Voinko liittyä, jos?

a) Suomessa ja Venäjällä - ja ilmeisesti aika monilla muillakin tahoilla - hyväksytään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen toimitettu kaste päteväksi, vaikka sitä ei olisikaan tehty kirkon opettamalla tavalla upottamalla. Joidenkin lahkojen esim. "Jeesuksen nimeen" toimittama kaste taas ei ole validi vaan asianomainen kastetaan kirkon edellyttämällä tavalla. Tästä ei ole kaiken kaikkiaan ortodoksisessa maailmassa konsensusta, mutta kohdallasi kaste meillä katsotaan päteväksi.

b) ja c) eivät ole millään tavalla oleellisia asioita.

*********************************

"Noin vain" ortodoksiseen kirkkoon ei liitytä. Ota yhteyttä alueesi seurakunnan pappiin ja laita asia käyntiin hänen opastuksellaan ja ohjauksessaan.

Ortodoksiseen kirkkoon liitytään aina katumuksen sakramentin ja mirhallavoitelun sakramentin kautta. Ensimmäinen näistä tapahtuu papin kanssa käytävän keskustelun ja synnintunnustuksen kautta, jälkimmäinen toimitetaan joko erillisenä toimituksena tai liturgian yhteydessä vähän toivomusten ja paikallisten olosuhteiden mukaan.

Pappi hoitaa myös byrokratiapuolen, koska rekisteriviranomainen muuttuu samalla siviilirekisteristä alueen ortodoksiseksi seurakunnaksi.

Vasta synnintunnustuksen ja mirhallavoitelun jälkeen on mahdollista käydä ehtoollisella...

Kaiken pitää kuitenkin lähteä vain ja yksinomaan siitä, että tunnet kirkon omaksi paikaksesi, haluat seurata Kristusta, elää uskoasi todeksi myös arjessa. Mikäli tämä ei ole aivan selvää ja tärkeää, asian kannattaa antaa olla ja kypsyä. Ortodoksinen kristitty on sellainen, joka elää kiinteässä yhteydessä kirkon sakramentteihin, käy säännöllisesti synnintunnustuksella ja ehtoollisella ja todistaa elämällään Kristuksesta. Pelkkä nimi ortodoksisen seurakunnan arkistossa ei pyhitä yhtään mitään.

Tervetuloa!

Kasteesta jo tulikin selkeä selvitys. Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen tarvitsee muutakin kuin vain paperinpalan täyttämisen.

Yleensä ensin suositellaan keskustelua papin kanssa (on tiedettävä mihin aikoo liittyä). Sitten sen paperinpalan täyttämisen jälkeen on ensin katumuksen sakramentti ja sen jälkeen mirhallavoitelun sakramentti, joista jälkimmäinen yleensä toimitetaan liturgian yhteydessä - ja silloin pääsee ensimmäisen kerran ehtoolliselle. Kummi olisi hyvä olla olemassa, hän on "vertaishenkilö" ohjaamassa ortodoksisella tiellä. Rippi-isä taas on hengellinen ohjaaja.

Mutta rohkeasti vaan ottamaan ortodoksiseen pappiin yhteyttä, sitä varten he ovat olemassa.

Kysymyksiin on jo aiemmin aika selkeästi vastattu. Mutta kannattaa tutustua ortodoksiseen kirkkoon kaikessa rauhassa. Tietysti ensimmäisenä tulee jumalanpalveluselämä ja sitten uskonelämään liittyvä kirjallisuus.

Rauhassa tutustumisessa on sekin hyvä puoli, että näkee mihin on liittymässä. Voi olla hyvinkin mahdollista, että jossain vaiheessa paljastuu ortodoksisesta traditiosta omasta mielestä jokin outo asia, joka vain kerta kaikkiaan sotii omia periaatteita vastaan. Siinä vaiheessa on ikävä ryhtyä täyttämään taas eropapereita.

Mutta miksi muuten erosit ev.lut, kirkosta, jos saan udella?