1) Katainen
2) Siimes
3) Soinivaara
4) Lipponen
5) Kiviniemi
6) Soini
7) Räsänen
8) Enestam
2) Siimes
3) Soinivaara
4) Lipponen
5) Kiviniemi
6) Soini
7) Räsänen
8) Enestam
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Katainen!! hahahahahaa!!!
Asiapuoli näyttää olevan sulle vieraampi asia.
1) Kiviniemi
2) Katainen
3) Siimes
4) Soinivaara
5) Lipponen
6) Soini
7) Räsänen
8) Enestam
Sori vaan, mutta miten kukaan voi pistää sitä keskustan tytteliä millekään sijalle, kun se oli koko ajan hiljaa.
Pitääkö politiikan olla hiljaista, jotta pärjää?
Paremmuutta voi arvioida monella tavoin. Ehkä äänestäjille syntyy kuitenkin jonkinlainen mielikuva siitä, miten puheenjohtaja pärjäsi väittelyssä tai esitti asiansa verbaalisesti. Joku peilaa onnistumista omia poliittisia tavoitteitaan vasten eli jos puheenjohtaja ja katsoja ovat jostain tai useimmista asioista samaa mieltä, se on samaa kuin pärjääminen.
Itse rankkaan tämänkertaisen keskustelun ykköseksi Suvi-Anne Siimeksen, vaikken ole useinkaan samaa mieltä Vasemmistoliiton politiikan kanssa. Siimes esitti asiansa hyvin ja kansantajuisesti sekä riittävän konkreettisesti. Vihreiden Soininvaara oli monessa suhteessa samoilla linjoilla Siimeksen kanssa. Soininvaaran onnistumista olen vähän jäävi arvioimaan, koska hän poliitikkona on ollut aina minulle niin kovin mieluinen.
Suurten puolueiden edustajista Katainen ehkä onnistui parhaiten, mutta sekoili vähän joskus sanoissaan. Mutta kovin ympäripyöreää oli kyllä Kataisenkin sanoma. Lipponen oli tapansa mukaan melko epämääräinen ja myös ympäripyöreän varovainen. Toki Lipposen tietämys ja asioiden hallinta oli omaa luokkaansa. Ehkä Lipponen oli sittenkin näistä paras. Mari Kiviniemi joutui vastaamaan muiden hyökkäyksiin ("Keskustajohtoinen hallitus") ja epäonnistui melko lailla vastineissaan. Mielikuvaksi jäi, että erityisesti Keskustaan kaikki muut puolueet olivat eniten tyytymättömiä. Mari Kiviniemi edustaa silti Keskustassa sitä kaikkein asiallisinta linjaa, minkä vuoksi hänen olisi suonut onnistuvan paremminkin.
Päivi Räsänen puhui enimmäkseen ihan viisaita ja oli varmasti plussaa kristillisille. Soinissakaan nyt mitään huonoa sanomista. Kaverilla riittää myös kiitettävästi huumorintajua ja älykkyyttä. Enestam oli heikko, mikä osin johtuu kielivaikeuksista.
Oma ranking on seuraava:
1.Siimes
2.Soininvaara
3.Räsänen
4.Lipponen
5.Katainen
6.Soini
7.Kiviniemi
6.Enestam
Tätä nyt ei kannata ottaa turhan vakavasti, sillä kauneus on katsojan silmässä.
Kysymys koski ulkoistamista.
Siimeksen vastaus em. kysymykseen käsitti kuitenkin esimerkkejä, mikä on tuki- ja mikä peruspalvelua.
Siimeksen pointti oli luultavasti siinä että vain kunnan työntekijät voivat "kasvattaa" lapsia esim. kouluruokailussa. Siimes lähtee näemmä ajatuksesta, että vain laitostunut (sosialistinen) koululaitos/kunta voi "kasvattaa".
Porvarillinen aate lähtee taas siitä että jokainen lasten kanssa tekemisissä oleva aikuinen on kasvatusvastuussa riippumatta siitä onko opetus- vai muussa työssä.
Kuinka alentava asenne Siimeksellä onkaan yksityisten yritysten työntekijöitä kohtaan, joilta tämä "kasvatusvastuu" kuitenkin on imetty kouluruokailuunkin.
Ennen kilpailutuksen tuloa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi (=uhaksi kunnan lepsulle toimintatyylille koko kesän lomineen jne) ei ketään kouluruokalan keittäjää kiinnostanut pätkääkään mikään "kasvatus"vastuu, vaan työ- ja palkkaehdot ja lomien maksimointi työssä, jonka yli 50 %:sti oli saanut sukulais- tai tuttavasuhteidensa, ei koulutuksen tai osaamisen avulla.
Katainen oli ehdottomasti paras, mutta toiseksi nostaisin Imatran kaupunginjohtaja Moilasen, kolmanneksi-kuudenneksi pistäisin kansalaismielipiteet, ja sitten onkin makuasia, miten muun rupusakin halua sijoittaa.
Räsästä kohdeltiin mielestäni eriarvoisesti, ja Lipposelle annettiin aivan liikaa mahdollisuus kommentoida. Keskustan nuori tytteli oli aivan liian hiljaa ja vaatimaton.
Kukaan keskustelijoista ei sanonut ääneen sitä tosiasiaa että mitä tehokkaammin talouden rattaita pyöritetään sitä enemmän toimeentuloerot kasvavat ja sitä tiukemmalle niin reaalitaloudessa yleensä kuin julkistalouksissa eritoten ajaudutaan.
Perättiin kuntataloukjsiin ja palvelujen tuottamiseen "tehokkuutta" samaan äänensävyyn kuin tehokkuutta yrityksissä tavoitellaan - ja juuri tällainen talousajattelu on kriisin syy eikä sen ratkaisu.
Annan nolla pistettä kaikille puoluejohtajille.
Kaikki puheenjohtajat kosiskelivat kilvan kuntien omia työntekijöitä, joita löytyy siis YLI PUOLI MILJOONAA, vähättelemällä ulkoistamisen merkitystä jatkossa.
Totuus on, että ilman kilpailuttamista ja ostopalveluihin siirtymistä kunnilla on lähes mahdoton tehtävä edessään ikääntyvän henkilöstön tehostamisessa kasvavien palvelutarpeiden tyydyttämiseksi vähenevillä veroeuroilla.
Lipponen, Siimes ja Soininvaara suorastaan alittivat riman, sillä he kaikki puolueineen ovat olleet onnistuneesti siirtämässä palveluita myös yksityisten hoidettavaksi, ja kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä - kumma ettei kukaan uskaltanut mainostaa tätä puolta asiasta.
Kataiselle, Enestamille ja sille keskustan tyttelille kiitospisteet ryhdikkäästä puolustamisesta asiassa, joka on pakko ja hyvä asia koko yhteiskunnallemme hyvinvointipalveluiden säilyttämiseksi edes jotenkin nykyisellä tasolla.
Suuren laman rätkähtäessä 90-luvun myötä kansakunnan niskaan siitä syystä että talous oli toiminut omien lakiensa mukaan ja "tehokkaasti" jopa ylikierroksilla, kukaan isoista rahoista päättänyt taloustoimija sen enempää kuin istuneen tai istuvien hallitusten ministeritkään eivät ottaneet mitään vastuuta tapahtuneesta.
Kaikki syyt pantiin tekopyhästi näennäisten vaikutusten piikkiin: syytettiin kulustusjuhlaa, isänkaupan romahtamista... Kukaan ei yksinkertaisesti todennut että lama seurasi siitä että maahan pumpattiin rahaa ja arvokuplia paljon enemmän kuin mitä reaalitalous pystyi nielemään.
Ja kun lama pysäytti pyörän toisensa perään ja romahdukset seurasivat toisiaan yhtenä rytinänä, arvatkaas ketä taloustoimijat, oikeistolaiset kansantaloustieteilijät ja viinaselta tuoksahtavat poliitikot alkoivat kilvan syyttää? No tavallisia mattimeikäläisiä tietysti. Mehän olimme eläneet yli varojemme, ja laskun aika oli tullut.
Ja kun mikään ei sortumista pysäyttänyt, alkoivat virkamiesten puheet hipoa aggressiivista epätoivoa: vaikka koko lama oli mitä puhtaimmin raskaan luokan rahataloudellinen moka, syyllisiksi leimattiin reaalitalouden tasolla laman seurauksista kärsivät ihmiset. Esimerkiksi työttömyyteen olivat syypäitä työttömät, jotka lasikuuttaan eivät hakeutuneet töihin, jne.
Kun talous taas toimii kuten se toimi silloin kun lamaa kohti kiihdytettiin, äänenpainot monella taholla alkavat lähennellä lamatunnelmia. Taas aletaan vaatia reaalitalouden suoritustasolta jotain ihmetaikatemppuja, joilla rahatalouteen itseensä sisäänrakennetut toimintavajeet jotenkin muka kompensoitaisiin.
Sellaisia temppuja ei tosiasiassa reaalimaailmassa ole. Niiden esiinnostaminen on pelkkää käsitteellistä typerehtimistä. Tässä mielessä kaikki poliitikot ovat älyllisesti epärehellisiä populisteja, jotka käytännössä kostavat tavallisille ihmisille sen että he itse ovat talouden edessä polvillaan ja jopa nuolevat lattiaa globaalipankkiirien edessä.