Kun ateistien vakaumuksenvapautta loukataan, eteisteja syrjitää, ja kun he vaativat tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua osakseen niin uskovaiset huutavat kuorossa kuinka ate3istit itsekäästi ajavat omaa etuaan ja "rajoittavat" uskovaisten uskonnovapautta, joka heidän mielestään on täysin rajaton.
Onhan tasa-arvon vaatimus syrjityn kansanosan ajamana toki oman edun ajamista, mutta se on oikeutettua sellaista.
Uskovaisten oman edun ajaminen taas on omien etuoikeuksien puolustamista ja jopa uusien sellaisten vaatimista, joka ei todellakaan ole oikeutettua.
Miten kukaan voi olla noin itsekkään omahyväinen. Taitaa olla kristillinen arvo?
Onhan tasa-arvon vaatimus syrjityn kansanosan ajamana toki oman edun ajamista, mutta se on oikeutettua sellaista.
Uskovaisten oman edun ajaminen taas on omien etuoikeuksien puolustamista ja jopa uusien sellaisten vaatimista, joka ei todellakaan ole oikeutettua.
Miten kukaan voi olla noin itsekkään omahyväinen. Taitaa olla kristillinen arvo?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olis se tietty somaa, jos osais edes otsikon kirjoittaa ilman viheitä. Sorry!
Sama homma kuin kaikissa muissakin asioissa. Etuoikeutettu ryhmä tuntee itsensä uhatuksi. Miehet feminismistä, valkoiset anti-rasismista, heterot ja cis-sukupuoliset hlbt-ihmisten oikeuksien ajamisesta.
Se on mielenkiintoinen ilmiö ja liittyy kaikkeen liikehdintään.
Saavutetut edut - niistä ei luovuta kirveelläkään! Olivat ne sitten kuinka kyseenalaisia tai suoranaisen törkeän epäoikeudenmukaisia tahansa.