Miten aiotte viettää paavin julistamaa eukaristista vuotta? Mitä eukaristia merkitsee teille? Osallistutteko koskaan adoraatioon, kaipaatteko sitä? Vierailetteko koskaan muuten tabernaakkelin ääressä?
Eukaristinen vuosi
brot und wein
15975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eukaristinen vuosi on yhtä höpötystä. En ota osaa, kuten en ole ottanut enää vuosiin osaa. Kommuuniota en ole edes osannut kaivata, hyvin näytän pärjäävän ilmankin. Adoraatiossa ei puudu muuta kuin perse. Hartauskirjallisuutta ja Raamattua joskus kotona lueskelen, kristinusko on mulle tärkeää, toisin kuin katolinen kirkko. Kirkko on mukana niin monessa pahassa ja on ryvettänyt itsensä niin kauheaan kuonaan, etten voi ajatellakaan sitä Kristuksen kirkkona. Kristus ansaitsee paljon parempaa kuin valehtelevat, ahneet ja vallanhimoiset piispat ja heidän nokkamiehenään seniloitunut paavi.
pärjäävän.
Jos asenne on tuo jo valmiiksi, niin on se kumma että pitää kommentoida jotain eukaristista vuotta käsittelevää kirjoitusta. Ihme tyyppejä nuo kerettiläiset. Luulisi että käyttäisitte aikanne mieluummin vaikka lähimmän luterilaisen seurakunnan pastorinnan paikkojen puristeluun kuin netissä hinkkaamiseen.
Anteeksi muuten tuo alatyylinen otsikko.
Oikeauskoisen katolilaisen kirjoituksissa näette klassisen tyyppiesimerkin katolilaisten toimintatavoista; ensin ollaan törkeitä ja alatyylisiä ja sitten seuraavassa viestissä pyydetään anteeksi. Samoin on toimittu mm. Bostonin hiippakunnassa; papit käyttivät alailäisiä poikia seksuaalisesti hyväkseen, sitten pyydettiin anteeksi ja kaikki oli hyvin. Ja seuraavalla viikolla sama rumba alusta uudelleen. Kaikkea saa tehdä, kunhan välillä pyytää anteeksi! Näin toimii katolilaiset
Luterilaiset taas toimii Oikeanb Luterilaisen Uskon mukaan sillä tapaa, että rypevät synnissä eivätkä pyydä anteeksi ollenkaan koska sehän on turhaa kun Jeessuksen armo ompi niin suuri ettei mitään muuta tarvita kuin uskoa! Ja raamatu kirjahyllyssä. ai niin ja Rippikoulusta saatu virsikirja kanssa. Oih ku ihanaa! Halleluijaa, halleluijaa!
Mieluummin kuitenkin rehellisen tapakristitty/epäuskonnollinen kuin tekopyhä katoliikki, joka perustelee kaikenmaailman hullutukset katekismuksella! Haloo! Kuuleeko järki? Katekismus on ihmisten valtapoliittisista lähtökohdista kirjoitettamaa jargonia, jota hurahtaneet fundamentalistikatkut lukee silmät palaen ja uskovat joka sanan! Te ootte ihan yhtä hulluja kuin islaminuskoiset itsemurhapommittajat, jotka uskovat pääsevänsä paratiisiin, jossa 77 neitsyttä heitä odottaa valmiina tyydyttämään kaikki seksuaaliset himot!
Paavi ei ole yhtään kummempi kuin hullunkiilto silmissä fatwoja julistavat mullahit! Yhtä ja samaa ihmisten manipulointia. Ikävä kyllä maailmassa on vielä oppimattomia ja/tai henkisesti häiriintyneitä ihmisiä, jotka suostuvat uskomaan joka sanan, mitä paavi ja uskonopin kongrekaatio keksikään julistaa. Jos Vatikaanista julistettaisiin, että jokaisen katoliikin on nyt hypättävä kaivoon ja tapettava itsensä ,kun Jeesus odottaa taivaassa, niin olisi meinaan hautureilla hommia!
Aika ala-arvoisia ovat Tampereen miehen ja Pömppöniän tekstit. Taitavat olla aika löyhät siteet kirkkoihinne kummallakaan, niin säälittäviä ovat kirjoituksenne. Voikaa hyvin.
Miten niin ala-arvoista? Tässä tullaan taas siihen, että kun tuleekin vähän vaikeampi asia, niin katkujen suusta ei tule muuta kuin paheksuntaa! Tosiasia on, että nicaragualaispiispan mielestä 12-vuotias on kelvollinen synnyttämään enonsa lapsen tai 15-vee isänsä lapsen. Missä on se perusteltu vastaus ja kannanotto katolilaisilta? Pistätte päänne pensaaseen ja tuudittaudutte omaan lintukotoonne katekismuksen ääreen!
Juuri näin! Asiaa! Katsoin samaisen ohjelman ja olin vaikuttunut! Tästä ohjelmasta keskustellaan rivaksti toisessa otsikossa, mene Tenu sinne, vaikka asiaa puhutkin. Mua kanssa on aina ihmetyttänyt katoliikit, kun kyllä sitä tekohurskasta juttua tulee, mutta kun pitäisi vastata kiperään kysymykseen abortista ja mielipuolipiispojen puheista, niin silloin syytetäänkin kysyjää ala-arvosesta tyylistä! OUTOA! Maailma haluaa teiltä vastauksia! Tietenkin on kiusallista, kun nää raiskuukysymykset ja isän lapsen synnyttämiset on niin kauheita, että raja tulee katekismuksen paukuttajallakin vastaan, jos ei ihan umpihullu oo. Täähän vaan todistaa sen, ettei katolisen kirkon vouhotus ja opetus sittenkään oo vedenpitävää! jos teoriasta löytyy aukko, se on mennyttä. Heittäkää katekismuksella vesilintua
Minä ainakin olen täysin valmis keskustelemaan asioista, silloin kun keskustelu on asiallista. Näin ei ole ollut parissa viime keskustelussa, joten koen lähinnä turhaksi mennä syvemmälle rettelöintiin.
Edellisen aiheen alla joku vastasi jo kirkon kannasta... eli että alkanutta elämää kaikissa muodoissaan on aina suojeltava. Jos tästä halutaan todella keskustella, liityn mielelläni mukaan. Tällä hetkellä keskustelun taso on kuitenkin mielestäni turhan alhaista.
En voi muuta sanoa, kuin että on ikävää ja säälittävää, että ylempänä itseänsä ilmaisevat "ihmiset" viitsivät pilata todella hyvän ja kauniin keskusteluaiheen iljettävyyksillään.
Kirkko elää eukaristiasta, sanoo pyhä isämme, ja niin totta vie on. Kirkko on olemassa vain, koska Jumala sen on perustanut ja Jumala sitä tahtoo, ei ihmisten toimesta, mutta kyllä ihmisten takia, sielujen pelastukseksi.
Eukaristiassa Herra itse on läsnä, todellisesti, metafyysisesti. Siksi kirkolla ei voi parempaa, suurempaa, jalompaa aarretta ollakaan kuin juuri eukaristia.
Eukaristinen vuosi on palaamista kirkon sydämeen, olennaisen erottamista epäolennaisesta. Se on Jumalan uhrirakkauden tutkimista ja omaksumista. Eukaristian avulla me muutumme, silloin kuin siinä tilassa olemme, yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.
Eukaristinen vuosi panee meidät miettimään, mitä pyhän kommuunion vastaanottaminen ja siitä saatava armo oikein merkitsee. Se panee miettimään myös, mitä se meiltä edellyttää. Paavi ja kirkko muistuttavat meitä: Eukaristia edellyttää meiltä kirkon koko uskon ja opetuksen, hierarkian ja jurisdiktion tunnustamista. Vasta ja vain silloin olemme kelvollisia eukaristiseen pöytään, vasta ja vain silloin eukaristian vastaanottaminen on meille hyödyksi.
Erinomainen aloitus, kiitos siita!
Eukaristia kristillisen elaman lahteena ja huippukohtana on toki jokaisen elavassa uskossa sinnittelevan katolilaisen elamassa keskeisella sijalla. Kristus itse sanoo evankelista Johanneksen mukaan:
53. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne."
Uskomme keskus on ihmiseksi tullut Jumala, Herramme Jeesus Kristus, joka on palvonnan, uskollisuuden ja yliluonnollisen toivon kohde ja syy. Tarkein kohtaaminen Hanen kanssaan on juuri Pyhassa Messussa, jossa me yhdessa koko kirkkokansan kera tulemme viettamaan sita uhria jonka Kristus on antanut meidan syntiemme puolesta. Koskettamalla meita sakramentin valityksella, Han kutsuu meita aina uudestaan ja uudestaan palvelemaan itseaan ja riemullisesti me otamme kannettavaksemme sen ristin jonka Han katsoo parhaaksi meille antaa. Eukaristia on armon vuodatuksen hetki, se on uuden sitoumuksen mahdollisuus ja samalla siina kristitty sielu tulee kosketuksiin myos uskon salaisuuden kanssa joka lavistaa hanet surulla maailman, ja erityisesti omien syntiensa tahden. Taman tahden siita tulee Jumalan lupauksen sinetti, silla eukaristiassa meidat ravitaan taivaallisella leivalla, varustetaan toimimaan kristittyna ja meille annetaan anteeksianto niista synneista joista sielumme yha karsii.
Kirkko antaa monille meista mahdollisuuden osallistua Messuun, ei ainoastaan sunnuntaisin, vaan myos arkipaivisin. Tasta olen aina ollut kiitollinen ja useita vuosia jo olen kaynyt paivittaisessa Messussa - en ihan kompulsiivisivesti, mutta aina kun mahdollisuus on avautunut. Mutta vaikkei siihen aina olisikaan mahdollisuutta tai halua, on hurskaus tabernaakkelin edessa erinomainen tapa keskittya hetkeksi oleelliseen kiireisenkin paivan aikana. Suomessa tietysti se ei ole aina mahdollista, koska useat ihmiset elavat niin kaukana kirkoista, mutta kun vaikkapa olette ulkomailla lomalla ja juoksemassa rannalle perheen kanssa, kuinka armorikas tapa olisikaan pysahtya ensin laheisen kirkon luona ja tervehtia eukaristista Herraamme huolimatta siita etta lapset jo taistelevat siita kuka saa ensimmaisen jaatelon ja vaikka oma mieli halajaa jo nauttimaan lomasta. Todellinen vapautemme on Jumalan tyon pohdinnassa ja varmasti keskittyminen paivittain tabernaakkelin edessa, vaikka ainoastaan hetkeksi, muistuttaa juuri tarkeimmista ja keskeisimmista arvoistamme ja mahdollistaa meita elamaan kristittyina maailmassa aina yha paremmin.
Parhain terveisin,
Ignatius
"Salutaris hostia"
Oo pelastava hostia,
sa vapahduksen portti!
Kun vihollinen vainoaa
anna apusi, voimasi.
Sinulle Kolmiyhteinen,
soi kunnia nyt ainainen:
Elama anna loputon
isanmaassamme taivaissa.
Aamen.
- - -
O Salutaris Hostia
Quae caeli pandis ostium.
Bella premunt hostilia;
Da robur, fer auxilium.
Uni trinoque Domino
Sit sempiterna gloria:
Qui vitam sine termino,
Nobis donet in patria.
Amen.
Minä ainakin tykkään adoraatiosta kovasti. Tantum ergo on minusta yksi kirkkomusiikin helmistä ja saa minut aina hyvin hartaalle mielelle.