Miksi Se näin menee? Eikö uskon pitäisi antaa elämään iloa? Sen sijaan ajattelee sitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Mitä enemmän ikää, sitä ahdistavammaksi elämä muuttuu. Alkaa miettiä menetettyjä mahdollisuuksia, sitä, miten kovan hinnan uskossa olemisesta ja maailmasta luopumisesta on joutunut maksamaan. Silti on tullut jätetyksi, ns. kristityn naisen toimesta, koska ei muka ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Miksi Se, joka on herkkä saa kärsiä kaikista eniten? Ei usko helpota tuskaa, vaan vain lisää sitä. Onko tässä mitään järkeä?
Mitä enemmän uskoo, sitä ahdistavampaa ja
vaikeampaa elämä on.
873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinhän tuo tuntuu menevän, tieto lisää tuskaa, mutta näillä mennään.
Jeesus puhuu kyllä vuorisaarnassa autuaaksi tulemisesta;
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.5.html
Luultavasti olisit ahdistunut ilman uskoakin. Voisit kyllä unohtaa koko synti-sanan. Avaa silmäsi kuin kissanpoika ja ihmettele maailmaa.
Vielä jäin hiukan ihmettelemään, mitä se usko on. Minusta se on kaikkea muuta kuin synnin miettimistä. Synnithän on anteeksi annettu. Sen kun uskoo, ei tarvitse ahdistua. Ei täällä kukaan synnitön ole, mutta synnit on siis anteeksi annettu.
Hei vaikeampaa elämä on,
onpa kurja kuulla kokemuksistasi. Kuten yllä oleva kirjoittaja sanoi, uskon ei tarvitse olla synnin miettimistä. Joku viisas on joskus sanonutkin, että niin kauan kuin miettii syntiä, miettii itseään. Vasta kun alkaa miettiä mitä armo on, alkaa miettiä Jumalaa. Uskossa ei ole kyse siitä mitä me teemme, vaan siitä mitä Jumala on meille antanut. Valitettavasti me kaikki olemme syntisiä, mistä seuraa myös se, ettei yksikään seurakunta ole täydellinen. Toivottavasti seurakunnassasi puhutaan enemmän armosta kuin synnistä. Synnintuntoa sinulla selvästi riittää. Toivon, että voisit tuntea ja kokea myös armon.
Tulee mieleen tarina miehestä, joka pyysi munkkia opettamaan hänelle rukouksen. "Olen yksinkertainen mies", hän sanoi. "Opeta minulle yksinkertainen rukous." Munkki neuvoi miestä rukoilemaan joka päivä viikon ajan: "Jumala, näytä minulle millainen olen." Viikon jälkeen mies palasi suuressa synnintunnossa. Tällöin munkki neuvoi miestä rukoilemaan loppuelämänsä ajan joka päivä: "Jumala, näytä minulle millainen sinä olet".
Uskovan elämässä on erilaisia vaiheita. Toivottavasti löydät tielläsi eteenpäin valoisampaan vaiheeseen. Osanottoni parisuhteen kariutumisen takia.
Syntisiä meistä jokainen on, mutta Jeesuksen työn kautta armahdettuja. Jokainen meistä on myös Jumalan kuvaksi luotu, hänen ainutlaatuista luomistyötään, arvokas juuri sellaisena kuin olemme. Psalmissa 139 todetaan, että ihminen on ihme, suuri ihme. Niin sinäkin. Siunausta ja valoisaa uskoa elämääsi!
SInikka-pappi
Sanoista. Sain paljon uutta ajateltavaa :)
tyypillistä humaania roskaa on tuokin palkkapapin mihinkään kulkevan tien osoittelu.
missä EVANKELIUMI?
Te naisopapit olette vain täällä lisäämässä ihmisten hämmenystä, kun Raamatun ohjeiden vastaisesti olette itse itsenne voidelleet, ja jaatte nyt noita tyhjiä armon korusaojanne, joista ei ole ihmisille mitään hyöty, päinvastoin.
Ottakaa vastuuta Jumalan seurakunan tapojen noudatamisesta, jotta ihmiset eivät eksyisi.
Maamme on täynnään hekisesti rikkinäisi ihmisiä, eikä meidän niin sanottu hengellinen johomme osaa tehdä yhtään mittään muuta, kuin vain lisätä hämmenystä, ja kuoraa omila vastuuttoimilla toimillaan.
Ottaistte tekin jo vastuuta elävän ja terveeksi tekevän uskon levittämisestä.
Tai sitten voit miettiä noita samoja asioita rakastaen elämää. Luota elämän kantavan. Samalla ymmärrät meissä jokaisessa olevan myös puutteita, ja se on varsin ok. Jokainen on sellainen kuin on ja millaiseksi on kasvanut. Sen sijaan että miettii heidän virheitään, voi miettiä ettei se heidän vikansa ole.
Ja sitäpaitsi he ovat monessa myös hyviä ja ovat tehneet paljon hyvääkin, kuten sinäkin. Maailma on iso ja kaunispaikka. Mutta reilu se ei aina ole.
Ole utelias maailmalle!
Kun ajattelee mitä usko on. "Se on luja luottamus mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mitä ei näy".
Eikö uskon pitäisi paremminkin antaa toivoa kun maailma ahdistaa? Usko antaa voimaa ja auttaa kestämään vaikeuksien yli. Näin minä olen kokenut uskon vaikuttavan.