Verta ja kyyneleitä

Lueskelin näitä keskusteluja ja paikka paikoin keskustelussa näyttäytyy juuri tämä pelottelumentaliteetti. Sormella osoittelu: Olet syntinen, sinun edestäsi on uhrattu jne jne. Lisäksi joka paikassa hoetaan synti-syntinen-sovitus sanoja. Olen ehkä lähestynyt väärästä kulmasta näitä ortodoksisuutta ja näitä sivuja, tupsahdin nimittäin näille sivuille vasta eilen.

doksiainen kirjoitti:

Lueskelin näitä keskusteluja ja paikka paikoin keskustelussa näyttäytyy juuri tämä pelottelumentaliteetti. Sormella osoittelu: Olet syntinen, sinun edestäsi on uhrattu jne jne. Lisäksi joka paikassa hoetaan synti-syntinen-sovitus sanoja. Olen ehkä lähestynyt väärästä kulmasta näitä ortodoksisuutta ja näitä sivuja, tupsahdin nimittäin näille sivuille vasta eilen.

Lue lisää

...mitään tälläista. Olen seikkaillut tällä palstalla vajaa pari viikkoa ja kokemukseni on ollut ihan myönteinen. Minusta keskustelu on asiallista eikä lainkaan sellaista kuin sanoit. Mitä pelottelua tarkoitit?
Tietysti tällaisella palstalla voi olla mukana kaikenlaista väkeä, mutta mitäpä tuo haittaa.

Jotkut keskustelut ovat kyllä menneet minulta yli hilseen, kun en ole perehtynyt ort.historiaan ja kaikkeen, mitä tuolla maailmalla tapahtuu mutta mitään pelottelua tai sormella osoittelua en ole havainnut...

"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...

Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.

Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan??

Pavel kirjoitti:

"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...

Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.

Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan??

Lue lisää

Niin näkyvyyttä saisimme luontevasti omaa perinnettä noudattamalla:

1. jos papisto pukeutuisi kodin ulkopuolella papilliseen asuun. Tätähän ei paljoa noudateta, johon löytyy kyllä paikallisella tasollamme historiallisia syitäkin. Ei olla haluttu herattää huomiota valtaväestön edessä. Arkkipiispa Hermanhan kehotti pappeja leikkaaman tukkansa ja partansa, ettei herätettäisi huomiota luterilaisten keskuudessa, jos oikein muistan. Se ehkä sopi siihen vaiheeseen, mutta onko se enää hyvä?

2. toimittaisimme rohkeammin ristisaattoja ja vedenpyhityksiä, ei vain kirkon ympäri ja sisällä vaan myös ympäristössä.

Mitä tulee tuohon pelotteluun niin se ei kuulu ortodoksisuuteen kuten jo todettiin, mutta emme saa unohtaa lankeemusta ja sen seurauksia. Elämme langenneen maailman alaisuudessa langenneina, mutta katsomme kaikkea ylösnousemuksen näkökulmasta, kuten jo todettiin. Mutta lankeemusta ei pidä unohtaa, muutoin tuudittaudumme väärään "kaikki ok" tunteeseen ja unohdamme kilvoitella. Tulee muistaa, että meidän on tehtävä hengellistä työtä, kaikki ei ole automaattisesti annettu vaikkakin armosta.

Ymmärrän kokemuksesta sen, että jotkin "kieroutuneet" hengelliset lähtökohdat omassa taustaympäristössä aiheuttavat allergisia reaktioita joidenkin teemojen yhteydessä hyvinkin pitkään niistä eroonpääsemisen jälkeen. Eli hengellinen tervehtyminen vie aikaa, jos omassa taustassa on vääristymiä kohdannut. Tämä ei tarkoita, että niitä kohdannut olisi itse epäterve, vaan sitä, että epäterve ympäristö ja asioiden käsittelytapa jättää meihin osittain jälkensä, jonka yli on vain kasvettava. Ennenkuin tämä on tapahtunut on ehkä yliherkkä tietyille teemoille eikä osaa katsoa niitä objektiivisesti.

Pavel kirjoitti:

"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...

Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.

Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan??

Lue lisää

Eivätkö ortodoksiset seurakunnat voisi edes kerran vuodessa järjestää jonkinlaisen luontevan mahdollisuuden liittymiseen tai lähestymiseen? Esim. yksinkertaisesti laittaa ilmoituksen paikallislehteen, siitä että nyt paikallinen seurakunta järjestää "kurssin" Tutustu ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen seurakuntaan. Vaikkapa viisi iltaa, jossa käytäisiin 1-1,5 tuntia läpi keskeisiä asioita ortodoksisuudesta. - Itse asiassa ei edes tarvittaisi mitään hienoja teologisa luentoja (meitä on varmasti monia, jotka ovat lukeneet kaiken, mitä ovat ortodoksisuudesta käsiinsä saaneet). Tarvittaisiin vain helppoa tapaa tulla sisään ja tutustua muutamiin ihmisiin, jotka painivat samassa tilanteessa.

On iso kynnys ottaa yhteyttä pappiin, kun luulee, että ei kuitenkaan usko oikein. Tai riittävästi. Tai että vähintäänkin ajattelee jotenkin eri tavalla kuin se pappi eikä siis kelpaa. On iso kynnys mennä pikku kirkkoon, kun on ehdottomasti outsider. Kaikki muut tuntevat toisensa, halaavat toisiaan. Eikä itse halua selittää mitään kenellekään vaikka salaa toivoisikin, että jotenkin pääsisi sisään. - Te sisällä olevat ette varmaan osaa ajatella, minkälainen mullistus se on vuosikymmeniä kirkon ulkopuolella eläneelle alkaa lähestyä kirkkoa ja uskontoa, edes tunnustaa itselleen, että näin on käymässä.

Ortodoksinen kirkko ja sen ihmiset ovat monessa suhteessa ihania, mutta auttakaa meitä etsijöitä jotenkin. Koska niin monet tässäkin maassa kaipaisivat ja etsivät juuri sitä mitä ortodoksisuus tarjoaa. Ei se olisi mikään uhka tai loukkaus luterilaista kirkkoa kohtaa, jos ort. kirkko tekisi jotenkin itseään tunnetummaksi ja jollain tavalla tekisi lähestymisen helpommaksi.(Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa jäsenhankinnaksi...) Voisi jopa ajatella, että se olisi jonkinlainen sieltä parin tuhannen vuoden takaisista tapahtumista kumpuava tehtävä.

Katri kirjoitti:

Eivätkö ortodoksiset seurakunnat voisi edes kerran vuodessa järjestää jonkinlaisen luontevan mahdollisuuden liittymiseen tai lähestymiseen? Esim. yksinkertaisesti laittaa ilmoituksen paikallislehteen, siitä että nyt paikallinen seurakunta järjestää "kurssin" Tutustu ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen seurakuntaan. Vaikkapa viisi iltaa, jossa käytäisiin 1-1,5 tuntia läpi keskeisiä asioita ortodoksisuudesta. - Itse asiassa ei edes tarvittaisi mitään hienoja teologisa luentoja (meitä on varmasti monia, jotka ovat lukeneet kaiken, mitä ovat ortodoksisuudesta käsiinsä saaneet). Tarvittaisiin vain helppoa tapaa tulla sisään ja tutustua muutamiin ihmisiin, jotka painivat samassa tilanteessa.

On iso kynnys ottaa yhteyttä pappiin, kun luulee, että ei kuitenkaan usko oikein. Tai riittävästi. Tai että vähintäänkin ajattelee jotenkin eri tavalla kuin se pappi eikä siis kelpaa. On iso kynnys mennä pikku kirkkoon, kun on ehdottomasti outsider. Kaikki muut tuntevat toisensa, halaavat toisiaan. Eikä itse halua selittää mitään kenellekään vaikka salaa toivoisikin, että jotenkin pääsisi sisään. - Te sisällä olevat ette varmaan osaa ajatella, minkälainen mullistus se on vuosikymmeniä kirkon ulkopuolella eläneelle alkaa lähestyä kirkkoa ja uskontoa, edes tunnustaa itselleen, että näin on käymässä.

Ortodoksinen kirkko ja sen ihmiset ovat monessa suhteessa ihania, mutta auttakaa meitä etsijöitä jotenkin. Koska niin monet tässäkin maassa kaipaisivat ja etsivät juuri sitä mitä ortodoksisuus tarjoaa. Ei se olisi mikään uhka tai loukkaus luterilaista kirkkoa kohtaa, jos ort. kirkko tekisi jotenkin itseään tunnetummaksi ja jollain tavalla tekisi lähestymisen helpommaksi.(Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa jäsenhankinnaksi...) Voisi jopa ajatella, että se olisi jonkinlainen sieltä parin tuhannen vuoden takaisista tapahtumista kumpuava tehtävä.

Lue lisää

Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!

Doxi kirjoitti:

Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!

Lue lisää

Voi, kun minua nauratti tuo Doxin viestin loppu...kotona tietokoneen äärellä valittava akka...sellainenhan minä oon...mutta kiitos kumminkin sellaisesta hyväntahtoisesta kannustamisesta ;),potkimisesta eteenpäin. Olen samaa mieltä.
Samoin itu kirjoitti tästä hengellisestä tervehtymisestä. Se tosiaan vie aikaa.
Mutta näin ulkopuolisena ja tällä kokemuksella sanoisin, että varovaisuutta siihen kirkon esilletuomiseen. Sitä paitsi, onhan ort.kirkko jo aika paljon esillä: radiossa, tvssä, pääsiäisenä, Valamon kautta, ikonien maalaajien kautta, N.luostarikuoron ja kirkkomusiikin kautta ym. Nämä ovat sellaisia luonnollisia tapoja. Ja monet kiinnostuvat, kun tapaavat tavallisia kirkon jäseniä, kun ei sanota sanaakaan uskonnosta vaan aistitaan lämpöä ja rakkautta...
Kaikenlainen teennäinen hymyily, teennäinen välittäminen ja kaupittelu ja itsensä esilletuominen ja lehtisten jakaminen...se on kauheaa, eikä minusta sovi ortodokseille. Ainakin minua on helpottanut, kun täällä ei ole sellaista!

Doxi kirjoitti:

Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!

Lue lisää

Uusi Valamo on yksi "luonteva" paikka aloittaa tutustuminen. Voi olla mukana hölisevän Marttokerhon kanssa ikäänkuin diskreetisti mukana palveluksessa (kokemusta on!). Pääsiäisen aika ja isomman kaupungin (Tampere, Joensuu, Helsinki, Oulu) ortodoksinen kirkko on toinen hyvä paikka lähestyä liturgiaa.
Ei se todellakaan ole helppoa n. 30 vuoden "tyhjyyden" jälkeen, siis mennä mukaan. Tunnustaa edes olevansa kirkossa sisälä, saatikka olevansa mukana liturgiassa.
Paikkakunnallani on ortodoksiakerho, juuri sellainen, joka on tarkoitettu samalla tutustumiseksi ihmisiin, pappeihin, kirkkoon ja aina johonkin teemaan. Madaltaa muuten kynnystä mennä mukaan. Seuraava askel on siten Tiistaiseura. Ja sitten oman seurakunnan liturgiat. Niinkuin joku kirjoitti, kaikki mitä kirjastosta irtoaa on luettu ja ns. tiedon tie kuljettu loppuun, jäljellä on aito lähestyminen, aito heittäytyminen.
Paljon olisi kysyttävää, paljon täsmennettävää. Ehkä "oikea" uskominen ei olekaan tavoite, silti epävarmuus kalvaa ja mielellään saisi täsmäohjausta. Onko niin, että papitkin pelkäävät päällekäyvää etsijää, jolla riittää hankalia kysymyksiä?

Tapio Johannes kirjoitti:

Uusi Valamo on yksi "luonteva" paikka aloittaa tutustuminen. Voi olla mukana hölisevän Marttokerhon kanssa ikäänkuin diskreetisti mukana palveluksessa (kokemusta on!). Pääsiäisen aika ja isomman kaupungin (Tampere, Joensuu, Helsinki, Oulu) ortodoksinen kirkko on toinen hyvä paikka lähestyä liturgiaa.
Ei se todellakaan ole helppoa n. 30 vuoden "tyhjyyden" jälkeen, siis mennä mukaan. Tunnustaa edes olevansa kirkossa sisälä, saatikka olevansa mukana liturgiassa.
Paikkakunnallani on ortodoksiakerho, juuri sellainen, joka on tarkoitettu samalla tutustumiseksi ihmisiin, pappeihin, kirkkoon ja aina johonkin teemaan. Madaltaa muuten kynnystä mennä mukaan. Seuraava askel on siten Tiistaiseura. Ja sitten oman seurakunnan liturgiat. Niinkuin joku kirjoitti, kaikki mitä kirjastosta irtoaa on luettu ja ns. tiedon tie kuljettu loppuun, jäljellä on aito lähestyminen, aito heittäytyminen.
Paljon olisi kysyttävää, paljon täsmennettävää. Ehkä "oikea" uskominen ei olekaan tavoite, silti epävarmuus kalvaa ja mielellään saisi täsmäohjausta. Onko niin, että papitkin pelkäävät päällekäyvää etsijää, jolla riittää hankalia kysymyksiä?

Lue lisää

Pahoittelen painovirheitä, otsikon piti tietenkin olla kerhot ja piirit, ja Marttakerhohan se siellä pölisi että onpas mustia kaapuja paljon ja parratkin kaikilla....On tänään saanut takoa konetta niin ettei näppämiä enää näe.