Hei,
olen uskovainen nelikymppinen nainen. Menin naimisiin kuusi vuotta sitten. Silloin kuvittelin olevani uskossa, mutta jälkeenpäin ajatellen olin tapakristitty. En kunnolla tutustunut puolisooni, ja aloitimme suhteen seksillä. Ensimmäinen vuosi meni mukavasti,kunnes alkoi ongelmat.
Puolisoni ei kunnioita eikä rakasta minua. Hän haukkuu ja kiusaa minua sekä kohtelee välinpitämättömästi. Hän käy välillä seurakunnan tilaisuuksissa, mutta minusta hän näyttelee uskovaista. Minulle erittäin rakasta lähiomaista, joka on vammainen, puoliso kiusaa. Mieheni oli tekemisissä keväällä jonkun naisen kanssa, mutta ei ole koskaan jäänyt rysän päällä kiinni pettämisestä. Mies ei osta ruokaa talouteen, mutta laskuihin hän osallistuu.
Pettämisepisodin aikana kävin keskustelemassa lakimiehen kanssa avioeron mahdollisuudesta. Lakimies sanoi, että mies todennäköisesti varautuu jatkuvasti eroon, koska olettaa minun maksavan kaikki juoksevat kulut, ja hoitaa itse pankkitililtä laskut, jotta osituksessa näyttäisi siltä, että hän on hoitanut talouttamme avioliiton aikana hyvin. Mies pimittää rahaa minulta metsäyhtiöstä, jossa hän on osakas. Mies on loukannut minua lukemattomin kerroin,ja oma itsetuntoni on miehen vuoksi täysin nollassa. Jatkuvan kiusaamisen vuoksi tunnen syvää suuttumusta ja suoranaista vihaa miestäni kohtaan. Suren myös usein kohtaloani, ja rukoilen joka päivä ulospääsyä tilanteesta.
Jos mies mies haluaa minulta jotain, hän käyttäytyy minua kohtaan lempeästi. Hän esittää muille ihmisille ja ventovieraille hyvää ihmistä, joka ottaa muut huomioon. Kotona hän on useimmiten joko täysin välinpitämätön tai sitten kiusaa. Mitä olen lukenut kirjallisuudesta narsismista hän täyttää narsistin luonteenkuvauksen.
Saako uskovainen nainen erota tällaisesta miehestä? Seurakunta jossa aiemmin kävin suhtautuu erittäin kielteisesti avioeroon. Pappi sanoi, etten saa erota, muusta syystä kuin aviorikoksesta. Hän sanoi, että tarvitsen vedenpitävät todisteet uskottomuudesta, ennen kuin voin erota. Nyt olen vaihtamassa seurakuntaa, koska koin seurakuntaelämäni olevan kuihtunutta ja rakkaudetonta. En kokenut saavani apua ko. papilta saatikka koko seurakunnasta.
Olemme käyneet erilaisissa parisuhdeterapioissa vuosia tuloksetta. Mitä teen? Meillä ei ole lapsia.
olen uskovainen nelikymppinen nainen. Menin naimisiin kuusi vuotta sitten. Silloin kuvittelin olevani uskossa, mutta jälkeenpäin ajatellen olin tapakristitty. En kunnolla tutustunut puolisooni, ja aloitimme suhteen seksillä. Ensimmäinen vuosi meni mukavasti,kunnes alkoi ongelmat.
Puolisoni ei kunnioita eikä rakasta minua. Hän haukkuu ja kiusaa minua sekä kohtelee välinpitämättömästi. Hän käy välillä seurakunnan tilaisuuksissa, mutta minusta hän näyttelee uskovaista. Minulle erittäin rakasta lähiomaista, joka on vammainen, puoliso kiusaa. Mieheni oli tekemisissä keväällä jonkun naisen kanssa, mutta ei ole koskaan jäänyt rysän päällä kiinni pettämisestä. Mies ei osta ruokaa talouteen, mutta laskuihin hän osallistuu.
Pettämisepisodin aikana kävin keskustelemassa lakimiehen kanssa avioeron mahdollisuudesta. Lakimies sanoi, että mies todennäköisesti varautuu jatkuvasti eroon, koska olettaa minun maksavan kaikki juoksevat kulut, ja hoitaa itse pankkitililtä laskut, jotta osituksessa näyttäisi siltä, että hän on hoitanut talouttamme avioliiton aikana hyvin. Mies pimittää rahaa minulta metsäyhtiöstä, jossa hän on osakas. Mies on loukannut minua lukemattomin kerroin,ja oma itsetuntoni on miehen vuoksi täysin nollassa. Jatkuvan kiusaamisen vuoksi tunnen syvää suuttumusta ja suoranaista vihaa miestäni kohtaan. Suren myös usein kohtaloani, ja rukoilen joka päivä ulospääsyä tilanteesta.
Jos mies mies haluaa minulta jotain, hän käyttäytyy minua kohtaan lempeästi. Hän esittää muille ihmisille ja ventovieraille hyvää ihmistä, joka ottaa muut huomioon. Kotona hän on useimmiten joko täysin välinpitämätön tai sitten kiusaa. Mitä olen lukenut kirjallisuudesta narsismista hän täyttää narsistin luonteenkuvauksen.
Saako uskovainen nainen erota tällaisesta miehestä? Seurakunta jossa aiemmin kävin suhtautuu erittäin kielteisesti avioeroon. Pappi sanoi, etten saa erota, muusta syystä kuin aviorikoksesta. Hän sanoi, että tarvitsen vedenpitävät todisteet uskottomuudesta, ennen kuin voin erota. Nyt olen vaihtamassa seurakuntaa, koska koin seurakuntaelämäni olevan kuihtunutta ja rakkaudetonta. En kokenut saavani apua ko. papilta saatikka koko seurakunnasta.
Olemme käyneet erilaisissa parisuhdeterapioissa vuosia tuloksetta. Mitä teen? Meillä ei ole lapsia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
1. kysymys. Mitä ihmettä papeilla ja seurakunnilla on sinun henkilökohtaisten asioidesi kanssa tekemistä?
2. kysymys. Sanoit olleesi "tapakristitty". Miten ihmeessä tapakristitty on ajautunut sellaiseen seurakuntaan jossa pappisi ei salli eroa ja kukaan ei tue narsistin uhria? Ei se nyt mikään ihan tavallinen seurakunta ole vaan jonkun herätysliikkeen tai lahkon yhteisö. Eroa heti mokomasta porukasta ja palaa tavallisen perusluterilaisuuden pariin niin kaikki on paljon helpompaa ja saat kaipaamaasi tukea.
Kovat koettelemukset ajoivat etsimään seurakuntayhteyttä. Olen elänyt hengellisessä elämässä jonkinlaista etsikkoaikaa. Nykyluterilaisuus sateenkaarimessuineen ja kaikille mieliksi tahtomisen kirkkona ei enää vedä puoleensa. Vieläkin etsiskelin seurakuntaa, jonne kotiutua. Tajusin onneksi, että tuolla oli lahkomeininki, vaikka kovasti vakuuteltiin ettei ole. Kyllä se siellä pinnan alla kuitenkin oli. Olen tajunnut, että papin neuvot olivat liian tiukkapipoisia ja elämältä vieraita. Lisäksi hän uskoi liikaa puolisoa, joka osaa näytellä taitavasti hyvää, uskovaista puolisoa. Jäin yksin.
Olen sittemmin hakenut apua yhteiskunnan tukipalveluista. Olen vasta toipumiseni alkutaipaleella. Luin käsikirjan naisille,jotka ovat väkivallan uhreja, ja löysin itseni ja elämäntilanteeni sieltä,vaikka fyysistä väkivaltaa ei meillä ole. Miltä mahtaa tuntua naisista,jotka ovat puolisonsa henkisen väkivallan lisäksi vielä seurakunnan papin syyllistämisen uhreja. Suurin piirtein käsitin, että on jäätävä yhteen, vaikka puoliso hakkaisi. En oikein ymmärrä sellaista kristillisessä mielessä, koska Jumala antoi meille Pyhän Hengen. Raamattuhan nimenomaan kehoittaa meitä kristittyjä vaalimaan kehojamme, koska ne ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Henkinen väkivalta vaurioittaa mieltä eli miten on siis Raamatun tulkinta siihen, että puoliso käyttää henkistä väkivaltaa toista puolisoa kohtaan? Miten siihen tulisi suhtautua?
"Nykyluterilaisuus sateenkaarimessuineen ja kaikille mieliksi tahtomisen kirkkona ei enää vedä puoleensa."
Vaikka juuri se olisi oikeasti hyväksynyt sinut sellaisena kuin olet ja kaikkine ongelminesi?
"Vieläkin etsiskelin seurakuntaa, jonne kotiutua. Tajusin onneksi, että tuolla oli lahkomeininki, vaikka kovasti vakuuteltiin ettei ole"
Kaikki ryhmät jotka toimivat irrallaan tavallisesta kirkosta ovat sitä juuri siksi että niillä on voimakkaasti perusluterialisuudesta poikkeavia käsityksiä ja lähes aina jyrkempään suuntaan. Juuri siksi ne toimivat irrallaan.
"Henkinen väkivalta vaurioittaa mieltä eli miten on siis Raamatun tulkinta siihen, että puoliso käyttää henkistä väkivaltaa toista puolisoa kohtaan?"
Eiköhän nyt olisi sinunkin aika alkaa ajatella näitä asioita ihan omilla aivoillasi eikä vain Raamatun kautta. Tavallisen elämän ongelmiin löytyy vastaus useinmiten ihan sen järjenkin kautta kun vain sitä käyttää. Onhan nyt ihan itsestään selvää että henkinen väkivalta on väärin ja sen käyttäminen sinua vastaan avioliitossa on selkeä merkki siitä että avioliitto ei toimi etkä sinä voi siinä liitossa hyvin. Ja liitossa ei pidä eikä tarvitse olla oman mielenterveyden kustannuksella. Mihin sinä tarvitset seurakuntaa tai Raamattua tämän ymmärtämisessä?
Saa erota, ei kukaan niitä psykopaatteja kestä !
Tottakai saa, ei ole järkeä noudattaa Raamattua.
No mitäs avaaja luulet kun menet naimisiin kristityn miehen kanssa? ne ovat kaikki narsisteja ja raamatun mukaan mies on naiselle Jumala joten jo alkuasetelmassa olet pelkkää omaisuutta.
Hanki itsellesi ateistimies, ne vasta hyviä on.
Hyvä Uskovainen_nainen_40,
Olet kulkenut pitkän tien vaikeassa avioliitossa. Hyvä, että olet saanut apua. Sanoit etsiväsi seurakuntaa. Toivon, että löydät itsellesi seurakunnan, jossa voit olla oma itsesi ja myös päättää oman elämäsi kysymyksistä.
Avioero ei koskaan ole helppo, vaikka siinä olisi ollut vaikeitakin ongelmia. Hyvä on kuitenkin ajatella, että Jumala ei tarkoittanut meille, että meidän on kärsittävä toisen ongelmista ja alistuttava sellaiseen kohteluun, mitä sinäkin kerroit.
Meistä jokainen on Jumallle rakas ja siksi meillä on oikeus toimia sen mukaan. Avioero ei ole ihanteiden mukainen, mutta silloin kun, se on kahdesta pahasta vaihtoehdosta se pienempi, niin se on hyväksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toipumista.
Merja-pappi
saako narsissi erota uskovasta? Onko avioliitto lainkaan Jumalan tahdon mukainen?
voi haluta myös uhrin asemaa itselleen, jos ei itsekkään tahdo elää Jumalan tahdossa.