uskallusta ei ainakaan minusta löydy ja hänen kiinnostuksestaan en ole enää yhtään niin varma kuin tahtoisin. :/

Yritän oikeastaan psyykata itseni luopumaan toivosta, koska on äärimmäisen epätodennäköistä, että tästä mitään suhdetta koskaan kehkeytyy, vaikka hänelläkin kiinnostusta olisi. Ja toisaalta olenpa nyt muistanut senkin, että hän voi vallan hyvin olla varattu. On siis kaikin tavoin parempi etten odota mitään, enkä siten tipu pilvilinnoista ja satuta itseäni. (Toisaalta joku viisas joskus sanoi, että pessimisti itkee aina ja optimisti vain jälkeenpäin? ;))

Olen jo oikeastaan saanut itseni vakuuttumaan, että tulkitsin olemattomia merkkejä ihan väärin ja mitään ihastumista ei hänen puolelta koskaan ollutkaan. En hyvällä tahdollakaan huomaa hänen käyttäytymisessään mitään kiinnostukseen viittaavaa. Ei mitään selkeää merkkiä vaivautumisesta, välttelemisestä tai merkitsevistä katseista, vaikka kuinka niitä etsin. Päinvastoin, hän oikeastaan vaikuttaa olevan läheisyydessäni tavallista rohkeampi ja rennompi - ja silläkin perusteella uskoisin hältä löytyvän munaa osoittaa kiinnostuksensa jollain tapaa, jos nyt yhtään kiinnostunut olisi. :/

Msgrar: Tuossa sun tapauksessa Msgrar on kuitenkin mun mielestä ihan perusteltua jotain odottaa ja haaveillakin. Älä suotta jossittele asialla, koska kaiken kertomasi perusteella hän ON sinusta kiinnostunut!

"tiedän meneväni sekaisin jo pelkästä vastaankävelemisestä."

Just tuollanen fiilis mulla on koko ajan tämän ihastukseni läheisyydessä. Pelkkä samassa tilassa oleminen saa minussa aikaan välittömän pakoreaktion ja alan tahtomattani vältellä kaikkea kontaktia. Heti hänen käännettyä selkänsä minulle, kadun etten katsonut silmiin, kun tilaisuus oli. Ja tietenkin aina silloin kun katsekontaktin pelkoa ei ole, voisin tuijotella häntä loputtomiin. Mielettömän kaunis niska (johon sopisi pieni tatuointi täydellisesti), hartiat ja profiili ovat siis piirtyneet ikiajoiksi muistiini, kun olen jo tuntitolkulla niitä tuijotellut! Miten joku voikin olla niin julmetun kaunis ja komea yhtäaikaa! Huokaus! :)

Msgrar: Kun näet ihastuksesi, muista, että joku ihan olemattoman pienikin juttu voi riittää hänelle "vihreäksi valoksi". Ei sun välttämättä tarvitse paljoakaan tehdä, jos uskallus ei kertakaikkiaan riitä. Ehkä hän ymmärtää yskän, jos kysäiset riittävän ystävällisesti kuulumisia tai hakeudut muuten vain seuraan. Kovasti tahdon tsempata kaikkia tässä tilanteessa olevia, koska tiedän, että se pienikin merkki vastapuolelta riittäisi lämmittämään minun sydäntä moneksi päiväksi. :)

Lue lisää

Kiitos rohkaisusta! Oikeasti ihanaa, kun joku tietää miltä nämä ongelmat ja kysymykset ilman varmoja vastauksia tuntuvat :) Hei älä luovuta vielä, en usko ollenkaan, että olisit kaiken kuvitellut vain omien toiveidesi perusteella. Usein noissa aavistuksissa on paljonkin perää ja totta, pitäisi vain uskaltaa luottaa ja kokeilla kepillä jäätä (sanoo hän joka epäilee omiakin aavistuksiaan).

Ehkäpä olemme molemmat käyttäytyneet niin viileästi ihastuksiamme kohtaan, että meistä ei sitten ainakaan voi uskoa mitään tunteita...Tai olemme tehneet itsemme niin etäisiksi. Sama ohje, jonka minulle annoit; tee jotain vaikka ihan pienen pientä, jotain mikä pitää pientä kipinää yllä, jokin josta kohde voi saada pienen vinkin...Voi kun sinä uskaltaisit, rohkeutta sinne :))

Msgrar kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta! Oikeasti ihanaa, kun joku tietää miltä nämä ongelmat ja kysymykset ilman varmoja vastauksia tuntuvat :) Hei älä luovuta vielä, en usko ollenkaan, että olisit kaiken kuvitellut vain omien toiveidesi perusteella. Usein noissa aavistuksissa on paljonkin perää ja totta, pitäisi vain uskaltaa luottaa ja kokeilla kepillä jäätä (sanoo hän joka epäilee omiakin aavistuksiaan).

Ehkäpä olemme molemmat käyttäytyneet niin viileästi ihastuksiamme kohtaan, että meistä ei sitten ainakaan voi uskoa mitään tunteita...Tai olemme tehneet itsemme niin etäisiksi. Sama ohje, jonka minulle annoit; tee jotain vaikka ihan pienen pientä, jotain mikä pitää pientä kipinää yllä, jokin josta kohde voi saada pienen vinkin...Voi kun sinä uskaltaisit, rohkeutta sinne :))

Lue lisää

..että annatte tosiaan toisillenne todella hyviä neuvoja ja kannustatte toimimaan mutta ete sitten itse saa toteutettua näitä. voi kun niin toívosin että uskaltaisitte vaan mennä ja koittaa.
eikä se kun mietitte etää onko se toinen kiinostunut niin tarkota ettäkö jos se ei vielä ole niin ei voisikaan olla. nninku oon aikasemmin laittanu niin itsevarmalla asenteella(saa siis näytllä =) )saavuttaa paljon. Niinhän tää munkin nainen vaan toimi mukavalla tavalla hyökkäävästi ja sai mut, täysheteron ( :-/ ) rakastumaan itseensä..

-Ltd- kirjoitti:

..että annatte tosiaan toisillenne todella hyviä neuvoja ja kannustatte toimimaan mutta ete sitten itse saa toteutettua näitä. voi kun niin toívosin että uskaltaisitte vaan mennä ja koittaa.
eikä se kun mietitte etää onko se toinen kiinostunut niin tarkota ettäkö jos se ei vielä ole niin ei voisikaan olla. nninku oon aikasemmin laittanu niin itsevarmalla asenteella(saa siis näytllä =) )saavuttaa paljon. Niinhän tää munkin nainen vaan toimi mukavalla tavalla hyökkäävästi ja sai mut, täysheteron ( :-/ ) rakastumaan itseensä..

Lue lisää

Vaihteeksi lähinnä tragikoominen päivä tällä saralla. Kun tietäsitte, miten monta erinomaisen hyvää tilaisuutta jätin taas käyttämättä. Aina välillä kuvittelen huomaavani hänenkin käytöksessään jotain pientä... ja sydämeni kääntyy 360 astetta rintakehässä. ;)

Oisko se mitään, jos menisin tiistai-illan kunniaksi juomaan p*rseet paikalliseen ja ilmestyisin huomenna luennolle niin huolettomissa tunnelmissa, että vihdoinkin saisin viestini perille? Kyllä, ihan varmasti tekisin häneen lähtemättömän vaikutuksen! Ei vaan, ihan tosissaan tämmöinen teiniangsti saa ihmisen väsyneeksi. :)

Olen jokseenkin niin ihastunut kuin ihminen nyt ylipäätänsä voi olla, tuntematta toista käytännössä lainkaan. Vaikka miten järkeilisin. :/

- terra incognita - kirjoitti:

Noup, ei mitään edistystä täällä. Eikä taida edistystä olla odotettavissakaan, kun sitä uskallusta ei ainakaan minusta löydy ja hänen kiinnostuksestaan en ole enää yhtään niin varma kuin tahtoisin. :/

Yritän oikeastaan psyykata itseni luopumaan toivosta, koska on äärimmäisen epätodennäköistä, että tästä mitään suhdetta koskaan kehkeytyy, vaikka hänelläkin kiinnostusta olisi. Ja toisaalta olenpa nyt muistanut senkin, että hän voi vallan hyvin olla varattu. On siis kaikin tavoin parempi etten odota mitään, enkä siten tipu pilvilinnoista ja satuta itseäni. (Toisaalta joku viisas joskus sanoi, että pessimisti itkee aina ja optimisti vain jälkeenpäin? ;))

Olen jo oikeastaan saanut itseni vakuuttumaan, että tulkitsin olemattomia merkkejä ihan väärin ja mitään ihastumista ei hänen puolelta koskaan ollutkaan. En hyvällä tahdollakaan huomaa hänen käyttäytymisessään mitään kiinnostukseen viittaavaa. Ei mitään selkeää merkkiä vaivautumisesta, välttelemisestä tai merkitsevistä katseista, vaikka kuinka niitä etsin. Päinvastoin, hän oikeastaan vaikuttaa olevan läheisyydessäni tavallista rohkeampi ja rennompi - ja silläkin perusteella uskoisin hältä löytyvän munaa osoittaa kiinnostuksensa jollain tapaa, jos nyt yhtään kiinnostunut olisi. :/

Msgrar: Tuossa sun tapauksessa Msgrar on kuitenkin mun mielestä ihan perusteltua jotain odottaa ja haaveillakin. Älä suotta jossittele asialla, koska kaiken kertomasi perusteella hän ON sinusta kiinnostunut!

"tiedän meneväni sekaisin jo pelkästä vastaankävelemisestä."

Just tuollanen fiilis mulla on koko ajan tämän ihastukseni läheisyydessä. Pelkkä samassa tilassa oleminen saa minussa aikaan välittömän pakoreaktion ja alan tahtomattani vältellä kaikkea kontaktia. Heti hänen käännettyä selkänsä minulle, kadun etten katsonut silmiin, kun tilaisuus oli. Ja tietenkin aina silloin kun katsekontaktin pelkoa ei ole, voisin tuijotella häntä loputtomiin. Mielettömän kaunis niska (johon sopisi pieni tatuointi täydellisesti), hartiat ja profiili ovat siis piirtyneet ikiajoiksi muistiini, kun olen jo tuntitolkulla niitä tuijotellut! Miten joku voikin olla niin julmetun kaunis ja komea yhtäaikaa! Huokaus! :)

Msgrar: Kun näet ihastuksesi, muista, että joku ihan olemattoman pienikin juttu voi riittää hänelle "vihreäksi valoksi". Ei sun välttämättä tarvitse paljoakaan tehdä, jos uskallus ei kertakaikkiaan riitä. Ehkä hän ymmärtää yskän, jos kysäiset riittävän ystävällisesti kuulumisia tai hakeudut muuten vain seuraan. Kovasti tahdon tsempata kaikkia tässä tilanteessa olevia, koska tiedän, että se pienikin merkki vastapuolelta riittäisi lämmittämään minun sydäntä moneksi päiväksi. :)

Lue lisää

Ihastukseni kyselee elämäntilanteestani...Tosin kenties se on vain kaverillista höpötystä, kuten muidenkin kesken. En ole koskaan ollut ihan varma tunteistani miessuhteissa, ja vastoin luuloani, suureksi yllätyksekseni, ihastukseni on rivien välistä paljastanut miettineensä samaa itsestään. Tämä ei silti takaa että hän olisi minusta kiinnostunut, kyllähän sitä kaveriporukoissa jutellaan aina..hmm.

Jotenkin tuntuu, että maaperä kuitenkin saattaisi nyt olla otollinen jollekin, mutten tiedä miten lähestyisin häntä. Joskus ajattelin halauksen olevan jotain, mutta totesin taas kaikkien halailevan kaikkia tarkoittamatta mitään sen kummempaa. Ymh..tämä vain tilannetiedotuksena, en häiriköi enempää tätä viestiketjua ;) Yritän toimia ohjeiden ja vihjeiden mukaisesti :)

Msgrar kirjoitti:

Ihastukseni kyselee elämäntilanteestani...Tosin kenties se on vain kaverillista höpötystä, kuten muidenkin kesken. En ole koskaan ollut ihan varma tunteistani miessuhteissa, ja vastoin luuloani, suureksi yllätyksekseni, ihastukseni on rivien välistä paljastanut miettineensä samaa itsestään. Tämä ei silti takaa että hän olisi minusta kiinnostunut, kyllähän sitä kaveriporukoissa jutellaan aina..hmm.

Jotenkin tuntuu, että maaperä kuitenkin saattaisi nyt olla otollinen jollekin, mutten tiedä miten lähestyisin häntä. Joskus ajattelin halauksen olevan jotain, mutta totesin taas kaikkien halailevan kaikkia tarkoittamatta mitään sen kummempaa. Ymh..tämä vain tilannetiedotuksena, en häiriköi enempää tätä viestiketjua ;) Yritän toimia ohjeiden ja vihjeiden mukaisesti :)

Lue lisää

"en häiriköi enempää tätä viestiketjua"

Ei kun häiriköi vaan. Eiköhän useimmista (lue: no ainakin minusta) ole helpottavaa lueskella kohtalotovereiden kuulumisia ja kokemuksia. Kaiffareille en ole ihan valmis tästä puolestani kertomaan, joten tämä palsta/ketju saa kyllä jatkossakin kärsiä tylsistä tilannetiedotuksistani, kun muualle en pääse aivojani purkamaan. Jos ei kiinnosta, aina voi jättää ketjun avaamatta tai kirjotuksen lukematta ;). Ja luulen itse asiassa, että tämä keskustelu on harvinaisen hauskaa (lue: ajoittain jopa koomista, muttei kovin yllätyksellistä :)) luettavaa verrattuna vaikkapa noihin seuranhakuilmoituksiin...

Mulla välillä vaan nämä _omat_ juttuni vähän huvittavat (siitä "huomataan" -viestin ehkä hitusen omituinen äänensävy), koska käyn näköjään päivittäin kirjottamassa tuon saman surkean sepustuksen, kun mikään ei edisty. Ja -Ltd- on enemmän kuin oikeassa; olen kyllä innokas neuvomaan muita huomioon ottaen, että en saa itse mitään aikaiseksi.

"Tämä ei silti takaa että hän olisi minusta kiinnostunut, kyllähän sitä kaveriporukoissa jutellaan aina.."

Eikö ole kieroa, että sitä ensin odottaa edes pieniä merkkejä ja sitten kuitenkin tulkitsee kaiken aina vain toverillisiksi tai kuittaa jutun sillä, että näinhän kaverit normaalistikin käyttäytyvät. Olen joskus ollut jopa ihan ylpeä kyvystäni lukea ihmisten eleistä ja olemuksesta sanattomia viestejä, mutta nyt en sitten yhtäkkiä enää tähän taitooni osaa luottaakaan. Kaikki pitää järjellä perustella olemattomaksi. Luultavasti minua saisi suudella suulle ja kävelisin silti kämpille pohtien, että "eiköhän se ollut tarkoitettu poskelle". ;)

"Jotenkin tuntuu, että maaperä kuitenkin saattaisi nyt olla otollinen jollekin, mutten tiedä miten lähestyisin häntä."

No juuri noin. Tiputtele pieniä vihjeitä, kysele vaikka illan suunnitelmista, kerro mihin itse olet menossa tai sano vaikka, että onpa vähän tylsä ilta luvassa, kun kukaan ei ole nyt innostunut pitämään sulle seuraa... ;)

Ja juu, lupaan itse tehdä näin heti, kun saan ihastukseeni edes jonkinlaisen keskusteluyhteyden. Monta keskustelua olisi jo käyty, jos edes kerran saisin suuni auki sopivassa tilanteessa. Huonon kuulon lisäksi minua näköjään vaivaavat hetkelliset mykkyyskohtaukset... :/

terra incognita kirjoitti:

"en häiriköi enempää tätä viestiketjua"

Ei kun häiriköi vaan. Eiköhän useimmista (lue: no ainakin minusta) ole helpottavaa lueskella kohtalotovereiden kuulumisia ja kokemuksia. Kaiffareille en ole ihan valmis tästä puolestani kertomaan, joten tämä palsta/ketju saa kyllä jatkossakin kärsiä tylsistä tilannetiedotuksistani, kun muualle en pääse aivojani purkamaan. Jos ei kiinnosta, aina voi jättää ketjun avaamatta tai kirjotuksen lukematta ;). Ja luulen itse asiassa, että tämä keskustelu on harvinaisen hauskaa (lue: ajoittain jopa koomista, muttei kovin yllätyksellistä :)) luettavaa verrattuna vaikkapa noihin seuranhakuilmoituksiin...

Mulla välillä vaan nämä _omat_ juttuni vähän huvittavat (siitä "huomataan" -viestin ehkä hitusen omituinen äänensävy), koska käyn näköjään päivittäin kirjottamassa tuon saman surkean sepustuksen, kun mikään ei edisty. Ja -Ltd- on enemmän kuin oikeassa; olen kyllä innokas neuvomaan muita huomioon ottaen, että en saa itse mitään aikaiseksi.

"Tämä ei silti takaa että hän olisi minusta kiinnostunut, kyllähän sitä kaveriporukoissa jutellaan aina.."

Eikö ole kieroa, että sitä ensin odottaa edes pieniä merkkejä ja sitten kuitenkin tulkitsee kaiken aina vain toverillisiksi tai kuittaa jutun sillä, että näinhän kaverit normaalistikin käyttäytyvät. Olen joskus ollut jopa ihan ylpeä kyvystäni lukea ihmisten eleistä ja olemuksesta sanattomia viestejä, mutta nyt en sitten yhtäkkiä enää tähän taitooni osaa luottaakaan. Kaikki pitää järjellä perustella olemattomaksi. Luultavasti minua saisi suudella suulle ja kävelisin silti kämpille pohtien, että "eiköhän se ollut tarkoitettu poskelle". ;)

"Jotenkin tuntuu, että maaperä kuitenkin saattaisi nyt olla otollinen jollekin, mutten tiedä miten lähestyisin häntä."

No juuri noin. Tiputtele pieniä vihjeitä, kysele vaikka illan suunnitelmista, kerro mihin itse olet menossa tai sano vaikka, että onpa vähän tylsä ilta luvassa, kun kukaan ei ole nyt innostunut pitämään sulle seuraa... ;)

Ja juu, lupaan itse tehdä näin heti, kun saan ihastukseeni edes jonkinlaisen keskusteluyhteyden. Monta keskustelua olisi jo käyty, jos edes kerran saisin suuni auki sopivassa tilanteessa. Huonon kuulon lisäksi minua näköjään vaivaavat hetkelliset mykkyyskohtaukset... :/

Lue lisää

Mukava että kohtalotoverit jaksaa lukea :) Voi kun olisikin sellainen tietoautomaatti taskussa, joka kertoisi milloin on käsittänyt ihmisen sanat ja teot oikein, ja milloin taas toivoo turhia. Miten monta kertaa joku on sanonut /tehnyt jotain, mikä on tuntunut mahdolliselta vihjeeltä / flirtiltä, ja miten monta kertaa siihen on itse vastannut korrektilla hekotuksella - kuten kunnon vitseihin on tapana vastata.

Olen päässyt kaveriasteelle ihanani kanssa, mutta tietoa ei ole jatkosta. Aika alkaa loppua muutenkin kohta tilannetta ajatellen. Olen harkinnut ihastuksen suorasta tunnustamisesta lähtien omaan vetäytymiseen ja asian unohtamiseen, olen miettinyt pususta poskelle etäisiin vihjailuihin asti... So far en kykene muuhun kuin ympäripyöreisiin vihjailuihin...

Msgrar kirjoitti:

Mukava että kohtalotoverit jaksaa lukea :) Voi kun olisikin sellainen tietoautomaatti taskussa, joka kertoisi milloin on käsittänyt ihmisen sanat ja teot oikein, ja milloin taas toivoo turhia. Miten monta kertaa joku on sanonut /tehnyt jotain, mikä on tuntunut mahdolliselta vihjeeltä / flirtiltä, ja miten monta kertaa siihen on itse vastannut korrektilla hekotuksella - kuten kunnon vitseihin on tapana vastata.

Olen päässyt kaveriasteelle ihanani kanssa, mutta tietoa ei ole jatkosta. Aika alkaa loppua muutenkin kohta tilannetta ajatellen. Olen harkinnut ihastuksen suorasta tunnustamisesta lähtien omaan vetäytymiseen ja asian unohtamiseen, olen miettinyt pususta poskelle etäisiin vihjailuihin asti... So far en kykene muuhun kuin ympäripyöreisiin vihjailuihin...

Lue lisää

Msgrar: Ehkä meidän on pakko nyt hyväksyä, että täydellistä tilaisuutta odotellessa voi vierähtää tovi ja jos jotain haluaa saada aikaiseksi, on tyydyttävä vähän vähemmän täydelliseen. Toivottavasti saat jostain sen tarvittavan ylimääräisen rohkeuden...!

Huoh. Tämä tyttö lähtee viikonlopuksi leikkimään heteroa. Ottaisin asian poikaystävän kanssa puheeksi, mutta kun en vielä tiedä, mitä kerrottavaa tässä on. :/

Kysyt miten toivoisimme että meitä lähetyttäisiin. Minä kannatan suoraa toimintaa eli toivon että ihastukseni sanoisi suoraan että on ihastunut minuun. Mitkään vihjailut ei auta koska tulkitsisin ne niin että ei se kuitenkaan mitään tarkoittanut ja olen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tämä johtuu arkuudestani. Ainakaan minun kanssani ei mistään tule mitään jos ei toinen tee suoraa aloitetta. Olen ensimmäistä kertaa ihastunut naiseen (ja naimisissa) mutta en osaa tehdä mitään asialle arkuuteni vuoksi. En pelkää pakkeja vaan sitä että kohde alkaa vihata minua jos sattuukin olemaan hetero. Toivottavasti unohdan hänet pian ja entinen elämä voi jatkua. Hyviä neuvoja kaivataan?

Artemis, minä ainakin haaveilen siitä, että joku sanoisi minulle suoraan mitä ajattelee. Vihjailu voi olla todellakin energiaa vievää molemmille osapuolille. Voisin myös kuvitella, että jos ihastuksen kohde sattuu olemaan hetero, niin vihjailu voi olla epämiellyttävämpää kuin suora toiminta. Jos nimittäin vihjailee toiselle, niin siihen on niin vaikea sanoa suoraan, että ei kiinnosta, koska ei voi olla varma onko ymmärtänyt oikein. Jos sen sijaan sanoo suoran olevansa kiinnostunut toisesta tai pyytää vaikka ulos, jää toiselle osapuolelle hyvä ja reilu tilaisuus kieltäytyä tai suostua. Minusta se on niin paljon rehellisempää molempia kohtaan. Sekä asiallista. Mutta ehkä tälläistä menettelyä täytyy kuitenkin edeltää aina jonkinlainen katseiden vaihto tai flirtti, koska muuten ei kyllä todellakaan uskalla toimia. Ihastuksesi on kyllä toiminut väärin, jos hän on flirttaillut kanssasi ja sitten ei olekaan valmis enempään. En yhtään epäile, että olisit käsittänyt väärin hänen viestinsä. Hän on varmasti sinusta kiinnostunut, mutta niin kypsymätön omien tunteidensa kanssa, etei välttämättä kykene muuhun. Suoraan sanoen vituttaa tuollainen. Tuntuu, että maailma on pullollaan noita ihmisiä. Minunkin kohdalle niitä tulee koko ajan. Tai oikeastaan muunlaisia ihmisiä, siis naisia joihin olen ollut ihastunut, en olekaan kohdannut. Kaikissa tapauksissa juttu on kuivunut kasaan juuri tuollaisen takia. Tosin on ollut sellaisiakin tilanteita, että en ole olosuhteiden takia voinut ehdottaa naiselle lähempää tuttavuutta tai edes puhua hänelle.Se on surullista, koska on hankalaa saada mielestä sellaista ihmistä johon todella tuntee ihastuneensa, vaikka ei edes ole jutellut tämän kanssa.

Olen jo pitkään miettinyt,että voi kun joku olisi joskus kiinnostunut minustakin.Itse olen aina joutunut olemaan aloitteentekijä niin naisten kun miestenkin kohdalla.Luultavasti olen luonteeltani sen verran vahva,että en ole kovinkaan helposti lähestyttävä.Naisen huomioimiseen käyttäisin puhe-hymy-flritti taipumuksiani ja sitten suoraan esitykseen.Kuten lähempään tutstumiseen,eli pyytäisin häntä lähtemään jonnekin.Näin olen tehnyt tosin aika huonolla menestyksellä.Mutta tällä hetkellä ollaan puheväleissä ja soitellaan.Viime keväänä sanoin ystävyyden poikki ja samalla tunnustin,että rakastan häntä.Taukoa suhteemme kesti parisen kk ja todella kunnioitettavaa,että hän on edelleen senkin jälkeen valmis olemaan ystävä.Kysymykseksi vaan jää,että milllainen ystävä?

Avuton kirjoitti:

Artemis, minä ainakin haaveilen siitä, että joku sanoisi minulle suoraan mitä ajattelee. Vihjailu voi olla todellakin energiaa vievää molemmille osapuolille. Voisin myös kuvitella, että jos ihastuksen kohde sattuu olemaan hetero, niin vihjailu voi olla epämiellyttävämpää kuin suora toiminta. Jos nimittäin vihjailee toiselle, niin siihen on niin vaikea sanoa suoraan, että ei kiinnosta, koska ei voi olla varma onko ymmärtänyt oikein. Jos sen sijaan sanoo suoran olevansa kiinnostunut toisesta tai pyytää vaikka ulos, jää toiselle osapuolelle hyvä ja reilu tilaisuus kieltäytyä tai suostua. Minusta se on niin paljon rehellisempää molempia kohtaan. Sekä asiallista. Mutta ehkä tälläistä menettelyä täytyy kuitenkin edeltää aina jonkinlainen katseiden vaihto tai flirtti, koska muuten ei kyllä todellakaan uskalla toimia. Ihastuksesi on kyllä toiminut väärin, jos hän on flirttaillut kanssasi ja sitten ei olekaan valmis enempään. En yhtään epäile, että olisit käsittänyt väärin hänen viestinsä. Hän on varmasti sinusta kiinnostunut, mutta niin kypsymätön omien tunteidensa kanssa, etei välttämättä kykene muuhun. Suoraan sanoen vituttaa tuollainen. Tuntuu, että maailma on pullollaan noita ihmisiä. Minunkin kohdalle niitä tulee koko ajan. Tai oikeastaan muunlaisia ihmisiä, siis naisia joihin olen ollut ihastunut, en olekaan kohdannut. Kaikissa tapauksissa juttu on kuivunut kasaan juuri tuollaisen takia. Tosin on ollut sellaisiakin tilanteita, että en ole olosuhteiden takia voinut ehdottaa naiselle lähempää tuttavuutta tai edes puhua hänelle.Se on surullista, koska on hankalaa saada mielestä sellaista ihmistä johon todella tuntee ihastuneensa, vaikka ei edes ole jutellut tämän kanssa.

Lue lisää

Suora toimintahan se on selkeintä ja reiluinta. Enkä ainakaan minä jaksa ikuisuuksia arvailla että mistähän kyse ja elää epätietoisuudessa.
Se vielä onnistuukin että saa pyydettyä ulos tai ehdotettua tapaamista, mutta ei se asiaa välttämättä vie eteen päin. Siinä sitä sitten ollaan tapaamisessa. En minä välttämättä uskalla muuta kuin viettää aikaa kuin kenen tahansa uuden ystävän kanssa. Pelkään että toinen on tullut tapaamiseen aivan viattomin mielin ja itselleni muodostuu kuva itsestäni että olen houkutellut naisen väärin perustein tapaamaan minua, omat taka-ajatukseni mielessä.

Jotenkin kuvittelen että jos olen mielestäni antanut ymmärtää itsestäni jotain ja päälle vielä ehdotan tapaamista, että toinen osapuoli hoitaa loput. Eihän se noin mene. Ja varmaan ihastukseni siinä vaiheessa on ihmeissään kun tapaamisessa käyttäydyn kuin välillämme ei mitään koskaan olisi ollutkaan. Ja taas ollaan lähtöpisteessä ja toinen osapuoli on taatusti entistä epävarmempi minun suhteeni!

Tuo kypsymättömyys on raivostuttavaa ja onhan sitä itsessänikin.
Joskus käynyt mielessä että pitäisikö tapaamisessa unohtaa puheet ja vain suudella naista?

artemis kirjoitti:

Suora toimintahan se on selkeintä ja reiluinta. Enkä ainakaan minä jaksa ikuisuuksia arvailla että mistähän kyse ja elää epätietoisuudessa.
Se vielä onnistuukin että saa pyydettyä ulos tai ehdotettua tapaamista, mutta ei se asiaa välttämättä vie eteen päin. Siinä sitä sitten ollaan tapaamisessa. En minä välttämättä uskalla muuta kuin viettää aikaa kuin kenen tahansa uuden ystävän kanssa. Pelkään että toinen on tullut tapaamiseen aivan viattomin mielin ja itselleni muodostuu kuva itsestäni että olen houkutellut naisen väärin perustein tapaamaan minua, omat taka-ajatukseni mielessä.

Jotenkin kuvittelen että jos olen mielestäni antanut ymmärtää itsestäni jotain ja päälle vielä ehdotan tapaamista, että toinen osapuoli hoitaa loput. Eihän se noin mene. Ja varmaan ihastukseni siinä vaiheessa on ihmeissään kun tapaamisessa käyttäydyn kuin välillämme ei mitään koskaan olisi ollutkaan. Ja taas ollaan lähtöpisteessä ja toinen osapuoli on taatusti entistä epävarmempi minun suhteeni!

Tuo kypsymättömyys on raivostuttavaa ja onhan sitä itsessänikin.
Joskus käynyt mielessä että pitäisikö tapaamisessa unohtaa puheet ja vain suudella naista?

Lue lisää

"Joskus käynyt mielessä että pitäisikö tapaamisessa unohtaa puheet ja vain suudella naista?"

Aikamonen ikuisuuskysymys. Siinä voi helposti joko voittaa kaiken tai hävitä pahimmaalla mahdollisella tavalla.
Mutta sen verran itsekeskeinen asenne saa mielestäni olla, ettei tunne huonoa omaatuntoa tarkoitusperistään jos jonkun pyytää ulos. Usein jos toinen on avoimen kiinnostunut ja HIEMAN päällekäyvä, ottaa ihminen sen vaan kohteliaisuutena, vaikkei toisesta olisikaan kiiinnostunut.
Toisaalta on sitten näitä lepakkokammoisiakin(jotka usein tajuavat myöhemmin miksi heitä on niin paljon ahdistanut => ) jotka ryntäävät kauhistuneena karkuun. Mutta niitä on kuitekin pienempi osa.

mukavalle ketjulle.

Kannatan suoraa toimintaa. Monet näistä kirjoituksista voisivat olla kynästäni.
Minusta ei ainakaan ole arkuuteni vuoksi aloitteentekijäksi, vaikka järkeni sanoo kaiken muun ohessa, etten kuvittele, vaan että me kumpikin ollaan samassa tilanteessa. Voi meitä.

No tunteet ei useinkaan katso seksuaalista suuntautuneisuutta - moni ihastuu ennen kuin on toisen seksuaalisista mieltymyksistä mitään miettinytkään.

Ehkäpä yksinkertaisesti olet niin hyvä tyyppi ja helposti lähestyttävä, että sinulta asiaa on luontevaa kysäistä suoraan. Ja kyllä kysyjät varmaan ovat arvanneetkin, että et "lyö raamatulla päähän" tai eivät olisi uskaltaneet asiaa niin suoraan esille ottaa. Sinusta siis varmaan ihan tiedostamatta välittyy tällainen suvaitsevaisuus?

Noh, en tiedä, mutta tämä voisi ainakin osittain selittää jutun?

terra incognita kirjoitti:

No tunteet ei useinkaan katso seksuaalista suuntautuneisuutta - moni ihastuu ennen kuin on toisen seksuaalisista mieltymyksistä mitään miettinytkään.

Ehkäpä yksinkertaisesti olet niin hyvä tyyppi ja helposti lähestyttävä, että sinulta asiaa on luontevaa kysäistä suoraan. Ja kyllä kysyjät varmaan ovat arvanneetkin, että et "lyö raamatulla päähän" tai eivät olisi uskaltaneet asiaa niin suoraan esille ottaa. Sinusta siis varmaan ihan tiedostamatta välittyy tällainen suvaitsevaisuus?

Noh, en tiedä, mutta tämä voisi ainakin osittain selittää jutun?

Lue lisää

Terra incognita; näkyykö itselläsi tällä viikolla valoa? ;) Minä olen vain tyytynyt esittämään rohkeaa - tutisevin äänin ja ylipunaisin poskin - ei taida olla ihan vakuuttavaa...

Msgrar kirjoitti:

Terra incognita; näkyykö itselläsi tällä viikolla valoa? ;) Minä olen vain tyytynyt esittämään rohkeaa - tutisevin äänin ja ylipunaisin poskin - ei taida olla ihan vakuuttavaa...

Lue lisää

En ole koko ihmiseen tällä viikolla törmännyt. Ensi viikolla on ihan hyvät mahdollisuudet taas istua samoissa harjoituksissa, mutta saa nyt nähdä. :(

Rohkean esittäminen on paljon parempi vaihtoehto, kuin ujosteluun tyytyminen. Olen huomannut, että niinä päivinä minäkin saan jotain aikaiseksi, kun leikin olevani älyttömän sosiaalinen ja rohkea - välillä uskon oikeasti olevani tuota. ;)

terra incognita kirjoitti:

En ole koko ihmiseen tällä viikolla törmännyt. Ensi viikolla on ihan hyvät mahdollisuudet taas istua samoissa harjoituksissa, mutta saa nyt nähdä. :(

Rohkean esittäminen on paljon parempi vaihtoehto, kuin ujosteluun tyytyminen. Olen huomannut, että niinä päivinä minäkin saan jotain aikaiseksi, kun leikin olevani älyttömän sosiaalinen ja rohkea - välillä uskon oikeasti olevani tuota. ;)

Lue lisää

Kai tässä on jokaisen vain odotettava seuraavia istujaisia, joissa taas sattumalta näkee :( Hän kysyi minulta yllättäen jotain työjuttua äskettäin, ja sen minkä hermostuneelta sönkläämiseltäni kykenin, uppouduin hänen silmiinsä. Näin miten hänen katseensa kulki hiuksieni väliltä huuliin ja takaisin silmiin..ja hetken taas kuvittelin, ettei noin intensiivinen katse voi merkitä muuta kuin kiinnostusta (onpa järkevä peruste..)Sitten skeptikko -järkiminäni nosti päätään ja palautti minut taas todellisuuteen.

Tuntuu kyllä, että vaikka kiinnostus teoriassa voisikin olla välillämme mahdollista, puolikaveruutemme - ja opiskeluympyröiden asiallinen vaikutus estää lähenemisen. Asia ei siis taida johtaa mihinkään kummempaan. Voi voi.

Msgrar kirjoitti:

Kai tässä on jokaisen vain odotettava seuraavia istujaisia, joissa taas sattumalta näkee :( Hän kysyi minulta yllättäen jotain työjuttua äskettäin, ja sen minkä hermostuneelta sönkläämiseltäni kykenin, uppouduin hänen silmiinsä. Näin miten hänen katseensa kulki hiuksieni väliltä huuliin ja takaisin silmiin..ja hetken taas kuvittelin, ettei noin intensiivinen katse voi merkitä muuta kuin kiinnostusta (onpa järkevä peruste..)Sitten skeptikko -järkiminäni nosti päätään ja palautti minut taas todellisuuteen.

Tuntuu kyllä, että vaikka kiinnostus teoriassa voisikin olla välillämme mahdollista, puolikaveruutemme - ja opiskeluympyröiden asiallinen vaikutus estää lähenemisen. Asia ei siis taida johtaa mihinkään kummempaan. Voi voi.

Lue lisää

Kuules nyt nainen ;). Tuosta katseen vaeltelusta luettuani voin vain todeta, että sulla on hänen puoleltaan jo niin selkeät kiinnostuksen merkit, ettei enempää juuri voi odottaa! Kyllä tuo ihminen on sinusta kiinnostunut. Piste. :)

Miten olisi jos koskettaisit ihan viattomasti häntä? Laske vaikka kätesi tarkoituksella vähän normaalia lähemmäs häntä istuessanne vierekkäin?

Älä päästä karkuun kuvitellen, että huomenna jotain tapahtuu. Multa on yhteiset "huomiset" nyt pahasti loppumassa ja tuntuu oikeasti pahalta. :(

terra incognita kirjoitti:

Kuules nyt nainen ;). Tuosta katseen vaeltelusta luettuani voin vain todeta, että sulla on hänen puoleltaan jo niin selkeät kiinnostuksen merkit, ettei enempää juuri voi odottaa! Kyllä tuo ihminen on sinusta kiinnostunut. Piste. :)

Miten olisi jos koskettaisit ihan viattomasti häntä? Laske vaikka kätesi tarkoituksella vähän normaalia lähemmäs häntä istuessanne vierekkäin?

Älä päästä karkuun kuvitellen, että huomenna jotain tapahtuu. Multa on yhteiset "huomiset" nyt pahasti loppumassa ja tuntuu oikeasti pahalta. :(

Lue lisää

Ihanaa lukea tuollaisia kannustuksen sanoja :*) ...En tiedä..olen monesti huomannut hänen visuaalisen vaeltelunsa huulillani, erityisesti biletunnelmissa. Mutta kerta toisensa jälkeen päädyn samaan järjen tuottamaan lopputulokseen :( Kuten olen kirjoittanut, ei minullakaan ihan loputtomiin ole enää hänen kanssaan kulutettavaa aikaa näissä piireissä...

Voi, miten voisin antaa sinulle onnenpotkauksen, että uskaltaisit vielä edes pienen, pienen merkin antaa ihatuksellesi. Vaikka mahdollisuudet alkavat ajallisesti päättyäkin, tiedäthän, että kun jotain tapahtuu, se voi tapahtua muutamassa sekunnissakin :) Tee jotain, pliis...haluaisin niin, että uskaltaisit yrittää saada unelmasi, nyt kun vielä on edes vähän aikaa! :')

terra incognita kirjoitti:

Kuules nyt nainen ;). Tuosta katseen vaeltelusta luettuani voin vain todeta, että sulla on hänen puoleltaan jo niin selkeät kiinnostuksen merkit, ettei enempää juuri voi odottaa! Kyllä tuo ihminen on sinusta kiinnostunut. Piste. :)

Miten olisi jos koskettaisit ihan viattomasti häntä? Laske vaikka kätesi tarkoituksella vähän normaalia lähemmäs häntä istuessanne vierekkäin?

Älä päästä karkuun kuvitellen, että huomenna jotain tapahtuu. Multa on yhteiset "huomiset" nyt pahasti loppumassa ja tuntuu oikeasti pahalta. :(

Lue lisää

Ihanaa lukea tuollaisia kannustuksen sanoja :*) ...En tiedä..olen monesti huomannut hänen visuaalisen vaeltelunsa huulillani, erityisesti biletunnelmissa. Mutta kerta toisensa jälkeen päädyn samaan järjen tuottamaan lopputulokseen :( Kuten olen kirjoittanut, ei minullakaan ihan loputtomiin ole enää hänen kanssaan kulutettavaa aikaa näissä piireissä...

Voi, miten voisin antaa sinulle onnenpotkauksen, että uskaltaisit vielä edes pienen, pienen merkin antaa ihatuksellesi. Vaikka mahdollisuudet alkavat ajallisesti päättyäkin, tiedäthän, että kun jotain tapahtuu, se voi tapahtua muutamassa sekunnissakin :) Tee jotain, pliis...haluaisin niin, että uskaltaisit yrittää saada unelmasi, nyt kun vielä on edes vähän aikaa! :')

Msgrar kirjoitti:

Ihanaa lukea tuollaisia kannustuksen sanoja :*) ...En tiedä..olen monesti huomannut hänen visuaalisen vaeltelunsa huulillani, erityisesti biletunnelmissa. Mutta kerta toisensa jälkeen päädyn samaan järjen tuottamaan lopputulokseen :( Kuten olen kirjoittanut, ei minullakaan ihan loputtomiin ole enää hänen kanssaan kulutettavaa aikaa näissä piireissä...

Voi, miten voisin antaa sinulle onnenpotkauksen, että uskaltaisit vielä edes pienen, pienen merkin antaa ihatuksellesi. Vaikka mahdollisuudet alkavat ajallisesti päättyäkin, tiedäthän, että kun jotain tapahtuu, se voi tapahtua muutamassa sekunnissakin :) Tee jotain, pliis...haluaisin niin, että uskaltaisit yrittää saada unelmasi, nyt kun vielä on edes vähän aikaa! :')

Lue lisää

*niin innostunut että teksti tuli sitten ihan kahteen kertaan*

terra incognita kirjoitti:

No tunteet ei useinkaan katso seksuaalista suuntautuneisuutta - moni ihastuu ennen kuin on toisen seksuaalisista mieltymyksistä mitään miettinytkään.

Ehkäpä yksinkertaisesti olet niin hyvä tyyppi ja helposti lähestyttävä, että sinulta asiaa on luontevaa kysäistä suoraan. Ja kyllä kysyjät varmaan ovat arvanneetkin, että et "lyö raamatulla päähän" tai eivät olisi uskaltaneet asiaa niin suoraan esille ottaa. Sinusta siis varmaan ihan tiedostamatta välittyy tällainen suvaitsevaisuus?

Noh, en tiedä, mutta tämä voisi ainakin osittain selittää jutun?

Lue lisää

Kiitokset vastauksesta Terra Incognita.


Minä miellyttävä ? Vaikken itseäni mihinkään raskaan sarjan kakkiaisiin laskekaan ,en tarkkaan ottaen ole varma. (Olen sitäpaitsi jäävi arvioimaan tätä vaikutusta)

Ongelmani tekee kuitenkin sangen monisyiseksi se, että aina, kun edellisessä viestissäni mainitsemani "hankala kysymys" minulle esitetään, vastaan siihen kieltävästi ,lempeän hyväntuulisella ,huvittuneisuudella (Jottei vaan tulisi kenellekään sitä käsitystä, että kysymys jotenkin loukkaisi. Nämä kysymykset kun esitetään aina erittäin kohteliaasti, jopa anteeksipyytävällä varovaisuudella) Samanaikaisesti en kuitenkaan ajattele tyyliin "hohhohoo mistähän tuo tällaistakin on alkanut kuvittelemaan" vaan ajatukseni kulkevat lähinnä tyyliin "Voi saatana! Miten tuo tajusi...ja kuinka moni muu epäilee, muttei kysy. Nyt ryhtiä kehiin mies. Käytä tätä aihetta aasinsiltana, jotta saat käännettyä keskustelun politiikkaan ja sitäkautta jotenkin mihin tahansa, mikä toimii polttomoottorilla!"

Olen kerran kuullut, että tupakointitapani voisi olla yksi epäilyksiä aiheuttava tekijä, mutten kykene ymmärtämään miksi.

Olen jopa harkinnut ottaa eräänlaisena "turvatoimena" mukaan uusia tekijöitä artikulaatiooni; esimerkiksi kaksimielisiä vitsejä, mutta kun ne eivät vain ole minun alaani. Rasistiset/homofobiset kommentit voisivat niin-ikään olla tehokkaita, mutta moisiin moukkamaisuuksiin en alennu. Kun tähän läjään ynnätään vielä se ankea tosiasia, etten ole vähääkään kiinnostunut jääkiekosta tai jalkapallosta, niin lopputuloksena on se, että minulta alkavat visiin olla keinot vähissä.

Myönnän että yllämainitut asiat saattavat antaa minusta sensuuntaisen käsityksen, että vitsailen tällä asialla, mutta ihan tosissani minä olen.

Msgrar kirjoitti:

Ihanaa lukea tuollaisia kannustuksen sanoja :*) ...En tiedä..olen monesti huomannut hänen visuaalisen vaeltelunsa huulillani, erityisesti biletunnelmissa. Mutta kerta toisensa jälkeen päädyn samaan järjen tuottamaan lopputulokseen :( Kuten olen kirjoittanut, ei minullakaan ihan loputtomiin ole enää hänen kanssaan kulutettavaa aikaa näissä piireissä...

Voi, miten voisin antaa sinulle onnenpotkauksen, että uskaltaisit vielä edes pienen, pienen merkin antaa ihatuksellesi. Vaikka mahdollisuudet alkavat ajallisesti päättyäkin, tiedäthän, että kun jotain tapahtuu, se voi tapahtua muutamassa sekunnissakin :) Tee jotain, pliis...haluaisin niin, että uskaltaisit yrittää saada unelmasi, nyt kun vielä on edes vähän aikaa! :')

Lue lisää

Olipas päivä. Alkoi mahtavasti ja päättyi surkeasti. :(

Yksityiskohtiin ja päivän käänteisiin sen tarkemmin menemättä kerrottakoon, että ihastuksellani on avopuoliso. Mahdollisesti nainen, en tiedä. Joka tapauksessa jätän hänet nyt rauhaan, en tietenkään varattua vikittele. Ihastumistani en ehtinyt tunnustaa, mutta oikeastaan se jopa vähän harmittaa. Vaan parempi näin.

Tekeepäs kipeää. :*(

terra incognita kirjoitti:

Olipas päivä. Alkoi mahtavasti ja päättyi surkeasti. :(

Yksityiskohtiin ja päivän käänteisiin sen tarkemmin menemättä kerrottakoon, että ihastuksellani on avopuoliso. Mahdollisesti nainen, en tiedä. Joka tapauksessa jätän hänet nyt rauhaan, en tietenkään varattua vikittele. Ihastumistani en ehtinyt tunnustaa, mutta oikeastaan se jopa vähän harmittaa. Vaan parempi näin.

Tekeepäs kipeää. :*(

Lue lisää

No voi itku!! :(( Tiedän tunteen... Mutta nyt ainakin tiedät tilanteen, ja todennäköisesti tutkasi ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa väärässä, hänen elämäntilanteensa vain on ollut väärä sinua ajatellen. Toisaalta... eihän tulevaisuutta koskaan tiedä.

Kun itse huomasin ihastukseni alunperin, hänellä oli joku, ja itsekin olin juuri irtautumassa omastani. En tosin mitään koskaan yrittänytkään silloin, kuten en edelleenkään (koska en uskalla). Olen samaa mieltä, että varatuista pitää pysyä erossa, mutta se ei vie pois sitä tosiasiaa, että tunteitaan ei voi käskeä, ei mitenkään eikä milloinkaan.

Toivon sinulle nyt tsemiä kuitenkin, pidä pää pystyssä ja muista - arkielämän harmaudesta huolimatta elämässä todellakin tapahtuu ihmeitä aina toisinaan... :')

Msgrar kirjoitti:

No voi itku!! :(( Tiedän tunteen... Mutta nyt ainakin tiedät tilanteen, ja todennäköisesti tutkasi ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa väärässä, hänen elämäntilanteensa vain on ollut väärä sinua ajatellen. Toisaalta... eihän tulevaisuutta koskaan tiedä.

Kun itse huomasin ihastukseni alunperin, hänellä oli joku, ja itsekin olin juuri irtautumassa omastani. En tosin mitään koskaan yrittänytkään silloin, kuten en edelleenkään (koska en uskalla). Olen samaa mieltä, että varatuista pitää pysyä erossa, mutta se ei vie pois sitä tosiasiaa, että tunteitaan ei voi käskeä, ei mitenkään eikä milloinkaan.

Toivon sinulle nyt tsemiä kuitenkin, pidä pää pystyssä ja muista - arkielämän harmaudesta huolimatta elämässä todellakin tapahtuu ihmeitä aina toisinaan... :')

Lue lisää

Kiitän tuesta. En nyt edes yritä selittää, miten pahalta tällä hetkellä tuntuu.. :(

Muistahan nyt kuitenkin yhä raportoida oman ihastuksesi etenemisestä! Käyn varmasti lukemassa ja yritän palstalla muutenkin jutustelua jatkaa. Toivottavasti edes toisella tarinalla olisi onnellinen loppu! :)

Gyrokopteri kirjoitti:

Kiitokset vastauksesta Terra Incognita.


Minä miellyttävä ? Vaikken itseäni mihinkään raskaan sarjan kakkiaisiin laskekaan ,en tarkkaan ottaen ole varma. (Olen sitäpaitsi jäävi arvioimaan tätä vaikutusta)

Ongelmani tekee kuitenkin sangen monisyiseksi se, että aina, kun edellisessä viestissäni mainitsemani "hankala kysymys" minulle esitetään, vastaan siihen kieltävästi ,lempeän hyväntuulisella ,huvittuneisuudella (Jottei vaan tulisi kenellekään sitä käsitystä, että kysymys jotenkin loukkaisi. Nämä kysymykset kun esitetään aina erittäin kohteliaasti, jopa anteeksipyytävällä varovaisuudella) Samanaikaisesti en kuitenkaan ajattele tyyliin "hohhohoo mistähän tuo tällaistakin on alkanut kuvittelemaan" vaan ajatukseni kulkevat lähinnä tyyliin "Voi saatana! Miten tuo tajusi...ja kuinka moni muu epäilee, muttei kysy. Nyt ryhtiä kehiin mies. Käytä tätä aihetta aasinsiltana, jotta saat käännettyä keskustelun politiikkaan ja sitäkautta jotenkin mihin tahansa, mikä toimii polttomoottorilla!"

Olen kerran kuullut, että tupakointitapani voisi olla yksi epäilyksiä aiheuttava tekijä, mutten kykene ymmärtämään miksi.

Olen jopa harkinnut ottaa eräänlaisena "turvatoimena" mukaan uusia tekijöitä artikulaatiooni; esimerkiksi kaksimielisiä vitsejä, mutta kun ne eivät vain ole minun alaani. Rasistiset/homofobiset kommentit voisivat niin-ikään olla tehokkaita, mutta moisiin moukkamaisuuksiin en alennu. Kun tähän läjään ynnätään vielä se ankea tosiasia, etten ole vähääkään kiinnostunut jääkiekosta tai jalkapallosta, niin lopputuloksena on se, että minulta alkavat visiin olla keinot vähissä.

Myönnän että yllämainitut asiat saattavat antaa minusta sensuuntaisen käsityksen, että vitsailen tällä asialla, mutta ihan tosissani minä olen.

Lue lisää

Hei sinulle!

Olipa mukava lukea tekstiäsi! Jos ulosantisi on muutenkin samantyylistä, en ihmettele, miksi ihmiset sinusta kiinnostuvat - tuulipuvusta ja harmaudesta(?) huolimatta.

No, oletko sitten 100% hetero? Tämä on kai se tärkein kysymys, koska usein ihminen tiedostamattaan viestittää itsestään asioita, joita ei edes itse ole tullut huomanneeksi. Erään homoseksuaalin tuttavani (mies) lempisananlaskut ovat "koira on koiran paras ystävä" ja "kyllä koira aina toisen koiran haistaa". Itse olen asiasta aika pitkälti samaa mieltä.

Tuon mainitsemasi tupakointitavan(?) lisäksi on muitakin "merkkejä" joista joku voi päätellä jotain; esimerkiksi se, miten mies käsillään elehtii keskustellessaan, miten hän istuessaan pitää jalkojaan, miten käyttää aterimia... Nämä merkit eivät suoranaisesti viittaa siihen, että toinen olisi homo vaan pikemminkin siihen, että toisessa ehkä on keskimääräistä enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä. Näin olen asian itse ajatellut. Äläkä ota tätä loukkauksena!!!

Olen itse nainen ja minussa on aika paljon miehisiä piirteitä, jotka eivät näy päällepäin. Usein toivoin, että olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olet.

Eipä muuta, kirjottaminen ei jostain syystä tänään oikein luista. Hyvää jatkoa sinulle!

Nainen40+ kirjoitti:

Hei sinulle!

Olipa mukava lukea tekstiäsi! Jos ulosantisi on muutenkin samantyylistä, en ihmettele, miksi ihmiset sinusta kiinnostuvat - tuulipuvusta ja harmaudesta(?) huolimatta.

No, oletko sitten 100% hetero? Tämä on kai se tärkein kysymys, koska usein ihminen tiedostamattaan viestittää itsestään asioita, joita ei edes itse ole tullut huomanneeksi. Erään homoseksuaalin tuttavani (mies) lempisananlaskut ovat "koira on koiran paras ystävä" ja "kyllä koira aina toisen koiran haistaa". Itse olen asiasta aika pitkälti samaa mieltä.

Tuon mainitsemasi tupakointitavan(?) lisäksi on muitakin "merkkejä" joista joku voi päätellä jotain; esimerkiksi se, miten mies käsillään elehtii keskustellessaan, miten hän istuessaan pitää jalkojaan, miten käyttää aterimia... Nämä merkit eivät suoranaisesti viittaa siihen, että toinen olisi homo vaan pikemminkin siihen, että toisessa ehkä on keskimääräistä enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä. Näin olen asian itse ajatellut. Äläkä ota tätä loukkauksena!!!

Olen itse nainen ja minussa on aika paljon miehisiä piirteitä, jotka eivät näy päällepäin. Usein toivoin, että olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olet.

Eipä muuta, kirjottaminen ei jostain syystä tänään oikein luista. Hyvää jatkoa sinulle!

Lue lisää

Kiitos ja kumarrus teille, arvon neiti/rouva !

Nyt ymmärsin, mistä oikein on kyse!
Mainitsemistasi käytökseen liittyvistä seikoista minulla esiintyy tiettyä "poikkeavuutta" miltei jokaisessa tapauksessa. Ensinnäkin puhuessani (ja erityisesti jos tupakoin samalla) käteni pyörivät kuin tuulimylly ja räpytänpä, ajoittain, vielä silmiänikin jopa siinä määrin, että jos jalkani vispaamiselta (Niin, sitäkin voin tehdä) pystyisin vielä heiluttamaan korvianikin samalla nopeudella, lähtisin varmaan lentoon. Lisäksi istuma-asentoni vaihtelevat japanilaisesta virkamiestyylistä aina pahimpiin JörnDonnermaisuuksiin asti (Ja vieläpä melko tiuhalla aikavälillä, joten on suoranainen ihme, ettei kukaan ole, ainakaan ääneen, ilmaissut epäilyksiään siitä, että olisin kenties nappaillut jotain pähkinöitä kovempaa kamaa!)

Mitä puolestaan ruokailutapoihini tulee, niin silloin liikutaan jo hämärän rajamailla. Ateriointini on ajoittain sellaista neuroottisten rituaalien kavalkadia, ettei siinä pysyisi varmaan edes tv:stä tuttu hra. Monk perässä.

Eli kiitokset vielä toistamiseen, sekä toteamus, etten missään tapauksessa kokenut viestissäsi mitään loukkaavaa. Pelkkää käyttökelpoista informaatiota.

Mitä sitten tähän "100% hetero"-juttuun tulee, niin en ole kyllä koskaan mielestäni tuntenut mitään fyysistä vetoa oman sukupuoleni edustajiin. Henkisestä puolesta en sitten olekaan niin 100% varma, mutta en usko, että täyttäisin minkäänlaisia tarkempia "Bilateraalisia" kriteereitä.

Okei..Myönnän, että tietynlaiset, poikamaiset, piirteet naisissa ovat aina herättäneet huomioni erittäin positiivisessa mielessä. Lisäksi mainittakoon vielä se, että kaikissa naissuhteissani olen ollut se vähemmän aktiivinen osapuoli, mitä fyysiseen lähikontaktiin tulee, ja vain harvoin aloitteellinen k.o. asiassa.
(Melko tarkka suhdeluku lienee 1/25, syytä tähän en ymmärrä; tuskin tarvitseekaan)

Itseasiassa, vaikka luonnollisesti olen tietoinen termin "vonkaus" tavoitteellisista päämääristä, en oikeastaan edes tiedä, miten tätä vonkaamista tarkkaanottaen harjoitetaan. Koska en ole eläissäni harjoittanut tätä pyhää kolminaisuutta, eli lääppiminen,lähentely & íntiimit ehdotukset, niin on aivan luonnollista (Kun soppaan lisätään kaikenlaisen elehtimisen ja ilmeikkyyteni lisäksi vielä se, että tunnen aika hyvin sinfoniapuolen säveltäjien tuotantoa)
että porukka pitää minua hieman vinoutuneena tapauksena.

Jepulis. Nyt vaan harjoittelemaan peilin eteen sitä, kuinka käyttäytyvät "Normaalit" ihmiset.

tää on ollu sitäverta mielenkiintoinen palsta et munkin on pakko välil käydä kattoo mitä täällä tapahtuu, kai siksi että ymmärrän aika hyvin mitä tunnette. tilanteet vaan tuntuu hyytyneen...kai oon joku juorukyttäri sit =)
mitä terra itelläs?

-Ltd- kirjoitti:

tää on ollu sitäverta mielenkiintoinen palsta et munkin on pakko välil käydä kattoo mitä täällä tapahtuu, kai siksi että ymmärrän aika hyvin mitä tunnette. tilanteet vaan tuntuu hyytyneen...kai oon joku juorukyttäri sit =)
mitä terra itelläs?

Lue lisää

-Ltd-: No mun ihastuksenihan kariutui, kun muutaman mutkan kautta sain tietää ihastukseni elävän avoliitossa.

Tai eihän se ihastumisen tunne nyt hetkessä mihinkään katoa, mutta nyt vain yritän pitää sen piilossa. Varattuun en sekaannu.

Vähän (eikä ihan vähänkään...) onnettomaltahan tämä elämä on viimeaikoina tuntunut. Edelleenkin tuo ihminen on minun silmissäni kauneita, mitä maa päällään kantaa. Vaan häntä en saa.

Noh, tarpeeksi sydänsuruja. Kertokaapa joku jotain iloista! :)

Ei niin mitään uutta kerrottavaa täälläkään, en ole nähnyt ihastustani pariin viikkoon. Ajatuksissa on kyllä ollut...halusin tai en. Ihan lähiaikoina meillä on yksi vapaa-ajan juttu, jossa todennäköisesti - oikeastaan varmasti - näen hänet. Tuskinpa tämä kuitenkaan haaveilua pitemmälle johtaa, sitähän tässä on ollut jo enemmän kuin vuosi. Ja kohta alkaa pitkä joululoma, nyyh...

Terra incognita; tuo sinun tilanteesi nyt kyllä harmittaa :( Ei siihen ole mitään auttavaa sanaakaan minulta! Mutta kuten edellä totesin, ei tämä omakaan tilanteeni varmuudelaan loista. Katsellaan...

Msgrar kirjoitti:

Ei niin mitään uutta kerrottavaa täälläkään, en ole nähnyt ihastustani pariin viikkoon. Ajatuksissa on kyllä ollut...halusin tai en. Ihan lähiaikoina meillä on yksi vapaa-ajan juttu, jossa todennäköisesti - oikeastaan varmasti - näen hänet. Tuskinpa tämä kuitenkaan haaveilua pitemmälle johtaa, sitähän tässä on ollut jo enemmän kuin vuosi. Ja kohta alkaa pitkä joululoma, nyyh...

Terra incognita; tuo sinun tilanteesi nyt kyllä harmittaa :( Ei siihen ole mitään auttavaa sanaakaan minulta! Mutta kuten edellä totesin, ei tämä omakaan tilanteeni varmuudelaan loista. Katsellaan...

Lue lisää

Syyt, joilla perustelin itselleni sitä, että en kerro ihastukselleni tunteistani tuntuvat nyt merkityksettömiltä. Pelkäsin nolaavani itseni, menettäväni kasvoni, jos hän onkin hetero/ varattu/ ei kiinnostunut. Aina kun olin mietteitäni tunnustamassa (kyllä niitä tilanteita näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut monta oikein hyvääkin!), ajattelin vain sitä häpeäntunnetta, kun luen ihastukseni kasvoilta tulevani torjutuksi. Ja nyt nuo mietteet tuntuvat niin kovin pieniltä. Välillä tuntuu, että antaisin vaikka toisen käteni, jos ihastukseni ja minun välissä olisi vain pelkät omat pelkoni...

Ei siis kannata katsella loputtomiin. Mieti mitä voit menettää hänelle kertomalla ja toisaalta, mitä lähes varmuudella menetät, jos et kerro. Odottamalla tuskin voitat mitään.

Haaveiden murskautuminen todella sattuu, sen voin sanoa. Toisaalta, noloja tilanteitakin olen elämässä kohdannut, kasvoni muutamankin kerran menettänyt, mutta mikään ei ole vienyt tällä tavoin mieltäni pohjamutiin mukanaan. Tämä suru voittaa kaiken.

On täysin mahdollista, että hänen tunteet eivät vastaa sinun tunteitasi. Ja ehkä tilanteesta tulee nolokin, who knows. Mutta miten todennäköistä on, että hän tulee sinua joululomalla kotoasi hakemaan...?

Pahoittelut, jos vaikutan tylyltä. Olen sinulle tilanteestasi vain niin kovin kateellinen. Minä vain haaveilen mahdollisuuksista, jotka sinulla ihastuksesi suhteen on - ihan todelliset mahdollisuudet kaikkeen, Msgrar! :)

terra incognita kirjoitti:

Syyt, joilla perustelin itselleni sitä, että en kerro ihastukselleni tunteistani tuntuvat nyt merkityksettömiltä. Pelkäsin nolaavani itseni, menettäväni kasvoni, jos hän onkin hetero/ varattu/ ei kiinnostunut. Aina kun olin mietteitäni tunnustamassa (kyllä niitä tilanteita näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut monta oikein hyvääkin!), ajattelin vain sitä häpeäntunnetta, kun luen ihastukseni kasvoilta tulevani torjutuksi. Ja nyt nuo mietteet tuntuvat niin kovin pieniltä. Välillä tuntuu, että antaisin vaikka toisen käteni, jos ihastukseni ja minun välissä olisi vain pelkät omat pelkoni...

Ei siis kannata katsella loputtomiin. Mieti mitä voit menettää hänelle kertomalla ja toisaalta, mitä lähes varmuudella menetät, jos et kerro. Odottamalla tuskin voitat mitään.

Haaveiden murskautuminen todella sattuu, sen voin sanoa. Toisaalta, noloja tilanteitakin olen elämässä kohdannut, kasvoni muutamankin kerran menettänyt, mutta mikään ei ole vienyt tällä tavoin mieltäni pohjamutiin mukanaan. Tämä suru voittaa kaiken.

On täysin mahdollista, että hänen tunteet eivät vastaa sinun tunteitasi. Ja ehkä tilanteesta tulee nolokin, who knows. Mutta miten todennäköistä on, että hän tulee sinua joululomalla kotoasi hakemaan...?

Pahoittelut, jos vaikutan tylyltä. Olen sinulle tilanteestasi vain niin kovin kateellinen. Minä vain haaveilen mahdollisuuksista, jotka sinulla ihastuksesi suhteen on - ihan todelliset mahdollisuudet kaikkeen, Msgrar! :)

Lue lisää

Niin no...Tämä on tietysti suolaa haavoihisi, mutta olisiko sinulle mahdottomuus kuitenkin selvittää hänen tunteitaan? Ymmärrän ettei varattuun kannata sekaantua, mutta tietäisit ainakin enemmän mistä oli kyse. En usko, että tutkasi koskaan oli täysin väärässä, kun niin monesti olit jotain huomaavinasi. Ja tiedätkö kaikkea hänenkään tilanteestaan? Entä jos ja jos...hän siis onnellisesti ja vakavasti asuu toisen kanssa?

Hmm. Toisinaan mietin itsekin, mistä loppujen lopuksi olen ihastukseni edes kuvitellut kiinnittävän minuun huomiota. Ihminenhän näkee usein sen, minkä haluaa nähdä. Lisäksi päätäni sekoittaa se vapautunut kulttuuri, joka nykyisin on niin yleistä: kaverit halailevat ja jopa pussailevat toisiaan varsinkin baareissa, ilman sen kummempaa merkitystä. Minulla on ihastuksestani pari kokemusta aiemmalta ajalta. Kun muita tuttuja ei ole liiemmin ollut ympärillä, ja kun molempien päät ovat olleet tarpeeksi nestemäisen sekavassa (yö)tilassa...olemme päätyneet (hänen aloitteestaan) hetkeksi - kävelemään käsi kädessä, halailemaan pitkään, jne. Tiedän, miltä hänen kätensä tuntuu ympärilläni kävellessämme, ja tiedän miten onnelliseksi olen tuntenut itseni hetken. Seuraavina päivinä kaikki on ollut taas kuin ei mitään...Korkeintaan jonkilnlaista kiusaantuneisuutta, välttelyä (vai koinko sen vain sellaisena..)Mutta kun en tiedä. En ole hänen niin hyvä kaverinsa, että osaisin lukea häntä täysin. Todennäköisesti hän ei ole edes ajatellut näitä minään, eikä muistakaan. Ehkä mikään ei ole merkinnyt mitään, vain ihastuneelle päälleni lisää harhaunelmia. Jos tunnustaisin, hän ehkä sanoisi ystävällisesti mutta selkeästi: "kuules, kun.." :( Mutta yksi asia varmasti, mikä erottaa hänet muista, meillä oli tutustumisestamme saakka toistuvasti katseita, jollaisia minulla ei kenenkään toisen kanssa ole ollut.

Taidan jauhaa samaa asiaa täällä ;) Jään nyt kuitenkin edelleen vain unelmoimaan kaapissani. Ehkä lähiaikoina on taas jotain (utopiaunelma)kerrottavaa, tai ehkä hän ei ole minua huomaavinaankaan. Siihen asti, kestelemisiä itse kullekin...

Msgrar kirjoitti:

Niin no...Tämä on tietysti suolaa haavoihisi, mutta olisiko sinulle mahdottomuus kuitenkin selvittää hänen tunteitaan? Ymmärrän ettei varattuun kannata sekaantua, mutta tietäisit ainakin enemmän mistä oli kyse. En usko, että tutkasi koskaan oli täysin väärässä, kun niin monesti olit jotain huomaavinasi. Ja tiedätkö kaikkea hänenkään tilanteestaan? Entä jos ja jos...hän siis onnellisesti ja vakavasti asuu toisen kanssa?

Hmm. Toisinaan mietin itsekin, mistä loppujen lopuksi olen ihastukseni edes kuvitellut kiinnittävän minuun huomiota. Ihminenhän näkee usein sen, minkä haluaa nähdä. Lisäksi päätäni sekoittaa se vapautunut kulttuuri, joka nykyisin on niin yleistä: kaverit halailevat ja jopa pussailevat toisiaan varsinkin baareissa, ilman sen kummempaa merkitystä. Minulla on ihastuksestani pari kokemusta aiemmalta ajalta. Kun muita tuttuja ei ole liiemmin ollut ympärillä, ja kun molempien päät ovat olleet tarpeeksi nestemäisen sekavassa (yö)tilassa...olemme päätyneet (hänen aloitteestaan) hetkeksi - kävelemään käsi kädessä, halailemaan pitkään, jne. Tiedän, miltä hänen kätensä tuntuu ympärilläni kävellessämme, ja tiedän miten onnelliseksi olen tuntenut itseni hetken. Seuraavina päivinä kaikki on ollut taas kuin ei mitään...Korkeintaan jonkilnlaista kiusaantuneisuutta, välttelyä (vai koinko sen vain sellaisena..)Mutta kun en tiedä. En ole hänen niin hyvä kaverinsa, että osaisin lukea häntä täysin. Todennäköisesti hän ei ole edes ajatellut näitä minään, eikä muistakaan. Ehkä mikään ei ole merkinnyt mitään, vain ihastuneelle päälleni lisää harhaunelmia. Jos tunnustaisin, hän ehkä sanoisi ystävällisesti mutta selkeästi: "kuules, kun.." :( Mutta yksi asia varmasti, mikä erottaa hänet muista, meillä oli tutustumisestamme saakka toistuvasti katseita, jollaisia minulla ei kenenkään toisen kanssa ole ollut.

Taidan jauhaa samaa asiaa täällä ;) Jään nyt kuitenkin edelleen vain unelmoimaan kaapissani. Ehkä lähiaikoina on taas jotain (utopiaunelma)kerrottavaa, tai ehkä hän ei ole minua huomaavinaankaan. Siihen asti, kestelemisiä itse kullekin...

Lue lisää

Niin. Aina välillä kyllä mietin, että voisinhan nyt tästä ihastuksestani kertoakin, kun kerran olen jo hänet menettänyt. Ja joka kerta totean, että kertominen olisi väärin, eikä tekisi kenellekään hyvää.

Minulla on syytä olettaa hänen olevan täysin onnellinen kumppaninsa kanssa (ovat ihan vasta muuttaneet yhteen). Ja vaikka heillä nyt sattuisikin vähän huonosti menemään, juuri silloin kolmansia osapuolia kaikista vähiten kaivataan. En tahdo vaikuttaa heidän suhteeseensa nyt millään tavalla, ihan oman itseni ja oman onnellisuuteni vuoksi. Ja niin imelältä kuin tämä kuulostaakin - en tahdo tuoda surua ja onnettomuutta hänen elämäänsä. Jos hän on ilman minuakin täysin onnellinen, mihin minua tarvitaan?

Asia erikseen, jos he eroaisivat nyt pian ihan ilman vaikutustani tai hän jollain tapaa hyvin selvästi osoittaisi toivovansa läheisempää suhdetta (edelleenkin katseemme kohtaavat käytävillä, mutta yritän olla ajattelematta tästä liikoja). Siltikin täytyisi tovi harkita, ennen kuin hänen matkaansa lähtisin.

En usko, että tunteeni ääneen sanomalla löytäisin mielenrauhaa. Ainakin jollain tapaa alkaisin taas odottaa jotain ja muistaisin taas haaveet, jotka yritän niin kovasti unohtaa. Kärvistelen nyt tavalla tai toisella eroon ihastuksestani ja yritän jatkaa elämääni. En halua elätellä enää mitään toiveita.

Onpas pateettista tekstiä. Pahoittelut. Vaan hyvä, kun näitäkin mietteitä voi jonnekin purkaa. :)

terra incognita kirjoitti:

-Ltd-: No mun ihastuksenihan kariutui, kun muutaman mutkan kautta sain tietää ihastukseni elävän avoliitossa.

Tai eihän se ihastumisen tunne nyt hetkessä mihinkään katoa, mutta nyt vain yritän pitää sen piilossa. Varattuun en sekaannu.

Vähän (eikä ihan vähänkään...) onnettomaltahan tämä elämä on viimeaikoina tuntunut. Edelleenkin tuo ihminen on minun silmissäni kauneita, mitä maa päällään kantaa. Vaan häntä en saa.

Noh, tarpeeksi sydänsuruja. Kertokaapa joku jotain iloista! :)

Lue lisää

..vaan sanoa että todella arvostettavaa tuollaiset periaatteet. Niitä on enää harvalla nykyisin.

Ja jotain iloista: Löydät varmasti joskus,niin joskus.., jonkun joka herättää sinussa samanlaisia tunteitä ja jonka kanssa olosuhteet ovat erilaiset ja tilanne otollisempi.

terra incognita kirjoitti:

Niin. Aina välillä kyllä mietin, että voisinhan nyt tästä ihastuksestani kertoakin, kun kerran olen jo hänet menettänyt. Ja joka kerta totean, että kertominen olisi väärin, eikä tekisi kenellekään hyvää.

Minulla on syytä olettaa hänen olevan täysin onnellinen kumppaninsa kanssa (ovat ihan vasta muuttaneet yhteen). Ja vaikka heillä nyt sattuisikin vähän huonosti menemään, juuri silloin kolmansia osapuolia kaikista vähiten kaivataan. En tahdo vaikuttaa heidän suhteeseensa nyt millään tavalla, ihan oman itseni ja oman onnellisuuteni vuoksi. Ja niin imelältä kuin tämä kuulostaakin - en tahdo tuoda surua ja onnettomuutta hänen elämäänsä. Jos hän on ilman minuakin täysin onnellinen, mihin minua tarvitaan?

Asia erikseen, jos he eroaisivat nyt pian ihan ilman vaikutustani tai hän jollain tapaa hyvin selvästi osoittaisi toivovansa läheisempää suhdetta (edelleenkin katseemme kohtaavat käytävillä, mutta yritän olla ajattelematta tästä liikoja). Siltikin täytyisi tovi harkita, ennen kuin hänen matkaansa lähtisin.

En usko, että tunteeni ääneen sanomalla löytäisin mielenrauhaa. Ainakin jollain tapaa alkaisin taas odottaa jotain ja muistaisin taas haaveet, jotka yritän niin kovasti unohtaa. Kärvistelen nyt tavalla tai toisella eroon ihastuksestani ja yritän jatkaa elämääni. En halua elätellä enää mitään toiveita.

Onpas pateettista tekstiä. Pahoittelut. Vaan hyvä, kun näitäkin mietteitä voi jonnekin purkaa. :)

Lue lisää

Ei tule mitään mistään. Pakko alkaa ihan tosissaan luopumaan haaveesta, itseään tässä vain kiusaa. Ihanani on taas ollut niin ihanaa, hassua ja huomioonottavaa, mutten pysty kokeilemaan kaveruutta pitemmälle kepillä jäätä.

Ja toisaalta, miksi hän ei tee mitään, jos haluaa? Joten: unohtaa, unohtaa, ei ole muuta mahdollisuutta. Sen toteuttaminen voi kyllä olla asia erikseen.

Toivottavasti -Terra Incognita - olet jo selvinnyt pettymyksestäsi?