Päätellen YLEn iltapäivätarjonnasta, niin sodan aikana tehtiin HIRVITTÄVÄ määrä suomalaisia elokuvia ( suurelta osin pelkkää roskaa ).
Ehkei Talvisodan aikaan, mutta heti siitä vuoteen -45 asti.
Elokuvat eivät kuitenkaan ja juurikaan käsitelleet sotaa.
Pelättiinkö, että sodan päättyessä häviöön ja komennon vaihtuessa ei enää pystyttäisi tuottamaan materiaalia, niin sitä tehtiin apinan raivolla varalle vaikka Ruotsissa esitettäväksi?
Sidottiin tuotantoon varoja, ihmisiä ja energiaa, joita olisi tarvittu sodankäyntiin.
Ehkei Talvisodan aikaan, mutta heti siitä vuoteen -45 asti.
Elokuvat eivät kuitenkaan ja juurikaan käsitelleet sotaa.
Pelättiinkö, että sodan päättyessä häviöön ja komennon vaihtuessa ei enää pystyttäisi tuottamaan materiaalia, niin sitä tehtiin apinan raivolla varalle vaikka Ruotsissa esitettäväksi?
Sidottiin tuotantoon varoja, ihmisiä ja energiaa, joita olisi tarvittu sodankäyntiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saksan UFA toimitti kymmeniä kilometrejä Neuvostoliiton Minskin, Kiovan, Tulan ja Puolan Varsovan filmistudioilta varastamaansa raakanauhaa Suomeen popatkantaa varten. SA kuvaajat haaskasi sitä ylettömästi halkaistuna 16 mm vehkeissään, joita puoliakaan ei annettu kehittääkään sensuurin vuoksi. Lopulta 1942 keväällä saivat elokuvayhtiömme käskyllä että "isänmaallisia, uskonnollisia ja kuppa ja vittufilmiä pitää tuottaa!"
Kari Uusitalon kirja kertoo tarkasti tämän kehityksen
valehtelet törkeästi. Tosin avaaja on vielä törkeämpi.
Elokuvayhtiöt tuottivat filmejä, joita uskoivat kansan sodan aikana kaipaavan.
Olet idiootti! Et ymmärrä sensuuriakaan
Itse olet. Elokuvatuottajien päätavoite oli tehdä tuottavia ja katsottuja elokuvia. Sota-aikana pyrittiin juuri tähän! Tehtiin elokuvia aiheista, joita uskottiin kansan haluavan. Sotaa kansa ei halunnut elokuvateattereissa katsoa vaan hömppää. Ei ne sotaa edeltäneet 30-luvun tai sen jälkeiset 40-luvun leffat olleet yhtään sen kummallisempia! Taso oli heikko.