Olen kokenut uskovien taholta,erityisesti helluntailaisten,monenlaista syrjintää ja hylkäämistä,sekä saanut todeta todella kovan koulun kautta,että jos et ole jotenkin yhtä täydellinen,kuin esim pastorin vaimo(jo se hierarkisuus on vääryyttä ja keinotekoista ihmisrakennelmaa) elämäsi romahtaa ja uskosi ei kanna,sinut todella hyljätään seurakunnassa ja aletaan karttaa.
Kertokaahan nyt te jotka puhutte Kristuksen rakkaudesta,ajallisista siunauksista ja helvettiin tuomitsemisesta,mikä oikein on se juttu,miksi minun olisi kyettävä enää uskomaan muuhun kuin oman käden oikeuteen?
Olen uudestisyntynyt kohta viisitoista vuotta takaperin,kokemus oli voimakas. Johtuen kuitenkin sieluni haavoista ja kieroutuneesta vanhoillisesta helluntaiopista/modernista menestysteologisesta harhasta,elämäni ja mielenterveyteni romahtivat.
Uskoontulon seurauksia:
Jouduin laitokseen,jonne en olisi kuulunut,mutta minut sinne manipuloitiin lähtemään kauniilla puheilla uskovien taholta-elämäni on ollut rikkonaista,mutta olisin tarvinnut hyvin toisenlaista tukea.
Menin naimisiin väkivaltaisen ja persoonllisuushäiriöisen ihmisen kanssa,koska se oli "oikein" Jumalan silmissä.(Saimme lapsen joka otettiin huostaan koska olin henkisesti uskonnolla ja nyrkillä hakkaamisen jälkeen aivan loppu,kuten vieläkin,enkä pystynyt taistelemaan oikeuksistani ja uskovat vain hymistelivät ja johtivat harhaan"viranomaiset tahtovat auttaa"jne.vaikka mitään apua en saanut/tarvinnut muuhun kuin siitä sekopäästä narsistista irti pääsemiseen! En tänäkään päivänä ole kertonut totuutta tuon sian tekemisistä seurakunnassa,mutta minä en unohda uskovien kylmyyttä ja sitä,miten minua kohdeltiin,kun mies hakkaa ollessani raskaana ja sitten seurakunnassa minusta tehdään ihmisten taholta mielenvikaista! Sai tyyppi sentään vankilatuomion,mutta ei tarpeeksi ppitkää rangaistusta nähden siihen,mitä teki minulle lapselleni. Myös seurakunta tulisi saattaa edesvastuuseen silmiensä ummistamisesta ja sivusta seuraamisesta!)
Keskeytin opintoni,koska uskovan tärkein tehtävähän on evankelioida,vai mitä ja Jeesus tulee pian??? Että profetaalista rukousta vain ja konferenssimaksuja ja kymmenyksikymmenyksiä!!! Ei vuokrasta tai asunnosta väliä,Herra huolehtii!!!Joo,olin sitten asunottomana ja auttoiko yksikään uskova? NO EI!!!
En kyennyt enää hakemaan töitä,minusta tuli erakoituva ja syrjään vetäytyvä,pitkäaikaistyötön ja mielenterveyskuntoutuja.
Kaikesta tuli "syntiä",kuten avioerosta ja saunakaljasta ja televisiosta ja esiaviollinen seksi ja tanssi-voi herranjumala mitä irstautta!!! Työn piti tulla Jumalalta,koko oma ajattelukyky piti jättää Jumalalle ts.pastoreille ja "hajoittaa maahan järjen päätelmät"...TE uskovat kyllä olette niitä,jotka ovat sairaita ja sadisteja- herkkien ihimisten elämien tuhoajia,nimenomaan!
Koitin yli kymmenen vuotta saada ystäviä seurakunnasta,mutta löysin vain manipuloitsijoita ja harhojen horisijoita "profeettoja", omien egojensa koroittajia- en Jeesusta tai aitoa ystävyyttä-kaikki perustui oppeihin ja valheisiin ja teeskenneltyyn omavanhurskauteen taikka ihmiskunnian hamuiluun.
Kiitos kaikesta katkeruudesta ja hirvittävästä tuskasta,mitä olen joutunut läpikäymään ja mitä yhä valheittenne vuoksi läpikäyn!
Nyt siis se kysymys helluntailainen pintaliitäjä:MIKSI sinä uskot ja ennenkaikkea:MIHIN sinä uskot? Sillä kokemukseni todella on,ettet rakastavaan oikeudenmukaiseen Jumalaan ainakaan.
Jos on Jumala,hän suokoon minulle sen ilon,että vielä näen koston,jonka helluntailaiset ovat ansainneet :)
Kertokaahan nyt te jotka puhutte Kristuksen rakkaudesta,ajallisista siunauksista ja helvettiin tuomitsemisesta,mikä oikein on se juttu,miksi minun olisi kyettävä enää uskomaan muuhun kuin oman käden oikeuteen?
Olen uudestisyntynyt kohta viisitoista vuotta takaperin,kokemus oli voimakas. Johtuen kuitenkin sieluni haavoista ja kieroutuneesta vanhoillisesta helluntaiopista/modernista menestysteologisesta harhasta,elämäni ja mielenterveyteni romahtivat.
Uskoontulon seurauksia:
Jouduin laitokseen,jonne en olisi kuulunut,mutta minut sinne manipuloitiin lähtemään kauniilla puheilla uskovien taholta-elämäni on ollut rikkonaista,mutta olisin tarvinnut hyvin toisenlaista tukea.
Menin naimisiin väkivaltaisen ja persoonllisuushäiriöisen ihmisen kanssa,koska se oli "oikein" Jumalan silmissä.(Saimme lapsen joka otettiin huostaan koska olin henkisesti uskonnolla ja nyrkillä hakkaamisen jälkeen aivan loppu,kuten vieläkin,enkä pystynyt taistelemaan oikeuksistani ja uskovat vain hymistelivät ja johtivat harhaan"viranomaiset tahtovat auttaa"jne.vaikka mitään apua en saanut/tarvinnut muuhun kuin siitä sekopäästä narsistista irti pääsemiseen! En tänäkään päivänä ole kertonut totuutta tuon sian tekemisistä seurakunnassa,mutta minä en unohda uskovien kylmyyttä ja sitä,miten minua kohdeltiin,kun mies hakkaa ollessani raskaana ja sitten seurakunnassa minusta tehdään ihmisten taholta mielenvikaista! Sai tyyppi sentään vankilatuomion,mutta ei tarpeeksi ppitkää rangaistusta nähden siihen,mitä teki minulle lapselleni. Myös seurakunta tulisi saattaa edesvastuuseen silmiensä ummistamisesta ja sivusta seuraamisesta!)
Keskeytin opintoni,koska uskovan tärkein tehtävähän on evankelioida,vai mitä ja Jeesus tulee pian??? Että profetaalista rukousta vain ja konferenssimaksuja ja kymmenyksikymmenyksiä!!! Ei vuokrasta tai asunnosta väliä,Herra huolehtii!!!Joo,olin sitten asunottomana ja auttoiko yksikään uskova? NO EI!!!
En kyennyt enää hakemaan töitä,minusta tuli erakoituva ja syrjään vetäytyvä,pitkäaikaistyötön ja mielenterveyskuntoutuja.
Kaikesta tuli "syntiä",kuten avioerosta ja saunakaljasta ja televisiosta ja esiaviollinen seksi ja tanssi-voi herranjumala mitä irstautta!!! Työn piti tulla Jumalalta,koko oma ajattelukyky piti jättää Jumalalle ts.pastoreille ja "hajoittaa maahan järjen päätelmät"...TE uskovat kyllä olette niitä,jotka ovat sairaita ja sadisteja- herkkien ihimisten elämien tuhoajia,nimenomaan!
Koitin yli kymmenen vuotta saada ystäviä seurakunnasta,mutta löysin vain manipuloitsijoita ja harhojen horisijoita "profeettoja", omien egojensa koroittajia- en Jeesusta tai aitoa ystävyyttä-kaikki perustui oppeihin ja valheisiin ja teeskenneltyyn omavanhurskauteen taikka ihmiskunnian hamuiluun.
Kiitos kaikesta katkeruudesta ja hirvittävästä tuskasta,mitä olen joutunut läpikäymään ja mitä yhä valheittenne vuoksi läpikäyn!
Nyt siis se kysymys helluntailainen pintaliitäjä:MIKSI sinä uskot ja ennenkaikkea:MIHIN sinä uskot? Sillä kokemukseni todella on,ettet rakastavaan oikeudenmukaiseen Jumalaan ainakaan.
Jos on Jumala,hän suokoon minulle sen ilon,että vielä näen koston,jonka helluntailaiset ovat ansainneet :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rankkaa on ollut elämäsi, Osanottoni !
Mutta usea uskova joutuu tuon kaltaisen Tien käymään, eli astia särjetään todella pahasti, ennen kuin siitä Herra alkaa muovata uutta ja paljon parempaa ja eheämpää ja toimivampaa !
Ja kuten Jobin kohdalla, ne "ystävät", jotka kuvastavat siis uskon veljiä ja sisaria, juuri ne eniten sitten uskovan rikkovat, eli kaikki ne vain voivat rikkoa ihmisen ja uskovan, jotka ovat kaikkein lähimpiä !
Joosefin kohdalla hänen omat veljensä(kuvaa uskovia veljiä) hänet melkein tappoivat ja myivät Joosefin orjaksi !
Mooses yritti ensin omin voimin toteuttaa näkyään, mutta miten siinä kävikään ?
Ei omin voimin Jumalan työtä voida tehdä, ja Jumala siis valmistaa itse ne jalot astiat, ja vasta kun ne on valmistettu, on aika Jumalan ottaa ne käyttöön, eli moni uskova viedään ennen aikojaan, eli lapsena aikuisten tehtäviin ja siten ne nuoret uskovat uupuvat ja rikkoontuvat, mutta kaikesta voi ja tulee oppia ja ottaa opikseen, se on kuitenkin Jumalan koulua, sillä joka ei ole ITSE kärsinyt, se ei voi kärsiviä ja kiusattuja auttaa, eli ne itse läpikäydyt kärsimykset valmistavat lopulta uskovankin tehtäväänsä valmiiksi siis, eikä mitään tapahdu siis Herran sallimatta uskovalle !
Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
16 Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan,
17 ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.
18 Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa.
19 Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.
Mooses eristettiin kansasta, ja hän joutui uskosta osattoman hyväksikäyttämäksi, ja sekin on kuva siitä, että on eristettynä uskovien yhteydestä eri tavoin ja syistä, ja ikäänkuin elää maailmassa ja maailmallisten seurassa, vaikka kuitenkin uskova säilyy Jumalan lapsena !
Ja mitä enemmän uskovalla on kärsimyksiä, sitä jalommaksi se astia voi valmistua, eli niiden kiusaamisien ja kärsimysten kautta uskova oppii empatiaa, eli kykenee asettumaan oikein toisen kärsivän asemaan, ja siten auttamaan ja lohduttamaan ja tukemaan toisia raskautettuja !
Olet siis käynyt kovan Tien, mutta vain sen kautta siis on mahdollista lopulta valmistua siihen Herran todelliseen Työhön !
Mutta rakas ystävä, luovu vihasta ja katkeruudesta, etkö näe sitä, että sinua ovat ymmärtämättömät ja rikkinäiset ja itse eksyksissä ja himoissa kiinni olevat itsekkäät ja rakkaudettomat ihmiset satuttaneet, eivät he muuhun kykene !
Mutta jos uskova itse pitää ja kantaa vihaa ja katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta sydämessään, niin hän sitoo vain itsensä, eivät ne sokeat siitä kaikesta mitään tajua eivätkä asioita käsitä, joten ei se sinun vihasi heitä haittaa, kun eivät näe edes omaa syyllisyyttään.
Mutta sinua se haittaa ja sinua itseäsi ahdistaa, joten luovuta se viha sun muu kaikki Herralle, ja pyydä Rauha ja lepo tilalle, eli tee vaihtokauppa jota et tule katumaan, voin kertoa sen omasta kokemuksestani !
Jos se luopuminen on vaikeaa tai ylivoimaista, niin myönnä sekin Herralle ja ano Herralta voimaa ja apua siihen, että voisit sen kaiken Herralle luovuttaa !
Siis Herraa itseään on kiusattu ja Hän on kärsinyt juuri omiltaan eniten pilkkaa ja vihaa ja kaikkinaista pahaa, ja siksi Hän tietämällä tietää, mitä sinä käyt nyt läpi, ja Hän haluaa sinua auttaa ja sinut eheyttää siksi jaloksi astiaksi, Isännälleen hyödylliseksi ja kaikkiin hyviin tekoihin valmistetuksi !
Tämä on siis ollut Herramme Jeesuksen oma tie, ja se on Uskovan Tie, siis Uskovan jota Herra aikoo käyttää !
Sinut on siis sulatettu kärsimyksien pätsissä, ja sitä kautta uskova vain valmistuu ja saavuttaa Kristuksen täyteyden täyden iän määrän !
Ja Job siis lopulta siunasi ne "ystävänsä" jotka olivat lyöneet lyötyä ja potkineet henkisesti maassa jo makaavaa, eli siihen Herra meidät lopulta kutsuu, eli siunaamaan jopa vihamiehiämme, mutta ei siis niin että itse vihaisimme, vaan muut vihaavat vain meitä lopulta, kun Herra on meistä vihan saanut poistettua !
Herra sinua runsaasti siunatkoon, ja auttakoon sinut vapauteen !
Kauniisti vastattu :) Kipu on vain niin ylitsepääsemätön,ainakin vielä,etten kestä mennä seurakuntaan edes ehtoolliselle,enkä oikein pysty rukoilemaankaan,huokailen vain. Uskoani en ole menettänyt,siitä on Jumala huolehtinut,mutta muu elämä on välillä äärettömän vaikeaa ja raskasta. Ehkäpä jonain päivänä voin todeta kokosydämisesti,että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,jotka Jumalaa rakastavat. Hengellisyyden ja fraasien ja "Jumalan tahdon" taakse on ihmisten kovin helppo paeta omaa vastuutaan nähdessään ihmisen,joka ei enää kykene samanlaiseen "pyhään elämään" kuin he itse kykenevät. Kunpa en olisi syypää kaikkeen siihen,mistä toisiakin olen syyttänyt- luultavasti silti olen vielä pahempikin monessa asiassa ja epäonnistumiset seuraavat toisiaan vaikken sitä tahdo-mutta juuri siksi en voikaan käsittää,miksi ehyet ja hyvinvointiset henkilöt ovat niin kiireisiä uskonsa kanssa,etteivät ehdi kuin säälien vilkaista heikossa asemassa olevaa.. Jokainen,joka on minua auttanut,on itsekin ollut kovin rikkinäinen ihminen,mutta todellakaan heitä,joilla menee hyvin elämässään,ei ole avunantajiksi/ystäviksi saanut. Mistä se johtuu,tiedämmekin hyvin ;) Leprakammoiset uskovat ovat kovin köykäisiä kait sitten lopussa,kun oikein teot punnitaan :)
Kaikkea hyvää toivotellen AINOALLE joka vaivautui vastaamaan :)
Hei VIhajasurujäivät!
Sydäntäni riipaisi kun luin kirjoituksesi. Olin itse monta vuotta helluntaiseurakunnassa uskoontuloni jälkeen. Koin alusta asti että olin seurakunnan pohjasakkaa johon esim. seurakunnan nuorisotyöntekijä ei halunnut olla yhteydessä niinkuin muihin nuoriin. Olin aluksi liiankin uskovainen joidenkin sisäpiiriläisten mielestä koska olin innokas evankelioimaan ja halusin voittaa kaikki Jeesukselle. Tärkeämpää olisi ollut pukeutua sen ajan helluntaimuodin mukaan ja ajaa paremmalla autolla kuin siihen aikaan oli varaa. Kyllähän selkääntaputtelijoita oli joidenkin himouskovaisten taholta ja sai kuulla miten väkevä veli olin. Ystäviksi tuli juuri noita himouskovaisia jotka vain työttömyyspäivärahalla odottivat Jumalan tahtoa elämässään ja Jeesuksen takaisin tuloa.
Minullakin jäi ammatin hankkiminen toisarvoiseksi asiaksi tuossa Jeesuksen odotuksen huumassa ja evankelioinnissani. Sanoisin että todella epäterveeseen suuntaan alkoi elämä mennä kaikenkaikkiaan.
Lopulta kaikki asiat kytkeytyi tietenkin toisiinsa niin että koko soppa alkoi ahdistamaan ja koko elämä tuntui niinkuin olisi liian pieneen aitaukseen ajettu. Aloin käyttämään jonkinverran alkoholia ja käymään ravintoloissa viikonloppuisin.Olin niistä kuvioista tullut ja menneisyys oli vielä aika lähellä.
Siitä voi tietenkin arvata että aloin olla seurakuntalaisten mielestä luopion teillä
ja jäin lopulta aika yksinäiseksi, Joitakin hienoja tyyppejä oli kyllä joiden kanssa pidin yhteyttä, he olivat sellaisia jotka olivat tulleet samanlaisista ympyröistä seurakuntaan.
Kävin kokouksissa välillä ja tein parannusta, kävin välillä "todistamassa" seurakunnan edessäkin miten olin uudistunut uskossa vaikka en missään vaiheessa ollut Jumalasta luopunutkaan. Todellisuudessa koin enemmän Jumalan apua elämässäni kuin silloin kun olin "hengessä palava".
Koin hyvin ahdistavana ne tuomiosaarnat ja helvetillä peloittelut mitä kokouksissa julistettiin. Armoa harvemmin tarjottiin ehdoitta, aina olisi pitänyt jotain pelletemppuja tehdä sen eteen.
No, lopulta tajusin ettei Jumala ehkä olekkaan niin julma ja armoton mitä seurakunnassa koin ja päätin erota seurakunnasta. Sekin oli pitkään vaikeaa koska opetukseen ainakin silloin kuului että seurakunnasta eronnut itseasiassa luopuu Jumalasta ja joutuu saatanan haltuun. Olin henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta saanut Jumalasta niin myönteisen ja armollisen kuvan että päätin oman mielenterveyteni vuoksi jättää Helluntaiseurakunnan.Siitä alkoi pitkä tie joka ei aina ollut helppoa. Ei kaikkea mitä ajatuksiin on vuosia imenyt niin vaan nopeasti muuteta toisenlaiseksi.
En ole edelleenkään luopunut Jumalasta ja mielestäni tärkeämpää on se ettei Jumala luovu meistä. Niinkuin Raamattukin sanoo että Hän pysyy omalta puoleltaan uskollisena vaikka me emme aina olisi Häntä kohtaan niin uskollisia että pystyisimme kaiken lain täyttämään. Ei kai Jeesuksen muuten olisi tarvinnut puolestamme uhrautua.
Mielestäni Helluntaiseurakunnan ongelma on juuri se että siellä pärjäävät hyvin onnistuneet, ainakin ns.hengellisesti onnistuneet. Rahalla ja mammonalla on myös hyvin ratkaiseva osa siinä ketä valitaan tärkeimpiin tehtäviin ja ketä arvostetaan. Mielenterveysongelmaiseksi leimaantuneilla ei ole mitään arvoa käytännössä, vielä vähemmän kuin ns.maailmassa.
Mielestäni sinun Vihasurujäivät ei kannata tuppautua sellaisiin paikkoihin missä tulet ahdistuneeksi. Jos haluat käydä seurakunnassa niin niissäkin on mistä valita.
Ymmärrän että ei ole helppo huomata että paikassa mistä hakee rakkautta ja hyväksyntää niin kokee enemmän halveksuntaa ja kylmyyttä kuin seurakunnan ulkopuolella. Ihmisiin voi tutustua myös harrastusten parissa ja löytää todella hienoja yhteyksiä. Jumalaan kannattaa turvata kaikissa asioissa mutta uskaltaa kuitenkin elää vaikka ei niin 100% varma olisi Jumalan tahdosta.
Jaksamista päiviisi!
Ketjun aloittajalle! Helluntaiuskonto ei perustu Raamattuun. Se on pakanauskonto, jota levittävät ahneet, vallan- ja rahanhimoiset ihmiset. Tutki helluntaiseurakuntia, ja huomaat, että kaikki tappelevat nimenomaan rahasta ja vallasta! Helluntailaiset eivät ole uskovaisia ihmisiä, heitä pitää karttaa. Siansaksakielet saadaan manipuloimalla ihmistä, suggestiolla ja hypnoosilla. Se tuhoaa monen ihmisen psyyken kokonaan. Musiikki ja tanssi on yksi keino, jolla he saavat ihmiset transsiin. Se on ikivanha tapa, hokemalla samaa säveltä ja samaa ryhmiä jatkuvasti ihmiset saadaan psykedeeliseen tilaan, jolloin he ovat helppoja uhreja. Sinäkin olet varmasti kokenut näitä asioita, ja se on jättänyt jälkensä. Olen käynyt joskus näissä kokouksissa ja huomannut, että jumalanpalveluksen sijasta tilanne muistuttaa spirituaalista istuntoa. Lisäksi näihin kuuluu henkivalloilla ja helvetillä pelottelu, - sillä saadaan kuuliaisuutta aikaan!
Pysy kaukana heistä! Tutki Raamattua ja rukoile Jumalaa aivan yksin, Jumala kyllä johdattaa sinua oikeaan suuntaan. Unohda ne siansaksakielet, Jumala ei niitä kuule. On todella parempi olla kokonaan seurakunnan ulkopuolella kuin kuulua jumalattomaan seurakuntaan, joka pilkkaa Jumalaa jokaisella opetuksellaan. Yksin se, että syytetään Pyhää Henkeä ihmisten kaatamisesta ja heidän puheensa sekoittamisesta siansaksaksi on hirveä synti.
Aikoinaan kipuilin myös jonkinlaisen yksinäisyyden kanssa, jotenkin koin ettei todellisia vierellä kulkijoita löytynyt. Tietenkin ihmiset olivat ystävällisiä, mutta kukaan ei tuntunut näkevän kuinka paljon tarvitsin edes yhtä uskovaa, joka olisi kuvastanut juuri sitä Kristuksen kaltaista ymmärtämystä ja pitkämielisyyttä. Olin sisältä rikki ja ahdistunut. Ihmiset elivät omissa kuplissaan ja ikäänkuin 'hätähuutoni', sitä ei ymmärretty. Neuvot olivat lähinnä sellaisia, että enemmän on vain jalostuttava ja itsestä viat löydettävä. Kuitenkin tiesin sen kuinka paljon kärsin juuri kaikesta siitä mitä koin olevani, pienetkin asiat, ne tuntuivat muistuttavan vain siitä kuinka epäonnistunut ihmisenä koin olevani.
Tänä päivänä ymmärrän, ettei heistä ollut ihmisinä, antamaan sitä mitä etsin, tarvitsinkin kipeämmin elämääni juuri Kristuksen sisäistä tuntemista, en vain silloin sitä ymmärtänyt, miten olisin kun luulin olevani uskossa....ristiriidan koin kun taakat painoi vaikka tiesin että Jeesus parantaa. Tilannetta oli jatkunut pidemmän aikaa, mutta lopulta tilanne alkoi tuntua liian raskaalta kantaa.
En ehkä olisi jaksanut enää pitkään jatkaa, sillä jokin oli vienyt kipupisteen henkisesti kuilun partaalle. vaikka ulospäin elämän olisi pitänyt olla kohdillaan ,sisällä myllersi ja kuohui, tuskailin huonommuuteni kanssa ja samalla olin elämälle katkera. Jumalasta en tahtonut luopua,kuitenkin olin jo mielessäni antanut luvan, että voisin unohtaa Jeesuksen, sillä olin väsynyt koko uskoon ja siinä rämpimiseen, koin että mikään mihin olin luullut uskoneeni, ei ollut toteutunut elämässäni. Tämän kaiken pettymyksenkin Jumalan eteen vein.
Kuitenkin onnekseni kaikkeen oli valmistettu ulospääsy, Jumala viitoitti tien Kristuksen tuntemiseen. Näytti, että Sana tekee eläväksi ja Kristus vapauttaa synneistä. En aiemmin ollut ymmärtänyt Jumalan voimaa, vaikka olin luullut eläneeni uskossa vuosia, ennen olin yrittänyt itse parannella itseäni kelvatakseni, olinkin elänyt lakihenkisyydessä, suoritususkonnossa. Nyt sainkin mennä Jumalan eteen juuri sellaisena kuin olin. Jumala odottikin rehellisyyttä, sain alkaa nähdä mitä sydän sisälsi tosiasiassa, kaikki tuotiin ikäänkuin valoon. Näin myös sain tulla parannetuksi.
Koen, että sisimmässäni on tänä päivänä lepo ja rauha, tämän on saanut aikaan Sana, jonka Jumala Pojassaan on antanut.
Jeesus kutsuu luokseen elämän kolhimia, kaiken itsessään menettäneitä. Hän ottaa luokseen sairaat ja parantaa. Ennen elin vain 'ihmeissä' ja 'merkeissä', joita voisi nähdä, sisältä olin silti täysin rikki. Nyt elän Jumalan Pojan tuntemisessa, elämäni täyttää sisäinen rauha.
Aamen näin se juuri menee.!
Ohhoh, onpa sinulla samanlainen elämäntarina kuin minulla.
On valtavan ihmeellistä elää todeksi Raamatun lupaukset - siunaus, lepo, rauha ja syvä onnellisuus Jeesuksessa Kristuksessa.
:) niin, totta... se on ihmeellinen ja hieno asia. Kunpa se olisi todellista mahdollisen monelle, siitä hyvästä jonka osakseen on saanut, haluaisi kyllä jakaa muillekin... että ihmiset löytäisivät... tien, totuuden, elämän... Kristuksessa Jeesuksessa.
Kiitos valtavan paljon Teille,että kerroitte omia kokemuksianne,niistä on erittäin paljon apua :) Ehkäpä tämä tästä selkiintyy hiljalleen,muutos on hidas vaan kenties Jumalallani on aikaa odottaa,Hänhän sen kasvun antanee..
"Lightning star":Ihanaa,että olet jaksanut ja että Jeesus on parantanut kipujasi :) löytäisinpä itsekin vielä sen rauhan,jota joskus sain kokea,itkettää ihan,kaikkea hyvää sinulle :)
"Kauhistus Herralle": Olen tullut aikalailla samansuuntaisiin päätelmiin kokouksista huomioita tehdessäni ja tutustuessani mainitsemiisi ilmiöihin. Oppikoulua kai ikä kaikki, Jumala ei onneksi ole pastorin "taikasauvan" heilutteluiden varassa ;) Kiitos rohkaisustasi :)
"Mr.somebody": Koskettavaa ja helposti samaistuttavaa tarinaa itseltäsikin, olen puolestasi pahoillani minäkin tuosta kovin tutusta kohtelusta. Varmasti,kuten kerroit,Jumala on nyt sinua lähempänä,kuin ennen,lienet vapaampi ihminen (myös ajattelemaan/näkemään elämän omin silmin)kuitenkin nyt :) Kiitän kovasti rohkaisustasi ja lohduttavasta kirjoituksesta :)
Toivon kaikkea hyvää matkallesi. Jumalalla on aina aikaa, tänäänkin.
Viestisi on ristiriitainen. Jos olet Todella Uudestisyntynyt, miksi kirjoituksestasi tulee läpi viha, katkeruus ja kosto? Ninimerkkisi on vihajasurujäivät, mutta kirjoituksesi kertoo että ne eivät ole jääneetkään? Olen kokenut elämässäni kenties jotain hirveämpää, yhtään vähättelemättä kokemuksiasi, silti en ole katkera, synkkä, enkä kostonhaluinen. Miksikö? Ei ollenkaan siksi, että muka olisin sinua parempi ihminen, vaan siksi, että Jeesus on ottanut sen kaiken kivun ja tuskan pois minusta. Sitä samaa toivon ja rukoilen sinulle
Kaikki on todella varmasti suhteellista,oli sitten sitä taikka tätä,rakkaus lienee ainoa todellinen mittapuu,johon voidaan verrata.. En huomaa ristiriitaa. Kirjoituksestani oli toki tarkoituskin "tulla läpi" viha ja kosto,ne ovat hyvin inhimillisiä ja pinnalle nousevia tuntemuksia sen jälkeen,mitä on läpi menty ja yhä mennään-missäköhän uskovat olivat,kun olisin eniten tarvinnut? Jälkeenpäin on helpompi ymmärtää,että ystävyyden ja "veljeyden" pinnallinen teeskentely on aivan liian helppoa,inhimillistä myöskin. Pintaraapaisun kirjoitin tuohon,pari esimerkkiä vain,en koko tarinaa tietenkään.. Ja ei,et todellakaan ole minua tai ketään muutakaan parempi,se on tervettä ajattelua se:)
Kokemusten vertailu on tietyllä tavalla hyödytöntä,lopputulos on se,mikä ratkaisee-on opittava Jumalan ja häneen todellisesti uskovien avulla rakastamaan,vaikka se ei olisi inhimillisesti enää mahdollista-sikälimikäli hän niin on halukas suomaan.
Kysynpä vain:Sinäkö minut uudestisynnytit tai tulit pelastamaan? Tunnut kyllä tekstisi pohjalta tietävän nyt asiani paremmin,kuin minä tai Jumala-ei kovin viisasta,jos suoraan sanon-toivottavasti et pahastu ja aloita turhanpäiväistä raamatunlausejargonia,joka usein uskovilla on tapana kokiessaan olevansa jonkin tilanteen kanssa heikoilla-tiedän,olin ennen yksi heistä,hyvinkin "väkevästi" uskossa,liiankin. En tietenkään väitä,että näin välttämättä kokisit,mutta sellaista tapaa valitettavan usein.
Hienoa sinulle,että Jeesus on ottanut tuskasi pois,oikein kiva kaikenkaikkiaan,mutta mitenköhän se nyt minua tai kanssani samassa tilanteessa olevia lohduttaa,sitä en tiedä.
Kiitos rukouksista,ehkäpä ne joku kuulee:)
Varokaa lahkopuoskareita juuri he ovat niitä kiljuvia jalopeuroja jotka tahtovat teidät niellä.
Itsekin olen käynyt kovia taisteluja ja voisin Raamatulla perustella että ne olivat todella ankaria vaikken koskaan luopunut Jeesuksesta. Ihmiset näkivät toisin mutta he eivät nähneet sydämeeni ilkkuivat riemuisasti nyt se on mennyttä. Aikaa kului ahdistus helpotti ja elämä muuttui niin että pilkkaajani joutuivat näkemään muutoksen elämässäni ja sen jälkeen ei kukaan ole pilkannut, paitsi palstan surkeat liian syvään upotetut kelaan kulkijat. Pilkkaajani olivat maailman ihmiset, sukulaisetkin, lahkolaiset, ja uskonveljetkin ja jos nämä eivät aina jaksaneet tuomita minua saapui kerran karvakinttu joka tosin piti minua Jeesuksen omana muttei minua peljännyt minä pelkäsin.
Nykyään on rauhallista voin kuulla uusin korvin lintujen laulua, tuntea tuulten puheen, ja lopuksi sanon ettei Jeesus missään vaiheessa tuominnut minua vaan ne vastustajani lahkomieliset.
Ikävä kuulla. No,toivottavasti olet onnellisempi jatkossa,etkä alistu ihmisten orjuuteen,kuten useimmat tänäpäivänä kunnianhimoissaan tekevät.. Jaksamisia sinullekin :)