Luulin, että ortodoksisuudessa ei aivan ensimmäiseksi, niinkuin aika monissa kristillisissä opeissa, alettaisi puhua veriuhrista, uhraamisesta, synnistä, häpeästä, lankeemuksesta, kuolemasta. Lukion opetuksesta jotenkin jäi mieleeen suvaitsevaisuus, ihmisläheisyys, tämänpuoleisen elämän hyvä eläminen, lähimmäisen rakkaus ja tämänkaltaiset ominaisuudet. Ilmeisesti muisti pettää?
Verta ja kyyneleitä
13
931
Vastaukset
- Pavel
Veriuhri kuulostaa vieraalta termiltä, häpeä hyvin pitkälti samoin.
Synti on kristillisessä uskossa aika keskeinen asia ja sitä teemme kaikki. Ortodoksinen ajattelu ei märehdi ja mähmäröi synnin kanssa, mutta tiedostaa sen, että kristityn elämä on lankeamista MUTTA myös siitä nousemista, Jumalan armon varassa elämistä, omien syntien tunnustamista, anteeksisaamista ja kurottautumista eteenpäin.
Ortodoksisen ajattelun oleellinen asia on se, että Kristus on voittanut kuoleman ja avannut näin meille uudelleen tien paratiisiin, josta meidät kerran ajettiin pois. Siinä mielessä tietenkin kuolema on asia, jota emme saa unohtaa, mutta sitä tulee ajatella pääsiäisen sanoman valossa.
Jos nämä seikat unohdetaan tyyten, käteen jää pelkkää suvaitsevaisuutta ja hyvää elämää, jota voi toki toteuttaa minkä tahansa ideologian puitteissa, mutta silloin USKON näköala putoaa kokonaan pois. Minulle tulee sellaisesta ajattelusta henkilökohtaisesti aika vesittynyt vaikutelma.
Ehkä haluaisit jotenkin tarkentaa kysymystäsi? - Johannes
Ortodoksiassa maailman hyvyys näyttäytyy selkeästi hyvänä. Myös maailman pahuus näyttäytyy
selkeästi pahana. Ortodoksisuus ei ole kuitenkaan dualismia, ei myöskään mustavalkoinen kuva vaan kuin voimakkailla väreillä maalattu ikoni, jossa ääriviivat erottuvat selkeästi.
Et kertonut Doksiainen tarkemmin, mihin viittaat kun luettelet kielteisiä asioita. Voinet siis lisätä, tarkoitatko jotain tiettyä tilannetta tai kirjoitusta, johon oletuksesi pohjautuu?- doksiainen
Lueskelin näitä keskusteluja ja paikka paikoin keskustelussa näyttäytyy juuri tämä pelottelumentaliteetti. Sormella osoittelu: Olet syntinen, sinun edestäsi on uhrattu jne jne. Lisäksi joka paikassa hoetaan synti-syntinen-sovitus sanoja. Olen ehkä lähestynyt väärästä kulmasta näitä ortodoksisuutta ja näitä sivuja, tupsahdin nimittäin näille sivuille vasta eilen.
- timotei
doksiainen kirjoitti:
Lueskelin näitä keskusteluja ja paikka paikoin keskustelussa näyttäytyy juuri tämä pelottelumentaliteetti. Sormella osoittelu: Olet syntinen, sinun edestäsi on uhrattu jne jne. Lisäksi joka paikassa hoetaan synti-syntinen-sovitus sanoja. Olen ehkä lähestynyt väärästä kulmasta näitä ortodoksisuutta ja näitä sivuja, tupsahdin nimittäin näille sivuille vasta eilen.
...mitään tälläista. Olen seikkaillut tällä palstalla vajaa pari viikkoa ja kokemukseni on ollut ihan myönteinen. Minusta keskustelu on asiallista eikä lainkaan sellaista kuin sanoit. Mitä pelottelua tarkoitit?
Tietysti tällaisella palstalla voi olla mukana kaikenlaista väkeä, mutta mitäpä tuo haittaa.
Jotkut keskustelut ovat kyllä menneet minulta yli hilseen, kun en ole perehtynyt ort.historiaan ja kaikkeen, mitä tuolla maailmalla tapahtuu mutta mitään pelottelua tai sormella osoittelua en ole havainnut...
- TapioJohannes
Minäkään en ole havainnut pelottelua tai siihen viittaavaa. Vanhalestadiolaiseen tai johonkin muuhun hurmahenkiseen lahkoon saattaisi kuulua pelottelu ja uhkailu. Vaikka en nyt moiita lahkoja paremmin tunnekaan.
Minä olen lähestynyt ortodoksisuutta historiallisen jatkumon, tradition noudattamisen, Karjalan luostarien ja pyhien kautta. Olen kohdannut hienotunteisuutta, läheisyyttä ja lämpöä. Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla.- Pavel
"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...
Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.
Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan?? - itu
Pavel kirjoitti:
"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...
Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.
Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan??Niin näkyvyyttä saisimme luontevasti omaa perinnettä noudattamalla:
1. jos papisto pukeutuisi kodin ulkopuolella papilliseen asuun. Tätähän ei paljoa noudateta, johon löytyy kyllä paikallisella tasollamme historiallisia syitäkin. Ei olla haluttu herattää huomiota valtaväestön edessä. Arkkipiispa Hermanhan kehotti pappeja leikkaaman tukkansa ja partansa, ettei herätettäisi huomiota luterilaisten keskuudessa, jos oikein muistan. Se ehkä sopi siihen vaiheeseen, mutta onko se enää hyvä?
2. toimittaisimme rohkeammin ristisaattoja ja vedenpyhityksiä, ei vain kirkon ympäri ja sisällä vaan myös ympäristössä.
Mitä tulee tuohon pelotteluun niin se ei kuulu ortodoksisuuteen kuten jo todettiin, mutta emme saa unohtaa lankeemusta ja sen seurauksia. Elämme langenneen maailman alaisuudessa langenneina, mutta katsomme kaikkea ylösnousemuksen näkökulmasta, kuten jo todettiin. Mutta lankeemusta ei pidä unohtaa, muutoin tuudittaudumme väärään "kaikki ok" tunteeseen ja unohdamme kilvoitella. Tulee muistaa, että meidän on tehtävä hengellistä työtä, kaikki ei ole automaattisesti annettu vaikkakin armosta.
Ymmärrän kokemuksesta sen, että jotkin "kieroutuneet" hengelliset lähtökohdat omassa taustaympäristössä aiheuttavat allergisia reaktioita joidenkin teemojen yhteydessä hyvinkin pitkään niistä eroonpääsemisen jälkeen. Eli hengellinen tervehtyminen vie aikaa, jos omassa taustassa on vääristymiä kohdannut. Tämä ei tarkoita, että niitä kohdannut olisi itse epäterve, vaan sitä, että epäterve ympäristö ja asioiden käsittelytapa jättää meihin osittain jälkensä, jonka yli on vain kasvettava. Ennenkuin tämä on tapahtunut on ehkä yliherkkä tietyille teemoille eikä osaa katsoa niitä objektiivisesti. - Katri
Pavel kirjoitti:
"Ortodoksinen kirkko on olemassa, se ei jaa lappusia kulmilla eikä soittele ovikelloja. Ovi avataan etsijälle tulla. "...
Ihan vaan heittona: oletteko koskaan ajatelleet, että teemme aika vähän itseämme näkyviksi... Jossain muualla oli puhetta siitä, että piispojen ääni voisi kuulua *kirkkoon liittyvissä asioissa* selvemmin ja voisimme olla paremmin esillä.
Usein korostetaan juuri sitä samaa kuin tuossa sitaatissa alussa. Onkohan se pelkästään hyvä asia? En nyt tarkoita, että ruvettaisiin kulkemaan ovelta ovelle, vaan sitä, että pitäisi ehkä ideoida tätä näkyvyyttä jollakin perinteellemme sopivammalla tavalla. Onko ideoita?? Onko mielestänne tarvettakaan??Eivätkö ortodoksiset seurakunnat voisi edes kerran vuodessa järjestää jonkinlaisen luontevan mahdollisuuden liittymiseen tai lähestymiseen? Esim. yksinkertaisesti laittaa ilmoituksen paikallislehteen, siitä että nyt paikallinen seurakunta järjestää "kurssin" Tutustu ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen seurakuntaan. Vaikkapa viisi iltaa, jossa käytäisiin 1-1,5 tuntia läpi keskeisiä asioita ortodoksisuudesta. - Itse asiassa ei edes tarvittaisi mitään hienoja teologisa luentoja (meitä on varmasti monia, jotka ovat lukeneet kaiken, mitä ovat ortodoksisuudesta käsiinsä saaneet). Tarvittaisiin vain helppoa tapaa tulla sisään ja tutustua muutamiin ihmisiin, jotka painivat samassa tilanteessa.
On iso kynnys ottaa yhteyttä pappiin, kun luulee, että ei kuitenkaan usko oikein. Tai riittävästi. Tai että vähintäänkin ajattelee jotenkin eri tavalla kuin se pappi eikä siis kelpaa. On iso kynnys mennä pikku kirkkoon, kun on ehdottomasti outsider. Kaikki muut tuntevat toisensa, halaavat toisiaan. Eikä itse halua selittää mitään kenellekään vaikka salaa toivoisikin, että jotenkin pääsisi sisään. - Te sisällä olevat ette varmaan osaa ajatella, minkälainen mullistus se on vuosikymmeniä kirkon ulkopuolella eläneelle alkaa lähestyä kirkkoa ja uskontoa, edes tunnustaa itselleen, että näin on käymässä.
Ortodoksinen kirkko ja sen ihmiset ovat monessa suhteessa ihania, mutta auttakaa meitä etsijöitä jotenkin. Koska niin monet tässäkin maassa kaipaisivat ja etsivät juuri sitä mitä ortodoksisuus tarjoaa. Ei se olisi mikään uhka tai loukkaus luterilaista kirkkoa kohtaa, jos ort. kirkko tekisi jotenkin itseään tunnetummaksi ja jollain tavalla tekisi lähestymisen helpommaksi.(Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa jäsenhankinnaksi...) Voisi jopa ajatella, että se olisi jonkinlainen sieltä parin tuhannen vuoden takaisista tapahtumista kumpuava tehtävä. - Doxi
Katri kirjoitti:
Eivätkö ortodoksiset seurakunnat voisi edes kerran vuodessa järjestää jonkinlaisen luontevan mahdollisuuden liittymiseen tai lähestymiseen? Esim. yksinkertaisesti laittaa ilmoituksen paikallislehteen, siitä että nyt paikallinen seurakunta järjestää "kurssin" Tutustu ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen seurakuntaan. Vaikkapa viisi iltaa, jossa käytäisiin 1-1,5 tuntia läpi keskeisiä asioita ortodoksisuudesta. - Itse asiassa ei edes tarvittaisi mitään hienoja teologisa luentoja (meitä on varmasti monia, jotka ovat lukeneet kaiken, mitä ovat ortodoksisuudesta käsiinsä saaneet). Tarvittaisiin vain helppoa tapaa tulla sisään ja tutustua muutamiin ihmisiin, jotka painivat samassa tilanteessa.
On iso kynnys ottaa yhteyttä pappiin, kun luulee, että ei kuitenkaan usko oikein. Tai riittävästi. Tai että vähintäänkin ajattelee jotenkin eri tavalla kuin se pappi eikä siis kelpaa. On iso kynnys mennä pikku kirkkoon, kun on ehdottomasti outsider. Kaikki muut tuntevat toisensa, halaavat toisiaan. Eikä itse halua selittää mitään kenellekään vaikka salaa toivoisikin, että jotenkin pääsisi sisään. - Te sisällä olevat ette varmaan osaa ajatella, minkälainen mullistus se on vuosikymmeniä kirkon ulkopuolella eläneelle alkaa lähestyä kirkkoa ja uskontoa, edes tunnustaa itselleen, että näin on käymässä.
Ortodoksinen kirkko ja sen ihmiset ovat monessa suhteessa ihania, mutta auttakaa meitä etsijöitä jotenkin. Koska niin monet tässäkin maassa kaipaisivat ja etsivät juuri sitä mitä ortodoksisuus tarjoaa. Ei se olisi mikään uhka tai loukkaus luterilaista kirkkoa kohtaa, jos ort. kirkko tekisi jotenkin itseään tunnetummaksi ja jollain tavalla tekisi lähestymisen helpommaksi.(Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa jäsenhankinnaksi...) Voisi jopa ajatella, että se olisi jonkinlainen sieltä parin tuhannen vuoden takaisista tapahtumista kumpuava tehtävä.Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!
- timotei
Doxi kirjoitti:
Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!
Voi, kun minua nauratti tuo Doxin viestin loppu...kotona tietokoneen äärellä valittava akka...sellainenhan minä oon...mutta kiitos kumminkin sellaisesta hyväntahtoisesta kannustamisesta ;),potkimisesta eteenpäin. Olen samaa mieltä.
Samoin itu kirjoitti tästä hengellisestä tervehtymisestä. Se tosiaan vie aikaa.
Mutta näin ulkopuolisena ja tällä kokemuksella sanoisin, että varovaisuutta siihen kirkon esilletuomiseen. Sitä paitsi, onhan ort.kirkko jo aika paljon esillä: radiossa, tvssä, pääsiäisenä, Valamon kautta, ikonien maalaajien kautta, N.luostarikuoron ja kirkkomusiikin kautta ym. Nämä ovat sellaisia luonnollisia tapoja. Ja monet kiinnostuvat, kun tapaavat tavallisia kirkon jäseniä, kun ei sanota sanaakaan uskonnosta vaan aistitaan lämpöä ja rakkautta...
Kaikenlainen teennäinen hymyily, teennäinen välittäminen ja kaupittelu ja itsensä esilletuominen ja lehtisten jakaminen...se on kauheaa, eikä minusta sovi ortodokseille. Ainakin minua on helpottanut, kun täällä ei ole sellaista! - Tapio Johannes
Doxi kirjoitti:
Tiedoksi vaan, että kyllä näin toimitaankin joissakin seurakunnissa. Esimerkkinä Espoon Tapiolassa aloittaa joka syksy uusi katekumeeniryhmä. Tiedän että myös muuallapäin Suomea toimii katekumeeniryhmiä. En tiedä missäpäin asut. Kirkkokunta suunnittelee jonkinlaista 'yleisuomalaista' opetussuunnitelmaa orrodoksisuuteen, mutta lopullinen vastuu ko. ryhmien toteutumisesta jää yksittäisille seurakunnille. Mainitsemasi 5 X 1,5 tuntia ei kyllä riitä alkuunkaan. Ortodoksisen elämäntavan sisäistämisessä menee hieman kauemmin. Ortodoksiuuteen pitää kasvaa ja se kasvu tapahtuu hitaasti. Ei riitä että 'tietää asiat' myös sydämessä tapahtuva 'tietäminen' on yhtä tärkeää. Lisäksi tarvitaan kummi, joka auttaa juuri siinä kasvussa ortodoksisuuteen. Ortodoksinen kírkko ei kalastele samoin keinoin kuin ehkä monet muut, enkä usko että lehti-ilmoittelu on oikea tie. Kyllä sen liittymistä harkitsevan on vaan omin jaloin asteltava kirkkoon ja papin puheille ja siitä se alkaa. Tie tai matka kuvaa hyvin sitä kasvua ortodoksisuuteen. Kotona tai tietokoneen äärellä ei kannata valittaa, jos on kaksi kantavaa jalkaa eiku matkaan! Hyvää matkaa!
Uusi Valamo on yksi "luonteva" paikka aloittaa tutustuminen. Voi olla mukana hölisevän Marttokerhon kanssa ikäänkuin diskreetisti mukana palveluksessa (kokemusta on!). Pääsiäisen aika ja isomman kaupungin (Tampere, Joensuu, Helsinki, Oulu) ortodoksinen kirkko on toinen hyvä paikka lähestyä liturgiaa.
Ei se todellakaan ole helppoa n. 30 vuoden "tyhjyyden" jälkeen, siis mennä mukaan. Tunnustaa edes olevansa kirkossa sisälä, saatikka olevansa mukana liturgiassa.
Paikkakunnallani on ortodoksiakerho, juuri sellainen, joka on tarkoitettu samalla tutustumiseksi ihmisiin, pappeihin, kirkkoon ja aina johonkin teemaan. Madaltaa muuten kynnystä mennä mukaan. Seuraava askel on siten Tiistaiseura. Ja sitten oman seurakunnan liturgiat. Niinkuin joku kirjoitti, kaikki mitä kirjastosta irtoaa on luettu ja ns. tiedon tie kuljettu loppuun, jäljellä on aito lähestyminen, aito heittäytyminen.
Paljon olisi kysyttävää, paljon täsmennettävää. Ehkä "oikea" uskominen ei olekaan tavoite, silti epävarmuus kalvaa ja mielellään saisi täsmäohjausta. Onko niin, että papitkin pelkäävät päällekäyvää etsijää, jolla riittää hankalia kysymyksiä? - Tapio Johannes
Tapio Johannes kirjoitti:
Uusi Valamo on yksi "luonteva" paikka aloittaa tutustuminen. Voi olla mukana hölisevän Marttokerhon kanssa ikäänkuin diskreetisti mukana palveluksessa (kokemusta on!). Pääsiäisen aika ja isomman kaupungin (Tampere, Joensuu, Helsinki, Oulu) ortodoksinen kirkko on toinen hyvä paikka lähestyä liturgiaa.
Ei se todellakaan ole helppoa n. 30 vuoden "tyhjyyden" jälkeen, siis mennä mukaan. Tunnustaa edes olevansa kirkossa sisälä, saatikka olevansa mukana liturgiassa.
Paikkakunnallani on ortodoksiakerho, juuri sellainen, joka on tarkoitettu samalla tutustumiseksi ihmisiin, pappeihin, kirkkoon ja aina johonkin teemaan. Madaltaa muuten kynnystä mennä mukaan. Seuraava askel on siten Tiistaiseura. Ja sitten oman seurakunnan liturgiat. Niinkuin joku kirjoitti, kaikki mitä kirjastosta irtoaa on luettu ja ns. tiedon tie kuljettu loppuun, jäljellä on aito lähestyminen, aito heittäytyminen.
Paljon olisi kysyttävää, paljon täsmennettävää. Ehkä "oikea" uskominen ei olekaan tavoite, silti epävarmuus kalvaa ja mielellään saisi täsmäohjausta. Onko niin, että papitkin pelkäävät päällekäyvää etsijää, jolla riittää hankalia kysymyksiä?Pahoittelen painovirheitä, otsikon piti tietenkin olla kerhot ja piirit, ja Marttakerhohan se siellä pölisi että onpas mustia kaapuja paljon ja parratkin kaikilla....On tänään saanut takoa konetta niin ettei näppämiä enää näe.
- ponomari Jerma
... palstan jutuista vaiko aivan jostakin muusta. En näet ole huomannut näitä mainitsemiasi veriuhreja yms. tällä palstalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6417831Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4312109Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2201998- 1431596
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511219Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251158Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951024Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65823Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6697Sofia matkii Martinaa
Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.133670