Pitkään elävät pyörätuolipotilaat

Laita johonkin terveydenhoito-oppilaitokseen ehdotus tällaisen tutkimuksen tekemisestä! Opiskelijathan näitä tutkimuksia tekevät - eivät virkamiehet, joille asia kuuluisi.

Laitos on laitos. Vapaudenriistopaikka ja pahoinvointipaikka monelle eri ikäiselle ja kuntoiselle.


http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/koulukodin-ohjaajat-tuomittiin-teinin-vapaudenriistosta/4379692

Eri kokoisista yksiköistä on jotain vertailututkimuksia olemassa ja pienissä yksiköissä kuolleisuus olisi suurempaa verrattuna isoihin yksiköihin. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. Pienissä yksiköissä tuskin yhtä hengityskonepotilasta on koko aikaa läsnä olevaa hoitajaa - koulema saattaa kohdata näitä potilaita, jos hoitaja on pois paikalta pienenkin hetken. Pienissä yksiköissä kun se kustannus nousee suhteettoman suureksi laitoksen kokonaiskustannuksiin verrattuna. Isoissa yksiköissä on varaa palkata riittävä määrähoitajia niin että potilas on jatkuvasti tauotta hoitajien valvonnassa. Kotihoitopisteissä potilaan valvonta on aina jatkuvaa ja jopa vieläkin paremmalla tasolla kuin suurimmissakaan yksiköissä. Jo tälläkin perusteella elinaikaodotus kotihoidossa on vähintään samalla tasolla kuin suurimmissa yksiköissä. Jokainen pienikin hetki ilman valvontaa lisää kuoleman riskiä.

Nyt on mahdollisuus allekirjoittaa adressi lääkehoidon käyttöönoton puolesta SMA-lihastaudin hoidossa. Oheisesta linkistä pääsee lukemaan vetoomuksen ja samalla voi allekirjoittaa adressin.

https://www.adressit.com/laakehoitoa_sma-lihassairauteen

Miksi hyväkuntoinen potilas joutuu laitokseen? Ehkäpä havainnossasi syy seuraus -suhde on väärinpäin. Ensin romahtaa kunto, potilas joutuu laitokseen sen jälkeen ja lopulta etenevä tila johtaa kuolemaan. Pyörätuolipotilaalla ja/tai hengityshalvauspotilaalla on jo jokin sairaus tai vamma taustalla, joka itsessään on uhka hyvinvoinnille ja elämälle.

Ihmiset kestävät liikkumattomuutta eri verran. Yksi saa veritulpan ja kuolee pitkän lentomatkan aikana, vaikka on perusterve. Toinen on diabeetikko, linnoittautuu kotiinsa ja syö epäterveellisesti, ehkä tupakoikin, voi hyvin vielä 10 - 15 vuoden päästä. Ihmisten fyysiset ominaisuudet siis vaihtelevat. Yleisesti ihminen kuitenkin tarvitsee liikuntaa, eikä sitä mikään mikään lääkearsenaali tai passiivinen kuntoutus voi kompensoida. Pyörätuolipotilas kärsii aina liikkumattomuuden haitoista.

Työskentelin nuorena hoitajana vanhusalalla. Erään potilaan kaukainen omainen toi meille valokuvan potilaasta tämän ollessa hyvässä kunnossa, ja koetti osoittaa sillä, että on laitoksen vika, että potilaan kunto heikkenee ja ulkonäkö muuttuu. Kuitenkin oli kyseessä dementoitunut iäkäs ihminen, hyvin passiivinen ja hoitokielteinen. Eli etenevä tila, jota ei voi pysäyttää; Ei dementiaa, eikä ikääntymistä.

Eräs asia on motivaatio. Olipa ihmiselle toiminnan rajoite tai ei, hänen oma motivaatio merkitsee paljon. Pelkkänä passiivisena hoidon kohteena olo ei lisää hyvinvointia. Esim. halvauksesta kuntoutumisessa oma motivaatio on ratkaisevassa roolissa.

Ja viimeiseksi. Jos olette sitä mieltä, että laitos tuhoaa omaisenne, hoitakaa heidät itse. Tällaista ongelmaa ei ollut sata vuotta sitten. Eipä, kun naiset kuolivat n. 47-vuotiainan ja miehet 43-vuotiaina.